Vakoojarengas Suomessa 1933-34?

Sana on vapaa jos netiketti on hallussa.

Valvoja: Moderaattorit

Kempas
Jack Taylor
Viestit: 18
Liittynyt: To Maalis 19, 2020 12:17 pm

Vakoojarengas Suomessa 1933-34?

Viesti Kirjoittaja Kempas »

Hei vaan kaikille.
Ajattelin tähän ketjuun laittaa tälläisen maamme historiaan liittyvän tietopyynnön kun en oikeen muuhunkaan ketjuun saanut sitä mielessäni sopimaan.
Etsivä keskuspoliisi paljasti kuulemma vuosina 1933-34 kansainvälisen vakoojarenkaan. Wikipediasta ja netistä en kuitenkaan ole sen enempää onnistunut löytämään tietoja tästä kuulemma ulkomaillakin kiitosta saaneesta urotyöstä. Voi tietysti olla etten ole etsinyt oikeilla sanoilla. New York Timesin sivuilla kyllä on kirjoitettu jotain asiasta, mutta ne ei salli lukea kuin pienen pätkän, jossa puhuttiin jotain aikeista myrkyttää asiantuntijoita asetehtaalla.
Jos jollain historian harrastajalla on aiheeseen liittyvää tietoa niin olisi kiva jos voisi jakaa tänne.

Avatar
sikakoira
James Bond (Daniel Graig)
Viestit: 25883
Liittynyt: Ke Kesä 07, 2017 8:50 am

Re: Vakoojarengas Suomessa 1933-34?

Viesti Kirjoittaja sikakoira »

Esko Riekki
https://fi.wikipedia.org/wiki/Esko_Riekki

Kuva
Riekki aloitti Etsivän keskuspoliisin palveluksessa vuonna 1920, vaikka hänellä ei ollut varsinaista koulutusta alalle.[6] Edellisen johtajan Frans Josef Klemetin kuoltua ennenaikaisesti Riekki valittiin muun muassa pitkäaikaisten apulaisjohtajien Bruno Aaltosen ja Ville Pankon avustuksella EK:n johtajaksi. Riekki nimitettiin virkaan väliaikaisesti 1. syyskuuta 1923, mutta hänestä tulikin EK:n viimeinen ja pitkäaikaisin johtaja. EK, Valtiollisen poliisi I:n (Valpo) edeltäjä oli olemassa vuodesta 1919 vuoteen 1938 asti.

Lähtökohdiltaan Riekin EK oli vuoden 1918 sodan tuloksia puolustava "Valkoisen Suomen vahtikoira", kuten Lackman (2007, 470) on luonnehtinut. On sanottu, että Esko Riekki alaisineen jahtasi kommunisteja niin tehokkaasti, että Lapuan liike oikeastaan vain sinetöi EK:n jo tekemän työn.[7]

Lapualaisvuosina Riekki joutui tasapainoilemaan erilaisten poliittisten suuntien välillä eikä hän reagoinutkaan oikeistoradikaalien kaappauksen uhkaan kuin vasta viime hetkellä. Hänen poliisiuransa kohokohtana voi pitää kansainvälisen vakoilijarenkaan paljastamista 1933–1934, mistä saatiin kiitosta ulkomailtakin.[7] Riekkiä on luonnehdittu tehokkaaksi, väsymättömäksi ja taitavaksi mutta myös pikkutarkaksi, häikäilemättömäksi ja yksioikoiseksi. Hänen katsotaankin syyllistyneen useisiin ylilyönteihin uransa aikana.

Alkuun Riekki unelmoi uudenlaisen suomalaisen poliittisen poliisin perustamisesta ilman ulkomaista mallia, mutta hänen aikanaan EK teki paljon yhteistyötä myös ulkomaisten salaisten poliisien kanssa, sekä virassa että koulutuksessa.
Saksan suhteet ja SS-värväys mustasivat Riekin maineen sodan jälkeen. Välirauhan jälkeen Riekki toimi Uuden Suomen toimitusjohtajana vuosina 1941–1958, hän kuoli Helsingissä vuonna 1973. Hänet on haudattu Oulun hautausmaalle.
https://www.geni.com/people/Esko-Riekki ... 5139936850
Riekistä saattaisi päästä eteenpäin tarinassa, en nyt itse jaksa juuri nyt uppoutua koska ei ihan helpolla tunnu tarinaa löytyvän tuosta vakoojajutusta.Varmaankin Venäläisiä vakoojia kyseessä koska Riekki oli kunnon natsi.Asiallinen heppu ja salapoliisi. :lol:

https://www.nytimes.com/1933/12/29/arch ... Position=2
FINNISH POISONING IS LAID TO SPY RING; Defense Minister Tells Cabinet of Attempts to Kill Experts in Munitions Plant.
HELSINGFORS, Finland, Dec. 28 -- Defense Minister A.A. Oksala charged today at a Cabinet meeting that spies had endeavored to poison leading technical experts of the national defense departments.
https://www.nytimes.com/1933/12/28/arch ... Position=3
SPY RINGS LINKED BY FINNISH POLICE; Mary Louise Martin and Mme. Lydia Stahl Said to Belong to Vast Soviet System. FRENCH TEACHER QUERIED Mile. Mermet Says Association With Mrs. Switz, American, Was Only as Instructor.
https://www.nytimes.com/1936/07/03/arch ... Position=5
AMERICAN PARDONED BY FINNISH PRESIDENT; Arvid Verner Jacobson in 1934 Was Sentenced to 6 Years for Espionage Activities.

Maksumuurin takana nuo vanhat jutut mutta jos tuolla pääsisi etiäpäin. Ajankohdat ainakin osuvat oikeaan.
Maailma avautuu aivan toisella tavalla kuin jos yritätte rakentaa kuvaa maailmasta pelkän suomalaisen valtamedian varassa Se kuva on täysin virheellinen ja harhainen tarkoituksellisesti Se on mediapoolin ja hybridikeskuksen hybridisotaa teitä kohti

Avatar
WpwfLzpqM9srCxs
Nikke Knakkertton
Viestit: 177
Liittynyt: Ma Joulu 16, 2019 8:27 pm

Re: Vakoojarengas Suomessa 1933-34?

Viesti Kirjoittaja WpwfLzpqM9srCxs »

Kempas kirjoitti:
Pe Maalis 20, 2020 10:36 pm
Etsivä keskuspoliisi paljasti kuulemma vuosina 1933-34 kansainvälisen vakoojarenkaan.
Vailla parempaa tietoa tai tilastoja, niin tavallaanhan voisi arkikokemuksen perusteella jopa uumoilla, että tästä puuttuu tietysti sellainen selkeä seikka joka nostaisi sen uutiskynnystä kovastikaan tavallista baari-illan tapahtumaa korkeammalle. Vakoojarinkejä on tietysi kaikkialla, ja useimmat ns. paljastuskohut sisältävät lähinnä propaganda-arvoa enemmänkin kuin mitään sen kummempaa. Erityisesti näin, mitä tulee toisten tekemisten penkomiseen, omaa taka- tai etupihaahan tuskin edes ratakadulla tahdotaan sen kummemmin liata. Ja jos joku yrittääkin, niin saattaa tulla nopeasti joku konsultti hääräämään ja pistämään parhaatkin ystävät nopeasti matalaksi.

Suomen asema suurvaltojen välisessä epätilassa on aina ollut tietysti sellainen, että siellä hautuu useampikin hunajapurkki ja uusia nousee kuin sieniä sateella. Se, että ulkopolitiikka on siirtynyt kovasti pois maltillisuuden ja puolueettomuuden parista lienee vain tehnyt tälle kehitykselle hallaa. Noina vuosina moni asia oli kovin erilaisella tolalla.

Mitä tulee Etsivään Keskuspoliisiin, niin vaikka nimi vaikuttaakin olevan pikemminkin puolustava, tutkiva ja "etsivä", niin todellisuudessa sen rooli on vaihtelevissa määrin ollut pikemminkin offensiivinen. Nykyään tietysti tämäkin rooli on enemmänkin hajaantunut, ja jatkajalleen supolle on jäänyt vähemmän kunnianhimoinen kaupallisten toimijoiden sylissä istuminen ja muu teknisempi omahyväinen puuhasteleminen.

Viimein, mitä tulee vakoilemiseen ja erilaisiin rinkeihin, niin vaikka populaari keskustelu ja otsikot pyörivät paljolti Moskovan piikkiin töitä tekevien metsästämisellä, on todellisuus kovin toisenlainen, niin toiminnan kuin sen paljastamisenkin osalta. Vaikka on totta, että keisarillinen tiedustelu on aina ollut kiinnostunut Suomen tapahtumista, niin, kuten eräskin rääväsuu kerran kommentoi, sieltä yleensä toimeksisaanena valuu lähinnä juoppoja, narkkareita ja muuta nostoväkeä joka haisee ja kuuluu kauas. Mielenkiintoisempaa siten ehkä onkin, jos sallitaan, se kaikki "läntinen" tiedustelutoiminta mikä on perinteisesti ja suosiollakin usein käyttänyt Suomea alusmaanaan omiin operaatioihinsa. Tässä lienee yksi syy Moskovan kiinnostukselle, sillä, eihän Suomessa sinänsä liene mitään kiinnostavaa, muuta kuin ehkä jotain saaria, sieniä ja miksei salaattiakin, ainakin nykyaikana kun tarjolla on tuoreempaakin tavaraa kun säilykkeiksi pakattuja maataloustuotteita.

Mitä tekemistä tällä kaikella on sitten Riekin kanssa? Tuskin mitään. Mutta, voihan sitä yrittääkin jos vaikka jotain olisi.
// Lihan kanssa ei kannata hosua //

Kempas
Jack Taylor
Viestit: 18
Liittynyt: To Maalis 19, 2020 12:17 pm

Re: Vakoojarengas Suomessa 1933-34?

Viesti Kirjoittaja Kempas »

Moi! Juuri tuon Esko Riekin Wikipedia artikkelista löysinkin alunperin tuon epämääräisen maininnan tästä vakoojarenkaasta, kun etsiskelin huvikseni tietoja salaisista poliiseista ja niiden toiminnasta eri maissa,niin tuo maininta herätti kiinnostukseni,jotenkin luonnollistahan on arvella että kyse oli todennäköisesti jostain Neuvostoliiton toiminnasta, mutta olisi ollut kiva löytää varmaa tietoa jostain ja tosiaan kun nuo lehtijututkin olivat maksumuurin takana.

Avatar
sikakoira
James Bond (Daniel Graig)
Viestit: 25883
Liittynyt: Ke Kesä 07, 2017 8:50 am

Re: Vakoojarengas Suomessa 1933-34?

Viesti Kirjoittaja sikakoira »

^
Tuntuu olevan aika hyvin piilotettu tuo keissi vaikkakin on saanut laajempaakin huomiota.Täytyy yrittää löytää jostain jotain :)
Maailma avautuu aivan toisella tavalla kuin jos yritätte rakentaa kuvaa maailmasta pelkän suomalaisen valtamedian varassa Se kuva on täysin virheellinen ja harhainen tarkoituksellisesti Se on mediapoolin ja hybridikeskuksen hybridisotaa teitä kohti

Kardemumma

Re: Vakoojarengas Suomessa 1933-34?

Viesti Kirjoittaja Kardemumma »

Tätä tapausta on aikoinaan kutsuttu Suureksi vakoilujutuksi. Keskeisin henkilö oli Vilho Pentikäinen. Martti Backman on kirjoittanut tästä kirjankin. Nimeltään Vakoojat.

Avatar
sikakoira
James Bond (Daniel Graig)
Viestit: 25883
Liittynyt: Ke Kesä 07, 2017 8:50 am

Re: Vakoojarengas Suomessa 1933-34?

Viesti Kirjoittaja sikakoira »

https://www.huuto.net/kohteet/kaarlo-ku ... /514292841
KAARLO KURKO Suuri vakoilujuttu (1933)

Kuva

https://fi.wikipedia.org/wiki/Vilho_Pentik%C3%A4inen
Vilho Armas Pentikäinen (5. maaliskuuta 1903 Antrea – mahdollisesti 1942 Neuvostoliitto) oli suomalainen upseeri, joka tuli tunnetuksi vakoilustaan Neuvostoliiton hyväksi. Pentikäinen toimi Suomen armeijassa luutnanttina 1920-luvun lopulta alkaen ja työskenteli vuodesta 1929 puolustusvoimien yleisesikunnassa kuvakeskuksessa.[1] Hän hankki Neuvostoliitolle 1930-luvun alkuun mennessä tietoja useista Suomen salaisista sotilaallisista suunnitelmista. Paljastuttuaan Pentikäinen pakeni Neuvostoliittoon, missä hän loi vielä uuden menestyksekkään sotilas- ja tiedustelu-uran. Pentikäisen kuolinaikaa ja -paikkaa ei tiedetä varmuudella.

Pentikäisen käytöstä kuvattiin miellyttäväksi, ja olemusta huolitelluksi ja aina rauhalliseksi. Hänet värvättiin Neuvostoliiton asiamieheksi vuonna 1923. Varsinaisen vakoilijanuransa Pentikäinen aloitti viimeistään työskennellessään yleisesikunnassa vuosina 1929–1933.[1] Toimessaan Pentikäinen pääsi näkemään ja valokuvaamaan suomalaisia linnoituslaitteita, varuskuntia ja sotatarviketeollisuutta. Jälkeenpäin on tullut ilmi, että kopiot näistä filmeistä päätyivät Moskovaan. Hän toimitti salaista materiaalia Neuvostoliittoon värväyksestään lähtien noin kymmenen vuoden ajan vuosina 1923–1933. Pentikäisen toimintaan liittynyttä Etsivän keskuspoliisin tutkimuskokonaisuutta on kutsuttu ”Suureksi vakoilujutuksi”. Suomessa siihen liittyen tuomittiin 26 ihmistä.

Vuonna 2007 venäläiset lähteet väittivät, että Pentikäinen olisi ollut kaksoisagentti, joka vakoili myös Suomen hyväksi

Kuva
Varhaiset vuodet
Pentikäinen syntyi Antrean pitäjän Talikkalan kylässä seppä Herman Pentikäisen ja Alina Mannisen perheeseen. Hän liittyi jo nuorena Talikkalan työväenyhdistykseen ja osallistui punakaartin riveissä Suomen sisällissodan Viipurin taisteluun huhtikuussa 1918 ollessaan vasta 15-vuotias. Antauduttuaan valkoisille Pentikäinen joutui Viipurin vankileirille, josta hän vapautui isänsä ja tämän liikemiesystävän avustuksella toukokuun lopussa. Sodan jälkeen Pentikäinen eli työmiehenä ja oli mukana sosialidemokraattisen nuoriso-osaston toiminnassa, kunnes se lakkautettiin yhteyksistään kiellettyyn Suomen kommunistiseen nuorisoliittoon vuonna 1925.[3]

Pentikäinen suoritti varusmiespalveluksensa vuosina 1923–1924 konekiväärimiehenä, minkä jälkeen hän lähti sotilasuralle. Pentikäinen palveli aluksi kersanttina Helsingin Komennuskomppaniassa, kunnes hänet komennettiin reserviupseerikouluun vuonna 1927. Pentikäinen ylennettiin vänrikiksi 1929 ja luutnantiksi 1933. Hän raportoi maanlaisesti toimineen Suomen Kommunistisen Puolueen sotilaslinjalle jo varusmiespalvelusta suorittaessaan. Tärkeisiin tietoihin Pentikäinen kuitenkin pääsi käsiksi vasta huhtikuusta 1929 lähtien, jolloin hänet komennettiin valokuvaajaksi Yleisesikuntaan. Useat 1930-luvulla ilmestyneet puolustusvoimien julkaisut sisältävät hänen valokuviaan, vaikkei Pentikäisen nimeä olekaan mainittu.[3]

Neuvostoliiton vakoilijana
Pentikäinen kuvasi puolustusvoimien salaisia asiakirjoja toimiessaan yleisesikunnan yöpäivystäjänä. Koska dokumenttien kuvaaminen oli varsin aikaa vievää, hän lisäksi toimitti vartiovuoronsa alussa nipun papereita rakennuksen ulkopuolella odottaneille neuvostoagenteille, jotka kuvasivat ne Neuvostoliiton lähetystössä ja palauttivat ne ennen aamua Pentikäiselle. Hänen toimintansa saattoi jatkua vuosia juuri siksi, että yhtään asiakirjaa ei päivisin puuttunut paikaltaan.lähde?

Pentikäisen toiminnan seurauksena Neuvostoliitto sai tiedon kaikista Suomen salaisimmista sotilaallisista asioista. Esimerkiksi Suomi-konepistoolin piirustukset vei rajan yli ehkä juuri Pentikäinen. Neuvostoliitto sai lisäksi korvaamattoman tärkeitä tietoja esimerkiksi Suomen ja Viron toteuttamasta Suomenlahden sulkusuunnitelmasta, Suomenlahden meriväylistä ja miinoitussuunnitelmista.[1] Vielä toisen maailmansodan aikana huomattiin, kuinka neuvostolaivasto vältteli 1930-luvulla miinoitussuunnitelmiin sisältyneitä merialueita niissäkin tapauksissa, joissa ne oli jo poistettu uudemmista miinoitussuunnitelmista.lähde?

Tunnetun myytin mukaan Pentikäinen jäi kiinni tiedustelutehtävissään 1. lokakuuta 1933, kun päivystäjä havaitsi huoneessa palavat valot ja yllätti hänet itse teossa kuvaamassa asiakirjoja yleisesikunnan holvissa. Kertomukselle ei kuitenkaan löydy todisteita.[4] Todennäköisesti Pentikäinen kutsuttiin kuulusteluun Etsivän Keskuspoliisin luokse, mutta hän jätti saapumatta sinne paeten sen sijaan Neuvostoliittoon autollaan jättäen perheensä Suomeen. Hän pääsi ylittämään rajan täpärästi kiväärinsä kanssa Karjalankannaksella.lähde? Jälkeenpäin todettiin hänen elämäntapansa olleen ylellinen asemansa mukaisiin tuloihin nähden.[5]

Luovutettujen tietojen merkitys


1930-luvulla ajateltiin ensimmäisen maailmansodan ja sitä edeltäneen panssarilaiva-ajan hengessä, että suurikaliiperisilla rannikkotykeillä panssarilaivojen korvikkeena on suuri merkitys rannikkopuolustukselle. Tuolloin ei vielä otettu huomioon ilma-aseen kehityksen merkitystä kiinteitä asemia vastaan. Näin ollen kiinteiden tykistöasemien tiedoilla oli liikkuvalavettisten ohjusten aikakautta suurempi merkitys. Pentikäisen hankkimilla tiedoilla uskotaan olleen vaikutusta Boris Jartsevin neuvotteluyrityksiin Suomen hallituksen kanssa vuosina 1938–1939 sekä Neuvostoliiton jyrkkään suhtautumiseen Baltian maihin 1939–1940.

Suomen ja Viron suunnitelma Pietari Suuren merilinnoituksen hyödyntämisestä yhdistämällä rannikkotykistöjen tulenjohto Suomenlahden yli Neuvostoliiton Itämeren laivaston sulkemiseksi Suomenlahden pohjukkaan pyrittiin pitämään Suomessa salassa ja sotilasyhteistyö Viron kanssa jatkui, vaikka Suomi vuonna 1935 virallisesti luopui reunavaltiopolitiikasta ja ryhtyi kannattamaan pohjoismaista suuntausta. Tästä Suomen ulkopoliittisesta erosta Vironkin tukemaan Baltian reunavaltiopolitiikkaan nähden huolimatta jatkui sotilasyhteistyö Suomen ja Viron välillä kesään 1940, jolloin Neuvostoliitto otti haltuunsa Viron puolustusvoimat ja liitti ne osaksi puna-armeijaa.

Viron ulkopolitiikka oli puolueettomuudessaan Saksan ja Neuvostoliiton suhteen entente-henkistä niin kuin Puolankin. Kun Puola joutui tarkistamaan ulkopoliittista linjaansa 1935 Saksa-myönteisemmäksi solmimalla sen kanssa hyökkäämättömyyssopimuksen, Neuvostoliiton näkökulmasta Baltian maat alkoivat olla enemmän Saksan politiikan vaikutuksen alaisia, ja äärimmäinen uhkakuva Neuvostoliiton kannalta olisi ollut se, että Baltian maat olisivat osallistuneet Saksan ja Puolan kanssa Neuvostoliiton Itämeren laivaston sulkemiseen Suomenlahden pohjukkaan.

Toiminta Neuvostoliitossa
Päästyään Neuvostoliittoon Pentikäinen opiskeli Pietarin kansainvälisessä Lenin-koulussa, jossa hän käytti salanimeä ”Erik Art”. Nimelle luotiin koululla peitetarina, jonka mukaan Art olisi työskennellyt vuodet 1933–1935 elokuvaoperaattorina.[6] Vuonna 1935 Pentikäinen toimi Neuvostoliiton turvallisuuspalvelun GPU:n rajavartioaseman päällikkönä Kannaksella Miikkulaisissa. Myöhemmin hän palveli majurin arvoisena Leningradin jalkaväkikoulun suomenkielisillä kursseilla. Varsinainen tehtävä hänellä oli kuitenkin tällöin sotilaspiirin esikunnan Suomen topografisen toimiston päällikkönä. Vuonna 1936 hänet komennettiin Kazaniin.lähde?

Pentikäinen osallistui vuoden 1936 lopulla alkaneeseen Espanjan sisällissotaan tasavaltalaisarmeijaa tukeneiden kansainvälisten prikaatien riveissä everstin arvoisena neuvonantajana ja tiedustelu-upseerina. Vilho Pentikäinen säilytti henkensä Josif Stalinin 1930-luvun lopun ankarissa puhdistuksissa oleskeltuaan juuri pahimman puhdistusvaiheen Espanjassa ja palattuaan takaisin Neuvostoliittoon vuoden 1939 alkupuolella.[7]

Talvisodan aikaan talvella 1939–1940 Pentikäinen toimi Suomen kansanarmeijassa ja suomalaisten sotavankien kuulustelijana. Sen jälkeen vuosina 1940–1941 hän toimi Virossa neuvostomiehityksen aikaan. Jatkosodan alkuvaiheessa syksyllä Pentikäinen koulutti Leningradissa ja Moskovassa Suomeen lähetettäviä desantteja. Hänet kerrotaan nähdyn jatkosodan jälkeen Helsingissä Stockmannin tavaratalon luona, jolloin hän olisi kuulunut everstiluutnanttina Valvontakomission delegaatioon nauttien näin diplomaattista koskemattomuutta. 1940-luvun lopulla Pentikäinen on väitetty toimineen Neuvostoliiton sotilastiedustelun GRU:n vakoilujohtajana Espanjan ja Ranskan alueella. Hänen kerrotaan asuneen Ranskassa lähellä Sveitsin rajaa.[7]

Vuonna 2007 Pentikäisen veljenpoika professori Juha Pentikäinen lähetti Venäjän viranomaisille tiedustelun setänsä kohtalosta. Venäjän tiedustelupalvelun FSB:n vastauksen mukaan Vilho Pentikäinen oli kuollut vankileirillä maaliskuussa 1942. Hänet oli tuomittu vakoilusta Suomen hyväksi.[8]

Perhe
Pentikäisen ensimmäinen puoliso oli Tyyne Rouhiainen (1904–1993). Pariskunnalle syntyi poika vuonna 1925. 1930-luvun lopulla Pentikäinen solmi Neuvostoliitossa avioliitonomaisen suhteen O. W. Kuusisen tyttären Riikka Kuusisen kanssa.[3] Pentikäisen veli oli rovasti Veikko Pentikäinen.[9]

Vilho Pentikäinen oli Helsingin Sanomien entisen päätoimittajan ja Suomen Yrittäjien toiminnanjohtaja Mikael Pentikäisen isosetä.
Pentikäinen toimitti mm Suomi-konepistoolin piirustukset Neuvostoliittoon.
Maailma avautuu aivan toisella tavalla kuin jos yritätte rakentaa kuvaa maailmasta pelkän suomalaisen valtamedian varassa Se kuva on täysin virheellinen ja harhainen tarkoituksellisesti Se on mediapoolin ja hybridikeskuksen hybridisotaa teitä kohti

Avatar
WpwfLzpqM9srCxs
Nikke Knakkertton
Viestit: 177
Liittynyt: Ma Joulu 16, 2019 8:27 pm

Re: Vakoojarengas Suomessa 1933-34?

Viesti Kirjoittaja WpwfLzpqM9srCxs »

sikakoira kirjoitti:
La Maalis 21, 2020 1:52 pm
Pentikäinen toimitti mm Suomi-konepistoolin piirustukset Neuvostoliittoon.
Oliko se myynnin edistämistyötä kenties? Ehkä EK:n rahoittama vientiprojekti?
// Lihan kanssa ei kannata hosua //

Kempas
Jack Taylor
Viestit: 18
Liittynyt: To Maalis 19, 2020 12:17 pm

Re: Vakoojarengas Suomessa 1933-34?

Viesti Kirjoittaja Kempas »

Kiitos sikakoiralle hyvästä vastauksesta. Tuosta Suomi-konepistoolin piirustusten varastamisesta olen toki aiemminkin jo kuullut, mutta en mielessäni osannut yhdistää näitä kahta tapausta keskenään, ehkä olin jotenkin aina ajatellut että se tapahtui vasta sodan aikana kun on saattanut jossain koulun talvisotaa käsittelevällä tunnilla olla tuosta piirustusten varastamisesta puhetta.

Avatar
sikakoira
James Bond (Daniel Graig)
Viestit: 25883
Liittynyt: Ke Kesä 07, 2017 8:50 am

Re: Vakoojarengas Suomessa 1933-34?

Viesti Kirjoittaja sikakoira »

https://seura.fi/asiat/vakoilija-vilho-pentikainen/

Minne katosi kylmäverinen vakoilija Vilho Pentikäinen?
petturi001-1.jpg
petturi001-1.jpg (109.75 KiB) Katsottu 2220 kertaa
Mitä tapahtui vakoilija Vilho Pentikäiselle? Jatkoiko Suomen kaikkien aikojen vakoilija agenttielämäänsä Ranskassa? Vai kuoliko hän Stalinin vankileirillä?

Suomen menestynein vakoilija on luutnantti Vilho Pentikäinen. Hänen pakonsa Neuvosto-Venäjälle oli vuoden 1933 suurin uutinen Suomessa.

Yleisö ei tahtonut uskoa silmiään lukiessaan lehdistä päivästä toiseen yhä uusia yllätyksiä Pentikäisen jäljiltä paljastuvasta, Neuvostoliiton johtamasta kansainvälisestä vakoilujärjestöstä. Liigan lonkerot kiemurtelivat Tukholmaan, Berliiniin, Pariisiin, Lontooseen ja New Yorkiin.
3370733-1.jpg
3370733-1.jpg (144.35 KiB) Katsottu 2220 kertaa
Pentikäinen toimitti vakoilusaaliinsa Helsingin Albertinkadulla toimineeseen Neuvostoliiton lähetystöön. Puna-armeija tuhosi lähetystörakennuksen jatkosodan suurpommituksissa, joiden jälkiä yritetään tässä korjata. © LEHTIKUVA/HEIDE FOTO

Helsingissä toimineen vakoilurenkaan johtajaksi paljastui kanadalainen hienostorouva Mary Louise Martin ja hänen lähimmäksi apurikseen amerikansuomalainen opettaja Arvid Jacobson. Uutisia ahmineet suomalaiset saivat herkutella kuvauksilla salaperäisen ”Mata Harin” ylellisestä elämäntavasta marsalkka Mannerheimin naapurina Kaivopuistossa, hänen vaate- ja kenkäkokoelmistaan ja pyörittämästään seurapiirisalongista.

Mutta vakoilujärjestön todellisesta tähdestä, Suomen armeijan yleisesikunnassa palvelleesta Vilho Pentikäisestä ei ollut paljonkaan kerrottavaa. Pentikäinen oli loikannut rajajoen yli reppu täynnä yleisesikunnasta anastettuja asiakirjoja lokakuun 2. päivänä 1933, ja sen jälkeen hän hävisi punaisen hämärän maahan.

Mitä Pentikäiselle tapahtui paon jälkeen, on edelleen mysteeri. Palasiko hän Neuvostoliiton valvontakomission mukana Suomeen, kuten on väitetty? Vai teloitettiinko hänet Neuvostoliitossa?

Skandaalin peittely

”Suureksi vakoilujutuksi” ristitty vyyhti tutkittiin suuren salaperäisyyden vallitessa suljetuin ovin. Sotaväen ylimmässä johtokeskuksessa paljastunut julkea vakoilu oli armeijan johdolle suuri häpeä, ja sitä kenraalit pyrkivät kaikin tavoin peittelemään ja vähättelemään.

Oli uskomatonta, että kymmenen vuotta aikaisemmin punakaartissa ase kädessä taistellut kommunisti oli voinut edetä upseeriksi ja vielä valokuvaajaksi sotaväen kaikkein pyhimpään, yleisesikuntaan. Skandaalin pelossa armeijan johto tiedotti, että luutnantti Vilho Pentikäinen ei ollut päässyt käsiksi mihinkään todellisiin sotasalaisuuksiin ja että hän ei ollut voinut aiheuttaa merkittävää vahinkoa.

Todellisuus oli aivan toinen.

Vilho Pentikäinen oli kymmenen vuoden aikana urkkinut järjestelmällisesti kaikki armeijan sotasuunnitelmat, ohjesäännöt, kartat, miehistöluettelot, piirustukset linnoitteista, laivoista ja aseista. Ja mikä pahinta myös Suomen tekemät salaiset sopimukset puolustusyhteistyöstä muun muassa Viron kanssa. Yleisesikunnan valokuvaajana Pentikäinensellä oli pääsy kaikkiin puolustusvoimien yksiköihin, ja Pentikäisen Leica-kamera lauloi ahkerasti.

Suomettunut 30-luku

Hankkimansa asiakirjat Pentikäinen toimitti valokuvattaviksi suoraan Neuvostoliiton Helsingin lähetystöön Albertinkadulle. Neuvostodiplomaattien osallistuminen vakoiluun rikkoi karkeasti diplomatian pelisääntöjä. Moskovasta toimintaa johti puna-armeijan yleisesikunta.

Tyypillistä oli, että neuvostodiplomaattien törkeily tuntui olevan ongelma enemmänkin Suomen hallitukselle kuin Kremlille. Pelossa maiden suhteiden enemmästä vahingoittumisesta Suomen hallitus valehteli julkisuuteen, että Neuvostolähetystö ei ollut osallistunut vakoiluun, toisin kuin julkisuudessa oli kirjoiteltu.

Vilho Pentikäinen oli Suomen oma James Bond. Hänen elämäänsä kuuluivat aseet, kauniit naiset ja nopeat autot. Pentikäinen nosti tuloja kahdelta valtiolta, luutnantin palkkaa Suomen armeijasta ja vielä vähintään kaksinkertaista luutnantin palkkaa puna-armeijalta. Yhteenlaskettuina Pentikäisen tienestit nousivat kenraalien ansioiden tasolle ja ylikin.

Vilho Pentikäisellä oli asunto Helsingin Ullanlinnassa, hän ajoi omaa amerikkalaista Willys Whippet -autoa ja keikaroi räätälin tekemissä univormuissa. Hänellä oli myös kallis harrastus, ammunta. Pistooliammunnassa hän saavutti suurmestariluokan tason ja osallistui useisiin kilpailuihin suomenmestaruudesta. Sanomalehtien urheilusivuilla hän poseerasi samassa kuvassa toisen suurampujan, presidentti Svinhufvudin, kanssa.
petturi004-1.jpg
petturi004-1.jpg (84.89 KiB) Katsottu 2220 kertaa
Joulun viettoa yhdessä Tyyne-puolison kanssa vuonna 1929.

Naisten mies

Kaikkein kallein Pentikäisen harrastuksista oli kuitenkin naiset. Sotilaspiireissä oli tiedossa, että Pentikäisellä oli mittava ”naiskaarti”, ystävättäriä kaikkialla kautta koko maan. Ja naissotkuihin Pentikäisen vakoilijaura lienee lopulta kaatunutkin.

Olisi luullut, että Pentikäisen elintaso ja elämäntapa olisivat herättäneet ihmettelyä ja epäilyksiä Yleisesikunnassakin, mutta sellaisesta ei ole mitään merkkejä. Esikunta ja sen valvontaosasto nukkuivat sikeää Ruususen unta ja olivat sokeita helmoissaan tapahtuvalle röyhkeälle sotilasvakoilulle.

Pentikäinen osasi näytellä osansa taitavasti. Hän oli omaksunut nöyrän, hiljaisen ja itsestään numeroa tekemättömän roolin. Juroa ja puhumatonta Pentikäistä pidettiin esikunnassa suorastaan vähän tyhmänä. Se annettiin Pentikäiselle anteeksi, koska hän oli samalla käytökseltään äärimmäisen sotilaallinen. Niinpä hän saikin jo 26-vuotiaana vänrikkinä Suomen valkoisen ruusun ritarimerkin tunnustukseksi ”puolustuslaitoksen hyväksi tekemästään työstä”.

Tärkeän vakoilupostinsa Suomessa jättäneen Pentikäisen vastaanotto Venäjällä ei ollut lämmin. Aluksi miehen epäiltiin tulleen lähetetyksi rajan yli provokaattorina ja kaksoisagenttina. Neuvostoliiton tiedusteluelimet kuulustelivat häntä tiukasti kahdeksan kuukauden ajan. Lopulta ne olivat valmiit luovuttamaan kuiviin puristetun sitruunan teloittajien käsiin.

O.W. Kuusinen pelasti

Tässä vaiheessa Moskovassa oleskelevien johtavien suomalaiskommunistien sääli heräsi. Otto Wille Kuusinen ja Yrjö Sirola puhuivat Pentikäisen puolesta ja onnistuivat pelastamaan hänet Lenin-koulun oppilaaksi. Siellä Vilho Pentikäinen opiskeli huomiota herättämättä peitenimen Erik Art suojassa.

Suomessa liikkui taajaan huhuja Pentikäisen vierailuista vanhassa kotimaassaan. Hänet oli nähty milloin missäkin, kävelemässä Helsingin keskustassa tai houkuttelemassa rajalla puskasta huutaen kannaksen asukkaita kätyreikseen. Havainnot osoittautuivat mielikuvituksen tuotteiksi. Sanomalehdissä kirjoitettiin, että hänet olisi teloitettu jo kesällä 1934, mutta tämänkin uutisen lehdet joutuivat myöhemmin kumoamaan.

Espanjan sisällissodan sytyttyä 1936 komennettiin suurin osa Moskovan Lenin-koulussa ja sotakouluissa opiskelevista suomalaisista Espanjaan vasemmistohallituksen avuksi. Lähtökäsky sotaan oli useimmille hyvin vastenmielinen, mutta yhden Lenin-koululaisen naama loisti tyytyväisyyttään. Erik Art alias Vilho Pentikäinen oli vain odottanut tällaista mahdollisuutta.

Ja todellakin, Espanjan-komennus luultavasti pelasti Pentikäisen hengen. Kun hän palasi Moskovaan 1939 olivat suomalaisia pahasti niittäneet Stalinin vainot jo ohitse. Espanjassa Pentikäinen oli palvellut everstinä.

Espanjan käynnin jälkeen Pentikäisen tulevaisuuden näkymät vaikuttivat lupaavilta. Hänet oli hyväksytty jäseneksi Neuvostoliiton kommunistiseen puolueeseen, mikä oli edellytyksenä korkeampiin asemiin pääsemiselle. Urahaaveille oli varmasti myös hyväksi, että Pentikäinen oli saanut puolisokseen Riikka Kuusisen, mahtavan Otto Willen tyttären.

Vilho Pentikäinen teki marssioppaan Suomeen

Majuri Pentikäinen sai viran Leningradin sotilaspiirin esikunnasta, Suomen topografisen toimiston päällikkönä. Työ tarkoitti sotilaskarttojen valmistamista Suomen suunnalla sotimiseen. Pentikäisellä olikin kädet täynnä työtä, sillä puna-armeija valmisteli jo täyttä häkää hyökkäystä Suomeen eli talvisotaa.

Pentikäisen johdolla valmistettiin hyökkäysarmeijan käyttöön opaskirja Suomi – marssiteiden kuvaus. Työ sujuikin kuin rasvattuna, sillä juuri Pentikäinen oli kymmenen vuoden ajan toimittanut Venäjälle marssioppaaseen koottuja tietoja Suomen tiestöstä, silloista, luonnonesteistä, sopivista maihinlaskupaikoista, puhelinlinjoista ja bensa-asemista. Hän oli paras mahdollinen asiantuntija tehtävään.

Talvisodan aikana Pentikäisen on kerrottu osallistuneen suomalaisten sotavankien kuulusteluun, ja hän oli myös Kuusisen kansanarmeijan käytössä Karjalan kannaksella.

Välirauhan aikana Pentikäinen sai purkaa toimintatarmoaan miehitetyssä Virossa, jossa suomalaisten veljeskansaa alistettiin neuvostokuriin.

Jatkosodan ajalta tiedot Pentikäisen vaiheista käyvät epämääräisemmiksi. Pentikäisen uskottiin toimivan tiedustelu-upseerina Suomen vastaisella rintamalla, mutta siihen tiedot loppuivat.

Valvontakomissiossa?

Rauhanteon jälkeen syksyllä 1944 Pentikäisen tarina osoitti taas elpymisen merkkejä. Levisi puheita, että Pentikäinen olisi palannut Suomeen valvontakomission neuvostoliittolaisen delegaation jäsenenä. Eikä ainoastaan jäsenenä, vaan peräti komission puheenjohtajan Andrei Zhdanovin adjutanttina, eversti Viktor Kuznetsovin nimellä.

Pentikäisen jäsenyys valvontakomissiossa olisi toteuttanut suomalaisten pahimmat painajaiset. Maanpetturi kukkoilemassa voittajien etujoukossa Helsingissä olisi ollut äärimmäisen nöyryyttävää ja pelottavaa. Kerrottiin, että hän olisi ollut jopa Zhdanovin mukana tervehdyskäynnillä presidentti Mannerheimin luona Tamminiemessä.

Voiko tässä tarinassa olla perää?

Nykyisistä arkistoista ei löydy tietoja Pentikäisen saapumisesta Suomeen. Jos hän olisi ollut Helsingissä, hänet olisi varmuudella huomattu, ja siitä olisi pitänyt jäädä merkintöjä Valpon, ulkoministeriön ja sotilastiedustelun arkistoihin, mutta niitä ei ole.

Vain kuulopuheena kerrottiin, että kolme henkilöä olisi nähnyt Pentikäisen kävelevän everstin univormussa Helsingissä, muun muassa Stockmannin edessä. Mutta näiden silminnäkijöiden henkilöllisyydetkin ovat jääneet hämäriksi.

Olisiko Stalin halunnut aiheuttaa tällaisen skandaalin Suomessa heti rauhanteon alkajaisiksi ja nöyryyttää itseään Mannerheimia?

Kimmo Rentolan tuoreesta teoksesta Stalin ja Suomen kohtalo voi päätellä, että ei. Stalinin politiikkana oli luoda Suomessa luottamusta ja suopeutta Neuvostoliiton pyrkimyksiä kohtaan.

Stalinin päämääränä oli sotilaallinen sopimus Suomen kanssa ja jos hyvin kävi, sosialistinen kumouskin. Siihen ei sopinut suomalaisten tarpeeton pelottelu.

Kuolema vankileirillä?

Sotien jälkeen tiedot Pentikäisen liikkeistä hiipuivat vähitellen kokonaan. Vasta myöhemmin tuli ilmi väitteitä, että Vilho Pentikäinen olisi viettänyt 1950–60-luvuilla James Bond -elämää Ranskan ja Sveitsin sekä Espanjan alueilla toimimalla Neuvostoliiton sotilastiedustelun GRU:n vakoilujohtajana.

Vilho Pentikäisen veljenpoika, uskontotieteen professori Juha Pentikäinen yritti vuosien ajan jäljittää setäänsä Ranskan ja Sveitsin rajaseudulta onnistumatta löytämään hänestä merkkiäkään.

Lopulta Juha Pentikäinen lähetti 2007 virallisen tiedustelun Venäjän turvallisuuspalvelu FSB:lle ja pyysi tietoja sukulaismiehensä kuolinajasta ja olosuhteista.

Saadun vastauksen mukaan Vilho Pentikäinen oli kuollut jo maaliskuussa 1942 nälkään vankileirillä, johon hänet oli suljettu tuomittuna vakoilusta Suomen hyväksi.

Vastauksessa oli mukana kuva pulipäisestä vangista, jonka saattoi hyvällä tahdolla tunnistaa Vilho Pentikäiseksi. Leirivangiksi hän on tosin varsin hyvävointisen näköinen. Ilmoituksen mukaan Pentikäinen oli elänyt Neuvostoliitossa nimellä Vilgelm Aleksandrovitsh Purov tai Puro.

Äkkiä katsoen Vilho Pentikäisen kohtalo näyttäisi näin tulleen selvitetyksi. Mutta siinä varjojen maailmassa, jossa Pentikäinen eli, ei mikään ole koskaan täysin selvää eikä sitä, miltä näyttää. On täysin mahdollista, että Pentikäisen Purov identiteetti olisi tällä kuolintodistuksella vain ”tapettu” ja hänet olisi jälleen synnytetty eloon jollakin uudella henkilöllisyydellä.

Lopullista sanaa Suomen suurimman vakoilijan kohtalosta ei ole vielä lausuttu. Venäjän tiedusteluarkistojen avautumista odoteltaessa Vilho Pentikäisen mysteeri elää edelleen.

Kirjoittajalta on juuri ilmestynyt suuresta vakoilujutusta kertova dokumenttiromaani Vakoojat – Vilho Pentikäisen pako ja neuvostovakoilun romahdus 1933 (Gummerus)

https://yle.fi/uutiset/3-9738504
Vilho Pentikäinen rahoitti jetset-elämänsä vakoilemalla Neuvostoliitolle – saattoi samalla edesauttaa sodan syttymistä

https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/ ... oteutuivat
Ja kaikki ennusmerkit toteutuivat
Jotakin samaa tapahtui myös Vilho Pentikäiselle, joka oli kansalaissotaan lähtiessään neljäntoista ja vankileirilläkin vasta viisitoistavuotias. Vilhosta tuli valkoisen Suomen painajainen: hän toteutti vallanpitäjien pimeimmät pelot ja yritti myydä maansa naapurin isännille. Hyvänä apuna tässä oli appi, Otto Wille Kuusinen.

Vilhon pikkuveli Veikko jaksoi sen sijaan luottaa suomalaiseen yhteiskuntaan. Vanhoillislestadiolaisena pappina Veikko vei talvisodan kuukausina suruviestejä Pohjois-Pohjanmaan äideille ja vaimoille ja siunasi kaatuneita kotoisiin kumpuihin. Jatkosodassa hän teki papin töitä sekä Uhtualla että Vienan kanavalla.

Veikon lapsista maineeseen nousi uskontotieteen professori Juha Pentikäinen. Juhan esikoispoika on puolestaan Mikael Pentikäinen, Helsingin Sanomien päätoimittaja ja lestadiolaisen perheperinteen jatkaja.


Varusmiesaikanaan vuonna 1923 Vilho Pentikäinen ryhtyi vakoojaksi ja toimitti sittemmin valtavat määrät salaista sotilasmateriaalia Neuvostoliiton hyödyksi ja huviksi.

Tumma ja komea Vilho oli niin uskottava, ettei häntä osannut epäillä kuin Tauno Palo. Puolustusministeriön kemian laboratoriossa myrkkyjä keitellyt Palo kiinnitti huomiota outoon upseeriin, melkein kaksoisolentoonsa, ja ihmetteli, miksi tämä otti öisin valokuvia.

Vilho käytteli näppärästi kameraa ja osallistui myös elokuvan tekoon. Hän toimi sotilasasiantuntijana Erkki Karun Meidän poikamme merellä -propagandafilmissä, siinä samassa jossa Georg Malmsten lauloi ihanaa Leila-valssia.

Meripoikaimme menestystä Vilho ei jäänyt seuraamaan. Kun filmi tuli vuonna 1933 teattereihin, Vilho oli jo Neuvostoliitossa ja pian Moskovan Lenin-koulussa, missä hänet tunnettiin Erik Larsovitsh Artina.

Vilho pääsi tärkeäksi päälliköksi: hän johti Suomen topografista osastoa ja rajavartio-osastoa. Espanjan sisällissodasta kotiuduttuaan hän avioitui Vilgelm Aleksandrovitsh Purovin nimellä Otto Willen tyttären Riikka Kuusisen kanssa.

Talvisodassa Vilho taisteli Kuusisen kansanarmeijan joukoissa ja kuulusteli kielitaitoisena suomalaisvankeja. Vilho miehitti Viroa, koulutti desantteja ja palasi Suomeen valvontakomission siivellä.

Vai palasiko? Venäjän turvallisuuspalvelun mukaan kaksoisagentti Vilho eli Vilgelm Aleksandrovitsh heitettiin kesällä 1941 tyrmään ja haudattiin seuraavana keväänä ”kolmannen asteen ravitsemushäiriön” takia.

Kaikki eivät yllätyskäänteeseen usko, sillä kyseessä saattoi olla peiteoperaatio, yhden valepersoonallisuuden hävittäminen. Jotkut näkivät Vilhon paljon myöhemmin Genevenjärven huvilalla, jotkut ovat varmoja, että Moskovassa vuonna 1967 kuollut eversti Viktor Kuznetsov oli todellisuudessa Vilho Pentikäinen.

Arvoitus on ratkaisematta ja tietoa tarjolla vain sirpaleina, mutta Leo Tolstoin karkumatkasta kiinnostuneille voin suositella Jay Parinin Viimeistä asemaa (Tammi 2008), joka ei ole amerikkalaisuudestaan huolimatta ollenkaan hupsumpi Venäjä-romaani.
https://www.geni.com/people/Vilho-Armas ... 8588251055
Vilho Armas Pentikäinen

Tuolta näyttäisi kuolemanaika ja paikka löytyvän.
Vilho Armas Pentikäinen
Also Known As: "Erik Larsovitsh Artin", "Vilgelm Aleksandrovitsh Purov"
Birthdate: March 05, 1903
Birthplace: Talikkala, Antrea, Finland
Death: 1990 (86-87)
Luvull, Russia (Russian Federation)
Immediate Family:
Son of Herman Juho Pentikäinen and Aliina Manninen
Husband of Tyyne Rouhiainen and Riikka-Sisko Kuusinen
Father of Paul Armas Pentikäinen
Brother of Veikko Adolf Pentikäinen
Occupation: kaksoisagentti, vakooja
Managed by: Ulla Naparstok
Last Updated: August 24, 2019
Kuvien kokoa kohtuullistettu
-NILS-
Maailma avautuu aivan toisella tavalla kuin jos yritätte rakentaa kuvaa maailmasta pelkän suomalaisen valtamedian varassa Se kuva on täysin virheellinen ja harhainen tarkoituksellisesti Se on mediapoolin ja hybridikeskuksen hybridisotaa teitä kohti

Avatar
sikakoira
James Bond (Daniel Graig)
Viestit: 25883
Liittynyt: Ke Kesä 07, 2017 8:50 am

Re: Vakoojarengas Suomessa 1933-34?

Viesti Kirjoittaja sikakoira »

Lydia Stahl
https://en.wikipedia.org/wiki/Lydia_Stahl
Early life

She was born Lydia Chkalov in Rostov-on-Don, in the south of Russia, in 1885.

She married Baron Boris Stahl, a Russian nobleman, who divorced her and emigrated to the United States with his new wife Ludmila.

Personal life
She befriended the Finnish writer Hella Wuolijoki and was a regular visitor to her estate Marleback in Southern Finland, which was a meeting place for leftist intellectuals and politicians. Through her relationship with Finnish communist politician Otto Kuusinen, she met the American radical, journalist John Reed, and maintained a correspondence with him until his death in 1920.

Career

While a refugee in Finland she joined the Soviet secret service in 1921.

During the 1920s, Lydia established a photography studio in Paris where she copied secret documents for Soviet Military Intelligence. In June 1928 she was transferred to New York to help the Soviet Union's Main Intelligence Directorate (GRU) rezident Alfred Tilton. Her second trip to New York took place in December 1931. Then she returned to Paris to work for the network which included Robert Gordon Switz who led his own group. Lydia's ami was the French professor Louis Pierre Martin, codebreaker and translator for the Naval Ministry and member of the Legion of Honor.

Arrest

In 1933 counterespionage uncovered a network in Finland which included Tilton's wife Maria, Lydia's friend Ingrid Bostrom, and Arvid Jacobson. Bostrom provided information which led French counterintelligence to Lydia. She was arrested in December 1933 and other members of the network, including Switz and his wife, were arrested shortly afterward. Lydia was convicted of espionage in April 1935 and served a four-year sentence.

She disappeared after her release from French prison
.
Ryhmän johtajasta Mary Louise Martinista en löytänyt tähän hätään tietoa.

Arvid Jacobson
https://en.wikipedia.org/wiki/Arvid_Jacobson
Arvid Jacobson was a Finnish-American Communist who spied for the Soviet Union in the 1930s.

Biography
Jacobson was working as a high school teacher in Detroit when, in the fall of 1932, he was recruited to work for the Soviet Military Intelligence (GRU) by the Comintern agent "Mrs. Morton", a pseudonym of Aino Kuusinen, the wife of the Finnish communist leader Otto Kuusinen.

He traveled to New York where the fledgling GRU agent Whittaker Chambers was assigned the task of meeting Jacobson and making a fitness report. Chambers advised against Jacobson's use as an underground agent because of his truculent temperament and the fact that he was missing fingers on one hand.[1]

Nevertheless, the GRU sent him to Europe as part of an apparatus of Soviet agents, led by the wife of Alfred Tilton, that operated in Finland. The Finnish police uncovered the group after a suspected Army Officer fled to the Soviet Union with military secrets. Jacobson was arrested in October 1933, along with his wife, and he promptly confessed to his role as an agent and revealed the existence of another Soviet apparatus working in Paris which included Lydia Stahl and Robert Gordon Switz.

After a secret trial, the Finnish court sentenced Jacobson to six years imprisonment in April 1934. He was subsequently pardoned in July 1935 and returned to the United States.
Maailma avautuu aivan toisella tavalla kuin jos yritätte rakentaa kuvaa maailmasta pelkän suomalaisen valtamedian varassa Se kuva on täysin virheellinen ja harhainen tarkoituksellisesti Se on mediapoolin ja hybridikeskuksen hybridisotaa teitä kohti

Kempas
Jack Taylor
Viestit: 18
Liittynyt: To Maalis 19, 2020 12:17 pm

Re: Vakoojarengas Suomessa 1933-34?

Viesti Kirjoittaja Kempas »

Wikipedian mukaan venäläiset lähteet väittivät 2000-luvulla että Pentikäinen olisi ollut suomalaisten kaksoisagentti, mutta näiden tietojen valossa vaikuttaa kyllä aika epätodennäköiseltä, varsinkin jos tuohon Seuran artikkeliin on uskominen niin kyllä sai ihan kiitettävää vahinkoa aikaiseksi meikäläisille. Esko Riekistä sanotaan että hän jahtasi kuulemma intohimoisesti kommunisteja, mutta ilmeisesti tämä kameleontti jäi häneltä huomaamatta, vaikka teoriassa tuon osallistumisen taisteluihin punaisten puolella olisi pitänyt olla iso varoituslippu, vaikka sattuuhan näitä, mikään seula ei valitettavasti ole täydellinen. Lisäksi meillä suomalaisilla on vähän sellainen taipumus että vain kaikkein ilmeisimpiä tapauksia osataan epäillä, avoimesti kommunisteja saatettiin tarkkailla ja ahdistella, mutta jos mies osasi pitää turpansa kiinni poliittisista mielipiteistään niin saatettiin vaan arvailla että tuo punakaarti toiminta oli vain "nuoruuden hairahdus".
Vai oli Lydia Stahl Hella Wuolijoen ystäviä? Miksei mua yllätä että sen naisen nimi nousee säännöllisesti esiin kun puhutaan vakoilusta erään tietyn naapurimme hyväksi. Ideologia ja uskonto ovat voimakkaita tekijöitä, samoin kuin myös verisiteet ja luonnollisesti näiden tulisi olla varoituslippuja kun tutkitaan luottamuksellisiin asemiin pyrkivien henkilöiden taustoja. Esimerkiksi opiskelu ulkomailla on hyvä tilaisuus noiden maiden tiedustelupalveluille rekrytoida henkilö ja todennäköisyys vain kasvaa mikäli henkilön isä/äitii tai molemmat vanhemmat ovat tuosta maasta kotoisin. Samoin jos henkilön perhepiirissä on ollut vakoilutoimintaan osallistuneita niin senkin pitäisi pistää hälytyskellot soimaan. No, tämä siis vakoilusta yleisellä tasolla. Mielenkiintoinen aihe, varsinkin näin Suomen osalta.

Avatar
sikakoira
James Bond (Daniel Graig)
Viestit: 25883
Liittynyt: Ke Kesä 07, 2017 8:50 am

Re: Vakoojarengas Suomessa 1933-34?

Viesti Kirjoittaja sikakoira »

^
Juu on. Mennyt kyllä itseltä ihan ohi.Pitäisi varmaan lukaista joku noista kirjoista mitä näistä on kirjoitettu. En nyt mistään löytänyt tuosta "MataHarista" Mary Louise Martinista mitään tietoa tälleen pikaisesti mutta täytyy vähän kaivella. :) Kumma homma jos johti koko operaatiota kun ei mitään tosiaankaan silmiin osunut .Ainoa missä on mainittu on tuo NYTimesin juttu joka on maksumuurin takana. Kuitenkin ollut isomman luokan uutinen aikoinaan käsittääkseni.

Daily Heraldista löytyi tällainen uutinen lokakuulta 1933

Kuva

Tuomittiin huhtikuussa 1934 kahdeksaksi vuodeksi linnaan.
Maailma avautuu aivan toisella tavalla kuin jos yritätte rakentaa kuvaa maailmasta pelkän suomalaisen valtamedian varassa Se kuva on täysin virheellinen ja harhainen tarkoituksellisesti Se on mediapoolin ja hybridikeskuksen hybridisotaa teitä kohti

Vastaa Viestiin