Mielialalääkkeet

Sana on vapaa jos netiketti on hallussa.

Valvoja: Moderaattorit

rapier
Vic Mackey
Viestit: 1902
Liittynyt: Ma Maalis 10, 2008 6:21 pm
Paikkakunta: Oulu

Mielialalääkkeet

Viesti Kirjoittaja rapier »

Siis kuin laajalti näitä käytetään?
Nettiä lukiessa tulee mielikuva että melkein kaikki. Ei näin voi olla.

Eihän?

Maybrick
Perry Mason
Viestit: 3828
Liittynyt: Ti Loka 23, 2007 4:44 pm

Viesti Kirjoittaja Maybrick »

Poistettu tarpeeton viesti, jonka informatiivisuus osoittautuikin kyseenalaiseksi
Viimeksi muokannut Maybrick, Su Maalis 30, 2008 12:29 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Nothing is quite what it seems

Avatar
VoDKa
Ainesta Watsoniksi
Viestit: 4911
Liittynyt: Ke Marras 07, 2007 5:17 am
Paikkakunta: Better place.

Viesti Kirjoittaja VoDKa »

Ja tässä käytetään Googlaustaitoja ja todetaan että "Suomalaisista masennus- ja mielialalääkkeitä syö noin 4 prosenttia."'

Lähde: Tukiasema.net

On se yllättävää mitä kaikkea ihminen voi tehdä erilaisilla taidoilla! :shock:

One day I might just disappear and you will never find me. Nobody will ever find me.


rapier
Vic Mackey
Viestit: 1902
Liittynyt: Ma Maalis 10, 2008 6:21 pm
Paikkakunta: Oulu

Viesti Kirjoittaja rapier »

Niin. Tarkoitin että minkälaisia kokemuksia palstalaisilla on.

Avatar
VoDKa
Ainesta Watsoniksi
Viestit: 4911
Liittynyt: Ke Marras 07, 2007 5:17 am
Paikkakunta: Better place.

Viesti Kirjoittaja VoDKa »

Paskoja.

En suosittele. Saman sanoisi varmaankin Stephen Kazmierczak, mikäli voisi. *mustanhuumorinviljelys*

One day I might just disappear and you will never find me. Nobody will ever find me.


SVC
Remington Steele
Viestit: 249
Liittynyt: Su Maalis 02, 2008 2:01 am

Re: Mielialalääkkeet

Viesti Kirjoittaja SVC »

rapier kirjoitti:Nettiä lukiessa tulee mielikuva että melkein kaikki. Ei näin voi olla.
Netti houkuttelee puoleensa masennuksesta tai esim. sosiaalisita peloista kärsiviä. Toki "normaalitkin" palstoille kirjoittelevat, mutta tämä voisi olla yksi syy miksi nettiä selaillessa määrä vaikuttaa isommalta kuin mitä se on.

Itse en usko että lääkkeissä sinällänsä on vikaa, kuulemma auttavat monia. Mutta vahvoissa aineissa on aina se toinen puoli - kaikille ne eivät sovi ja lopputulos saattaakin olla jotain aivan muuta kuin masennuksen tai ahdistuksen helpotus. Mielialalääkkeiden käyttö kuuluisi aloittaa lääkärin valvonnassa, mutta tässä nyky-yhteiskunnassa valitettavasti on tapana ojentaa pillerit kouraan ja passittaa kotosalle selviämään.

Arlene
Christopher Lorenzo
Viestit: 1688
Liittynyt: Ke Joulu 12, 2007 8:30 pm
Paikkakunta: Pentonville

Viesti Kirjoittaja Arlene »

rapier kirjoitti:Niin. Tarkoitin että minkälaisia kokemuksia palstalaisilla on.
Hyviä.
Sivuvaikutuksia on alussa, mutta nopeasti tasaantuu. Eivätkä aiheuta riippuvuutta. Oma kokemus on, että lääkärin valvonnassa aloitetaan ja myös jatketaan.

joey
Angus MacGyver
Viestit: 6783
Liittynyt: La Marras 10, 2007 9:55 pm

Re: Mielialalääkkeet

Viesti Kirjoittaja joey »

SVC kirjoitti:
rapier kirjoitti:Nettiä lukiessa tulee mielikuva että melkein kaikki. Ei näin voi olla.
Netti houkuttelee puoleensa masennuksesta tai esim. sosiaalisita peloista kärsiviä. Toki "normaalitkin" palstoille kirjoittelevat, mutta tämä voisi olla yksi syy miksi nettiä selaillessa määrä vaikuttaa isommalta kuin mitä se on.
Jep. Samoin masentuneisuudesta ja itsetuhoisuudesta kärsineet ovat usein kiinnostuneita kuolemasta, sekä siihen liittyvistä erinäisistä asioista ja ilmiöistä. Tällöin voisi olettaa, että murha.infossa näitä masentuneita/itsetuhoisia tai entisiä sellaisia on erityisen paljon.

Avatar
VoDKa
Ainesta Watsoniksi
Viestit: 4911
Liittynyt: Ke Marras 07, 2007 5:17 am
Paikkakunta: Better place.

Viesti Kirjoittaja VoDKa »

Arlene kirjoitti:
rapier kirjoitti:Niin. Tarkoitin että minkälaisia kokemuksia palstalaisilla on.
Hyviä.
Sivuvaikutuksia on alussa, mutta nopeasti tasaantuu. Eivätkä aiheuta riippuvuutta. Oma kokemus on, että lääkärin valvonnassa aloitetaan ja myös jatketaan.
Ei pidä paikkaansa. Lääkkeestä riippuen tietenkin, mutta oman kokemukseni mukaan 90% käyttäneistä ovat sanoneet, että aiheuttavat riippuvuutta ja vieroitusoireita kun lopettaa.

(Ja tämä 90% perustuu arvioon ja niihin ihmisiin, joiden tiedän käyttäneen mielialalääkitystä. Tein muutaman vuoden eräänlaista vapaaehtoistyötä masentuneiden eräänlaisella tukiklinikalla, joten kyse ei ole siis vain parista ihmisestä.)

One day I might just disappear and you will never find me. Nobody will ever find me.


PaulaDrew
Jack Bauer
Viestit: 960
Liittynyt: Ti Joulu 18, 2007 11:49 am
Paikkakunta: Teurastamo 5

Viesti Kirjoittaja PaulaDrew »

Jonkun kuukauden jaksoin aikoinaan syödä citalopramia, mutta sitten ajattelin, että olen mieluummin masentunut. Oli ihan hirveää, hereillä pysyin pari minuuttia päivästä, jalkeilla huimasi ja pyörrytti ja oksetti ja hengästytti, ruokaa ei voinut ajatellakaan, hikoilin ihan tajuttomasti, seksi ei huvittanut ja orgasmin saaminen kesti tunnin vähintään eikä tuntunut miltään. Ai niin, ja iho meni ihan paskaan kuntoon.

Jotkut löytävät kerralla lääkkeen joka auttaa ja selviävät ilman mainittavia sivuvaikutuksia. Joillakin taas kestää vuosikausia etsiä itselleen sopivaa lääkitystä, kun ilmankaan ei voi olla. Itselläni masennus meni onneksi ohi kun sain lomailla ja nukkua tarpeeksi ensimmäisen kerran vuosiin. Eniten maailmassa toivon, etten joutuisi kokemaan sitä toista kertaa.

Maybrick
Perry Mason
Viestit: 3828
Liittynyt: Ti Loka 23, 2007 4:44 pm

Viesti Kirjoittaja Maybrick »

Kysymys riippuvuudesta menee suurinpiirtein näin: lääkärit sanoo, että riippuvuutta ei tule. Itse serotoniinin takaisinoton estäjiin (nykyään yleisiä mielialalääkkeitä) ei kai sinänsä tule riippuvuutta, mutta sen vaikutuksista on vaikea päästä tai edes haluta eroon.
Kun elämä ilman stressioireita ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja vähemmällä masennuksella on niin paljon helpompaa itselle ja läheisille, paluu takaisin entiseen ei houkuttele.
Paula Drew taisi summata ne vakavimmat ja useimpia koskevat sivuvaikutukset, joiden takia lääkkeen jatkuva käyttö ei monia innosta. Toisaalta lääkärit suosittelevat nimenomaan pitkään jatkuvaa käyttöä näiden lääkkeiden parhaan tehon saavuttamiseksi. Suomessa ei yleensä ole järjestetty sitä terapiaa, mikä kuuluisi näiden lääkkeiden vaikutuksen aikana saada, jotta elämä ilman mielialalääkkeitä kävisi mahdolliseksi, ts. tulisi positiivisia kokemuksia elämän mahdollisuudesta ilman sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja hallittavissa olevan masennuksen kanssa.

Vieroitusoireiden esiintyminen ja voimakkuus riippuvat siitä, miten käyttö lopetetaan. Se pitäisi tehdä hitaasti useiden viikkojen aikana, mutta se vaatii jäljellä olevan lääkkeen määrän arviointia ja sen riittävyyttä lopetuksen ajaksi suunnitellulla tavalla, ja se on monelle liian vaikea tehtävä.

Yleensä sitalopraamit tekee turrahkon olon ainakin aluksi. Mikään ei tunnu oikein miltään. Ei itketä muttei välttämättä nauratakaan. "Buddhalainen olo" mainitaan hyvin kuvaamaan oloa. Loputonta tyyneyttä, kyllä se siitä.
Viimeksi muokannut Maybrick, Su Maalis 30, 2008 3:33 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Nothing is quite what it seems

rimma
Christopher Lorenzo
Viestit: 1513
Liittynyt: Ma Marras 19, 2007 11:43 pm
Paikkakunta: Pripyat

Viesti Kirjoittaja rimma »

NOh, jos nyt suoraan puhutaan niin olisin toivonut että en olis ikinä alottanutkaan lääkkeitä. Tai ainakin että se olis pienemmässä mittakaavassa kun nyt. Lääkkeitä on paljon ja lääkärit sanoo että täytyy ottaa toisen lääkkeen pariksi toinen että toimivat yhteisvakutuksellisesti ja sitten vielä kolmas että mänä kaksi takaavat parhaan tuloksen. Siinäpä sitä sitten ollaan ja kyllä ne koukuttaa kun niitä on näin paljon.
Lopettamiseen menee ihan tuhoton määrä aikaa kun lääkkeet täytyy purkaa erikseen ja vaikka sitä toivon niin lääkärit ei siihen suostu mutta kotonakaan ei saa lääkkeitä itsekseen lopettaan. Tuntuu että olne umpikujassa näitten kanssa enkä enää itse määrää omasta elämästäni. Lääkkeet maksaa ihan tuhottomasti ja kun sanon lääkärillä että on valittava joko lääkkeitten maksaminen tai ruoan ostaminen niin painottavat ja panostavat siihen että ethän sinä nyt lääkkeitä voi noin vaan lopetttaa, joten ostan lääkkeet ja syön sitten vaikka makaronia monta viikkoa.

Kokemutkset lääkkeistä ei siis mitenkään hyvälle tunnu vaikka periaatteessa ne pelasti minun elämän. Tämä on niin kaksipiippuinen juttu että en osaa siihen itse enää suhtautua mitenkään. Enkä oikein tiedä mitä pitäs tehdä.

Jos alussa enne kun lääkkeet alotettiin olis keskitytty siihen oireen hoitamiseen vois olla että nykyään pärjäisin vähälläkin. Sensijaan minut pumpattiin täyteen kaikkee paskaa ja nyt kärsin siitä. Sitten kun miettii että lääkkeet unohtuu joskus kotiin kun olen reissussa niin se on yhtä kidutusta. Ei saa nukuttua yhtään ja hikoiluttaa ja ahdistaa ja paleltaa ja muuta vastaavaa.

Kai minä vaan jatkan niin kun aina ja roikun elämän reunassa kiinni lääkkeitten varassa. Se tuntuu niin uskomattomalle että lääkärit ei suostu lopettamaan lääkkeitä pikkuhiljaa vaikka pyydän.
Paska homma. On myönteisiä kokemuksia mutta ne hautautuu kielteisten alle ja sinne ne jää...Pieni avautuminen, sorry :)
Kumpi on pahempi: totuus joka saa itkemään vai valhe joka saa hymyilemään?
век живи, век учись.

Maybrick
Perry Mason
Viestit: 3828
Liittynyt: Ti Loka 23, 2007 4:44 pm

Viesti Kirjoittaja Maybrick »

Ylläoleva Rimman kirjoitus kuvaa hyvin sitä, miten hyviä kokemuksia on, mutta huonot hautaa alleen hyvät kokemukset. Eikä oikein tiedä, mikä lopulta painaa enemmän.
Olen monesti ajatellut sitä, miltä diabeetikosta tuntuu kun tietää, että joutuu loppuelämän pistämään insuliinia, on siitä riippuvainen eikä unohduksia sallita. Ja jos jossain äärioloissa aineen saamiseen tulisi katko. Itse olen kokeillut pari kuukautta insuliinia pistoksina (raskausajan diabeteksen hoitona), ja se on loistava aine, parantaa oloa niin totaalisesti, mutta jos pitäisi joka päivä loppuelämän ajan pistää...

Se vaatii kypsyttelyä ajatella, että mä nyt olen tämän lääkkeen kanssa ehkä loppuun asti ja pystyä silti elämään vapaasti.
Viimeksi muokannut Maybrick, Su Maalis 30, 2008 10:35 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Nothing is quite what it seems

Aariel
Vic Mackey
Viestit: 1955
Liittynyt: Pe Huhti 20, 2007 12:02 pm

Viesti Kirjoittaja Aariel »

rapier kirjoitti:Niin. Tarkoitin että minkälaisia kokemuksia palstalaisilla on.
Riippuu lääkkeistä. Jos nyt puhutaan ihan perus masennuslääkkeistä, joiden aloituksesta menee noin kuukausi tai enemmänkin, ennen kuin vaikutus alkaa, niin.. Mulla on kokeiltua kaikenlaisia erilaisia näitä eivätkä ne ole auttaneet kyllä yhtään. Yksilöllisestihän ne vaikuttaa, mutta ei mitään vaikutusta mulle. Kalliitakin ne on.

Jos nyt arvostelen Suomen terveysjärjestelmää tältä kantilta, niin valitan siitä oli se masennuksen "syntytapa" mikä tahansa, niin yleensä aloitetaan heti masennus/mielialalääkkeet, ehkä päälle rauhottavia ja unilääkkeitä.

Voin tunnustaa, että kaikki mahdolliset mielialalääkkeet on kokeiltu, mutta mikään ei ainakaan sillä annostuksella ole tuonut mitään apua. Meilläpäin täällä on sellainen ongelma, että ei paljon kontrollikäyntejä ole. Aina kun lääkitystä on vaihdettu, itse olen joutunut soittamaan jos ei passaa ja silloinkin ollut vähän siinä ja siinä jaksaako ne enää ottaa musta vaivaa (vaikea potilas, ei hiljene millään pillerillä :wink: ) Tällä lääkityksellä lääkärien luulon mukaan on mennyt kolmisen vuotta, mutta olenpas itse sitä muokkaillut tarpeeni mukaan. Ja juuri nyt en syö mielialalääkkeitä ollenkaan, vaan yksi palstalainen suositteli E-Epaa (luontaistuote) ja se on kyllä auttanut :)

Maybrick
Perry Mason
Viestit: 3828
Liittynyt: Ti Loka 23, 2007 4:44 pm

Viesti Kirjoittaja Maybrick »

Ainakin sitalopraami on tosi halpaa lääkettä.
Nothing is quite what it seems

Vastaa Viestiin