dazu kirjoitti: ↑To Huhti 23, 2020 1:08 am
Hemmo Paskiainen kirjoitti: ↑To Huhti 23, 2020 12:22 am^
Niin se vain taitaa olla.
Suomellakin on kipeitä, läpikäymättömiä asioita omassa sotahistoriassaan.
Sotaveteraanit ovat olleet päättäjille sekä historian tutkijoille pyhä asia, eikä Suomen käymää sotaa WW2:ssa julkisesti saisi arvostella.
Tai siis saa arvostella, mutta on varauduttava julkiseen teilaukseen.
Olen ollut vuosikymmeniä sitä mieltä, että sitten kun viimeinen sotaveteraani Suomessa on kuollut, voidaan ryhtyä oikeasti avoimesti perkaamaan osuuttamme toisessa maailmansodassa.
Nyt olen kyllä eri mieltä tästä asiasta, sillä kyllä näistä asioista on Suomessa keskusteltu täysin avoimesti jo siitä asti, kun hommat on tapahtuneet. Itse luin näistä suomalaisten keskitysleireillä kuolleista neuvostokansalaisista varsin kattavasti yliopiston pääsykoekirjasta aikoja sitten.
Mitään tavallisia sotaveteraaneja ei näistä leireistä tule syyttää, koska heillä ei ole niiden kanssa ollut mitään osaa, eikä arpaa. Jos joku pitäisi syytettyjen penkille laittaa, niin ne ovat niitä sen ajan valtion johtoon kuuluneita ja sen ajan esikuntaupseereita, eikä heitä ole enää 50-luvun jälkeen ollut hengissä.
Sotaveteraanit ovat aika pitkälti sellaisia tyyppejä, jotka ovat olleet tyyliin torjumassa puna-armeijan miljoonapäistä rynnistystä kesällä 44 ja traumatisoituneet niissä taisteluissa. Eivät ne mistään leireistä mitään tiedä.
Toki paljon on pengottu ja tutkittu, mutta virallisessa kirjoituksessa on havaittavissa asioiden käsittelyä "silkkihansikkain"
Ehkä peljäten mahdollisia oikeudellisia seuraamuksia. Vastuuseen henkilöitä näistä poikkeuksellisista toimista sota-aikana ei todellakaan tarvitse lähteä etsimään. Eikä nimiä varsinkaan ole tarpeen julkaista. Suomen sodassa olleet (väärin menetelleet) ovat jo moninkertaisesti tekemisensä maksaneet painajaisten, päihde- ja väkivaltaongelmien muodossa.
Minun mielestäni saattaa kuitenkin vielä olla monia historian tutkijoille hedelmällisiä arkistoja olemassa näiden tiimoilta.
-Otetaan esimerkiksi vaikkapa suomalaisten "rintamakarkureiden" teloitukset. Kestävätkö niistä kaikki kriittisen tarkastelun.
-Vankileireillä kuolleet:
Ovatko kuolemat olleet väistämättömiä? -Ehkä ei.
Onko laiminlyöty asioita? -Varmastikin on. (Ei niitä leirejä hurvitteluja silmälläpitäen rakennettu)
Aiheuttaako toimenpiteitä? -Ei tarvitse. (Sodassa tapahtuu monenlaista julmuutta) -Toki räikeimmät ja raaimmat sotarikokset pitää viedä oikeuskäsittelyineen loppuun saakka.
Onko tarpeen selvittää? -Historian ymmärtämisen kannalta on.
Siitä ollaan täysin samaa mieltä, että suurimmat syylliset löytynevät upseeristosta (sotaveteraaneja hekin ovat) ja valtion päättäjäpaikoilta.
Kaikella kunnioituksella sodan kokeneille. Sekä rintamalla olleille, että kotirintamalla kestäneille.