Hukkuminen vs. muut kuolintavat

[kid]

Musta hienoin tapa kuolla olis hypätä jostain tosi korkeelta. Oon aika kakarasta asti moista fantasioinut, vaikka en itsemurhaa aiokaan toteuttaa Paitsi ehkä sitten, kun ei ole enää mitään / ketään jäljellä, jonka vuoksi elää. Se olis vaan niin mukavaa lentää pikkumatka ja kuolla sitten, tosin paskempi juttu jos tulee katumapäälle kesken lennon...

[PaulaDrew]

Eräs ystäväni suositteli kerran minulle seuraavaa kuolintapaa, en tiedä kuinka yleinen tai wanha se on.

Kiivetään katolle ja sidotaan köysi tiukasti jalkojen ympärille. Toinen pää johonkin takuulla kestävään. Otetaan hieman lyhyempi pätkä erittäin ohutta rautalankaa, sidotaan sen toinen pää samaan paikkaan ja toinen pää oman kaulan ympärille.

Otetaan pikaliimaa ja levitetään sitä käsiin. Läntätään kädet tiukasti ohimoille ja annetaan hetki kuivua. Sitten hypätään katon reunan yli, jolloin lyhyempi rautalanka/ muu siima katkaisee kaulan. Pää jää kiinni käsiin.

Tästä tuli mieleen myös, että kuinka hyvin ilme sitten pysyy? Kannattanee ottaa kuitenkin mahdollisimman edustava sellainen, varmuuden vuoksi.

Paikanvalinta on ehdottomasti tärkeintä, joten pitäisi sitten laskea tarkkaan tuon jalkoihin sidottavan köyden pituus, jotta päätään käsissään pitelevä ruumis jäisi roikkumaan täsmällisesti juuri sen pahimman kusipään ikkunan eteen hänen iltateensä aikaan. Myös massatapahtumat voisivat olla hyvä näyttämö, Stockmannin Hulluja Päiviä joskus harkitsin, mutta taidan kuitenkin odotella että jotain parempaa tulee mieleen.

[kid]

Oon kuullut tuosta PaulaDrew:n mainitsemasta tavasta, tosin käsitin sen lähinnä vitsinä. Lopputuloshan näyttää siltä, että on repinyt päänsä irti - mutta eiköhän kuolinsyytutkimuksessa moinenkin paljastu huijaukseksi

[esmes-]

edelleen oon niiden rahoittavien (opiaattien) kannalla mutta siihen tekisin pienen lisäyksen: eli napit naamaan ja pihalle nukkumaan jonain pakkasyönä. jos ei lääkkeet tappais ni kylmä hoitais homman.

hirttäytyminen olisi jotenkin ruma tapa kuolla, musta turvonnut kieli roikkuis suusta, silmät ois pullistunu ja suoli tyhjentyny housuihin.. lisäks tukehtuminen voi viedä jonkin aikaa ellei niskat napsahda samantien poikki. jos ois pakko nimenomaan hirttäytyä ni sit ohueen rautalankaan niin että pää irtois heti kokonaan, ei jäis kropsu minnekään taivaan ja maan välille killumaan.

[Wagner]

Mä hukuin snorkkelisukellelessani erällä metsäjärvellä 1967.
Leijailin hyväntuulisena ylläni kun kaverit elvytti laiturilla.
Täysin rauhallinen ja selkeä olo jo silloin, kun keuhkot olivat vettä täynnä, sitten tajuttomuus ja leijunta.
Helppo tapa kuolla siis.
Muita kuolintapoja en vielä ole kokeillut.

[Ghettoblaster]

Paukkuraudalla tai sitten reisivaltimot auki...

Ehkä se paukkurauta olisi se. Hukkua, ei.

[kid]

Paukkuraudalla tai sitten reisivaltimot auki...

Tota me mietittiin kaverin kanssa, että miten voi menettää koko jalkansa kuolematta, mutta jos pelkkä reisivaltimo aukee niin peli on menetetty?

[vivy]

Paukkuraudalla tai sitten reisivaltimot auki...

Tota me mietittiin kaverin kanssa, että miten voi menettää koko jalkansa kuolematta, mutta jos pelkkä reisivaltimo aukee niin peli on menetetty?

Aika. Reisivaltimon katkeamisestakin voi toki selvitä hengissä, jos apu tulee nopeasti.

Kiristysside jalkaan niin veri ei pääse koko raajaan. Tästä voi toki seurata amputointi, vaikka sidettä löysäisikin tasaisin väliajoin, mutta ainakin olet hengissä..

[Belker]

Joskus nuorempana vitsailtiin kaljaporukoissa, että miten sen itsarin tekisi varmimmin. Viisinkertainen varmistus taisi voittaa.

1. Unitabletteja tms. purkillinen - eivät vaikuta heti.

2. Jakkaralle köysi kaulaan, valmiina roikkumaan. Tulitikut, pistooli ja veitsi valmiina.

3. Heitetään tulitikku nurkkaan - koko asunto on valettu bensiinillä tuolin kohtaa lukuun ottamatta.

4. Ranteet auki veitsellä.

5. Kuula kalloon

--> Putoaa köyteen, valuu kuiviin, saa yliannoksen pillereistä, palaa ja luoti tekee osansa.


Tietysti tyylikkäämpiä tapoja on, joilla itsarin voisi "piilottaakin". Esim. lähtee Iranin Teheraniin, vuokraa jenkkiraudan, siitä torille, jenkkilippu konepellille ja alkaisi haukkua paikallisten uskontoa auton katolta ja polttaisi pyhiä kirjoja, niin eiköhän olisi parissa minuutissa siivilänä.

[Kampamaneetti]

Tietysti tyylikkäämpiä tapoja on, joilla itsarin voisi "piilottaakin". Esim. lähtee Iranin Teheraniin, vuokraa jenkkiraudan, siitä torille, jenkkilippu konepellille ja alkaisi haukkua paikallisten uskontoa auton katolta ja polttaisi pyhiä kirjoja, niin eiköhän olisi parissa minuutissa siivilänä.

Tässä tavassa olisi jotain miehekästä Toinen olisi myös kun menisi Pohjois-koreaan ja kyselis että kuka vitun Kim Jong Il???

[Dr Bergmeister]

Meidän isä hätkähdytti eläessään omaisia ja kylän väkeä yllättävillä tempuilla. Kuolema saapui myös yllättävällä tavalla, asianomaisen siitä itse mitään tietämättä. Nukutuksessa sairaalan leikkauspöydälle lääkärin hoitovirheen takia.

Muuten varmin tapa kuolla/tehdä itsari on odottaminen. Kyllä se viikatemies sieltä aikanaan saapuu, vaikka emme aktiivisesti yritä avittaa sitä saapumista. Kunhan odotamme vain.

[Dr Bergmeister]

Meidän isä hätkähdytti eläessään omaisia ja kylän väkeä yllättävillä tempuilla. Kuolema saapui myös yllättävällä tavalla, asianomaisen siitä itse mitään tietämättä. Nukutuksessa sairaalan leikkauspöydälle lääkärin hoitovirheen takia.

Muuten varmin tapa kuolla/tehdä itsari on odottaminen. Kyllä se viikatemies sieltä aikanaan saapuu, vaikka emme aktiivisesti yritä avittaa sitä saapumista. Kunhan odotamme vain.

[Köpekman]

Musta hienoin tapa kuolla olis hypätä jostain tosi korkeelta. Oon aika kakarasta asti moista fantasioinut, vaikka en itsemurhaa aiokaan toteuttaa Paitsi ehkä sitten, kun ei ole enää mitään / ketään jäljellä, jonka vuoksi elää. Se olis vaan niin mukavaa lentää pikkumatka ja kuolla sitten, tosin paskempi juttu jos tulee katumapäälle kesken lennon...

Jep, sitä on itsekin miettinyt miten siistiä ois vaan ottaa ja hypätä jostain pirun korkeelta. En ole hyppäämässä kuitenkaan. En tiedä mikä siinä on, kun mulla on ihan sairaalloinen korkeanpaikan kammo. Joku kymmenmetriseen lintutorniinkin kiipeäminen on itsessään seikkailu, jalat tärisee, ajatus ei pelaa, sydän hakkaa. Asun viidennessä kerroksessa, enkä uskalla selvinpäin katsoa parvekkeelta alas, kun tulee tunne, että voi horjahtaa alas, vaikka se on mahdotonta. Välillä, kun pakottaa kattomaan ittensä parvekkeelta alas, niin koko kroppa alkaa kihelmöimään ja se tuntuu aika hyvälle.

Toki tuo korkealta hyppääminen voisi tuntua ihan järkyttävän höpöltä, jos hyppäisi jostain yli sadasta metristä.
Yks minkä kuvittelis olevan helppo tapa, eli soudat veneellä keskelle järveä ja alat vetämään viinaa (voi ehkä sitoa jotain kiveä jalaankin). Et siis tarkoituksella hukuttaudu, mutta niin siinä 99% varmuudella sitten kuitenkin tapahtuu ja tuskin itse humalaltaan mitään huomaa. Tässä hyvä homma se, että jos kuitenkin selviää, niin on armotonta darraa lukuunottamatta ihan kunnossa, kaikki raajat tallella jne.

Jos meikä haluaisi oman käden kautta elämänsä päättää, niin varmaan käyttäisin suunnitteluun aikaa ja vaivaa, jotta kaikki ruumiini näkevät olisivat aivan "wtf". Tyyliin teippaan itseni kännissä ja lääkkeissä seinään vaipat jalassa ja blackmetal-henkiset väritykset naamassa. Tussilla on kirjoitettu kaikki kämpän seinät täyteen jotain epämääräistä "xdxdxdxdxdtrollolol" -tyyppistä kamaa.

[Got Blood?]

Haluaisin elää pitkän ja onnellisen elämän. Kun aika sitten koittaa, toivoisin olevani vanha (ja sairas) ja kuolemani olevan odotettu. En kestä ajatusta äkkilähdöstä. En kestä ajatella jäljelle jäänyttä perhettäni ilman äitiä, yks kaks, tyhjän päällä... Ei, ei... kuolemani toivon tulevan niin, että siihen ehtii perheeni valmistautua riittävästi. Olkoonkin sitten että joutuisin kärsimään kipuja (enkä nyt tietenkään tarkoita että haluaisin maata vuositolkulla kasviksena niin että kaikki jo rukoilisivat kuolemaani).

[Chamalion]

Täällä on kyllä niin kummallista kirjoitusta, että pakko se on työntää lusikka tähänkin soppaan.

Olen aina ajatellut, että hukkumiskuolema ja ylipäätään tukehtuminen on yksi pahimmista mitä olla saattaa. Nähtävästi niin ei ole. Onneksi en tiennyt sitä kesällä.
Kesällä tosiaan vaikeassa masennuksessa tuli pohdittua yhtä sun toista. Kuitenkaan en keksinyt sitä varmaa konstia, joten jäi tekemättä.

Lääkkeiden yliannostusta harkitsin, mutta olisiko sitten mukava herätä sairaalasta paskat housussa, katetri asennettuna ja omaiset häärimässä ympärillä? Ei olisi. Lisäksi onnistuisin lähes 99% varmuudella tuhoamaan elämän sijasta puolet aivotoiminnasta sillä konstilla. Ja sekään ei olisi mukavaa.
Junan alle - ei käy, näin ystäväni jäävän rekan alle aikoinaan.
Hirttäytyminen - vrt. kammo tukehtumiseen
Ase - ei käy, en omista, enkä tahdo pikkusiskon löytävän itseäni aivot seinällä.

Joten näinollen jäi tekemättä ja hyvä niin. Eikä kyllä enää ole pitkiin aikoihin kummitellut mielessä moiset ajatukset.