Suurin pelko on kai se että en ikinä tulisikaan raskaaksi.
Sitten on tietysti näitä pelkoja että joku murtautuu taloon, jää auton alle, koiralle käy jotenkin, vanhemmille käy jotenkin jne. mutta niitä ei niinkään fobioiksi voi sanoa.
Fobiat
Valvoja: Moderaattorit
Itselläni on todella paha korkeanpaikankammo!
Ei puhettakaan, että tarvitsis mennä parvekkeelle joka on ekaa kerrosta korkeammalla. Saatikka mihinkään muuhunkaan paikkaan joka on "avoin".
Lentokoneesta poistuminen, jos ei ole putken päässä, on aivan järkytys ja mieheni onkin oppinut jo tulemaan takanani ja nappaamaan käsivarresta kiinni ja taluttamaan "väkisin" eteenpäin
Ja toinen kammoni on hämähäkit ja varsinkin pitkäjalkaiset lukit!! Uuuhhh..menee kylmikset kun vaan ajattelenkin.. prhh..
Tämän takia inhoan käydä mökillä syksyisin, kun nämä kammotukset ilmestyy aina syksyllä. Ulkovessaan ei voi mennä ennenkuin muksut tai isäntä on käynyt tarkastamassa, että reitti on selvä. Nukkumaan ei voi mennä ennenkuin joku on tarkastanut sängyn ettei siellä ole ylimääräisiä kavereita..
Ja kalassa ollessa ei ole mitään asiaa kaislikon lähelle kun siellä on niitä ihanoita kaislahämiksiä..yök!
Tämä minun iki-ihana perheeni onkin jo oppinut että jos jossain näkyy lukki niin ihan hissukseen tyyppi poistetaan paikalta ja äipälle ei hiiskuta sanaakaan.. Ilmeisesti ovat keskenään sopineet pääsevänsä paljon vähemmällä näin..
Ei puhettakaan, että tarvitsis mennä parvekkeelle joka on ekaa kerrosta korkeammalla. Saatikka mihinkään muuhunkaan paikkaan joka on "avoin".
Lentokoneesta poistuminen, jos ei ole putken päässä, on aivan järkytys ja mieheni onkin oppinut jo tulemaan takanani ja nappaamaan käsivarresta kiinni ja taluttamaan "väkisin" eteenpäin
Ja toinen kammoni on hämähäkit ja varsinkin pitkäjalkaiset lukit!! Uuuhhh..menee kylmikset kun vaan ajattelenkin.. prhh..
Tämän takia inhoan käydä mökillä syksyisin, kun nämä kammotukset ilmestyy aina syksyllä. Ulkovessaan ei voi mennä ennenkuin muksut tai isäntä on käynyt tarkastamassa, että reitti on selvä. Nukkumaan ei voi mennä ennenkuin joku on tarkastanut sängyn ettei siellä ole ylimääräisiä kavereita..
Ja kalassa ollessa ei ole mitään asiaa kaislikon lähelle kun siellä on niitä ihanoita kaislahämiksiä..yök!
Tämä minun iki-ihana perheeni onkin jo oppinut että jos jossain näkyy lukki niin ihan hissukseen tyyppi poistetaan paikalta ja äipälle ei hiiskuta sanaakaan
.. Ilmeisesti ovat keskenään sopineet pääsevänsä paljon vähemmällä näin..Olen jo suurinpiirtein kuukauden lukenut näitä juttuja täältä minfosta ja nyt rohkaistun osallistumaan keskusteluihinkin, aloittaen näistä kevyemmistä jutuista.
Eli sama on pelkoni kuin Clydella, tuo ettei tulisi koskaan raskaaksi.
Mut fobiaksi vois nimittää pellejen pelkoa, ne on aivan kamalia!
Ja toinen on kastematojen päälle astuminen/pyörällä ajaminen... Ne vaan on niin ällöttäviä ja kun niitten päälle astuu, ne tursuu ja saattaa katketa. Gross.
Eli sama on pelkoni kuin Clydella, tuo ettei tulisi koskaan raskaaksi.
Mut fobiaksi vois nimittää pellejen pelkoa, ne on aivan kamalia!
Ja toinen on kastematojen päälle astuminen/pyörällä ajaminen... Ne vaan on niin ällöttäviä ja kun niitten päälle astuu, ne tursuu ja saattaa katketa. Gross.
Hihi, jotkut mainitsivat pelkäävänsä hirviä. Äitini työkaveri oli joskus sienimettällä, ja vastaan oli tullut hirviperhe. Olivat suuren välimatkan päästä tuijottaneet toisiaan, ja tämä lähes 80 kiloinen naikkonen oli sitten heittänyt ämpärin jonnekin ja kiivennyt itkien kuusenpoikaseen, eli oksat olivat noin sentin paksuisia eikä siitä oikein tullut mitään oli pysynyt sielä useita tunteja, tuli alas vasta kun mies huhuili kuusenjuurella.
Kuitenkin, jos jonkin voin laskea fobiaksi, niin kaiken yliluonnollisen pelon. Se hallitsee elämääni turhan paljonkin, en esimerkiksi pysty olla yksin pimeässä, enkä varsinkaan mennä iloisesti nukkumaan edes yövalot päällä jos olen yksin. Yleensä, kun joudun nukkumaan yksin, valvotan itseäni niin kauan kunnes en enää jaksa välittää.
Vessoihin en voi mennä jos kaikkialla on pimeää, vaan pakotan poikaystävän sängystä ylös ja laittamaan vessaan valot. Joskus hän joutuu tulla ihan vessaan asti mukaan
En voi myöskään mennä lähellekään pimeitä metsiä tai valaisemattomia alueita, enkä voi katsella rappuihin, koska pelkään sieltä kohta möyrivän jotakin. Oonkohan lukenu liikaa paranormaaleja juttuja ja kattonu kauhuleffoja? 
Toinen elämääni hallitseva pelko on pelko siitä, että poikaystävälleni sattuu jotakin. Eikä edes sellainen "voi hitto kunpa ei jäis auton alle", vaan pelkään hänen juuri tappavan itsensä, kun ei elämä aina mene niinkuin pitäisi. Tekee pahaa, kun tietää että hyyppä kuljeskelee jossakin junaraiteen lähellä. Oletan hänen tappavan itsensä hyppäämälle junan alle, tuntemattomasta syystä.
Sitten on lähinnä nää voimakkaat pelot. Muurahaiset ovat ihan kamalia, samoin käärmeet, isot kalat, ahtaat tilat, korkeat paikat yms. En voi myöskään nukkua ilman peittoa poskeni päällä, en sen jälkeen kun näin leffan "the Others", [[ oliskohan ollu? se missä perhe asuu kartanossa ja sielä kummittelee, ja totuus onkin ...aika päinvastainen ]] en myöskään voi olla yksin huoneessa, jossa selkäni takana ei ole seinää. Yleisillä paikoilla se kyllä onnistuu.
Saattaa kuulostaa tyhmältä, mutta en uskalla opetella uimaan. Tykkään kahlata rantavedessä, mutta syvemmälle en enää menee. Pienenä oli hiuskarvan varassa etten hukkunut, tuli hypittyä laiturilta vähän liian syvälle...
Mitenköhän tällasista elämää hallitsevista peloista pääsisi irti? Alkaa välillä jo ihan toden teolla kyrsimään, kun en pärjää ilman ihmisiä ympärilläni
oli pysynyt sielä useita tunteja, tuli alas vasta kun mies huhuili kuusenjuurella.Kuitenkin, jos jonkin voin laskea fobiaksi, niin kaiken yliluonnollisen pelon. Se hallitsee elämääni turhan paljonkin, en esimerkiksi pysty olla yksin pimeässä, enkä varsinkaan mennä iloisesti nukkumaan edes yövalot päällä jos olen yksin. Yleensä, kun joudun nukkumaan yksin, valvotan itseäni niin kauan kunnes en enää jaksa välittää.
Vessoihin en voi mennä jos kaikkialla on pimeää, vaan pakotan poikaystävän sängystä ylös ja laittamaan vessaan valot. Joskus hän joutuu tulla ihan vessaan asti mukaan
En voi myöskään mennä lähellekään pimeitä metsiä tai valaisemattomia alueita, enkä voi katsella rappuihin, koska pelkään sieltä kohta möyrivän jotakin. Oonkohan lukenu liikaa paranormaaleja juttuja ja kattonu kauhuleffoja? Toinen elämääni hallitseva pelko on pelko siitä, että poikaystävälleni sattuu jotakin. Eikä edes sellainen "voi hitto kunpa ei jäis auton alle", vaan pelkään hänen juuri tappavan itsensä, kun ei elämä aina mene niinkuin pitäisi. Tekee pahaa, kun tietää että hyyppä kuljeskelee jossakin junaraiteen lähellä. Oletan hänen tappavan itsensä hyppäämälle junan alle, tuntemattomasta syystä.
Sitten on lähinnä nää voimakkaat pelot. Muurahaiset ovat ihan kamalia, samoin käärmeet, isot kalat, ahtaat tilat, korkeat paikat yms. En voi myöskään nukkua ilman peittoa poskeni päällä, en sen jälkeen kun näin leffan "the Others", [[ oliskohan ollu? se missä perhe asuu kartanossa ja sielä kummittelee, ja totuus onkin ...aika päinvastainen ]] en myöskään voi olla yksin huoneessa, jossa selkäni takana ei ole seinää. Yleisillä paikoilla se kyllä onnistuu.
Saattaa kuulostaa tyhmältä, mutta en uskalla opetella uimaan. Tykkään kahlata rantavedessä, mutta syvemmälle en enää menee. Pienenä oli hiuskarvan varassa etten hukkunut, tuli hypittyä laiturilta vähän liian syvälle...
Mitenköhän tällasista elämää hallitsevista peloista pääsisi irti? Alkaa välillä jo ihan toden teolla kyrsimään, kun en pärjää ilman ihmisiä ympärilläni
It's getting harder to believe in anything
Ei miulla nyt ihan fobioita ole mutta kammoan joitakin asioita.
En halua uida samea vetisessä järvessä tms. koska en näe silloin kaloja ym., sinänsä kummallista koska harrastan kalastusta enkä pelkää kaloja muulloin.
En voi sietää perunaa, alkaa oksettamaan js näen tai haistan perunan enkä ole syönyt sitä sitä ollenkaa sen jälkeen kun olin 4v.
Ja kovia ääniä en voi sietää enkä sitä että joku koskee kylkiini.
Katsoin muuten joskus 4D ohjelmaa jossa oli kummallisista fobioista, eräs pelkäsi herneitä ja hänen mielestään herneet tuijottivat häntä.
Yksi pelkäsi plvia ja sai paniikki kohtauksen jos edes kosketti polveaan.
Ja yksi heistä pelkäsi tuulimyllyjä, ei voinut edes katsoa niitä.
En halua uida samea vetisessä järvessä tms. koska en näe silloin kaloja ym., sinänsä kummallista koska harrastan kalastusta enkä pelkää kaloja muulloin.
En voi sietää perunaa, alkaa oksettamaan js näen tai haistan perunan enkä ole syönyt sitä sitä ollenkaa sen jälkeen kun olin 4v.
Ja kovia ääniä en voi sietää enkä sitä että joku koskee kylkiini.
Katsoin muuten joskus 4D ohjelmaa jossa oli kummallisista fobioista, eräs pelkäsi herneitä ja hänen mielestään herneet tuijottivat häntä.
Yksi pelkäsi plvia ja sai paniikki kohtauksen jos edes kosketti polveaan.
Ja yksi heistä pelkäsi tuulimyllyjä, ei voinut edes katsoa niitä.
Eiliselle emme voi mitään, Huommisesta me ei tiedetä joten pitää elää päivää.
Onks toi se pink floydin "animals" levyn kannessa oleva laitos?tre_1982 kirjoitti:Joo, tämä Battersea lisättiin myös mun listalle.Katjushka kirjoitti: Ja kun asuin Lontoossa niin Battersea Power Station oli kaikkien kauhistusten huippu.Se perustui jotenkin siihen ammottavaan tyhjään, vuosia sitten hylättyyn tilaan. Yyh, se on karmivaa.
Tuli mieleen yksi pelko lisää. Pimeää en pelkää mutta pimeässä peilejä kyllä. Muistam kum asuin porukoiden kanssa kerrostalossa ja siellä oli vessassa iso peili. Ja valaisimena loisteputki, joka syttyi silleen välkähdellen. Menin aina tuonne kylppäriin selkä peiliin päim kunnes valo oli syttynyt kunnolla.
Tyhmälle iloksi on ilkityön teko, mutta ymmärtäväiselle miehelle viisaus.
Sananlaskut 10:23
Sananlaskut 10:23
-
NaapurinTyttö
- Susikoski
- Viestit: 49
- Liittynyt: Pe Heinä 25, 2008 9:23 pm
- Paikkakunta: Naapurista
Ei nyt ehkä ihan fobiaksi voi sanoa mutta kammoan ja inhoan vettä ja veneitä. Voin kyllä uida mutta veneeseen mua ei kovin helposti saa, ei Viking Lineen eikä soutuveneesen.
Elokuvissa mut saa ahdistumaan jos joku hukkuu tai on haudattu elävältä, pakko kääntää silloin pää pois tai kääntää kanavaa, silloin tuntuu, että itseltäkin loppuu happi.
Pelkään metsää ja varsinkin pimeää sellaista. Hyi helvetti sentään.
Elokuvissa mut saa ahdistumaan jos joku hukkuu tai on haudattu elävältä, pakko kääntää silloin pää pois tai kääntää kanavaa, silloin tuntuu, että itseltäkin loppuu happi.
Pelkään metsää ja varsinkin pimeää sellaista. Hyi helvetti sentään.
Mä taas pelkään vedenalaista maailmaa yli kaiken. Rakastan veneilyä/merenkulkua ylikaiken. Uimisessa ja sukeltelussa tutulla rannalla/ uimahallissa ei ole mitään pelättävää. Mutta en edes pysty kuvittelemaan tilannetta, että mun pitäisi sukeltaa jossain tuntemattomassa paikassa.NaapurinTyttö kirjoitti:Ei nyt ehkä ihan fobiaksi voi sanoa mutta kammoan ja inhoan vettä ja veneitä. Voin kyllä uida mutta veneeseen mua ei kovin helposti saa, ei Viking Lineen eikä soutuveneesen.
Elokuvissa mut saa ahdistumaan jos joku hukkuu tai on haudattu elävältä, pakko kääntää silloin pää pois tai kääntää kanavaa, silloin tuntuu, että itseltäkin loppuu happi.
Pelkään metsää ja varsinkin pimeää sellaista. Hyi helvetti sentään.
Pelkään myös aivan hitosti, ilmeisisesti, karikkoja. Pahin painajaiseni, mitä olen ikinä nähnyt, liittyy aiheeseen. Ajelen pienellä, noin viisimetrisellä avoveneellä tyynessä vedessä. Muuten ihan ok, mutta veden pinnalla ja sen alla on aivan hel*etin paljon kareja. Ajellu on semmoista tavan slalomia. Jokaikinen kerta, kun olen ko. painajaisen nähnyt, niin olen ole herännyt hiestä märkänä juuri ennenkuin osun veneeni kanssa karikkoon. =)
Respect my authority!
-Eric Cartman
-Eric Cartman
-
LadyTarangel
Re: Fobiat
Ihan perinteinen araknofobia löytyy, aika paha sellainen. Tässä kauhulla odottelen, että kevät hieman lämmittää vinttiä ja nuo 8-jalkaiset kammotukset lähtevät liikkeelle. Onneksi meidän kissat onnistuvat syömään suurimman osan hämiksistä ennen kuin ne näkökenttääni ilmaantuvat. Muutenkin nilviäisdet ja öttiäiset kammottavat ja niin paljon kun mä rakastan puutarhanhoitoa ja vihannesten yms kasvattamista. Poimi siinä sitten marjoja puskista, joissa vilistää vaikka mitä hirmuisia lutikoita!
Nuorempana kärsin emetofobiasta, tuosta olen onneksi päässyt eroon, tai no ainakin osaan suhtautua siihen jotenkin järkevästi enkä saa hysteriakohtausta jos vatsatauti iskee.
Voiko anoppia kohtaan kehittää fobian? Tai jos ei sentään fobiaa, niin ahdistusta tuo ihminen aiheuttaa. Jos n. 200km etäisyydeltä meidän huushollista tapahtuu kolari on anoppini täysin vakuuttunut, että mieheni, minä tai me molemmat ollaan vähintään hengettömiä. Pahinta on se, että anoppi soittelee mulle ja kyselee, että onko mulle ilmoitettu mitään, onko mieheni soittanut, että on päässyt töihin tms. Ahistaapi!!! Taannoin en huomannut, että anoppi oli soittanut ja illalla soi siipan puhelin, johon hän ei kerinnyt vastaamaan ja kun äidilleen soitti takaisin oli anoppi ihan hysteerinen, kun oli vakuuttunut, että molemmat ollaan vähintään kuolleina eikä hänelle kerrota! Meni vähän OT:ksi, mutta kohta mulla on anoppifobia
Nuorempana kärsin emetofobiasta, tuosta olen onneksi päässyt eroon, tai no ainakin osaan suhtautua siihen jotenkin järkevästi enkä saa hysteriakohtausta jos vatsatauti iskee.
Voiko anoppia kohtaan kehittää fobian? Tai jos ei sentään fobiaa, niin ahdistusta tuo ihminen aiheuttaa. Jos n. 200km etäisyydeltä meidän huushollista tapahtuu kolari on anoppini täysin vakuuttunut, että mieheni, minä tai me molemmat ollaan vähintään hengettömiä. Pahinta on se, että anoppi soittelee mulle ja kyselee, että onko mulle ilmoitettu mitään, onko mieheni soittanut, että on päässyt töihin tms. Ahistaapi!!! Taannoin en huomannut, että anoppi oli soittanut ja illalla soi siipan puhelin, johon hän ei kerinnyt vastaamaan ja kun äidilleen soitti takaisin oli anoppi ihan hysteerinen, kun oli vakuuttunut, että molemmat ollaan vähintään kuolleina eikä hänelle kerrota! Meni vähän OT:ksi, mutta kohta mulla on anoppifobia
Re: Fobiat
Minua ahdistaa kovasti erittäin kirkkaassa vedessä uiminen ja soutelu ym. Jos sellaisessa vedessä joudun soutelemaan tai moottorilla ajelemaan, yritän välttää laidan yli katsomista. Jos katson, tajuan yhtäkkiä veden syvyyden sen kirkkauden takia, näen pohjan ja mitä siellä on. Ja silloin iskee pyörrytys ja pahoinvointi. Olen ollut merellä paljon enkä pelkää siellä, kunhan kyse on Pohjanlahden sameista vesistä. En voisi edes haaveilla kirkkailla vesillä liikkumisesta.
Samoin vahvaan kaukoputkeen katsominen on kammotus minulle. Kun katson vaikka kuuta tai jotain muuta taivaalla, siinä vaiheessa kun äkkiä tajuan selvästi kyseisen objektin pyöreyden ja valtavuuden, alkaa päässä heittää. Nämä jutut liittyvät jotenkin yhteen, mutta en osaa selittää, miten.
Samoin vahvaan kaukoputkeen katsominen on kammotus minulle. Kun katson vaikka kuuta tai jotain muuta taivaalla, siinä vaiheessa kun äkkiä tajuan selvästi kyseisen objektin pyöreyden ja valtavuuden, alkaa päässä heittää. Nämä jutut liittyvät jotenkin yhteen, mutta en osaa selittää, miten.
Nothing is quite what it seems
Re: Fobiat
Minä pelkään lähes kaikkia ötököitä jotka lentävät. Vain hyttysiä siedän. Pahimpia ovat sellaiset jotka pistävät tai purevat, kuten ampiaiset ja paarmat. Mutta pelkään myös perhosia . Pelkään myöskin lintuja jonkin verran. Ei ole kuitenkaan yhtä paha fobia kuin nuo edellä mainitut. Olen joskus jopa viettänyt koko kesän sisällä, kun en voinut mennä ulos ampiaisten ja muiden vastaavien takia.
. Pelkään myöskin lintuja jonkin verran. Ei ole kuitenkaan yhtä paha fobia kuin nuo edellä mainitut. Olen joskus jopa viettänyt koko kesän sisällä, kun en voinut mennä ulos ampiaisten ja muiden vastaavien takia.Minä pelkään lähes kaikkea mahdollista ja mahdotonta... Tässä nyt lueteltuna joitain:
Korkeat paikat - jo tavallisella tuolilla seisominen huimaa ja aiheuttaa sydämentykytyksiä.
Ahtaat ja suljetut paikat
Elävältä hautaamisen kammo
Hukkumisen pelko ja siihen liittyen vedenpelko, siis järvet yms. - en pysty menemään tavalliseen soutuveneeseen ilman paniikkikohtausoireita. Risteilyllä olen käynyt muutamaan otteeseen ja aina on tuo pelko persiissä, että laiva uppoo ja hukun. (Olen joskus skidinä pudonnut veneestä ja meinannu hukkua.)
Aukeiden paikkojen pelko, torikammoko se onkaan?
Sosiaalisten tilanteiden (ja ihmisjoukkojen) pelko - paniikkioireet alkaa helpottaa hiljalleen lääkityksen myötä
Hyönteiset
Neulat, varsinkin ajatus että neula menee suoneen *puist* - itse kyllä pystyn toista ihmistä pistämään esme ihon alle tai lihakseen, mutta siihen se jääkin.
Lääkärikammo, varsinkin hammaslääkäri-sellainen
*** onhan noita, ei tuossa kaikkea ole, mutta noin niin kuin muutaman mainitakseni. ja miten se vaikuttaa elämään - no vaikuttaahan se toki. Mutta en mä silti missään umpiossa elä kuitenkaan.
Tässä nyt lueteltuna joitain:Korkeat paikat - jo tavallisella tuolilla seisominen huimaa ja aiheuttaa sydämentykytyksiä.
Ahtaat ja suljetut paikat
Elävältä hautaamisen kammo
Hukkumisen pelko ja siihen liittyen vedenpelko, siis järvet yms. - en pysty menemään tavalliseen soutuveneeseen ilman paniikkikohtausoireita. Risteilyllä olen käynyt muutamaan otteeseen ja aina on tuo pelko persiissä, että laiva uppoo ja hukun. (Olen joskus skidinä pudonnut veneestä ja meinannu hukkua.)
Aukeiden paikkojen pelko, torikammoko se onkaan?
Sosiaalisten tilanteiden (ja ihmisjoukkojen) pelko - paniikkioireet alkaa helpottaa hiljalleen lääkityksen myötä
Hyönteiset
Neulat, varsinkin ajatus että neula menee suoneen *puist* - itse kyllä pystyn toista ihmistä pistämään esme ihon alle tai lihakseen, mutta siihen se jääkin.
Lääkärikammo, varsinkin hammaslääkäri-sellainen
*** onhan noita, ei tuossa kaikkea ole, mutta noin niin kuin muutaman mainitakseni. ja miten se vaikuttaa elämään - no vaikuttaahan se toki. Mutta en mä silti missään umpiossa elä kuitenkaan.
De gustibus non est disputandum
Re:
Itse en ole testannut, tavallaan myös tuon pelon takia haluan yrittää lasta mahdollisimman nuorena jotta totuus paljastuu ja on aikaa esim. hedelmöityshoitoihin.Valdovas kirjoitti:Hm, oletteko testanneet onko tuohon pelkoonne aihetta? Monesta muusta fobiasta poiketen tuon pelon voittaminen ei liene sieltä vastenmielisimmästä päästä!Rizzo kirjoitti: Eli sama on pelkoni kuin Clydella, tuo ettei tulisi koskaan raskaaksi.
Yksi päivä muistuikin mieleen yksi pelko; en voi käydä suihkukaapeissa suihkussa. Siis niissä mitkä ovat umpinaisia vaan joudun suihkuttelemaan ovi auki, läträten sitä vettä sitten toisellekkin puolelle. Ehkä olen katsonut liikaa suihkukauhuleffoja tms.
Nanika ga tooku matteiru to
Re: Fobiat
Mua rupee yökkäämään jo tän kirjottaminen.. Mä vihaan/pelkään/ällöän pureskeltua purkkaa. (Joudun ihan tosissani nieleskelemään jo ajatuksesta 
) Saan hysteerisen itkuoksennuskohtauksen, jos joudun lähietäisyydelle semmosen kanssa. Saatika sit kun jotkut idiootit länttii (mä oksennan just..) baarien pöytiin/tuhkiksiin niitä..
Tää hankaloittaa elämää siinä määrin, että baareissa/kahviloissa joudun istumaan mahdollisimman kaukana pöydistä, ja yleensä pidän juoman käsissä, enkä laske sitä pöydälle.
) Saan hysteerisen itkuoksennuskohtauksen, jos joudun lähietäisyydelle semmosen kanssa. Saatika sit kun jotkut idiootit länttii (mä oksennan just..) baarien pöytiin/tuhkiksiin niitä.. Tää hankaloittaa elämää siinä määrin, että baareissa/kahviloissa joudun istumaan mahdollisimman kaukana pöydistä, ja yleensä pidän juoman käsissä, enkä laske sitä pöydälle.