Pahoittelen, että tämä ei koske kummitusjuttuja, mutta luin ketjusta mielenkiintoista keskustelua Waltarista.
Bombay kirjoitti: ↑To Touko 17, 2007 12:51 am
Löytyykö tähänkään muuta lähdettä kuin "se ja se kertoi sille ja sille"? Mielestäni Waltari on Suomen kautta aikojen paras kirjoittaja ja tuommoinen teksti on vähintään tietynlainen kunnianloukkaus hänen kirjailijanlahjojaan kohtaa, jos ei ole mitään faktaa esittää. Mitä ihmettä nyt kolikoiden kädessä pitäminen kertoo?
Waltari kertoi näistä asioista myös haastatteluissa. Se oli aikaa, jolloin esoteria oli muutenkin suosiossa Euroopassa. Joistain Waltarin haastattelijoille kertomista näkyjen tai henkien kanssa inspiroitumisesta jäi vähän sellainen pilke silmäkulmassa -vaikutelma, eli että ei Waltari välttämättä ottanut kantaa siihen, mistä nuo muusat, jumalattaret sun muut oikeasti tulivat. Ties vaikka olisivat omastakin mielestään tulleet omasta mielestä.
Lähteitä kysellessäsi voit vaikka aloittaa näistä:
https://ekirjasto.kirjastot.fi/ekirjat/ ... ja-teokset
https://www.bod.fi/kirjakauppa/unohdett ... 9527211878
Mutta se Waltarin kirjoitus, joka itseeni teki mystisimmän vaikutuksen, oli itämaistyylinen satukokoelma nimeltä Dzhinnistanin prinssi:
https://www.risingshadow.fi/library/boo ... ssi-satuja
Sisältää tarinan, jota voisi pitää pastissina Tolkienin Sormusten herrasta, koska se toistaa melkein tarkalleen erään tuon tarinan tapahtumasarjan - kunnes tajuaa, että Waltari on kirjoittanut satukokoelmansa huomattavasti ennen Tolkienia. Olisiko siis Tolkien ottanut vaikutteita Waltarilta, vai onko molemmilla ollut sama, pimentoon jäänyt lähde näyilleen.
Satuja pidetään usein lapsellisena kirjallisuuden muotona ja siksi muutenkin vakavasti-otettavuutensa kanssa arat salatieteilijät eivät käytä niitä niin kuin pitäisi. Kuitenkin saduissa ja taruissa ollaan usein väkevämmin, suoraan symbolien ja arkkityyppien kautta, tekemisissä asioiden kanssa, jotka hämärtyvät jos niiden päälle yritetään iskeä liian moderneja selityskehikkoja.
On parempi pitää auki tuntemattoman portti kuin yrittää järjestää se harhalla, että varmasti tietää. Tämä pätee niin tieteeseen, rajatietoon kuin uskontoonkin, jotka kaikki menevät pilalle, mikäli niiden harjoittaja kuvittelee saapuneensa perille lopulliseen totuuteen ja ryhtyy uteliaisuutensa sijaan harjoittamaan muiden tietämistä tai etsimistä rajoittavaa dogmatiikkaa. Pilalle menevät silloin yleensä myös etsimistä harjoittavat piirit, jotka tyypillisesti riitaantuvat, lahkoutuvat ja ryhtyvät keskinäiseen vihanpitoon.