Hautausmaat

[anneli1]

Sukututkijan assistentti/sihteeri/apulaisena toimiessani tuli melko tutuksi ns entisajan kuolinsyyt. Lähdeaineisto on melkeinpä pelkästään ruotsinkielistä (1600-1800-luvut) ja suomennokset joltain osin epämääräisiä.

Vanhoja hautakivitekstejä tavaillessani olen huomannut, että niistä voi saada irti paljonkin muuta, mitä ei sen ajan kirkonkirjoissa edes mainittu.

Tämä pienten lasten ja nuorten aikuisten kuolema pysäyttää aina. En halua olla skeptikko, mutta kyllä sen voi ikään kuin rivien välistä lukea kuinka lapsia tehtiin Suomessakin paljon, ihan varmuuden varaksi eli jos osa kuolikin, osa jäi henkiin turvatakseen vanhempiensa vanhuuden päivät, koska muuta eläkejärjestelmää ei ollut. Näinhän tämä toimii tänä päivänäkin suuressa osassa maailmaa.

Hautausmaat ovat nykyään ihan todellakin pelloille tasamaastoon luotuja yksitoikkoisia plaaneja, mutta miltei joka paikkakunnalta löytyy ns vanha hautausmaa, jossa historian tunnelmaa voi vieläkin kokea.

Erään suvun hautapaikasta sen verran, että eräskin neuvosmies oli halunnut sivuvaimoansa kunnioittaa siten että hänen hautansa on sukuhaudasta hieman erillään, mutta kaunis teksti "Min kära" hautakivessä on todella liikuttava (kyseessä oli ao pohatan rakastajatar ja lapsen äiti).

[Ailar]

Pikapuoliin sitä alkaa yksi jos toinenkin viihtymään hautausmailla, jos uudet tuulet puhaltavat tänne meillekin -

MikroBitti 1/2008 kertoo:

"Digitekniikkaa hautakivessä

Yhdysvaltalainen yritys Vidstone on kehittänyt Serenity Panel -nimisen, aurinkoenergialla toimivan laitteen, joka kiinnitetään hautakiven etuosaan. Paneelin muistiin voi tallentaa maksimissaan 10 minuutin mittaisen multimediaesityksen esimerkiksi vainajan elämästä. Laitteen näyttö on seitsemäntuumainen. Paneelissa on myös kuulokeliitäntä. Hinta liikkuu kahden tuhannen dollarin tienoilla."

Vastedes ei tarvitse olla nuorison menemisistäkään huolissaan; "Oltiin vaan hengailemassa tuolla hautuumaalla.."
Tosin epäilen, että tuota pikaa paneelit olisi revitty parempaan talteen kuulokkeista nyt puhumattakaan. Loput taitaisi näin talviaikaan olla hieman huurteessa

[Danny-boy]

Sellaisen mielenkiintoisen jutun voisin myös kertoa koskien erästä lähisukulaistani. Hän kuoli syöpään jo 50-luvun alussa eli en koskaan saanut tuntea häntä. Hänen leskensä kuoli sitten 80-luvun lopulla ja haudattiin tietysti samaan hautaan. Hauta sijaitsee eräällä pienellä paikkakunnalla, hyvin kauniilla ja idyllisellä vanhalla hautausmaalla missä kasvaa valtavan suuria koivuja.

Hauta siis avattiin n. 35 vuoden jälkeen. Työnsä tehtyään haudankaivaja koki melkoisen järkytyksen huomatessaan, että haudassa lepäävä vainaja oli käsittämättömän hyvin säilynyt; muumioitunut siis. Arkku ympäriltä oli lahonnut pois (taisi olla vain jotain rippeitä jäljellä), mutta vainaja säilyttänyt hyvin ulkoisen olemuksensa. Jopa sen kuulemma pystyi erottamaan oikein hyvin, että hänelle oli tehty ruumiinavaus. Sen pystyi erottamaan otsalta. Kaiken kukkuraksi kyseessä oli vielä haudankaivajan oma täti...(eli varsin erikoinen kohtaaminen...)

Osaako joku teistä sanoa, mikä voi aiheuttaa muumioitumisen? Voiko siihen vaikuttaa esim. maaperä tai syöpälääkkeet?

[silentservice]

Ohoh!
Asiastahan en mitään tiedä, mutta tuon ajan solumyrkyt sun muut lääkkeet ovat olleet varmasti osaltaan vaikuttamassa asiaan. Maan happamuuskin tekee osansa, mutta yleensä hautumaat on perustettu heikkamaille, joten tuskin mikään savessa ilmattomassa tilassa säilyminenkään tulee kysymykseen. Voihan ko arkkumallissakin olla ollut esim jonkin sortin muovia, joka on tehnyt leposijasta ilmatiiviin. Enpäs osaa muuta funtsailla näin yhtäkkiä...

[Samarina]

Täällähän on paljon hautausmaaturisteja. Tämä on taas yksi niitä harrastuksia, joita taloutemme toinen osapuoli ei oikein ymmärrä. Vaikeahan sitä on selittää, mutta on vain jotenkin rauhoittavaa käveleskellä polkuja pitkin, miettiä elämänkohtaloita tai pelkästään istahtaa kesäisenä päivänä kuuntelemaan huminaa puissa ja lintujen laulua.. Lempihautausmaani on eräs harjujen keskellä polveileva "kirkkoon kuulumattomien" hautausmaa, joka sijaitsee keskellä kuivaa kangasmetsää. Olen jo ilmoittanutkin, että haluan aikanaan tulla haudatuksi juuri sinne..

[Merope]

Osaako joku teistä sanoa, mikä voi aiheuttaa muumioitumisen? Voiko siihen vaikuttaa esim. maaperä tai syöpälääkkeet?

Nimenomaan tarpeeksi kuiva maaperä (hiekkapohjainen maaperä erinomaisena esimerkkinä) ja muutenkin kuivat olosuhteet voivat aiheuttaa vainajan muumioitumisen. Muistan useitakin, parikin sataa vuotta vanhaa tapausta, jotka on löydetty vanhojen kirkkojen lattioidenaukaisun yhteydessä, kirkon lattian alta. Toisaalta, kirkon päälläolo on noissa tapauksissa voinut vaikuttaa asiaan myönteisesti, mutta toisaalta, epäilen, että niitä tulee useammin esille siitä yksinkertaisesta syystä, että niitä auotaan ja tutkitaan ehkä hieman useammin ja perusteellisemmin kuin muuta hautausmaata. Ja vielä kun ottaa huomioon, että tapauksesi ruumishan ei ollut ollut kuin sen, mitä, puoli vuosisataa maan sisässä. Käsittääkseni muumioituminen on kuitenkin aina vähän sattumankauppaa, ts. juuri oikeita olosuhteita ei varmaankaan joka hautausmaalta ja jokaiselta neliösentiltä löydy.

Hautauumaat ovat todellakin kauniita ja rauhallisia paikkoja. Itsekin sukututkimusta harrastaneena pidän niiden tutkiskelusta ja rauhallisesta käveleskelystä hautakivien lomassa. En varsinaisesti matkaile hautuumaiden luo, mutta täytyy sanoa, että tässä topicissa mainitut, erityisemmät hautuumaat (kuten nuo kirkkoon kuulumattomien hautuumaat, venäläisten hautuumaat, sukuhautuumaat, jne) rupesivat aika tavalla kiinnostamaan... Löytyisikö lisäinformaatiota tällaisista paikoista? Tai lähdettä, josta voisi lisätietoja löytää?

[Danny-boy]

Kiitos Meropelle ja silentservicelle kommenteistanne. Tämä lähisukulaisen muumoitumisasia on mietityttänyt minua kovin. Hurja ajatus se, että joidenkin kohdalla maallinen olemus jää lopullisesti lähelle kuolinhetken aikaista olemustaan eikä siitä enää muutukaan.

[Doctor Lecter]

Mukava havaita, etten ollut ajatusteni kanssa yksin, vaan on muitakin, joiden mielestä "hautausmaaturismi" on mielenkiintoinen harrastus. Eilen iltapäivällä kävin eräällä hautausmaalla, jossa en ollut aikaisemmin käynyt. Pienen kaksikielisen kunnan hautausmaista se toinen, vanhin hauta oli vuodelta 1722. Kuinka ollakaan - kolmisen tuntia vierähti kuin huomaamatta. Muutama haudan kohdalla oli pysähdyttävä miettimään elämän katoavaisuutta.

Tällä hautausmaalla oli lähes poikkeuksetta kauniit hautakivet. Jossain vaiheessa hautakivialalla oli "villitys", että kiven piti olla matala ja leveä hopeoiduin kirjaimin. Sellainen on melko mitäänsanomaton yhdistelmä.

Tuo Danny-boyn kertoma "muumio" -tapaus on sangen erikoinen. Siinä ei ole täysin toteutunut tuo "maasta sinä olet tullut ja maaksi sinä olet jälleen tuleva...

[Kyynel]

Vähän hautausmaihin liittyen:

Erkki Laitinen on toimittanut artikkelikokoelman hautasaarista, jotka ovat mielenkiintoisia paikkoja. Kirja on julkaistu vuonna 2001 ja on nimeltään Ruumis- ja Kalmasaaret. Etäällä kirkkomaasta.
Hautasaaret olivat väliaikaisia hautapaikkoja, joista ruumiit siirrettiin kirkkomaahan sään salliessa. 1600- ja 1700-luvulle asti kirkkoja ja kirkkomaita oli vielä aika vähän etenkin Itä- ja Keski-Suomessa, Pohjois-Suomesta puhumattakaan, ja matka siunattuun maahan saattoi olla pitkä. Joitakin kuolleita ei koskaan siirretty ns. pysyvään hautaan, ja esim. tuntemattomat kuolleet saivat jäädä lepoon ruumissaarille. Ruumissaarista aika suoria todisteita ovat niihin viittaavat paikannimet, esim. Kuolo-, Kalma- tai Hautasaaret, tosin joskus saari on voinut saada tällaisen nimen muustakin syystä, esim. ruumissaarelle tyypillisen muotonsa perusteella.

Hämeenlinnan vanhalla hautausmaalla olen joskus käynyt, se on oikeastaan enemmän puisto kuin hautausmaa, hautakivet tietysti erottavat muista puistoista
Pihlajaveden vanha hautausmaa Keuruulla ei ole niin kovin vanha, mutta se on mielenkiintoinen paikka, ja aika kaunis minun mielestäni.
Tuolla on näkyvillä kuvia:
http://www.keuruu.fi/pihlajavesi/200620 ... ausmaa.htm

[Mäsä-Masa]

Vähän hautausmaihin liittyen:
1. Hämeenlinnan vanhalla hautausmaalla olen joskus käynyt, se on oikeastaan enemmän puisto...
2. Pihlajaveden vanha hautausmaa Keuruulla ei ole niin kovin vanha, mutta se on mielenkiintoinen paikka, ja aika kaunis minun mielestäni.

1. Aivan, Hämeenlinnan vanha hautausmaa onkin enemmän puisto kuin hautausmaa. Siellä on ikivanhoja kuusia, mäntyjä ja erilaisia lehtipuita. Minä sain kylmiä väreitä, kun kävin siellä kerran. Kuulemma hautausmaa on niin täynnä, että hautapaikkojen luovutusta on jouduttu rajoittamaan. Hautausmaan viereinen vanha, pieni ortodoksinen kirkko (jokin suuri sairaala on sen takana) on todella ankean ja uupuneen näköinen. Sen ympärillä on pieni, rappeutunut venäläinen hautausmaa. Niin surullinen paikka, että niskavillat nousevat pystyyn pakostakin. Huh-hui. Vähän kauempana on vuoden 1918 sodan uhrien muistomerkki.


2. Kuvien Pihlajaveden vanha hautausmaa on pikemminkin korkeaa heinikköä kuin matalaa nurmikkoa. Tarvitaan viikatetta ja piikkiharavaa pitämään paikka siistinä.

[Mäsä-Masa]

Vielä kaupunkien keskustoissa olevista entisistä hautausmaista... Tampereen Aleksanterin kirkon takana on entinen hautausmaa. Siinä Hämeenpuiston ja Pyynikin välissä. Se on pikemmin yleinen puisto, jonka hautausmaamenneisyys on unohtunut lukuunottamatta harvoja 1800-lukuisia hautakiviä.
Samoin koskee Helsingin Vanhaa kirkkoa Bulevardikadun varrella. Kirkkoa ympäröivä puisto onkin itse asiassa entinen hautausmaa. Ihmiset ovat unohtaneet täysin sen menneisyyden lukuunottamatta harvoja hautakiviä 1700-ja 1800-lukujen vaihteesta.

[Tiina]

Itse asun melko lähellä hautausmaata, joten tuleehan siellä silloin tällöin lenkillä tarvottua, mutta mitään haudan historiaa ei kyllä ole tullut sen kummemmin koskaan pohdittua.
Täytyy ens kerralla yrittää jotain viritelmää, jos vaikka sais tästä uuden hobbyn.
Kiitos vinkistä....

[jamppa]

Tuo helsingissä bulevardinkadulla sijaitsevaa vanhaa hautausmaata kutsutaan ruttopuistoksi, ilmeisemmin sinne on joskus aikoinaan haudattu ruttoon kuolleita, kun se on sijainnut kaupungin ulkopuolella. Mikkelissä sijaitsee myös todella hieno vanha hautausmaa jota voisi kutsua jopa pieneksi metsiköksi.

[Tiina]

Ootteko muuten ulkomailla harrastaneet tätä luutarhasamoilua?
Eikös siellä harrasteta juuri enemmän tätä "kuvahautakivessä" hommaa?
Ainakin Venäjällä ja Israelissa, mistä on tullut jotain dokkareita, oon näitä nähnyt.
Venäjällä on kyllä ruokottomassa kunnossa melkein kaikki hautuumaat.
En sitten tiedä miten Moskovassa, mutta pienemmissä kunnissa ainakin.

[hannibaali]

Tuo helsingissä bulevardinkadulla sijaitsevaa vanhaa hautausmaata kutsutaan ruttopuistoksi, ilmeisemmin sinne on joskus aikoinaan haudattu ruttoon kuolleita, kun se on sijainnut kaupungin ulkopuolella. Mikkelissä sijaitsee myös todella hieno vanha hautausmaa jota voisi kutsua jopa pieneksi metsiköksi.

helsingineloaikoina tuli kesäisin usein istuttua ruttopuistossa viiniä maistellen. aika jännä olo oli siellä istua "vanhojen hautojen päällä" ja miettiä tuonkin paikan historiaa. ilmeisesti edelleen yleinen pussikaljapaikka. tuleekohan tulevaisuuden teinit istuskelemaan dokaamaan meidänkin hautojen päälle?