Helsinki: SS-miesten muistomerkkiä rikottiin

[H.Moilanen]

Lähihautojen vainajien omaiset eivät varmaankaan riemastu ajatuksesta, että joku vitun vassari riehuu alueella öisin, oli mielenilmauksen kohde sitten vaikka Taisto Sinisalo.

Hyvä näkökulma! Mutta entäs sitten, kun on olemassa myös pieniä paikkakuntia, joiden väestä tyyliin "kaikki" ovat sitä mieltä, että joku kylää elinaikanaan terrorisoinut despootti ansaitsee viimeisiä terveisiä vaikka sitten hautapaikkansa kautta. Olisiko vihatun henkilön haudan ns. koristelu sallittua, jos lähihautojen tai vaikka kokonaisen hautausmaan hautojen omaiset & läheiset antavat siihen luvan?

Kuvaamasi toimet eivät kohdistu vainajaan, vaan siihen vainajan omaiseen, joka on hautapaikan lunastanut ja siihen muistomerkin pystyttänyt. Omainen voi "kaikkien" mielestä olla vielä mulkumpi kuin vainaja, mutta se ei mitenkään oikeuta hänen omaisuutensa turmelemiseen.

En ehkä ihan täysin allekirjoita näkemystäsi, sillä samassa haudassa saattaa maata useampikin ympäristöään terrorisoinut despootti, joita myös elossa olevat omaiset saattavat olla. En tosin usko, että innostuisin itse moiseen hautojen koristelu -touhuun, mutta en välttämättä myöskään kovin hanakasti olisi syyttämässä siihen mahdollisesti syyllistyviä henkilöitä, varsinkaan jos näillä olisi hyvät syyt (esim. henkilökohtaiset kärsimykset) tekoihinsa.

Mutta olen kuitenkin myös sitä mieltä, että ensisijaisesti rikokset - myös edesmenneiden henkilöiden rikokset - tulee tutkia rikostutkijoiden ja tarvittaessa historian tutkijoiden toimesta. Tulokset täytyy antaa kaikkien saataville ja niistä käytävä julkinen keskustelu tulee sallia kaikessa laajuudessaan - Suomen Laki tietysti myös huomioiden. Suomessa on vuosikymmenten aikana ja ihan viime vuosinakin mennyt hautaan esimerkiksi monta sellaista poliitikkoa ja yrityspamppua, jotka selvisivät elinaikansa jäämättä kiinni ja saamatta rangaistuksia tekemistään rikoksista. Minusta on päivän selvää, että heidän tekonsa täytyy tutkia mahdollisimman kattavasti jälkikäteen ja niistä teoista täytyy voida keskustella julkisesti. Silloinkin osa varmasti uikuttaa julkisuudessa, että kuolleista ei saa puhua pahaa.

[Sinikka]

Onko suomalaisen sotilaan suoritus jotenkin heikompi jos hänellä on ollut jokin aatteellinen tausta? Onko jopa kansallismielisyys jotain sellaista että se pitää häivyttää tai että se on jotenkin väärä motiivi toimia. Ehkä joskus vielä koittaa aika jolloin viime sotia voidaan kiihkottomasti käsitellä, eikä jokaista asiaa joka jotenkin edes hipaisee Kolmatta valtakuntaa tarvitse lievennellä tai panikoida sen edessä.

Kansallismielisyydestä on vielä aika pitkä matka kansallissosialismiin. Tälläinen muistomerkki on väistämättä osittain myös muistomerkki sille mitä Waffen-SS teki, ei vain "suomalaiselle sotilaalle".

Waffen-SS:lle omistettuja muistomerkkejä on muuallakin, kuten uutinen Kanadasta kertoo. Eräs sijaitsee ukrainalaisten hautausmaalla. Nyt ihmetellään, miten ylipäätään sellainen on voitu pystyttää. Asia tuli ilmi, kun monumenttia oli sotkettu graffitein.

https://www.theguardian.pe.ca/news/cana ... sm-474805/

[Amnestia]

Kaikki SS-miehet eivät olleet kuitenkaan harmaata massaa. Tämä kirjailija Petra Rautiaisen pyörittelemä väite Lapissa toimineista "200 natsien vankileiristä" on myös koko lailla kiinnostava, koska oli nähtävästi aika epätodennäköistä, että edes kaikki Suomessa sodan aikana palvelleet saksalaissotilaat olisivat olleet ehdottomia natsiaatteen kannattajia. On siis hyvin epätodennäköistä, että suomalaissyntyiset SS-miehet olisivat tätä olleet. Osa vaan eteni sotilasuralla tiettyyn pisteeseen. Eivät jääkäritkään olleet mikään yhtenäinen isänmaallisessa hurmassa Saksaan lähteneiden joukko.

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006599728.html

Passaako epäillä tuota väitettä 200 sotavankileiristä lapissa? Kartalle laitettuna hieman hankalaa uskoa, että veli saksailainen olisi muuten kaikessa taloudellisuusajattelussaan jakanut vartijaresurssinsa noin moneen leiriin. Ei mitään järkeä,

Epäilen myös siitä, kun ko. henkilö puhuu vaaranlaella olevista sotavankileiriin liittyneistä taisteluhaudoista. Eikai vankileirejä pidetä mäenpäällä vaan yleensä mäen alla, laaksoissa, joissa on helpompi valvoa. Kirjailija sekoittanut taisteluasemat ja vankileirit keskenään?

[blindpedestrian]

Savusilakkaa tulossa. Saa nähä koska nuita alkaa vaan katoamaan.. Sitä odotellessa

[wuensch]

https://www.youtube.com/watch?v=5cOfE8dnuMc

Tässäpä hyvä taustavideo aiheeseen liittyen. Suoraan suomalaisista tässä ei puhuta, se taitaa olla tulevan jakson asia, mutta taustoittaa kuitenkin hyvin.

[Sinikka]

https://www.youtube.com/watch?v=5cOfE8dnuMc

Tässäpä hyvä taustavideo aiheeseen liittyen. Suoraan suomalaisista tässä ei puhuta, se taitaa olla tulevan jakson asia, mutta taustoittaa kuitenkin hyvin.

Tässä lisää 5. divisioonasta:https://www.youtube.com/watch?v=9jfhu9ZUOiw

[OJ's Glove]

Jälkiviisaus paras viisaus. Natsi-Saksa oli 30-luvulla vahva, edistyksellinen, rikas jne jne. Jotain mitä esimerkiksi Suomi ei ollut. Fasismi, natsismi ei 30-luvulla vielä tarkoittanut kaasukammioita, maailmansotaa ja miljoonia kuolleita. Ihan sellainenkin juttu, että 30-luvulla ei ollut somea josta saa sekunneissa tiedon jostakin asiasta. Silloin tieto tuli sanomalehdestä tai kuulopuheina. Joten jos on seikkailumieltä, saksanmielisyyttä ja muita houkutuksia (raha, maine, elintaso jne), niin miksi ei lähtisi matkaan?

Kenenkään on turha väittää, että kaverit olisivat tietäneet mitään kaasukammioista (koska niitä ei vielä ollut), keskitysleireistä tai tuhosta ja kuolemasta joka on tulossa. Joten miksi näille ei voisi muistomerkkiä pystyttää? veteraaneja siinä missä muutkin. Ilman Saksaa olisimme olleet Stalinin seuraava uhri. Asia joka ei aina oikein aukea, tai siis ei haluta ymmärtää koska aate on liian kova.

Törkeää touhua kyllä muistomerkkien tärveleminen. Ihan sama onko SS-miesten, Arnd pekurisen tai Kolumbuksen.

Ei se Natsi-Saksa nyt kyllä edes ihan noita listaamiasi asioita ollut ja Hitlerin ajattelu sekä sodan luonne oli hyvin tiedossa siinä vaiheessa kun tuonne lähdettiin. Historioitsijat ovat vähintään siitä yhtä mieltä että merkittävä osa lähtijöistäkin oli ideologisista syistä lähdössä. Luonnollisesti kun kerran nimenomaan Wehrmachtia fanaattisempiin SS-joukkoihin oltiin menossa. Kyllä tässä voi ihan perustellusti kysyä pitääkö vähintäänkin jollain tasolla näin tuomittavaa ideologiaa edustaville muistomerkkejä pystytellä. Jossakin varmaan se raja kuitenkin kulkee.

Kun katsotaan Eurooppaa 30-luvun lopulla, niin Natsi-Saksa oli nimenomaan noita Antsan mainitsemia asioita. Alunperin polvillaan olleesta Saksasta oli nopeasti tullut voimakas ns. eurooppalainen suurvalta, jonka bruttokansantuote nousi raketin lailla ja joka kykeni toimimaan muista riippumatta. Mm. Saksan hankkeista tuli Euroopan kunnianhimoisimpia ja he onnistuivat niitä myös toteuttamaan. Saksaa katsottiin 30-luvulla ylöspäin suuressa osassa maailmaa ja suomalaisille Saksa vanhana liittolaisena oli luonnollinen kelkka hypätä.

Mitäköhän tarkalleen tarkoitat sillä, että "Hitlerin ajattelu" ja "sodan luonne" oli hyvin tiedossa? Hitlerin ongelma juutalaisten ja bolshevikkien kanssa oli 100% varmasti tiedossa, mutta esim. joukkotuhoamista eivät natsit itsekään olleet vielä tuossa vaiheessa suorittamassa. Juutalaisten tuhoamisesta tehty päätös tehtiin salaisessa Wannseen konferenssissa 1942 suomalaisten vapaaehtoisten jo oltua 11 kuukautta SS:ssä, joukossa yksi juutalaisilla sukujuurillakin. Ratas vapaaehtoisten lähettämisestä oli lähtenyt pyörimään jo elokuussa 1940, siis kauan ennen minkään tuhoamissodan aloittamista.

SS-joukkoihin päädyttiin, koska se oli ainoa ulkomaalaisia hyväksyvä siipi. Poliittinen johto halusi osaston Wehrmachtiin, mutta edellä mainitusta syystä se ei yksinkertaisesti ollut mahdollista, joten SS oli ainoa suunta. Lähtijöissä oli varmasti myös radikaaleja ihmisiä, mutta kyselyissä suurimmaksi motivaatioksi ilmoitettu kommunismin vastustaminen on ainoastaan ymmärrettävää Suomen historian tuntien. Revanssihenki oli myös Talvisodan jälkeen korkealla koko maassa ja Saksa avasi mahdollisuuden toimia.
Historian tutkimuksesta pitävänä ihmisenä jonkun Oula Silvennoisen "tutkimuksia" on vähän vaikea ottaa tosissaan ja vähintäänkin ripaus suolaa tarvitaan. Sieltä on useamman kerran paljastunut asenteellisuus, joka on johtanut joskus jopa suoraan valehteluun akateemiseen tutkimukseen verhottuna. Hyvä esimerkki on Silvennoisen kirja Törnistä, jossa on hämmentäviä asiavirheitä ja väitteitä, jotka pystyy kumoamaan mm. ihan Kansallisarkistoon tutustumalla meistä jokainen. Tällainen taustatyö ei ilmeisesti kuulu hänen akateemiseen tutkimukseen

[Amnestia]

Hyvä kysymys jälkikäteen nojatuolissaan moralisoiville. Entäs jos olisit itse ollut tässä tilanteessa:

- Neuvostoliitto hyökännyt Suomeen 30.11.1939
- Hyökkäys alustavasti torjuttu hyvinkin menestyksekkääksi
- Lopuksi rauhanneuvotteluissa Puna-armeija päästettiin todella syvälle Suomeen, vaara moninkertainen alkutilanteeseen nähden
- Menetit kotisi Kannaksella

Ja sinulta tullaan kysymään, haluaisitko lähteä Saksaan saamaan maailman nykyaikaisimman armeijan koulutusta? Siitä on hyötyä Suomen puolustukselle ja auttaa ehkä saamaan aseapua Saksasta? Ehkä saamaan sen kotisi takaisin.

(Ei siellä kysytty/kerrottu, että lähdetkö natsahtelemaan Saksaan? Syömään keitettyjä vauvoja, kaasuttamaan ihmisiä ja ampumaan siviilejä? Näytä nyt natsitervehdys, muuten et pääse mukaan.)

Itseasiassa esimerkiksi kaasukammioista tiedettiin Suomessa aika myöhään. Nojatuolimoralisoijat ei sellaista voi käsittää, heillehän se asia on kerrottu jo lapsena.

[Tarkastaja Levisi]

"Epäilen myös siitä, kun ko. henkilö puhuu vaaranlaella olevista sotavankileiriin liittyneistä taisteluhaudoista. Eikai vankileirejä pidetä mäenpäällä vaan yleensä mäen alla, laaksoissa, joissa on helpompi valvoa. Kirjailija sekoittanut taisteluasemat ja vankileirit keskenään?"

Kuusamon alueellahan asuttiin heti Lapin sodan jälkeen maakuopissa, koska kaikki rakennukset oli poltettu. Olisiko tutkijoilla menneet jossain vaiheessa puurot ja vellit sekaisin, eli tulkitaan poltetuiden rakennusten jämiä vankienpitopaikkoina. Kirjailija on tuossa ottanut vähän vapauksia. Olen samaa mieltä leirien lukumäärän suhteen. Henkilökuntaa tuskin olisi noin momeen paikkaan riittänyt. Vankileiri myös terminä ongelmallinen käsite, koska leiri yleensä tarkoittaa tässä tapauksessa paikkaa, jossa tulisi olla satoja vapaudesta eristettyjä. Lapissahan pidettiin jatksodan aikana vankina 30 000 venäläissotilasta ainakin sadassa eri paiassa, joten vangittujen määrät liikkuneet kullakin esitetyllä varmaan 50 ja 200 välillä.

[poikani]

Nojatuolimoralisoijat ei sellaista voi käsittää, heillehän se asia on kerrottu jo lapsena.

Kyse ei aina ole käsittämisongelmista, vaan osan kohdalla puhutaan tahallisesta väärinymmärtämisestä.

[Amnestia]

Liikkuvat kaasukammiot näyttää otetun käyttöön 1937 Neuvostoliitossa ja 1939 Natsi-Saksassa. Mutta kuka niistä tiesi, edes noissa maissa itsessään? Ja joka tapauksessa valinta oli ruton (Neuvostoliitto) ja koleran (Natsi-Saksa) välillä. Ja Suomen selviämisen kannalta se rutto oli monta kertaa koleraa vaarallisempi.

[ReissuLasse]

Liikkuvat kaasukammiot näyttää otetun käyttöön 1937 Neuvostoliitossa ja 1939 Natsi-Saksassa. Mutta kuka niistä tiesi, edes noissa maissa itsessään? Ja joka tapauksessa valinta oli ruton (Neuvostoliitto) ja koleran (Natsi-Saksa) välillä. Ja Suomen selviämisen kannalta se rutto oli monta kertaa koleraa vaarallisempi.

Siinä on myös eronsa että kaasuteltiinko poliittisia vastustajia, vammaisia, mielisairaita tai johonkin tiettyyn etniseen ryhmään kuuluvia.

Tilannetta moni ei ehkä ole kokenut valintana kahden huonon vaihtoehdon välillä, jolta se saattaa nykyvinkkelistä näyttää.

[OJ's Glove]

Nojatuolimoralisoijat ei sellaista voi käsittää, heillehän se asia on kerrottu jo lapsena.

Kyse ei aina ole käsittämisongelmista, vaan osan kohdalla puhutaan tahallisesta väärinymmärtämisestä.

Tätähän se paljolti on kun poliittinen motiivi saa monet jopa ottamaan totuudenvastaisen kannan. Siihen löytyy sitten tukea nykymaailmassa helposti ja kannasta pidetään kiinni kynsin ja hampain. Ongelma on myös monien kohdalla kykenemättömyys nähdä historian ratkaisuja niillä sen aikaisilla silmillä.

[ReissuLasse]

Nojatuolimoralisoijat ei sellaista voi käsittää, heillehän se asia on kerrottu jo lapsena.

Kyse ei aina ole käsittämisongelmista, vaan osan kohdalla puhutaan tahallisesta väärinymmärtämisestä.

Tätähän se paljolti on kun poliittinen motiivi saa monet jopa ottamaan totuudenvastaisen kannan. Siihen löytyy sitten tukea nykymaailmassa helposti ja kannasta pidetään kiinni kynsin ja hampain. Ongelma on myös monien kohdalla kykenemättömyys nähdä historian ratkaisuja niillä sen aikaisilla silmillä.

Tämähän se juurikin on.

Sanoisin että meidän on lähes mahdoton saavuttaa samaa mentaliteettia, mielenmaisemaa tai ajatuksia mitä ihmisillä on ollut jonain ajanjaksona. Mehän tiedämmekin jo lähtökohtaisesti enemmän tapahtumista ja siihen päälle vaikka viihdeteollisuuden luomat mielikuvat. Voimme ehkä saada pienen raapaisun menneiden polvien edustajien ajatuksista heidän jälkeen jääneistä teksteistään ja muista dokumenteista, mutta eivät nekään pakosti kerro kaikkea.
Ja kun kaupan päälle lähihistorian tapahtumia on usein tarkasteltu erilaisten poliittisten suodattimien ja lasien läpi tuloksena on usein tulkitsijan omaa mielenrauhaa tai maailmankatsomusta tukeva kuva.

[Postmortem]

Aiemmin politiikka oli melko hajutonta, mautonta ja väritöntä. Puolueet olivat sulautuneet unettavaan konsensukseen. Kaikki kuitenkin muuttui, kun Perussuomalaiset tulivat mukaan valtakunnan politiikkaan. Nyt on taas värinää ja rapa roiskuu puolin ja toisin. Kotkassa rikottiin vassareiden ikkunat. Keväällä töhrittiin Lenin patsas... Politiikan kärjistyminen 2000 luvulla demokraattisessa valtiossa on mielenkiintoinen ilmiö.