Jep. Mutta minä kysyin jatkokysymyksen, johon et suostu vastaamaan? Minua vaan hämmästyttää se että yliluonnolliseen uskovat toteavat järjettömäksi "kilpailijan" yliluonnolliseen uskomisen.Maybrick kirjoitti:Täällä joku kysyi mitä mieltä toiset ovat tästä asiasta (jälleensyntymisopista). Vastasin mitä mieltä olen siitä. En ole kai sanonut mitään kristinuskon logiikasta (sen puutteesta) tai muista kummallisuuksista.
Uskonnot
Valvoja: Moderaattorit
Luin aikoinaan paljon juttua tuosta uudelleensyntymisestä. On kuulemma todisteita siitä että ihminen todellakin syntyy uudelleen, näitä todisteita saa esim. todella nuorilta lapsilta. Huomattiin että lapset saattoivat puhua aikaisemmasta elämästä kovinkin tarkasti, tyyliin ennen minun äidilläni oli punaiset, kiharat hiukset. Tutkijat uskovat että lapset eivät voi keksiä tuollaisia juttuja (niitä esimerkkejä oli paljon ja osa siis paljon "suurempia"). Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat niin sitä mukaa he unohtavat koska ovat "kauempana" siitä elämästä ja uudelleensyntymisestä (viisi vuotta taisi olla se "raja").
Itse uskon uudelleensyntymiseen, en vaan voi uskoa että kaikki loppuu töks ja oho, yhtäkkiä ei tunnekkaan mitään eikä osaa ajatella
Itse uskon uudelleensyntymiseen, en vaan voi uskoa että kaikki loppuu töks ja oho, yhtäkkiä ei tunnekkaan mitään eikä osaa ajatella
Nanika ga tooku matteiru to
Minä en osaa päättää, uskonko jälleensyntymiseen vai en.
Yhtäältä haluaisin uskoa uudelleensyntymisen lohdullisuuteen, että taas saa uuden mahdollisuuden pyrkiä hyvään elämään tai mitä nyt sitten tahtookaan.
Toisaalta sitten tulee ajatus, että voi hemmetti, tämähän on aika kamala mesta, ei kai tänne uudestaan enää tarvitse tulla, kyllä tämän jutun kerrasta oppii
Nykykokemuksella olen huomannut, että tie "valoon" (onneen, nirvanaan, taivaaseen, seuraavaan ulottuvuuteen, miten nyt kukakin uskoo) on piiiiitkä ja sisältää paljon umpikujia...joten eeehkä siihen tarvitaan useampi elämä, että löytää perille.
Yhtäältä haluaisin uskoa uudelleensyntymisen lohdullisuuteen, että taas saa uuden mahdollisuuden pyrkiä hyvään elämään tai mitä nyt sitten tahtookaan.
Toisaalta sitten tulee ajatus, että voi hemmetti, tämähän on aika kamala mesta, ei kai tänne uudestaan enää tarvitse tulla, kyllä tämän jutun kerrasta oppii
Nykykokemuksella olen huomannut, että tie "valoon" (onneen, nirvanaan, taivaaseen, seuraavaan ulottuvuuteen, miten nyt kukakin uskoo) on piiiiitkä ja sisältää paljon umpikujia...joten eeehkä siihen tarvitaan useampi elämä, että löytää perille.
Clyde kirjoitti:Mitä mieltä olette uudelleen syntymisestä?
En ole koskaan asiaa tarkemmin pohtinut joten voisiko joku uudelleensyntymiseen uskova vastata mun kysymyksiin?
Jos ihminen syntyy uudelleen niin syntyykö ihminen ihmiseksi vai eläimeksi? Ja millä perusteella?
Syntyykö ihminen tähän maailmaan vai johonkin "parempaan paikkaan "?
Jos ihminen aina syntyy uudelleen ihmiseksi niin miksi ihmisten lukumäärä lisääntyy? Tuleeko sieluja lisää jostain?
jälleensyntymisestä: uskon että ihmisen energia ei koskaan häviä mihinkään, sitä on aina olemassa vakiomäärä. tarkotan nyt sellaista elämän energiaa, mitä on kaikissa elävissä olennoissa, olkoon se sitten nimeltään sielu tai sarja sähköisiä purkauksia jotka liikuttaa lihaksia.
jokatapauksessa -se ei häviä, mutta persoonallisuus häviää. ei ole olemassa enää "minää" kun kuolee. sama vanha energia syntyy uudelleen mutta joskus eläneestä yksilöstä siinä ei ole enää mitään jäljellä.
tjaah, olipahan sekava selitys. no tämmösiä olen kuitenkin joskus pohtinut yksin pimeässä. tälle ajatukselle oli joitakin hienoja nimityksiäkin mutten nyt muista niistä enempää. "kollektiivinen alitajunta" on käsite joka on mainittu ainakin usein tässä yhteydessä (tarkoittaa esim. sitä kuinka monet suuret keksinnöt on tehty about samoihin aikoihin eripuolilla maailmaa ilman että keksijät ovat tienneet toistensa tutkimuksista). se meinaisi sitä että sielut ovat yhteydessä toisiinsa, yhtä suurta massaa ilman persoonallisuutta. en usko että kenenkään tarvitsee olla huolissaan synnytäänkö tänne uudelleen ihmisenä vai eläimenä, samaa "minuutta" meissä ei kuitenkaan enää silloin ole. siinä mielessä tämä elämä on minun persoonalleni yksi ja ainoa, mutta sielulleni/energialleni vain yksi pysähdyspaikka matkalla jonnekin.
eli vastaus kysymykseen on: kyllä ja ei.
jokatapauksessa -se ei häviä, mutta persoonallisuus häviää. ei ole olemassa enää "minää" kun kuolee. sama vanha energia syntyy uudelleen mutta joskus eläneestä yksilöstä siinä ei ole enää mitään jäljellä.
tjaah, olipahan sekava selitys. no tämmösiä olen kuitenkin joskus pohtinut yksin pimeässä. tälle ajatukselle oli joitakin hienoja nimityksiäkin mutten nyt muista niistä enempää. "kollektiivinen alitajunta" on käsite joka on mainittu ainakin usein tässä yhteydessä (tarkoittaa esim. sitä kuinka monet suuret keksinnöt on tehty about samoihin aikoihin eripuolilla maailmaa ilman että keksijät ovat tienneet toistensa tutkimuksista). se meinaisi sitä että sielut ovat yhteydessä toisiinsa, yhtä suurta massaa ilman persoonallisuutta. en usko että kenenkään tarvitsee olla huolissaan synnytäänkö tänne uudelleen ihmisenä vai eläimenä, samaa "minuutta" meissä ei kuitenkaan enää silloin ole. siinä mielessä tämä elämä on minun persoonalleni yksi ja ainoa, mutta sielulleni/energialleni vain yksi pysähdyspaikka matkalla jonnekin.
eli vastaus kysymykseen on: kyllä ja ei.
"Jos jokaisen päivän kadoksissa olleen teinin perään laitettaisiin etsintäpartio, niin sillä saataisiin kyllä koko Suomi harrastamaan ulkoiluliikuntaa ympäri vuorokautisesti". -Sergei
Silmäilin läpi tän topicin. Bluerein taitaa olla bannattu? Noh, mulle nousi mieleen joitain asioita, joista voisin antaa näkemykseni.
Bluerein selvästi väitti asiaansa todeksi, eikä ollut valmis tinkimään mielipiteestään (alla).
Jos kadunkulkija kysyy meiltä suuntaa pohjoiseen, niin emme kai me ohjaa häntä länteen? Tai jos tiedämme ulkona olevan pakkasta, niin puemmeko lapsellemme kesävaatteet?
Joten jos bluerein on oikeassa, hän osoitti meille suurta rakkautta kertomalla tien taivaaseen tinkimättä uskostaan. Jos hän on väärässä, pidettäköön häntä hulluna ja menkööt yksin omaan taivaaseensa.
Bluerein selvästi väitti asiaansa todeksi, eikä ollut valmis tinkimään mielipiteestään (alla).
Mietin asiaa ja tällaisia kysymyksiä nousi mieleeni. Jos joku meistä tietäisi ainoan oikean totuuden maailmasta, siitä miten ihmisen käy kuollessaan ja että on taivas ja ihminen voi pelastua, niin voisimmeko silloin tehdä kompromisseja muiden uskomuksien/uskontojen kanssa? Eikö meidän silloin tulisi kertoa tuo totuus ihmisille hyväksymättä heidän uskomuksiaan? Pidämme uskontojen suvaitsevaisuutta rakkautena, mutta eikö se tässä tapauksessa olisi suurinta vihaa? Jos totuuden tietäessämme suvaitsisimme kaikki uskonnot, niin valehtelisimme ihmisille ja johtaisimme heidätkin kadotukseen.bluerein kirjoitti:Mikään uskonto ei pelasta, uskonnot voivat olla julmiakin ja niillä ei ole mitään tekemistä todellisen uskon kanssa, joka on Jeesus Kristus, usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanasta Raamatusta, kun ottaa vastaan Jeesuksen silloin ihmisellä on usko häneen, ei uskonto, siinä on ero.
Jos kadunkulkija kysyy meiltä suuntaa pohjoiseen, niin emme kai me ohjaa häntä länteen? Tai jos tiedämme ulkona olevan pakkasta, niin puemmeko lapsellemme kesävaatteet?
Joten jos bluerein on oikeassa, hän osoitti meille suurta rakkautta kertomalla tien taivaaseen tinkimättä uskostaan. Jos hän on väärässä, pidettäköön häntä hulluna ja menkööt yksin omaan taivaaseensa.
^mä ymmärrän lähimmäisen rakkauden vähän toisella tavalla kuin bluerein. rakkautta on kunnioittaa toisten näkemyksiä ja luottaa siihen että jos itse on oikeassa ni muut kyllä huomaavat sen ennen pitkää ilman kilometrin mittaisia saarnoja ja käännytyksiä. just ahdasmielinen, suu vaahdossa paasaaminen on syynä siihen että uskiksia pidetään taikauskoisina fundamentalisteina eikä nähdä asian syvällisempiä puolia. valinta on kuitenkin jokaisen oma eikä noin henkilökohtaista asiaa voi kenellekään jakaa, se on löydettävä itse tai olla löytämättä, ei siihen voi muut ihmiset vaikuttaa.
jeesuksesta meistä jokainen on kuullut jo tarhaiässä, että ihan uusi tuttavuus ei ole kyseessä. neuvominen ja sormella osoittelu nostaa vaan ihmisten karvat pystyyn.
edit: ja onhan näitä totuuden tietäjiä maailma muutenkin väärällään. jokainen saarnaa omasta pelastuksestaan. jos jumala on niin suuri ja mahtava ja kaiken tietävä ni kunnon uskovainen luottaa siihen että jumala itse tavoittelee ihmisten huomiota, ilman välikäsiä.
osoittaisi jumalalta aikamoista pikkumaisuutta ja julmuutta antaa tietoa yhdelle ihmiselle joka sitten yhteisön silmissä tuomittaisiin nopeasti hulluksi. sitten tämä hullu pääsisi tarpeeksi kärsittyään taivaaseen, yksin, muiden joutuessa helvettiin. en minä ainakaan halua sellasita jumalaa palvoa ei vaikuta miltään rakastavalta "isältä" ja elämän luojalta semmoinen hahmo.
jeesuksesta meistä jokainen on kuullut jo tarhaiässä, että ihan uusi tuttavuus ei ole kyseessä. neuvominen ja sormella osoittelu nostaa vaan ihmisten karvat pystyyn.
edit: ja onhan näitä totuuden tietäjiä maailma muutenkin väärällään. jokainen saarnaa omasta pelastuksestaan. jos jumala on niin suuri ja mahtava ja kaiken tietävä ni kunnon uskovainen luottaa siihen että jumala itse tavoittelee ihmisten huomiota, ilman välikäsiä.
osoittaisi jumalalta aikamoista pikkumaisuutta ja julmuutta antaa tietoa yhdelle ihmiselle joka sitten yhteisön silmissä tuomittaisiin nopeasti hulluksi. sitten tämä hullu pääsisi tarpeeksi kärsittyään taivaaseen, yksin, muiden joutuessa helvettiin. en minä ainakaan halua sellasita jumalaa palvoa
ei vaikuta miltään rakastavalta "isältä" ja elämän luojalta semmoinen hahmo."Jos jokaisen päivän kadoksissa olleen teinin perään laitettaisiin etsintäpartio, niin sillä saataisiin kyllä koko Suomi harrastamaan ulkoiluliikuntaa ympäri vuorokautisesti". -Sergei
Joo, usko on jokaisen henkilökohtainen valinta - ottaako vastaan vai ei. Kaikilla on omat polkunsa ja hetkensä milloin etsii vastauksia elämän syvimpiin kysymyksiin. Ei elämänsä huipulla elävälle pörssimeklarille mene ilosanoma hakkaamallakaan kaaliin, mutta ehkäpä läheisen menettäneet tai riippuvuuksissa kamppailevat löytävät Jeesuksen lohdukkaat sanat 
Silloin he voivat muistaa jonkun kertoneen uskostaan.
Väkisinkäännyttäminen on mun mielestä alhaista touhua. Sen ymmärrän, että kerrotaan ilosanoma ihmisille ja autetaan heitä ongelmissaan, jos apua tarvitsevat. Jos eivät halua tulla uskoon, niin jätetään asia Jumalalle - Hänenhän tahto se on meitä auttaa hädässämme ja pelastaa.
Silloin he voivat muistaa jonkun kertoneen uskostaan.Väkisinkäännyttäminen on mun mielestä alhaista touhua. Sen ymmärrän, että kerrotaan ilosanoma ihmisille ja autetaan heitä ongelmissaan, jos apua tarvitsevat. Jos eivät halua tulla uskoon, niin jätetään asia Jumalalle - Hänenhän tahto se on meitä auttaa hädässämme ja pelastaa.
Olen sitä pohtinut, liittyen yllättäen kristinuskoon ja toivoisin jonkun uskovaisen vastauksia.
1. Mihin ihmeeseen ovat ihmiset ennen kristinuskon olemassa oloa joutuneet, helvettiin vaikka eivät ole ees tienneet tästä universaalista Totuudesta? (Tai ihmiset jotka ovat eläneet aluille joissa kukaan ei ole kuullut Jeesuksesta).
2. Kun sanotaan, että Jumala on kaikkivoipa ja sitten kun vertaa VT-jumalaa ja UT-jumalaa niin nämähän on täysin erilaisia jumalaiselta persoonaltaan niin miten ihmeessä täydellinen/kaikkivoipa pystyy kehittymään?
1. Mihin ihmeeseen ovat ihmiset ennen kristinuskon olemassa oloa joutuneet, helvettiin vaikka eivät ole ees tienneet tästä universaalista Totuudesta? (Tai ihmiset jotka ovat eläneet aluille joissa kukaan ei ole kuullut Jeesuksesta).
2. Kun sanotaan, että Jumala on kaikkivoipa ja sitten kun vertaa VT-jumalaa ja UT-jumalaa niin nämähän on täysin erilaisia jumalaiselta persoonaltaan niin miten ihmeessä täydellinen/kaikkivoipa pystyy kehittymään?
En ole vakuuttanut ikinä uskovani yliluonnolliseen. Mielestäni yliluonnollisia asioita ei ole, on vain asioita joita en (vielä tai ehkä koskaan) ymmärrä ja joita en voi todistaa. Tunnen muutaman ihmisen, joille on tapahtunut outoja, ja niistä jutuista olen kertonutkin "yliluonnollista" -osiossa. Uskon silti että selitys on olemassa, vaikka se on ulkopuolella tietämykseni.
Tätäkö Bombay tarkoitti? Jälleensyntymisajatus on minulle järjetön kuten sanoin ja niin on moni muukin ihmisten kehittämä idea.
Tätäkö Bombay tarkoitti? Jälleensyntymisajatus on minulle järjetön kuten sanoin ja niin on moni muukin ihmisten kehittämä idea.
Nothing is quite what it seems
Bombay, en oikeen osaa vastata kysymyksiisi vaikka olenkin uskossa. Ehkä jonain päivänä oon viisaampi ja osaan vastata.
En haluu ketään yrittää käännyttää, mutta haluaisin jakaa omia uskonkokemuksiani teidän kanssa. Uskosta sen verran, että ennen uskoontuloani tiesin raamatusta vain kertomuksen nooan arkista ja että Jumalan Pojalla on valta antaa syntini anteeksi. Jumalasta en tiennyt juurikaan mitään. Tiedän vaan, että mun on nöyrästi tunnustettava syntini ja Herra on raamatun lupauksessaan luvannut antaa ne anteeksi. En voi muuhun turvata. Vaikeinta uskossa on juurikin se, että en voi tietää saavani syntejäni anteeksi, mun on vaan uskottava, että ne annetaan anteeksi kun sitä pyydän. Periaatteessa rankkaa nähdä raamatun syyttävä sana ja huomata kuinka paljon sitä vastaan rikonkaan, mutta siinä se armo sitten punnitaan, että mun saastaset synnit on mahdollista puhdistaa Jeesuksen nimessä. Tulee jopa olo, että käytän hyväkseni Jumalaa Asioita on vaan mahdoton nähdä Jumalan näkökulmasta, joten mä vaan tartun lapsenomaisella uskollani Jumalan antamaan armoon, vaikka olenkin ihan paska ihminen. Joskus tuntuu, että uskossa olevia pidetään jotenkin "pyhinä", mutta samoja heikkoja ihmisiä me ollaan kuin kaikki muutkin.
Tuossa on keskustelua aiheesta "Vanhan testamentin raaka Jumala??". Sieltä voisit löytää jotain apua kysymyksiisi.
http://www.radikaali.net/foorumi/aihe/932/1
En haluu ketään yrittää käännyttää, mutta haluaisin jakaa omia uskonkokemuksiani teidän kanssa. Uskosta sen verran, että ennen uskoontuloani tiesin raamatusta vain kertomuksen nooan arkista ja että Jumalan Pojalla on valta antaa syntini anteeksi. Jumalasta en tiennyt juurikaan mitään. Tiedän vaan, että mun on nöyrästi tunnustettava syntini ja Herra on raamatun lupauksessaan luvannut antaa ne anteeksi. En voi muuhun turvata. Vaikeinta uskossa on juurikin se, että en voi tietää saavani syntejäni anteeksi, mun on vaan uskottava, että ne annetaan anteeksi kun sitä pyydän. Periaatteessa rankkaa nähdä raamatun syyttävä sana ja huomata kuinka paljon sitä vastaan rikonkaan, mutta siinä se armo sitten punnitaan, että mun saastaset synnit on mahdollista puhdistaa Jeesuksen nimessä. Tulee jopa olo, että käytän hyväkseni Jumalaa
Asioita on vaan mahdoton nähdä Jumalan näkökulmasta, joten mä vaan tartun lapsenomaisella uskollani Jumalan antamaan armoon, vaikka olenkin ihan paska ihminen. Joskus tuntuu, että uskossa olevia pidetään jotenkin "pyhinä", mutta samoja heikkoja ihmisiä me ollaan kuin kaikki muutkin. Tuossa on keskustelua aiheesta "Vanhan testamentin raaka Jumala??". Sieltä voisit löytää jotain apua kysymyksiisi.
http://www.radikaali.net/foorumi/aihe/932/1
Saako kysyä, että miten sitten tulit uskoon? Kertoiko joku sinulle enemmän uskosta ja Jumalasta vai tunsitko vain että tässä, mistä vain vähän tiedän, piilee totuus ja päätit alkaa seuraamaan sitä?koira kirjoitti:Uskosta sen verran, että ennen uskoontuloani tiesin raamatusta vain kertomuksen nooan arkista ja että Jumalan Pojalla on valta antaa syntini anteeksi. Jumalasta en tiennyt juurikaan mitään. Tiedän vaan, että mun on nöyrästi tunnustettava syntini ja Herra on raamatun lupauksessaan luvannut antaa ne anteeksi.
Tämä on aivan vilpitön kysymys. Minua on aina hieman harmittanut se, että tavallaan haluaisin uskoa johonkin. Että olemassa olisi jotain "pyhää". Olen ollut vastaanottavainen. Minusta esimerkiksi on sietämätöntä kun uskonnollisuutta ja myyttejä aletaan arvioimaan maallisista lähtökohdista. (Esim. miten se Maria muka olisi pystynyt synnyttämään jos on neitsyt jne). Ajattelen, että ateismin saarnoilla on paljon yhteistä kiihkouskovaisuuden kanssa.
Mutta sitten tuleekin ongelma. Ihminen ei kuulemma itse voi päättää uskoontulostaan vaan vain vastaa Jumalan kutsuun. Tämä minua ehkä eniten vaivaa, koska olen hieman loukkaantunut siitä että Jumala on kutsunut sinut ja Bluereinin, muttei minua. Jos kuolen nyt, päädyn helvettiin eikä minulle ole annettu mitään muuta mahdollisuutta. Jumala tekee kuinka haluaa. Mutta minua ei voida syyttää siitä, että teen syntiä ja pilkkaan usein Jumalia. Minä en järkeni vuoksi kykene uskomaan mihinkään Jumaliin vaikka kenties haluaisin. Jumala voisi muuttaa sen ja kutsua minutkin, muttei näemmä tee sitä. Ymmärrän sen, että kaikkivoipa Jumala voi toimia näinkin, ja jos minä vikisen täällä että se on epäoikeudenmukaista ja Jumala on ristiriitainen väittäessään Raamatussa olevansa oikeudenmukainen, ei sillä ole mitään merkitystä. Minä olen helvetissä ja kutsutut taivaassa. Vituttaahan se, mutta jos asiat ovat näin, minun on se vain hyväksyttävä ja sanottava Jumalalle että pidä sitten taivaasi, en ole tunkemassa mihinkään mihin minua ei haluta.
Etkö uskokkaan kristinuskon Jumalaan siis? Sori, olen sit käsittänyt jotain väärin.Maybrick kirjoitti:En ole vakuuttanut ikinä uskovani yliluonnolliseen. Mielestäni yliluonnollisia asioita ei ole, on vain asioita joita en (vielä tai ehkä koskaan) ymmärrä ja joita en voi todistaa. Tunnen muutaman ihmisen, joille on tapahtunut outoja, ja niistä jutuista olen kertonutkin "yliluonnollista" -osiossa. Uskon silti että selitys on olemassa, vaikka se on ulkopuolella tietämykseni.
Tätäkö Bombay tarkoitti? Jälleensyntymisajatus on minulle järjetön kuten sanoin ja niin on moni muukin ihmisten kehittämä idea.