Vankilassa oloa ja kulttuuria
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Tuolla toisessa ketjussa on tapetilla Valkeakoskella tapahtunut ampumatapaus. Romanit ovat kuuluneet aina vankilakulttuuriin. 70- ja 80- luvuilla heidän tapansa oppivat tuntemaan myös valtaväestön vangit, jossakin määrin. Sörkan yö selli osastolla jopa vartija oppi pikkusen heidän kieltään, kun serkut huutelivat kuulumisiaan kopista toiseen. Tuossa 45 vuotta sitten romaneilla oli lengaaminen. Tuota taitoa nuoret romanimiehet harjoittelivat keskenään. Joskus sivilissä pääsi näkemään kun kaksi mustalaismiestä lengasi.
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Ennen kun poliisit saapuivat murtopaikalle, ja siellä häärännyt murtomies jäi rysän päältä kiinni. Poliisi saattoivat huutaa kauppaan: Arska, alahan tulla jo. Arska tuli ja laitettiin poliisiautoon ilman käsirautoja. Oikeudessa kaksi vuotta vankeutta. Nykyään kun on juopumuspidätystä vakavampi tilanne, lähtee 4 partiota ja ukko rautoihin ja pika kyydillä putkaan. Käräjillä sakko.
Ps. Ukko rautoihin, ............... nyk. tasa-arvon aikana, ukko tai akka rautoihin.
Ps. Ukko rautoihin, ............... nyk. tasa-arvon aikana, ukko tai akka rautoihin.
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Kirjeenvaihtoa.
Usein ei todellisuus, unelmat ja mitä on ei sovi samaan pakettiin. Rankan väkivaltataustan omaava väkivaltarikoksesta nytkin istuva saattaa laittaa kirjeenvaihtoilmoituksen: Koti-illoista takkatulen ääressä viihtyvä eläinrakas rauhallinen mies etsii kirjeseuraa vapaista naisista. Olethan myöskin samoja arvoja omaava? Tule mukaani metsäpolkua astellen järvenrannalle kokemaan katiska ja kalastamaan vähän. Jos koet jo sielun sympaatiaa laita postia lehden toimitukseen tulemaan nimimerkillä - Iltojen ihmeet- . Varma vastaus.
Usein ei todellisuus, unelmat ja mitä on ei sovi samaan pakettiin. Rankan väkivaltataustan omaava väkivaltarikoksesta nytkin istuva saattaa laittaa kirjeenvaihtoilmoituksen: Koti-illoista takkatulen ääressä viihtyvä eläinrakas rauhallinen mies etsii kirjeseuraa vapaista naisista. Olethan myöskin samoja arvoja omaava? Tule mukaani metsäpolkua astellen järvenrannalle kokemaan katiska ja kalastamaan vähän. Jos koet jo sielun sympaatiaa laita postia lehden toimitukseen tulemaan nimimerkillä - Iltojen ihmeet- . Varma vastaus.
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Vantaan vankisairaalaa johtaa mies, joka kantaa mukanaan sähkösokkilaitetta: ”Se tuntuu samaan aikaan hauskalta ja kivuliaalta”
Kuva: Outi Pyhäranta / HS
Julkaistu: 13:14
Vantaan psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri Mika Rautanen on humanisti, joka uskoo, että ihminen voi aina muuttua: ”Ei saa menettää uskoa”.
PUISTATTAVAA! tokaisi eräs nainen ja käveli pois, kun oikeuspsykiatrian erikoislääkäri Mika Rautanen, 41, esitteli Kirjanmessuilla hänelle mielenterveysasioista kertovaa kirjaansa Hullun paperit.
”Hänen reagointinsa kertoo siitä, että mielenterveysasioihin liittyy vieläkin jonkinlainen stigma”, sanoo Rautanen.
Nainen käveli pois niin sukkelasti, että Rautanen ei ehtinyt esitellä hänelle mukanaan olevaa kannettavaa sähkösokkilaitetta 1800-luvulta.
”Aina kun joku kiinnostui kirjasta, lupasin antaa ostajalle kaupan päälle hoidon yli sata vuotta vanhalla laitteella.”
Kumma kyllä, aika moni kieltäytyi ilmaisesta hoidosta. Laitteen Rautanen löysi Pariisista vanhoja tieteellisiä tavaroita myyvästä tapahtumasta. Rautanen on tietenkin itse testannut laitetta.
”Se tuntuu samaan aikaan hauskalta ja kivuliaalta. Laite sai aikanaan paljon palkintoja, mutta kyllä se on plasebojen kuningas.”
Kannettava sähköiskukone on saanut jäädä historiaan, samoin kuin moni muu hoitomenetelmä, joita Rautanen kuvaa kirjassaan, josta ilmestyi uusittu versio tänä syksynä. Mielenterveysongelmat eivät edelleenkään ole kahvipöytäkeskustelujen suosituin aihe, mutta paljon on muuttunut.
Vielä 1900-luvun alussa mielenterveyspotilaita eli hulluja hoidettiin pääasiassa eristämällä. Heidät saatettiin kytkeä ketjulla seinään pieneen koppiin, josta he eivät päässeet lainkaan pois.
RAUTASEN työpaikalla Vantaan psykiatrisessa vankisairaalassa ei ketjuja näy, eikä ketään puhutella hulluksi. Sellien ovet ovat auki aamuseitsemästä iltaseitsemään. Osaston sisustus muistuttaa leiri- tai liikuntakeskusta. Oleskelutilassa pauhaa televisio ja seinällä lukee ”Tiskattuasi omat astiat, vie ne takaisin omaan selliin”. Koska joulu on ovella, vankien päiväohjelmassa on pipareiden koristelua. Ylilääkäri Mika Rautasta ei tahdo erottaa potilaista, sillä hän ei käytä valkoista takkia.
”Potilaiden kanssa kannattaa olla samalla viivalla. Valkoinen takki usein haittaa vuorovaikutusta.”
Vankisairaalan psykiatrinen osasto tunnetaan nimellä Palikka. Osasto perustettiin vuonna 1974 Helsinkiin Sörnäisten vankilan yhteyteen ja vuonna 2002 se siirtyi Vantaalle. Rautanen on ollut töissä Vantaalla kuutisen vuotta.
Vantaan psykiatriselle osastolle tullaan vapaaehtoisesti ja koska kyseessä on akuuttisairaala, siellä ollaan enintään kuukauden verran. Tahdonvastaisesti hoitoon joutuvat ovat Turussa, jossa on Psykiatrisen vankisairaalan toinen yksikkö. Pitkäaikaissairaat taas viedään Vanhan Vaasan sairaalaan tai Niuvanniemen sairaalaan Kuopioon.
VANTAAN osastolla on 14 potilaspaikkaa, joista suurin osa on käytössä koko ajan. Osastolle tulemisen syyt vaihtelevat, mutta suurin syy löytyy päihteistä.
”Kun vankilassa ei saa päihteitä, tulee masennus ja ahdistus. Sitten sekaisin menevät unet ja sen jälkeen tulee psykoosi”, kertoo Rautanen.
Koska osastolla ollaan vain lyhyt aika, on Rautasen työ toisinaan melko tuloksetonta. Hoidon ehtii juuri saada alkuun, kun potilas siirtyy muualle. Rautasen mukaan saattaa joskus olla parempi, että potilas lähtee osastolta takaisin vankilaan kuin siviiliin.
”Vankilassa voi luottaa, että potilaan perään katsotaan.”
Työn onnistumisiin kuuluvat tapaukset, joissa siviilissä huomaamatta jäänyt sairaus, kuten lukihäiriö, kehitysvammaisuus tai adhd, on löydetty osastolla, ja potilas on saatu oikean avun piiriin.
”Kun tällainen potilas saa oikeaa hoitoa, se voi muuttaa hänen elämänsä.”
Hyvänä asiana Rautanen pitää sitä, että vankien psykiatrinen hoito siirtyi oikeusministeriön alaisuudesta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) alaisuuteen. Rautasen mukaan vankien terveydenhoidosta tuli yhdenvertaisempaa ja tasapuolisempaa.
”THL ymmärtää vangin olevan vain väliaikaisesti vankilassa ja käyttävän muuten aivan samoja terveyspalveluita kuin me muutkin.”
NYKYISIN mielisairaita ei enää yritetä parantaa iskemällä suonta tai iilimadoilla, vaan terapialla ja lääkkeillä. Uusista hoitomenetelmistä huolimatta tuloksissa on Rautasen mukaan edelleen parantamisen varaa.
”Suhtautuminen mielisairaisiin on muuttunut valtavasti, mutta ovatko hoidon tulokset muuttuneet? Esimerkiksi skitsofrenian ennuste on pysynyt pääosin samana kaikki vuodet valtavasta tieteellisestä tutkimuksesta huolimatta. Ja mielen sairauksien syyt ovat edelleen mysteeri.”
Vantaan vankilassa suhtaudutaan avoimin mielin uusiin hoitotapoihin. Perinteisten keinojen rinnalla kokeilussa on painopeitto, virtuaalilasit ja hengityksentukemislaite. Uusin lisäys on matalataajuista värähtelyä tuottava tuoli.
”Se saa potilaan keskittymään oireiden sijaan kehoonsa, mikä on tärkeää rauhoittumisessa.”
Moni saattaa ajatella, että vankimielisairaalassa olevien kanssa työskentely on erityisen vaarallista. Rautasen mukaan näin ei ole.
”Erikoisimmat ja haastavimmat ihmiset tapasin aikanaan terveyskeskuslääkärinä työskennellessäni.”
Vangit ovat Rautasen mukaan usein hyvin kiitollisia kaikesta avusta, mitä saavat. Aina apua ei kuitenkaan onnistuta antamaan riittävän paljon tai riittävän ajoissa. Apu pitäisi Rautasen mukaan keskittää ihmisen elämän alkupäähän, esimerkiksi neuvolatyöhön.
”Nyt olemme ikään kuin alajuoksulla, apua pitäisi antaa yläjuoksulla. Silloin meistä tulisi työttömiä parissa sukupolvessa.”
KUTEN kaikkien lääkärien myös Rautasen on täytynyt hyväksyä se, että kaikkia ei voi auttaa.
”Kerran hoidossani ollut potilas kuoli pian hoidon jälkeen. Asia palaa edelleen usein mieleeni, vaikka sille ei ollut mitään tehtävissä.”
Työhön kuuluu raskaita asioita, mutta Rautanen ei koe, että hänellä olisi erityistä tarvetta nollata päätään. Hänen mukaansa raskaskaan työ ei välttämättä kuormita ihmistä, jos se on mielekästä.
”Kyllähän työasioita joskus miettii kotona, mutta toisaalta kotiasioitakin tulee mietittyä töissä.”
Silloin, kun Rautanen ei mieti työasioita, tekee hän kaikenlaista muuta. Kirjoittaa kirjaa, viihdyttää lapsia taikatempuin tai puhaltaa lasia. Yksi harrastuksista on valtamerillä purjehtiminen.
”Kap Horn on jo kierretty.”
RAUTASEN työhön kuuluu potilaiden hoidon lisäksi mielentilatutkimuksien ja riskiarvioiden teko. Rautanen on niitä lääkäreitä, jotka arvioivat kenen vankeusaika vaihtuu pidempään sairaalajaksoon tai kenet voi päästä vapauteen. Nykykäytännön mukaan riskiarvio tehdään kaikista elinkautisvangeista, jotka anovat vapautumista. Päätöksen vapauttamisesta tekee hovioikeus.
Jotkut, kuten Turun psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri Hannu Lauerma, ajattelevat, että on ihmisiä, joita ei pitäisi koskaan päästää vapauteen. Rautanen ei ajattele aivan näin.
”Uskoa ihmiseen ei saa menettää. Aina joku saattaa muuttua meidän ansiosta tai meistä huolimatta. Jokainen ansaitsee väliarvioinnin. Ja systeemi sallii jo nyt loputtoman säilömisen, jos elinkautisvanki todetaan riskiarviossa vaaralliseksi.”
Mutta sitten on niitä, jotka eivät ole elinkautisvankeja, kuten Michael Penttilä. Sarjamurhaaja Penttilä ehti tappaa kolme ihmistä ennen kuin hänet tuomittiin elinkautiseen. Tätä ennen hänet oli tuomittu muilla nimikkeillä, kuten tappo, eikä tappoon syyllistyneille aiemmin tehty riskiarvioita. Tänä syksynä voimaan tuli uusi laki, jonka mukaan tietynlainen riskiarvio täytyy tehdä jokaisesta vakavaan väkivaltaan syyllistyneestä.
”Ei tietenkään pidä olla naiivi, jotkut eivät halua muuttua. Mutta Michael Penttilä on erittäin harvinainen tapaus. Yksi tapaus ei saa muokata koko järjestelmää.”
Rautasen mukaan loppuelämän tuomio ei ole enää tätä päivää. Rautasen mukaan vankien kohdalla on tärkeämpää miettiä, mistä hoidosta vanki hyötyisi.
”Ei vankeuden idea saa olla pelkkä säilöminen. Vangeilla on useita vuosia aikaa kuntoutua kohti rikoksetonta elämää. Heitä pitää auttaa tässä kuntoutumisessa.”
MIKA RAUTANEN
■ Vantaan psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri.
■ Oikeuspsykiatrian erikoislääkäri.
■ Kirjoittanut kirjan Hullun paperit ja Hullun paperit 2.
■ Asuu Helsingissä vaimon ja lapsen kanssa.
■ Kotoisin Sastamalasta.
■ Harrastaa lasinpuhallusta, purjehdusta ja taikatemppuja.
■ Rakastaa kirjoja: lukemista, kirjoittamista, taittamista ja keräilyä.
Jonna Hovi-Horkan HS
https://www.is.fi/hs-vantaa/art-2000006360571.html
Kuva: Outi Pyhäranta / HS
Julkaistu: 13:14
Vantaan psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri Mika Rautanen on humanisti, joka uskoo, että ihminen voi aina muuttua: ”Ei saa menettää uskoa”.
PUISTATTAVAA! tokaisi eräs nainen ja käveli pois, kun oikeuspsykiatrian erikoislääkäri Mika Rautanen, 41, esitteli Kirjanmessuilla hänelle mielenterveysasioista kertovaa kirjaansa Hullun paperit.
”Hänen reagointinsa kertoo siitä, että mielenterveysasioihin liittyy vieläkin jonkinlainen stigma”, sanoo Rautanen.
Nainen käveli pois niin sukkelasti, että Rautanen ei ehtinyt esitellä hänelle mukanaan olevaa kannettavaa sähkösokkilaitetta 1800-luvulta.
”Aina kun joku kiinnostui kirjasta, lupasin antaa ostajalle kaupan päälle hoidon yli sata vuotta vanhalla laitteella.”
Kumma kyllä, aika moni kieltäytyi ilmaisesta hoidosta. Laitteen Rautanen löysi Pariisista vanhoja tieteellisiä tavaroita myyvästä tapahtumasta. Rautanen on tietenkin itse testannut laitetta.
”Se tuntuu samaan aikaan hauskalta ja kivuliaalta. Laite sai aikanaan paljon palkintoja, mutta kyllä se on plasebojen kuningas.”
Kannettava sähköiskukone on saanut jäädä historiaan, samoin kuin moni muu hoitomenetelmä, joita Rautanen kuvaa kirjassaan, josta ilmestyi uusittu versio tänä syksynä. Mielenterveysongelmat eivät edelleenkään ole kahvipöytäkeskustelujen suosituin aihe, mutta paljon on muuttunut.
Vielä 1900-luvun alussa mielenterveyspotilaita eli hulluja hoidettiin pääasiassa eristämällä. Heidät saatettiin kytkeä ketjulla seinään pieneen koppiin, josta he eivät päässeet lainkaan pois.
RAUTASEN työpaikalla Vantaan psykiatrisessa vankisairaalassa ei ketjuja näy, eikä ketään puhutella hulluksi. Sellien ovet ovat auki aamuseitsemästä iltaseitsemään. Osaston sisustus muistuttaa leiri- tai liikuntakeskusta. Oleskelutilassa pauhaa televisio ja seinällä lukee ”Tiskattuasi omat astiat, vie ne takaisin omaan selliin”. Koska joulu on ovella, vankien päiväohjelmassa on pipareiden koristelua. Ylilääkäri Mika Rautasta ei tahdo erottaa potilaista, sillä hän ei käytä valkoista takkia.
”Potilaiden kanssa kannattaa olla samalla viivalla. Valkoinen takki usein haittaa vuorovaikutusta.”
- mrautanen.jpg (194.38 KiB) Katsottu 8195 kertaa
Vantaan psykiatriselle osastolle tullaan vapaaehtoisesti ja koska kyseessä on akuuttisairaala, siellä ollaan enintään kuukauden verran. Tahdonvastaisesti hoitoon joutuvat ovat Turussa, jossa on Psykiatrisen vankisairaalan toinen yksikkö. Pitkäaikaissairaat taas viedään Vanhan Vaasan sairaalaan tai Niuvanniemen sairaalaan Kuopioon.
VANTAAN osastolla on 14 potilaspaikkaa, joista suurin osa on käytössä koko ajan. Osastolle tulemisen syyt vaihtelevat, mutta suurin syy löytyy päihteistä.
”Kun vankilassa ei saa päihteitä, tulee masennus ja ahdistus. Sitten sekaisin menevät unet ja sen jälkeen tulee psykoosi”, kertoo Rautanen.
Koska osastolla ollaan vain lyhyt aika, on Rautasen työ toisinaan melko tuloksetonta. Hoidon ehtii juuri saada alkuun, kun potilas siirtyy muualle. Rautasen mukaan saattaa joskus olla parempi, että potilas lähtee osastolta takaisin vankilaan kuin siviiliin.
”Vankilassa voi luottaa, että potilaan perään katsotaan.”
Työn onnistumisiin kuuluvat tapaukset, joissa siviilissä huomaamatta jäänyt sairaus, kuten lukihäiriö, kehitysvammaisuus tai adhd, on löydetty osastolla, ja potilas on saatu oikean avun piiriin.
”Kun tällainen potilas saa oikeaa hoitoa, se voi muuttaa hänen elämänsä.”
Hyvänä asiana Rautanen pitää sitä, että vankien psykiatrinen hoito siirtyi oikeusministeriön alaisuudesta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) alaisuuteen. Rautasen mukaan vankien terveydenhoidosta tuli yhdenvertaisempaa ja tasapuolisempaa.
”THL ymmärtää vangin olevan vain väliaikaisesti vankilassa ja käyttävän muuten aivan samoja terveyspalveluita kuin me muutkin.”
NYKYISIN mielisairaita ei enää yritetä parantaa iskemällä suonta tai iilimadoilla, vaan terapialla ja lääkkeillä. Uusista hoitomenetelmistä huolimatta tuloksissa on Rautasen mukaan edelleen parantamisen varaa.
”Suhtautuminen mielisairaisiin on muuttunut valtavasti, mutta ovatko hoidon tulokset muuttuneet? Esimerkiksi skitsofrenian ennuste on pysynyt pääosin samana kaikki vuodet valtavasta tieteellisestä tutkimuksesta huolimatta. Ja mielen sairauksien syyt ovat edelleen mysteeri.”
Vantaan vankilassa suhtaudutaan avoimin mielin uusiin hoitotapoihin. Perinteisten keinojen rinnalla kokeilussa on painopeitto, virtuaalilasit ja hengityksentukemislaite. Uusin lisäys on matalataajuista värähtelyä tuottava tuoli.
”Se saa potilaan keskittymään oireiden sijaan kehoonsa, mikä on tärkeää rauhoittumisessa.”
Moni saattaa ajatella, että vankimielisairaalassa olevien kanssa työskentely on erityisen vaarallista. Rautasen mukaan näin ei ole.
”Erikoisimmat ja haastavimmat ihmiset tapasin aikanaan terveyskeskuslääkärinä työskennellessäni.”
Vangit ovat Rautasen mukaan usein hyvin kiitollisia kaikesta avusta, mitä saavat. Aina apua ei kuitenkaan onnistuta antamaan riittävän paljon tai riittävän ajoissa. Apu pitäisi Rautasen mukaan keskittää ihmisen elämän alkupäähän, esimerkiksi neuvolatyöhön.
”Nyt olemme ikään kuin alajuoksulla, apua pitäisi antaa yläjuoksulla. Silloin meistä tulisi työttömiä parissa sukupolvessa.”
KUTEN kaikkien lääkärien myös Rautasen on täytynyt hyväksyä se, että kaikkia ei voi auttaa.
”Kerran hoidossani ollut potilas kuoli pian hoidon jälkeen. Asia palaa edelleen usein mieleeni, vaikka sille ei ollut mitään tehtävissä.”
Työhön kuuluu raskaita asioita, mutta Rautanen ei koe, että hänellä olisi erityistä tarvetta nollata päätään. Hänen mukaansa raskaskaan työ ei välttämättä kuormita ihmistä, jos se on mielekästä.
”Kyllähän työasioita joskus miettii kotona, mutta toisaalta kotiasioitakin tulee mietittyä töissä.”
Silloin, kun Rautanen ei mieti työasioita, tekee hän kaikenlaista muuta. Kirjoittaa kirjaa, viihdyttää lapsia taikatempuin tai puhaltaa lasia. Yksi harrastuksista on valtamerillä purjehtiminen.
”Kap Horn on jo kierretty.”
RAUTASEN työhön kuuluu potilaiden hoidon lisäksi mielentilatutkimuksien ja riskiarvioiden teko. Rautanen on niitä lääkäreitä, jotka arvioivat kenen vankeusaika vaihtuu pidempään sairaalajaksoon tai kenet voi päästä vapauteen. Nykykäytännön mukaan riskiarvio tehdään kaikista elinkautisvangeista, jotka anovat vapautumista. Päätöksen vapauttamisesta tekee hovioikeus.
Jotkut, kuten Turun psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri Hannu Lauerma, ajattelevat, että on ihmisiä, joita ei pitäisi koskaan päästää vapauteen. Rautanen ei ajattele aivan näin.
”Uskoa ihmiseen ei saa menettää. Aina joku saattaa muuttua meidän ansiosta tai meistä huolimatta. Jokainen ansaitsee väliarvioinnin. Ja systeemi sallii jo nyt loputtoman säilömisen, jos elinkautisvanki todetaan riskiarviossa vaaralliseksi.”
Mutta sitten on niitä, jotka eivät ole elinkautisvankeja, kuten Michael Penttilä. Sarjamurhaaja Penttilä ehti tappaa kolme ihmistä ennen kuin hänet tuomittiin elinkautiseen. Tätä ennen hänet oli tuomittu muilla nimikkeillä, kuten tappo, eikä tappoon syyllistyneille aiemmin tehty riskiarvioita. Tänä syksynä voimaan tuli uusi laki, jonka mukaan tietynlainen riskiarvio täytyy tehdä jokaisesta vakavaan väkivaltaan syyllistyneestä.
”Ei tietenkään pidä olla naiivi, jotkut eivät halua muuttua. Mutta Michael Penttilä on erittäin harvinainen tapaus. Yksi tapaus ei saa muokata koko järjestelmää.”
Rautasen mukaan loppuelämän tuomio ei ole enää tätä päivää. Rautasen mukaan vankien kohdalla on tärkeämpää miettiä, mistä hoidosta vanki hyötyisi.
”Ei vankeuden idea saa olla pelkkä säilöminen. Vangeilla on useita vuosia aikaa kuntoutua kohti rikoksetonta elämää. Heitä pitää auttaa tässä kuntoutumisessa.”
MIKA RAUTANEN
■ Vantaan psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri.
■ Oikeuspsykiatrian erikoislääkäri.
■ Kirjoittanut kirjan Hullun paperit ja Hullun paperit 2.
■ Asuu Helsingissä vaimon ja lapsen kanssa.
■ Kotoisin Sastamalasta.
■ Harrastaa lasinpuhallusta, purjehdusta ja taikatemppuja.
■ Rakastaa kirjoja: lukemista, kirjoittamista, taittamista ja keräilyä.
Jonna Hovi-Horkan HS
https://www.is.fi/hs-vantaa/art-2000006360571.html
Surfin' USA - Parasta waterboarding-musaa ikinä
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Tässä ketjua ja varsinkin Clarencen kertomuksia lueskelleena kiinnostaisi kuulla mahdollisia kokemuksia esim. Pelson vankilasta jossa on harjoitettu kotimaisen karjan ja hevosten kasvatusta. Itse olen suomenhevosihminen henkeen ja vereen ja tutkinut paljonkin niiden sukuja ja olen törmännyt näihin valtion kasvatteihin.
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Pelson varavankilassa olin kymmeniä vuosia sitten. Pelsossa oli 1. ja 2. joiden välissä matkasellit ja keittiö. Ulkoryhmässä käytiin joskus navetassa, mutta olin pääasiassa putsarina.zeko kirjoitti: ↑Ma Tammi 06, 2020 10:55 pm Tässä ketjua ja varsinkin Clarencen kertomuksia lueskelleena kiinnostaisi kuulla mahdollisia kokemuksia esim. Pelson vankilasta jossa on harjoitettu kotimaisen karjan ja hevosten kasvatusta. Itse olen suomenhevosihminen henkeen ja vereen ja tutkinut paljonkin niiden sukuja ja olen törmännyt näihin valtion kasvatteihin.
Valitettavasti zeko en osaa vastata kysymykseesi.
-
Doctor Lecter
- James Bond (Daniel Graig)
- Viestit: 17086
- Liittynyt: Pe Kesä 22, 2007 9:32 am
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Helsingin SanomatVangit pelkäävät toisiaan Sukevan vankilassa – tuore raportti luo synkän kuvan Suomen neljänneksi suurimman vankilan tilanteesta
Vankien välisestä painostamisesta ja uhkailusta on muodostunut erityisen vakava ongelma Sukevan vankilassa. Taustalla vaikuttaa vankilan sisäinen huumekauppa.
VANKIEN välisestä painostamisesta ja uhkailusta on muodostunut erityisen vakava ongelma Sukevan vankilassa Pohjois-Savon Sonkajärvellä. Poikkeuksellisen suuri osa vangeista asuu sen vuoksi erillään muista vangeista.
- Sukevan vankila on vankipaikkojen määrällä mitattuna Suomen neljänneksi suurin vankila. Siellä oli apulaisoikeusasiamiehen tarkastuksen aikana marraskuussa kirjoilla 153 vankia. (KUVA: TIMO HARTIKAINEN)
- Sukevan_kerroksilla.jpg (76.67 KiB) Katsottu 6923 kertaa
Viranomaisten mukaan painostaminen liittyy tyypillisesti huumekauppaan niin Sukevalla kuin muissakin vankiloissa.
Sukevan vankilan turvallisuustilanne nousee esiin apulaisoikeusasiamies Pasi Pölösen tuoreessa tarkastusraportissa. Raportti luonnehtii tilannetta vakavaksi.
Sukeva muistuttaa vankien profiililta Riihimäen ja Turun vankiloita. Niihin on sijoitettu tavallista enemmän järjestäytyneiden rikollisjengien jäseniä ja jengien lähipiiriläisiä, vakavista väkivaltarikoksista tuomittuja sekä muita pitkiä vankeustuomioita suorittavia.
Sukeva poikkeaa raportin mukaan kuitenkin Riihimäestä ja Turusta siinä, että siellä vangit voivat oleskella vapaammin keskenään. Se näyttää heikentävän Sukevan turvallisuustilannetta.
RAPORTIN mukaan Sukevan vankilan erityinen ongelma on vankien toisiin vankeihin kohdistama painostus.
”Tilanne vaikutti siltä osin tosi huonolta”, sanoo raportin valmistellut vanhempi oikeusasiamiehensihteeri Matti Vartia.
Vankilan henkilökunta kertoi tarkastajille pitävänsä ongelmana sitä, että järjestäytyneeseen rikollisuuteen kytkeytyvät vangit ohjaavat huumekauppaa vankilassa ja pystyvät vaikuttamaan muiden vankien toimintaan.
Tarkastusraportin mukaan merkittävä osa Sukevan vangeista ei voi suorittaa rangaistustaan rauhassa normaaleilla asuinosastoilla painostuksen vuoksi.
Viidennes vankilan noin 150 vangista asuu omasta pyynnöstään erillään muista vangeista. Määrä on poikkeuksellisen suuri verrattuna muihin vankiloihin.
Nämä niin sanotut pelkääjävangit on sijoitettu sellaiselle osastolle, jossa he joutuvat olemaan lähes koko ajan lukituissa selleissä. He eivät voi liikkua yhtä vapaasti kuin muut vangit.
RAPORTTI kuvailee kielteiseen sävyyn Sukevan väkivaltatilannetta.
”Vankilassa on viime vuosina tapahtunut runsaasti vankien välisiä väkivaltatapauksia, joista muutamat ovat olleet erittäin vakavia. Vuonna 2018 väkivaltatapauksia oli 20 ja vuonna 2019 tapauksia oli 17”, raportissa todetaan.
Vankilan oman arvion mukaan suurin syy väkivaltaisuuksiin on huumekauppa ja siitä johtuva velkaantuminen.
Vankila totesi tarkastajille, että laitoksen sisällä on erittäin otollisia paikkoja vankien väliselle väkivallalle. Se johtuu osin vankilan fyysisistä rakenteista ja osin siitä, miten vapaasti vangit voivat hoitaa asioita keskenään sellien ulkopuolella.
Sukevalla yksittäiset selliosastot ovat suurempia ja niillä on enemmän vankeja kuin esimerkiksi Turussa ja Riihimäellä. Suuria osastoja on vaikeampi valvoa kuin pienempiä osastoja.
Eri osastojen vankien välistä yhteydenpitoa rajoitetaan Sukevalla varsin vähän.
”Vankilarakennus on rakenteeltaan sellainen, että vankeja on vaikea pitää erillään toisistaan. Meillä on esimerkiksi vain yksi ulkoilupiha, jolla kaikki vangit ulkoilevat – eivät tosin samaan aikaan. Tämä mahdollistaa osaltaan vankien välisen painostuksen ja uhkailun”, sanoo Sukevan vankilan johtaja Jari-Pekka Holopainen.
Sukevan vangit ovat saaneet useana vuotena enemmän kurinpitorangaistuksia kuin minkään muun vankilan vangit. Viime vuonna sukevalaisvangeille määrättiin 165 rangaistusta, kun muissa vankiloissa määrät jäivät alle sadan.
Rangaistusten syynä on yleensä huumeet ja niiden käyttö.
Sukevan vangit saaneet eniten rangaistuksia
Vangeille määrätyt kurinpitorangaistukset suljetuissa vankiloissa 2019:
Sukevan vankilaturvallisuuteen vaikuttaa raportin mukaan keskeisesti sekin, että vankila kärsii koulutetun henkilökunnan vähyydestä. Neljännekseltä vartijoista puuttuu alan koulutus.
- Sukeva_rankaisee.jpg (61.27 KiB) Katsottu 6923 kertaa
TARKASTUKSEN aikana Sukevan vankilassa rangaistusta suoritti 28 sellaista vankia, joilla oli yhteyksiä järjestäytyneisiin rikollisryhmiin. Nämä niin sanotut jr-vangit oli sijoitettu samoille osastoille kuin muut vangit.
”Tarkastuksella saatettiin tarkastajien tietoon, että nuorten ei-jengiläisten sijoittaminen jr-vankien sekaan on kuin lähettäisi heidät ’leijonan kitaan’”, raportti toteaa.
Sukevan vankilassa istuu eri jengien jäseniä. Vaikutusvaltaisin jengi on vankilan johdon mukaan ollut United Brotherhood (UB). Se tosin ilmoitti tammikuussa lakkauttaneensa toimintansa.
”Vangit eivät saa käyttää jengitunnuksia vankilassa, mutta he voivat pukeutua jengin tunnusvärien mukaisesti. Esimerkiksi UB:n jäsenet ovat voineet viestiä muille vangeille asemaansa pukeutumalla musta-punaisiin vaatteisiin”, Holopainen sanoo.
UB:n lakkauttamisilmoituksen taustalla vaikuttaa Poliisihallituksen vaatimus jengin lakkauttamisesta lain ja hyvien tapojen vastaisena. Vaatimuksen käsittely on kesken käräjillä.
”United Brotherhood on saattanut yleisesti vankiloissakin tietoon, ettei se toimi enää. Niin poliisin kuin vankiloidenkin näkökulmasta ilmoitus ei vielä riitä siihen, että katsoisimme toiminnan lopetetuksi. Se vaatii pitempiaikaista seurantaa”, Holopainen sanoo.
Rikosseuraamuslaitoksen mukaan UB ja sen alajengi Bad Union ovat pyörittäneet huumekauppaa vankiloissa ja painostaneet muita vankeja salakuljettamaan huumeita laitoksiin.
”Vanki on pakotettu tuomaan huumeita uhkaamalla häntä vankilassa tai hänen läheisiään siviilissä. Jos vanki on jäänyt kiinni salakuljetuksesta, se on luettu hänelle velaksi United Brotherhoodille”, sanoo Rikosseuraamuslaitoksen turvallisuusjohtaja Ari Juuti.
Hänen mukaansa United Brotherhoodiin ja sen alajengiin kohdistuva väliaikainen toimintakielto on voinut vaikuttaa myönteisesti vankilaturvallisuuteen ainakin hetkellisesti.
”Se on osaltaan rauhoittanut tilannetta. Väkivaltatilanteita on tullut ilmi jonkin verran aikaisempaa vähemmän”, hän sanoo.
PAINOSTAMISTA ja uhkailua esiintyy Juutin mukaan todennäköisesti erityisen paljon Sukevan lisäksi Riihimäen ja Turun vankiloissa. Painostamista tapahtuu kuitenkin jossain määrin kaikissa vankiloissa.
Sukevan vankila on ilmoittanut jo alkaneensa muuttaa toimintamallejaan ja vankien sijoittelua osastoilla niin, että mahdollisuudet painostamiseen vähenisivät. Vankilaan suunnitellaan omaa osastoa sellaisille vangeille, joiden arvioidaan vaarantavan turvallisuuden.
”Vankilan turvallisuustilanne vaihtelee nopeastikin. Tällä hetkellä se vaikuttaa suhteellisen rauhalliselta”, Holopainen sanoo.
24.2. 2:00 , Päivitetty: 24.2. 6:20
Viime vuonna tapahtunutta väkivallan tekoa tutkitaan/tutkittiin tapon yrityksenä. Ketju täällä
Sukevan vankila oli aluperin Helsingin kuritushuoneen siirtovankien asunto. Vuonna 1914 sinne tuotiin ensimmäiset vangit ja vuonna 1938 se laajentui varavankilaksi ja hetimiten jo talvisodan kynnyksellä keskusvankilaksi. Huhtikuussa 1958 siellä suoritti rangaistustaan 426 vankia, joista mm. kuristushuonevankeja 297, sakkovankeja 60, ja "pyttyläisiä", eli pakkolaitosvankeja 17. Vankila oli aikoinaan - ja kait edelleenkin - Sonkajärven kunnan suurin veronmaksaja.
- Kuva ja teksti Helsingin Sanomat 7.9.1969.
- Sukeva_silloin_ennen.jpg (138.46 KiB) Katsottu 6923 kertaa
Aina kun kuulen sanan suvaitsevaisuus, poistan varmistimen!
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Doctor Lecter: " Sukevan vankila oli aluperin Helsingin kuritushuoneen siirtovankien asunto. Vuonna 1914 sinne tuotiin ensimmäiset vangit ja vuonna 1938 se laajentui varavankilaksi ja hetimiten jo talvisodan kynnyksellä keskusvankilaksi. Huhtikuussa 1958 siellä suoritti rangaistustaan 426 vankia, joista mm. kuristushuonevankeja 297, sakkovankeja 60, ja "pyttyläisiä", eli pakkolaitosvankeja 17. Vankila oli aikoinaan - ja kait edelleenkin - Sonkajärven kunnan suurin veronmaksaja. "
Pyttyläiset olivat Iskolassa, joka on muutaman kilometrin päässä päätalosta. Iskolaa lähellä oli ns. Tallipytty, joka oli osa suljettua päätaloa. Tallipyttyä ei tiennyt edes kaikki päätalossa asuvat. Lienee pyttyaikana navettavankien käytössä(?). 1965 oli Iskolassa reilusti enemmän pyttyvankeja. Veikko Ennala kirjoitti Hymyyn tuosta. Ihmetteli kuinka "älykkäämmän näköisiä" vankeja ei päästetty lähellekään haastattelijaa.
Sukevan päätalo oli 80- luvulla todella täynnä.
Pyttyläiset olivat Iskolassa, joka on muutaman kilometrin päässä päätalosta. Iskolaa lähellä oli ns. Tallipytty, joka oli osa suljettua päätaloa. Tallipyttyä ei tiennyt edes kaikki päätalossa asuvat. Lienee pyttyaikana navettavankien käytössä(?). 1965 oli Iskolassa reilusti enemmän pyttyvankeja. Veikko Ennala kirjoitti Hymyyn tuosta. Ihmetteli kuinka "älykkäämmän näköisiä" vankeja ei päästetty lähellekään haastattelijaa.
Sukevan päätalo oli 80- luvulla todella täynnä.
-
Tiukkameno
- Hetty Wainthropp
- Viestit: 484
- Liittynyt: Ti Maalis 05, 2019 3:39 pm
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Nyt C menee hiukka ohi, pystyykö älykkyyden päättelemään ulkonäöstä ja oliko pyttyläiset niin säkenöivän älykkäitä että sen Ennalakin pystyi gegeroimaan? Mitä näistä vanhoista pyttyläisistä oon lukenu niin nakkivarkaita olivat suurimmaksi osin, en sitten tiiä... taino, antaa olla. Jenkeissähän on vieläkin monessa paikassa kolmen palon sääntö, viimenen voi olla vaikka väärinpysäköinti tai joku vastaava niin siinäpä puret kalteria, kyllä siinä hulluja koiria syntyy.
-
Tiukkameno
- Hetty Wainthropp
- Viestit: 484
- Liittynyt: Ti Maalis 05, 2019 3:39 pm
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Nyt C menee hiukka ohi, pystyykö älykkyyden päättelemään ulkonäöstä ja oliko pyttyläiset niin säkenöivän älykkäitä että sen Ennalakin pystyi gegeroimaan? Mitä näistä vanhoista pyttyläisistä oon lukenu niin nakkivarkaita olivat suurimmaksi osin, en sitten tiiä... taino, antaa olla. Jenkeissähän on vieläkin monessa paikassa kolmen palon sääntö, viimenen voi olla vaikka väärinpysäköinti tai joku vastaava niin siinäpä puret kalteria, kyllä siinä hulluja koiria syntyy.
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Tiukkameno tuo "älykkäät vangit" ei ole minun mielipide, vaan ulkomuistista siteerasin Veikko Ennalaa. Älykkyys ei varmasti näy tuntemattoman ihmisen kasvoista, kuten harvemmin tyhmyyskään. Laitoin tuossa hiukan satiiria. USA; ssa on kolmen laakin laki, kuten kirjoitit. Humalainen rikkoi juoppoputkassa lampun, ja se oli kolmas laaki ja automaattinen elinkautinen.Tiukkameno kirjoitti: ↑Ma Helmi 24, 2020 8:11 pm Nyt C menee hiukka ohi, pystyykö älykkyyden päättelemään ulkonäöstä ja oliko pyttyläiset niin säkenöivän älykkäitä että sen Ennalakin pystyi gegeroimaan? Mitä näistä vanhoista pyttyläisistä oon lukenu niin nakkivarkaita olivat suurimmaksi osin, en sitten tiiä... taino, antaa olla. Jenkeissähän on vieläkin monessa paikassa kolmen palon sääntö, viimenen voi olla vaikka väärinpysäköinti tai joku vastaava niin siinäpä puret kalteria, kyllä siinä hulluja koiria syntyy.
Pahoittelen väärinkäsitystä.
Mutta siviili kokemusta. Olimme 90- luvulla Etelä- Euroopassa lomalla. Samassa hotellissa asui kaksi naista, joista toinen oli mielestäni heikkolahjaisen näköinen. Hänellä oli vahamaiset kasvot. Kun juttelimme, naisella oli järkeviä ajatuksia ja muutin omaa suhtautumista lennosta. Nuorempi naisista myöhemmin kiitti minua, että oli oppinut minun kautta uutta.
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Sörkassa 50- luvulla tapettiin mies sokeripalasta. Elinkautinen tappoi toisen elinkautisen. Olen kuullut joskus juttua tuosta, ja yksi nimi jäänyt mieleen. Lehdissä oli ollut Matti Kultala niminen vanki, Raahesta(?) kuka sai surmansa. Kuten sanoin, olen kuulut tapauksesta murun sieltä toisen täältä, eikä kokonaiskuva ole mielessä.
Täällä on taitavia etsimään vanhoista arkistoista, niin löytyisikö näillä tiedoilla tarkempaa tietoa?
Täällä on taitavia etsimään vanhoista arkistoista, niin löytyisikö näillä tiedoilla tarkempaa tietoa?
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Olikohan tämä, tapahtui Kakolassa ja tekijänä oli ek-vanki Lauri Kultala.
Noina vuosina uutisoitiin myös Väinö Kultalasta, joka istui elinkautista kaksoismurhasta.
Noina vuosina uutisoitiin myös Väinö Kultalasta, joka istui elinkautista kaksoismurhasta.
- HS 31.12.1947 Lauri Kultala surma Kakolassa.jpg (143.22 KiB) Katsottu 7734 kertaa
Surfin' USA - Parasta waterboarding-musaa ikinä
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Tarjosin näköjään oikeaa miestä, mutta väärää tapausta.
Eli nyt ollaan Sörkassa ja sellisurmaaja Kultalan sielu erkanee:
Eli nyt ollaan Sörkassa ja sellisurmaaja Kultalan sielu erkanee:
- HS 08.08.1957 Lauri Kultala Sörkka.jpg (204.01 KiB) Katsottu 7728 kertaa
Surfin' USA - Parasta waterboarding-musaa ikinä
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Kiitos L'amourha! Tuo Sörkan tapaus on lienee se oikea, mistä olin kuullut. Tahtoo pitkässä juoksussa ihmisen muisti heittää, mutta lehtileike ei heitä. Pyhäjoki on lähellä Raahea. Mielenkiintoisia tapauksia kumpikin.
Tästä Hoppulan tapauksesta olen myöskin kuullut vapautuneelta pikäaikaisvangilta. Olin jo unohtanut koko tapauksen, mutta tuli laittamasi lehtileikkeen mukana mieleen. Hoppula oli Sodankylästä kotoisin ja oli tekosistaan kiinni yli 26 vuotta.
Ps. Kuolikohan Kakolan tappaja 10 vuotta myöhemmin itse Sörkassa? Täsmäisi kun lehtileikkeitä lukee.
Kuten jos sanoin, asiat voivat tarkentua tiedon lisäännyttyä.
Tästä Hoppulan tapauksesta olen myöskin kuullut vapautuneelta pikäaikaisvangilta. Olin jo unohtanut koko tapauksen, mutta tuli laittamasi lehtileikkeen mukana mieleen. Hoppula oli Sodankylästä kotoisin ja oli tekosistaan kiinni yli 26 vuotta.
Ps. Kuolikohan Kakolan tappaja 10 vuotta myöhemmin itse Sörkassa? Täsmäisi kun lehtileikkeitä lukee.
Kuten jos sanoin, asiat voivat tarkentua tiedon lisäännyttyä.