MURHA.INFO

Terkut yövuorosta!
Tonza187:aa mukaillen, liittynyt vasta hiljattain mutta mukana rikospuolella henkisenä tukena jo pitkään.
Kummitusjutut on aina kiinnostanut, ja seuraillut monenmoista sarjaa tv:stä. Nyt tosin kun en enää moista kapinetta omista niin jäänyt vähemmälle. Omakohtaisia kokemuksia on joitain pieniä, lähinnä ääniä, hahmoja (ehkä osan voi laittaa väsymyksen piikkiin) tavarat jotka ovat liikkuneet paikasta A paikkaan B. Äitini ja isoäitini kuoltua heidän "tuoksunsa" tuli välillä hyvin voimakkaana esiin. Tilanteita en osaa tarkemmin kuvata, mutta pariin vuoteen niitä en ole aistinut. Sisareni lapsikin välillä sanoi että jompikumpi on kylässä kun hajuvesi haisee
Joku puhui kolmesta pisteestä käsivarressa, jotka muodostivat kolmion..Itselläni on samanlainen kuvio olkavarressa, tullut siihen sen jälkeen kun kaksi pistettä keskeltä kämmentä hävisivät oltuaan siinä vuoden verran. Liekö yrittänyt kuvata peukaloa...
Joskus kaverille kerroin noista äänistä ja hahmoista, niin käski olemaan hiljaa, koska jos niistä puhuu niin pahat henget tulevat läpi tähän maailmaan. Olinkin hiljaa sen jälkeen, mutta ainoastaan hänen kohdallaan. En oikein usko, että jos joku henki tänne tulee "kummittelemaan" niin on automaattisesti pahat mielessä. Eräs ystäväni on meedio, joka sanoi että henget irtaannuttuaan ruumiista käyvät läpi monen monta eri tasoa. Riippuen miten henget "voimaantuvat" (nyt en silmät ristissä keksi juuri sitä oikeaa sanaa) he tulevat vierailulle. Itsemurhan tehneillä vierailulle pääseminen kestää hänen mukaansa paljon kauemmin.
Teillä kokemuksia hyvät kummitukset vs pahat kummitukset?
Sekavaa tekstiä, pahoitteluni. Ehkä joku sai jotain tolkkua..

Ei ole oma kokemukseni, vaan muualta luettu, hiukan karmiva. Kertojan miehen perheen mökin lähellä on aukio (niitty?), jossa veljessodan aikana joko punaiset teloitti valkoisia nuoria tai toisinpäin. En muista kummin päin se meni. Kertoja kuitenkin mainitsi, että kun hän ekan kerran oli miehensä kanssa mökillä, hän kuuli kuinka joku aneli armoa. Hän oli jo lähteä apuun, mutta mies esti ja käski antaa vainajien olla.

Yllä olevan kirjoitin, koska kun kerroin sen isoäidilleni, hän kertoi että omassa suvussani on samantapainen juttu. Meillä on mökki saaressa järven keskellä, ja järven meitä lähimmällä rannalla on kirkko. Joskus kun on järvellä onkimassa tai soutamassa saaren lähellä, kuuluu viereiseltä asumattomalta pikkusaarelta ihan selvää lapsen itkua. Joskus meninkin saarelle itkun perässä, mutta en löytänyt mitään. Kerroin vanhemmilleni, mutta he vain väittivät että se oli lintu. Kuulemma eivät tiedä lajia, mutta äänen kuulee usein.

Vasta isoäitini kertoi, että kun ajat sitten kyläläiset menivät kirkkoon järven toiselle rannalle veneellä, vene kulki meidän saaren ja pikkusaaren välistä. Aina välillä oli kirkkoväestä joku käynyt "asioilla" pikkusaarella, mutta eräällä kerralla naiskävijä oli tullut saarelta takaisin verisenä ja väittänyt kaatuneensa. Sitten toiselle kävi samoin ja jotkut kertoivat kuulleensa itkua, jota eivät kyenneet paikantamaan muuten kuin saarelle. Myöhemmin selvisi, että nämä veriset naiset olivat käyneet saarella synnyttämässä (aviottomien ei sopinut saada lasta, mutta lapsen tappamisesta teloitettiin) ja piilottaneet vauvat saarelle. Lapset kuulemma itkivät helvettiin (kastamattomana) joutumista.

Isoäidin kertoman tarinan tyyppisiin olen törmännyt myöhemmin lukiessani kansantarinoita, joten en hänen selityksestään tiedä, mutta se itku on todellista.

Osuipa silmiini juttu, jossa tämän tapauksen talossa nykyään asuvat ovat kokeneet kaikenlaista outoa. Vuosien aikana tapahtuneet asiat ovat ajoittuneet pääasiassa kesä-heinäkuulle.

Lainaan tähän sen toistaiseksi ainoan kerrotun kokemuksen:

Kerron tässä ensimmäisen henkilökohtaisen kokemukseni joka sai minut vakuuttuneeksi täällä kummittelevan. Olimme alakerrassa saunomassa ja vaimoni lähti minua ennen saunasta. Olin suihkussa pesulla kun kuulin askelia ja katsoin sivulta oven suuntaan ja näin alastoman naisen hetken vilaukselta kulkevan pukuhuoneeseen. Jäin katsomaan oven suuntaan kutsuen vaimoani nimeltä muutamaan kertaan pitäen katseen kokoajan kohti oviaukkoa. Kun en saanut vastausta menin ovelle kurkaten pukuhuoneeseen ja eihän siellä ketään ollut. Tuli aikalailla kumma olo ja tuntui kuin joku olisi siinä läsnä. Kysyin vaimoltani vielä varmuudeksi oliko hän palannut alakertaan,eikä hän ollut. Nainen jonka näin olikin lyhyempi ja tukevampi takamuksestaan kuin vaimoni.

Asukas kertoo myös miten ei aiemmin uskonut mihinkään kummitusjuttuihin ja lähinnä naureskeli ihmisille jotka väittivät moisia kokeneensa. Kanta on kuitenkin vuosien aikana muuttunut.

Johnny_B kirjoitti:
Asukas kertoo myös miten ei aiemmin uskonut mihinkään kummitusjuttuihin ja lähinnä naureskeli ihmisille jotka väittivät moisia kokeneensa. Kanta on kuitenkin vuosien aikana muuttunut.

Mielenkiintoinen tarina ja noinhan siinä tahtoo yleensä käydä, että skeptisyys laimenee tai katoaa kokonaan kun kohdalle sattuu jotain mitä ei selitetäkkään 1+1=2 tyyliin.

^tähän juttuun liittyen oli tullut uusi kommentti:

Pakko on näin illan päätteeksi kertoa, että poika teki suihkussa tänään samankaltaisen havainnon kuin minun josta tuossa jo aiemmin kerroin. Lisäksi tyttöystävänsä näki heti perään pukuhuoneessa esineen liikkuvan. Keskustelimme näistä havainnoista ja siitä miten rennosti niihin kuitenkin suhtaudumme siihenkin nähden, että kukaan meistä ei tällaisiin uskonut lainkaan. Jotenkin fiilis, että parempi olisi kun ei olisi kokenutkaan tällaista mutta toisaalta maailmankatsomus muuttunut väkisinkin ja ajatelmat kuoleman jälkeisestä elämästä.

Omalla kotipaikkakunnalla sijaitseva Harrbådan majakka on aina kiinnostanut. Monenlaista tarinaa liikkuu ja on tullut käytyä paikan päällä monta kertaa. Kesällä kaunis paikka ja syksyllä karmiva. https://upload.wikimedia.org/wikipedia/ ... _Light.jpg
En pidä itse majakkaa niinkään karmivana, mutta sen ympäristö ja ajotie perille. Tie on monttuinen ja puiden oksat raapii auton ikkunoita, perille päästessä majakka pamahtaa naaman eteen kuin tyhjästä. Aikanaan majakan lähellä oli pienehkö "mökkikylä". Nykyään ovat purkaneet nuo mökit. Mielenkiintoinen paikka..

Tuon aiemmin mainitsemani talon omistaja on julkaissut videon:

https://www.youtube.com/watch?v=bkQrhT6ZoQU

Näistähän voi olla montaa mieltä, mutta melko erikoiselta tuo näyttää. Ilmiö näyttäisi tulevan toisesta huoneesta, sillä ovenkarmi peittää sen osittain alkuvaiheessa.

Johnny_B kirjoitti:Tuon aiemmin mainitsemani talon omistaja on julkaissut videon:

https://www.youtube.com/watch?v=bkQrhT6ZoQU

Näistähän voi olla montaa mieltä, mutta melko erikoiselta tuo näyttää. Ilmiö näyttäisi tulevan toisesta huoneesta, sillä ovenkarmi peittää sen osittain alkuvaiheessa.

Meillä on kotoa poissaollessamme valvontakamera päällä (ottaa kuvan ja 5 sekuntia videokuvaa, jos kuuluu ääni tai jokin liikkuu). Valvontakamera on lemmikkiemme takia, voimme seurata niiden tekemisiä poissaollessamme. Kuitenkin, monesti kameran ottaessa videokuvaa liikkuvasta lemmikistä, mukaan tarttuu myös noita pölyhiukkasia. Kyllä, ne ovat pölyä ym. mitä huoneilmassa muutenkin liikkuu. Valaistus vaikuttaa, onko alue sumea vai kirkas (niinkuin edellälinkitetyssä videossa).

Ihmisen kuollessa ruumis palaa maatuessaan atomeiksi, joista oli tehty.
Siihen onko ihmisellä sielu joka erkanee kuolessa en usko.

Atomit jatkavat poukkoiluaan universumin loppuun asti. Joka koitaa kunnes jokainen tähti on kuluttanut energiansa ja sammunut.
Suurimmat tähdet muuttuvat mustiksiaukoiksi ja lopulta nielevät universumin tuhkat.
Lopulta aukkojen nieltyä kaikki seuraa taas uusi bigbang.
Bigbangissä aika alkaa taas uudelleen ja yhtenä päivänä synnymme taas uudelleen...

Maura Isles kirjoitti:Kuitenkin, monesti kameran ottaessa videokuvaa liikkuvasta lemmikistä, mukaan tarttuu myös noita pölyhiukkasia. Kyllä, ne ovat pölyä ym. mitä huoneilmassa muutenkin liikkuu. Valaistus vaikuttaa, onko alue sumea vai kirkas (niinkuin edellälinkitetyssä videossa).

Normaalisti olisin samaa mieltä. Tuossa videossa tuskin on kuitenkaan kyse pölyhiukkasesta, sillä se tosiaan tulee selvästi ovenkarmin takaa näkyviin ja oviaukosta läpi melkoisella vauhdilla.

Eräältä toimittajalta kuulin muuten tuon julkkisprostituoidun liittyvän johonkin Piiri- jaksoista. Ei kellään ole tallessa niitä?

Electricboogie kirjoitti:Omalla kotipaikkakunnalla sijaitseva Harrbådan majakka on aina kiinnostanut. Monenlaista tarinaa liikkuu ja on tullut käytyä paikan päällä monta kertaa. Kesällä kaunis paikka ja syksyllä karmiva. https://upload.wikimedia.org/wikipedia/ ... _Light.jpg
En pidä itse majakkaa niinkään karmivana, mutta sen ympäristö ja ajotie perille. Tie on monttuinen ja puiden oksat raapii auton ikkunoita, perille päästessä majakka pamahtaa naaman eteen kuin tyhjästä. Aikanaan majakan lähellä oli pienehkö "mökkikylä". Nykyään ovat purkaneet nuo mökit. Mielenkiintoinen paikka..

Itseasiassa tuo ei ole majakka.

Niemellä sijaitsee vuonna 1953 rakennettu käytöstä poistettu Harrbådan linjaloisto, merenkulun ohjaukseen käytetty turvalaite jota usein virheellisesti kutsutaan majakaksi. Loiston valo on sammutettu ja korkea betoninen loistotorni toimii purjehdusmerkkinä. Loistotorni on rapistunut eikä sitä enää hoideta.

Ylen elävässä arkistossa muutaman minuutin pätkiä vanhoista suomalaisista kummitusjutuista:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/07/29 ... starinoita

Parikkalan piru:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/06/10/parikkalan-piru

Katoava liftari:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/07/10/katoava-liftari

Myrrysmies - tarinoita Hailuodosta:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/06/09 ... ailuodosta

Moro moro kaikille!

Olen pitkään - varmasti vuosien ajan - ollut mukana taustajoukoissa, mutta nyt vasta sain aikaiseksi rekisteröityä tänne.

Olen lukenut tämän Kummitusjuttuja -osion pariinkin otteeseen, sillä täällä on ollut ihan jänniä ja mielenkiintoisia juttuja. En oikein osaa sanoa, miten suhtaudun yliluonnolliseen, mutta jonkinlaisia kokemuksia minulla kuitenkin on.

Eli olen viettänyt ison osan lapsuuttani Kajaanissa, ja vieläpä tarkalleen ottaen Paltaniemellä. Sinänsä olikin erittäin kiinnostavaa lukea näitä juttuja. Olen nimittäin aina kokenut, että Paltaniemessä on jotain hyvin erikoista. Lapsena en sitä sanoiksi osannut pukea, mutta nyt ajatukset ovat jotenkin selkiytyneet.

Siellä niemennokassa on tosiaankin tämä "romahtanut hautausmaa", jossa edelleen on nähtävissä hautojen paikkoja, kuoppia, yms. Siellä kävellessä tunnelma on mielestäni jotenkin painostava ja pelottava. Lapsena en sinne yksin (tai oikeastaan seurassakaan) halunnut mennä, enkä osannut sanoa, miksi. En tosiaan edes tiennyt, että paikalla on ollut hautausmaa, se selvisi minulle vasta myöhemmin.

Samoin talo, jossa tuolloin aikaani vietin, oli aivan omaa luokkaansa pelottavuudessaan. Se sijaitsee siis lähellä tätä hautausmaata ja tietä, jonka ainakin VoDKa tuossa aiemmin mainitsi. Olen kuullut monenlaisia tarinoita äänistä, koputuksista ja askelista, mutta olen kokenut myös itse, että paikalla on jotain pahaa. Saatoin öisin herätä paniikinomaiseen, kauhistuttavaan tunteeseen, ja halusin välittömästi lähteä pois.

Kun kerroin näistä tunteista talon omistajille, sain kuulla, että talossa on tapahtunut ikäviä asioita ja muutkin ovat kokeneet vastaavaa. Yksi tarina on varsinkin jäänyt mieleen. Heidän nuorimman tyttärensä huone oli talon yläkerrassa, jonne johtavaan portaikkoon oli joskus hänen yöllä herättyään syttynyt valot, ja hän oli nähnyt oven takana varjon (jalat). Kun hän oli aamulla kysynyt, miksi vanhemmat olivat yöllä käyneet hänen huoneensa ovella, oli käynyt ilmi, ettei ovella kukaan ollut käynyt. Spooky.

En oikein osaa sanoa, miksi koen tämän talonkin tarinan liittyvän Paltaniemen mystiikkaan. Uskon intuitioihin, mutta koen silti olevani varsin järkevä ja skeptinenkin. Olen kuitenkin nähnyt edelleen painajaisia, jotka lähes poikkeuksetta sijoittuvat... arvatkaapa minne.

Viime yönä heräsin siihen, kuin joku olisi kopauttanut makuuhuoneen oveen yhden kerran voimakkaasti. Herättyäni kyllä ajattelin, että ehkä se kuului naapurista. Mutta jotenkin siitä jäi vähän kummallinen olo. Koska kuitenkin heräsin siihen ja se kuulosti tulevan ihan läheltä. Ei siis mikään sellainen ääni, että esim. naapurissa olisi jotain pudonnut lattialle. Kerroin tästä ystävälleni. Hän kertoi heränneensä kerran kolmeen koputukseen.