Kepponen ja kuinka se tehdään

[Dr Bergmeister]

Ihmiset ovat maailman sivu pyrkineet huiputtamaan toisiaan niin viattomilla kepposilla, ovelilla rahastuskeinoilla kuin laajoilla kansainvälisillä petosvyyhdeilläkin. Jotkin temput ovat onnistuneet niin hyvin, että ne ovat jääneet legendoiksi. Tässä muutamia julkeimmista:

Manhattanin kääntäminen

Lozier- niminen eläkkeelle jäänyt kirvesmies väitti vuonna 1824, että New Yorkin kaupungin keskussaari Manhattan oli joutunut vakavaan uppoamisvaaraan, koska sen eteläpäähän oli rakennettu liikaa taloja. Hän sanoi, että saari täytyisi sahata kahtia, minkä jälkeen eteläpää hinattaisiin ulommas satamalahdelle, käännettäisiin siellä ympäri ja kiinnitettäisiin sitten uudestaan saaren muuhun osaan.

Huikean teollisen ja tieteellisen kehityksen aikakaudella luultavasti vain ani harva tuli epäilleeksi moisen jättiläishankkeen toteutusmahdollisuuksia. Työväkeä pestattiin valtava määrä, ja Lozier tenttasi jokaiselta, kuinka kauan tämä pystyisi pidättelemään henkeään veden alla. Palkattiinpa seppäkin valmistamaan saaren katkaisemiseen tarvittavat rautarakenteet.

Kuukausia kestäneiden huolellisten valmistelujen jälkeen koitti lopulta suuri päivä. Töiden aloituspaikalle koottiin iso joukko työläisiä ja vaunukuormittain varusteita ja ruokaa.

Tunnit kuluivat, mutta Lozierista ei näkynyt jälkeäkään. Kun paikalla olijoille alkoi vähitellen valjeta, että heitä oli vedetty nenästä pahan kerran, he vaativat kostoa huijarille.

Lozier oli kuitenkin painunut visusti piiloon. Hän ei ollut saanut minkäänlaista hyötyä hankkeestaan - paitsi kenties tempauksen onnistumisen ttuottaman hivelevän tyydytyksen tunteen.

Valitut Palat 3/1998

[RoteAF]

Suhtautuisin hieman varauksella Valittujen Palojen sisältöön.

Mutta oikea kepponen syntyy niin, että esimerkiksi Minä kerron kaverille, että Seppo hitsaa TIGillä vain Zyklon B nimisellä kaasulla.

Noooh, jonain päivänä Sepolta loppuu kaasu, ja kaverini kun kerran tietää Sepon hitsaavan Zyklon Bllä, niin hän tietenkin käy hakemassa sitä Sepolle.

Sitten kun Seppo laittaa kolvin tulille, niin kuolee koko seudun hyönteiset, ja linnutkin siinä samalla, kun niillä ei ole enää syötävää.

[Dr Bergmeister]

Suhtautuisin hieman varauksella Valittujen Palojen sisältöön.

Suhtaudu ihan niin kuin itse tykkäät, ei kiinnosta minua pätkääkään.

[Dr Bergmeister]

Väärennetty vainaja

Toisen maailmansodan aikana vuonna 1943 liittoutuneet halusivat uskotella Hitlerille,että niiden joukot nousisivat maihin Peloponnesoksen niemimaalle ja Sardiniaan eivätkä suinkaan Sisiliaan, joka todellisuudessa oli suunniteltu maihinnousupaikka. Englantilaiset kekesivät nerokkaan juonen: he panisivat kuolleen miehen taskuun tekaistuja kirjeitä, joissa kerrottaisiin maihinnousuhankkeesta, ja jättäisivät sitten ruumiin ajelehtimaan Espanjan rannikolle, missä Saksan asiamiehet keräsivät ahkerasti tietoja. Jos kaikki sujuisi juuri niin kuin oli suunniteltu, ruumis löydettäisiin ja sen paljastamat salaisuudet harhauttaisivat vihollisen.

Hanke pantiin täytäntöön tunnontarkasti pienempiä yksityiskohtia myöten. Vainajan piti näyttää siltä kuin hän olisi pudonnut lentokoneen mukana ja kuollut hukkumalla.

Perusteellisen etsimisen jälkeen sopvia ruumis löytyikin. Se kuului miehelle, joka oli sairastunut paleltumisen seurauksena kovaan keuhkokuumeeseen ja menehtynyt siihen. Vainajalle annettiin uusi nimi: majuri William Martin.

Englantilaiset agentit tunkivat "majuri Martinin" taskuihin teatterilippujen kantoja, pankin lähettämän huomautuksen tilin ylityksestä, kihlatulta saatuja rakkauskirjeitä ja isän kärttyisän viestin, jossa valiteltiiin polttoainesäännöstelyä. Lisäksi hänen mukaansa pantiin tietenkin liittoutuneiden salaiset maihinnoususuunnitelmat. Sitten valittiin tuulen ja vuoroveden paras mahdollinen paikka ja laskettiin majuri vesille.

Tempun onnistuminen kävi selväksi muutamia kuukausia myöhemmin, kun liittoutuneiden joukot nousivat maihin Sisiliassa ja totesivat, että vihollinen oli keskittänyt voimansa aivan toisaalle.

[Dr Bergmeister]

Pelottava piilomainos

New Yorkissa toimiva markkinatutkija ja harrastelijapsykologi James Vicary väitti 1950-luvulla tehneensä mullistavia kokeita. Hän sanoi niiden todistavan, että paahdettujen maissinjyvien myynti nousee huimasti, jos elokuvan tai televisio-ohjelman aikana väläytellään muutaman sekunnin välein tekstiä "Syö popcornia". Hänen mukaansa viestiä ei ehtinyt lukea, mutta se painui katsojan alitajuntaan ja vaikutti siellä.

Ihmisten käyttäytymisen salakähmäinen ohjailu vaivasi niin monen mieltä, että liittovaltion ylin viestintäviranomainen FCC ryhtyi tutkimaan asiaa. Vicary ei kuitenkaan kyennyt toistamaan koetuloksiaan, kun hänen oli määrä esitellä ilmiötä FCC:n edustajille.

Kun kanadalainen radio-ja tv-yhtiö CBC järjesti samanlaisen kokeen, jossa tv-ohjelman katsojia alitajuisesti hoputettiin "heti soittamaan" puhelimella, puhelujen määrä ei noussut tavallista suuremmaksi.

Vicary ei ollut julkaissut koetuloksiaan missään tieteellisessä aikakauslehdessä. Kun häntä vaadittiin toistamaan koe, laitteet muka joutuivat epäkuntoon tai ilmiö jäi muusta syystä toteen näyttämättä.

Vuonna 1962 Vicary myönsi, että tutkimustyö oli jäänyt vähäiseksi ja että perusaineisto oli niin suppea, ettei siitä voinut tehdä merkityksellisiä johtopäätöksiä.

Tosiasiassa tämänkaltainen alitajuntaan vetoava mainonta ei tuota tuloksia. Harhaluulo sen tehosta on kuitenkin jäänyt elämään niin sitkeästi, että jotkut markkinoijat pyrkivät vieläkin harjoittamaan sitä.

[reijoreipas]

Tässä hauska Siionistien kepponen: Numeroleikki.
Kannattaa katsoa.

https://www.youtube.com/watch?v=BS54KeV ... e=youtu.be

[Tunturisusi]

Tämä ei ole niinkään kepponen kuin taikatemppu.

Uri Geller tuli aikoinaan kuuluisaksi siitä, että hän taivutteli käsissään lusikoita ja haarukoita.

Sittemmin hänen "yliluonnolliset" kykynsä on osoitettu huijaukseksi eli taikatempuksi. Luettuani kaikki lukemattomat taikatemppukirjat, joissa todetaan, että temppu on huijausta - en ole vieläkään selvillä siitä, että miten siinä huijataan. Koska mistään en ole löytänyt tähän selitystä. Miten lusikan pää saadaan notkumaan sormien välissä? Mitenkään raakalla voimalla se ei onnistu.

Josko lopultakin joku kertoisi, miten tämä kepponen tehdään?

[ABC]

Tämä ei ole niinkään kepponen kuin taikatemppu.

Uri Geller tuli aikoinaan kuuluisaksi siitä, että hän taivutteli käsissään lusikoita ja haarukoita.

Sittemmin hänen "yliluonnolliset" kykynsä on osoitettu huijaukseksi eli taikatempuksi. Luettuani kaikki lukemattomat taikatemppukirjat, joissa todetaan, että temppu on huijausta - en ole vieläkään selvillä siitä, että miten siinä huijataan. Koska mistään en ole löytänyt tähän selitystä. Miten lusikan pää saadaan notkumaan sormien välissä? Mitenkään raakalla voimalla se ei onnistu.

Josko lopultakin joku kertoisi, miten tämä kepponen tehdään?

Riippuu tietysti lusikasta. Jotkut taipuvat melko helposti ja silloin riittää, että on taikurin sorminäppäryys. Ainakin kerran Geller kuitenkin taivutti lusikan siten, että myös pesäosa oli rullaantunut. Tällöin lusikka oli ruoassa pystyssä ja hän ainoastaan kosketti sitä. Tästä voidaan päätellä, että hän ilmeisesi vaihtoi lusikan etukäteen käsiteltyyn versioon. Pesän taivuttaminen vaatii kyllä jo ihan kuumentamista, koska mitään muita jälkiä ei kuulemma ollut näkyvissä.

Olen lukenut juuri kirjaa, jonka kirjoittaja työskenteli Stanford Research Institutessa 70-luvulla silloin, kun myös Gelleriä tutkittiin siellä. Rullatun pesän tapauskin on tämän kirjoittajan kokema. Kokeet olivat inkonklusiivisia ja kirjoittaja moittii välillä kollegoitaan herkkäuskoisuudesta.

Gellerin julkisissa tilaisuuksissa hän käytti selvästi samoja mentaalitemppuja kuin vaikkapa Noora Karma, arvaili lukuja ja värejä jne. Toisaalta kuitenkin tuolla samaisella "rullatun pesän" päivällisellä kirjoittajaa pyydettiin ajattelemaan kuvaa, joka oli postikortissa kuoressa, jonka eräs paikalla ollut ojensi hänelle. Kuvassa oli valas, ja kirjoittajaa käskettiin keskittyä "lähettämään" kuvaa Urille. Kirjoittaja kuitenkin päätti sen sijaan ajatella suihkulähdettä ja kalaa. Geller arvasi nämä objektit oikein. Sen jälkeen miestä pyydettiin ajattelemaan väriä, ja hänen mieleensä tuli ensiksi sininen (kuten monille tulee), mutta hän muutti sen keltaiseksi "lähettäen" sitä kolmasti mielessään. Gellerin mukaan hän sai 3 kertaa värin keltainen, mutta yksi "lähetys" oli ollut sininen.

Harmi, ettei kirjoittaja ajatellut suihkulähteen ja kalan sijaan vaikkapa palmua tai kirjoituskonetta. Suihkulähde ja kala ovat hieman liian lähellä valasta ja mentalisti voi naaman ilmeistä lukea, jos "lähettäjä" vaihtaa kohdetta. Sama juttu tuossa värien kanssa. Joka tapauksessa Geller oli erittäin taitava, paljon paljon taitavampi kuin nämä nykyiset tusinamentalistit tai itsestään paljon melua pitävä Randi.

Kirjoitan myöhemmin lisää aiheeseen.

[Dr Bergmeister]

Mielenkiintoisia näkemyksiä Uri Gelleristä. Itse katsoin 1970-luvulla telkkarista ohjelman, jossa hän esitti temppujaan. En sitä silloin tullut ajatelleeksi onko kyse huijauksesta vai jostain oikeasta yliluonnollisesta ilmiöstä.En ollut vielä siihen aikaan millään lailla perehtynyt mihinkään yliluonnollisiin ilmiöihin Mutta huijauksiahan ne taikatemputkin ovat. Mitä tulee näihin taikatemppujen tekijöihin niin oma ehdoton suosikkini on David Copperfield.

Kirja Tiedon tuolla puolen kirjoittaa Gelleristä näin:

Gellervillitys

Kiistelty Uri Geller on joko 1900-luvun merkittävin yliluonnollisia kykyjä omaava ihminen tai sitten aikamme suurin huijari. Hän syntyi 20. joulukuuta 1946 Tel Avivissa, ja tarinan mukaan hänen psykokineettiset kykynsä tulivat ilmi jo hänen ollessaan nelivuotias. Geller oli verrattain tuntematon vuoteen 1972, jolloin amerikkalainen paranormaalien ilmiöiden tutkija Andrija Puharich kertoi hänen kyvyistään arvovaltaisen Stanfordin instituutin tutkijoille Russell Targille ja Harold Puthoffille.

Tutkimuksissa Targ ja Puthoff kiinnittivät huomionsa ennen muuta siihen, että Gellerillä oli selvännäkijän kykyjä. Väitetään, että hän pystyy lukemaan ajatuksia, taivuttamaan avaimia ja muita metalliesineitä vain koskettamalla tai katsomalla niitä ja pysäyttämään koneita ajatuksen voimalla. Hämmästyttävien kykyjensä ansiosta Gelleristä tuli pian suosittu lava- ja televisioesiintyjä joka puolella maailmaa.

Uri Gellerin kykyihin on suhtautunut erityisen kriittisesti ammattitaikuri James Randi, joka kuului aiemmin paranormaaleja ilmiöitä tutkivaan komiteaan. Randin mukaan Gellerin uroteot ovat pelkkiä lavatemppuja, jotka onnistuvat myös Randilta itseltään. Ne, jotka uskovat Gellerin kykyihin, puolestaan tähdentävät, ettei Gellerin kyvyille löydy järjellistä selitystä. News of the World-lehden kokenut valokuvaaja Roy Stockdill kuvasi 1970-luvulla Gelleriä tämän pyynnöstä kameralla, jonka objektiivin edessä oli suojus. Stockdill suostui ehdotukseen ja seurasi tarkoin kameran edessä olevan Gellerin puuhia. Filmin kehittämisen jälkeen kävi ilmi, ettei useimmissa negatiiveissa näkynyt mitään, mutta jotkin kuvat olivat niin tarkkoja, että ne voitiin julkaista lehdissä.

Geller on sittemmin keskittynyt mineraaliesiintymiin, kivihiilen ja öljyn etsimiseen pelkän kartan avulla. Hän toimii insinöörien, geologien ja liikemiesten konsuttina, jolle maksetaan huimia palkkioita. Geller on hyötynyt taloudellisesti kyvyistään, olivatpa ne sitten yliluonnollisia tai eivät.

(Tiedon tuolla puolen- kirja on julkaistu 1997, joten jotkut tiedot ovat vanhentuneet..)

[Chefile]

Jostain muistan lukeneeni källistä, jonka entinen asukas teki vuokraemännälleen. Taustalla taisi olla sellainen tilanne, että vuokraemäntä hääti v*ttuillessaan vuokralaisen ulos asunnosta.

Noh, vanha vuokralainen lähti ja uusi tuli tilalle. Muutaman päivän asumisen jälkeen uusi asukas alkoi ihmettelemään mädäntynyttä hajua, koko kämppä haisi kuvottavalle. Edellinen vuokralainen toki oli siivonnut paikat, mutta uusi asukki päätti tehdä perusteellisen siivouksen vielä kerran ja syynäsi kämpän tarkkaan. Tuuletti ihan huolella, mutta mikään ei auttanut: haju äityi vain pahemmaksi.

Vuokralainen soitti vuokraemännälle ja kertoi tilanteen, ettei tuollaisessa hajupommissa voinut asua. Muistaakseni kämppä siivottiin vielä porukassa kerran ja lopulta kutsuttiin ammattilaiset paikalle, he taisivat ionisoida ja desinfioida asunnon, ja käskivät odotella. Ei auttanut, joten vuokralainen pakkasi kamansa ja lähti. Vuokraa ei tarvinnut maksaa.

Asunnon omistaja sadatteli asiaa ja eräänä päivänä sattumalta vaihtoi verhoja asuntoon, ja kun kallisti verhotankoa toiseen suuntaan, verhotangon nuppi irtosi ja jotain lenti lattialle sieltä. Tarkempi katselu osoitti, että verhotanko oli sisältä täynnä katkarapuja. Vuokralainen oli piruuttaan laittanut tuoreita katkarapuja tangon täyteen ja sieltähän se haju löytyi.

[Tovi]

^ Vanha juttuhan toi on, välillä tositarinanakin tapahtunut yms;

Naiselta kului ensimmäinen päivä omaisuutensa pakkaamiseen laatikoihin, koreihin ja matkalaukkuihin. Toisena päivänä hän soitti muuttomiehet hakemaan hänen tavaransa.

Kolmantena päivänä nainen istui viimeistä kertaa heidän kauniin olohuoneensa pöydän ääressä kynttilänvalossa. Hän laittoi pehmeää tunnelmamusiikkia soimaan ja nautti puoli kiloa katkarapuja, rasian kaviaaria sekä pullon hyvää valkoviiniä.

Syötyään nainen kiersi jokaisessa huoneessa laittaen joka ikisen verhotangon onttoon sisäosaan kaviaariin kastettuja puoliksi syötyjä katkaravun pyrstöjä. Sitten hän siivosi keittiön ja lähti pois.

Kun mies sitten palasi uuden tyttöystävänsä kanssa taloon, muutaman ensimmäisen päivän aikana kaikki tuntui niin, niin ihanalta. Sitten, pikkuhiljaa, talo alkoi haista. He yrittivät kaikkea mahdollista: siivosivat talon, pyyhkivät paikat kostealla rätillä, tuulettivat koko asunnon. llmastointikanavat tarkistettiin, eikä niissä ollut mitään kuolleita eläimiä. Matot vietiin pesulaan ja ilmanraikastimia laitettiin roikkumaan joka puolelle.

Sitten paikalle tilattiin tuholaistorjujat, ja huoneiston desinfioinnin ajaksi mies ja tyttöystävänsä joutuivat muuttamaan pois huoneistosta parin vuorokauden ajaksi. Tämän jälkeen kallis kokolattiamatto jouduttiin uusimaan. Mutta mikään ei toiminut.

Ihmiset lakkasivat käymästä kylässä pariskunnan luona. Remonttimiehet kieltäytyivät työskentelemästä talossa. Kotiapulainen irtisanoutui. Lopulta pariskunta ei itsekään kestänyt enää pidempään, vaan he päättivät muuttaa pois talosta.

Kuukauden kuluttua he eivät löytäneet ostajaa löyhkäävälle talolleen, vaikka he olivat pudottaneet talosta pyydetyn hinnan puoleen. Sana levisi, ja lopulta paikalliset kiinteistönvälittäjät kieltäytyivät ottamasta taloa välitettäväksi. Lopulta pariskunnan täytyi ottaa pankista iso laina voidakseen hankkia itselleen uuden talon.

Sitten ex-vaimo soitti miehelle ja kyseli kuulumisia. Mies kertoi koko tarinan löyhkäävästä talosta. Nainen kuunteli kohteliaasti miehen koko vuodatuksen ja sanoi kaipaavansa kovasti vanhaa kotiaan ja sanoi olevansa valmis tinkimään erossa sovittua summaa pienemmäksi, mikäli hän vain saisi vanhan kotinsa takaisin.

Mies ajatteli, että ex-vaimolla ei ollut mitään käsitystä siitä, kuinka paha haju oli. Mies suostui myymään talon naiselle hintaan, joka oli noin 1/10 siitä, minkä arvoinen talo oli alun perin ollut. Mutta vain sillä ehdolla, että ex-vaimo allekirjoittaisi paperit samana päivänä.

Nainen suostui, ja hänen lakimiehensä hoiti paperit kuntoon tunnin kuluessa. Viikkoa myöhemmin mies ja hänen tyttöystävänsä katselivat hymyillen muuttomiehiä, jotka kantoivat kaikki heidän tavaransa ulos talosta... mukaan lukien verhotangot!

Ja vastaavaa osastoa on se että paskoo tai laittaa esim tuoreen kalan tjms vessanpöntön vesisäiliöön, kyllä se sieltä alkaa aikanaan kummittelemaan

[Dr Bergmeister]

Naamiaishuvit

Antropologin unelma näytti käyneen toteen. Filippiinien kansallisten vähemmistöjen asioita hoitavan viraston johtaja Manuel Elizalde ilmoitti vuonna 1971 koko maailmalle, että viidakosta oli löydetty kivikauden tasalle jäänyt kansanheimo, joka ei ollut milloinkaan joutunut tekemisiin nykyaikaisen elämänmenon kanssa.

Nämä tasadaiksi kutsutut ihmiset pukeutuivat kämmekkäkasvien lehdistä tehtyihin lannevaatteisiin, asuivat luolissa ja söivät toukkia ja pieniä vesieliöitä sekä hedelmiä ja vihanneksia. He eivät viljelleet maata, eikä heillä ollut minkäänlaista ajanlaskujärjestelmää.
He eivät käyttäneet aseita, eikä heidän kielessään ollut sotaa tarkoittavaa sanaa.

Uutinen pani liikettä tiedemiehiin ja julkiseen sanaa. Sademetsään rakennettiin korkea tasanne, jotta tarkkailijoita olisi helpompi kuljettaa helikoptereilla katsomaan tasadaita. Luolaihmisistä tuli tiedotusvälineiden suosikkeja.

Arvovaltainen National Geographic -lehti valitsi tasadait yhden numeronsa kansijutun aiheeksi, ja televisioyhtiö NBC tarjosi Elizaldelle yli 200 000 markkaa luolaihmisistä kertovan dokumenttiohjelman valmistusoikeudesta. Samaan aikaan Filippiinien presidentti Ferdinand Marcos julisti tasadaiden asuinseudun valtion suojelualueeksi.

Vasta vuonna 1986, kun Marcosin hallitus kaadettiin, sveitsiläinen lehtimies kävi uudestaan katsomassa salaperäistä muinaiskansaa. Ällistyksekseen hän näki entisten luola-asukkaiden muuttaneen mökkeihin ja pukeutuneen t-paitoihin ja sortseihin. Lehtimies kertoi heidän sanoneen, että Elizalde oli käskenyt heitä tekeytymään luolaihmisiksi.

Nykyään useimmat antropologit ovat yhtä mieltä siitä, että tasadaiden luolaelämä, suppea ruokavalio ja eristyneisyys olivat kaikki tekaistua touhua, johon ryhdyttiin luultavasti Elizalden käskystä. Monet arvelivat, että hankkeen perimmäisenä tarkoituksena oli päästä hyödyntämään alueen luonnonvaroja.

[Dr Bergmeister]

Sarvikuonojärvi

Taiteilija Hugh Troy harrasti koko ikänsä röyhkeitä kepposia pelkästä petkuttamisen ilosta.

Eräänä talvena 1920-luvulla Cornellin yliopistossa New Yorkin osavaltiossa opiskellessaan Troy sai käsiinsä vanhan paperikorin, joka oli tehty aidosta sarvikuonon jalasta. Troy täytti rumiluksen metallipainoilla ja kiinnitti kymmenmetriset köydet sen vastakkaisiin reunoihin. Myöhään yöllä hän kiikutti sen ystävänsä kanssa yliopiston pihalle.

He riiputtivat paperikoria välissään ja laskivat sen aina muutaman kymmenen sentin välein lumihankeen, jolloin heidän omat jalanjälkensä jäivät niin kauas, etteivät ne herättäneet epäilyksiä.

Seuraavana joku huomasi hankeen painuneet jäljet ja hälytti oppineen professorin paikalle. He seurasivat sydän pamppaillen sarvikuonon kulkureittiä. Se johti Beebejärvelle, josta yliopisto otti juomavetensä. Järven jäällä jäljet päättyivät valtavaan avantoon.

Kerrotaan, että puolet Cornellin väestä kieltäytyi tämän tapauksen jälkeen juomasta vesijohtovettä. Ne, jotka vielä joivat sitä, vannoivat, että se maistui selvästi sarvikuonolta.
********

Tässä ketjussa kirjoittamani jutut kepposista on alunperin julkaissut Washington Post (27.10.1996). Suomeksi nämä on julkaissut Valitut Palat.