David Langin arvoitus (täydellinen katoaminen)

[Kataja]

Voihan sitä aina spekuloida, ei siinä mitään, mutta tällainen tapaus 1880-luvun Amerikassa olisi jättänyt jälkeensä lukuisia lehtiartikkeleita ja lähes varmasti tilanomistajan nimi löytyisi ilman katoamistakin aikakirjoista. Uteliaitten lauma ei sisältänyt yhtään reportteria, eikä tapauksesta ole viranomaisraporttiakaan missään. Ei tuo aika ihan nykyiseen tietoyhteiskuntaan ole verrattavissa, mutta jotain olisi varmasti jäljellä virallisissakin lähteissä, edes miehen olemassaolosta, saati sitten sensaatiomaisesta katoamisesta.

Numerous researchers tried to find evidence confirming Lang’s story, but nothing was found. There are no newspaper accounts of Lang’s disappearance nor do census records indicate that a man by his name or Judge Peck’s existed

Williamsonin on sentään todettu edes eläneen, erilaisten farmin ylläpitämiseen liittyvien dokumenttien kautta, Langista ei löydy mitään ja Abe Lincolnin tapauksen käsittely samassa teoksessa ei juuri tuo uskottavuutta tähänkään. Sekoittamalla kaikkien tuntemia todistettuja tapahtumia vähemmän tunnettuihin, sekä vaikeasti todistettaviin vastaaviin, saadaan varmasti pelkät keksityt tarinatkin näyttämään uskottavammilta, mutta lähteitä vertailemalla Langin kohtaloon on hieman vaikeampi uskoa kuin Abe Lincolnin.

Hyvällä tarinalla on aina saanut seuraa ja juotavaa sekä aikoinaan vaikkapa ylläpidon kuninkaan hovissa, mutta tätä tarinaa olisi tuolloin jo käsitelty muuallakin kuin baareissa, mikäli jutussa olisi ollut edes hieman totuuspohjaa myymään lehtiä, jotka tuohonkin aikaan kyllä hanakasti kohujuttuja jahtasivat.

Tähän osioon silti ihan riittävästi "lihaa luiden ympärillä", että tapausta voi hyvin pyöritellä, mutta kirjayhteydestä huolimatta Lincolnin murha on kirjaimellisestikin jo ihan oma lukunsa tähän verrattuna.

[Valdovas]

Williamsonin on sentään todettu edes eläneen, erilaisten farmin ylläpitämiseen liittyvien dokumenttien kautta, Langista ei löydy mitään ja Abe Lincolnin tapauksen käsittely samassa teoksessa ei juuri tuo uskottavuutta tähänkään. Sekoittamalla kaikkien tuntemia todistettuja tapahtumia vähemmän tunnettuihin, sekä vaikeasti todistettaviin vastaaviin, saadaan varmasti pelkät keksityt tarinatkin näyttämään uskottavammilta, mutta lähteitä vertailemalla Langin kohtaloon on hieman vaikeampi uskoa kuin Abe Lincolnin.

Hyvällä tarinalla on aina saanut seuraa ja juotavaa sekä aikoinaan vaikkapa ylläpidon kuninkaan hovissa, mutta tätä tarinaa olisi tuolloin jo käsitelty muuallakin kuin baareissa, mikäli jutussa olisi ollut edes hieman totuuspohjaa myymään lehtiä, jotka tuohonkin aikaan kyllä hanakasti kohujuttuja jahtasivat.

Tähän osioon silti ihan riittävästi "lihaa luiden ympärillä", että tapausta voi hyvin pyöritellä, mutta kirjayhteydestä huolimatta Lincolnin murha on kirjaimellisestikin jo ihan oma lukunsa tähän verrattuna.

Niin, ja tarkkaan ottaen Edwardsin pointtihan hänen Lincolnin salamurhaa koskevassa artikkelissaan ei ole murha sinänsä, mikä nyt on suhteellisen kiistaton tapaus, vaan se, keitä kaikkia salaliiton takana oli ollut, ja hänen syyttävä sormensahan suuntautuu erityisesti kohti Lincolnin hallinnon puolustus- tai sotaministeriä Edwin M. Stantonia kohti, mutta ajatus ei ollut suinkaan alunperin hänen vaan sen esitti jo 1937 itävaltalaissyntyinen kemisti, öljyteollisuusmies ja mm. ikkunallisen kirjekuoren keksijä Otto Eisenschiml, mutta jonka teoria ei ole ilmeisesti herättänyt laajempaa kannatusta historioitsijoiden keskuudessa. Koska niinkin korkean profiilin tapausta kuin Lincolnia yleensä ja erityisesti hänen murhaansa ovat tutkineet varmaan tuhannet historioitsijat niin Yhdysvalloissa kuin muuallakin, voinee heidän kantaansa pitää kyllä luotettavampana ja tarkemmin pohdittuna kuin fiksunkin yksityisajattelijan teesiä.

Lisää aiheesta:

- http://en.wikipedia.org/wiki/Otto_Eisenschiml
- http://en.wikipedia.org/wiki/Edwin_M._Stanton
- http://en.wikipedia.org/wiki/Abraham_Li ... assination



Edwin McMasters Stanton

Sanomattakin lienee selvää, että Lincolnin salamurha on kerännyt ympärilleen hyvin samantyyppisen salaliittojen ja muun sekalaisen spekulaation genren kuin lähes sata vuotta myöhempi varsin samantyyppinnen John F. Kennedyn salamurha.

[devil_doll]

Yleensä nämä "joskus 1800-luvulla" tapahtuneet jutut ovat täysin keksittyjä, aivan ilman mitään todellisia esikuvia. Edwardsin kirjan luokitus on mielestäni kuitenkin pielessä, sillä se olisi pitänyt luokitella rajatiedon piiriin. Edwards on tunnettu ufokirjojen kirjoittaja ja mitä ilmeisimmin tarkoitti tarinansa todeksi.

No juu, vaikka tuo luokitus taitaa de facto mennä kuitenkin paremmin tuonne fantasian ja scifin puolelle kuten tietysti valtaosa muustakin rajatietokirjallisuudesta...

Englanninkielessä noista erilaisista tarun ja toden rajamailla liikkuvista lajityypeistä käytetään hiukan horjahdellen mm. termejä faction, docufiction ja mockumentary. Tuosta jälkimmäisestähän on ehdotettu suomenkieleen vastineeksi "mukamentti", mutta se ei ole tainnut vielä levitä laajempaan käyttöön. Sopisi kyllä hyvin niin Edwardsin aikoinaan kuuluisiin radio-ohjelmiin kuin sitten hänen niiden pohjalta kokoamiin teoksiinsa, joista tunnetuin on varmaan tuo edelläkin viitattu Stranger than Science eli Tieteen tavoittamattomissa.

Osasin odottaa tuollaista kommenttia ja tulinkin siksi vielä katsomaan palstalle... Rajatiedolle on oma luokituksensa erottamaan se scifistä ym. fiktiosta, joten käytettäköön sitä. Jos science fictionin piiriin aletaan luokittelemaan tieteen konsensuksen vastaisia näkemyksiä, pitäisi sinne sitten ympätä myös uskonnollinen kirjallisuus, mikä epäilemättä aiheuttaisi närää suunnalla jos toisella. Eihän enkelien näkemistä voi luokitella fiktioksi vain sen perusteella, väittääkö joku nähneensä niitä 4 vai 4000 vuotta sitten.

Lajityyppinä nuo mainitsemasi dokufiktio (sic!) ja mokumentti ovat sen verran epäselvästi määriteltyjä ja sanoina arvottavia, etten hirveästi ihmettele niiden leviämättömyyttä englanninkielisen maailman ulkopuolelle.

Devil doll kirjoitti, että yleensä nämä 1800-luvulle sijoittuvat tarinat ovat keksittyjä. En oikein ymmärrä tätä ajattelutapaa, että jos jokin tapahtuma ei ole tapahtunut meidän/vanhempiemme/isovanhempiemme elinaikana se luokitellaan lähes automaattisesti keksityksi. Elämää on kuitenkin ollut jo hieman kauemminkin. Aivan varmaan ihmiset ovat kokeneet yhtä jos toistakin ja tallentaneet näitä kokemuksiaan. Minusta em. ajattelu on jonkinmoista historian halventamista ja meidän oman aikakautemme korostamista.

Mielipiteeni ei ole mutua, vaan olen lukenut erittäin paljon rajatiedon ja lähilajityyppien kirjallisuutta. Järjestään mitä vanhempi tapaus on, sitä useammin se osoittautuu täysin keksityksi. Melko kattavia henkikirjoja löytyy useimmista maista 1800-luvulta alkaen, joten sitä vanhempia tapauksia ei käytännössä kannata edes tutkia. Nimenomaan 1800-luvun jälkipuoliskolla on paljon tapauksia, joissa ei ole onnistuttu jäljittämään edes nimeltä mainittuja henkilöitä, jolloin koko tapaukselta luonnollisesti putoaa pohja pois. 1900-luvun alussakin näitä on, mutta suhteessa vähemmän. Tällaisen tapauksen tunnistaa melko helposti, kun saa selville, missä se näyttää ensimmäisen kerran kerrotun, sillä tyypillisesti ensimmäinen kertojakin on jo ajallisesti kaukana tapauksesta.

Jos ajatellaan henkikirjojen kattavuutta ja lehtien ilmestymistä esim. Suomessa, on lähes mahdotonta täysin keksiä henkilöitä tarinaan, joka tapahtuisi myöhemmin kuin noin 1870-luvulla. Kuitenkin tätä on toisinaan yritetty: esimerkiksi eräs tunnisteiltaan hyvin yksityiskohtainen suomalainen jälleensyntymistapaus, jonka piti oleman sattunut 1930-luvulla Oulussa, osoittautui täysin keksityksi, tai kauniimmin sanottuna alkuperäisen kertojan muistin arveltiin pettäneen hänen kertoessaan siitä vuosikymmeniä myöhemmin. Sen sijaan samantapainen tarina oli aikoinaan kiertänyt Oulussa, mikä pistää epäilemään, että kyse on alunperin oman aikansa kaupunkitarinasta.

[Valdovas]

Osasin odottaa tuollaista kommenttia ja tulinkin siksi vielä katsomaan palstalle... Rajatiedolle on oma luokituksensa erottamaan se scifistä ym. fiktiosta, joten käytettäköön sitä. Jos science fictionin piiriin aletaan luokittelemaan tieteen konsensuksen vastaisia näkemyksiä, pitäisi sinne sitten ympätä myös uskonnollinen kirjallisuus, mikä epäilemättä aiheuttaisi närää suunnalla jos toisella. Eihän enkelien näkemistä voi luokitella fiktioksi vain sen perusteella, väittääkö joku nähneensä niitä 4 vai 4000 vuotta sitten.

Sopii kyllä minulle! Toisaalta se on sen verran laaja oma genre, että puoltaa varmaan omaa luokitustaan, ja toisaalta uskontoja ja kaikkea niihin liittyväähän voi tutkia myös tieteellisesti relevantilla tavalla ja uskontotiede onkin ihan luonteva ihmis- ja käyttäytymistieteiden osa-alue. Toisaalta samoilla metodeilla voi tutkia ja on tutkittukin myös rajatiedon piiriin kuuluvia ilmiöitä ja uskomuksia, joten ei ne kategoriarajat tässäkään niin kovin jyrkkiä ole eikä tietysti pidäkään olla.

Lajityyppinä nuo mainitsemasi dokufiktio (sic!) ja mokumentti ovat sen verran epäselvästi määriteltyjä ja sanoina arvottavia, etten hirveästi ihmettele niiden leviämättömyyttä englanninkielisen maailman ulkopuolelle.

No, ne nyt on suhteellisen uusia käsitteitä, joten katsotaan nyt miten ne kehittyvät... Sitä paitsi niihin liittyy useamoiakin hiukan toisistaan poikkeavia merkityksiä, esim. dokufiktiolla tai -draamalla ymmärretään ehkä enemmänkin dramatisoituja dokumentteja, joiden asiatieto voi olla joko enemmän tai vähemmän kohdallaan, tosin useimmiten hiukan turhan popularisoidussa ja tekisi mieli sanoa myös populistisessa muodossa.

Mielipiteeni ei ole mutua, vaan olen lukenut erittäin paljon rajatiedon ja lähilajityyppien kirjallisuutta. Järjestään mitä vanhempi tapaus on, sitä useammin se osoittautuu täysin keksityksi. Melko kattavia henkikirjoja löytyy useimmista maista 1800-luvulta alkaen, joten sitä vanhempia tapauksia ei käytännössä kannata edes tutkia. Nimenomaan 1800-luvun jälkipuoliskolla on paljon tapauksia, joissa ei ole onnistuttu jäljittämään edes nimeltä mainittuja henkilöitä, jolloin koko tapaukselta luonnollisesti putoaa pohja pois. 1900-luvun alussakin näitä on, mutta suhteessa vähemmän. Tällaisen tapauksen tunnistaa melko helposti, kun saa selville, missä se näyttää ensimmäisen kerran kerrotun, sillä tyypillisesti ensimmäinen kertojakin on jo ajallisesti kaukana tapauksesta.

Tuo pitää paikkansa ja mitä kauempana menneisyydessä joku väitetty tapahtuma on ollut, sitä vähemmän siitä on yleensä myös faktatietoa ja toisaalta kauempana menneisyydessä faktan ja fiktion välinen raja on usein myös mielletty huomattavasti matalammaksi kuin nykyään, joten erilaisia myyttejä ja tarinoita on kerrottu ja kehitelty myös huomattavasti kritiikittömämmin, vaikka toisaalta rajatiedon eri muotojen ja esim. urbaanilegendojen edelleen jatkuva suosio osoittaa, ettei tieteellis-rationaalinen ajattelu ole vielä suinkaan kokonaan syrjäyttänyt myyttistä ajattelutapaa. Ero entiseen on ehkä siinä, että nykyään nuo jälkimmäiseenkin ryhmään kuuluvat ihmiset pyrkivät yleensä hakemaan jonkinlaista uskottavuutta tai ontologista statusta väitteilleen, mikä hauskasti ilmenee tuossa yllä käydyssä luokitekeskustelussakin, niin kuin pelkkä esitetyn väitteen luokitekategoria määrittäisi sen sosiaalisen statuksen!

Jos ajatellaan henkikirjojen kattavuutta ja lehtien ilmestymistä esim. Suomessa, on lähes mahdotonta täysin keksiä henkilöitä tarinaan, joka tapahtuisi myöhemmin kuin noin 1870-luvulla. Kuitenkin tätä on toisinaan yritetty: esimerkiksi eräs tunnisteiltaan hyvin yksityiskohtainen suomalainen jälleensyntymistapaus, jonka piti oleman sattunut 1930-luvulla Oulussa, osoittautui täysin keksityksi, tai kauniimmin sanottuna alkuperäisen kertojan muistin arveltiin pettäneen hänen kertoessaan siitä vuosikymmeniä myöhemmin. Sen sijaan samantapainen tarina oli aikoinaan kiertänyt Oulussa, mikä pistää epäilemään, että kyse on alunperin oman aikansa kaupunkitarinasta.

Niinpä.

[Ailar]

Voihan sitä aina spekuloida, ei siinä mitään, mutta tällainen tapaus 1880-luvun Amerikassa olisi jättänyt jälkeensä lukuisia lehtiartikkeleita ja lähes varmasti tilanomistajan nimi löytyisi ilman katoamistakin aikakirjoista. Uteliaitten lauma ei sisältänyt yhtään reportteria, eikä tapauksesta ole viranomaisraporttiakaan missään. Ei tuo aika ihan nykyiseen tietoyhteiskuntaan ole verrattavissa, mutta jotain olisi varmasti jäljellä virallisissakin lähteissä, edes miehen olemassaolosta, saati sitten sensaatiomaisesta katoamisesta.

Numerous researchers tried to find evidence confirming Lang’s story, but nothing was found. There are no newspaper accounts of Lang’s disappearance nor do census records indicate that a man by his name or Judge Peck’s existed

Mistä tämä pienennetty teksti on kotoisin?
Kuka siis on tutkinut tätä asiaa? Numerous researchers?? Parikin nimeä riittää minulle. Löytyyköhän tähän jotain faktaa?

Yhtäkaikki, kuten aiemmin totesin, tarina on(sekä samankaltaiset muut tarinat) minusta erittäin mielenkiintoinen. Pitäisikö minun muka antaa periksi tässä asiassa? Ei ikinä! David Lang katosi ja Edwards on huippukirjailija!
(Niin ja tietty kaikki on faktaa)


Menee pahasti OT:ksi, mutta hieman sivuaa tosin tätäkin:
Enoni katosi 60-70 -luvun vaihteessa Norjaan. Sinne hän ainakin sanoi menevänsä ja öljynporauslautalle hänen viimeiset "jalanjälkensä " katosivatkin. Hän halusi katkaista välinsä Suomeen ja kaikkiin sukulaisiin.
Merkillisintä oli, että -80 -luvulla hänen tietonsa tarkistettiin väestörekisterikeskuksesta asianajajan toimesta. Siellä oli normaali merkintä: vanha Suomen osoite, uusi osoite: Norja. Ei siis lähiosoitetta, koska sitä ei ollut pakollista ilmoittaa.
Väestörekisteritieto tarkistettiin 2000-luvulla. Näillä tiedoilla henkilöä ei enää löytynyt. Samanniminen (jopa toinen nimi oli Nikolai - hieman harvinainen), samana vuonna syntynyt henkilö löytyi Rovaniemeltä. Hän oli syntynyt samalla pienellä paikkakunnalla kuin enoni.
Selitystä tälle ei keksitty. Ns. kirkonkirjoissa enoni on oikeilla tiedoillaan.
Henkikirjoittaja vakuutti, että jokaisen ihmisen tiedot on väestörekisterissä.
Myöhemmin luin lehdestä jutun henkilöstä, jota ei myöskään löytynyt väestötiedoista. En tosin muista mikä hänen tarinansa oli.

[Kataja]

Tuo pätkä oli niinkin luotettavasta paikasta kuin http://paranormal.suite101.com/article. ... nce_a_hoax silti uskoisin juuri tuon sivuston ylläpitäjien olevan avoimia erilaisille selittämättömille asioille, jos niiden tueksi saadaan edes hieman faktapohjaa. Vielä kun sama asia oli mm. wikissä sekä http://www.museumofhoaxes.com/hoax/arch ... avid_lang/

Kyllähän arkistoja on kadonnut ja tuhoutunut, mutta ilman tällaista selitystä ei farmia edes villissä lännessä ole pyöritetty ilman jonkinlaisia virallisia papereita maista ja omaisuudesta. Kiinteästi paikallaan olleet on vielä aika ajoin kerätty väestörekisteriinkin. Mikäli edes tuomarista ei löydy mitään, on vaikea uskoa hänenkään olleen olemassa tai ainakaan toimineen tuomarina, sillä nimityksestä ja tuomioista nyt viimeistään tulisi tietoa löytyä. Omasta sukuhistoriastani on molemmilta puolilta arkistotietoja härkien, viljapeltojen yms. määristä sekä kuka kulloinkin tilaa on hallinnut ja ketä on sotiin lähetetty nuijasodasta lähtien. Liikkuvaa elämää viettäneet ovat voineet elääkin yhteiskunnan ulkopuolella ja pystynevät siihen jossain määrin vieläkin, mutta tilan hallinointi ilman jälkeäkään missään on vaikeampaa. 1800-Luvulta vielä lehtien arkistojen avulla pitäisi pystyä jotain löytämään tapauksesta tai ko. herroista ja tuon jälkeen tyttären sekä paikallisten olisi luullut pitäneen tarinaa pinnalla vielä pitkään. Näitä tietoja maallikkokin pystyy kaivelemaan helposti, vähintään omaa paikkakuntaansa koskien, joten uskon tämänkin jutun keränneen monenlaista tutkijaa, jos jo 1970-luvulla on kirjastosta kyselty:
During the 1970s, researchers contacted Tennessee librarian Hershal Payne who found a possible source for the legend. He’d heard some people attributed the story to Tennessee hoaxer Joseph Mulhattan

Read more at Suite101: David Lang's Disappearance - A Hoax: Court Records Evidence that a Mr. Williamson Mysteriously Vanished http://paranormal.suite101.com/article. ... z0xbS0MWi8


Mielenkiintoisinta tässä omasta mielestäni onkin melkeinpä se, että Langin tarinaan inspiraation on eräiden lähteiden mukaan antanut jo aiemmin ketjussa mainittu Ambroce Biercen teos "The Difficulty of Crossing a Field"
First published in the San Francisco Examiner, October 14, 1888.
Included in Can Such Things Be? (1893).
Yhtäläisyyksiä ainakin on tarpeeksi http://www.ambrosebierce.org/difficulty.htm

Ambroce Bierce taas katosi jäljettömiin vuonna 1914 Meksikossa raportoidessaan maan sisällissodasta Pancho Villan joukkoissa.(wiki) Hänenkin katoamisestaan on jos jonkinlaista teoriaa mm. toisista ulottuvuuksista, sillä Bierce oli siis vastaavia asioita käsitellyt teoksissaan. http://www.rense.com/general81/pierce.htm

Oman lisäkäänteensä tähän tuo todistettavasti elänyt David Lang (s.1957), joka sävelsi Biercen "The Difficulty of Crossing a Field"-tarinasta oopperan 1999.
Also in 1999, Lang based his opera The Difficulty of Crossing a Field on a short story by Ambrose Bierce, about an Alabama planter named Williamson who purportedly vanished while walking across a field in 1854.[2](Bierce's story reoccurs in urban-legend form, in which, coincidentally, the vanished man is often given the name David Lang.)wiki

Tähän Twilight Zonen tunnari

[Valdovas]

Tähän Twilight Zonen tunnari

Kiitos Katajalle hyvin kattavasta tarinan alkuperän ja kehitysvaiheiden kuvauksesta. Kuulostaa kaikin puolin hyvin uskottavalta niin psykologisesti kuin reseptiodynamiikankin suhteen. Tähän hiukan teemaan liittyen

- http://www.youtube.com/watch?v=4c6NgVKc ... ure=search

[Ailar]

Kiitos Katajalle tiedoista!
Vielä kysyisin, tietääkö joku Suomesta tällaisia legendoja katoamisista? Onhan näitä, että "Pertti lähti marjaan, eikä ole sen koommin näkynyt", mutta tarkoitan Langin kaltaista tarinaa, jossa ihminen katoaa esim. muutaman metrin matkalla tai muutaman sekunnin/minuutin ajassa. Kaikki kelpaavat. Nekin, jotka on todettu pelkäksi pluffiksi.

Valdovas: Voisitko edes noi monimutkaisimmat sanat kertoa "suomeksi". Prkl, kun pitää koko ajan olla sivistyssanakirja esillä. Minä en tällaisena taviksena ymmärrä niitä. Kiitos! (edes ne vaikeimmat=pisimmät)

[Valdovas]

Valdovas: Voisitko edes noi monimutkaisimmat sanat kertoa "suomeksi". Prkl, kun pitää koko ajan olla sivistyssanakirja esillä. Minä en tällaisena taviksena ymmärrä niitä. Kiitos! (edes ne vaikeimmat=pisimmät)

Ok, no yritän jatkossa muistaa selkokielistää postauksieni sanamuotoja sikäli kun se on mahdollista ilman sisällön liiallista hämärtymistä.

[Ailar]

^No voi kiitos! Katos kun minä olin pieni, niin meillä oli ikkunat "mettään" päin. Sittemmin kyllä opiskelin, mutta kiinnostukseni suuntautui markkinatalouspuolelle. Nykyään olen yrittänyt pysyä matkassasi, mutta kun olen lauseen lopussa, olen jo unohtanut ne alkupuolen sanat. Nyt kun on vaivana, että vuorostaan muisti pätkii! On tämä yhtä tasapainottelua.

[Repsu]

Huuhaa-puolelta löytyy topic urbaanilegendoihin, joten miksi ihmeessä Langin tapauksesta tehty avaus olisi väärin, vaikka se fiktioksi onkin osoittautunut? Varsinkin kun kyseessä on erityisen mielenkiintoisesti kerrottu tarina. Harvat urbaanilegendat kerrotaan näinkin perusteellisesti ja harva sijoittuu tällaiseen ympäristöön.

Pienenä OT:na, täältä minfosta tulee niin kauhealla tahdilla kirjavihjeitä, että kai se on kohta kirjastokortti hankittava!

[Täysi Purenta]

Ailar: Enosi Rovaniemellä vaikuttanut identtinen "haamu" saattoi olla tallennusvirhe, eräänlainen tilastokummitus. Näitä tulee kuulemma tuolloin tällöin. Minulla oli itselläni sellainen 90-luvun puolivälissä. Opiskelin ammattikoulussa kun minut kutsuttiin kansliaan ja tivattiin tiukalla äänenpainolla miksi pidän kahta opiskelupaikkaa yhtä aikaa. Olin tietysti ihan huuli pyöreänä että täh? No, Minä opiskelin Petäjävedellä ja muistaakseni Forssassa oli jossakin oppilaitoksella kirjoilla henkilö jolla oli minun täysi nimeni ja sama sosiaaliturvatunnus. En ollut ikinä hakenut siihen kouluun saati opiskellut siellä ja ala oli fysiikalleni mahdoton. Minulle jopa väitettiin että nostan sieltä opintotukea! Hikeennyin hieman ja vaadin, että asia tutkitaan. Mitään ei ikinä kuulunut syytöksen taholta ja kun myöhemmin asiaa tiedustelin, minulle kerrottiin sen olleen harha, jokin omista tiedoistani pompannut heijastuma tai vastaava tietokonevirhe. Niitä kuulemma sattuu sillointällöin. Anteeksipyyntöä tai muuta en ikinä saanut. Sen sijaan tämä kummitus pöllähti esiin varmaan vuosikymmen myöhemmin joko Kelan tai työppärin kanssa asioidessani. Silloin vaadin että virhe pyyhitään lopullisesti. En tiedä tehtiinkö sitä mutta ainakaan kaksoisolentoni ei ole palannut opintohistoriaani hämmentämään. Sen ainakin sain huomata että Kela tai muu viranomaistaho oli hyvin haluton aiheesta keskustelemaan. Jäinkin miettimään, paljonko näitä huijausihmisiä tilastoissa pyörii.

[Ailar]

Täysi Purenta:
Onpa mielenkiintoinen tuo sinun "hahmosi". Outoa tuossa on se, että sillä siis oli sama henkilötunnus. Voisiko olla mahdollista, että joku tosiaan esiintyi sinuna, eikä kyseessä olisikaan ollut tietokonevirhe? Jos sitä ei vaan kerrottu sinulle?
Tai jos tähän liittyy jotain mystistä ja mielesi syvyyksissä halusitkin opiskelemaan Forssaan. Sinulla on ollut niin kova halu taka-alalla, että olet saanut ajatuksen voimalla nimesi oppilaitoksen rekisteriin! Niin sen täytyy olla!

Enoni tapauksessa tuo Rovaniemeltä löydetty "haamu" oli ihan todellinen henkilö. Äitini otti häneen yhteyttä ja mies kirjoitti hänelle ja kertoili jotain elämästään. Hän oli myös ottanut kopion ajokortistaan, josta äiti näki hänen kuvansakin. Äiti ei kuvan perusteellakaan ollut lainkaan varma, etteikö kyseessä olisi voinut ollakin hänen veljensä. Mutta kun henkilötunnuksessa oli kuitenkin eroavaisuuksia ja mies kertoi uskottavasti tarinansa.
Enoni tiedot sitten kuitenkin katosivat väestörekisteristä.
Epäilyksenä oli, että hän olisi joko omaehtoisesti kadonnut Ruotsiin (minkä väestörekisteristä häntä ei löytynyt), olisi tehnyt itsemurhan tai joutunut rikoksen uhriksi. Ruumis vain jäi puuttumaan. Ja jokuhan ne tiedot rekisteristä poisti?!

Aloin oikein miettimään, kuinka tämä liittyi David Langin tapaukseen, mutta niin...Langiakaan ei siis löydy väestötiedoista. Tosin eihän sitä tuomariakaan löytynyt, joten taisi tämä homma mennä pahasti OT:n puolelle. Ehkä otsikkoa voisi jotenkin mulkata yleisempään suuntaan, koska katoamiset sekä konkreettisesti että tietojärjestelmästä ovat mielenkiintoisia.

[Täysi Purenta]

Tuo minun kummitukseni oli onneksi olemassa vain tietokoneella. Olisi pitänyt oikeastaan yrittää, olisiko kummitushenkilön avulla saanut nostettua kahdet opintotuet...
Sinällään koko haamun ilmestyminen oli kummallista sillä en hakenut muihin kouluihin ja ala oli ihan eri. En käsitä millainen virhe moisen on saanut aikaan eikä Kela tuntenut mitään halua asian tutkimiseen vaikka pyysin. Sehän olisi merkinnyt heiltä virhettä!
Nimikaimojahan riittää. Tuntuu välillä että mitä ufompi nimi, sitä varmemmin joku muukin on jälkikasvunsa siten ristinyt. Aika erikoinen silti tuo enosi juttu. Voin kuvitella miltä äidistäsi on tuntunut.

[aniko]

En kyllä ollenkaan ihmettele että väestörekisterissä olisi virheitä. Ne tiedothan syöttää sinne joku käsin kuitenkin, samoin kuin käy niitä muokkaamassa. Jos itse kokeilette kopioida tietoja paperisilta lomakkeilta koneelle niin varmasti siinä tulee jossain vaiheessa virhe. Onhan rekisterissä tietysti jonkinlaiset suojausmekanismit tietokannan integriteetin tarkistamiseksi, mutta jos tiedonsyöttäjä vain näpyttelee väärän henkilön tiedot jonnekin oppilaitoksen rekisteriin ja painaa vain yes, yes kun kone varmistelee, niin siellähän ne ovat.