Miltä uskoon tulo tuntuu?

[nalle_natunen]

Te kaikki jotka olette tulleet uskoon tai kokeneet jonkinlaisen uskonnollisen heräämisen ilman uskoon tuloa. Miltä se tuntuu fyysisesti ja henkisesti?

Minä olen aina ollut uskossa, mutta järisyttävin kokemus tapahtui puolitoista vuotta sitten. Tuntui, että minua "puhuteltiin" ja mielessäni pyörivä ongelma sai ratkaisun kuin itsestään. Uskoni vahvistui entisestään, sillä tunsin, että "rukouksiini" (ei siis kirjaimellisesti ole rukoillut) vastattiin.

[Michelangela]

En ehkä ole ihan oikea ihminen vastaamaan tähän, mutta luulen, että se tuntemuksena vastaa hiukan rakastumisen tunnetta. Huumaava, kaikki aistit ja ajatukset täyttävä, kirkastava ja tyyni rauhan ja onnen tunne. Minulla on ollut tuon hengellisyyden suhteen aika monenlaisia etsikko-aikoja. Viimevuodet olen ollut asiat maltillisesti ottava agnostikko. Jokaista uskonsa auttakoon!

[wiiwi]

Mä oon ollu uskossa tavallaa jo pienestä pitäen (käynyt pienenä seurakunnan kerhoissa, ollut isosenakin jne.). Kuitenkin aikuisena, ihan muutama vuosi sitten, koin tavallaan uskoon tulon uudelleen.

Silloin elämässäni oli paljon murhetta ja hyvin ahdistava vaihe meneillään. Itsemurhaa olin hautonut jo jonkin aikaa ajatuksissani. Tuntui, ettei mikään enää auttaisi, ajatuksissani olin umpikujassa.

Hädissäni päätin rukoilla. Etsin uskosta apua, tutkin itsekseni Raamattua. Sain myös apua, kun laitoin netin kautta mieltäni vaivanneita kysymyksiä nettipapille (en edes oman kaupunkini, taisi olla Porvoon kirkon nettipappi ) Sieltä sain rohkaisua ja minulle avautui muutama tärkeä juttu uskoon liittyen.

Pelastuin epätoivoisesta tilateestani uskon avulla. Ennen kaikkea nyt osaan ottaa paremmin elämän varjopuolet vastaan: tiedän, että Taivaan Isä auttaa jaksamaan. Ja vaikka täällä maan päällä tapahtuisi mitä kamalaa vain, tiedän, että kun aika minustakin jättää, pääsen taivaaseen. Luotto siihen tiputti ihan hirveän painolastin harteilta. Ennen olin aina siitäkin murehtinut, että tuskin tällainen mihinkään taivaaseen pääsee, kun olen elänyt niin huonoa elämää. Tiedän ja tajuan nyt, ettei kukaan ihminen ole synnitön. Mutta uskoon tulo muuttaa ihmistä pikkuhiljaa, huomaamattaan alkaa elämään siten, ettei esim. loukkaa niin paljon muita kuin ennen jne. Eikä ajattele enää koko aikaa vain itseään ensin, osaa ottaa paremmin muut huomioon. Tässäkin tuli tietysti käytännössä sellainenkin efekti, että "niin metsä vastaa kuin sinne huutaa". Elämä siis helpottui monellakin tapaa.

En tietenkään väitä, että "silloin ennen olin tosi paha ja nyt olen tosi hyvä ja melki täydellinen kun uskon". Se tässä uskossa on myös tosi hienoa, että ihminen kehittyy koko ajan, ja jokainen päivä on uusi alku. Parempaan suuntaan mennään vaan, päivä päivältä.

Niin ja jos jotakuta jäi vielä mietityttämään, niin ihan ev lut olen, enkä kuulu mihinkään herätysliikkeeseen. "Tavallisen" kirkon sanoma osui ja upposi.

PS: Raamatun lukemiseenkin sain/ saan apua erään nettipalvelun kautta, jossa sanomaa vähän avataan. Nettipalvelussa on tarkoitus lukea Raamattu vuodessa.Löytyy googlaamalla Raamattu vuodessa kronologisesti. Minulla se on vähän vielä kesken, mutta hiljaa hyvä tulee

[Yfx]

Kerronpa omasta kokemuksesta. Olin suorittamassa kohtuu pitkää vankeusrangaistusta, kun alkoi tapahtumaan, ensimmäisenä ajauduin n.s alfa kurssille ja sitä kautta annoin elämäni elävän Jumalan käsiin. Kuitenkaan elämä ei muuttunut naps hetkessä vaan kyse oli prosessista, ensimmäinen huomattava asia oli omatunto, se palautui. Muutama kk eteenpäin sain kokea Jumalan virvoittavan voiman kun vapauduin kaikista lääkkeistä ja tupakoinnista. Vuosi tapahtuman jälkeen vapauduin, ja homma eteni omalla painollaan. Asiat järjestyi hyvin järkevästi, ei välttämättä kuitenkaan helposti, kuten moni antaa ymmärtää ja se taas luo vääristynyttä kuvaa että kaikki olisi kuin pilvien päällä kävelyä. Yksinäinen kun olin, niin kaipasin itselleni puolisoa ja niinpä eräs minua nuorempi nainen sattui elämänkumppanikseni. Häitä vietettiin ½ vuotta vapautumisen jälkeen. Monia asioita tapahtui matkalla, joihin uskon avun tulleen ylhäältä käsin. Nyt 6½ vuotta uskoon tulon jälkeen saan elää normaalia elämää ilman päihteitä, rikoksia tai epävarmuutta siitä, olenko valinnut oikein. Olen myös 3 pienen lapsen isä, aviopuoliso ja vastuullinen kansalainen yhteiskunnassa. Mikään muu ei olisi voinut kääntää elämäni suuntaa, vain hengellisyys jossa on virvoittava voima, pystyi auttamaan minua ja ilokseni olen saanut huomata että moni muukin on ainakin pyrkinyt seuraamaan samaa tietä. Voimia kaikille jotka asian kanssa painivat tai miettivät näitä asioita.