http://fi.wikipedia.org/wiki/Bermudan_kolmio
Mitä mieltä olette?
Bermudan kolmio
Valvoja: Moderaattorit
-
PanCamO
- Nikke Knakkertton
- Viestit: 196
- Liittynyt: Pe Kesä 01, 2007 1:55 am
- Paikkakunta: sitä ei moni tiedä..
Bermudan kolmio
petetty, lyöty ja päähän potkittu.
Tämä kolmio on monen tuho.
http://www.whatboyswant.com/showpicture/859988/
http://www.whatboyswant.com/showpicture/859988/
-
EuroJR
- Jessica Fletcher
- Viestit: 3334
- Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
- Paikkakunta: Costa del Crime
Aijaa... mun mielestä siellä ei ollut mitään kolmiota, pikemminkin soikioMaza kirjoitti:Tämä kolmio on monen tuho.
http://www.whatboyswant.com/showpicture/859988/
Eikä se niin isolta vaikuttanut, että siihen hukkua voisi 
Sain juuri tuon alkuperäisen kirjan "Bermudan kolmio". Nykyäänhän ollaan muistaakseni sitä mieltä, että alueella tapahtuneet katoamiset kuuluvat normaalin vaihtelurajan piikkiin. Mene ja tiedä, täytyy varmaan lukaista tuo kirja ensin. Palaan asiaan.
-
Lupus
- Susikoski
- Viestit: 35
- Liittynyt: Ma Touko 28, 2007 4:48 pm
- Paikkakunta: Pohjoisen taivaan alla
Luin kerran tuosta, jutussa arveltiin että kolmion sisällä metaani(?)kaasupäästöt ovat tavallista voimakkaampia jolloin vesi menettää kantovoimansa ja alus menee meren pohjaan kuin kivi.
Tosin siitä on jo aikaa kun luin tuon jutun mutta jotenkin noin se meni.
Myös jossain Japanin lähellä on paikka nimeltä Paholaisen meri, ystävällinen tapaus sekin.
Tosin siitä on jo aikaa kun luin tuon jutun mutta jotenkin noin se meni.
Myös jossain Japanin lähellä on paikka nimeltä Paholaisen meri, ystävällinen tapaus sekin.
-
Loka
- Alibin Kestotilaaja
- Viestit: 5207
- Liittynyt: Ti Kesä 12, 2007 10:28 pm
- Paikkakunta: On The Edge
Voi apua nyt lensi iltasumpit näytölle!!Maza kirjoitti:Eikös ne kaasupäästöt tule yleensä kolmion takaa?Lupus kirjoitti:Luin kerran tuosta, jutussa arveltiin että kolmion sisällä metaani(?)kaasupäästöt ovat tavallista voimakkaampia jolloin vesi menettää kantovoimansa ja alus menee meren pohjaan kuin kivi.
joo kolmioita ja viivoja jneHah!! Näyttö on täynnä pärskeitä kun repesinMaza kirjoitti:Eikös ne kaasupäästöt tule yleensä kolmion takaa?Lupus kirjoitti:Luin kerran tuosta, jutussa arveltiin että kolmion sisällä metaani(?)kaasupäästöt ovat tavallista voimakkaampia jolloin vesi menettää kantovoimansa ja alus menee meren pohjaan kuin kivi.
oliskos aika mennä nukkumaan...elämä on mysteeri
-
PanCamO
- Nikke Knakkertton
- Viestit: 196
- Liittynyt: Pe Kesä 01, 2007 1:55 am
- Paikkakunta: sitä ei moni tiedä..
Minäkin oon kuulut tälläisen teorian. En tosiaan oo mikään tiedemies, mutta kai tuohon joku luonollinen selitys joskus saadaan, jos saadaan..Lupus kirjoitti:Luin kerran tuosta, jutussa arveltiin että kolmion sisällä metaani(?)kaasupäästöt ovat tavallista voimakkaampia jolloin vesi menettää kantovoimansa ja alus menee meren pohjaan kuin kivi.
petetty, lyöty ja päähän potkittu.
Sain tutulta pienen Valittujen palojen julkaiseman vanhan kirjasen Bermudan kolmiosta ja ajattelin koota tännekin muutamia sen sisältämiä katoamistarinoita ja niiden selityksiä. Kirjan tiedot eivät ole siis mitään uutta tietoa, vaan lyhennelmä on suomennos ranskalaisen Guillemette de Sairignén kirjasta Le mystérieux triangle des Bermudes, joka on julkaistu vuonna 1978. Kirjaseni suhtautuu loppujen lopuksi melko skeptisesti Bermudan kolmioon, mutta Wikipedian mukaan alusten katoaminen on Bermudan kolmiossa 1000 kertaa muita merialueita yleisempää. Wikipedian hajanaisten tietojen lisäksi en uudempaa tietoa jaksanut tähän hakea mukaan.
Bermudalla kadonneita laivoja
ROSALIE, 1840
Ranskalainen Hampurista Havannaan matkalla ollut Rosalie löydettiin 1840 täysin vahingoittumattomana ja täydessä lastissa, mutta miehistö oli kadonnut jäljettömiin.
ELLEN AUSTIN, 1881
Amerikkalainen kuunari Ellen Austin kohtasi 1881 Bermudasaarten ja Bahamasaarten puolivälissä suuren, hylätyn purjealuksen. Alus oli hyvässä kunnossa. Lastina oli mahonkia. Koska aluksella ei näkynyt ketään, otti Ellen Austinin kapteeni Baker sen haltuunsa ja jakoi sille uuden miehistön omista miehistään. Laivojen purjehtiessa kohti Bostonia nousi ankara myrsky ja laivat ajautuivat erilleen. Vasta kahden päivän kuluttua Ellen Austinin väki sai vallatun aluksen jälleen näköpiiriinsä ja todettiin, että uudestakaan miehistöstä ei näkynyt jälkeäkään. Kapteeni Baker asetti laivaan vielä kerran uuden miehistön, tällä kertaa aseistautuneena ja ohjeistettuna käskyllä hylätä alus heti, jos jotain outoa tapahtuisi. Alukset purjehtivat aivan vierekkäin, kunnes puhkesi entistäkin rajumpi myrsky ja yhteys menetettiin taas. Sen jälkeen mystistä alusta tai sen miehistöä ei enää koskaan nähty.
CYCLOPS, 1918
Cyclops oli Yhdysvaltain merivoimien suurin hiilialus, joka lähti purjehtimaan maaliskuussa 1918 Barbadokselta kohti Norfolkia. Lastina oli mangaania ja mukana 309 miestä. Cylopsin lähistöllä kulkenut laiva sai Cyclopsilta viestin, jonka mukaan kaikki oli hyvin ja sää mitä parhain. Cyclops ei kuitenkaan koskaan saapunut määränpäähänsä eikä se lähettänyt missään vaiheessa hätäsanomaa. Alusta etsittiin tuloksetta laajalta alueelta pitkin Atlanttia.
Cyclopsin kohtaloksi arveltiin miinaa tai saksalaisen sukellusveneen ampumaa torpedoa. Myöhemmin kuitenkin pystyttiin osoittamaan, ettei noilla alueilla ollut tuolloin sen enempää miinoja kuin sukellusveneitäkään. Toisena syynä esitettiin raskaan lastin asettelu väärin, jolloin laiva olisi kaatunut kumoon. Hurjemman teorian mukaan laivalla olisi puhjennut kapina, jonka seurauksena laiva olisi luovutettu saksalaisten käsiin. Laiva kuljetti ruumassaan myös kolmea murhasta syytettyä merimiestä sekä kahta sotilaskarkuruudesta syytettyä sotilasta oikeuden eteen. Kapteeni Worley oli syntyjään saksalainen, ja kertomuksen mukaan mitä ilmeisimmin mielipuoli.
Bermudalla kadonneita lentokoneita
LENTO NUMERO 19, 1945
Vähän sodan päättymisen jälkeen vuonna 1945 viisi amerikkalaista Avenger-pommikonetta olivat harjoituslennolla pommittamassa vanhaa laivanhylkyä Bahamasaarten tienoilla ihanteellisissa lento-olosuhteissa. Harjoituksiin osallistui kaikkiaan 14 miestä. Neljännestuntia ennen tukikohtaan palaamista lentueen johtaja ilmoitti lennonjohdolle, etteivät he olleet enää varmoja kurssista eikä maata ollut näkyvissä. ”Emme enää tiedä missä länsi on, kaikki on epänormaalia ja omituista...” viestissä sanottiin. Puolen tunnin kuluttua saatiin vielä yksi epäselvä viesti, jonka jälkeen koitti hiljaisuus.
Mariner-lentovene lähti etsimään lentuetta. Mariner oli kaikin mahdollisin laittein varustettu jättiläismäinen kone, jossa oli 13 hengen miehistö. Puolen tunnin kuluttua lähdöstään se ilmoitti lähestyvänsä Avengereitten viimeisintä todennäköistä sijaintipaikkaa. Se jäikin viimeiseksi viestiksi eikä Marinerkaan enää palannut. Kadoksissa oli siis kuusi konetta ja 27 miestä. Etsintöjä suoritettiin yli 725 000 neliökilometrin alueella. Mitään järjellistä selitystä koneiden katoamiselle ei löytynyt. Oikeastaan juuri näiden kuuden koneen tapaus johdatti Bermudan kolmio -myytin syntymiseen 20 vuotta myöhemmin toimittaja Vincent Gaddisin kirjoittaessa tapauksesta. Gaddis huomasi, että samalla alueella oli kadonnut jälkeäkään jättämättä sekä 30-luvulla kieltolain aikaan salakuljetukseen käytettyjä lentokoneita, toisen maailmansodan sotilaskoneita että lukuisia laivoja pitkältä ajalta.
STAR TIGER ja STAR ARIEL, 1948 ja 1949
British American Airways -yhtiön Star Tigerin piti vuonna 1948 tehdä välilasku Bermudasaarille ennen määränpäätään Kingstonia. Koneessa oli 31 ihmistä, joista 25 matkustajia. Noin puoltatoista tuntia ennen tarkoitettua laskeutumistaan koneen kapteeni lähetti kentälle viestin, jonka mukaan säätila oli erinomainen ja laskeutuminen tapahtuisi määräajassa. Kuinka ollakaan – kone katosi. Tutkintapöytäkirjassa todettiin ”jonkin ulkoisen tekijän vieneen voiton ihmisestä ja koneesta.”
Vuoden kuluttua samanlainen kone, Star Ariel, lähti Bermudasaarilta määränpäänään myös Kingston. Miehistöä oli 7 henkilöä ja matkustajia 13. Star Ariel lähetti samansisältöisen viestin kuin edeltäjänsäkin ja koki saman kohtalon. Tuolloin alueella oli meneillään laajat sotaharjoitukset, joiden koko kalusto komennettiin mittaviin etsintöihin, tuloksetta. Eräs liikennelentokone ilmoitti havainneensa vihreää valoa Bermudan lähistöllä, mutta kyseisestä paikasta ei kuitenkaan löydetty mitään.
DC-3
Joulukuussa 1948 alueella katosi 29 puertoricolaista joulunvietosta palaavaa nuorta kuljettanut DC-3 -charterkone. Koneen kapteeni ehti ilmoittaa olevansa jo lähes kiitoradan tuntumassa ja näkevänsä määränpäänsä Miamin valot. Kaiken järjen mukaan koneen olisi pitänyt löytyä rannikolta, jos se olisi pudonnut, mutta mitään ei tälläkään kertaa löytynyt.
Oudot ilmiöt
Jo Kolumbuksen kronikassa kertomuksen mukaan mainitaan havaitun”salaperäistä valoa säteilevää valkoista vettä” Bahamasaarten alueella kaksi tuntia auringonlaskun jälkeen. Valoläiskiä on havaittu myöhemminkin ja niistä on otettu vesinäyte. Vesi sisälsi runsaasti (29%) rikkiä. Oletettiin, että pinnan alla oli vulkaanisen purkauksen synnyttämää kivimassaa. Puhuttiin myös fosforinhohtoisten kalojen parvista tai suurten kalojen pohjasta nostattamasta valkoisesta savesta.
Kolumbus kirjoitti myös taivaita halkovasta tulivanasta joka kiersi hänen aluksensa ja sekoitti kompassin.
Selittämättömäksi ilmiöksi on jäänyt myös Yhdysvaltain merivartioston miinanraivaaja-aluksen Yamacrawn miehistön Sargassomerellä näkemä suuri maa-alue, paikalla, jossa lähimmän maan olisi pitänyt olla Dominikaaninen tasavalta vasta 800 mailin päässä. Sää oli tyyni ja ilma kirkas sekä navigointilaitteet toimivat normaalisti. Valtava maa näytti peittävän koko horisointin päästä päähän. Lähemmäs tultuaan miehistö havaitsi jonkinlaisen ”muurin, joka näytti leijuvan puoli metriä vedenpinnan yläpuolella ja jonka huippua ei kyennyt erottamaan.” Laiva yritti tunkeutua omituisen muurimaisen massan sisään, jossa ympäröivä ilma oli niin sakea, että näkyvyys kannella oli olematon. Ilma ei ollut liikkeessä ja sen lämpötila ja kosteus pysyivät samana. Muuri pysyi paikallaan koko yön ja katosi aamunkoitteessa kuin taikaiskusta. Alukselta ei myöskään löytynyt pölyä tai merkkejä mistään laskeumasta.
Ufoja Bermudan alueella on toki nähty pilvin pimein ja navigointilaitteiden, tutkien ja radioiden reistailu on ollut yleistä. Jopa Bermudan ylitse 1300 kilometrin korkeudessa kulkevien sääsatelliittien filmeissä on todettu tyhjiä kohtia, katkoksia ja poikkeamia juuri Bermudan kohdalla.
Selityksiä
Laitteiden sekoamista on selitetty magneettisilla häiriöillä. Kävi ilmi, että Japanin kaakkoisrannikon, Filippiinien pohjoiskärjen ja Guaminsaaren väliinjäävä merialue, Paholaisen meri, jolla myös oli tapahtunut useita selittämättömiä katoamisia, sijaitsee täsmälleen Bermudan kolmiota vastapäätä maapallon toisella puolella. Samaten todettiin, että molempien alueiden läntisimmät kärjet ovat ainoita alueita maapallolla, jossa maantieteellinen ja magneettinen pohjoinen menevät sekaisin, mikä merenkulussa on otettava huomioon. On ajateltu jopa, että tietyillä alueilla magneettisuuden ja painovoiman lait eivät olisi lainkaan voimassa ja lentokoneet voisivat ”tippua valtaviin reikiin ilmassa.”
Yhtenä selityksenä ovat kylmien ja lämpimien merivirtojen kohtauspaikat, jotka synnyttäisivät veden alla radioyhteyksiin, magneettisuuteen ja jopa painovoimaan vaikuttavia pyörteitä. Bermudan ja Paholaisen meren lisäksi on löydetty 10 muutakin samanlaista aluetta, joissa esiintyvät samanlaiset epätavalliset ilmiöt. Kaikki nämä alueet sijaitsevat yhtä kaukana päiväntasaajasta ja 72 asteen päässä toisistaan sekä lisäksi ovat samanmuotoisia.
Ufohyökkäyksistä on toki puhuttu ja niiden lisäksi katoamisia on selitetty laivojen ja koneiden muuttumisella näkymättömiksi magneettisuuden vaikutuksesta, ”neljänteen ulottuvuuteen johtavilla aukoilla, joista ei pääse pois” sekä muutoksilla ajassa. Bermudan kolmio on todellakin vaikuttanut myös kelloihin. Useat alukset saapuvat etuajassa perille Bermudan kolmiossa matkustaessaan. Eräs pilvimuodostumissa matkansa taittanut kone lensi 400 kilometriä 45 minuutissa, kun sen maksiminopeus oli 300km/h. Vauhdin olisi voinut selittää ainoastaan 1500 km/h puhaltanut myötätuuli. Eräs kone taas katosi tutkan kuvaruudusta 10 minuuttia ennen laskeutumistaan, eikä sitä nähty ennen kuin se laskeutui täsmälleen ajallaan kiitoradalle. Koneesta käsin ei oltu huomattu mitään erityistä, mutta kaikki koneen ja matkustajien kellot näyttivät kymmentä minuuttia aikaisempaa aikaa! Niinpä on päätelty, että kadonneet alukset olisivat kulkeutuneet kauas tulevaisuuteen tai menneisyyteen.
Jotta selityksiä ei puuttuisi, on Bermudan kolmion vesialueen pohjalta löydetty massiivisia kiviteoksia, rakennelmia, jotka voisivat olla teitä, satamalaitureita tai muureja. Jotkut ovat uskoneet, että tuolla meren pohjassa sijaitsee kadonnut kaupunki Atlantis, jonka asukkaat olisivat kehityksellään tuhonneet itsensä jo ennen nykyisen ihmiskunnan syntyä. Ajateltiin, että Atlantiksessa voimanlähteenä olisivat olleet jonkilaiset ”kiteet”, jotka nyt vaikuttelisivat merenpohjassa.
Selitystä on toki etsitty myös luonnollisista ilmiöistä. Vanhimpien laivojen katoamiset voivat hyvin olla legendaa. Esimerkiksi Rosaliesta ei löydy mainintoja ajan alusten joukosta, vaan tarina on elänyt suullisena. Ellen Austin lienee ollut olemassa, mutta itse katoamistapauksesta ei löydy kirjallista mainintaa. Monet kadonneista laivoista olivat vanhoja ja alue on myrskyisä. Alueelliset myrskyt voivat puhjeta nopeasti ja olla erittäin pienellä alueella. Etsintöjä vaikeuttaa merenpohjan topografia, joka on jyrkänteinen ja syvänteinen, sekä Golf-virta, joka voisi kuljettaa alusten kappaleet kauaksi nopeastikin.
Kadonneiden alusten tapauksissa toistuu kerran toisensa jälkeen mitä mainioin sää ja rasvatyyni merenpinta. Väistämättä mieleen tulee, että kertomukset ovat muuttuneet ja olosuhteita on kaunisteltu kerta kerralta kunnes ne ovat aina täydelliset. Esimerkiksi Avenger -koneiden tapauksessa puhuttiin ”toinen toistaan kokeneemmista lentäjistä, jotka huolettomina liitelivät rasvatyynen meren yllä kauniin iltapäivän auringossa.” Todellisuudessa koneet olivat koulukoneita ja lentueen johtajakin oli ollut värvättynä vasta vähän aikaa ja tunsi tienoot vielä huonosti. Ja mitä säähän tulee, oli se ollut kaunis koneiden noustessa ilmaan, mutta samana päivänä samoilla tienoilla purjehtinut alus antoi ilmoituksen voimakkaista tuulista ja hirmuisesta merenkäynnistä. DC-3:n tapauksessa on arveltu, että lentäjän sanat Miamin valoista olisi lisätty tarinaan myöhemmin ja todellisuudessa hän olisi vain luullut olevansa Miamin lähellä. Koneen sähköjärjestelmässä lieni myös jo lähtiessä vika, joka olisi saattanut lamauttaa sekä automaattikompassin että radiolähettimen.
Yhtenä syynä siihen, että katoamisia tosiaan on poikkeuksellisen paljon verrattuna muihin merialueisiin, pidetään sitä, että Bermudan piikkiin on laitettu myös katoamisia jotka ovat itse asiassa tapahtuneet hyvinkin kaukana Bermudan kolmioksi kutsutulta alueelta. Myös Paholaisen meren väitetyt onnettomuudet selitetään amerikkalaiseksi hapatukseksi: ilmeisesti japanilaisten mielestä alueella ei tapahdu sen enempää onnettomuuksia tai katoamisia kuin muuallakaan.
Katkokset tuolloisten satelliittien filmeissä voisivat selittyä sillä, että magneettinauha täyttyy aina ajoittain, jolloin se on kelattava ja kelauksen ajaksi filmiin jää tyhjä kohta. Kelauksen ajoittuminen juuri Bermudan kohdalle olisi siis pelkkää sattumaa.
Bermudalla kadonneita laivoja
ROSALIE, 1840
Ranskalainen Hampurista Havannaan matkalla ollut Rosalie löydettiin 1840 täysin vahingoittumattomana ja täydessä lastissa, mutta miehistö oli kadonnut jäljettömiin.
ELLEN AUSTIN, 1881
Amerikkalainen kuunari Ellen Austin kohtasi 1881 Bermudasaarten ja Bahamasaarten puolivälissä suuren, hylätyn purjealuksen. Alus oli hyvässä kunnossa. Lastina oli mahonkia. Koska aluksella ei näkynyt ketään, otti Ellen Austinin kapteeni Baker sen haltuunsa ja jakoi sille uuden miehistön omista miehistään. Laivojen purjehtiessa kohti Bostonia nousi ankara myrsky ja laivat ajautuivat erilleen. Vasta kahden päivän kuluttua Ellen Austinin väki sai vallatun aluksen jälleen näköpiiriinsä ja todettiin, että uudestakaan miehistöstä ei näkynyt jälkeäkään. Kapteeni Baker asetti laivaan vielä kerran uuden miehistön, tällä kertaa aseistautuneena ja ohjeistettuna käskyllä hylätä alus heti, jos jotain outoa tapahtuisi. Alukset purjehtivat aivan vierekkäin, kunnes puhkesi entistäkin rajumpi myrsky ja yhteys menetettiin taas. Sen jälkeen mystistä alusta tai sen miehistöä ei enää koskaan nähty.
CYCLOPS, 1918
Cyclops oli Yhdysvaltain merivoimien suurin hiilialus, joka lähti purjehtimaan maaliskuussa 1918 Barbadokselta kohti Norfolkia. Lastina oli mangaania ja mukana 309 miestä. Cylopsin lähistöllä kulkenut laiva sai Cyclopsilta viestin, jonka mukaan kaikki oli hyvin ja sää mitä parhain. Cyclops ei kuitenkaan koskaan saapunut määränpäähänsä eikä se lähettänyt missään vaiheessa hätäsanomaa. Alusta etsittiin tuloksetta laajalta alueelta pitkin Atlanttia.
Cyclopsin kohtaloksi arveltiin miinaa tai saksalaisen sukellusveneen ampumaa torpedoa. Myöhemmin kuitenkin pystyttiin osoittamaan, ettei noilla alueilla ollut tuolloin sen enempää miinoja kuin sukellusveneitäkään. Toisena syynä esitettiin raskaan lastin asettelu väärin, jolloin laiva olisi kaatunut kumoon. Hurjemman teorian mukaan laivalla olisi puhjennut kapina, jonka seurauksena laiva olisi luovutettu saksalaisten käsiin. Laiva kuljetti ruumassaan myös kolmea murhasta syytettyä merimiestä sekä kahta sotilaskarkuruudesta syytettyä sotilasta oikeuden eteen. Kapteeni Worley oli syntyjään saksalainen, ja kertomuksen mukaan mitä ilmeisimmin mielipuoli.
Bermudalla kadonneita lentokoneita
LENTO NUMERO 19, 1945
Vähän sodan päättymisen jälkeen vuonna 1945 viisi amerikkalaista Avenger-pommikonetta olivat harjoituslennolla pommittamassa vanhaa laivanhylkyä Bahamasaarten tienoilla ihanteellisissa lento-olosuhteissa. Harjoituksiin osallistui kaikkiaan 14 miestä. Neljännestuntia ennen tukikohtaan palaamista lentueen johtaja ilmoitti lennonjohdolle, etteivät he olleet enää varmoja kurssista eikä maata ollut näkyvissä. ”Emme enää tiedä missä länsi on, kaikki on epänormaalia ja omituista...” viestissä sanottiin. Puolen tunnin kuluttua saatiin vielä yksi epäselvä viesti, jonka jälkeen koitti hiljaisuus.
Mariner-lentovene lähti etsimään lentuetta. Mariner oli kaikin mahdollisin laittein varustettu jättiläismäinen kone, jossa oli 13 hengen miehistö. Puolen tunnin kuluttua lähdöstään se ilmoitti lähestyvänsä Avengereitten viimeisintä todennäköistä sijaintipaikkaa. Se jäikin viimeiseksi viestiksi eikä Marinerkaan enää palannut. Kadoksissa oli siis kuusi konetta ja 27 miestä. Etsintöjä suoritettiin yli 725 000 neliökilometrin alueella. Mitään järjellistä selitystä koneiden katoamiselle ei löytynyt. Oikeastaan juuri näiden kuuden koneen tapaus johdatti Bermudan kolmio -myytin syntymiseen 20 vuotta myöhemmin toimittaja Vincent Gaddisin kirjoittaessa tapauksesta. Gaddis huomasi, että samalla alueella oli kadonnut jälkeäkään jättämättä sekä 30-luvulla kieltolain aikaan salakuljetukseen käytettyjä lentokoneita, toisen maailmansodan sotilaskoneita että lukuisia laivoja pitkältä ajalta.
STAR TIGER ja STAR ARIEL, 1948 ja 1949
British American Airways -yhtiön Star Tigerin piti vuonna 1948 tehdä välilasku Bermudasaarille ennen määränpäätään Kingstonia. Koneessa oli 31 ihmistä, joista 25 matkustajia. Noin puoltatoista tuntia ennen tarkoitettua laskeutumistaan koneen kapteeni lähetti kentälle viestin, jonka mukaan säätila oli erinomainen ja laskeutuminen tapahtuisi määräajassa. Kuinka ollakaan – kone katosi. Tutkintapöytäkirjassa todettiin ”jonkin ulkoisen tekijän vieneen voiton ihmisestä ja koneesta.”
Vuoden kuluttua samanlainen kone, Star Ariel, lähti Bermudasaarilta määränpäänään myös Kingston. Miehistöä oli 7 henkilöä ja matkustajia 13. Star Ariel lähetti samansisältöisen viestin kuin edeltäjänsäkin ja koki saman kohtalon. Tuolloin alueella oli meneillään laajat sotaharjoitukset, joiden koko kalusto komennettiin mittaviin etsintöihin, tuloksetta. Eräs liikennelentokone ilmoitti havainneensa vihreää valoa Bermudan lähistöllä, mutta kyseisestä paikasta ei kuitenkaan löydetty mitään.
DC-3
Joulukuussa 1948 alueella katosi 29 puertoricolaista joulunvietosta palaavaa nuorta kuljettanut DC-3 -charterkone. Koneen kapteeni ehti ilmoittaa olevansa jo lähes kiitoradan tuntumassa ja näkevänsä määränpäänsä Miamin valot. Kaiken järjen mukaan koneen olisi pitänyt löytyä rannikolta, jos se olisi pudonnut, mutta mitään ei tälläkään kertaa löytynyt.
Oudot ilmiöt
Jo Kolumbuksen kronikassa kertomuksen mukaan mainitaan havaitun”salaperäistä valoa säteilevää valkoista vettä” Bahamasaarten alueella kaksi tuntia auringonlaskun jälkeen. Valoläiskiä on havaittu myöhemminkin ja niistä on otettu vesinäyte. Vesi sisälsi runsaasti (29%) rikkiä. Oletettiin, että pinnan alla oli vulkaanisen purkauksen synnyttämää kivimassaa. Puhuttiin myös fosforinhohtoisten kalojen parvista tai suurten kalojen pohjasta nostattamasta valkoisesta savesta.
Kolumbus kirjoitti myös taivaita halkovasta tulivanasta joka kiersi hänen aluksensa ja sekoitti kompassin.
Selittämättömäksi ilmiöksi on jäänyt myös Yhdysvaltain merivartioston miinanraivaaja-aluksen Yamacrawn miehistön Sargassomerellä näkemä suuri maa-alue, paikalla, jossa lähimmän maan olisi pitänyt olla Dominikaaninen tasavalta vasta 800 mailin päässä. Sää oli tyyni ja ilma kirkas sekä navigointilaitteet toimivat normaalisti. Valtava maa näytti peittävän koko horisointin päästä päähän. Lähemmäs tultuaan miehistö havaitsi jonkinlaisen ”muurin, joka näytti leijuvan puoli metriä vedenpinnan yläpuolella ja jonka huippua ei kyennyt erottamaan.” Laiva yritti tunkeutua omituisen muurimaisen massan sisään, jossa ympäröivä ilma oli niin sakea, että näkyvyys kannella oli olematon. Ilma ei ollut liikkeessä ja sen lämpötila ja kosteus pysyivät samana. Muuri pysyi paikallaan koko yön ja katosi aamunkoitteessa kuin taikaiskusta. Alukselta ei myöskään löytynyt pölyä tai merkkejä mistään laskeumasta.
Ufoja Bermudan alueella on toki nähty pilvin pimein ja navigointilaitteiden, tutkien ja radioiden reistailu on ollut yleistä. Jopa Bermudan ylitse 1300 kilometrin korkeudessa kulkevien sääsatelliittien filmeissä on todettu tyhjiä kohtia, katkoksia ja poikkeamia juuri Bermudan kohdalla.
Selityksiä
Laitteiden sekoamista on selitetty magneettisilla häiriöillä. Kävi ilmi, että Japanin kaakkoisrannikon, Filippiinien pohjoiskärjen ja Guaminsaaren väliinjäävä merialue, Paholaisen meri, jolla myös oli tapahtunut useita selittämättömiä katoamisia, sijaitsee täsmälleen Bermudan kolmiota vastapäätä maapallon toisella puolella. Samaten todettiin, että molempien alueiden läntisimmät kärjet ovat ainoita alueita maapallolla, jossa maantieteellinen ja magneettinen pohjoinen menevät sekaisin, mikä merenkulussa on otettava huomioon. On ajateltu jopa, että tietyillä alueilla magneettisuuden ja painovoiman lait eivät olisi lainkaan voimassa ja lentokoneet voisivat ”tippua valtaviin reikiin ilmassa.”
Yhtenä selityksenä ovat kylmien ja lämpimien merivirtojen kohtauspaikat, jotka synnyttäisivät veden alla radioyhteyksiin, magneettisuuteen ja jopa painovoimaan vaikuttavia pyörteitä. Bermudan ja Paholaisen meren lisäksi on löydetty 10 muutakin samanlaista aluetta, joissa esiintyvät samanlaiset epätavalliset ilmiöt. Kaikki nämä alueet sijaitsevat yhtä kaukana päiväntasaajasta ja 72 asteen päässä toisistaan sekä lisäksi ovat samanmuotoisia.
Ufohyökkäyksistä on toki puhuttu ja niiden lisäksi katoamisia on selitetty laivojen ja koneiden muuttumisella näkymättömiksi magneettisuuden vaikutuksesta, ”neljänteen ulottuvuuteen johtavilla aukoilla, joista ei pääse pois” sekä muutoksilla ajassa. Bermudan kolmio on todellakin vaikuttanut myös kelloihin. Useat alukset saapuvat etuajassa perille Bermudan kolmiossa matkustaessaan. Eräs pilvimuodostumissa matkansa taittanut kone lensi 400 kilometriä 45 minuutissa, kun sen maksiminopeus oli 300km/h. Vauhdin olisi voinut selittää ainoastaan 1500 km/h puhaltanut myötätuuli. Eräs kone taas katosi tutkan kuvaruudusta 10 minuuttia ennen laskeutumistaan, eikä sitä nähty ennen kuin se laskeutui täsmälleen ajallaan kiitoradalle. Koneesta käsin ei oltu huomattu mitään erityistä, mutta kaikki koneen ja matkustajien kellot näyttivät kymmentä minuuttia aikaisempaa aikaa! Niinpä on päätelty, että kadonneet alukset olisivat kulkeutuneet kauas tulevaisuuteen tai menneisyyteen.
Jotta selityksiä ei puuttuisi, on Bermudan kolmion vesialueen pohjalta löydetty massiivisia kiviteoksia, rakennelmia, jotka voisivat olla teitä, satamalaitureita tai muureja. Jotkut ovat uskoneet, että tuolla meren pohjassa sijaitsee kadonnut kaupunki Atlantis, jonka asukkaat olisivat kehityksellään tuhonneet itsensä jo ennen nykyisen ihmiskunnan syntyä. Ajateltiin, että Atlantiksessa voimanlähteenä olisivat olleet jonkilaiset ”kiteet”, jotka nyt vaikuttelisivat merenpohjassa.
Selitystä on toki etsitty myös luonnollisista ilmiöistä. Vanhimpien laivojen katoamiset voivat hyvin olla legendaa. Esimerkiksi Rosaliesta ei löydy mainintoja ajan alusten joukosta, vaan tarina on elänyt suullisena. Ellen Austin lienee ollut olemassa, mutta itse katoamistapauksesta ei löydy kirjallista mainintaa. Monet kadonneista laivoista olivat vanhoja ja alue on myrskyisä. Alueelliset myrskyt voivat puhjeta nopeasti ja olla erittäin pienellä alueella. Etsintöjä vaikeuttaa merenpohjan topografia, joka on jyrkänteinen ja syvänteinen, sekä Golf-virta, joka voisi kuljettaa alusten kappaleet kauaksi nopeastikin.
Kadonneiden alusten tapauksissa toistuu kerran toisensa jälkeen mitä mainioin sää ja rasvatyyni merenpinta. Väistämättä mieleen tulee, että kertomukset ovat muuttuneet ja olosuhteita on kaunisteltu kerta kerralta kunnes ne ovat aina täydelliset. Esimerkiksi Avenger -koneiden tapauksessa puhuttiin ”toinen toistaan kokeneemmista lentäjistä, jotka huolettomina liitelivät rasvatyynen meren yllä kauniin iltapäivän auringossa.” Todellisuudessa koneet olivat koulukoneita ja lentueen johtajakin oli ollut värvättynä vasta vähän aikaa ja tunsi tienoot vielä huonosti. Ja mitä säähän tulee, oli se ollut kaunis koneiden noustessa ilmaan, mutta samana päivänä samoilla tienoilla purjehtinut alus antoi ilmoituksen voimakkaista tuulista ja hirmuisesta merenkäynnistä. DC-3:n tapauksessa on arveltu, että lentäjän sanat Miamin valoista olisi lisätty tarinaan myöhemmin ja todellisuudessa hän olisi vain luullut olevansa Miamin lähellä. Koneen sähköjärjestelmässä lieni myös jo lähtiessä vika, joka olisi saattanut lamauttaa sekä automaattikompassin että radiolähettimen.
Yhtenä syynä siihen, että katoamisia tosiaan on poikkeuksellisen paljon verrattuna muihin merialueisiin, pidetään sitä, että Bermudan piikkiin on laitettu myös katoamisia jotka ovat itse asiassa tapahtuneet hyvinkin kaukana Bermudan kolmioksi kutsutulta alueelta. Myös Paholaisen meren väitetyt onnettomuudet selitetään amerikkalaiseksi hapatukseksi: ilmeisesti japanilaisten mielestä alueella ei tapahdu sen enempää onnettomuuksia tai katoamisia kuin muuallakaan.
Katkokset tuolloisten satelliittien filmeissä voisivat selittyä sillä, että magneettinauha täyttyy aina ajoittain, jolloin se on kelattava ja kelauksen ajaksi filmiin jää tyhjä kohta. Kelauksen ajoittuminen juuri Bermudan kohdalle olisi siis pelkkää sattumaa.
Vastaava kolmio japsilassa.
Devil's Sea
One of the triangle's corners is said to be on the island of Guam. Although the name is used by Japanese fishermen, it does not appear on nautical maps.
The Odd Twelve
Devil's Sea
One of the triangle's corners is said to be on the island of Guam. Although the name is used by Japanese fishermen, it does not appear on nautical maps.
The Odd Twelve
Torture is best at bedtime.
Tuosta Bermudan kolmiosta on sellainen henkilö kuin Berliz kirjoittanut jokusen kirja.
Kolme on ainakin suomennettu ja löytyvät hyvin varustelluista kirjastoista, tosin ne kirjat ovat melko suosittua luettavaa.
Tämä Berliz on professorin poika ja puhui eläessään kaiketi yli 40 eri kieltä, joten mikään turha veikko hän ei ollut.
Tuo lista, joka tuossa esitetään on myös eräässä hänen teoksessaan.
Titenkin kirjat ovat populistisia, kuten Erick von Dänigenin kirjatkin, mutta paneehan se pienen ihmisen ajattelemaan erilaisia teorioita.
Tämä Berliz väittää myös ratkaisseensa kadonneen Atlantiksen kohtalon ja kertoo Atlantiksen kaupungin tai oikeastaan mantereen paikankin noin osapuilleen, eli se on sijainnut suurinpiirtein keskellä Atlantin valtamerta, no missäs se Bermudan kolmio nyt sijaitsikaan.......????
Kolme on ainakin suomennettu ja löytyvät hyvin varustelluista kirjastoista, tosin ne kirjat ovat melko suosittua luettavaa.
Tämä Berliz on professorin poika ja puhui eläessään kaiketi yli 40 eri kieltä, joten mikään turha veikko hän ei ollut.
Tuo lista, joka tuossa esitetään on myös eräässä hänen teoksessaan.
Titenkin kirjat ovat populistisia, kuten Erick von Dänigenin kirjatkin, mutta paneehan se pienen ihmisen ajattelemaan erilaisia teorioita.
Tämä Berliz väittää myös ratkaisseensa kadonneen Atlantiksen kohtalon ja kertoo Atlantiksen kaupungin tai oikeastaan mantereen paikankin noin osapuilleen, eli se on sijainnut suurinpiirtein keskellä Atlantin valtamerta, no missäs se Bermudan kolmio nyt sijaitsikaan.......????