Uskonnollinen suuntauksesi, jahka sellainen löytyy?

[combat18]

Eli mitä uskontoja / elämänkatsomuksia käyttäjiltä täällä löytyy?
Itse en tunnusta mitään uskontoa, Minun mielestä tuommoiset on vähän turhia, ainakin minulle.

[markja]

Uskonto on oopiumia kansalle.

Tietämätön ja hölmö moukka on tarvinnut kaikenlaista taikauskoa ja loitsua selittämään tuntematonta maailmaa, mutta se, että joku vielä tänä päivänäkin voi olla taikauskoinen, menee kyllä mun ymmärrykseni yli. Meillä on jo tietoa asioista, ei tarvitse uskoa roskaan.

On se tietysti hyvää psyykkistä itsesäätelyä, kun voi vakuutella itselleen esim. että paha saa palkkansa ja että elämää on tämänkin elämän jälkeen tms. Silloin ei joudu kohtaamaan niitä epämiellyttäviä faktoja, että paha harvoin saa palkkansa ja kun kuolet niin sitten koko tietoisuutesi ja kaikki vain katoaa. Ei jää mitään. Ei mustaa, vaan ei mitään. Tämän tajuaminen on tietysti aika epämiellyttävää ja helposti sitä heikko mieli haluaakin usko, että asia olisi toisin.

Minusta uskovaiset ovat jossain määrin aika säälittävää porukkaa. Ihminen, joka tarvitsee jonkinmoista "ylemmän tahon" selittelyä ja ohjenuoraa, jotta jaksaa päivänsä elää läpi, tuntuu onnettomalta ja jotenkin omaa ajattelukykyä omaamattomalta ihmiseltä. Monet näistä ressukoista vielä kiertävät saarnaamassa muillekin tätä valettaan, jossa elävät. Kaikenlainen järkevä keskustelu ja epäily heidän taikauskostaan on täysin kanssakäymisen ulkopuolella.

Mutta uskontohan on jokaisen yksityisasia - mitä se mulle kuuluu?
Niin kauan kuin uskovaiset voivat äänestää ja siten pakottaa muutkin toimimaan haluamallaan tavalla, kyse ei ole yksityisasiasta. Niin kauan kuin uskovaiset kiertelevät ovelta-ovelle häiriköimässä ja aivopesemässä ihmisiä, kyse ei ole yksityisasiasta. Niin kauan kuin uskovaiset aivopesevät viattomia lapsiaankin sairaisiin taikauskoihinsa ja loitsuihinsa, kyse ei ole yksityisasiasta. Etenkin, niin kauan kun meillä on valtionkirkko, kyse ei ole yksityisasiasta.

Jokainen uskokoon vaikka Suureen Spagettihirviöön jos sellaista satua elämäänsä tarvitsee. Mutta älköön pakottako ketään muita tukemaan tai uskomaan samaan. Pitäkööt uskontonsa vain ja ainoastaan itsellään ja omassa rauhassaan.


PS. Ajatusleikki uskovaisille (joka ei tietenkään onnistu, mutta koetetaan): Kaikki uskonnot pohjautuvat periaatteessa samanlaisiin väittämiin ja oletuksiin, esim. pyhä kirja, jokin jumalolento, jonkinmoinen sielu jne Kaikkia näitä perustellaan samoilla (kehäpäätelmillä). Jos on looginen ja arvioisi uskontoja vain niiden "perustelujen" ja "todisteiden" pohjalta, olisi mahdotonta - järjetöntä uskoa mihinkään uskontoon! Miksi? Kaikkia perustellaan samoin tavoin. Et voi mitenkään perustella järkevästi, että esim. kristinusko olisi "oikea" ja islam tai buddhalaisuus "väärä", koska kaikki nojautuvat samoihin perusteluihin. Näin ollen, valitset minkä tahansa uskonnon, olet tosiasiassa voinutkin kuitenkin valita "väärin" (ja kun se tuomiopäivä tai mikälie tulee, olet paskassa tilanteessa vääräuskoisena). Kun et voi mitenkään tietää mikä uskonnoista on oikea - kannattaako valita yhtäkään niistä ja kuluttaa koko elämääsi sen pillin mukaan kulkemiseen, kun kuitenkin luultavasti valitset väärin?

Ainiin, meinasi unohtua linkki aivan sairaan hyvään Rowanin esitykseen nimeltään "Hell". Suosittelen katsomaan, etenkin aivan loppuosa on hiton hyvä "Christians? Oh yes, Im sorry, the jews where right..."

[tmk666]

Viitaten blogiisi jossa sanot siinä itsesi valtavan upeassa esittelyssä näin,"Kirkko ja valtio pitää erotta toisistaan ja TÄYSI USKONNONVAPAUS TULISI TAATA JOKAISELLE". Ei oikein mene yksiin tuon yllä olevan tilityksen kanssa jos olet tuota mieltä vai mitä mieltä nyt sitten oletkaan. Kysymykseen vastaan että mitään en usko ennenkuin itse näen.

[Kalsaripatu]

Minusta uskovaiset ovat jossain määrin aika säälittävää porukkaa. Ihminen, joka tarvitsee jonkinmoista "ylemmän tahon" selittelyä ja ohjenuoraa, jotta jaksaa päivänsä elää läpi, tuntuu onnettomalta ja jotenkin omaa ajattelukykyä omaamattomalta ihmiseltä.

Jos joku saa uskonsa kautta itselleen paremman elämän, niin mitä säälittävää siinä on? Vaikka kuolemanjälkeistä elämää ei sitten lopulta olisikaan, niin siinä vaiheessa ei enää jää voivottelemaan että tuli turhaan uskottua johonkin.

Mitä taas tulee tuohon omaan ajattelukykyyn, niin monilla ihmisillä, kuten esimerkiksi sinulla, on joku ihmeen harhaluulo että juuri nyt ihmiskunta on tietämyksen huipulla ja lähes kaikki maailmansalat ovat ratkenneet. Mutta kuinka typeriltä monet entisaikojen tieteelliset faktat näyttävätkään nykyään, joten on mahdollista että meidänkin maailmankuva on melko huvittava sadan vuoden kuluttua.

Itse en perusta elämääni millekään uskonnolle, mutta en täysin kiistäkään Jumalan olemassaoloa, koska sitä ei voida tieteellisesti todistaa (ei puolesta eikä vastaan). Samoin ihmisten aivojen toiminta on melko hämärän peitossa (tietoisuuden osalta), minkä solmun avaaminen voi tuoda monia vastauksia ja romuttaa useita uskontoja (esimerkiksi voidaan näyttää toteen että sielua ei olekkaan). Tiede-lehden sivuilla on tässä mielenkiintoinen artikkeli:
Mitä on tietoisuus?

[markja]

Viitaten blogiisi jossa sanot siinä itsesi valtavan upeassa esittelyssä näin,"Kirkko ja valtio pitää erotta toisistaan ja TÄYSI USKONNONVAPAUS TULISI TAATA JOKAISELLE". Ei oikein mene yksiin tuon yllä olevan tilityksen kanssa jos olet tuota mieltä

Miten niin muka ei mene? Häh?

[markja]

Mitä taas tulee tuohon omaan ajattelukykyyn, niin monilla ihmisillä, kuten esimerkiksi sinulla, on joku ihmeen harhaluulo että juuri nyt ihmiskunta on tietämyksen huipulla ja lähes kaikki maailmansalat ovat ratkenneet.

Ei minulla sellaista luuloa ole. Mutta ei se tarkoita, että nyt emme tietäisi mitään tai pitäisi uskoa jotain mistä ei ole todisteita.

[rimma]

Voin myöntää että olen ortodoksi ja uskon kyllä Jumalaan eikä se ole edes asia jota tartteis sen suuremmin miettiä, se vaan on niin ja on ollut aina.
Mutta se mikä antaa mulle vapauden elää ja olla niin kun haluan ilman että minua määräillään on se että en kuulu kirkkoon. Perustan oman uskoni täysin siihen kaavaan johon uskon ilman että mikään kirja tai oppi sitä velvottaisi muuhun. Olen kyllä lukenyt raamatun useampaan kertaan mutta en voisi ikinä elää täysin sen mukaan tai jonkun muun "käskyjen". Tämän perustelen sillä että usko on minua itseäni varten enkä sitä muita varten tunnusta vaan itseäni. Eikä usko ole asia joka säätelee minun elämää niin että en saa tehdä jotain mitä haluaisin.
Elikkä pyrin pitämään uskon lähellä jokapäiväisessä elämässä mutta en halua sen rajoittavan itseäni.
Niin kauan kun minusta tuntuu hyvälle uskoa ja se pitää minut kasassa se tulee olemaan minun tukena. Jos joskus tuntuu että se hidastaa vauhtia tai muuten tuntuu pahalle se saa jäädä.
Eikös uskon ole tarkoitus olla hyvää tarkoitusta varten ja auttaa?
Usko tasapainottaa elämää ja saa sen pysymään oikeudenmukaisuuden rajoissa.
En tätä nyt ehkä osaa selittää niin että se kuulostais järkevälle mutta kuitenkin. Uskon tulisi olla sellanen asia että se tuntuu hyvälle eikä se saisi tehdä pahaa.

[Rattus]

Eli ts. elät ennemminkin kuin 'satanisti', mutta kutsut itseäsi kristinuskoiseksi.

[VoDKa]

Uskontojen suhteen olen sekarotuinen. Olen koonnut itselleni erilaisista tavoista uskoa ja elää semmoisen omanlaisen sekoituksen. En välttämättä siis vain hyviä juttuja ole kerännyt kaikista, mutta pahoja myös. Ja näitä on siis napsittu vähän sieltä sun täältä, wiccalaisuudesta aina ihan peruskristinuskon juttuihin.

Uskon jumalaan, mutta eri juttu keneen niistä/onko se kukaan niistä jotka on jo mainittu tässä maailmassa olemassaolevana. Taivas on minulle se lepotila, mikä tulee kuoleman jälkeen ja helvetti on tämä maanpäällinen taivallus. Toisaalta uskon myös kuolemanjälkeiseen elämään aaveiden ja muiden muodossa, mutta samaan aikaan siihenkin, että kuoleman jälkeen ei ole mitään. Uskon uudestisyntymiseen, mutta vain joissakin harvoissa tapauksissa (sellaisissa tapauksissa missä on ihan ehdotonta, että kuollut palaa maailmaan hoitamaan jonkin asian loppuun - sen vuoksi välähdyksiä edellisestä elämästä tulee näille ihmisille toisinaan). Paholainen on itse muille ja muut itselle. Eläimet saavat levon automaattisesti kuoleman jälkeen, mutta ihmisen on ansaittava se. Pahimmassa tapauksessa sama ihminen saattaa tulla takaisin yhä uudestaan ja uudestaan, kunnes se vääryys, velka tai mikä tahansa, jonka tämä henkilö on muita kohtaan tehnyt, on maksettu. Helvettiinhän ne tarinoiden mukaan ne syntiset joutuu, joten minusta siinä on ihan täysi järki, että tänne vain, uudestaan, kerta toisensa jälkeen kunnes velka on sovitettu.

Vaikka minulla on omiakin näkemyksiä uskontojutuista, niin pyrin silti olemaan mahdollisimman avoin muidenkin ajatusmaailmalle ja tavoille uskoa. Yksinkertaisesti saan hermoromahduksen niistä ihmisistä, jotka tulee huutelemaan isoon ääneen jotain kirkosta eroamisen puolesta. Uskontoaan tuputtavat eivät ärsytä puoliakaan yhtä paljon, koska yksittäinen ihminen ei takuulla saa uskonnostaan puhumisesta muuta kuin hyvän tunteen ja mielikuvan siitä, että yrittää pelastaa sen toisen. Jos usko taivaaseen pääsemiseksi on kova, niin mikäs siinä. Tavallaan hyvän työtähän siinä tehdään. Mutta sitten nämä Eroa kirkosta-ihmiset taas. No, kaksipiippuinen juttu. Ei luulisi niiden maailmaa kaatavan jos joku haluaakin uskoa, oli siinä sitten järkeä tai ei.

Ja samat ihmiset ruikuttavat aina kun tulee joku uskonnollinen juhla-aika, pääsiäinen, joulu, mikä vain. "Emmä juhli sitä, ku ennoo uskovainen." Pahempia meuhkaajia ne on minusta sen uskonsa kanssa kuin uskovaiset koskaan. Kummasti vain silti kelpaa aina sen ajan jutut, mitkä ei suoranaisesti liity siihen uskomiseen enää tänään. (Lahjat, juomat, perinteet jne.)

[rimma]

Eli ts. elät ennemminkin kuin 'satanisti', mutta kutsut itseäsi kristinuskoiseksi.

Öö..Mistähän näin päättelit?
Lähinnä yritin ajaa takaa vähän samaa ajatusta kun VoDKa tuossa selittää.
Niin ja henkilökohtaisesti en koe edustavani mitään erityistä uskontoa vaikkakin lähimpänä olisi ortodoksisuus kaikista vaihtoehdoista.
En näe siinä mitään pahaa jos muovaa uskosta sellasen asian itselleen joka palvelee parhaiten omia tarpeita. Eli pitää kiinni elämän perusarvojen lisäksi siitä että on olemassa jokun korkeampi voima joka ohjaa meitä ja uskon myös kohtaloon. Niin pitkään kun en muille aiheuta harmia omilla uskomuksillani niin se on hyvä juttu. Niin ja jos en jonkun mielestä voi olla kunnon kansalainen uskomuksieni suhteen niin olen mielummin vaikka sitten vähemmässä arvossa muitten mielestä kun alan itseäni kiduttaa jokaisella askeleella tavoitellessani täydellistä uskoa.

Nämä on taas näitä asioita että on turha alkaa kiistella tai kenenkään pahottaa mieltää saati luoda ihmisestä uskonsa vuoksi kuva millainen on. Jokaisella on omat syynsä toimia kuten toimii ja en edes näe syytä selvittää kenellekkään tarkemmin. Kunhan kerroin hieman siitä mihin suuntaan uskoni kallistuu...

[Mäsä-Masa]

Voin myöntää että olen ortodoksi...

Myös minäkin olen ortodoksista sukua isänisän puolelta. Ja kuulun seurakuntaan.

[markja]

Ja samat ihmiset ruikuttavat aina kun tulee joku uskonnollinen juhla-aika, pääsiäinen, joulu, mikä vain. "Emmä juhli sitä, ku ennoo uskovainen."

Tiedätkö, että käytännössä KAIKKI nuo juhlat ovat TÄYSIN PAKANALLISIA, eikä niillä ole MITÄÄN tekemistä kristinuskon kanssa?

Kun väkeä on pakkolaitettu kristilliseen kirkkokuntaan, huomattiin, että jengi ei luovu pakanallisista tavoistaan joten niitä on koetettu "sulauttaa" kristinuskoon, vaikkei niillä ole mitään tekemistä sen kanssa. Esim. joulu on jo vanha roomalainen ryyppy- ja rällästysjuhla (saturniaan juhla), pääsiäisenä ja juhannuksena on karkoitetut pahoja henkiä, jne. jne. Mitään tekemistä kristinuskon kanssa näillä ei ole.

Yksikään OIKEASTI kristitty ei siis oikeastaan voisi viettää näitä juhlia, koska ne ovat pakanallisia. Tässä mielessä esim. Jehovan todistajat ovat hyvin loogisia ja tietäviä, koska he eivät moisia juhlia juhli.

[VoDKa]

Ja samat ihmiset ruikuttavat aina kun tulee joku uskonnollinen juhla-aika, pääsiäinen, joulu, mikä vain. "Emmä juhli sitä, ku ennoo uskovainen."

Tiedätkö, että käytännössä KAIKKI nuo juhlat ovat TÄYSIN PAKANALLISIA, eikä niillä ole MITÄÄN tekemistä kristinuskon kanssa?

Kun väkeä on pakkolaitettu kristilliseen kirkkokuntaan, huomattiin, että jengi ei luovu pakanallisista tavoistaan joten niitä on koetettu "sulauttaa" kristinuskoon, vaikkei niillä ole mitään tekemistä sen kanssa. Esim. joulu on jo vanha roomalainen ryyppy- ja rällästysjuhla (saturniaan juhla), pääsiäisenä ja juhannuksena on karkoitetut pahoja henkiä, jne. jne. Mitään tekemistä kristinuskon kanssa näillä ei ole.

Yksikään OIKEASTI kristitty ei siis oikeastaan voisi viettää näitä juhlia, koska ne ovat pakanallisia. Tässä mielessä esim. Jehovan todistajat ovat hyvin loogisia ja tietäviä, koska he eivät moisia juhlia juhli.

En tiennyt, mutta nytpä tiedän ja eroakirkostaruinaajat vaikuttaa vieläkin naurettavimmilta. Hähä.

[rimma]

Ai mitenkä se oli että joulukin on alunperin joku ryyppyjuhla? Niin ja että siis pääsiäinenkin ei oikeestaan ole siis uskonnolinen juhla vaan täysin pakanallinen?
Saiskohan tästä jotain faktaa niin vois suhtautua vähän vakavammin.

[MEG]

Saman suuntaisia ovat käsitykseni uskonnoista kuin Markjalla.
Käsitteiden historiallista merkityssisältöä pitäisi kunnioittaa ja kristillisiksi nimittää vain niitä yhteisöjä ja henkilöitä jotka uskovat kristinuskon perustaviin oppeihin, eikä näitä nykykirkon pappien ja aktivistien enemmistöä joka esim. ei itsekään tiedä uskooko jumalaan ja tuonpuoleiseen vai eikö usko.
Tämä siis ateistina sanottuna,termien ja uskontokeskustelujen selkeyttämiseksi.

Todella surkuhupaisaa on usko ,että ihminen voi rukouksin pyytää jumalalta etuja itselleen tai lähimmäisilleen, ja kaikkivaltias huomioisi tämän.
Maailmankaikkeuden maantieteelliset ja ajalliset mittasuhteet ovat niin valtavia että vähänkin etäänpää katsottuna ihminen ja hänen jumalansa näkyisivät yhtenä pisteenä.