Tunsin yhden kaverin, joka on uskossa. Vaikka se onkin aika sekava ihminenPaulaDrew kirjoitti:Saako kysyä, että miten sitten tulit uskoon? Kertoiko joku sinulle enemmän uskosta ja Jumalasta vai tunsitko vain että tässä, mistä vain vähän tiedän, piilee totuus ja päätit alkaa seuraamaan sitä?
, niin siinä on aina ollut jotain sellasta tuntematonta "voimaa" mitä oon kaivannut myös omaan elämääni. Jotain sellasta rauhallista uskoa tulevaisuuteen vaikka mitä kävisi. Toinen asia mikä vaikutti oli Nicky Cruzin kirja "Juokse Poika Juokse". Aloin vaan uskomaan siihen, että se mitä hänelle on tapahtunut voi tapahtua myös mulle. Rukoilin monta kertaa, että jos Jumala on olemassa niin auttaisi mua ja näyttäisi välittävänsä. En tuntenut saavani noihin rukouksiin mitään vastausta. Jossain vaiheessa olin sitten niin rikki, että päätin yks arkipäivä kävellä tyhjän kirkon ovista sisään ja polvistuin sinne eteen ja annoin elämäni Jeesukselle. En vaan jaksanut enää sellaista tyhjyyttä, että elämällä ei ole mitään merkitystä. Oikeestaan en nähnyt mitään eroa olisinko elossa vai kuollut. Halusin tietää miltä tuntuu ELÄÄ eikä elää kuollen! Saman päivän aikana mut valtasi sellainen rauha, mitä en ole koskaan kokenut. Tuntui kuin 20 kilon perunasäkki olisi pudonnut harteilta. Sellaista ei todellakaan voi ihminen saada aikaan sillä eihän siellä kirkossa ollut ketään muuta.
Vaikka en tiennyt raamatusta paljoakaan, niin tuon tapahtuman jälkeen aloin lukea raamattua ja jokainen raamatun sana oli yksinkertaisesti totta. Se usko, joka minuun tuli, ei todellakaan tullut omasta päästäni vaan suoraan Jumalalta. Eihän kukaan ihminen voisi järjellään uskoa raamatun kirjoituksia neitsyen raskaaksi tulemiseksi ilman yhdyntää tai siihen, että joku ihminen heräisi kuolleista.
Mä en näkis asiaa niin, että se joka haluaa pelastua ei voisi pelastua, sillä pelastus on tarkoitettu meille kaikille ja uskoontulo on jokaisen oma henkilökohtainen päätös. Mun mielestä Jumala kutsuu sua juuri tällä hetkelläPaulaDrew kirjoitti:Mutta sitten tuleekin ongelma. Ihminen ei kuulemma itse voi päättää uskoontulostaan vaan vain vastaa Jumalan kutsuun. Tämä minua ehkä eniten vaivaa, koska olen hieman loukkaantunut siitä että Jumala on kutsunut sinut ja Bluereinin, muttei minua. Jos kuolen nyt, päädyn helvettiin eikä minulle ole annettu mitään muuta mahdollisuutta. Jumala tekee kuinka haluaa. Mutta minua ei voida syyttää siitä, että teen syntiä ja pilkkaan usein Jumalia. Minä en järkeni vuoksi kykene uskomaan mihinkään Jumaliin vaikka kenties haluaisin. Jumala voisi muuttaa sen ja kutsua minutkin, muttei näemmä tee sitä. Ymmärrän sen, että kaikkivoipa Jumala voi toimia näinkin, ja jos minä vikisen täällä että se on epäoikeudenmukaista ja Jumala on ristiriitainen väittäessään Raamatussa olevansa oikeudenmukainen, ei sillä ole mitään merkitystä. Minä olen helvetissä ja kutsutut taivaassa. Vituttaahan se, mutta jos asiat ovat näin, minun on se vain hyväksyttävä ja sanottava Jumalalle että pidä sitten taivaasi, en ole tunkemassa mihinkään mihin minua ei haluta.
se kutsu ei välttämättä ole muuta kuin, että oot alkanut pohtia Jumalaa ja haluat kääntyä hänen puoleensa. Helpoin tapa ottaa yhteyttä Jumalaan on rukoilla.
), niin asia voi olla tietysti aivan toisin... Toisaalta Iso Vaahtokylpymmekin vaatii sitten tietysti tuekseen sitä paljon puhuttua evidenssiä... 
