Poliittiset salaliitot, esimerkkinä Rudolf Hess

[SeagulII]

Olettamuksena se ettei kyseistä riskiä olisi otettu on ehkä vähän kaukaa haettu kun ajattelee noita operaatioita esimerkiksi operaatio barbarossan suhteen tai Ardennien offensiivia.. Hitler ei ikinä pelannut varman päälle vaan otti riskejä, suuriakin. Jos suunnitelma on tarpeeksi röyhkeä on sen onnistumisenkin riski huomattavasti suurempi kuin varmaanpelaten... Jokin vähemmän arvokas olisi ollut helpommin uhrattavissa kyllä, mutta taas ei niin uskottava "sala-neuvottelija"...

Tosin Hess ehkä veti roolinsa yli (tarjosi mahdottomia) tilanteen tullessa tukalaksi, ja paljastui.
Jos se oli suunniteltu "loikkaus" niin siitä ei varmasti tienny kun muutamat avainhenkilöt ja mitään kirjallista ei ainakaan tehty. Tavoitteena loikkaus ajoittuu mahdottomaksi arvioidun operaatio merileijonan ja usa:n sotaan liittymisen väliin.. Ehkä haluttiin nopeasti jonkinlainen kuva juuri usa:n roolista, ja tarjota briteille jonkinlaista "täkyä" riittävän arvovaltaiselta taholta jotta usan sotaan liittyminen olisi muuttunut kyseenalaiseksi ja antanut saksalle riittävästi aikaa välttyäkseen kahden rintaman sodalta (joka oli sodanjohdolle vain ajan kysymys ja suuri uhkakuva). Voi tosin olla että Hessin kevätretki operoitiin juuri sodanjohdon kautta, Hitlerin tietämättä. Ja harva varmasti olisi asian tultua julki ilmoittanut osallisuutensa lennon valmistelussa raivostuneelle Hitlerille.. Niimpä Hess jäi kahden tulen väliin ja ehkä jopa järkkyyi henkisesti tullessaan hylätyksi....

[Valdovas]

Olettamuksena se ettei kyseistä riskiä olisi otettu on ehkä vähän kaukaa haettu kun ajattelee noita operaatioita esimerkiksi operaatio barbarossan suhteen tai Ardennien offensiivia.. Hitler ei ikinä pelannut varman päälle vaan otti riskejä, suuriakin. Jos suunnitelma on tarpeeksi röyhkeä on sen onnistumisenkin riski huomattavasti suurempi kuin varmaanpelaten... Jokin vähemmän arvokas olisi ollut helpommin uhrattavissa kyllä, mutta taas ei niin uskottava "sala-neuvottelija"...

Niin, tällaisen "riskianalyysin" tekemisessä pitäisi tietysti tietää, mihin Hitler täsmällisesti ottaen tähtäsi olettaen, että hän oli tietoinen hankkeesta ja hyväksynyt sen. Muuten se jää aika lailla ilmaan. Vastaavia vertailukohtiakaan ei ainakaan modernista historiasta tahdo oikein löytyä. Kyllähän arvovaltaisia lähettiläitä ja muita edustajia on perinteisesti käytetty, mutta harvemmin keskenään sotivien maiden kesken sodan vallitessa.

Tosin Hess ehkä veti roolinsa yli (tarjosi mahdottomia) tilanteen tullessa tukalaksi, ja paljastui.

Niin, mikäli nyt niihin raportteihin, joita hänen pidätys- ja kuulusteluvaiheistaan on, on ylipäätään luottamista, niin ei hänelle kovin kummosia roolinvetotilaisuuksia suotu.

Jos se oli suunniteltu "loikkaus" niin siitä ei varmasti tienny kun muutamat avainhenkilöt ja mitään kirjallista ei ainakaan tehty. Tavoitteena loikkaus ajoittuu mahdottomaksi arvioidun operaatio merileijonan ja usa:n sotaan liittymisen väliin.. Ehkä haluttiin nopeasti jonkinlainen kuva juuri usa:n roolista, ja tarjota briteille jonkinlaista "täkyä" riittävän arvovaltaiselta taholta jotta usan sotaan liittyminen olisi muuttunut kyseenalaiseksi ja antanut saksalle riittävästi aikaa välttyäkseen kahden rintaman sodalta (joka oli sodanjohdolle vain ajan kysymys ja suuri uhkakuva).

Hm, millainen täky tässä olisi sitten riittävän houkutteleva ollut, varsinkin tilanteessa, jossa britit mitä ilmeisemmin osasivat aavistella Hitlerin ja Stalinin "ikuisen" ystävyyden jo kovasti rakoilevan ja Yhdysvalloistakin tiedettiin ainakin sen verran, ettei se nyt ainakaan Hitlerin puolelle ollut menossa, vaikkei joillakin Charles Lindberghillä ja Henry Fordilla nyt varsinaisesti mitään moista vastaankaan olisi ollut...

Voi tosin olla että Hessin kevätretki operoitiin juuri sodanjohdon kautta, Hitlerin tietämättä.

Saksan sodanjohto osoittautui kyllä harvinaisen lepsuksi ja aloitteettomaksi osoittamaan mitään suurempaa kritiikkiä Hitleriä vastaan saati toimimaan hänen käskyjään vastaan. Se nähtiin jo 1938, kun Hitler junaili sopivasti masinoitujen skandaalien avulla pari armeijan huipulla ollutta Werneriä eli sotaministeri Werner von Blombergin ja asevoimien komentajan Werner von Fritschin syrjään, ja nimitti heidän tilalleen joustavammat miehet ja erityisesti "lakeijaksi" (La-keitel) kutsutun Wilhelm Keitelin.

- http://fi.wikipedia.org/wiki/Blomberg-Fritsch-kriisi

Korkeimmat upseerit epäilemättä jurnuttivat moisesta loukkauksesta, mutta pitivät kuitenkin mölyt mahassaan. Vasta kesällä 1944 tilanteen ollessa jo täysin toivoton, Stauffenbergin jengi sai vihdoin aikaiseksi kuuluisan attentaattiyrityksensä, jota nyt sitten Tom Cruise ja kumppanit yrittävät englanniksi solkaten tulkita tässä uudessa leffassakin, jonka nimen suomentajalle muuten pitäisi antaa aivan erityinen idiotismikunniamaininta. Monen perustellun nimivaihtoehdon joukosta on löydetty kaikkein epäloogisin sekasotku. Operaatio Valkyrie ei ole mitään kieltä vaan yhdistelmä suomea ja englantia. Joko nimi olisi pitänyt jättää ennalleen englanninkieliseen asuun Valkyrie tai sitten kääntää se kokonaan eli Operaatio Valkyyria, tai operaation alkuperäistä saksankielistä nimeä käyttäen se olisi voinut olla myös Operation Walküre.

- http://de.wikipedia.org/wiki/Operation_Walk%C3%BCre

En ole varma viitsinkö mennä katsomaan koko elokuvaa. Jätän ehkä TV-kierrokselle. Itse attentaattipaikka Wolfsschanze eli Sudenpesä Rastenburgin eli puolaksi Ketrzynin lähellä on kyllä ihan kiinnostava ja tunnelmallinen paikka. Olen käynyt siellä eri yhteyksissä kolme kertaa ja voin suositella muillekin historiasta kiinnostuneille. Erityisesti se kerta, kun yövyimme ystävättäreni kanssa paikalla sijaitsevassa entisestä Luftwaffen kasarmista rempatussa hotellissa ja käyskentelimme hiirenhiljaisessa yössä ja pelkässä kuunvalossa bunkkerien raunioilla, on jäänyt mieleen monella tavalla varsin tunnelmallisena elämyksenä...

- http://en.wikipedia.org/wiki/Wolfsschanze

Ja harva varmasti olisi asian tultua julki ilmoittanut osallisuutensa lennon valmistelussa raivostuneelle Hitlerille.. Niimpä Hess jäi kahden tulen väliin ja ehkä jopa järkkyyi henkisesti tullessaan hylätyksi....

Niin, siitä on käyty aika pitkääkin vääntöä mikä Hessin henkinen tila oli ja jos se järkkyi, niin missä vaiheessa. Jo ennen lentoa kuten Hitler luonnollisesti halusi asian esittää, lennon jälkeen masennuksena siitä, ettei hänen suuri suunnitelma onnistunutkaan vaiko vasta myöhemmin vankeudessa ja mahdollisesti brittien myötävaikutuksella. Vai oliko koko hulluus vain teeskenneltyä, kuten myös on esitetty. Vaikea sanoa varmasti, mutta olipa Hessin motiivit mitkä tahansa, niin musta pekka hänelle lopulta jäi kouraan. Henkensä hän tosin säilytti vielä huomattavan pitkään, muttei tuo elo Spandaussa nyt mitään ruusuilla tanssimista ollut.

Kannattaa tietysti muistaa, ettei mielen järkkyminen ole mikään on/off -juttu vaan pitkän jatkumon eri tiloja. Todennäköisesti hänellä oli jotain henkistä epävakautta jo pitempään ja ainakin ilmeisen epärealistisia kuvitelmia maineestaan ja vaikutusvallastaan, ja sitten vankeudessa ja ilmeisessä henkisessä paineessa ne vain pahenivat. Ehkä häntä loukkasi erityisesti se, että hän mielsi tulleensa huijatuksi, mikäli tuollainen ansa tosiaan oli asetettu ja mikäli hän itsekin tämän tajusi. Tai saattaa olla, että kuvitteli siinäkin tilanteessa, ettei sellaista tosiasiassa ollutkaan.

No, nyt pitää lopettaa. TV:ssä alkoi Polanskin hieno varhaistuotanto Veitsi vedessä, joka muuten tapahtuu niin ikään entisessä Itä-Preussissa Masurian järvillä lähellä Rastenburgia. Oikein kaunista ja historiallisesti kiinnostavaa seutua muuten. Suosittelen!

[SeagulII]

Saksan sodanjohto kyllä oli erittäin hankalassa tilanteessa, mitää aktiivista ei Hitleriä vastaan voinut suunnata, koska seuraksena olis ollu melko mielenkiintoisia vaihtoehtoja henkensä menettämiseen. Attentaatti oli ainoa näkyvä yritys vastustaa hitleriä, koska onnistuessaan aloite ja selvä näkemys pelikentästä olisi ollut vallankaappaajilla. Mutta muuten mahdollinen käskyjen ja vaatimusten noudattamattajättäminen olisi palkittu reilulla kepillä... Saksan sisäinen vakoilu oli huomattavan tehokas poliisikoneisto (kun taas vihollisen toimien selvittämiseksi suunnattu toiminta oli varsin "erikoista" ja möhli useamman kerran). Joten oli selvää ettei tyytymättömyyttä hitleriin voinut suureen ääneen huudella, jos jotakin olisi tehtävä niin pelin olisi oltava kerrasta selvä. Pidän jopa hyvin todennäköisenä ettei "operaatio valkyyria" ollut suinkaan ainoa yritys tilanteen ratkaisemiseksi, vaan myös muita suunnitelmia ja ryhmittymiä oli miettimässä ratkaisua, mutta syystä tai toisesta niistä luovuttiin.

"Ainoa" jonka tiedetään avoimesti vastustaneen hitleriä oli Rommel, joka sittemmin raivattiin pois tieltä samaisen attentaatin jälkimainingeissa. Sekin tarvi hoitaa erittäin hienovaraisesti koska Rommel omasi niin saksan kuin myös vihollistensa suuren arvostuksen. Jos saksalla oli varaa heittää hukkaan yksi kaikkien aikojen suurimmista sotataidon osaajista niin muut sodanjohdon tusinakenraalit olisi olleet todella epävakaalla alustalla kyseenalaistaessaan hitlerin linjaa..

Koska tää kuitenkin on huuhaata ja salaliittoteoriaa niin esitän viimeisen vedokseni asiasta: mitään historiallisia yksityiskohtia en tähän siksi liitä tai lähteitä. Vain ja ainoastaan tunnetut faktat hessin toimista ja arvailua ja pähkäilyä niiden takaa --->

[SeagulII]

Aloitetaan..

Herrasmies seurue kokoontuu kabinettiin, illan mittaan on syöty ja juotu. Keskustelu on käynyt jo pitkään kiivaana Saksan tilanteesta käynnissä olevan sodan johdosta. Kaikki ovat yhtä mieltä, että maata johtaa älyvammainen korpraali liian suurine kuvitelmineen. Paikalla olijat kuitenkin tietävät johtamansa armeijan todellisen tilanteen. Se on voimakas, muttei missään nimessä niin voimakas jotta se voitaisiin jakaa usealle rintamalle. Sotaretki itään on alkamassa ja hyvin mennyt läntisen euroopan valloitus on antanut ehkä liian voimakkaan hyvänolontunteen. Kuitenkin brittiarmeija onnistui pakenemaan saarellensa, ja todennäkoisesti on siitäasti valmistautunut taistelemaan uudelleen. Lisäksi brittilaivasto on edelleen iskukykyinen, eikä ilmavoimiakaan saatu tuhottua.

Olisi suunnaton riski yrittää invaasiota Englantiin, liki mahdotonta. Sotaretki itään taas nielisi loputtomasti resursseja, eikä niitä riittäisi jatkuviin sotatoimiin Englantia vastaan. Ajatus vihollisen jättämisestä selustaan tuntuu huonolta. Kuin myöskin sen tuhoamisen yrittäminen. Brittiläinen kansanyhteisö olisi saatava pois kuviosta ennen idän sotaretkeä..

Ainoaksi mahdollisuudeksi, joskin hyvin epävarmaksi, jää yritys saada aselepo Brittien kanssa. Pitkällisen mietinnän jälkeen neuvottelijaksi valitaan Hess, paljo saksaa ulkomailla edustanut ja korkeassa asemassa oleva, Hitlerin seuraajakseen nimittämä mies. Hyvin uskottava neuvottelija, paras mahdollinen. Myös Hess on suostuvainen, koska näkee idän sotaretken onnistumisen olevan paljon tärkeämpää saksan, ja koko euroopan kannalta kuin kuin se että ylittää valtuutensa ja osallistuu salaliittoon Johtajaa vastaan. Neuvostoliito ja ja sen ali-ihmiset on murskattava ennenkuin ne mädättävät koko euroopan sivistyksen. Hetken Hess miettii Hitlerin suhtautumista kun asia sitten tulee julki, mutta suostuu. Ovathan he hyvissä väleissä,ystäviä, ja Johtaja varmasti ymmärtäisi hänen toimineen valtakunnan parhaaksi.

Tuumasta toimeen. Salassa laaditaan suunnitelma jolla Hess lähestyisi brittejä. Ei suoraan korkeimmalle taholle, vaan tutun korkea arvoisen kontaktin kautta joka alustaisi tilanteen brittien silmäätekeville. Kaikki ovat asiaa pähkäiltyään tulleet tulokseen että jos joku niin Hess kyllä onnistuu tehtävässä.

Me bf 110 rullaa kiitotien päähän, mekaanikko ilmoittaa Hessille koneen olevan kunnossa ja tankattu, lentovalmiina. Vielä viimehetken epäröinti, kanaalin ylitys R.A.F:n kotipihan poikki, onko operaatio pysynyt salassa? No, ilmaan vaan. Pakko. Liian paljon vaakalaudalla. Koko sodan lopputulos ja jopa koko saksan kohtalo.

Lennettyään jo tovin vihollisen ilmatilassa, Hess miettii mahdollisuuksiaan ja tulevia päiviä. Jokin alkaa täristämään. Oikea moottori reistailee, huonoimmalla hetkellä. Tehot putoavat. Moottori ylikuumenee, määränpäähän on vielä matkaa . Ompahan alku reissulle. Moottori on pakko sammuttaa.

Jonkin ajan kuluttua on selvää ettei lintu kanna Hessiä määränpäähän, pakko laskeutua jonnekin. Ei, vangiksi joutuminen voisi vaarantaa koko operaation ja vuotaa liian aikaisin saksaan. Parempi hylätä kone jo ilmassa ja antaa sen tuhoutua. Koittaa jalkaisin perille, matkaa ei olisi paljon jäljellä. Muonan ja lentäjän selviytymispakkauksen avulla selviäisi hyvin perille. Suunta syrjemmälle seudulle, kuomu auki ja pois koneesta. Toivottavasti varjo aukeaa....

Me bf 110 rysähtää maahan ja syttyy tuleen. Hyvä, hetken etumatka kun lentäjän puuttumista ei välttämättä heti tajuta vaikka maahansyöksy olisikin huomattu.. Samassa Hess huomaakin alapuolellaan viljelijän tuijottavan kiinnostuneena tapahtumaa. Toivottavasti maajussi ei huomannut koneen olevan saksalainen, englantia puhumalla tilanteesta voisi vielä selviytyä jotenkin..

Maassa toivo osoittautuu turhaksi,viimeistään tuijottaessaan haulikon piippuja väärästä suunnasta, Hess pyytää saada leikata muiston varjosta. Tärveltyään varjoa puukolla, hän nappaa palan silkkiä itselleen. Matka kohti kylää ja poliisiasemaa voi alkaa. Epätoivo alkaa hiipimään Hessin mieleen. Karkaaminen ja ajojahtikaan ei oikein tunnu houkuttavalta. On siis luotettava että pystyy vakuuttamaan viranomaiset tarkoituksestaan ilman herttuan alustusta ja asian esittämistä muulle älymystölle. Vaikeimman kautta siis...

Tieto Hessin kiinnijäämisestä aiheuttaa paniikin, kaikki asiasta tietävät sanoutuvat koko hommasta irti, Hitler on kuulemma raivoissaan. Iso luuta pyyhkisi kohta, kaikki homman suunnitteluun viittaava on hävitettävä. Kenraalit uurastavat suojaamassa selustojaan, kuka mitenkäkin. Kukaan ei "tunnekkaan" Hessiä, Hitler purkaa raivoaan julistamalla Hessin hulluksi radiopuheissaan, saksa ei neuvottele, se murskaa vihollisensa.. Hess menettää asemansa saksassa. Britit tajuavat ettei mitään virallista neuvottelua enään Hessin suhteen voi pitää mitenkään uskottavana. Hess tajuaa itsekin kuinka tyhmältä hänen ehdotuksensa briteille näyttää nyt uudessa valossa. Mitään apua ei ole odotettavissa myöskään salaliittolaisilta, sen hän tajuaa itsekin. Heillä on täysi työ pelastaa oma nahkansa... Tästä reissusta mahtaa muodostua pitkä, hän miettii ja katsoo apeana putkan lattiaa

[Valdovas]

Saksan sodanjohto kyllä oli erittäin hankalassa tilanteessa, mitää aktiivista ei Hitleriä vastaan voinut suunnata, koska seuraksena olis ollu melko mielenkiintoisia vaihtoehtoja henkensä menettämiseen. Attentaatti oli ainoa näkyvä yritys vastustaa hitleriä, koska onnistuessaan aloite ja selvä näkemys pelikentästä olisi ollut vallankaappaajilla. Mutta muuten mahdollinen käskyjen ja vaatimusten noudattamattajättäminen olisi palkittu reilulla kepillä... Saksan sisäinen vakoilu oli huomattavan tehokas poliisikoneisto (kun taas vihollisen toimien selvittämiseksi suunnattu toiminta oli varsin "erikoista" ja möhli useamman kerran). Joten oli selvää ettei tyytymättömyyttä hitleriin voinut suureen ääneen huudella, jos jotakin olisi tehtävä niin pelin olisi oltava kerrasta selvä. Pidän jopa hyvin todennäköisenä ettei "operaatio valkyyria" ollut suinkaan ainoa yritys tilanteen ratkaisemiseksi, vaan myös muita suunnitelmia ja ryhmittymiä oli miettimässä ratkaisua, mutta syystä tai toisesta niistä luovuttiin.

Kyllähän erinäisiä suunnitelmia ja yrityksiä tosiaan oli vireillä useammallakin taholla, mutta tunnetusti ja jälkikäteen katsottuna voi kai sanoa valitettavasti kaikki ne menivät myös eri syistä mönkään. Niitähän oli tässä joku vuosi sitten esitetyssä TV-sarjassakin koottu yhteen vino pino. Vahvin ja potentiaalisesti parhaat menestyksen mahdollisuudet omaava tahohan oli tietysti asevoimat, mutta siinäkin oli monta mutkaa, mm. armeijan perinteinen epäpoliittisuus, Hitlerin aito kannatus sen piirissä varsinkin alkuaikoina kun sota sujui hyvin, sisäinen kontrolli, luottamuksen puute ja sellainen ehkä tämänpäivän näkökulmasta oudolta tuntuva piirre eli sotilasvalan ottaminen vakavasti, ja tunnetustihan Hitler muutti sitä niin, että kaikki sotilaat vannoivat sen julkisesti suoraan hänelle eikä niinkään Saksalle tai isänmaalle. Tällä on ilmeisesti ollut ihan oikeasti vastarintaan nousua ehkäisevä vaikutus tai ainakin siihen on jälkikäteen ollut helppoa vedota.

"Ainoa" jonka tiedetään avoimesti vastustaneen hitleriä oli Rommel, joka sittemmin raivattiin pois tieltä samaisen attentaatin jälkimainingeissa. Sekin tarvi hoitaa erittäin hienovaraisesti koska Rommel omasi niin saksan kuin myös vihollistensa suuren arvostuksen. Jos saksalla oli varaa heittää hukkaan yksi kaikkien aikojen suurimmista sotataidon osaajista niin muut sodanjohdon tusinakenraalit olisi olleet todella epävakaalla alustalla kyseenalaistaessaan hitlerin linjaa..

Rommelin tiedetään toki olleen kriittinen, muttei hänkään avoimeen vastarintaan missään vaiheessa kuitenkaan ryhtynyt. Ainakin hänen leskensä mukaan Rommel myös vastusti Valkyriaa murhaan liittyvän rikoksen ja laittomuuden vuoksi ja olisi kannattanut Hitlerin syrjäyttämistä kaappauksella ja tuomitsemista oikeudenkäynnissä. Tähän ei edellämainituista syistä johtuen kuitenkaan näyttänyt olevan mahdollisuuksia tai ainakaan upseerit eivät uskaltaneet lähteä sitä yrittämään. Epäilemättä Hitler tiedosti Rommelin maineen ja arvovallan kautta muodostuvan riskin ja siksi hän halusi päästä tästä eroon tosin hänen mainettaan puolustaen tarjoten tälle "kunniallisen" itsemurhamahdollisuuden.

[Valdovas]

Aloitetaan..

Herrasmies seurue kokoontuu kabinettiin, illan mittaan on syöty ja juotu. Keskustelu on käynyt jo pitkään kiivaana Saksan tilanteesta käynnissä olevan sodan johdosta. Kaikki ovat yhtä mieltä, että maata johtaa älyvammainen korpraali liian suurine kuvitelmineen. Paikalla olijat kuitenkin tietävät johtamansa armeijan todellisen tilanteen. Se on voimakas, muttei missään nimessä niin voimakas jotta se voitaisiin jakaa usealle rintamalle. Sotaretki itään on alkamassa ja hyvin mennyt läntisen euroopan valloitus on antanut ehkä liian voimakkaan hyvänolontunteen. Kuitenkin brittiarmeija onnistui pakenemaan saarellensa, ja todennäkoisesti on siitäasti valmistautunut taistelemaan uudelleen. Lisäksi brittilaivasto on edelleen iskukykyinen, eikä ilmavoimiakaan saatu tuhottua.

Olisi suunnaton riski yrittää invaasiota Englantiin, liki mahdotonta. Sotaretki itään taas nielisi loputtomasti resursseja, eikä niitä riittäisi jatkuviin sotatoimiin Englantia vastaan. Ajatus vihollisen jättämisestä selustaan tuntuu huonolta. Kuin myöskin sen tuhoamisen yrittäminen. Brittiläinen kansanyhteisö olisi saatava pois kuviosta ennen idän sotaretkeä..

Ainoaksi mahdollisuudeksi, joskin hyvin epävarmaksi, jää yritys saada aselepo Brittien kanssa. Pitkällisen mietinnän jälkeen neuvottelijaksi valitaan Hess, paljo saksaa ulkomailla edustanut ja korkeassa asemassa oleva, Hitlerin seuraajakseen nimittämä mies. Hyvin uskottava neuvottelija, paras mahdollinen. Myös Hess on suostuvainen, koska näkee idän sotaretken onnistumisen olevan paljon tärkeämpää saksan, ja koko euroopan kannalta kuin kuin se että ylittää valtuutensa ja osallistuu salaliittoon Johtajaa vastaan. Neuvostoliito ja ja sen ali-ihmiset on murskattava ennenkuin ne mädättävät koko euroopan sivistyksen. Hetken Hess miettii Hitlerin suhtautumista kun asia sitten tulee julki, mutta suostuu. Ovathan he hyvissä väleissä,ystäviä, ja Johtaja varmasti ymmärtäisi hänen toimineen valtakunnan parhaaksi.

Tuumasta toimeen. Salassa laaditaan suunnitelma jolla Hess lähestyisi brittejä. Ei suoraan korkeimmalle taholle, vaan tutun korkea arvoisen kontaktin kautta joka alustaisi tilanteen brittien silmäätekeville. Kaikki ovat asiaa pähkäiltyään tulleet tulokseen että jos joku niin Hess kyllä onnistuu tehtävässä.

Me bf 110 rullaa kiitotien päähän, mekaanikko ilmoittaa Hessille koneen olevan kunnossa ja tankattu, lentovalmiina. Vielä viimehetken epäröinti, kanaalin ylitys R.A.F:n kotipihan poikki, onko operaatio pysynyt salassa? No, ilmaan vaan. Pakko. Liian paljon vaakalaudalla. Koko sodan lopputulos ja jopa koko saksan kohtalo.

Lennettyään jo tovin vihollisen ilmatilassa, Hess miettii mahdollisuuksiaan ja tulevia päiviä. Jokin alkaa täristämään. Oikea moottori reistailee, huonoimmalla hetkellä. Tehot putoavat. Moottori ylikuumenee, määränpäähän on vielä matkaa . Ompahan alku reissulle. Moottori on pakko sammuttaa.

Jonkin ajan kuluttua on selvää ettei lintu kanna Hessiä määränpäähän, pakko laskeutua jonnekin. Ei, vangiksi joutuminen voisi vaarantaa koko operaation ja vuotaa liian aikaisin saksaan. Parempi hylätä kone jo ilmassa ja antaa sen tuhoutua. Koittaa jalkaisin perille, matkaa ei olisi paljon jäljellä. Muonan ja lentäjän selviytymispakkauksen avulla selviäisi hyvin perille. Suunta syrjemmälle seudulle, kuomu auki ja pois koneesta. Toivottavasti varjo aukeaa....

Me bf 110 rysähtää maahan ja syttyy tuleen. Hyvä, hetken etumatka kun lentäjän puuttumista ei välttämättä heti tajuta vaikka maahansyöksy olisikin huomattu.. Samassa Hess huomaakin alapuolellaan viljelijän tuijottavan kiinnostuneena tapahtumaa. Toivottavasti maajussi ei huomannut koneen olevan saksalainen, englantia puhumalla tilanteesta voisi vielä selviytyä jotenkin..

Maassa toivo osoittautuu turhaksi,viimeistään tuijottaessaan haulikon piippuja väärästä suunnasta, Hess pyytää saada leikata muiston varjosta. Tärveltyään varjoa puukolla, hän nappaa palan silkkiä itselleen. Matka kohti kylää ja poliisiasemaa voi alkaa. Epätoivo alkaa hiipimään Hessin mieleen. Karkaaminen ja ajojahtikaan ei oikein tunnu houkuttavalta. On siis luotettava että pystyy vakuuttamaan viranomaiset tarkoituksestaan ilman herttuan alustusta ja asian esittämistä muulle älymystölle. Vaikeimman kautta siis...

Tieto Hessin kiinnijäämisestä aiheuttaa paniikin, kaikki asiasta tietävät sanoutuvat koko hommasta irti, Hitler on kuulemma raivoissaan. Iso luuta pyyhkisi kohta, kaikki homman suunnitteluun viittaava on hävitettävä. Kenraalit uurastavat suojaamassa selustojaan, kuka mitenkäkin. Kukaan ei "tunnekkaan" Hessiä, Hitler purkaa raivoaan julistamalla Hessin hulluksi radiopuheissaan, saksa ei neuvottele, se murskaa vihollisensa.. Hess menettää asemansa saksassa. Britit tajuavat ettei mitään virallista neuvottelua enään Hessin suhteen voi pitää mitenkään uskottavana. Hess tajuaa itsekin kuinka tyhmältä hänen ehdotuksensa briteille näyttää nyt uudessa valossa. Mitään apua ei ole odotettavissa myöskään salaliittolaisilta, sen hän tajuaa itsekin. Heillä on täysi työ pelastaa oma nahkansa... Tästä reissusta mahtaa muodostua pitkä, hän miettii ja katsoo apeana putkan lattiaa

Pääosin ihan mahdollista ja loogiselta tuntuvaa pohdintaa. Muutamasta yksityiskohdasta en tosin ole ihan varma. En muista mainitsiko Hess jotain moottoriongelmista, mutta joka tapauksessahan hän pääsi päämääräänsä ja lensi aluksi jopa kohteensa eli Hamiltonin herttuan asumuksen Dungavel Housen yli länsirannikolle ja lähestyi sitä sitten lännestä, josta päin se oli helpommin paikannettavissa. Ihan komea pikku pytinkihän se onkin:



Ilmeisesti varjolla hyppääminen oli joka tapauksessa hänen suunnitelmissaan, sillä laskeutuminen yöllä olisi vaatinut laskeutumisvaloja ja muita järjestelyjä, ja vaikka niistä on erinäisiä spekulaatioita esitettykin, mitään varmuutta ei ole, että niitä olisi Hamiltonin tai kenenkään muunkaan toimesta asetettu. Ja vaikka niistä olisi puhetta ollutkin Hess ei varmaankaan olisi voinut luottaa, että ne olisivat paikoillaan olleet.

Ajatus siitä, että aloite Hessin lentoon olisi tullutkin armeijan "herraseurueen" parista, on mielenkiintoinen ja periaatteessa mahdollinenkin ja joka tapauksessa epäilemättä vahvasti armeijan johdon intresseissä, vaikka se oli jo toisaalta joutunut havaitsemaan, ettei Hitler sallinut armeijan tai kenenkään muunkaan sotkevan hänen suuria suunnitelmiaan. Hessin valinta ajatuksen "myymiselle" Hitlerille olisi myös sikäli loogista, että tämän luottoasema nimenomaan puolueen puolella olisi sopivasti etäännyttänyt sitä armeijan johdosta, jota Hitler osin aiheetta osin aiheestakin epäili lojaliteetin puutteesta.

Ongelma teoriassa on lähinnä se, että useita henkilöitä, joiden tuollaisessa tilanteessa olisi mitä ilmeisimmin pitänyt olla hankkeesta tietoinen, selvisi hengissä sodan jälkeenkin ja muuttuneissa oloissa ei luulisi olleen mitään esteitä sille mikseivät he olisi tietojaan paljastaneet joko omaa asemaansa parantaakseen tai vaikka sitten ihan rahallisesta intressistä. Noin kiinnostavia paljastuksia käsittelevillä muistelmilla olisi varmasti ollut hyvinkin rahakkaat markkinat tiedossa. Kuitenkaan mitään tähän suuntaan viittaavia tietoja ei ole missään vaiheessa julkisuuteen vuotanut.

Hesshän avoimesti halusi yhteyttä Hamiltoniin ja lennon suuntaaminen Skotlantiin tämän kartanon lähettyville vahvistaa tuota, vaikka pohjoiselle reitille on tietysti muitakin perusteita, mm. etelää heikompi ja harvempi ilmapuolustus. Mielenkiintoinen ja vielä pitkälti auki oleva kysymys on tiesikö Hamilton ja mikä hänen roolinsa oli, varteenotettava Churchillin kilpailija ja rauhansuunnitelmien kannattaja vaiko Hessin ansaan houkuttelija.

Eräs varteenotettava vaihtoehto on myös näiden yhdistelmä niin, että Hamilton tiesi ja tunsi kiinnostusta Hessin hanketta kohtaan, muttei tiennyt, että brittitiedustelu ja Churchill olivat tästä tietoisia ja niinpä nämä ehtivät napata Hessin ennen kuin tämä sai yhteyden Hamiltoniin. Hankkeen paljastuessa Hamiltonin oli luonnollisesti oltava hyvin hiljaa, ettei olisi saanut syytettä maanpetoksesta. Se, ettei Churchillin tiedetä aiheuttaneen hänelle mitään sanktioita, vahvistaa joko sen, että Hamiltonin hiljentäminen uhkaavan syytteen ja skandaalin voimin katsottiin riittäväksi tai sitten että hän oli joko viaton tai mukana Hessin pettämissuunnitelmassa. Niissä linkeissä, joita avauspostaukseeni liitin, tätä viimeisintä pidetään ehkä vahvimpana vaihtoehtona, vieläpä sellaisena varianttina, että Hamilton tosin sympatiseerasi alunperin Hessin hanketta, mutta että hänet saatin suostuttelemalla ja/tai kiristyksellä myötämieliseksi Churchillin ja brittitiedustelun pikku juonelle.

Mielenkiintoinen kysymys on myös Churchillin kilpailijan ja ainakin tietyissä asioissa vastustajan Lordi Halifaxin rooli hankkeessa. Hänenkin osallisuudestaan ns. "rauhanoppositioon" on spekuloitu, muttei ole saatu pitävästi osoitettua. Hänhän toimi joulukuuhun 1940 asti Ison-Britannian ulkoministerinä, mutta tuolloin Churchill siirsi hänet lähettilääksi Yhdysvaltoihin ja nosti Anthony Edenin tämän paikalle.

Toinenkin "myöntyväisyysmies" Sir Samuel Hoare oli vastaavasti työnnetty lähettilääksi Espanjaan toukokuussa 1940 ja näihin kahteen onkin liitetty kiinnostava joskin huomattavan kiistanalainen Hess-kytky. On nimittäin väitetty, että kolme H:ta; Hess, Halifax ja Hoare (ja mahdollisesti neljäskin eli Hessin ja Hitlerin suhteen "kummisetä" Karl Haushofer) olisivat tavanneet toisensa muutama viikko ennen lentoa Britannian Madridin suurlähetystössä viikonloppuna 20.-22.4.1941, mutta näyttö tästäkin on vähintäänkin kyseenalaista.

In 1959, Heinrich Stahmer, who worked with Haushofer, claimed that meetings between Samuel Hoare, Lord Halifax and Rudolf Hess took place in Spain and Portugal between February and April 1941. The Vichy press reported that Hess was in Spain on the weekend of 20/22 of April 1941. The correspondence between British Embassies and the Foreign Office are routinely released to the Public Record Office. However, all documents relating to the weekend of 20/22 April, 1941 at the Madrid Embassy are being held back and will not be released until 2017.

- http://www.spartacus.schoolnet.co.uk/GERhess.htm

Väite on huomattavan raju. Olisihan moinen tapaaminen ollut melkoinen poliittinen paukku, ja jos se osoittautuisi todeksi, historioitsijoilla riittäisi pureskeltavaa pitkäksi aikaa. Saapa nähdä mitä uutta tietoa asiasta saadaan 2017, mikäli tuosta arkistojen avaamisesta tuolloin pidetään kiinni. Väite herättää kyllä sen ajatuksen, että jos ko. herrat tosiaan jo huhtikuussa tapasivat ilmeisen turvallisissa oloissa puolueettoman Espanjan pääkaupungissa ja mitä ilmeisimmin Francon siunauksella, niin miksi sitten tarve moiseen monella tavalla riskialttiiseen lentoon ylipäätään. Jos lisätapaamisiin olisi ollut tarvetta, niin miksei sitten niitäkin järjestetty Madridissa tai Lissabonissa, jossa myös harrastettiin tiukkaa ja tiivistä tiedustelutyötä ja diplomatiaa noina aikoina.

Lopuksi kannattaa ehkä mainita, että ainakin Hessin poika Wolf Rüdiger Hess oli vakuuttunut siitä, että Hitler tiesi hänen isänsä lennosta. Voi tietysti ajatella, että poika on jossain määrin jäävi asiassa ja kiinnostunut lähinnä isänsä maineen puolustamiseen, mutta kumpi nyt sitten olisi hänen jälkimaineelleen tuhoisampaa, sekö että hän toimi yksin ja vastoin Hitlerin kantaa vaiko yhteistyössä tämän kanssa.

Tässä hänen näkemyksiään ja perusteitaan:

No one knows for sure whether my father undertook his flight with the knowledge and blessing of Adolf Hitler. Both men are now dead. All the available evidence, though, suggests that Hitler knew in advance of the flight:

First: Just a few days before his flight, my father had a private meeting with Hitler that lasted four hours. It is known that the two men raised their voices during portions of their talk, and that when they were finished, Hitler accompanied his Deputy to the ante-room, put his arm soothingly around his shoulder, and said: "Hess, you really are stubborn."

Second: The relationship between Hitler and Hess was so close and intimate that one can logically assume that Hess would not have undertaken such an important step in the middle of a war without first informing Hitler.

Third: Although Hess' adjutants and secretaries were imprisoned after the flight, Hitler intervened to protect Hess' family. He saw to it that a pension was paid to Hess' wife, and he sent a personal telegram of condolence to Hess' mother when her husband died in October 1941.

Fourth: Among the papers released in June 1992 by the British authorities are two farewell letters my father wrote on June 14, 1941, the day before he tried to commit suicide in Mytchett Place, in England. The letters were written after he realized that his peace mission had definitely failed. One was addressed to Hitler and the other to his family. Both clearly confirm that his close relationship with Hitler still existed. If he had undertaken his now-obviously failed mission without Hitler's prior knowledge, his relationship with Hitler clearly would no longer still have been one of trust.

And, fifth: Gauleiter Ernst Bohle, the Hess confident and high-ranking official who had helped my father to translate some papers into English, remained convinced until his death that all this was done with Hitler's knowledge and approval.

[SeagulII]

Kuinka moni sitten oikeasti tiesi tästä mahdollisesta operaatiosta? Kuinka moni heistä selvisi sodanjälkeiseen mailmaan jossa muistelmille olisi ollut sijaa? Millä he olisivat pystyneet jälkikäteen todistamaan väittämänsä todeksi? Kuinka moni heistä häpesi sitä etteivät tukeneet Hessiä loppuun saakka, silloin kun se vielä oli mahdollista. Jälkikäteen olisi näyttänyt vaan huonolta populismilta vakuutella että "joojoo, yritettiinhän me Hessin rudin kans sillon teitä saada saman pöydän ääreen..." Yhtään konkreettista todistetta en usko jääneen jäljelle jos neuvottelua todella koetettiin hitleriltä salassa järjestää, gestapon pelko oli viisauden alku myös kolmannenvaltakunnan eliitin keskuudessa.

Hess ilmeisesti pysyi uskollisena saksalle ja hitlerille, ja uskoi ehkä loppuun asti olleensa tekemässä palvelusta samoille tahoille (myöskään sodan lopputulos tuskin laittoi Hessiä epäilemään tehtävänsä tärkeyttä jälkikäteenkään, ainakin itse luulen ettei saksa koskaan olisi hävinnyt totaalisesti sotaa, jos länsivallat olisi saatu poistettua laudalta rauhansopimuksella)...

[SeagulII]

Pakko muuten kommentoida viä Rommelista, käsittämätön mies, yks harvoja, ellei jopa ainoa, hakaristilipun alla sotineita jonka ansiot saivat arvostusta niin omien kuin vihollistenkin taholta. Voitti hävitessäänkin, aiheutti hämmennystä ja pelkoa vihollisessa vaikka esim yhtään Rommelin afrikan armeijan jäsentä ei koskaan syytetty sotarikoksista..

[Valdovas]

Kuinka moni sitten oikeasti tiesi tästä mahdollisesta operaatiosta? Kuinka moni heistä selvisi sodanjälkeiseen mailmaan jossa muistelmille olisi ollut sijaa? Millä he olisivat pystyneet jälkikäteen todistamaan väittämänsä todeksi? Kuinka moni heistä häpesi sitä etteivät tukeneet Hessiä loppuun saakka, silloin kun se vielä oli mahdollista. Jälkikäteen olisi näyttänyt vaan huonolta populismilta vakuutella että "joojoo, yritettiinhän me Hessin rudin kans sillon teitä saada saman pöydän ääreen..." Yhtään konkreettista todistetta en usko jääneen jäljelle jos neuvottelua todella koetettiin hitleriltä salassa järjestää, gestapon pelko oli viisauden alku myös kolmannenvaltakunnan eliitin keskuudessa.

Niin, pointtihan on pitkälti kai juuri se, neuvoteltiinko tuota asiaa Hitleriltä salassa vai ei. Koska rauhansopimus Ison-Britannian kanssa tuossa tilanteessa olisi kiistatta ollut sekä Saksan että Hitlerin kannalta edullista, niin en näe kauhean vahvaa syytä, miksi sitä olisi häneltä yritetty salata, ellei sitten koko aloite tullut suoraan häneltä. Hitlerin osaltahan dilemma oli siinä miten saada yllättävän jääräpäiseksi osoittautunut Churchillin hallitus suostutettua rauhaan ilman, että se näyttäisi heikkoudelta Saksan suunnalta. Siitä näkökulmasta tuollainen riskipeli, josta parhaimmillaan voisi koitua länsirajan rauhoitus vähintään Barbarossan ajaksi ja pahimmoillaankin uhrattavaksi joutuisi vain Hess, tuntuisikin lähes järkevältä. Hessin luonne ja uskollisuus Hitlerille tuntien hän olisikin ollut ilmeisesti lähes ainoa riittävän naiivi ja loppuun asti lojaali korkea-arvoinen natsijohtaja, joka ei pettäisi Hitleriä heti jos tilanne alkaisi näyttää pahalta. Muuthan sitten loppujen lopuksi yksi kerrallaan hänet pettivätkin Goebbelsiä lukuunottamatta, mutta epäilemättä natsipropagandan puhetorveksi henkilöytyneen Goebbelsin lähettäminen Britanniaan olisi herättänyt vieläkin vähemmän vastakaikua siellä päässä...

Hess ilmeisesti pysyi uskollisena saksalle ja hitlerille, ja uskoi ehkä loppuun asti olleensa tekemässä palvelusta samoille tahoille (myöskään sodan lopputulos tuskin laittoi Hessiä epäilemään tehtävänsä tärkeyttä jälkikäteenkään, ainakin itse luulen ettei saksa koskaan olisi hävinnyt totaalisesti sotaa, jos länsivallat olisi saatu poistettua laudalta rauhansopimuksella)...

Epäilemättä, sillä vaikka hänellä varmaan jossain vaiheessa alkoikin viirata päässä, ei hän aatetta missään vaiheessa hylännyt. Miten sodassa sitten oikeasti olisi käynyt, mikäli hän olisi tehtävässään onnistunut, on mielenkiintoinen mutta pitkälti ratkaisematon "entä jos"-jossittelu. Sehän tiedetään, että Stalin oli syksyllä 1941 jo melkoisessa paniikissa ja jos Barbarossan alkuperäinen ensimmäisen hyökkäyskauden tavoite eli ns. A-A-linja (Arkangel-Astrakan) olisi saavutettu Moskovan, Leningradin ja Murmanskin valloituksineen, niin Neuvostoliiton kyky jatkaa taistelua olisi ollut ratkaisevasti heikompi, vaikka Uralin takana vielä lääniä olisi riittänytkin. Toisaalta moisen vallatun alueen hallussapito ja hallinnointi olisivat kyllä syöneet rajusti saksalaistenkin resursseja.

Asiasta voi toki heittää erilaisia enemmän tai vähemmän valistuneita arvauksia, mutta kontrafaktuaalisissa spekulaatioissa on aina se ongelma, että yhden tai ehkä vielä kahdenkin tapahtuman vaikutuksista voi vielä esittää edes jonkinverran luotettavia tai todennäköisiä arvioita, muttei juurikaan enää tästä kauemmas, sillä lähes kaikki historialliset prosessit voivat pienillä variaatioilla johtaa hyvinkin erilaisiin tuloksiin tapahtuma-askelten kertaluvun kasvaessa.

[MEG]

Selailin Ian Kershaw;n äskettäin suomennettua "Hitler" kirjaa.
Kershaw kallistuu vahvasti "yhden miehen" salaliiton kannalle. Hessin ajatusmaailmassa oli keskeisenä bolsevismin vastainen taistelu, länsivallat potentiaalisena liittolaisina.
Hitlerin järkytys kuultuaan Hessin lennosta kuvataan useaan lähteeseen nojautuen aitona.
Hess pysyi pitkän vankeus-aikansa aikana samassa kannassaan: oli toiminut oma-aloitteisesti.
Eipä tästä sen enempää. Asia on loppuun käsitelty!

[seppoilmari]

Tätä asiaa tuskin käsitellään ikinä loppuun saakka.