David Langin arvoitus (täydellinen katoaminen)

[Ailar]

Tapahtuma-aika oli kirkas aurinkoinen iltapäivä 23.9.1880. Tapahtumapaikka oli David Langin farmi muutaman kilometrin päässä tennesseeläisestä Gallatinin kaupungista.
Langin talo oli villiviinin melkein kokonaan peittämä sokkeloinen rakennus. Sen edessä levisi 16 hehtaarin laajuinen laidun, jonka ruohon karja oli kalunnut lyhyeksi ja aurinko korventanut ruskeaksi.

Tuona iltapäivänä Langin kaksi lasta, 8-v George ja 11-v Sarah, leikki pienillä vaunuilla, joiden eteen oli valjastettu puuhevoset ja jotka heidän isänsä oli tuonut heille Nashvillesta samana aamuna.
Langin pariskunta astui ulos talosta.
-Kiiruhda, Dave. Saat ajaa minut kaupunkiin ennen kuin kaupat suljetaan, rouva sanoi Davidin suunnatessa laidunta kohden. Hän oli tuolloin aidan luona. Laitumella oli komea nelivaljakko, josta David oli ylpeä. Hän pysähtyi veräjälle vilkaisemaan isoa taskukelloaan. Heilauttaen kättään hän sanoi:
-Minä palaan ihan heti.

Lapset näkivät hevosen vetämien rattaiden lähestyvän taloon johtavaa pitkää kujannetta ja jäivät katselemaan sitä. He olivat tunteneet ohjaksia pitelevän miehen - hän oli tuomari August Peck, joka toi aina heille tuliaisia. Rouva Lang näki rattaat, samoin David Lang, joka heilautti kättään tervehdykseksi tuomarille ja kääntyi lähteäkseen taloa kohti.

David Lang oli ehtinyt ottaa tuskin kuutta askelta, kun hän katosi kaikkien muiden nähden.

Rouva Lang kirkaisi. Lapset olivat niin tyrmistyneitä näkemästään, etteivät saaneet sanaa suustaan. Vaistomaisesti he kaikki ryntäsivät kohti paikkaa, jossa Lang oli ollut vielä muutamaa hetkeä aiemmin. Myös tuomari Peck ja hänen vävynsä hyppäsivät rattailta ja kiiruhtivat paikalle. Kaikki viisi saapuivat paikalle suunnilleen yhtäaikaa.
Paikalla ei kasvanut puuta tai pensasta. Maassa ei ollut kuoppaa tai koloa. Yhtään johtolankaa siitä, mitä David Langille tapahtui, ei löytynyt.

Aikuiset etsivät ympäri niittyä, mutta eivät löytäneet mitään. Rouva tuli hysteeriseksi ja hänet piti taluttaa kirkuvana kotiin. Naapurit hälytettiin paikalle. Illalla paikalla oli jo kymmeniä ihmisiä, joista monilla oli lyhdyt matkassaan. Jokainen niityn neliömetri tutkittiin. He tömistivät kuivaa tannerta löytääkseen mahdollisen ontelon tai kuopan, johon kadonnut olisi voinut pudota. Sellaista ei löytynyt.
David Lang oli kadonnut näkyvistä niin, että hänen vaimonsa, kaksi lastaan ja kaksi rattailla tullutta miestä olivat nähneet hänet koko ajan.

Seuraavien viikkojen aikana viranomaisten täytyi pitää uteliaitten laumat loitolla farmilta. Rouva oli vuoteenomana kärsimästään järkytyksestä. Kaikki perheen palvelijat kokkia lukuunottamatta lähtivät tiehensä talosta. Vain tuomari Peckin avulla perheelle kyettiin takaamaan edes jonkinmoinen rauha.

Seuranneissa tutkimuksissa kävi ilmi, että kaikki todistajat olivat nähneet saman tapahtuman samaan aikaan samassa paikassa. Kunnan virallinen tutkija mittasi ja tutkaili laitumen. Multavaipan alla oli vankka kalkkikivikerros, jossa ei ollut onteloita, kuoppia tai luolia.

Myöhemmin rouva Lang vuokrasi farmin tuomari Peckille, mutta ei talon edustalla olevaa laidunta. Sen hän antoi olla luonnontilassa niin kauan kuin eli. Rouva myi perheen hevoset ja tuomarin hevoset laidunsivat nyt tuolla kohtalokkaalla niityllä.

Seitsemän kuukautta katoamisen jälkeen 1881 huhtikuun iltana lapset olivat panneet merkille, että paikalla, jolla heidän isänsä viimeksi nähtiin, oli nyt 4,5 m läpimittainen piiri, jonka sisällä ruoho oli surkastunutta ja kellastunutta. He seisoivat piirin vieressä ja Sarah huusi isäänsä. Heidän ällistyksekseen lapset kuulivat isän äänen, joka huusi heikosti apua....uudestaan ja uudestaan......kunnes ääni häipyi lopullisesti.

(Tarina on Frank Edwardsin kirjasta Tieteen tavoittamattomissa)

[DollariExpress]

no niin,asialla ei ole mitään todenperää vaikka huuhaa osiossa onkin,mutta silti

toivottavasti kukaan ei nyt innoistu kirjoittelemaan näitä fantasia pätkiä koko foorumia täyteeen..

Tieteen tavoittamattomissa

Tekijä: Edwards Frank
ISBN:
Tuoteryhmä: Scifi, fantasia
Kustantaja: otava
Kieli: suomi
Painovuosi: 1970
Painos: 1.p

[Jack the Ripper]

Siis tällaista ei koskaan tapahtunut vaan on fiktiivinen tarina? Pois sellaiset tosiaan vaikka ollaankin HuuHaa-osiossa.

[Waja]

Jos Ailar on kokenut lukemansa tositarinana,voihan tollasen tarinan tänne muiden huuhaatarinoiden joukkoon ujuttaa.
Mun mielestä kummitustarinat ei poikkea juurikaan Ailarin tarinasta,paitsi siten että niitä ei saa kritisoida eikä kyseenalaistaa.
What?

[Ailar]

no niin,asialla ei ole mitään todenperää vaikka huuhaa osiossa onkin,mutta silti

toivottavasti kukaan ei nyt innoistu kirjoittelemaan näitä fantasia pätkiä koko foorumia täyteeen..

Tieteen tavoittamattomissa

Tekijä: Edwards Frank
ISBN:
Tuoteryhmä: Scifi, fantasia
Kustantaja: otava
Kieli: suomi
Painovuosi: 1970
Painos: 1.p

Nyt minä en oikein ymmärtänyt sinun intoiluasi. Yritä nyt pysyä nahoissasi, vaikka kuinka otsaluuta kiristää!
Frank Edwards on kokenut uutistoimittaja, joka on kerännyt kirjoihinsa tapahtumia, jotka eivät ole normaalilla järjellä selitettävissä. Kirjaansa hän on kerännyt mm. tapauksia Bermudan kolmioon liittyen, uudestisyntymisestä, eskimoiden kadonneesta kylästä, haaksirikkoutumisista jne.
David Langin katoaminen on mielestäni yksi parhaista kirjassa esiintyvistä kertomuksista. Mistä DollariExpress tiedät, etteikö sillä olisi yhtä paljon todenperäisyyttä kuin tällä palstalla kerrotuista ufohavainnoista, selvännäkijöiden touhuista kuin aaveistakin. Kuten waja epäilikin, minä uskon, että tällaisille tarinoille on joku perustekin olemassa. Tosin en nyt Langin tapausta ihan sanasta sanaan usko, mutta tämän kaltainen katoaminenhan ei ole ainoa laatuaan.

Koska olen erityisen kiinnostunut katoamistapauksista, minua on aina kiehtonut ajatus, voisiko ihminen kadota niin, että joku katselisi, kun ihminen vain katoaa savuna ilmaan (tosin Langin tapauksessa ei jäänyt savuakaan).

DE, kirjoitit: toivottavasti kukaan ei nyt innoistu kirjoittelemaan näitä fantasia pätkiä koko foorumia täyteeen..
Mikäpä minua estäisikään, jos satun haluamaan tai jaksamaan? Saatan hyvinkin kirjoittaa näppäimistö savuten. Katsos, niin ikävää kuin se onkin, sinä et sitä pysty estämään!

Ja vielä näyte Dollarin omista tieteellisen huimista kirjoituksista Huuhaa-osioon
(tämän täytyy olla täyttä faktaa ):

"pujota pyöreä kultasormus ompelulankaan niin että korun roikuu sormistasi noin 15-20 sentin päässä,kosketa sormuksella henkilönkuvaa hetki ja nosta parin sentin korkeuteen,jos sormus alkaa tekemään pystysuoraa viivaa on henkilö kuollut,jos taas ympyrää,on henkilö elossa..
testattiin kaverin kanssa alibeissa oleviin kuviin eikä sormus koskaan erehtynyt,kuolleet olivat kuolleita ja elävät eläviä."

[VoDKa]

Minusta taas tämä tapaus on yksi niistä, jotka nimenomaan ansaitsevat paikkansa tällä foorumilla. Tapausta pidettiin pitkään totena ja yhä tänä päivänäkin sille löytyy kannattajia - siitäkin huolimatta, että pitkälti lopulta huijaukseksi on ilmeisesti paljastunut.

Kuitenkin, jonkinlaista teorisointia tämänkin pohjalta voitaisiin tehdä, koska jonkinlaisestahan pohjasta tämäkin tarina varmasti on lähtenyt. Olivatko rouva Lang ja tuomari Peck esimerkiksi salasuhteessa, jonka seurauksena oli parasta raivata isä pois? Oliko tämä "katoaminen" esimerkiksi Peckin ampuma luoti, joka osui Davidiin, kaatoi hänet maahan (vaikkapa pienen maan epätasaisuuden luoman kummun taakse?) ja lapsista hieman ikään kuin näytti siltä, että isä katosi tyhjyyteen, jonka seurauksena rouva Lang ja tuomari Peck huomasivat tilaisuutensa tulleen ja käyttivät tätä tarinaa edelleen ja tuo myöhemmin kuultu ääni olisi sitten ollut ihan vain mielikuvituksen tuotetta.

Luin tästä tapauksesta ensimmäisen kerran reilut kymmenen vuotta sitten muistaakseni Valittujen palojen julkaisemasta Mysteerien maailma tai Tiedon rajamailla-kirjasta ja voisin melkein vannoa, että tuossa kirjassa äänen kerrottiin kuuluneen useammankin päivän, kunnes se pikkuhiljaa hiljeni ja hiljeni ja katosi kokonaan. Ääntä olisi todistaneet muutkin kuin lapset tuolloin. Lisäksi mielestäni kirjassa mainittiin, että kohta jossa David katosi, oli pitkään täysin pelkän kuivuneen ruohon peittämä ympyrä, ikään kuin ne kuuluisat ufo-ympyrät aina silloin ja tällöin.

Vaikka tuo katoaminen ei olisikaan tapahtunut ihan noin, kuten tarinassa on esitetty, niin parhaillaan tässä on ainekset mustasukkaisuusmurhaan, tai muuhun vastaavaan. Voihan toki myös olla, että rouva Lang tiesi jotain, mikä ei ollut suotavaa ja tämän vuoksi oli parasta David karsia pois. Tai että David oli tuo tietäjä. Tai kenties tuomari Peck oli vain kaksinaamainen hirviö, joka esitti tuomaria vakuuttavasti, mutta oli siviilielämässä jotain ihan muuta. Minä uskon siihen, että jonkinlainen todellisuuspohja tässä on, tai se on sekoitus useita erilaisia tapauksia. En siis tarkoita, että miehiä katoilee tuolla tavalla maan sisään (vaikkakin, ironista kyllä, samaan aikaan 33 miestä toiselle puolella maapalloa juurikin teki sen), mutta että jostainhan se tämäkin on liikkeelle lähtenyt.

"Tarina on julkaistu Fate-lehdessä Stuart Palmerin kirjoittamana, joka väitti kuulleensa tarinan suoraan Langin tyttäreltä. Kuitenkin, minkäänlaisia jälkiä David Langista tai hänen perheestään (mukaanlukien tytär) ei ole löytynyt tuon ajan asiakirjoista ja koko artikkeli myöhemmin julistettiin huijaukseksi, jota oli kenties inspiroinut tarina "The Difficulties of Crossing a Field" (kirjoittanut Ambrose Bierce 1909)."

Lisäksi löytyi tälläinen pätkä jonkun blogista:

"-Äitini, ollessaan nuori tyttö 70-luvulla, itseasiassa asui tuolla tontilla jossa David Lang oletettavasti katosi. Äiti, isoäiti ja isoisä kertoivat että he olivat toisinaan kuulleet... musiikkia. Hyvin pehmeää, hiljaista musiikkia. Äidin ja isoäidin mukaan se kuulosti siltä kuin joku olisi soittanut klassista musiikkia kauempaa, mutta kukaan ei voinut koskaan sanoa, mistä suunnasta ääni kuului...

Noin 4-5 kerran jälkeen musiikki ei koskaan tullut takaisin, mutta äiti, isoäiti ja isoisä yhä ihmettelivät tänäkin päivänä, mitä ihmettä se (musiikki) oli mitä he silloin kuulivat... (Normaaleita maaperän värähtelyjä yhdessä talon perustuksien kanssa? Kuka tietää?)

-Olivatpa perheeni kokemukset paranormaaleja tai eivät, on tullut yhä enemmän ja enemmän tunnetuksi faktaksi, että David Langin katoaminen ei ole mitään muuta kuin legenda."

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että jos vapaa keskustelu-osiossa saa olla puoletkaan niistä aiheista, mitä siellä on, niin tälläiset ovat enemmän kuin tervetulleita Minfon huuhaa-osastolle. Eivät ne vapaan keskustelunkaan aiheet nimittäin sieltä ihan terveimmästä päästä ole, ja tämä sentään on niin iso ja legendaarinen juttu, että ainakin allekirjoittanutta se kiinnostaa huomattavasti enemmän kuin se, montako kuppia kahvia minfolaiset juovat aamulla ja onko sille päivälle sattunut päälle vihreä vaiko punainen paita.

[rosamarine]

"pujota pyöreä kultasormus ompelulankaan niin että korun roikuu sormistasi noin 15-20 sentin päässä,kosketa sormuksella henkilönkuvaa hetki ja nosta parin sentin korkeuteen,jos sormus alkaa tekemään pystysuoraa viivaa on henkilö kuollut,jos taas ympyrää,on henkilö elossa..
testattiin kaverin kanssa alibeissa oleviin kuviin eikä sormus koskaan erehtynyt,kuolleet olivat kuolleita ja elävät eläviä."

Tästäpä tulikin mieleeni, että meilläpäin sormustestillä testailtiin raskaana olevia naisia ja muutenkin, että saako tyttöjä vai poikia. Jos sormus alkoi pyörimään, oli tyttö tulossa, jos taas viivaa, niin poika oli tulossa. Ja kys. testi oikein laski lapsetkin siinä järjestyksessä kun niitä on/oli tulossa. Ja sormus tietenkin pujotettiin sen henkilön päästä nyhjettyyn hiukseen, ketä testattiin.

Vähän ot:n jatkamistahan tämä oli, mutta Ailarin kirjoittama juttu David Langista oli erittäin mielenkiintoinen, en ollut koskaan aiemmin kuullut tapauksesta.

[Kylli]

Loistavaa harrastajakollega Ailar! Minulla taitaa olla samainen julkaisu tai sitten joku vastaava -itse suhtaudun näihin pieninä kevennyksinä, mielenkiintoisina sellaisina. Kumma härdeli nousi tästä, eiköhän tuolla muissakin ketjuissa ole paljon enemmän matskua jonka voisi samoin tein kipata kaatikselle rikosaiheista palstaa pilaamasta. Kuten todettua: tämä on Huu haa -osasto.

Tuosta sormus-lanka-jutusta on ollut puhetta täällä aiemminkin. Jippo on tuttu jokaisele joka on lukenut Sudenpentujen opaskirjaa. Tavallinen lankakin kelpaa. Eikä sormuksen tarvitse olla jalometallia. Eikä välttämättä edes sormus, kunhan esineen saa ripustettua lankaan. Vakauta sormus/esine ja ajattele suuntaa: ympyrää tai eestaas. Hetken päästä sormus alkaa noudattaa ajatustasi. Suuntaa voi myös vaihtaa. Mitään yliluonnollista ei ainakaan sen liikkeeseen liity.

[VoDKa]

Ei pettänyt muisti tällä(kään) kertaa. Toisaalta löydettyä:

"There was a 15-foot circle where Lang disappeared which continued to mark the spot for years afterwards. Nothing grew there. Animals and insects avoided it."

Lisäksi löytyi tietoa, että Sarah, yksi parin lapsista, sai pian äitinsä kuoleman jälkeen kirjeen, joka oli kirjoitettu hänen isänsä käsialalla. Kirjeessä luki yksinkertaisesti vain "Yhdessä nyt. Yhdessä nyt ja ikuisesti..." ( "Together now. Together now and forever…” )

Lisäksi ajankohdasta ja jopa paikasta liikkuu näemmä kahta huhua. Toisen version mukaan se olisi tapahtunut jo 1854 Alabamassa; tämän uudemman version mukaan tosiaan 1880 Tennesseessä. Löytämässäni artikkelissa kerrotaan, että vuoden 1854 tapauksella ei ole tukevia todisteita, mutta että 1880-luvun tapauksella on.

Aiemmassa tapauksessa heinäkuussa 1854 viljelijä Orion Williamson, joka asui lähellä Selmaa, Alabamaa, istui perheensä kanssa kuistilla. Hän lähti puhumaan tilansa valvojalle hevosista, jotka oli ostanut ja käveli kohti peltoa. Williamson näki naapurinsa Armour Wrenin ja pysähtyi tervehtimään tätä. Kun Wrenin vaunut kääntyivät kotipihalle, yksi hevosista kompuroi. Hevonen rauhoittui kun James kysyi isältään, mitä tapahtui Williamsonille. Mies oli kadonnut.

Wren kertoi oikeudessa tapahtuneesta Williamsonin tapauksessa. He menivät takaisin talolle, laskeutuivat kärryiltä ja huomasivat rouva Williamsonin juoksevan pihalla, huutaen hysteerisenä miehensä kadonneen. James vahvisti isänsä kertoman. Yksikään niistä työntekijöistä, jotka työskentelivät pellolla jonne Williamson oli ollut alunperin matkalla, ei ollut nähnyt häntä. Etsinnät osoittautuivat turhiksi, eikä koskaan selvinnyt, mitä Williamsonille oli tapahtunut. Oikeus julisti hänet kuolleeksi.

Tapauksen toinen lähtökohta voisi olla myös kiertävä kauppias Joe Mulhattan, joka osallistui aikanaan valehtelukilpailuun ja loi Langin tarinan sitä varten. Tästä ei ole kuitenkaan merkintöjä missään. Lisäksi epäillään, ettei Mulhattanin oikea nimi ollut Joe Mulhattan, vaan Joseph M. Mulholland, joka oli tunnettu valheistaan. Myös Mulholland oli kiertävä kauppias.

[Ailar]

Kiitokset paljon edellisille kirjoittajille puolustuksista ja lisäksi VoDKalle erittäin mielenkiintoisista lisätiedoista. Itse tosiaan tuon tarinan luettuani olin aivan innoissani, että kerrankin löytyy tapaus, jossa ihminen kertakaikkiaan häviää todistajien läsnäollessa. Sitten tulivatkin nämä Dollarin ja Ripperin änkyröinnit, joita en luvalla sanoen ymmärtänyt lainkaan! Tosin olen havainnut, etten suinkaan ollut kirjoituksineni ensimmäinen kohde.

Itsekin mietin, kuten VoDKa, että voisiko tuomarilla ja rouva Langilla olla suhde ja nimenomaan ajattelin, että tuomari jotenkin pystyi aiheuttamaan herra Langin katoamisen. En keksinyt mitään keinoa siihen, kuinka lapset kertoivat nähneensä isän häviävän. Mutta niinhän se tosiaan on voinut olla, että tuomari olisi ampunut hänet. Ehkä lapsia olisi tällaisessa tilanteessa voinut hämätä, että heidät olisi saatu pois paikalta tms.
Tuomarihan tarinan mukaan sitten vuokrasikin farmin ja toi sinne omat hevosensa.
Luultavasti hän on myös ollut arvostettu henkilö paikkakunnalla jo pelkästään virkansa vuoksi, eikä häntä ole epäilty mistään. Tai kukaan ei ole ainakaan uskaltanut julkituoda ajatuksiaan.

[Valdovas]

Vaikka tuo katoaminen ei olisikaan tapahtunut ihan noin, kuten tarinassa on esitetty, niin parhaillaan tässä on ainekset mustasukkaisuusmurhaan, tai muuhun vastaavaan. Voihan toki myös olla, että rouva Lang tiesi jotain, mikä ei ollut suotavaa ja tämän vuoksi oli parasta David karsia pois. Tai että David oli tuo tietäjä. Tai kenties tuomari Peck oli vain kaksinaamainen hirviö, joka esitti tuomaria vakuuttavasti, mutta oli siviilielämässä jotain ihan muuta. Minä uskon siihen, että jonkinlainen todellisuuspohja tässä on, tai se on sekoitus useita erilaisia tapauksia. En siis tarkoita, että miehiä katoilee tuolla tavalla maan sisään (vaikkakin, ironista kyllä, samaan aikaan 33 miestä toiselle puolella maapalloa juurikin teki sen), mutta että jostainhan se tämäkin on liikkeelle lähtenyt.

"Tarina on julkaistu Fate-lehdessä Stuart Palmerin kirjoittamana, joka väitti kuulleensa tarinan suoraan Langin tyttäreltä. Kuitenkin, minkäänlaisia jälkiä David Langista tai hänen perheestään (mukaanlukien tytär) ei ole löytynyt tuon ajan asiakirjoista ja koko artikkeli myöhemmin julistettiin huijaukseksi, jota oli kenties inspiroinut tarina "The Difficulties of Crossing a Field" (kirjoittanut Ambrose Bierce 1909)."

No, onhan joku sanonut, että kaikki liittyy kaikkeen, mutta ei minusta tuossa mitään ihmeellistä ole, vaan kyseessä on fiktiivisestä tarinasta inspiroitunut väite "tositapahtumasta" täysin keksittyine henkilöineen ja tapahtumineen kuten tuossa ylläolevassa lainauksessa eksplisiittisesti todetaan, eikä suinkaan ole edes ensimmäinen tai ainoa tapaus laatuaan. Eli siinä on yksilötasolla ihan riittävästi alkuperää ko. tarinalle. Toisaalta jos kysytään, mistä tuo Biercen tarina sitten on saanut alkunsa, niin kyllähän vastaavia tarinoita ja folklorea on ollut eri kulttuureissa iät ja ajat, ja koska myös ihan oikeitakin ihmisiä on ihan oikeasti eri syistä kadonnut, niin ei ole mikään ihme, että tuollaisia tarinoita on syntynyt ja niitä kohtaan on tunnettu kiinnostusta.

Mikään ei tietysti estä pohtimasta fiktiivisen tarinan fiktiivisten henkilöiden motiiveja, mutta se taitaa mennä kyllä enemmän kirjallisuustieteen kuin rikoshistorian puolelle...

[devil_doll]

Yleensä nämä "joskus 1800-luvulla" tapahtuneet jutut ovat täysin keksittyjä, aivan ilman mitään todellisia esikuvia. Edwardsin kirjan luokitus on mielestäni kuitenkin pielessä, sillä se olisi pitänyt luokitella rajatiedon piiriin. Edwards on tunnettu ufokirjojen kirjoittaja ja mitä ilmeisimmin tarkoitti tarinansa todeksi.

[Valdovas]

Yleensä nämä "joskus 1800-luvulla" tapahtuneet jutut ovat täysin keksittyjä, aivan ilman mitään todellisia esikuvia. Edwardsin kirjan luokitus on mielestäni kuitenkin pielessä, sillä se olisi pitänyt luokitella rajatiedon piiriin. Edwards on tunnettu ufokirjojen kirjoittaja ja mitä ilmeisimmin tarkoitti tarinansa todeksi.

No juu, vaikka tuo luokitus taitaa de facto mennä kuitenkin paremmin tuonne fantasian ja scifin puolelle kuten tietysti valtaosa muustakin rajatietokirjallisuudesta...

Englanninkielessä noista erilaisista tarun ja toden rajamailla liikkuvista lajityypeistä käytetään hiukan horjahdellen mm. termejä faction, docufiction ja mockumentary. Tuosta jälkimmäisestähän on ehdotettu suomenkieleen vastineeksi "mukamentti", mutta se ei ole tainnut vielä levitä laajempaan käyttöön. Sopisi kyllä hyvin niin Edwardsin aikoinaan kuuluisiin radio-ohjelmiin kuin sitten hänen niiden pohjalta kokoamiin teoksiinsa, joista tunnetuin on varmaan tuo edelläkin viitattu Stranger than Science eli Tieteen tavoittamattomissa.

[Ailar]

Devil doll kirjoitti, että yleensä nämä 1800-luvulle sijoittuvat tarinat ovat keksittyjä. En oikein ymmärrä tätä ajattelutapaa, että jos jokin tapahtuma ei ole tapahtunut meidän/vanhempiemme/isovanhempiemme elinaikana se luokitellaan lähes automaattisesti keksityksi. Elämää on kuitenkin ollut jo hieman kauemminkin. Aivan varmaan ihmiset ovat kokeneet yhtä jos toistakin ja tallentaneet näitä kokemuksiaan. Minusta em. ajattelu on jonkinmoista historian halventamista ja meidän oman aikakautemme korostamista.
Siitä olen devil dollin kanssa samaa mieltä, että tuossa luokituksessa on jotain pielessä.

Langin tapauksessa on lisäksi tiedossa tarkka tapahtuma-aika sekä -paikka. Myös VoDKan mainitsemassa Williamsin tapauksessa on mainittu tapahtumavuosi sekä -paikka. Eli jotain enemmän on annettu kuin "joskus 1800-luvulla".
Se ovatko asiat edenneet kuten on kerrottu, on jo toinen juttu. Kuinkahan monessa nykyisessä katoamistapauksessa tiedämme nämä asiat. Normaaleissa nykykatoamisissahan usein arvioidaan aikakin: "Kalle katosi huhtikuun 4. ja kesäkuun 15. päivän välillä". "Hän katosi Keravalta, mutta on mahdollisesti nähty Kajaanissakin" jne.

Tämän ketjun toinen kirjoittaja jo antoi ymmärtää, että Edwardsin jorinoihin ei ole uskominen (sanamuoto omani). Tässä kirjassa on käsitelty mm. Abraham Lincolnin murhaa. Toteammeko siis, ettei sitäkään varmaan ole edes tapahtunut, kun kirjailija on epämääräinen, kirja on määritelty scifiksi (kustantajan aloitteesta?), Lincolnin murhastakin on niin kauan (herranjestas! jo 1865! siitähän on iäisyys!), ettei siihen oikein ole luottamista jne.

Kirjassa on myös tietoa meteoriiteista. Tuskin sellaisiakaan edes on, kun tuollainen huuhaamies on ollut niistä kertomassa ja onko kukaan minfolainen edes nähnyt sellaisen mäjähtävän maahan. Ei ei, ei niitä VOI olla!

[härkä]

Tutustuin tapaukseen , sikäli mitä nopealla haulla netistä löysin.

Ensimmäinen ajatus , mikä mieleeni juolahti oli :
Miksi tämä tarina on kerrottu ????

Onko tarina keksitty , vai onko sillä todellisuuspohjaa ??
Miksi se olisi keksitty ?

Molemmilla vaihtoehdoilla voisi olla omat tarkoitusperänsä.
Tarinalla on voitu myös peitellä jotakin paikan päällä tapahtunutta ?

Tuo katoaminen on saattanut " kadottaa " myös jonkun toisen henkilön ?
Tuohon maailman aikaan olisi saattanut olla helppoa kertoa noin.
Täytyy paneutua asiaan syvemmin.