Unihalvaus

[Got Blood?]

Olen altistunut homeelle, todellakin. Asuntomme on parhaillaan asumiskiellossa homeen takia ja olemme asuneet nyt vuoden verran toisaalla.
Sydänfilmi on otettu noin kymmenisen vuotta sitten, johtuen juurikin häiritsevistä rytmihäiriöistä ja tiheälyöntisyyskohtauksista. Siinä ei ilmennyt mitään vakavaa, mutta joku sinushermon toimintahäiriö kylläkin, joka pahenee krampaavien lihasten painaessa hermoa

[peteme]

En tiedä mikä halvaus minulla on, mutta aika monesti kun juuri nukahtaa niin tulee sellainen olo että pitääkin herätä, sitten yritän väkisin saada itseäni hereille mutta en saa silmiä auki millään vaikka kuinka pyristelen, tätä jatkuu jonkukin aikaa kunnes onnistun herämään. Epämiellytävä kokemus kuitenkin.

[jellyB]

Uskoakseni olen kokenut ainakin kerran unihalvauksen. Luulin tätä pitkään tosijutuksi kun en vielä tiennyt unihalvauksista.

Nukuin jostain syystä vanhempieni parisängyssä äitini kanssa, olin teini-ikäinen. Yöllä heräsin/silmäni vaan avautuivat ja näin kun ovi avautui ja karmean näköinen olento raahautui ovesta sisään ja alkoi lähestyä minua. Se oli miehen näköinen mutta naama oli kauheasti vääntynyt ja hampaat esillä. Kädet olivat edessä sormet koukussa kuin se olisi uhkaillut minua kynsillään. Yritin liikkua ja huutaa mutta en pystynyt kauhultani. Lopulta sain ääntä pihalle ja aloin kirkua. Olento näytti pelästyneeltä ja perääntyi ja katosi kun äitini sytytti lukulampun herättyään huutooni.

Pelkäsin kovasti pimeää lapsena ja näen vieläkin usein jonkun pimeässä huoneessa jos herään keskellä yötä. En varsinaisesti usko mörköihin/aaveisiin, mutta pelkään silti niitä.

[Nenäapina]

Parinkymmenen vuoden tauon jälkeen koin tällaisen unihalvauksen muutama päivä sitten. Pistän Lariam-kuurin piikkiin, koska sivuvaikutuksena voi ilmetä painajaisia.

Poikkeuksena "kaavasta" oli kuitenkin, että nukuin mahallaan. Aikoinaan olin nukkumassa aina selällään, ja monetkin tässä ketjussa ovat kirjoittaneet että tulevat vain selällään nukkuessa. Eipä näytä pitävän paikkaansa..

No jokatapauksessa luulin siis olevani hereillä, olin nukkunut huonosti ja vaihtelin asentoa jatkuvasti. Mieheni nukkui sikeästi tuhisten siinä vieressä ja viereisestä huoneesta kuulin koiran kynsien rapinaa parketilla sen vaihtaessa nukkumapaikkaa. Hyvin arkisia yön ääniä.

Sitten kuulin ulko-oven avautuvan ja säikähdin tottakai- kuka pääsee keskellä yötä sisään noin vaan. Samalla huomasin etten pysty liikuttamaan käsiä tai jalkoja, vaan olin kuin liimattu kiinni patjaan. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa.
Ovelta määrätietoiset askeleet marssivat suoraan sänkyni viereen, käsi laskeutui pääni viereen ja alkoi taputtaa patjaa kuin ärsyttääkseen minua. En uskaltanut avata silmiä, koska "käsi" olisi ollut siinä ihan naaman edessä.
Yritin rauhoittua ja kelasin faktoja mielessäni. Koiran ohi ei pääse kukaan tulemaan oikeasti, se on skarppi vahti. Mulla on ollut unihalvaus aiemminkin, joten tunnistin sen kun raajat eivät liikkuneet. Mies tuhisi rauhallisesti vieressä, joten ajattelin että ei tässä kuinkaan käy, unta tämä on vaikka ei siltä tunnu.
Ääntä en saanut suustani ulos, mutta rupesin mielessäni huutamaan "sille" että häivy, HETI!

Tyyppi lopetti läpsyttämisen, lähti kävelemään pois, taas kuulin askeleet ja ulko-oven kolahduksen.

Hetken päästä jäsenet alkoi liikkumaan normaalisti, eikä ihan hetkeen huvittanut nukahtaa uudelleen.
Ei kuulosta pelottavalta, mutta oli sillä hetkellä. Nyt vähän on joka ilta nukkumaan mennessä jännittänyt että tuleeko se unihalvaus taas, mutta ei toistaiseksi. Ja toivottavasti ei tulevaa reissuakaan moiset typerät painajaiset pilaa

Tätä miettiessä sitten hoksasin, että muutamat oudot tapaukset lapsuudesta voisi kyllä mennä tän unihalvauksen piikkiin. Valvoin silloin monesti yöllä ja pari kertaa kun olin mielestäni hereillä sattui jotain outoja juttuja, mille en ole keksinyt järkeviä selityksiä.

[McPanty]

Huh hyi.

Elämäni yksi ahdistavimmista kokemuksista.

Minulle tämä tapahtui n.4-5 vuotta sitten. Tätä ketjua luettuani ja asioita muisteltuani minun kohdallani asiaan lienee vaikuttanut kokonaan uusi asuinpaikkakunta, vakituisen aamuvuoro-työn vaihtaminen uuteen, määräaikaiseen kolmivuoroon, vastedes tapahtumut ero tyttöystävästäni sekä viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä edellisen päivän krapula.

En muista kuinka kauan olin nukkunut, mutta kun avasin silmäni, makasin selälläni. Huone näkyi juuri sellaisena kuin se oikeastikkin oli ja katuvalon loisteessa erotin hämärän huoneen selvästi.
Sänkyni vierellä, noin jalkopään kohdalla seisoi täysin varjontumma, normaalin mittainen ja äärimmäisen uhkaavan tuntuinen hahmo (Tulee yhä kylmiä väreitä kun tätä tässä kirjoitan)
Se lähti lähestymään minua ja kumartumaan ylleni. Koitin ensin torjua tätä hahmoa jaloillani ja samalla koitin myös nostaa käsiä suojakseni, vaan mikään raaja ei hievahtanutkaan ja hahmo tuli ylleni. Mitään ei tapahtunut tuon jälkeen vaan tämä halvaus loppui siihen.

En muista nukahdinko uudestaan vai heräsinkö, mutta tuo tapaus jää kyllä uhkaavuudellaan aina mieleeni...

EDIT-lisäys: Tokihan huuhaa-piru olkapäälläni muistutti tässä, että olin tuossa asunnossa ensimmäinen asukas sen jälkeen, kun asunto oli remontoitu lattiasta kattoon tulipalon jäljiltä, jossa edellinen asukas oli kuollut

[Mark]

Joskus kesken unen olen herännyt ja nähnyt jonkun olennon tuijottamassa ihan naaman vieressä, tuli vähän ajateltua että mitäs tämä nyt on. Eikä tosiaankin pystynyt liikkumaan, mutta silmät sulkemalla sitten kyseinen olento katosi. Pienillä lapsilla ei tarvitse edes olla unihalvausta että näkee kaikenlaisia mörköjä joka paikassa, kuulee jonkun äänen kuiskaavan oman nimensä korvaan ja näkee kaikenlaisia ihmisiä, örkkejä sunmuuta pimeässä huoneessa. Tällaista muistan omasta lapsuudestani, lapsen mielikuvitus saa hyvin jänniä asioita aikaan.

[irmuska]

On, kokemusta todella on! Se on ehkä kamalin olotila ikinä! Joku on paikalla, et tiedä kuka, ja itse olet täysin lamaantunut. Tiedät, että olet hereillä mutta et pysty liikkumaan ja sitten pelästyt sitä, ettet pysty liikkumaan. Hengität, tunnet että sydän lyö mutta kädet, jalat saati niskat ei usko käskyjä joita koetat jo tietoisestikin lähettää.

Menee ohi sitten omia aikojaan, oikeastaan siinä kohtaa kun saat rauhoitettua itsesi. Järkyttävä tunne on tuo.

[BlackFriday]

Irmuskan kanssa samaa mieltä, onneksi ei oo ollut kunnolla enää moneen vuoteen, mutta joskus parikymppisenä oli useinkin ja etenkin ensimmäisillä kerroilla meinas kyllä kuolo tulla. Kun ei vaan mikään paikka liiku vaikka kuin pinnistelis ja happi loppuu eikä edes pieretä

[Yavanna]

Itsekin oon unihalvauksen kokenut ja aika monta kertaa. Koskaan en tosin oo tuntenut kenenkään tai minkään läsnäoloa, vaikka mun mielikuvitus on joskus vähän turhankin vilkas ja yksin ollessakin onnistun pelottelemaan itseni ihan kiitettävästi ja ilman kauhuleffoja.
Unihalvauksen aikana tunnen vaan puhdasta kauhua, kun ei saa jäseniä liikutettua, eikä ees puhuttua, eikä huudettua tai mitään, vaan silmiä pystyy liikuttaa ja hengitystä säätää ja mä alankin aina hengittää kiivaammin, kun siinä menee vähän pakollakin paniikkiin. Menee kyllä itsekseen ohi ja aika nopeasti, vaikka sillä hetkellä tuntuukin, että kestää iäisyyden.

Miehelleni oon asiasta sanonu ja neuvonu, että jos näkee mulla ton unihalvauksen/tunnistaa ne oireet ni koskettaa, tökkäsee sormella kylkeen/käteen/hartiaan/selkään(riippuen siitä oonko selälläni vai kyljelläni) tai ravistaa vähän, niin tuo tilanne laukeaa nopeammin ja pääsee taas jatkamaan unia.
Lisäks oon oppinu, etten nuku selälläni, sillon nimittäin tulee helpommin tuo unihalvaus, kuin kyljellään nukkuessa, mutta on tuo pirulainen tullut paristi, vaikka kyljelläni olenkin koisinut.

Yleensä noita tulee mulle kun oon jännittyny jostain, valvonu liikaa tai ihan vaan stressaan jotain menoa tms juttua. Ja tosiaan on varmaan yks epämiellyttävimmistä tuntemuksista, mitä voi vaan olla, eikä sitä halua toistuvaksi. Mutta onneks niihin on ihan vähän sentäs tottunu, ettei ihan niin pahalta tunnu, kuin joskus ensimmäisillä kerroilla, joita tosin en enää muista.

[Poppa]

Altistun unihalvaukselle jostain syystä erityisesti jos nukun yksin. Kai sitä sitten on jo niin tottunut nukkumaan puolison kanssa. Ei tuohon yksin nukkumiseen siis liity edes mitään poikkeavaa tunnetilaa, mutta kai se sitten on kuitenkin vaikuttava tekijä.

[insomniac]

On kyllä jäätävin asia ikinä tuo unihalvaus. Itse kärsin joskus moisesta, kamalilla hallusinaatioilla. Menneisyydestä tuttu mieshenkilö seisoi sänkyni päädyssä ja sanoi, etten saa koskaan selville onko hän oikeasti täällä vai ei, ja jos on, en saa koskaan selville kuinka hän on löytänyt minut ja päässyt asuntooni koska aamulla hän on jo kadonnut jälkiä jättämättä. Tämän jälkeen hän kävi viereeni nukkumaan, en pystynyt kääntämään päätäni katsoakseni mutta kuulin ja tunsin hänen hengityksensä. Siinä sitten niin kauan, kunnes nukahdin. Aamulla kävelin asuntoni moneen kertaan läpi ja tutkin kaikki paikat ja lukot, jäi pitkäksi aikaa hirveät vainoharhat ja ahdistukset kys. tapahtumasta. Hyi että.

[sitruunapinna]

Unihalvaus on ehdottomasti järkyttävin yksittäinen tapahtuma mitä olen koskaan kokenut. Sanoin kuvaamattoman hirveää. Jo pelkästään se että heräät kesken uniesi yöllä (minä heräsin painajaiseen) ja oletkkn fyysisesti täysin vihannes. Vain silmiäsi pystyt liikuttamaan, olet valveilla ja koko ruumiisi on halvaantunut. Yhtäkkiä pimeydestä kuuluu repivä ääni,kirkumista/rääkymistä. Jokin hyppää sänkyyn jalkojeni päälle ja pystyn tuntemaan tumman hahmon painon mutten edelleenkään pysty liikkumaan. Tumma hirviömäinen hahmo istuu päälläni ja pakokauhu alkaa saada valtaa minussa. Yritän pinnistellä,ei auta sillä mikään osa kroppaani ei suostu toimimaan. Nyt seuraa seikka joka minua mietityttää yhä edelleen vielä näin kymmenen vuoden jälkeenkin: Hallusinaatiohirviö tarttui minua oikeasta nilkasta ja alkoi kiskomaan sängystä pois, en pystynyt vieläkään liikkumaan mutta "lensin" vaakatasossa parivuoteesta selälleni lattialle. Miten? Niin..miten..sitä olen kysynyt itseltäni uudelleen ja uudelleen. Vasta törmäys lattiaan sai hieman tuntoa vartalooni ja kontaten sekä ryömien yritin karkuun makuuhuoneesta kunnes käytävässä alkoivat jalat jo kantaa. En toivoisi pahimmalle vihamiehellenikään..

[ABC]

Itse ole kokenut unihalvauksen vain yhden kerran. Silloin se yhdistyi uniapneakohtaukseen siten, että olin täysin hereillä, mutta en pystynyt liikauttamaan päätäni, jotta olisin voinut vetää henkeä. Tätä kesti varmaan puolisen minuuttia ja tajuntani alkoi jo sumentumaan, kunnes refleksinomaisesti sain liikutettua niskaani. Mikään tahdonalainen liike se ei tainnut edes olla. Sen jälkeen en ole uskaltanut nukkua selälläni ilman, että vuoteen yläpäätä on jotenkin korotettu vaikkapa tyynyillä.

Parempi puoliskoni kärsii lähes jokaöisistä valveunikohtauksista ja koska hän menee usein aiemmin nukkumaan kuin minä, saan harva se ilta seurata meuhkaamista aitiopaikalta. Yleensä hän on "töissä", ja huone on siis työpaikka, jossa on ihmisiä ym. Jokin aika sitten sattui niin, että olin koneella kuten yleensä, sillä iltayö on minulle parasta työskentelyaikaa. Nyt kuitenkin olin vittuuntunut jostain ja pläräsin sen sijaan webbisivuja, joissa käsiteltiin muiden ammattini edustajien negatiivisia kokemuksia työstään. Olin juuri lukemassa uutista, jossa kerrottiin, että ylirasittuneet kollegat jopa tappavat itsensä melko usein, kun puoliso syöksähti ovelle ja huusi kovalla äänellä: "EI SITTEN TYÖNTEKO KIINNOSTA!" Ensin hämmästyin ja loukkaannuin, sitten aloin miettimään että mistä se tiesi etten tee töitä (vaikka ei näe kuin koneen perspuolen), ja lopulta aloin varovaisesti tivata selitystä ulostuloon oven suulla edelleen tiukasti tuijottavalta siipaltani. Aluksi lisäselitykset olivat tyyliin "Krmh, hmphf, niin mutta kun sä", mutta vähitellen järjen valo alkoi kajastaa. Hän oli kuulemma nähnyt unta, että olin myös töissä hänen työpaikallaan ja vain istuskellut kopissa, vaikka oli ns. tilanne päällä, josta syystä hän alkoi minua läksyttämään. Hassuinta oli, että hän oli edelleen minulle vihainen "laiskottelusta", vaikka jo tajusi nähneensä vain unta!

[Got Blood?]

No nyt minullakin on kokemus unihalvauksesta. Olin nukahtanut sohvalle selälleni. En koskaan nuku selälläni, mutta luin illalla kirjaa ja nukahdin siihen. Heräsin, olin erittäin tietoinen varsinkin käsistäni. Siksi ehkä ensimmäisenä yritinkin liikuttaa niitä. Ei tapahtunut mitään. Kädet eivät toimineet, ei liioin jalat. Tunsin kokoajan kuinka käytävässä vaeltaa joku. Kävi aina nurkalla, lähestyi sohvaa mutta palasi takaisin käytävään oleilemaan.
Koska olen lukenut paljon unihalvauksesta, tiesin mistä oli kyse, enkä varsinaisesti pelännyt.
Yhtäkkiä pääni täytti korvia huumaava särinä. Se oli järkyttävää, kesti muutaman sekunnin, jonka jälkeen kykenin liikkumaan ja olin täysin hereillä. "Tyyppi" asunnostammekin oli häippässyt.
Enpä halua tuota uudestaan kokea, vaikka tiesin kokoajan mistä on kysymys. Inhottavaa ja ahdistavaa yhtäkaikki.

[Electricboogie]

On tullut koettua unihalvaus useamman kerran. Järkyttävin tila mitä voi olla. Usein tuntuu, että jalat ovat sidottu ja niissä olisi painoa. Kehoa ei pysty liikuttamaan, mutta kädet liikkuvat ja usein kuulen epämääräistä puhetta. Jostain syystä, jos suljen korvani puhe muuttuu huudon tapaiseksi ja mikäli pidän ne auki, puhe kuulostaa "sorinalta". Usein myös rintaan tulee paine, niinkuin päälle olisi laskettu tuhannen kilon lava. Myös seinät heijastuvat todella kirkkaina. Puolisoni on sanonut, että yritän puhua, mutta ääni on vain rohinaa. Vittumainen tila sinäänsä, että kestää noin maksimissaan minuutin, mutta jokainen sekunti tuntuu tunnilta.