Oululainen Pekka Isto 54 vuotta, Pyhä-Luoston kansallispuisto 17.10.2020

[maxi]

Ainakin minulle tämäKIN jää mysteeriksi. Mitä todella tapahtui. Sitä ei ehkä tiedetä koskaan.

[Cothe]

Tästä ei varmaan lisätietoa tule ja jää avoimeksi omassakin mielessä. Ikävä tapaus, oli syy mikä vain, mutta tässä tilanteessa löytyminen on hieno asia ja asianomaisten ei tarvitse jäädä epävarmuuteen.

Hienoa, että on vapaaehtoisia etsijöitä. Voisi kuvitella, ettei sekään niin mukavaa ole. Tetää, että etsintäalueet ovat laajoja ja sitten jos osuu oikealle paikalle niin ei välttämättä ole iloinen tilanne siinäkään.

[jhou]

Siipan kanssa myös ihmeteltiin, että mitä tässä on sattunut. Ollaan pyöritty juuri noissa mutkissa monesti, tosin talvisin, suksilla. Ensireaktio tosiaan oli, että eihän siitä tieltä ole pitkä matka. Ja maasto on sellaista, että ihan kokonaan kartalta putoaminen ei tunnu todennäköiseltä. Maasto laskeutuu joka suunnasta kohti Pyhäjokea, jonka "kainalossa" Kuukkelin tupa on. Rinteet on melko jyrkät. Selän takana, suoralla viivalla mitaten alle kilsan päässä kulkee tie. Vaikka ei mitään kiintopistettä maastosta löytäisi, tietää jo ihan maaston muodoista olevansa kilsan-parin ruudun sisällä. Tälle henkilölle vielä ilmeisesti paikatkin jossain määrin tuttuja (siis sillä tasolla että jos tulee pidempi ylämäki vastaan, niin kulkusuunta on silloin väkisinkin pois tuvalta).

Mutta pimeässä, lumipyryssä, ja jos ainoa majoite on se tupa... kilsan-parin ruutu ei paljoa lämmitä. Pitäisi vielä hyvissä voimissa tunnustaa tappio, lähteä kompassilla takaisin tielle ja siitä taksilla vaikka Luostholle hotelliin. Tiedän kokemuksesta, että jos kulkiessaan nyrjäyttää sisäisen suuntimansa jotenkin vinolleen, sitä aitoa kompassin lukemaa voi olla todella vaikea uskoa. Vaikka kuinka järki sanoisi, että siinä magneettinuolessa se totuus seisoo, eikä omassa fiiliksessä. Mutta kaikesta päätellen tuolla kaverilla oli kosolti kokemusta ja kaikki tämä varmasti tuttua.

Mietittiin, että onko sitten telonut itsensä jossain siinä Pyhäjoen rinteessä niin tiedottomaksi, että ei ole voinut soittaakaan, tai ei ole pystynyt ottamaan puhelinta esille. Reittien kulkusuunnassakin siinä on välillä jyrkkää mäkeä ja reittien ulkopuolella sitten jo ihan vaarallistakin pudotusta, ainakin noissa olosuhteissa.

Vaan vähänpä näillä enää on merkitystä. Osanotto omaisille.

[MissMallard]

Ainakin minulle tämäKIN jää mysteeriksi. Mitä todella tapahtui. Sitä ei ehkä tiedetä koskaan.

Mysteerillä tarkoitin että olisi jäänyt kokonaan löytymättä. Omaisille varmaan helpotus ja surutyö voi alkaa. Olisi heille ollut ainakin pitkä talvi jne. edessä jollei olisi Pekka löytynyt. Kyllä heille varmaan pystytään selventämään onko kyseessä esim. onnettomuus, sairauskohtaus tms. Se lienee tärkeintä. Meistä viis.

[maxi]

Omaiset voi varmaan päätellä jo omissa ajatuksissaan mitä on käynyt varsinkin jos kyseessä on mahdollinen sairaskohtaus= ( tiedossa olevat sairaudet)tai mielentila= ( perhe tai lähipiiri syyt)ja tietenkin poliisi selventää myös tapahtumien kulkua onnettomuuden ja omaehtoisen katoamisen osalta. Usein poliisille ei valkene tapahtumat täysin, esimerkkinä muistan lähinnä Kemihaaraan eksyneet iäkkäät päiväkävelyllä olleet henkilöt jotka eksyivät vaikka heidät retkeilijä opasti oikeaan suuntaan. Silloin poliisi kertoi, että syitä tapahtuneeseen ei ehkä koskaan saada tietää.
Eniten tässä Pekan tapauksessa jää mysteeriksi miksi katoamisen jälkeen etsinnät aloitettiin kuukauden viiveellä, miksi kukaan ei tehnyt ilmoitusta katoamisesta aiemmin. Oliko hänen tapansa lähteä ja palata retkiltään sellainen että ajat olivat varsin liukuvaa varsinkin paluun osalta ja siitäkin huolimatta että näin olisi ollut puhelimella voisi sitä yhteyttä pitää...

[delila]

Eniten tässä Pekan tapauksessa jää mysteeriksi miksi katoamisen jälkeen etsinnät aloitettiin kuukauden viiveellä, miksi kukaan ei tehnyt ilmoitusta katoamisesta aiemmin. Oliko hänen tapansa lähteä ja palata retkiltään sellainen että ajat olivat varsin liukuvaa varsinkin paluun osalta ja siitäkin huolimatta että näin olisi ollut puhelimella voisi sitä yhteyttä pitää...

Tätä minäkin ihmettelin siitä saakka, kun tyttöystävä tuotiin mukaan kuvioon. Jos olisi yksineläjä, korona-aikana etätyöläinen ja/tai muuten työstään vastuussa niin, että pystyy suunnitella lomia väliin, ja vielä innokas vaeltaja, niin ymmärrän että pari-kolme viikkoa voisi mennä ilman, että kukaan alkaa poliisille asti soitella. Mutta jos kuvioissa on ollut tyttöystävä, jonka on vielä pitänyt lähteä mukaankin reissuun, niin kuulostaa oudolta. Miksi ei lähtenyt, tai miksi ei ilmoittanut aiemmin kadonneeksi. TAI, jos ilmoittikin, miksi poliisi ei aiemmin etsinyt, luottiko poliisi liikaa henkilön "profiiliin" vaeltajana.

Voimia Pekan omaisille, itse saamme jäädä tänne pyörittelemään kysymyksiä mielissämme. Vahvimmin itselle nousee mieleen sairauskohtaus tai sitten henkilökohtaisen elämän ongelmat. Jos mieli on ollut maassa, ei tarvitse suoraan päätyä itsemurhaan, mutta harhaileva mieli altistaa onnettomuuksille, kun nyt on mainittu tuo järkyttävä keli sekä alueen jyrkät rinteet.

[laplap]

Jos on tullutkin iso riita, äkillinen ero tms naisystävästä ja erottu riidoissa, niin eihän silloin välttämättä toinen osapuoli perään soittele, ainakaan jos ei toinenkaan niin tee. Eihän nainen ole välttämättä edes tiennyt onko lähtenyt matkaan vai perunut koko reissun.
Jos ei ole omaisia tai ihmisiä keneen olisi viikoittain yhteydessä niin kukaan ei osaa kaivata.
Sitten on sekin että siinä vaiheessa kun joku ON alkanut ihmetellä, on varmaan mennyt aikaa ensin sen selvittämiseen että milloin, kuka ja missä on viimeksi hänet nähnyt. Sekään ei heti selviä.

[maxi]

Tässä ketjussa oli aiemmin henkilö joka kertoi olleensa Pekan kanssa tekemisissä ja oli laittanut 22.10 wa viestiä Pekalle saamatta siihen vastausta, hän ainakin tiesi vaellukselle menosta.
Uskoisin että on muitakin omaisia jotka tiesivät lähdöstä, mutta vaelluksesta paluun ajankohtaa ei ole välttämättä ilmoittanut kellekään tai on voinut olla jopa tapana olla ilmoittamatta milloin varmuudella palaa.

Tieto naisystävästä ja mahdollisesta mukaanlähdöstä ja siitä että olikin yksin liikkeellä lisäsi itselläni sellaisen tietynlaisen ajatuksen että asiat saattoivat olla huonosti jo ennen vaelluksen alkua.

Yleensä poliisi ei ala heti etsiä ketään jos alkutiedoissa on sen suuntaista, että on ollut jotain eripuraa ja on lähtenyt suuttuneena eikä vastaa puhelimeen. Sellaisista tiedoista ei voi päätellä onko joku oikeasti pulassa ja tarvitsee käynnistää etsintää varsinkaan jos henkilöllä ei ole koskaan ollut itsetuhoisia lausuntoja.Toki poliisi voi yrittää puhelimitse tarkistaa tilannetta henkilöltä.
En kyllä tiedä mikä tässä on ollut lopulta se kuvio, jokatapauksessa kauan meni aikaa ennen kuin etsittiin.

[Cothe]

Usein poliisille ei valkene tapahtumat täysin, esimerkkinä muistan lähinnä Kemihaaraan eksyneet iäkkäät päiväkävelyllä olleet henkilöt jotka eksyivät vaikka heidät retkeilijä opasti oikeaan suuntaan. Silloin poliisi kertoi, että syitä tapahtuneeseen ei ehkä koskaan saada tietää.

Itselleni tämä yllämainittu tapahtuma on esimerkkinä siitä, että poliisi ei ehkä tiedä kaikkea viime hetkistä (miksi erosivat toisistaan jne), mutta suuri yleisö voi vain arvailla koko suurta kuvaa yleensäkään. Soittivatko he johonkin avunpyyntöä, oliko heillä joitakin muisti yms. sairauksia, jotka oleellisesti vaikuttivat toimintakykyyn. Eksymisen sinällään ymmärrän, mutta kun on jo harhauduttu kauas väärään suuntaan ja saatu ulkopuolista apua ja suunnistusvälineitä, ruokaa yms. ja kaikki päättyy kuitenkin yksinäiseen kuolemaan niin, että tämä ulkopuolinen vastaantulija on se, joka vasta apua hälyttää viikon päästä, niin miksi näin. Sellaisia nettivihjailuja on ollut, että turha pähkäillä asiaa, kun ei tiedä taustoja, ja olen taipuvainen uskomaan siihen, että jotain sairautta tms. on ollut vaikuttamassa.

Nythän oli Helsingissä juuri tapaus, jossa mies löytyi kuolleena sadevesikaivosta. Siitäkin poliisi kommentoi, että kun tuonpuoleiseen ei saada yhteyttä, niin aivan kaikki ei selviä, mutta mitään rikosta tms. ei ole taustalla, vaan ihmisen oma ratkaisu oli mennä sinne. Vaikka tämäkin jää tietyllä tavalla askarruttamaan, niin se ei haittaa, tuo riittää. Eipä ole itselleni muutenkaan tullut koskaan mieleen kurkotella noihin viemäreihin.

Näissä tapauksissa, joissa on ehkä kyse onnettomuudestakin, niin siihen vaikuttaneet asiat voisi tuoda esille, kun aihetta on. Tottakai retkeilyä harrastavat yleensä tietävät turvallisuusohjeet, mutta ihmismieli on sellainen (ainakin itselläni), että konkreettiset esimerkit ovat aina vahvimmat. Eli jos on jotain, mistä muut voisivat ottaa oppia, niin nämä voisi kertoa. Kaikkea ohjeistustahan ei voi noudattaa, esimerkiksi usein sanotaan, että älä lähde yksin tunturiin, mutta kun seuraa ei ole, niin jää koko retki sitten tekemättä.

[laplap]

Tässä kait ne oleellisimmat asiat on onneksi monelle retkeilijälle päivänselviä, eli ei kannata lähteä illalla, pilkkopimeässä, kovassa lumipyryssä, yksin vieraaseen metsään. Kaikki katastrofin ainekset koossa.

[Cothe]

^On sanottu, että on käynyt tuolla ennenkin (julkaistu kuvakin on sieltä), eli paikka ei ollut vieras. Lumimyrsky olisi itsellenikin sellainen, että varmaan en lähtisi (ja mahdollisen seuran poisjäännin syynä ihan luonnollinen). Pimeä taas on sellainen olosuhde, jota meillä riittää, ja siihen on joka tapauksessa varauduttava, jos lokakuussa retkelle lähtee, koska ei voi tietää varmasti, että on kaikissa tapauksissa mahdollista liikkua vain valoisalla. Ja yksin lähtemistä kommentoinkin jo ylempänä.

Aina voi tietenkin sanoa, että mitäs läksit, mutta itseäni siis kiinnostaisi tarkemmat analyysit tapahtuneesta, silloin kun niitä on saatavana.

[Neo7]

Näissä tapauksissa, joissa on ehkä kyse onnettomuudestakin, niin siihen vaikuttaneet asiat voisi tuoda esille, kun aihetta on. Tottakai retkeilyä harrastavat yleensä tietävät turvallisuusohjeet, mutta ihmismieli on sellainen (ainakin itselläni), että konkreettiset esimerkit ovat aina vahvimmat. Eli jos on jotain, mistä muut voisivat ottaa oppia, niin nämä voisi kertoa. Kaikkea ohjeistustahan ei voi noudattaa, esimerkiksi usein sanotaan, että älä lähde yksin tunturiin, mutta kun seuraa ei ole, niin jää koko retki sitten tekemättä.

Tämä on se ainut asia tähän tapaukseen liittyen, jonka toivoisin selviävän, ja että kerrottaisiin julkisesti. On se hyvä muistuttaa ihmisiä turvallisen retkeilyn periaatteiden noudattamisesta, vaikka kuten sanoitkin, niin kyllä suuri osa ne tietää ja noudattaakin, mutta on silti hyvä välillä muistutella. Ja aina on niitä aloittelevia retkeilijöitä ja vaeltajia, jotka eivät välttämättä ole tulleet ajatelleeksikaan joitakin turvalliseen retkeilyyn liittyviä asioita. Ja jos jotakin sellaista on sattunut, niin ei asioista tarvitsisi mitenkään yksityiskohtaisesti kertoa, riittäisi että pääpiirteittäin, esim. että ensin kävi näin, sitten noin, ja siihen vaikutti asia x, joka johti asiaan y.

Enkä nyt väitä, että Pekan menehtymiseen vaikutti jokin sellainen asia, on ihan hyvin voinut pärjätä retkellään, ja saada sitten sairauskohtauksen.

[laplap]

"On sanottu, että on käynyt tuolla ennenkin (julkaistu kuvakin on sieltä), eli paikka ei ollut vieras."

No tämä on vähän mielipidekysymys. Minusta se, että on käynyt paikassa aiemmin kerran, tai muutamankin, ei tarkoita sitä että metsä on tuttu. Ja onko käynyt juuri tuolla reitillä, mennyt juuri tuosta Kuukkeliin, koskaan ennen. Itse olen kesän ja syksyn aikana käynyt tuolla Rykimäkeron ja Kuukkelin suunnalla ainakin 6 kertaa, mutta siltikään se ympärillä oleva metsä ei ole minulle niin tuttu, että en voisi siellä lumipyryssä pimeällä eksyä.
Sitten taas se metsä jossa ulkoilen joka ikinen päivä polkujen ulkopuolellakin, sitä kutsuisin tutuksi. Tuttuus = se että tunnistan puita ja kiviä otsalampun valossa ja tiedän missä kohtaa olen. Ei tuollaista tuntumaa saa jos joskus lomilla, kerran-kaksi vuodessa, käy reitillä patikoimassa.

[Cothe]

^Nämä on oikein hyviä pohdintoja, tuossakin on niin paljon aste-eroja sen mukaan, että onko paikka niin vieras, että voisi harhautua lähtemään väärälle puolelle tietäkin, millä ajatuksella joku leikitteli, vai tunteeko jokaisen polunmutkan puun ja kiven.

Tässäkään kuitenkaan ei tiedetä ollenkaan, oliko kyseessä oma ratkaisu, sairauskohtaus vai jotkin onnettomat sattumukset ja virhearviot. Noita kahta ensimmäistä ei tarviikaan tietää, mutta jälkimmäiset kiinnostaisivat itseäni kyllä.

[jokke78]

Tässä kait ne oleellisimmat asiat on onneksi monelle retkeilijälle päivänselviä, eli ei kannata lähteä illalla, pilkkopimeässä, kovassa lumipyryssä, yksin vieraaseen metsään. Kaikki katastrofin ainekset koossa.

En nyt yhtään vähättele pimeää saati lumimyräkkää. Luonnon edessä pitää olla nöyrä. Metsä on aina täynnä vaaran paikkoja kelillä kuin kelillä. Pimeällä ja valoisalla. Itse olisin jättänyt lähtemättä, kun ei vastaavista olosuhteista kokemusta ole.
Mutta ennen kuin tuomitaan, niin pitäisi tietää mitä tässä on tapahtunut. Ei me tiedetä mitä on käynyt ja miksi. Saati mistä on edes löytynyt. Saattaa olla, että Pekka on tuolla retkellään pärjännyt montakin päivää ilman ongelmia. Saattanut useana muunakin iltana/yönä tuolla vaellella pimeässä. Syy miksi on käynyt sitten näin kun kävi, voi olla mikä tahansa. Sitä ei välttämättä tulla ikinä tietään ja eipä se meille oikeastaan kuulukkaan. Ainoastaan siinä tapauksessa ehkä, että siitä voisi olla apua jollekkin toiselle retkeilijälle vastaavassa tilanteessa.

Ainoa mitä asiasta on kerrottu, on että muiden havainnoista oli ollut apua. Onko Pekan joku mahdollisesti nähnyt tuolla luonnossa jossain tunturin päällä etenemässä ja osattu sinne kohdistaa etsintöjä. Vai onko ratkaiseva havainto ollut se, että Kuukkelin tuvalla ei hangessa jälkiä ole näkynyt ja tiedetty kohdistaa etsinnät lähtöpaikan ja kuukkelin väliseen maastoon.

Ikävä tapaus kaikkenansa ja harmi että kävi miten kävi. Voimia omaisille.