Helsinki, Koskela: 16-vuotias poika murhattiin raa´asti

[Ghost hunting]

Kiusatuksi voi tulla vaikka siksi, että sulla on sellanen jokin hyvä luonteen piirre mitä muilla kavereilla ei ole.
Pahimmassa tapauksessa kiusaamiset jatkuu koulusta armeijaan ja työmaalle, työmalla tulee eteen sellaset jutut, että sun ominaisuuksia kadetutaan, eikä sen tarvitse ollaa muuta kuin jaksat pyyteettömästi puurtaa.

[Hermione]

Jotenkin epäilen että tästä tapauksesta puhutaan jonkun aikaa että tarttis tehdä jotain kiusaamisen kitkemiseksi ja lasten suojelemiseksi, mutta lopulta ei tehdä mitään ja jatketaan toimintaa kuten ennenkin.

Kiusaaminen on juurtunut niin syvälle, aikuiset kiusaa toisiaan työpaikoilla ja kiusaamisen malli siirtyy seuraavalle sukupolvelle. Kiva-kouluissa kielletään kiusaamisen olemassa olo. Lastensuojelun piirissä olevia lapsia ei kyetä suojelemaan, tai ei haluta suojella. Onhan tuo havaittavissa asenteissa mm. hatkanuoria kohtaan.

Toivon todellakin olevani väärässä.

Käsittääkseni ainakin Helsingin lasu on ikävässä tilanteessa, oliko niin että määrärahoja on leikattu entisestään? Montako asiakasta siellä on per työntekijä? Pystyykö työntekijät hoitamaan kaikki omat asiakkuutensa riittävän hyvin? Miten seurataan työkuormia, henkilöstön jaksamista? Pystyykö lasun johto varmistamaan, että lakien noudattaminen toteutuu annetuilla resursseilla? Eikö Eerikan tapauksesta opittu mitään - montako uhria on vielä tulossa lisää?

Kunhan ajattelen ääneen. Näennäisten kaverisuhteiden sisällä tapahtuvaan kiusaamiseen on vaikea ulkopuolisen puuttua, mutta ensiaskel on se, että ongelma tunnistetaan. EIkös tässä vuosikymmenten aikana ole joitakin tapauksia, että kaverisuhteen sisällä kiusattu on ottanut ja kostanut kiusaajalle fataalisti? Harvinaisiahan nämä taitaa olla puolin ja toisin, mutta jokainen tapaus on liikaa ja lisäksi ehkäistävissä.

[Nice shirt]

.. Tarkoittaako se ettei nuorilla ole ulkomaalaistaustaa tässä tapauksessa vain sitä, että he ovat Suomessa syntyneitä? En muuten spekuloisi asialla, mutta jos ruumis oli todella riisuttu alastomaksi, oliko uhrilta samalla ryöstetty kaikki merkkivaatteet alushousuja myöten? Vai onko valkolaisnarkkarit (tai mustalaiset) vain alkaneet matkimaan mamunuoria merkkivaatteiden ryöstelyssä? ...

Uhrin merkkivaatteiden vieminen viittaisi tekijöiden ulkomaalaistaustaan. Saman johtopäätöksen voisi tehdä myös nöyryyttämisväkivallasta, mikäli uhrin alastomaksi riisumisessa on siitä ollut kyse.

Lehdissä on ollut jo että tekijöillä on suomalaiset sukunimet.

Joudumme taas selvittämään asiaa kaikille palstapersuille. Heille täytyy jatkuvasti toistaa, että suomalaiset sukunimet. *poistettu propagandaa*t:mode

[VastarannanKiiski]

Jotenkin epäilen että tästä tapauksesta puhutaan jonkun aikaa että tarttis tehdä jotain kiusaamisen kitkemiseksi ja lasten suojelemiseksi, mutta lopulta ei tehdä mitään ja jatketaan toimintaa kuten ennenkin.

Kiusaaminen on juurtunut niin syvälle, aikuiset kiusaa toisiaan työpaikoilla ja kiusaamisen malli siirtyy seuraavalle sukupolvelle. Kiva-kouluissa kielletään kiusaamisen olemassa olo. Lastensuojelun piirissä olevia lapsia ei kyetä suojelemaan, tai ei haluta suojella. Onhan tuo havaittavissa asenteissa mm. hatkanuoria kohtaan.

Toivon todellakin olevani väärässä.

Käsittääkseni ainakin Helsingin lasu on ikävässä tilanteessa, oliko niin että määrärahoja on leikattu entisestään? Montako asiakasta siellä on per työntekijä? Pystyykö työntekijät hoitamaan kaikki omat asiakkuutensa riittävän hyvin? Miten seurataan työkuormia, henkilöstön jaksamista? Pystyykö lasun johto varmistamaan, että lakien noudattaminen toteutuu annetuilla resursseilla? Eikö Eerikan tapauksesta opittu mitään - montako uhria on vielä tulossa lisää?

Kunhan ajattelen ääneen. Näennäisten kaverisuhteiden sisällä tapahtuvaan kiusaamiseen on vaikea ulkopuolisen puuttua, mutta ensiaskel on se, että ongelma tunnistetaan. EIkös tässä vuosikymmenten aikana ole joitakin tapauksia, että kaverisuhteen sisällä kiusattu on ottanut ja kostanut kiusaajalle fataalisti? Harvinaisiahan nämä taitaa olla puolin ja toisin, mutta jokainen tapaus on liikaa ja lisäksi ehkäistävissä.

Luulen, että käy juuri noin, mitä kirjoitat. Nyt tarjotaan kriisiapua niille, jotka eivät suoraan tapahtumiin edes liity ja asia on hetken esillä, mutta todellista muutosta vaikkapa ihan lastensuojelun ja oppilashuollon resurssoinnissa ei tapahdu. Todennäköisesti päinvastoin kohta puoliin tehdään taas leikkauksia vähän kaikkeen.

Ykkösaamun kolumnin aihe tältä päivältä liittyy aiheeseen ja mielestäni Aleksis Salusjärvi puhuu asiaa ja muotoilee selkeämmin, mitä itse tein porkkanapenkki-vertauksineni. Avain on jo taaperoväkivaltaan puuttuminen ja ohjaaminen muihin tapoihin olla vuorovaikutuksessa.

https://areena.yle.fi/audio/1-50687830

Aleksis Salusjärvi: Ydinpettymykset tekevät 16-vuotiaita murhaajia
Nuorisorikollisuus on tilastoissa vähentynyt, mutta rikokset raaistuvat, kertoo Aleksis Salusjärvi kolumnissaan. Salusjärvi opettaa lukutaitoa eloonjäämistaitona ongelmiin ajautuneille 13-29 -vuotiaille nuorille erityisopetuksessa ja vankiloissa.

[Moderaattorit]

Ketjusta poistettu lukusia viestejä koskien lasten kasvatusta yleensä, sijoitusperheitä, sekä yleisiä ongelmia. Osa viesteistä oli sen verran antoisia, että siirsin ne Vapaan keskustelun puolelle ketjuun Lasten kasvatuksesta: https://murha.info/rikosfoorumi/viewtop ... =10&t=9624

Koskela -ketjussa käsitellään otsikon aihetta. Se mikä liittyy uhriin ja tekijöihin sijoituskotiasiassa toki kuuluvat tänne, mutta omakohtaiset kokemukset perhekodeista, eikä hyvät neuvot siitä miten lapsia tulee kasvattaa eivät.
-NILS-

[Ihmettenpä]

Sellainen korjaus muuten, että uhri ei asunut missään laitoksessa ymmärtääkseni vaan sijaiskodissa.

Sijaisperhe sitten oli vastuussa uhrista.
Kyllä tuo on monen tahon virhe että tuollaista tapahtuu.
Ja se että murhaaja nuoria kävelee tuolla vapaana.

No siis sijaisperhehän ei voi rajoittaa liikkumista... joten ei voi nyt sijaisperhettäkään syyttää.
Jos lapsi on sijoitettu perheeseen, on perheen kädet aika voimattomat sen asian kanssa.
Jos perheessä pitää rajoittaa, on silloin sijoituspaikka väärä ja lapsi kuuluu laitokseen.
Kannattaa ihan käydä lukemassa lastensuojelulakia ennen kun alkaa vierittää syytä perheelle missä lapsi asuu...

[mrs.Lansbury]

No mitä mä näin niin ei uhri ainakaan afrikasta ollut kotoisin. Ja kunto uhrilla oli, juu, otteet ovat olleet kovin afrikkalaisia, näin kielikuvana. Muuten en ota kantaa. Ei kiva tapa aloittaa maanantaityöpäivää.

On se kiva, kun ihmiset ei viitsi lukea aikaisempia viestejä ja sit kysellään samoja asioita sivutolkulla

Tässä yllä on ilmeisesti ruumiin löytäneen raksamiehen kommentti, josta jokainen voi ehkä tehdä omat johtopäätöksensä uhrin kunnosta...

[River]

Toivottavasti tää tapaus ei ole sitä mitä luulen. Vietettiin uhrin synttäreitä ja ystävät tuli varta vasten suunnitellulle reissulle syntäreitä viettämään ja lopuksi suunnitellun lahjansa antamaan.

No ei ollut uhrin synttärit vaan Veetin

Kaikenlaista opetettu viha, kateus ja agresiivinen käytös lopulta aiheuttaa. Käsittääkseni viaton kunnon Suomen kansalainen otetaan hengiltä, tekijöiden patoutuneiden ongelmien johdosta. Aika soppa selvitettäväksi ja miten normaali kasvu on mahdollinen, koska joutuisivat kaikkein lähimpiä ihmisiä todennäköisesti pistämään sivuun(elämän arvojen johdosta)?......

[Larissa399]

Onko tää uhri ollut miten sen sanoisi ei nyt vammainen mutta jollain lailla hieman jälkeen jäänyt tai jotain ,ihan alkanut tulla sellainen fiilis..
Tosin luulis että se ois tullut jo esiin?
Siksi kiusattu jatkuvasti?

Vaikka uhri olisi ollut vammainen tai henkisesti lapsellisempi niin ei se oikeuta ketään kiusaamiseen tai väkivaltaan! Sairaita tässä on ollut kyllä tekijät eikä uhri.

[kontrol]

Sellainen korjaus muuten, että uhri ei asunut missään laitoksessa ymmärtääkseni vaan sijaiskodissa.

Sijaisperhe sitten oli vastuussa uhrista.
Kyllä tuo on monen tahon virhe että tuollaista tapahtuu.
Ja se että murhaaja nuoria kävelee tuolla vapaana.

No siis sijaisperhehän ei voi rajoittaa liikkumista... joten ei voi nyt sijaisperhettäkään syyttää.
Jos lapsi on sijoitettu perheeseen, on perheen kädet aika voimattomat sen asian kanssa.
Jos perheessä pitää rajoittaa, on silloin sijoituspaikka väärä ja lapsi kuuluu laitokseen.
Kannattaa ihan käydä lukemassa lastensuojelulakia ennen kun alkaa vierittää syytä perheelle missä lapsi asuu...

Tämä juuri. Kotona voi vanhempi rajoittaa omaa lastaan enemmän kuin mitä lastensuojelulaki sallii edes laitoksissa. Todella turha spekuloida kunkin tahon vastuusta tilanteessa, josta tiedetään about se, että uhri on viettänyt iltaansa muualla kuin sijaishuoltopaikassa. Muutenkin on puurot ja vellit ja huostaanotto, huoltajuus ja sijoitus sekaisin ketjussa.

[Mrdr]

Tällainen kirjoitus Helsingin Sanomien mielipideosiossa. Liittyy aiheeseen ja tekstissäkin tapaukseen viitataan, vaikkei kyseessä välttämättä tähän tapaukseen liittyvän nuoren vanhemmat.

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000007696662.html

Mielipide | Lukijan mielipide

21.12. 15:00

Oma lapsemme teki henkirikoksen – meillä tai lastensuojelulla ei ollut tarpeeksi keinoja selvittää, mitä nuoren elämässä tapahtui
On erittäin tärkeää selvittää, mikä nykyisessä lastensuojelulaissa on ongelmana ja miten lakia tulee muuttaa.

ALAIKÄISTEN tekemät henkirikokset ovat aiheellisesti herättäneet keskustelua muun muassa rikoksentekijöiden taustoista ja rikokseen johtavista muista syistä. Helsingin poliisin rikostutkintayksikön johtaja Jonna Turunen toi blogissaan esiin Koskelan tapaukseen viitaten, että surman on herätettävä koko yhteiskunta. Alaikäisen henkirikoksen tekijän vanhempina olemme täysin samaa mieltä.

Valitettavan usein näiden tapausten uutisoinnin yhteydessä julkaistaan lukijoiden kommentteja, joissa korostuvat rasistinen vihapuhe sekä nuoren vanhempien syyttely. Tärkeämpää on kysyä, miksi kukaan tai mikään toimija ei ole aiemmin kyennyt muuttamaan lapsen elämän suuntaa niin, ettei paha olo purkaannu väkivallantekona toista ihmistä kohtaan.

Oma lapsemme alkoi oirehtia runsas vuosi ennen tekemäänsä henkirikosta. Ensikokemuksemme lastensuojelusta tuli siinä vaiheessa, kun vanhempina teimme itse nuorestamme lastensuojeluilmoituksen. Kokemuksemme perusteella vanhemmilla sekä lastensuojelulla tulee olla enemmän keinoja selvittää, mitä nuoren elämässä tapahtuu. Emme esimerkiksi saaneet alaikäistä nuortamme huumeseulaan, vaan nuori sai itse päättää, suostuuko siihen vai ei. Uskomme, että lastensuojelun henkilökunnalla on aito halu pyrkiä auttamaan lapsia ja nuoria, joten on erittäin tärkeää selvittää, mikä nykyisessä lastensuojelulaissa on ongelmana ja miten lakia tulee muuttaa.

Myös kouluilla pitää olla paremmin keinoja puuttua koulukiusaamiseen ja saada näin ehkäistyä kiusaamisesta syntyviä psyykkisiä oireita sekä ohjata kiusaajat käymään läpi tekonsa seurauksia.

Nuoren jäätyä kiinni ensimmäisestä rikoksestaan – on se sitten näpistys tai pahoinpitely – tulee olla resursseja puuttua heti tilanteeseen ja pyrkiä selvittämään, mitä nuoren taustalta löytyy. Varsinkin väkivalta- tai huumerikoksissa tulee nuorelle konkreettisesti näyttää, mihin kyseinen tie voi pahimmillaan viedä. Tähän ei useinkaan riitä vanhempien tai ”sossutätien” pitämä esitelmä, jota moni nuori ei ota vakavasti. Lisäksi kenen tahansa meistä tulisi pyrkiä olemaan se luotettava ja hyvä kaveriaikuinen myös naapurin tai sukulaisen lapselle.

Koska Rikosseuraamuslaitoksen tavoitteena on omalta osaltaan ehkäistä uusintarikollisuutta, on muun yhteiskunnan tehtävänä ehkäistä rikollisuutta. Valitettavasti yksittäiset äidit ja isät eivät yrityksistään huolimatta tässä aina onnistu, ja kun puhutaan laitostaustaisten lasten ja nuorten tekemistä henkirikoksista, silloin myöskään yhteiskunta ei ole onnistunut.

Jos oman lapsen kuolema on vanhemman pahin painajainen, on oman lapsen tekemä henkirikos heti seuraavana. Siksi on tärkeää, että tuomionsa suorittamisen jälkeen yhteiskuntaan palaa henkilö, joka on motivoitunut jättämään rikollisen elämän taakseen. Usein tämä tarkoittaa myös päihteettömyyttä.

Pyydämme hartaasti, että yhteistyötä eri toimijoiden kesken lisätään ja selvitetään toimenpiteet, joilla kukaan alaikäinen nuori ei enää ajaudu henkirikoksen tekijäksi.

Eräs äiti ja isä

[JohanPomppas]

Onko tää uhri ollut...

No ihan oli opiskelemaan päässyt, jopa samaan kouluun ainakin yhden, ellei kahden murhaajansa kanssa, eli tuskin jälkeen jäänyt millään tapaa... Siis että olisi näin rumasti sanottuna tyhmä. Ei. Sellaisesta ei varmasti ole kyse. Jos on, niin sitten on myös nää tekijät jälkeen jääneitä... Voi kuitenkin olla että uhri oli vaikkapa asperger. Hehän yleensä ihan keskiverto älyllä, jopa keskivertoa korkeammalla älyllä varustettuja, mutta eivät ymmärrä sosiaalista vuorovaikutusta samalla tavalla kuin ns. neurotyypilliset. Jos pojan tausta olisi tällainen, niin silloin voisin tajuta tuon murhaajien ja uhrin välisen "ystävyyden" joka yhden murhaajan kanssa olisi jatkunut jopa sieltä tarhasta lähtien, kuten huhuja on ollut. Aspergerit on kai sillain hyväuskoisia, eivätkä osaa epäillä toisista pahaa, eivät välttämättä ymmärrä jos joku pilkkaa ja kiusaa, joten siinä mielessä olisi uskottavaa että tämä uhri -parka on oikeasti luullut näitä sadistisia kusipäitä kavereikseen, jos he ovat aina kuitanneet kaiken hakkaamisen ja muun sorsimisen että "se oli vaan läppä hei! Mehän ollaan sun kavereita!". Mutta sitähän ei kukaan tiedä, kuin vain uhrin tunteneet oliko näin vai ei.

[Ludmina]

Tämä on kyllä kamala tapaus.
Osanottoni uhrin perheelle.

Mielestäni tämän tapauksen yhteydessä tulisi puhua myös miksi ennalta ehkäisevää nuorisotyötä ei tehdä, miksi nuorten harrastusmahdollisuuksia ei kilpa urheilua lukuunottamatta oikein ole, miksi perheitä ei tueta kunnolla vaikka ihan konkreettisella siivouslahjakortilla?!?

[Rahapuu]

Ykkösaamun kolumnin aihe tältä päivältä liittyy aiheeseen ja mielestäni Aleksis Salusjärvi puhuu asiaa ja muotoilee selkeämmin, mitä itse tein porkkanapenkki-vertauksineni. Avain on jo taaperoväkivaltaan puuttuminen ja ohjaaminen muihin tapoihin olla vuorovaikutuksessa.

https://areena.yle.fi/audio/1-50687830

Aleksis Salusjärvi: Ydinpettymykset tekevät 16-vuotiaita murhaajia
Nuorisorikollisuus on tilastoissa vähentynyt, mutta rikokset raaistuvat, kertoo Aleksis Salusjärvi kolumnissaan. Salusjärvi opettaa lukutaitoa eloonjäämistaitona ongelmiin ajautuneille 13-29 -vuotiaille nuorille erityisopetuksessa ja vankiloissa.

Tämä oli hyvä ja löytyy luettavana. https://yle.fi/uutiset/3-11705547

En viitsi spämmätä koko artikkelin kopioimalla, mutta pari kohtaa:
”Mä oon katkera siitä taposta”, kertoo rikostaustainen 17-vuotias nuori, kun kysyn hänen mielipidettään Koskelan murhasta. Nuori ei tunne tekijöitä, mutta tilanteen hän osaa kuvitella omaan elämäänsä helposti. ”Mulla on itelläni vanhoja velkoja ja ongelmia”, hän kertoo. Päihteet ovat jääneet taakse, mutta väkivalta seuraa häntä yhä."

"Väkivaltaisten pikkulasten käytökseen puuttumiseen annetaan maailmalla yksi ohje ylitse muiden: älä anna digitaalisten laitteiden kasvattaa lasta. Ongelma ei ole laitteissa, vaan sosiaalisten suhteiden puutteessa. Laitteen kasvattama lapsi ei opi vuorovaikutustaitoja."

Ja sori varmaan epätäydellisistä minfo-quoteista

[Rosenrot]

Liittyen keskusteluun uhrin jäämisestä kiusaavien "kaverien" seuraan:
Pitkä kiusaaminen aiheuttaa lapselle syviä traumoja, jotka eivät aina näy päälle päin. Kun tätä kiusaamista jatkuu vuosia, myös lapsen traumatisoituminen moninkertaistuu. Lapsen psyyke ei kykene käsittelemään jatkuvia traumaattisia tapahtumia, vaan pyrkii menemään eteenpäin ja selviämään tilanteesta elävänä.

Traumalla on piiloutuva luonne. Se voi piilottaa tunnekokemuksemme pois omasta tietoisuudestamme, jolloin ikään kuin emme ole kokeneet sitä traumaattista tilannetta ja siihen liittyviä pelkoa, ahdistusta, pakokauhua, vihaa, surua jne. Tapahtuneista tulee vain jokin osa, jota ei ehkä osata täysin kytkeä omaksi kokemukseksi. Tämä on mielen pirstaloitumista eli dissosiaatioita, joka on hyvin tyypillistä traumaattisissa tilanteissa.

Miten tämä liittyy siihen, että kiusaamisen kohde jäisi kiusaajiensa seuraan? No, uhri ei välttämättä hahmota kiusaamishistoriaansa samalla tavalla kuin sen ulkopuolinen näkee. Hän "menee mukana", koska se on eteenpäin menemisen, tilanteista selviämisen, edellytys. Pitkässä juoksussa tästä tulee myös tavallista arkea - koska kiusaamisen aiheuttamat traumat painuvat mielen sopukoihin eikä niitä tunnetasolla koeta, ei myöskään se kiusaaminen tunnu välttämättä niin pahalta miltä sen ehkä pitäisi. Jos kiusaamisen taso myös vaihtelee ja kiusaajat ovat kuitenkin joskus myös kaverimaisia, on tilanne kiusatulle hyvin haastava - varsinkaan jos muita sosiaalisia kontakteja ei paljoa ole.

Tämä on taas omaa mielenjuoksuani ja omiin kokemuksiin perustuvaa pohdintaa, siitä miksi kiusattu-kiusaaja -suhde voi olla hyvinkin monimutkainen. En sano, että juuri tämä on Koskelan tapauksen taustalla koska en uhria tai tekijöitä tunne.