Maria Åkerblom, herätysliikkeen johtaja ja unissasaarnaaja

Parapsykologia, PSI, rajatieto, kummitukset, yliaistilliset tapahtumat jne. huuhaatieto tähän osioon.

Valvojat: Raid, Moderaattorit

Kokki
Tarkastaja Clouseau
Viestit: 705
Liittynyt: Ke Huhti 18, 2007 4:16 pm
Paikkakunta: Stadi

Maria Åkerblom, herätysliikkeen johtaja ja unissasaarnaaja

Viesti Kirjoittaja Kokki » Pe Marras 21, 2008 3:21 am

Tuli TV2:lta, Rikostarinoita historiasta ohjelma, joka käsitteli tätä henkilöä.

En ollut aiemmin kuullut kyseisestä henkilöstä mitään.
Ihan mielenkiintoinen tarina siitä miten uskon voimalla saadaan muita ihmisiä vedettyä perässä, kuin pässejä narussa. Ja samalla tuomituksi väärän valan antamisesta.
No kävihän hän itsekin istumassa kahdeksan vuotta kuritushuoneessa jne.

Lisää tästä aikansa päänsekoittajasta löytyi mm. Wikipediasta, mutta kannattaa katsoa tuo ohjelma Areenasta (toivottavasti siellä on).

Kattavinta tietoa henkilön historiasta löytyy linkistä:
http://lib.kokkola.fi/wiirilinna/mika%20nainen.htm

Aikamoista järjestäytyneen rikollisjärjestön tunnusmerkistöä havaittavasti jo tuolloin:
"Maria Åkerblom oli jakanut joukkonsa salaseurojen tapaan sisäkkäisiin piireihin niin että uloimmissa piireissä olevat pääsivät vain hitaasti, aste asteelta, nousemaan sisempiin. Keskeisin eli sisärengas käsitti kymmenkunta henkilöä, jotka olivat valallisesti ja kuoleman uhalla sitoutuneet olemaan mitään ilmaisematta. He tottelivat Mariaa sokeasti."

Asusteli loppuelämänsä Meilahdessa Toivola nimisessä huvilassa. Kiinnostaisi tietää mikä se niistä huviloista on (niitä on monta). Pitää ottaa selvää.
A man's got to do what a man's got to do.

otus
Columbo
Viestit: 2394
Liittynyt: Ke Tammi 02, 2008 7:00 pm
Paikkakunta: Youranus

Viesti Kirjoittaja otus » Pe Marras 21, 2008 4:07 am

Postaan tänne nuo molemmat www3.kokkola.fi:n Jutut Mariasta, alempi juttu ehkä hieman mukavampi lukea, koska se on lyhyempi.


Kuva
Maria


Kuva
Maria ja pojat tuomiolla (Yksi on Marian ottolapsi, Huom.Täysi-ikäinen mies)
TS-extra 14.3.1981

Mikä nainen oli Maria Åkerblom

Mikä Åkerblom?

Vanhempi väki muistaa vielä tämän unisaarnaajan ja maankuulun vankilapakenijan. Yhä osataan viisua, joka alkaa näin:

"Oottakos kuulunna kummia
tuota Maaria Ookerblummia
Kun on narrattu vanhoja akkoja
ja varastettu kangaspakkoja..."

Viime lauantaina haudattu Maria Åkerblom kiinnosti monia: hänestä on tehty mm. väitös, näytelmä, tutkimuksia ja parhaillaan hänestä kirjoitetaan kahtakin näytelmää. Mikä on naisiaan Maria Åkerblom, tästä kirjoittaa TS-Extralle kokkolalainen toimittaja Annikki Wiirilinna, joka pitkään on tutkinut tuon salaperäisen naisen menneisyyttä.

Kirkkonummen kirkossa oli silloin sänky lähellä alttaria. Sängyssä makasi nuori nainen, unissasaarnaaja Ida Maria Åkerblom. Väkeä oli tullut pitkienkin matkojen päästä niin että kirkko oli täynnä kuin tavallisesti vain jouluaamuna. Laulettiin useita hengellisiä lauluja, kunnes hän kohottautui sängystään ja alkoi puhua. Pitkät hiukset riippuivat vapaina, hän oli pukeutunut valkoiseen nilkkoihin asti ulottuvaan leninkiin ja koko ajan kun hän puhui tekivät hänen kätensä pehmeitä, aaltomaisia liikkeitä, joita kuulijat seurasivat lumoutuneina. Hänen äänensä soi hyvin kauniina kirkon holvistossa ja ne asiat, joita hän puhui, olivat kauniita ja liikuttavia, vetoavia - ne perustuivat evankeliumiin.

Tämä tapahtui kesällä 1917 ja sänky, joka oli kirkossa, seurasi häntä kaikkialla hänen ensimmäisillä puhujamatkoillaan, jotka tavoittivat tuhansia kuulijoita Uudellamaalla. Paitsi kirkossa hän puhui samalla myös Kirkkonummen sairastuvassa, jossa oli mukana myös silloinen teologian opiskelija, sittemmin lääninrovasti Eugéne Nyman. Hänen kertomansa mukaan sairastupa oli niin täynnä kansaa että hänen täytyi istuutua erään kaapin taa. Jälleen laulettiin useita lauluja kunnes Maria nousi sängystään sanojen "Jerusalem sinä Herran..." kohdalla ja alkoi puhua, samaan tapaan ja samoin vaatetettuna kuin kirkossakin. Puheessaan hän yhtäkkiä aivan yksityisesti toivotti Jumalan siunausta sille nuorelle teologian opiskelijalle, joka teki työtä lasten parissa.

- Se oli minä, sanoi Nyman. joka tosiaankin silloin toimi pyhäkoulusihteerinä. - Se olin minä, jolle hän osoitti tuon hätkähdyttävän huomion vaikka ei voinut minua edes nähdä puhumattakaan että olisimme tunteneet toisemme. Minuun se vaikutti kuin olisin ollut vaarallisen hypnoottisen tai psyykkisen paineen alla. Se tuntui kauheana painajaisena päässä. En ole milloinkaan muulloin kokenut mitään sen kaltaista, sanoi tämä pappismies vuosia myöhemmin.

Jo noissa tapauksissa ilmenee Maria Åkerblomin voimakkaasti dualistisen persoonallisuuden vaikutus: toisaalta ekstaattinen, suorastaan enkelin kaltainen, toisaalta mitä pimeimpien voimien temmellyskenttä. Erittäin lahjakas henkilö, joka ehkä toisenlaisissa olosuhteissa kasvaneena olisi luonut loistavan karriäärin jollakin taiteen alalla - ehkäpä näyttelijättärenä.

Lapsuus

Ida Maria Åkerblom oli syntynyt 1898 Snappertunassa mäkitupalaisen tyttärenä, 9-päisen lapsilauman nuorimpiin kuuluvana. Paitsi että köyhyys oli huutava olivat myös sisäiset olosuhteet perheessä epäedulliset: äidillä samoin kuin hänen vanhemmillaan oli sielullisen sairauden piirteitä; ja kun äiti oli uskonnollinen ja isä vapaa-ajattelija, on se varmaa että kodissa vallitsi ristiriitoja myös tässä asiassa. Jo lapsena Maria oleskeli pitkiä aikoja "kasvattilapsena" ympäristön parempiosaisissa perheissä, mm. herrasväki Öhmanilla, jossa kodin hienous ja kaikkinainen hyvinvointi teki häneen valtavan vaikutuksen, mitään sellaista hän ei ollut koskaan nähnyt. Tästä kasvatuskodista ei tullut pitkäaikainen, syntyi vaikeita konflikteja paitsi talonväen myös naapureitten kanssa, jotka myöhemmin sanoivat etteivät olleet elämässään tavanneet niin häijyä ja valheellista ihmistä kuin tämä oli. - Välillä Maria oleskeli pitkiä aikoja enonsa luona Tammisaaressa, jossa joutui kosketuksiin hevosten kanssa. Vartuttuaan vähän hän työskenteli palvelijattarena eri taloissa Snappertunassa - tästä ajasta hän ei tosin mainitse mitään omaelämäkerrassaan. Eräs palveluspaikka oli Snappertunan kestikievari, siellä ollessaan hän vaikutti "aivan normaalilla tytöltä, vähän raisulta ja arvaamattomalla tosin niin että hän esim. saattoi ratsastaa lehmillä ja hevosilla. Mieluummin hän työskentelikin tallissa ja navetassa, kotitaloustyöhön hänellä ei näyttänyt olevan mitään halua." - Tähän aikaan hän ehkä olikin tasapainoisin: kuitenkin jo silloin huomattiin hänen erityisen suuri halunsa herättää huomiota ja saada kaikki toverit tottelemaan sokeasti tahtoaan.

Merkittävämmäksi palveluspaikoista muodostui perhe Emil Liljestrand, jonka palveluksessa navettapiikana hän oli toukokuusta 1916 tammikuun 1917 - siis tuskin kauempaa kuin puoli vuotta. Perheen tytär Bertha, joka sairautensa takia oli joutunut keskeyttämään koulunkäyntinsä, antoi silloin Marialle opetusta, jota vaille hän oli ilmeisesti miltei tyystin jäänyt, ja Maria oli tavattoman kiitollinen oppilas. Myöhemmin muistellessaan Liljestrandilla "kasvattityttärenä" viettämäänsä aikaa hän sanoi: "Se oli ihaninta aikaa mitä elämässäni on ollut. En unohda koskaan miten rouva Liljestrand sanoi: lapseni, tai: pikku-tyttöni - vaikka minä en ollutkaan hänen lapsensa." Rakkauden ja huomion nälkäinen pieni köyhä tyttöparka sai esimakua elämästä ja olosuhteista, jotka hän halusi saavuttaa - ehkäpä hinnalla millä hyvänsä.

Tehtyään päivät työtä ja opiskeltuaan illat ja yöt, kuten hän itse kertoo, hän kuitenkin sairastui ja oli pakotettu palaamaan kotimökkiin.

Ekstaattiset elämykset

Maria Åkerblom kertoo silloin olleensa niin sairas että äiti luuli hänen kohta kuolevan ja kutsui naapureita katsomaan. Maria kertoo nähneensä ihmiset ympärillään mutta ei jaksaneensa puhua mitään. Silloin hän vaipui horroksiin ja piti ensimmäisen unisaarnansa, tämä tapahtui helmikuun 22. pnä 1917. Sen jälkeen hän saarnasi monina iltoina, ensin kotonaan, sitten Helsingissä eräässä huoneistossa Annankadun varrella, jossa perheellä oli tuttavia.

Vaikka Maria Åkerblom ei itse siitä mainitse, on hyvin todennäköistä että hän oli aikaisemmin nähnyt ja kuullut jotain unissasaarnaajaa, eräs heistä nim. Jocob Söderman, vaikutti juuri siinä osassa Helsinkiä jossa Annankatu sijaitsee. Unissasaarnaajat olivat muuten hyvin yleinen ilmiö tuon ajan Suomessa, jolloin elettiin poikkeuksellista aikaa sekä poliittisen, sosiaalisen ja uskonnollisenkin elämän alueella. Professori Aarni Voipio kertoo, että unissasaarnaajia vaikutti ainakin sadassa eri seurakunnassa ympäri maata, ruotsinkielisellä alueella kuitenkin vain muutamia.

Alusta lähtien Maria Åkerblomin unisaarnoihin sisältyi profetoimista. Hän puhui pian tulevasta ajasta, jolloin suuret joukot kantavat punaisia lippuja ja merkkejä, ja jolloin kuulia on ilmassa niinkuin rakeita sataisi, ja on vaikea saada ostaa leipää tai muuta ruokaa.

Aluksi Maria Åkerblom esiintyi Helsingissä ja sen ympäristössä. Erääseen hänen Helsingin-tilaisuuteensa tuli mukaan myös metsänhoitaja Eino Wartiovaara, vaimonsa vetämänä tosin. Aluksi hän suhtautui hyvin kielteisesti koko ilmiöön, mutta ennen pitkää Maria Åkerblomin tilaisuuksia järjestettiin myös Wartiovaarojen kodissa. Metsänhoitaja oli joutunut "meedion" lumoihin.

Helsingistä Kokkolaan

Vuonna 1918 kävi Maria Åkerblom Kokkolan seudulla Kaarlelan Nuorten Kristillisen Yhdistyksen (ruotsinkielisen) kutsumana ja viipyi silloin useita kuukausia, mm. Teerijärvellä 10 viikkoa.

Seuraavana vuonna hän tuli uudelleen - mutta nyt hänellä olikin mukanaan kokonainen perhe palvelijoinaan kaikkineen.

Maria, joka horrostilassa ollessaan sanoi kokevansa yhteyden korkeampiin voimiin, oli saanut sieltä ylhäältä kehoituksen, että metsänhoitaja Wartiovaaran (35) ja hänen perheensä, jossa oli pieniä lapsia, piti ottaa Maria Åkerblom (20) kasvattilapsekseen. Näin myös tapahtui, ja Helsingissä tämä kasvatin ottaminen herätti luonnollisesti tavatonta huomiota. Voi olla että muutto Kokkolaan liittyi osin tähän, osin silloin vallinneeseen ankaraan elintarvikepulaan.

Tuli muitakin käskyjä "ylhäältä" - esim. se, että kasvatti-isän oli ostettava tyttärelleen ratsuhevonen koska se on Jumalan tahto. Metsänhoitaja Wartiovaara osti tyttärelleen anglo-arabialaisen, joka maksoi 100.000 mk, ja sen selässä kokkolalaiset saivat nähdä Maria Åkerblomin ratsastelevan miltei päivittäin, aluksi naisten satulassa valkoinen hame hulmuten ja tukka hajallaan, myöhemmin oikeassa ratsastuspuvussa ja saappaissa. Joskus hän ajoi kaupunkialueellakin sellaista vauhtia että kansa lakosi kahden puolen: ellei joku arvannut ajoissa väistyä saattoi tulla sivallus ratsupiiskasta.

Päivät olivat nyt vapaat koska palvelijattaret tekivät työt, iltaisin ja pyhäpäivisin Maria Åkerblom esiintyi Hakalahden rukoushuoneella ja ympäristön ruotsinkielisissä seurakunnissa. Varsinkin aluksi oli paljon kuulijoita. Sänky oli vähitellen jäänyt pois, hän seisoi yleisönsä edessä, mutta saattoi yhtäkkiä vaipua horroksiin ja kaatua taaksepäin; sitä varten täytyi olla pari tukevaa miestä avustajana, lähinnä tähän tehtävään kelpasi kasvatusisä. - Kerrotaan että Kaarlelan kirkossa oli kerran Marian tilaisuus jossa hän vaipui horroksiin ja kaatui. Lähellä istuneet kuulivat hänen kysyvän avustajilta: "Näkykö housut?" - Mutta tämähän saattaa olla muunnettua totuutta, pahojen kielien kertomaa.

Hänen saarnojaan leimasi kansanomainen kaunopuheisuus. Parhaimmillaan hän saattoi olla erittäin sytyttävä, suggestiivinen ja valloittava puhuja jopa niin että kuuntelijat täydellisesti menettivät ajan tajun luullen puheen kestäneen vähän aikaa kun se itse asiassa oli kestänyt 2-3 tuntia. Professori Aarni Voipio, joka tutkimuksissaan suhtautuu Mariaan hyvinkin kriittisesti, on toisaalta sanonut ettei hän ole kenenkään kuullut lukevan Herran rukousta niin kauniisti kuin Maria Åkerblom se teki.

Varmaan menestys Pohjanmaan ruotsalaisseudulla näytti lupaavalta koskapa alettiin rakentaa omaa taloa - johon hirret luonnollisesti saatiin lahjoituksina kannattajien metsistä, mutta jostakin syystä ne hakattiin sieltä öisin. Talosta tuli valmistuttuaan 2-kerroksinen rakennus, joka sisälsi 19 huonetta. Paikkakuntalaiset antoivat sille nimen Marian palatsi tai Tervapalatsi, koska sen seinät aluksi tervattiin.

Ikävyydet alkavat

Ensimmäinen raastupaan johtanut juttu tapahtui hyvin pian perheen muutettua Kokkolaan ennen 1919 joulua. Maria Åkerblom ja Eino Wartiovaara haastettiin oikeuden eteen tallipojan pahoinpitelystä.

Kun syytetyt tulivat oikeudenkäynnistä, oli suuri joukko kokkolalaisia kokoontunut raatihuoneen torille mielenosoitukseen, jossa heille heitettiin herjoja, taidettiinpa heittää mätiä kananmuniakin. Åkerblomilaiset puolestaan tekivät tyhjäksi koko pahoinpitelyn ja sanoivat kokkolalaisten vainoavan heitä sen vuoksi että he olivat jakaneet ruokaa ja vaatetta punaisten lapsille, ja että "Herran omia on aina tässä maailmassa vainottu".

Yhä useampi kuitenkin aavisti jotakin olevan hullusti tässä liikkeessä, ja yhä uskomattomampia huhuja alkoi liikkua sekä iltatilaisuuksista että saarnaajattaren perhe-elämästä.

On itsestään selvää, että Wartiovaarojen perhe-elämä oli kasvattityttären ottamisen jälkeen joutunut täysin sekasortoon - etenkin kun tämä tytär vaati päästä nukkumaan vanhempiensa kanssa samaan makuuhuoneeseen. Rouva Wartiovaara oli paennut kodistaan lastensa kanssa ja yrittänyt mm. saada miehensä holhouksen alaiseksi mutta epäonnistunut. Taloudellisten syitten pakottamana hänen ilmeisesti oli palattava kotiinsa, jossa hän itse asiassa joutui elämään useita vuosia täysin vankina, vartioituna joka hetki saamatta aika ajoin edes tavata lapsiaan. Kun koettelemukset sitten aikoinaan hänen kohdaltaan olivat ohi, olivat hänen hermonsa, kuten sanotaan, riekaleina.

Jotakin tuosta kaikesta oli ehkä tihkunut esiin lahkoa ympäröineestä salaperäisyyden verhosta huolimatta, koska arkkipiispa Gustav Johansson pitäessään tarkastusta Kaarlelan seurakunnassa loppuvuodesta 1919 huomautti julkisesti kirkon etupenkissä kannattajineen istuneelle Maria Åkerblomille että niin nuoren naisen oli sopimatonta johtaa yöllisiä kokouksia, joihin kokoontui enimmäkseen nuoria miehiä. Sellaisia kokouksia hän oli arkkipiispan tietämän mukaan pitänyt sekä Etelä-Suomessa että Pohjanmaalla, ja ne olivat herättäneet suurta pahennusta. Tilaisuuden jälkeen arkkipiispalla oli pitkähkö kahdenkeskinen keskustelu Maria Åkerblomin kanssa.

Väärät valat

Paitsi että Maria Åkerblomilla oli hevosia hänellä oli jo Kokkolassa ollessaan myös koiria. Niiden kautta hän joutui ikävyyksiin, jotka johtivat hänet ja koko liikkeen laittomuuden tielle. Syntyi näet kerran pieni kilpa-ajo maantiellä, toisena osapuolena olleen isännän hevosta oli vähän aikaisemmin eräs koira puraissut, joten hän tiesi hevosensa pelkäävän koiria. Hän oli sen vuoksi varannut käteensä pieniä kiviä, hätyyttääkseen Marian suuren mustan koiran pois hevosen läheltä - mutta kivillä koiraa heittelevä mies sai Marian raivostumaan. Yhtäkkiä kuului browningin laukaus, ja hevosmies näki kuulan tupsahtelevan maahan hevosen jalkojen lähelle. Maria Åkerblom haastettiin oikeuteen tierauhan rikkomisesta, mutta hänellä oli 20 todistajaa, jotka selittivät yhtäpitävästi, että he olivat olleet näkemässä koko tapauksen ja että se olikin isäntä joka ampui eikä Maria. He vahvistivat todistuksensa valalla. Syyttäjänä toiminut nimismies Wenelius haisti palaneen käryä ja alkoi tutkia juttua: hänen mielestään oli käsittämätöntä, elää niin monet teerijärveläiset ja alaveteliläiset olisivat olleet juuri sinä hetkenä kaupungin lähellä "marjoja poimimassa". Pian ilmeni, että monet todistajat olivat sinä hetkenä olleet kymmenien kilometrien päässä tapahtumapaikalla. Muutamat heistä vangittiin heti, mutta he kieltäytyivät puhumasta mitään.

Murhayritys

Maria Åkerblom oli jakanut joukkonsa salaseurojen tapaan sisäkkäisiin piireihin niin että uloimmissa piireissä olevat pääsivät vain hitaasti, aste asteelta, nousemaan sisempiin. Keskeisin eli sisärengas käsitti kymmenkunta henkilöä, jotka olivat valallisesti ja kuoleman uhalla sitoutuneet olemaan mitään ilmaisematta. He tottelivat Mariaa sokeasti.

Marian käsityksen mukaan kukaan muu kuin nimismies Wenelius ei ryhtyisi asiaa penkomaan, siksi palkattiin eräs henkilö myrkyttämään hänet. Palkkamurhaaja vei kuitenkin vain rahat ja katosi, joten oli turvauduttava omiin miehiin. Nimismies Weneliuksen moottoriveneeseen asennettiin nyt helvetinkone, joka kuitenkaan ei räjähtänyt silloin kuin piti.

Kolmas murhayritys nimismies Weneliusta vastaan tehtiin heinäkuussa 1924, kun hän aamulla kymmenen tienoissa oli tulossa huvilaltaan kaupunkiin isänsä ja sisarensa kanssa. Salmen rannalla, jota pitkin moottorivene ajoi, oli kauppiaitten tavaramakasiineja joiden taakse oli piiloutunut neljä naamioitua miestä, jotka avasivat tulen. Nimismies Weneliukseen osui 4 kuulaa, hänen sisareensa 2. Pahimmin haavoittui nimismies Wenelius joka kuitenkin toipui pitkän ajan kuluttua. - Murhayrityksen tekijät, Åkerblomin sisärenkaan jäsenet, saatiin kiinni Jyväskylässä muutaman päivän kuluttua.

Pakomatkat alkavat

Mutta jo paljon ennemmin, väärän valan juttujen tultua ilmi ja herätettyä suuttumusta olivat liikkeen johtajat yhtäkkiä ja hyvin kiireesti poistuneet Kokkolassa keväällä 1923. Heidän mukanaan muutti Helsinkiin suuri joukko heidän kannattajiaan, virallisten tietojen mukaan yhteensä 220 henkilöä. Kokkolan ympäristössä muutettiin silloin rahaksi kymmeniä tiloja - lahko tarvitsi rahaa m. Seurasaaren tien varrelle sijaitsevan Toivolan huvilan ostamiseen. Tuskinpa kaikki sentään sinne mahtuivat, vähitellen perheet onnistuivat saamaan sekä työtä että asuntoja muualtakin Helsingistä.

Omituiselta tuntuu että Maria Åkerblom oli pian Helsinkiin muuttonsa jälkeen jäänyt kiinni - myymälävarkauksista. Hänet oli passitettu lääninvankilaan, mutta siirretty Kammioon mielentilansa vuoksi - sieltä käsin hän oli pyykkien mukaan onnistunut lähettämään Wartovaaralle kirjelappusia, joissa sanottiin että nimismies Wegelius on raivattava; tämän sanan jälkeen oli piirretty pyssy kuulan kuva. Sen mukaan siis toimittiin.

Samaan aikaan kuin suurta väärän valan juttua puitiin ylemmissä oikeusasteissa, käsiteltiin jo murhayritysjuttua alemmissa, mutta vasta tammikuussa 1927 pidätettiin asiaan osallisuudesta epäiltynä metsänhoitaja Wartiovaara: Maria Åkerblom oli jo kerran ehtinyt karata Kammion sairaalasta ja tulla uudelleen vangituksi. Heitä molempia oltiin tuomassa Vaasan vankilasta Kokkolaan oikeuden istuntoon, kun Maria pyysi vartijoiltaan lupaa käydä junan WC:ssä. Sinne päästyään hän avasi ikkunan ja hyppäsi täyttä vauhtia kiitäneestä pikajunasta lumihankeen - ilman päällysvaatteita, ohuissa sukissa. Oli vielä aamuhämärä, kun tämä tapahtui. Hän kiipesi suureen kuusen odottamaan iltapimeän tuloa, ja kaksi kertaa kulkivat suojeluskuntalaisten ja poliisien etsintäpartiot ohi huomaamatta häntä, vasta iltahämärässä hänet löysi eräs metsätyönjohtaja, joka aamulla oli ollut näkevinään jonkun "mytyn" lentävän junasta... Tämä rohkea temppu antoi Maria Åkerblomille kuuluisuutta entistä enemmän, jopa maan rajojen ulkopuolella.

Pyykkikorissa Helsinkiin

Kekseliäisyyttä ei Maria Åkerblomilta puuttunut. Kokkolan raatihuoneen alimmassa kerroksessa silloin sijainneeseen poliisivankilaan suljettuna hän onnistui hankkimaan erinäisiä etuoikeuksia, mm. puisen ammeen kylpyä varten. Eräänä toukokuun aamuna kun vartija meni hänen selliinsä se olikin tyhjä - samoin viereinen selli, jossa oli ollut yksi hänen lähimmistä kannattajistaan. Marian kylpyammeen alla lattiassa oli reikä, josta oli poistuttu ja kellarin luukusta ulos. Kellarin luukun lähistöllä, Raatihuoneen takana oli seisoskellut muun musta Essex-auto...

Auton kuljettaja kertoi myöhemmin tämän kirjoittajalle seikkaperäisesti matkan vaiheet. Kaikki oli erinomaisesti suunniteltu, mutta Maria vaikutti kyllä hyvin hermostuneelta. Hänet jätettiin erääseen huvilaan Tampereelle kun taas auto ja yksi mukanaolleista miehistä ajoivat Helsinkiin, siellä päässä oli sitten jo kaksikin tiesulkua mutta mitäs, meitähän oli siinä vain pari miestä...

Autonkuljettaja tiesi senkin, miten Maria Tampereelta pääsi Helsinkiin:

- Sehän tuli pyykkikorissa. Se kun oli pieni ihminen niin pakattiin pyykkikoriin ja lähetettiin pikatavarana Helsinkiin. Asemalla olivat noutajat vastassa ja veivät pyykin Toivolaan poliisivartion silmien alla.

Kauan ei vapaus nytkään kestänyt: eräänä kesäkuun aamuna klo 6 tekivät poliisit ratsian Toivolaan ja sieltähän Maria löytyi, omasta sängystään.

Pari kertaa olivat karkaussuunnitelmat vähällä onnistua jo Vaasan linnasta. mutta sen jälkeen Maria siirrettiin Hämeenlinnaan kärsimään 8 vuoden pituista, korkeimman oikeuden vahvistamaa vankeustuomiotaan. Hämeenlinnasta hänen todella onnistuikin paeta, mutta pakomatka päättyi kolariin eräällä sillalla Hämeen läänin Kosken pitäjässä - sillä kertaa kuljettaja oli tottumaton. Marian kerrotaankin sanoneen poliiseille: -Jos minulla olisi ollut Essex-auton kuljettaja, ette olisi saaneet kiinni...

Loppuelämä menestyvänä liikenaisena

Lahko hajaantuu

Maria Åkerblomin ja Eino Wartiovaaran istuessa tuomioitaan tapahtui Helsinkiin muuttaneiden keskuudessa murros: suurin osa heistä sanoutui vuonna 1933 julkisesti irti johtajistaan. He liittyivät Helsingin ruotsinkielisiin seurakuntiin ja ovat toimineet niissä aktiivisesti samoin kuin sitten heidän lapsensa ja jo lapsenlapsensakin.

Vankilasta vapautuessaan Maria Åkerblomin täytyi luvata, ettei hän enää harjoita minkäänlaista julkista uskonnollista toimintaa. Joitakin hänen kannattajistaan ja kasvattilapsiaan on jäänyt Toivolan huvilaan sekä Siuntioon, jossa hänen maatilansa sijaitsee. Maria Åkerblom eli loppuelämänsä hyvin menestyvänä liikenaisena, jonka yrityksiin kuului mm. parkettitehdas. Koirankasvattajana hän oli erittäin tunnettu. - Maria Åkerblom kuoli Toivolan huvilassa 25. pnä helmikuuta tänä vuonna.

Henkilöt, jotka ovat kuuluneet Maria Åkerblomin kannattajiin, eivät yleensä - ainakaan tähän asti - ole halunneet tuosta ajasta mitään kertoa. - "Se repisi auki liian monta liian kipeää haavaa", he sanovat, tai: - Kukaan, joka itse ei ole ollut mukana, ei voi aavistaa, minkälaisia voimia hänellä oli hallinnassaan - siksi siitä on turha edes yrittää kertoa muille."

Annikki Wiirilinna

Kuvatekstit:

Maria Åkerblom

Metsänhoitaja Wartiovaara kirjoitti Åkerblomista ihanteellisen kirjan "Maria Åkerblom totuuden valossa". Kuva tuosta teoksesta on otettu 1917 jolloin Maria lähti kotoaan Snappertunasta vaiherikkaalle elämäntielleen.

Eino Wartiovaara

Maria Åkerblom menestyi myöhemmin erinomaisesti mm. koirien kasvattajana. Kuva on otettu 1950 -luvulla "rauhan" jo palattua tämän kiistellyn naisen ympärille.

Kokkolan vahvimmat poliisit saattoivat Mariaa sellistä oikeussaliin. Mitään riskejä ei haluttu ottaa, sillä Maria oli näyttänyt, että hän käytti pakenemiseen pienimmänkin tilaisuuden.

Upea Toivolan huvila hankittiin åkerblomilaisten tyyssijaksi Helsinkiin kun lähtö Pohjanmaalta tuli. Tämä talo oli täynnä piilopaikkoja, joihin voitiin kätkeytyä vaaran uhatessa. Myöhemmin talossa toimi Åkerblomin parkettitehdas.

Marian Kuolinilmoitus

Pieni kuolinilmoitus viime viikolla Hufvudstadsbladetissa kiinnitti huomiota. Ida Maria Åkerblom oli kuollut 25. helmikuuta 1981.


Vår älskade
Ida Maria
Åkerblom
född 14.9.1898
död 25.2.1981

I ljust och tacksamt minne
bevarad av
svåger, svägerske, syskonbarn
med familjer, fosterbarn och
talrika goda vänner

Kära moder, o, mitt hjärta
är så fullt av tack till Dig.
Du den första bön mig lärde
visade mig himlens stig.

Herrens kärleksfulla hjärta
mycket gav och ger oss än,
men Han skänker blott en moder
henne får vi ej igen.
________________________
Jordfästningen äger rum i Gamla kapellet lördagen den 7 mars kl. 15.00

http://lib.kokkola.fi/wiirilinna/mika%20nainen.htm
Ylen Elävästä Arkistosta löytyy vielä ruotsinkielinen juttu Åkerblomlaisuudesta, Mariahan oli suomenruotsalainen.

http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=7&ag=67&t=597&a=2013
Viimeksi muokannut otus, Pe Marras 21, 2008 4:21 am. Yhteensä muokattu 3 kertaa.
Jos alkaa pännii, niin anna bannii..

otus
Columbo
Viestit: 2394
Liittynyt: Ke Tammi 02, 2008 7:00 pm
Paikkakunta: Youranus

Viesti Kirjoittaja otus » Pe Marras 21, 2008 4:15 am

Vähän tiiviimpi juttu->


UNISSASAARNAAJA MARIA ÅKERBLOM



Kohta kansalaissodan jälkeen tavattiin Suomessa merkillinen ilmiö. Eri puolilla maata esiintyi unissasaarnaajia, jotka enimmäkseen olivat naisia. Heidän haltioituneet saarnansa saivat kuulijakunnan usein ekstaasinomaiseen tilaan, samalla kun heidän unenomaiset profetiansa herättivät pelkoa. Kuuluisimmaksi unissasaarnaajaksi nousi Kokkolan seudulla Maria Åkerblom.
NUORI SAARNAAJA


Ensimmäisestä saarnastaan Maria Åkerblom kertoo seuraavasti:

"Olin niin sairas, että äitini luuli minun kuolevan ja kutsui naapureitakin katsomaan. Näin ihmisiä ympärilläni, mutta en jaksanut puhua mitään. Sitten vaivuin horroksiin ja aloin saarnata. Se oli ensimmäinen unisaarnani, ja tämä tapahtui helmikuun 22. päivänä 1917. Olin silloin 18-vuotias."

Tästä alkoi Maria Åkerblomin unissasaarnajan ura, ensin kotona Snappertunassa ja myöhemmin Helsingissä. Jo seuraavana kesänä Maria oli niin kuuluisa, että hänet kutsuttiin kirkkoihin puhumaan ja kansaa kokoontui pitkienkin matkojen takaa häntä kuulemaan.

Saarnatilaisuuksissa kirkon alttarin lähellä oli sänky, jossa Maria makasi valkoisessa nilkkoihin asti ulottuvassa puvussa, pitkät hiukset vapaina riippuen. Unisaarnan alkaessa puhujan ääni soi kauniina, ja kädet tekivät koko ajan aaltomaisia liikeitä. Useat häntä kuulleet kertoivat, että he eivät ole kuulleet kenenkään lausuvan Herran siunausta niin kauniisti kuin Maria sen teki.
MUUTTO KOKKOLAAN


Johonkin tämäntapaiseen tilaisuuteen tuli kuulijaksi myös metsänhoitaja Eino Wartiovaara. Aluksi hän suhtautui varsin kielteisesti koko ilmiöön, mutta vähitellen mieli muuttui ja pian saarnatilaisuuksia järjestettiin Wartiovaarojen kodissa. Metsänhoitaja oli joutunut unissasaarnaajan lumoihin. Pian Maria kertoi saaneensa ylhäältä ilmoituksen, että Wartiovaarojen piti ottaa hänet kasvattilapsekseen. Vaikka Wartiovaaroilla oli omia pieniä lapsia, he eivät uskaltaneet vastustaa 20-vuotiaan profeetan tahtoa. Asia herätti Helsingissä tavatonta kohua, mikä osaltaan selittää Wartiovaarojen äkillisen muuton Kokkolaan. Maria oli jo aikaisemmin oleskellut useita kuukausia Kokkolan seudulla, joten hän tunsi alueen.

Muuttajien asuntopulma ratkaistiin nopeasti rakennuttamalla Hakalahteen kaksikerroksinen, 19-huoneinen talo, jota kokkolalaiset alkoivat kutsua Marian palatsiksi. Siellä Maria sai ylhäältä ilmoituksen, että kasvatti-isän oli ostettava hänelle ratsuhevonen. Pian hurjaa vauhtia ratsastava Maria oli tuttu näky kaupungissa.

Marian saarnat Hakalahden rukoushuoneella saivat jatkuvasti lisää kuulijoita. Sänky oli vähitellen jäänyt pois. Saarnaaja seisoi yleisönsä edessä, mutta vaipuessaan horrokseen hän saattoi kaatua taaksepäin, minkä takia kaksi vahvaa miestä tarvittiin avustajiksi.

Vähitellen Marian toiminta alkoi saada kielteistäkin huomiota. Talvella 1919 tuli julkisuuteen tieto 14-vuotiaan tallipojan pahoinpitelystä. Tästä alkoi lähes kymmenen vuotta kestäneiden oikeudenkäyntien sarja Maria Åkerblomia ja hänen lähimpiä kannattajiaan vastaan. Samana vuonna maamme luterilaisen kirkon ylin johto tarkastusmatkallaan Kaarlelan seurakunnassa kiinnitti huomiota Marian lahkon toimintaan. Maria kuunteli arkkipiispan nuhteet kirkon etupenkissä istuen. Jälkeenpäin saarnaajalla ja arkkipiispa Johanssonilla oli pitkä kahdenkeskinen keskustelu.

Vaikeudet jatkuivat. Wartiovaarojen perhe-elämä oli kasvattitytön myötä muuttunut sekasortoiseksi. Lopulta rouva Wartiovaara lapsineen pakeni palatsista ja yritti sukulaistensa avulla saada miehensä holhouksenalaiseksi sillä perusteella, että hän tuhlasi Mariaan perheen varat esimerkiksi ostamalla tälle 100 000 silloista markkaa maksaneen ratsuhevosen. Rouva Wartiovaara epäonnistui hankkeessaan ja joutui palamaan kotiinsa, jossa vietti seitsemän vuotta ankarasti vartioituna. Vasta vuonna 1927 rouvan onnistui useiden yritysten jälkeen paeta Marian palatsista, mutta silloin hän oli kärsinyt jo liian paljon.
SALAJUONIA JA PAKOMATKOJA


Seuraava ikävä tapaus Marian uralla sattui Korpilahden tiellä syysmyöhällä 1922. Maria Åkerblom oli juuri ajanut hevosellaan läheisestä talosta Korpilahden tielle kaksi suurta koiraa mukanaan, kun perunapellolta tuleva maanviljelijä Frans Honga otti muutamia kiviä hätistääkseen Marian koirat pois pelokkaan hevosensa luota. Ajaessaan paikalta Honga heitti koiria kohti kiviä, jolloin raivostunut Maria lähti takaa-ajoon ja ampui samalla pistoolillaan pakenevaa Hongaa kohti. Asiasta kehkeytyi oikeusjuttu, jonka aikana Marian hankkimat 20 todistajaa vannoivat Hongan ampuneen Mariaa.

Oikeudenkäynnissä ilmeni kuitenkin, että Marian todistajat itseasiassa olivat olleet kymmenien kilometrien päässä tapahtumapaikalta, eikä "marjoja poimimassa" Korpilahden alueella kuten olivat väittäneet. Ampumisjuttu muuttui tämän jälkeen oikeudenkäynniksi väärästä valasta. Painostaessaan hankkimiaan todistajia ja palvelusväkeään Maria pahoinpiteli Anna-nimisen palvelustyttönsä pahanpäiväisesti.

Kun väärän valan jutun käsittelyä jatkettiin oikeudessa maaliskuussa 1923, häipyivät Marian todistajat vähin äänin kaupungista ilmoittamatta lähdöstään edes oikeuden puheenjohtajalle. Maa oli alkanut polttaa jalkojen alla. Oikeuden päätöksellä väärään valaan syyllistyneitä tuomittiin vankeuteen, mutta itse päähenkilöt olivat kadonneet paikkakunnalta. Johtajien mukana pakomatkalle lähti kaikkiaan 220 henkilöä. Lähtijät muuttivat Kokkolan alueella rahaksi kymmeniä maatiloja, sillä lahko tarvitsi rahaa. Näillä rahoilla ostettiin muun muassa Helsingissä Seurasaarentien varrella oleva suuri Toivolan huvila yhteisön käyttöön. Marian vaikeudet jatkuivat: Helsingissä hänet vangittiin myymälävarkauksista syytettynä, mutta toimitettiin pian "raivohulluna" Kammion mielisairaalaan. Hän pakeni sieltä ja onnistui piileskelemään puoli vuotta Toivolassa.

Tapahtuma seurasi toistaan: heinäkuun 25. päivänä ammuttiin väärän valan jutussa syyttäjänä ollutta nimismies Weneliusta ja hänen isäänsä ja sisartaan heidän palatessaan Sannanrannalta moottoriveneellä kaupunkiin Suntia pitkin. Naamioitunut ampuja osui neljästi nimismies Weneliukseen. Hän loukkaantui hengenvaarallisesti.

Alkoi vimmattu takaa-ajo, johon osallistui sekä poliisi että suojeluskunnat. Lopulta ampujat vangittiin Jyväskylässä ja kuljetettiin Kokkolaan, jossa heidät tunnistettiin åkerblomilaisiksi. Maria olikin Kammion sairaalasta saanut lähettyä käskyn metsänhoitaja Wartiovaaralle Weneliuksen raivaamisesta pois päiviltä. Murhaa oli yritetty aiemmin myrkyttämällä, sitten nimismiehen veneeseen asennetun helvetinkoneen avulla ja näiden epäonnistuttua siis ampumalla. Murhatutkimuksissa kävi ilmi, että Marian lahko oli organosoitu salaseurojen tapaan sisäkkäisiin piireihin eli skaaroihin. Sisin piiri oli lupautunut kuoleman uhalla tottelemaan sokeasti Mariaa.

Kuva
Åkerblomilaiset oikeudenkäynnissä Kokkolan raatihuoneella 1927. Vasemmalta Eino Vartivaara, F.H.Johansson, Rudolf Hästbacka, Emil Enqvist, Karl Alfred Huhta, Maria Åkerblom.
TUOMIO

Vuoden 1927 alussa oltiin niin pitkällä, että metsänhoitaja Wartiovaara pidätettiin ja tuotiin vangittuna Kokkolaan. Oikeuteen piti tuotaman myös pääsyytettynä oleva Maria Åkerblom. Häntä kuljettaneen junan lähestyessä aamuhämärässä Kokkolaa onnistui Marian junan WC:n ikkunan kautta hypätä täyttä vauhtia kiitäneestä pikajunasta lumiseen metsään, ilman päällysvaatteita, ohuissa sukissa, tammikuun pakkasessa. Vasta iltapimeällä eräs metsätyönjohtaja löysi kuuseen piiloutuneen vankikarkurin.

Oikeudenkäynnin pitkittyessä Maria vielä kerran karkasi raatihuoneen kellarissa sijainneesta sellistään pienen ikkunan kautta. Hän pakeni Toivolan huvilaan, josta poliisipartio hänet sittemmin yllätti. Lopulta heinäkuussa 1927 Maria Åkerblom ja Eino Wartiovaara tuomittiin oikeuden edessä yllytyksestä murhaan ja väärään valaan 15 vuodeksi kuritushuoneeseen. Tosin Vaasan hovioikeus alensi Marian tuomion 13 vuodeksi ja Wartiovaaran 12 vuodeksi kuritushuonetta. Tuomion kärsittyään Maria kannattajineen asettui Toivolan huvilaan. Hän harrasti koirankasvatusta ja hankki elantonsa parkettiliikkeestään.

http://www3.kokkola.fi/historia/meresta ... unissa.htm
Jos alkaa pännii, niin anna bannii..

combat18
Matlock
Viestit: 812
Liittynyt: To Helmi 14, 2008 1:07 am
Paikkakunta: Taistelu ei loppunut 1945 ??? se on vasta alkanut!

Viesti Kirjoittaja combat18 » Pe Marras 21, 2008 5:33 am

Mielenevikainen kommunisti ämmä jolla oli taito kusettaa henkisesti sairaita.
WARNING: THIS MEMBER CONTAINS NATIONALISM
If Multi-culturalism is the answer, It must have been one hell of a stupid question
http://patriootti.com/
Kuva

otus
Columbo
Viestit: 2394
Liittynyt: Ke Tammi 02, 2008 7:00 pm
Paikkakunta: Youranus

Viesti Kirjoittaja otus » Pe Marras 21, 2008 5:42 am

combat18 kirjoitti:Mielenevikainen kommunisti ämmä jolla oli taito kusettaa henkisesti sairaita.
Niin ja sit viel suomenruotsalainen!!
Jos alkaa pännii, niin anna bannii..

aamu
Sammakkoprofessori
Viestit: 421
Liittynyt: Ti Loka 21, 2008 10:11 pm
Paikkakunta: Tampere

Viesti Kirjoittaja aamu » Pe Marras 21, 2008 3:34 pm

Hurmaava tarina! Tykkään kauheasti kaikista historiaan liittyvistä jutuista..Kertomuksista. ihmiskohtaloista, ja tämä oli TODELLA mielenkiintoinen!!
En ollut koskaan kuullutkaan moisesta naisesta, melkoisen kekseliäs daami. Murhayritykset olivat kyllä liikaa, muuten tälle voisi nauraa ihan sydämensä pohjasta :)


EDIT; ja jos joku heittelisi mun koiria (joita mulla ei kyllä ole,mutta jos olisi..) kivillä, niin varmaan ampuisin ainakin säikäyttelylaukauksen :D Tai kävisin päälle.

sorsake
Scooby Doo
Viestit: 624
Liittynyt: Ke Heinä 04, 2007 11:06 am
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja sorsake » Su Marras 23, 2008 2:51 pm

Mariasta on kerrottu enemmän Hannu Lauerman (jota ohjelmassakin haastateltiin) kirjassa Usko, toivo ja huijaus. Minulla ei valitettavasti ole kirjaa nyt käsillä, mutta Lauermahan tuossa ohjelmassakin selosti mahdolllisesti taustalla olevia psykologisia tekijöitä, kuten Marian lapsuudessa todennäköisesti kokemia traumoja kuten jatkuvia hylkäämisiä, jotka selittäisivät hänen hyvin kaksijakoisen persoonallisuutensa.

Tarina kuulostaa suurelta osin hauskalta, mutta kaipa yleensä lahkoissa oleminen on varsin traumaattinen kokemus asianosaisille. Sitä ei sitten tiedä kuinka suunnitelmallisesta huijauksesta oli kyse ainakaan aluksi, Mariahan oli varsin nuori aloitellessaan toimintaansa.

Wagner
C.S.I. -tasolla
Viestit: 2565
Liittynyt: Ma Huhti 23, 2007 12:29 pm
Paikkakunta: Uusimaa
Viesti:

Huijari

Viesti Kirjoittaja Wagner » La Marras 29, 2008 7:49 pm

Maria Äkerblom huijasi äidinäitini veljeltä tämän huomattavan suuren perintöosuuden Kokkolassa. Äitini eno oli sukuaan Fordell.
8)

Samarina
Matlock
Viestit: 830
Liittynyt: Ti Touko 22, 2007 6:19 pm
Paikkakunta: Pohjanmaa

Viesti Kirjoittaja Samarina » Pe Tammi 16, 2009 1:56 pm

Sivukaneettina mitä noihin koiriin tulee; Maria Åkerblom oli aikoinaan merkittävä henkilö koirapiireissäkin. Vuonna 1935 hän perusti von Breitenfield -kennelin, johon toi Saksasta mm. harlekiinin värisiä tanskandoggeja. Muutaman vuoden päästä hän vaihtoi kennelin nimeksi Helsingin Meilahdessa sijaitsevan talonsa mukaan av Ros-Loge. Kyseinen kennel on yhä merkittävän kennelin maineessa. Rouva toi Suomeen ensimmäiset vanhaenglanninlammaskoirat 1920-luvulla ja ensimmäiset kromfohrländerit Saksasta v. 1962.

Samarina
Matlock
Viestit: 830
Liittynyt: Ti Touko 22, 2007 6:19 pm
Paikkakunta: Pohjanmaa

Viesti Kirjoittaja Samarina » Pe Tammi 16, 2009 2:06 pm

Vielä lisää aiheesta. Lähde Keskipohjanmaa 19.5.1968

Åkerblomilaisuus - 1920-luvun lahkoliike Kokkolan seudulla

Helsinkiin muuttaneet

Helsinkiin muuttanut åkerblomilaisten seurakunta pysyi koossa oikeastaan ihmeteltävän kauan, huolimatta loputtomista oikeudenkäynneistä, joiden aikana heidän tiedetään väliin olleen miltei puilla paljaalla, ja huolimatta siitä, että lahkon varsinaiset johtohenkilät, Maria Åkerblom ja Eino Wartiovaara, suljettiin vuosikausiksi telkien taakse. Voi vain aavistaa, miten paljon ja miten syvällisesti nämä asiat olivat tulleet lahkolaisille merkitsemään. Hyvin monet niistä henkilöistä jotka ovat kuuluneet lahkoon jossakin vaiheessa, pitemmän tai lyhyemmän aikaa, eivät halua vieläkään siitä puhua eikä herättää esille vanhoja muistoja. Eräs heistä vastasi kysyjälle tähän tapaan: "Kukaan, joka ei ole ollut itse mukana, ei voi aavistaa, millaisista voimista oli kysymys. Siksi siitä on toivotonta edes yrittää kertoa." Näin on täytynytkin olla, muutenhan kaikki se, mitä lahkon piirissä on tapahtunut, ei voisi olla mahdollista.

Millainen sisäinen käyminen sitten lieneekään lahkolaisten keskuudessa edeltänyt suurta murrosta, joka tapahtui v. 1933. Joka tapauksessa silloin, maaliskuun 4 päivänä suurin osa, peräti 3/4 åkerblomilaisista sanoutui julkisesti irti johtajistaan. He olivat tähän mennessä ilmeisesti pystyneet hankkimaan itselleen toimeentulon ja asunnon Helsingistä, ulkopuolelta Toivolan, joka alkuun oli ollut yhteisenä, joskin peräti ahtaaksi käyneenä kotina melkein kaikille sinne muuttaneille.

Tuon murroksen jälkeen entiset åkerblomilaiset liittyivät jäseniksi Helsingin ruotsinkielisiin seurakuntiin, ja luotettavalta taholta saadun tiedon mukaan he ja heidän jälkeläisensä kuuluvat tänäkin päivänä näiden seurakuntien kantaviin voimiin. Heitä on mm. hyvin paljon seurakuntien hallintoelimissä, eikä kellään voi olla heistä mitään pahaa sanottavana, päinvastoin siltä taholta samoin kuin monilta muilta tahoilta - viittaan vain siihen, mitä aikaisemmin olen kertonut mm. Sulo Wuolijoen ja Poika Tuomisen kokemuksista - heidät yhä uudelleen todetaan miellyttäviksi ja hyviksi ihmisiksi, joiden kanssa on helppo tulla toimeen.

Elämä jatkuu Toivolassa

Uskonnollisena liikkeenä voitaneen katsoa åkerblomilaisuuden kuolleen jo tuolloin. Huvila Toivolaan jäi kuitenkin asumaan vielä muutamia perheitä - ja heitä asuu siellä vielä tänä päivänä.

Kun Maria Åkerblom pääsi vankilasta vapauteen, hän huomattavasti armahdusta, kuitenkin sillä ehdolla, että hän menee ja pysyy Snappertunassa eikä harjoita enää minkäänlaista julkista uskonnollista toimintaa.

Vain muutamia päiviä hänen vapautumisensa jälkeen poliisit tapasivat kuitenkin hänet Helsingissä. Kun tuli kysymys Snappertunassa pysymisestä, veti Maria käsilaukustaan esiin paperin, jonka oli allekirjoittanut Kammion sairaalan ylilääkäri ja jossa todistettiin hänen sairastavan sellaista tautia, että hänen piti joka päivä käydä vastaanotolla Kammiossa. Kuinkapa hän voisi siellä käydä Snappertunasta asti? - Poliisit kohottivat käsiään - ja Maria palasi Toivolaan omiensa luo. Kuinka ja millä tavalla hänen oli onnistunut tuollainen todistus hankkia - se jäänee ikuiseksi kysymysmerkiksi kuten niin monta muuta asiaa Maria Åkerblomin kohdalla.

Erik Fordell ja Wartiovaarat

Kun nuori mies Erik Fordell Kaarlelasta lähti Helsinkiin opiskelemaan musiikkia - se tapahtui v. 1936 - hän asui sinne muuttaneiden entisten kokkolalaisten luona. Talossa kävi vieraita. mm. eräs hienostunut vanhempi rouva, jolla oli Maarit-niminen tytär.

- Eräänä päivänä tämä rouva esitti toivomuksen, että joku meistä kirkkomusiikkiopistossa opiskelevista säestäisi hänen tytärtään, jolla oli yksinlauluesitys eräässä Pelastusarmeijan juhlassa. Mikäpä siinä, minä otin tuon tehtävän vastaan, harjoittelimme muutamia kertoja ja siitä alkoi tutustuminen, kertoo Erik Fordell.

- Olin kyllä jutellut heidän kanssaan Kokkolan asioista ja tiesin, että he ovat siellä olleet, ja kyllähän he puhuivat keskenään jostakin "Äm-oosta", mutta mistäpä minä olisin tiennyt, mitä se merkitsee. Kunnes sitten eräänä päivänä tämä rouva sanoi tyttärelleen: ‘Kyllä kai meidän pitäisi tuolle Erikille kertoa, ketä me oikein olemme’. Tietysti järkytyin jonkin verran kuultuani, että olin näin tutustunut aikaisemmin Kokkolassa niin paljon huomiota herättäneeseen Wartiovaaran perheeseen. Sillä tämä hienostunut rouva ei ollut kukaan muu kuin rouva Maiju Wartiovaara, o.s. Häkli, kauppaneuvos Häklin tytär, saman kauppaneuvoksen, joka yhdessä toisen kauppaneuvoksen, Lallukan kanssa, oli mm. rakennuttanut tuon kuuluisan Lalluan taiteilijakodin, ja jonka omaisuus aikoinaan ilmeisesti oli ollut huomattava.

- Rouva Wartiovaara oli saanut eron miehestään, metsänhoitaja Wartiovaarasta kohta vuoden 1927 oikeudenkäyntien jälkeen, mutta sitä ennen hän oli joutunut kokemaan jotakin sellaista, että se oikeastaan oli ylittänyt hänen kestokykynsä rajat, eikä hän koskaan siitä oikein selvinnyt. Samoin oli laita niiden perheen kolmen tyttären, joista yksi, Maarit, oli minun aviovaimoni 20 vuotta.

- Mutta illoin kun tutustuimme, Maarit ja minä, olimme nuoria. Hän oli todella hyvin kaunis, ja minä uskoin, että voisin opettaa ja kasvattaa häntä. Hän ei ollut tosin tottunut mitään taloustyötä tekemään, ja koko hänen lapsuutensa oli kulunut sellaisissa omituisissa olosuhteissa kuin tiedetään: vartioituna, salaisissa paikoissa ja pitkiä aikoja myös äidistään erotettuna. Omituista varjoelämää, ja omituisia käsityksiä, mystiikkaa, mystiikkaa... Sellaisena hän valitettavasti pysyi, ja kaikkien niiden vuosien aikana, jotka me olimme yhdessä, hän ei oppinut, tai ei pystynyt hoitamaan taloutta: minun piti hoitaa lapset, pestä pyykit, valmistaa ruoka, jos mielin saada sen ajallaan, tiskata ja siivota.

- Oliko hänellä sitten jotakin erikoista, mitä hän harrasti tai teki?

- Ei - se mystiikka vain. Teosofiaa vai mitä se oli. Minä en talonpoikaisella järjelläni pystynyt sellaista mitenkään käsittämään.

- Kun erosimme, hän muutti äitinsä, rouva Maiju Wartiovaaran ja molempien tyttäriemme kanssa Tukholmaan, jossa he ovat tänäkin päivänä, tyttäret käyvät työssä. Kun matkustelen, käyn heitä tervehtimässä. Vanha rouva Wartiovaara on nyt jo lähes 80 ja käytännöllisesti katsoen hän ei juuri enää tiedä tästä maailmasta: ei hän muista syödä., ellei syötetä ja kaikin puolin häntä täytyy hoivata kuin pientä lasta.

- Millä tavalla nämä naiset suhtautuivat Eino Wartiovaaraan ?

- Sen voi oikeastaan sanoa yhdellä sanalla: katkeruudella. Muistan, että vaimoni nuorempana yritti ottaa yhteyttä, mutta mitään elävää yhteyttä ei syntynyt, jo muutaman päivän kuluttua hän palasi aina kotiin. Ei se siitä muuttunut. - Nythän Eino Wartiovaara on ollut kuolleena jo useita vuosia.

Vastaanotto Toivolassa

Mutta ennen kuin tämä kaikki ehti tapahtua, antoi Erik Fordell 1947 ensimmäisen sävellyskonserttinsa Helsingissä Konservatorion juhlasalissa. Tietenkin myös rouva Maarit Fordell oli konsertissa mukana. Mutta voitteko arvata, ketä myös olivat läsnä? Maaritin isä, metsänhoitaja Eino Wartiovaara, joka yhdessä Maria Åkerblomin kanssa istui lehterillä.

- Konsertin jälkeen he tulivat onnittelemaan minua ja kutsuivat seuraavaksi päiväksi meidät vierailulle Toivolaan, kertoo Erik Fordell, joka muistaa tuon vierailun tunnelman ja yksityiskohdat erittäin elävästi. Ne muodostavat hänen taiteilijatemperamenttinsa läpi peilautuneina jännittävän kuvakudoksen: hän on tajunnut herkemmin kuin kenties joku muu sen ainutlaatuisen atmosfäärin, joka Toivolassa vallitsi. Tähän tapaan hän siitä kertoo:

- Menimme Toivolaan iltapäivällä, ja kohta sen jälkeen istuuduttiinkin päivällispöytään, mukana oli tietenkin myös Wartiovaara ja kasvattityttöjä ja talon muuta väkeä. Yleisvaikutelmana voi sanoa että kaikki oli erittäin tip top: hienot huoneet, joissa parkettilattiat ja päivällinen niin ensi luokkainen, että siitä ei pitänyt mitään puuttuman - tuskin Kekkosen kutsuilla voidaan sen parempaa tarjota. Myös alkoholijuomia oli tarjolla koko skaala alusta loppuun. Maria Åkerblom osaa kyllä käyttäytyä, ja kiinnitin huomiota siihen, että hän puhui erittäin kaunista ruotsia. Uskon, että hän omaa erittäin voimakkaita taiteellisia taipumuksia., hänhän kirjoittaa runoja, ja sain vahvan vaikutelman siitä, että hän on myös musikaalinen; ei hän olisi voinut siinä asiassa minua niin bluffata. Hänellä näyttää kaikin puolin olevan hyvä ja varma maku, mutta mikä ihmeellisintä: hän kaiken tämän ohella on ilmeisesti myös erittäin taitava liikeihminen.

- Wartiovaara vaikutti tuolloin jo jotenkin kiltiltä ja pehmeältä, ei hänessä enää ollut niinkuin täyttä terää, mutta Maria: hän johti kaiken, siitä ei ollut epäilystäkään.

- Kuitenkin minulla oli varsinkin vierailun aikana vahva vaikutelma siitä, että Maria Åkerblom nimenomaan yritti vaikuttaa niin normaalilta kuin ikinä. Hän puhui ja vastaili hyvin suopeasti ja myönteisesti ottamatta kantaa: hänestä ei ikäänkuin saanut mitään otetta, ja tämän vaistosi kyllä. Kuitenkin: kun hän istui siinä pöydän päässä, minulla oli voimakas tunne jostakin, joka oli niinkuin hämähäkki, ja jonka seitit ulottuivat kyllä kauemmas kuin näkyivät... Täytyy sanoa, että hänellä vielä tuolloinkin oli erittäin voimakas naisellinen vetovoima, jota hän myös häikäilemättä käytti. En usko, että kukaan normaali mies olisi ajan mittaan kyennyt häntä vastustamaan, jos hän jotakin tahtoi.

Koirat tottelivat kuin ajatus

- Päivällinen sujui jotakuinkin rauhallisessa merkeissä tuon Maria Åkerblomin varovaisen asenteen takia, vaikka jännitystä tietysti oli olemassa jossakin pinnan alla. Muistan hänen - Kokkolasta puhuessamme - maininneen jotakin siihen tapaan, että ‘mulla kait on niin huono nimi siellä Kokkolassa’, johon vastasin, ettei se asia minulle mitenkään kuulunut.

- Mutta ennenkuin vierailu päättyi, tapahtui jotain, joka vaikutti samalla tapaa kuin jos kiltti leijona olisi yhtäkkiä näyttänyt hampaitaan, tai kissa kynsiään. Maria kutsui esille suuret koiransa, joiden kanssa hän antoi todellisen näytöksen: ne tottelivat häntä kuin ajatus. Ja siinä näytöksessä oli kyllä selvä tuntu siitä, että hänen kanssaan ei leikitellä...

- Minä en tiedä, millä tavalla hän oli saanut otteen vaimooni. Joka tapauksessa, kun olimme Helsingin rautatieasemalla lähdössä Kokkolaan, sanoi vaimoni yhtäkkiä: "Mitä jos mekin jäisimme tänne Marian luo - hän toivoisi niin..." Hyppäsin junaan ja sanoin, että minä en ainakaan missään tapauksessa jää, ja niin tulimme Kokkolaan. Minusta oli vain niin ihmeellinen tämä välikohtaus. Säveltäjä Erik Fordellin kertomus todistaa selvääkin selvemmin, mikä omalaatuinen vetovoima Maria Åkerblomin persoonallisuudella on.

Kennel-maailman huipulla

Joskus 25 vuotta sitten Maria Åkerblomilla oli Helsingissä jonkinlainen hyväntekijän maine, lieneekö johtunut niistä monista kasvattitytöistä, joita hänellä on jatkuvasti ollut. Häntä mainittiin jopa "Toivolan abbedissaksi. Siihen aikaan hän alkoi tulla pinnalle myös kennel-maailmassa, jossa hän oli huipulla aina 60-luvun alkuun saakka.

Joskus 50-luvun lopulla kertoo kokkolalainen metsänhoitaja K. E. Inberg eräillä Kennel-klubin päivällisillä saaneensa Maria Åkerblomin pöytädaamikseen.

- Hän oli hyvin vilkas ja iloinen ja hänellä oli mukanaan ainakin puolisenkymmentä kasvattityttöä, jotka aikaisemmin päivällä näyttelyssä olivat olleet esittelemässä hänen koiriaan. Tyttöjä oli monen ikäisiä, suurin osa huomattavasti alla 20, ehkä joku ylikin, ja kovaa vientiä niillä näytti olevan, kertoo metsänhoitaja Inberg.

Hän oli saanut pöytädaamistaan hyvin normaalin vaikutelman: Maria Åkerblom oli jutellut iloisesti, ollut pukeutunut muodinmukaisesti kuten tytötkin, tanssinut ja jutellut koirista, sekä ilahtunut silminnähden kun metsänhoitaja Inberg kertoi olevansa kokkolalainen. Kuitenkaan ei mitään keskustelua kokkolalaisista ollut syntynyt: sinnepäin mentäessä se oli lakannut kuin veitsellä leikaten, eikä metsänhoitaja Inberg kohteliaana kavaljeerina tietenkään voinut pitemmälle jatkaa kun tämän huomasi.

- Joskus niihin aikoihin, tai ennen sitä, muistan tapahtuneen, että Korkeasaaressa syntyneet leijonan pennut menettivät emonsa. Niitä oli kaksi, ellen väärin muita, ja ne molemmat vietiin Maria Åkerblomin koiratarhaan, jossa muistaakseni lammaskoira imetti ne. Ainakin toinen pennuista viipyi Åkerblomin luona ihan aikuisikään asti, käveleskeli vapaana huoneissa ja teki myös kävelyretkiä emäntänsä taluttamana. Tuohon aikaan lehdet kirjoittelivat paljonkin hänestä ja hänen kasvattajantaidostaan. Käsittääkseni juuri siinä onkin hänen päämerkityksensä ja elämäntehtävänsä tuon uskonnollisen toiminnan jälkeen, sanoo metsänhoitaja Inberg.

Itämaiseen tapaan

Hiukan edellisestä poikkeavan näkemyksen näiltä ajoilta on tämän kirjoittajalle välittänyt eräs koiramaailmassa liikkunut helsinkiläisrouva, joka ei halua nimeään julkisuuteen.

- Epäilemättä Maria Åkerblom on etevä koirankasvattaja, hän on saavuttanut siinä myös kansainvälistä tunnustusta. Silloin kun hän osallistui suuriin näyttelyihin, esim. Messuhallissa, oli hänen koirillaan yleensä ensimmäiset ja parhaat paikat, niitä saattoi olla 5-6 omassa looshissa, siellä oli ennenkaikkea komeita doggeja, joita hänen kasvattityttärensä esittelivät hänen antamiensa ohjeiden ja viittausten mukaan. Näytti siltä, että hänen tarvitsi vain koukistaa tai ojentaa pikkusormensa kun häntä toteltiin. Mutta mikä ihmeellisintä: tuntui ajoittain siltä, että tuomaritkin olivat jotenkin hänen vaikutuksensa alaisia, tietämättään, tai että he eivät uskaltaneet antaa hänen koirilleen muita kuin parhaita arvosanoja. Epäilemättä koirat olivat hyviä, mutta sittenkin: pystyykö kukaan koirankasvattaja jatkuvasti saamaan vain parhaita arvosanoja?

- Siihen aikaan tapahtui useinkin, että näyttelyn jälkeen Maria Åkerblom vei koko porukan luokseen jatkolle. Siellä olleet tietävät kertoa, kuinka erinomaisesti, suorastaan ylellisesti kaikki sujui. Oli ruokaa ja juomaa, ja vielä enemmänkin: talon emännän tarvitsi vain muutaman kerran lyödä kämmenensä yhteen kun alkoi tapahtua kuin itämaisessa sadussa: kepeissä asuissa liiteli sisään koko liuta talon kasvattityttöjä, jotka esittivät vieraille ohjelmaa, laulua, tansseja, kuvaelmia...- Tämä saattoi tapahtua vielä klo 2 aikaan yöllä.

- Monet vieraat ihmettelivät sitä jälkeenpäin, ja jonkun muistan sanoneen suorastaan: "Siellä tapahtuu sellaista, mitä ei pitäisi tapahtua."

Mitä mahtoi tarkoittaa?

- Ei ole epäilystä siitä, etteikö Maria Åkerblomilla olisi hallussaan voimia, joilla hän kykenee hallitsemaan ympäristöään, jatkaa kertoja. - Tuohon aikaan, eräillä päivällisillä, jouduin istumaan miltei vastapäätä Maria Åkerblomia. Jollakin tavoin hänen olemuksensa vangitsi silmäni siinä määrin, että taisin suorastaan tuijottaa häntä, kun hän siinä istui puuhka: kaulassaan. Ei, esteettisesti kaunis hän ei mielestäni ollut, mutta jollakin tavalla vaikuttava, arvaamaton, ehkä peloittavakin. Jotain vulgääriä, ja alkuvoimaista seksikkyyttäkin hänessä ehkä on - mutta ennenkaikkea sain vaikutelman kovanaamaisesta business-ihmisestä.

- Uskon myös, että hänellä on jonkinlaista telepaattista kykyä. Kuinka ollakaan hän yhtäkkiä aivan kuin lukien ajatukseni katsoi minuun ja sanoi: "Joo joo - eikö ole parempi että ihminen menee ylöspäin". "- Mitä hän tuolla mahtoi tarkoittaa, sitä en todellakaan pysty sanomaan. Kenties vain taloudellista nousua - mistäpä sen tietäisi?

- Noin kymmenen vuotta sitten tapahtui, että Maria Åkerblom ja hänen koiransa yhtäkkiä hävisivät koiranäyttelyistä. Huhuttiin, että hän olisi saanut näyttelykiellon liian innokkaan Baccuksen palvelun takia, joka mm. eräässä Hangon näyttelyssä, olisi saanut hänet eläytymään koiramaailmaan niin, että hän itsekin liikkui koiriensa keskellä nelijalkaisena.

Mitään virallista vahvistusta tälle huhulle ei kuitenkaan saa, joten on mahdotonta päätellä, mikä näissä puheissa on totta, mikä juoruilua, jota helposti syntyy poikkeuksellisten ihmisten ympärille.

Kennel av Ros-Loge ja Parkettitalo

Tosiasia on kuitenkin, että Maria Åkerblom edelleen kasvattaa koiria. Hänen koiratarhansa nimi on Kennel av Ros-Loge (ruusu-looshi), eikä ole montakaan päivää kun hän ilmoitti kasvattejaan myytäväksi HS:ssa tähän tapaan:

Eläimiä

TANSKAN DOGGIN
pentuja 3 kk. ikäisiä. Kirjavia ja
kauniisti tiikerijuovaisia. Ensiluok-
kaisia. (Alennettuun hintaan).

KENNEL AV ROS-LOGE
Puh.


Toinen koirarotu, jota hän nykyisin kasvattaa on new foundlandilainen. Koiratarhat sijaitsevat Siuntiossa olevalla maatilalla, jota puhelinluettelossa mainitaan kesähuvilaksi. Tiettävästi maatilalla on aikaisemmin ollut myös suuri sikala.

Helsingissä olevassa Toivolassa on parkettiedustus, josta myydään Maria Åkerblomin firman valmistamaa parkettia. Lisäksi huvilan alakerrassa on pieni siirtomaatavaramyymälä. Tuskinpa liiketoimet rajoittuvat vielä tähänkään: ainakin aikaisemmin hän lienee omistanut myös erään huomattavan kirjakaupan Helsingissä.

Punainen salonki

Jos haluat ostaa M. A:lta koiranpennun, saattavat asiat pyöriä esimerkiksi tähän tapaan:

Valitset Siuntion kesäasunnon numeron ja pyydät neiti Åkerblomia itseään puhelimeen. Sieltä kysytään luultavasti, puhutko ruotsia. Mikäli voit vastata myöntävästi, on hyvinkin mahdollista, että saat hänet itsensä puhelimeen. Hän selittää kuitenkin kohteliaasti, että ei tänne Siuntioon ei voi tulla, myynti tapahtuu Meilahdessa, jossa kasvattitytär esittelee koirat. Ne ovat nyt siellä, vain pentujen kasvattaminen tapahtuu täällä maalla.

No, mikäpä siinä, otat pirssin ja annat osoitteen Meilahti 2.

- Onko se se Åkerblomin huvila, kysyy taksikuski heti: epäilemättä Maria Åkerblom on siis edelleen tunnettu henkilö paikkakunnallaan.

Huristellaan Seurasaaren tielle. Toivola on pääasiassa kaksikerroksinen lautahuvila, jonka maalaus on jo vähän rapistunut. Siinä on ulokkeita ja erikokoisia ikkunoita eri tasoilla, sekä torni, joka on neljän kerroksen korkuinen.

Noustaan oven eteen korkeita kiviportaita. Ensimmäinen huone on veranta, jossa on esillä erilaisia parkettilaatuja, se on näyttelyhuone. Seuraava huone on pieni toimisto, jonka seinät ovat miltei katosta lattiaan täynnä koiranäyttelyistä saatuja kunniakirjoja, niitä on kymmenittäin.

Viimeistään tässä kohtaat jo talonväkeä. Ensimmäinen kysymys on luultavasti:

- Miksei ole sovittu etukäteen puhelimitse?

Kun selität, että on kyllä sovittu, seuraa välittömästi kontrollisoitto Siuntioon. Onhan toki sovittu, Maria oli vain unohtanut ilmoittaa siitä. - Tilanne rauhoittuu heti huomattavasti. Toinen naishenkilö katoaa ja toinen, se kasvattityttö; pyytää istumaan sillä aikaa kun hän hakee koirat esille. Olet ehkä hieman hämmästynyt, jos olit odottanut jonkun keskenkasvuisen tytön tulevan esittelijäksi; tämä nainen on ainakin jo neljissäkymmenissä.

Parin minuutin kuluttua hän tulee ja avaa oven suureen salonkiin sekä pyytää siirtymään sinne. Astut parkettilattialle, hämmästelet ehkä mielessäsi karmiinipunaisella kankaalla verhottuja seiniä, mutta panet samalla merkille, että huonekalut ovat tyylihuonekaluja: on monta sohva- ja pöytäryhmää ja tuoleja paljon. Akkunaseinän edessä kasvaa palmuja, jotka siivilöivät valon.

Jotakin ristiriitaista ja häkellyttävää koet tässä huoneessa. Jotakin, joka on ikäänkuin jäänyt kesken - mennyt jonnekin. Et oikein tiedä, mihin huoneen tunnelma sinut johtaa. - Eräällä seinällä on jäljennös Edelfeltin taulusta "Kuningatar Blanca". Toisella seinällä on öljymaalaus aiheesta Jeesus Getsemanissa. Keskellä karmiinpunaista seinää on suuri taulu, jossa mustalle samettipohjalle on valkoisella langalla ommeltu raamatunlause, se kuulun suomennettuna:

"Altis on sinun kansasi sinun sotaanlähtösi päivänä: pyhässä asussa sinun nuori väkesi nousee eteesi, niinkuin kaste aamuruskon helmasta." Se on 3. jae Psalmista 110.

Samassa tuodaan sisään kaunis koiranpentu emonsa kanssa. Ne tepastelevat salongin lattialla, pentu tekee pienen lammikon matolle, mutta siihen on toki tässä talossa totuttu. - Hinta on melkoinen, mutta mikäli hyvän koiran haluat, olet varmaan valmis sen maksamaan.

- Sehän on kiltin ja rauhallisen näköinen.

- Niin se on, mutta kyllä se tarvittaessa tehtävänsä tekee, vakuuttaa esittelijä.

Kun poistut, voit ehkä nähdä pari kolme lasta leikkimässä pihalla, varmaan ne ovat tämän talon ihmisten lapsia. Ylhäältä tornikamarin akkunasta katselevat ulos vanhan naisen kasvot. Kasvattitytär-koiranesittelijä siirtyy kellarikerroksen siirtomaatavaraliikkeeseen. Arkipäivän elämä jatkuu Toivolassa, mutta ulkopuolinen pystyy näkemään siitä vain yhden pienen särmän.

Avatar
Mäsä-Masa
Poliisikoira Rex
Viestit: 586
Liittynyt: Ti Joulu 04, 2007 2:33 am

Viesti Kirjoittaja Mäsä-Masa » La Tammi 17, 2009 12:30 pm

Kiinnostava tarina! :D
"Moon Leka-Veka, soot Mäsä-Masa", sanoi koulutoveri minulle ennen muinoin.

Ingrid
Alibin kestotilaaja
Viestit: 310
Liittynyt: To Loka 16, 2008 10:57 pm

Viesti Kirjoittaja Ingrid » La Tammi 17, 2009 9:58 pm

Kuvaukset Mariasta kuulostavat vähän samalta kuin kuvaukset munkki Rasputinista...magneettista ja joidenkin mielestä vähän maagisen perkeleellistäkin vetovoimaa ovat monet Mariassa havainneet. Ja kyllä hän näyttääkin olleen tavattoman pystyvä ja lujamielinen nainen.

Kaikesta outoudesta ja huijauksista huolimatta oikeastaan aika ihailtaviakin piirteitä on Maria omannut: älyä, selviytymisvaistoa, yritteliäisyyttä..ainakin minun mielestäni. Aikamoinen pioneeri suomalaisten voimakkaiden naisten joukossa. Kiitokset todella kiinnostavista Åkerblom-jutuista!

edit: kielipoliisi-Inkku korjasi pilkkuvirheen.

Avatar
Valoviikate
Magnum
Viestit: 1419
Liittynyt: Pe Helmi 22, 2008 7:12 pm
Viesti:

Re: Maria Åkerblom, herätysliikkeen johtaja ja unissasaarnaaja

Viesti Kirjoittaja Valoviikate » Ke Loka 02, 2019 8:33 pm

Aika nostaa pitkään takasivuilla ollut ketju edemmäs, sillä Maria Åkerblom on jälleen ajankohtainen teema.

Hs:ssä maksumuurin takana:
Maria Åkerblom oli sadistinen hirviö, orpolasten pelastaja ja leijonien halaaja – elokuvassa Meilahden kummajaista esittää Pihla Viitala

Lapsina Viitalan kolme siskosta Pihla, Kaisla ja Anna kuulivat tarinoita Meilahdessa asuneesta hurmossaarnaaja Maria Åkerblomista, ja nyt he ovat tekemässä hänestä elokuvaa. Siskoista Anna käsikirjoittaa, Kaisla tuottaa ja Pihla näyttelee nimiroolia.

Noir
Alibin satunnaislukija
Viestit: 106
Liittynyt: Ti Huhti 17, 2012 9:55 pm

Re: Maria Åkerblom, herätysliikkeen johtaja ja unissasaarnaaja

Viesti Kirjoittaja Noir » Ke Loka 02, 2019 8:54 pm

MARIAN PARATIISI elokuvateattereissa 4.10.2019 (traileri)


NordiskFilmFinland
9,71 t. tilaajaa
1920-luku, Kokkola. Karismaattinen ja enkelimäinen Maria Åkerblom johtaa vainotun lahkonsa jäsenet Helsinkiin, jossa he matkansa välietappina majoittuvat kauniiseen huvilaan, Villa Toivolaan. Öisin Maria vajoaa transsiin ja saarnaa seuraajilleen enkelin hänelle välittämää sanaa. Yksi Marian omistautuneimmista seuraajista on uskossaan kiihkeä, teini-ikäinen Salome. Mutta mitä kätkeytyy magneettisen kiehtovan Marian ulkokuoren taakse?

https://www.youtube.com/watch?v=nd-PtAsE28c

Avatar
Valoviikate
Magnum
Viestit: 1419
Liittynyt: Pe Helmi 22, 2008 7:12 pm
Viesti:

Re: Maria Åkerblom, herätysliikkeen johtaja ja unissasaarnaaja

Viesti Kirjoittaja Valoviikate » La Loka 05, 2019 11:30 pm

Ennenjulkaisematonta kuvaa unissasaarnaaja Maria Åkerblomista ja leijonista – Kaitafilmien omistaja: ”Äitini työnsi leijonia lastenvaunuissa pitkin Meilahtea”
Uskonnollisen lahkon 20-luvulla perustaneesta, karismaattisesta Åkerblomista kerrotaan uskomattomia tarinoita

4.10.2019 klo 18.50
  • Kuka?
    Maria Åkerblom syntyi köyhään ruotsinkieliseen mäkitupalaisperheeseen vuonna 1898.
  • Alkoi saarnata ja kasvattaa kannattajakuntaansa jo teini-ikäisenä.
  • Åkerblom sai seuraajansa uskomaan, että hän oli Jumalan välikappale. Åkerblom piti muun muassa yllä uskomusta neitsyydestään vahvistaakseen uskonnollista statustaan.
  • Suljettiin useamman kerran mielisairaalaan ja sai myös vankilatauomion murhayrityksestä.
  • Åkerblomin liike hiipui vankilatuomion jälkeen.
  • Kuoli Helsingissä vuonna 1981.
Ylen Puoli seitsemän sai tällä viikolla käsiinsä ennennäkemätöntä kaitafilmimateriaalia aikansa kohutusta lahkosaarnaajasta Maria Åkerblomista.

Harvinaisen kuvista tekee myös niiden aihe: kaitafilmeihin on kuvattu leijonia, jotka on tuotu Korkeasaaresta, ja joita Åkerblom seuraajineen hoivasi Meilahdessa Villa Toivolan huvilalla.

Harvinaisen filmin voit katsoa klikkaamalla tämän jutun pääkuvaa.

Pasilan kovalevyille filmi päätyi Lindqvistin suvun arkistoista. Puhelinsoitto helsinkiläiselle Pia Lindqvistille avaa Åkerblomin kannattajien ja leijonien tarinaa.

Lindqvist kertoo itsekin olevansa toisen polven toivolalainen ja asuneensa Villa Toivolassa kymmenvuotiaaksi.

Kylmääväksi ja pelottavaksikin kuvatusta Maria Åkerblomista hänellä on kuitenkin vain hyviä muistikuvia. Aikaa Toivolassa hän kuvaa jopa fantastiseksi.

– Kyllä sen tunsi, ettei hän ollut mikään tavallinen ihminen, kun hän seisoi edessäsi. Hän oli hyvin voimakas ihminen, sen kyllä aisti.

Lindqvistin äidinäiti hurmaantui Mariasta

Lindqvistin molemmat isovanhemmat päätyivät Åkerblomin vaikutusvallan alle jo tämän uran alkuvaiheessa. Isovanhempien ja Åkerblomin tiet kohtasivat Kokkolassa, jossa tämä teki uraa unissasaarnaajana.

Etenkin Lindqvistin äidinäidin kerrotaan hurmaantuneen unissasaarnaajasta täysin.

1920-luvulla perhe myi kaiken omaisuutensa ja lähti Marian mukaan.

Kuva
Pia ja Göta Lindqvist tutkivat Åkerblomista ja Toivolan elämästä koottua leikekirjaa. Sekä äiti että tytär syntyivät Toivolassa. Kimmo Hiltunen / Yle

– Äidinäitini ihaili Mariaa oikein sydämensä pohjasta. Hän ei oikein muusta puhunutkaan kuin Maria Åkerblomista – siitä miten hieno ihminen tämä oli.

Lindqvistin isovanhempien omaisuudesta saatu varallisuus lahjoitettiin Åkerblomin hyväksi – kuten monen muunkin saarnaajan kannattajiin kuuluvan omaisuus.

Åkerblomin koira oli leijonanpentujen keinoemo

Kokkolasta perheiden matka jatkui Helsinkiin ja Villa Toivolaan, jossa Pia Lindqvistin vanhemmat, Sten ja Göta syntyivät.

Leijonat olivat osa heidän lapsuuttaan.

– Äitini ja muut lapset leikkivät leijonien kanssa Toivolassa, työnsivät pieniä leijonanpentuja nukenvaunuissa. Ne olivat vähän kuin Toivolan koiria.

Kuva
upload

Kuvan valkoinen koira Chippy oli Åkerblomin leijonanpentujen, Zetyrin ja Atenen, keinoemo. Kimmo Hiltunen / Yle
Miten leijonat sitten päätyivät Toivolaan?

Korkeasaaressa syntyi vuonna 1941 kaksi leijonanpentua, joista toisen tassu oli vaurioitunut. Emo hylkäsi pentunsa ja Korkeasaaresta otettiin yhteyttä Åkerblomiin.

Uskonnollisen liikkeen perustaja oli mieltynyt isokokoisiin koiriin, joita eläintarha halusi käyttää keinoemoina orvoille pennuille.

Åkerblom ei kuitenkaan suostunut tuomaan koiriaan eläintarhaan vaan vaati, että hoitoa tarvitsevat eläimet toimitetaan hänen hoiviinsa.

Kaitafilmiltä on nähtävissä, miten elämä leijonanpentujen kanssa sujui.

Leijonat aiheuttivat pelkoa naapurustossa

Täysikasvuiseksi kasvaneet leijonat eivät olleet enää Villa Toivolan naapureiden mieleen. Eläimet koettiin vaaralliseksi eikä niiden kovaääninen karjunta ainakaan vähentänyt pelottavaa mielikuvaa.

Korkeasaaren eläintarhan lehtori Taru Vuori on selvittänyt leijonien tapausta. Hän kertoo, että Åkerblomin ympärillä leijuva mystiikka nostaa aiheen pinnalle tasaisin väliajoin.

– Se kuulostaa kyllä tässä ajassa hurjalta ajatukselta, että keimoemoja tarvitseva pentu vietäisiin eläintarhan ulkopuolelle, Vuori sanoo.

Toinen leijonista, Atene, palautettiin lopulta takaisin Korkeasaareen. Toisen leijonan Åkerblom vaati pitää itsellään, kenties eräänlaisena statussymbolina.

Filmillä näkyy, miten Åkerblom vieraili palautetun leijonan luona eläintarhassa. Naista oli kielletty leikkimästä leijonan kanssa Korkeasaaressa vieraillessaan. Åkerblom kuitenkin livahti kielloista huolimatta häkkiin hellimään karvaista ystäväänsä.

Toisesta leijonasta, Zetyrista , Åkerblom ei suostunut luopumaan. Poliisi joutui lopulta lopettamaan eläimen.

Yhden tarinan mukaan molemmat leijonat olisivat lopulta päätyneet täytettyinä Åkerblomin omistukseen.
https://yle.fi/uutiset/3-11005473
Marian Paratiisin lahkolaistyttöjä näyttelevät Saga Sarkola ja Satu Tuuli Karhu: Rakkauden puute voi johtaa kauheisiin asioihin
Zaida Bergrothin uutuuselokuvassa epävarma aika ja hyväksynnän kaipuu saavat ihmiset seuraamaan karismaattista johtajaa.

Elokuvat 2.10.2019 klo 19.29

Marian paratiisi on uskomattomaan tositarinaan perustuva elokuva unissasaarnaaja Maria Åkerblomista, joka piti kukoistavaa hovia sisällissodan runtelemassa Suomessa.

Köyhistä oloista lähtenyt, jo lapsena vieraille piikomaan passitettu Åkerblom esiintyy neitsyenä, vaikka käyttää sumeilematta seksuaalista valtaa. Pihla Viitalan näyttelemä kaunotar kanavoi enkelien viestejä, saa isännät myymään omaisuutensa, jättämään perheensä ja tekemään hänen vuokseen rikoksia.

Åkerblom kerää ympärilleen lahkon, jossa suosikkeja hemmotellaan, mutta poikkipuolisesta sanasta voi päätyä hankeen seisomaan. Ulkopuoliset ovat uhka.

Matkalla luvattuun maahan ollaan, mutta unelma ikionnesta karkaa aina vain kauemmas.

Zaida Bergrothin ohjaama elokuva ei kuitenkaan ole vain varoittava kertomus karismaattisesta johtajasta, joka tarjoaa helppoja totuuksia epävarmoina aikoina.

Se on kertomus myös rakkauden kaipuusta, tarpeesta kuulua edes jonkinlaiseen perheeseen ja kolmen naisen triangelidraamasta.

Sokeasta ihailusta tasaveroiseen kumppanuuteen

Åkerblomilaisten tarina kerrotaan löyhästi todelliseen hahmoon perustuvan, Satu Tuuli Karhun näyttelemän Salomen näkökulmasta. Salome on Åkerblomin hoteisiinsa ottama orpotyttö ja lempilapsi, joka kertomuksen alussa ihailee sokeasti hyväntekijäänsä.

Kun Åkerblom joutuu vankilaan, tulee Salomelle tilaisuus tutustua tyttöön oman suljetun piirinsä ulkopuolelta; kaduilla karuja asioita kokeneeseen, hurjaan Maliniin. Saga Sarkolan esittämä Malin on lahkon kannalta vaarallinen elementti; hän kyseenalaistaa ja ajattelee itse.

Marian paratiisissa kahden täysin erilaisen tytön tuttavuudesta kasvaa vastavuoroinen, arvostava ystävyys ja rakkaus. Sen voimasta Åkerblomin jumalallisuus varisee myös Salomen silmissä.

Kolmen ihmisen; omastaan kynsin hampain kiinni pitävän Marian, ja vapauteen kaipaavien tyttöjen keskinäiset tunteet tekevät ryhmädynamiikasta kiehtovan vyyhdin, Karhu kuvailee.

– Salome on rakentanut käsityksensä rakkaudesta Marian ympärille ja Marian varaan. Sitten Malin tuo tilanteeseen aivan erilaisen maailman, ja oman tapansa rakastaa. Kolmiodraama on keskeinen asia elokuvassa.

Lupa rakastaa ja olla rakastettu

Salome ja Malin näkevät toisensa ensimmäisen kerran sattumalta kadulla. Kun he lopulta kunnolla kohtaavat, ovat molemmat eri syistä tolaltaan ja tukeutuvat toisiinsa.

– Se on sattuman kauppaa ja outoa vetovoimaa. Salomessa on Malinin mielestä jotain jännää, ja toisinpäin. Kun Malin on hakattu ja maassa, hän päättää luottaa täysin ventovieraaseen tyttöön, selittää Sarkola.

Salomen ja Malinin keskenään täysin erilaiset maailmat, temperamentit ja energiat vetävät heitä toistensa puoleen.

– Elokuvan yksi teema on rakkauden valtataistelu ja se, mitä rakkaus ja rakkaudettomuus saavat ihmisen tekemään. Elokuvassa käsitellään sitä, miten voi antaa luvan rakastaa, ja tulla rakastetuksi. Samalla pitäisi oppia luottamaan itseensä, Sarkola toteaa.

– Salomen ja Malinin rakkaus on niin alussa, että he eivät yhtään tiedä, mihin se heidät vie. Kun on itsekin nuori, niin tietää sen hämmennyksen, mitä kokee, kun tunteita on kauhean paljon.

"Koskettavin ja kouriintuntuvin rooli"

Molemmat nuoret näyttelijät ovat tehneet useita merkittäviä rooleja ja saaneet niistä tunnustusta. Silti he kuvailevat Marian paratiisia aivan poikkeukselliseksi elokuvaksi, jossa oli onni saada olla mukana.

Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta keväällä näyttelijäksi valmistunut Satu Tuuli Karhu esitti viime vuonna pääroolin Kansallisteatterin Juliassa ja Romeossa, ja pokkasi parhaan naissivuosan Jussin elokuvasta Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja.

– Nämä viimeiset kolme isoa ammattilaistyötä ovat kyllä aivan uskomaton kolmen suora! Vaikka ne kaikki ovat olleet merkityksellisiä ja opettavaisia rooleja, on Salomen rooli henkilökohtaisella tasolla koskettavin ja kouriintuntuvin. Se, että elokuva perustuu tositarinaan syventää sen merkitystä entisestään. Totuus on tarua ihmeellisempää!

Saga Sarkola valmistui tänä vuonna näyttelijäksi Tampereen yliopistosta. Hän on tullut jo tutuksi rooleistaan muun muassa ruotsalaisessa tv-sarjassa Vettä sakeampaa, Cheek-elämäkertaelokuvassa Veljeni Vartija, sekä KOM-teatterin menestysnäytelmässä Veriruusut.

– En tiennyt, että minusta löytyy Malinin kaltainen, anarkistinen tyyppi, sillä rakastan komediaa ja tragikomediaa. Malin on tässä järkyttävän surullisessa tarinassa valonpilkahdus, joka koko ajan kuitenkin leikkii kuolemalla. Oli ihanaa saada tehdä tämä juttu, ja erityisen hienoa oli tehdä kohtauksia Satu Tuulin kanssa.

"Meillä on jopa sama syntymäpäivä"

Karhusta ja Sarkolasta tuli läheisiä ystäviä Marian paratiisin kuvauksissa. Sitä ennen he olivat hädin tuskin puolituttuja.

Ensimmäisen kerran näyttelijät päätyivät juttelemaan kunnolla keskenään opinahjojensa yhteisen kurssin illanvietossa. Baaripöydässä tuli puheeksi Zaida Bergrothin kiinnostava, uusi elokuva, johon olisi aivan huippua päästä mukaan. Pian sen jälkeen naiset päätyivät koekuvauksissa tekemään kohtausta yhdessä. Kemia tuntui taianomaiselta saman tien.

Nyt he kiittelevät toisiaan kilpaa.

– Vitsi, se tuntui tosi oikealta ja helpolta välittömästi! Saga on mahtava näyttelijä ja tyyppi! Zaidakin sanoi, kun se kuuli, että meillä on sama syntymäpäivä, että tässä on jotain merkityksellistä!, Karhu nauraa.

– Meillä on täysin vuorovaikutteinen suhde, jossa antaa ja saa. Satu Tuuli on niin valovoimainen ja ihana, ja hänessä näkyy kaikki. Siihen on helppo tarttua, ja leikkiä sillä vähän, Sarkola jatkaa.

"Kunpa jokainen saisi rakkautta"

Marian paratiisin teatteriensi-ilta on Suomessa perjantaina. Elokuva on jo saanut innostuneen vastaanoton Toronton kansainvälisillä elokuvajuhlilla, jossa se nähtiin vajaa kuukausi sitten.

Elokuvan matka jatkuu seuraavaksi Chicagon kansainvälisille filmifestivaaleille.

Satu Tuuli Karhu uskoo, että Åkerblomin ja hänen seuraajiensa tarina vetoaa katsojiin kaikkialla ajankohtaisuutensa takia. Vaikka Marian paratiisi on epookkielokuva, ei sen ydinsisältö ole sidottu aikaan tai paikkaan.

– Vääränlaista uskonnollista ja poliittista vallankäyttöä on koko ajan joka puolella. Siihen on hyvä herätellä ihmisiä, se on tärkeä viesti. Sitä on tapahtunut myös Suomessa ja tapahtuu edelleen. Elokuvan pinnan alla pohditaan sitä, mikä saa ihmisen seuraamaan tällaisia johtajia.

Karhun mielestä Marian paratiisi on olennainen elokuva myös siksi, että se muistuttaa, miten tärkeää jokaiselle on tulla nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi.

– Vaikka mikään ei oikeuta Marian tekoja, niin hänet näytetään inhimillisessä valossa. Hän on ollut pieni, hylätty lapsi, ja jäänyt pieneksi lapseksi, joka ei ole koskaan saanut sitä mitä on tarvinnut. Maria ottaa sitten tarvitsemansa väkivalloin ja todella raadollisin keinoin. Kunpa jokainen saisi apua ja rakkautta, jota tarvitsee.
https://yle.fi/uutiset/3-10973804

Vastaa Viestiin