Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Tähän osioon onnettomuudet ja muu rikoksiin liittyvä keskustelu.
siiantaika
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1374
Liittynyt: Su Loka 18, 2020 6:58 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja siiantaika »

Clarence kirjoitti: La Tammi 02, 2021 6:56 pmMiten sinulla on elämä mennyt näpistysten jälkeen? Mielestäni näpistykset kuuluvat tiettyyn ikään kun koettelee rajojaan, mutta vanhempien tulee heti katkaista se.
Olen tietyllä tavalla äidilleni katkera siitä, että meillä ei YH-perheessä asetettu minkäänlaisia rajoja koskaan. Jäin näpistelyistä kiinni kahteen kertaan: ensimmäisellä kerralla noin puoli vuotta itse tapahtuman jälkeen. Kun saavuin kotiin, äitini oli vain erittäin vihainen enkä tuolloin ymmärtänyt että minkä takia. Hän raivosi aivan sekavista asioista enkä nuoressa mielessäni ymmärtänyt, että mistä oli kyse. Tai ehkä ymmärsin, en ole varma, mutta olin surullinen ja itsekin vähän sekavassa tilassa tuon äitini raivokohtauksen johdosta. Kärsin samaan aikaan myös migreenistä, joita minulla oli kohtalaisen usein nuoruudessani.

Luulen että hän oli saanut puhelinsoiton ja kuullut näpistyksestäni. Jäin nimittäin näpistyksestä kiinni sellaisella kauppiaalle, joka ei ilmoittanut asiasta poliisille vaan halusi soittaa siitä itse suoraan kotiini. Ensimmäisellä kerralla vastasin puheluun itse ja kauppias päätti puhelun nopeasti. Arvelen että toisella kertaa hän tavoitti äitini, kun en itse ollut kotosalla.

Katkera olen siksi, että itse näpistelin muutamaan otteeseen vaikka se ei minun elämääni pilannutkaan, mutta siskoni juopotteli varhaisteininä ja jäi jatkuvasti kiinni, mutta äitini vain suuttui pieneksi hetkeksi ja sen jälkeen kaikki unohtui. Kunnes tuli seuraava kerta. Ja seuraava kerta. Pahimmillaan siskoni oli lähes joutua raiskatuksi ollessaan torilla humalassa alle 15-vuotiaana mutta äitini ei juuri asiasta välittänyt yhtä iltaa pidempään.

Toisella kertaa varastimme alkoholia eri kaverini kanssa. Äitini sai kuulla asiasta ennen kuin palasin kotiin, mutta hän ei ollut vihainen eikä puhunut asiasta koko päivänä vaikka tiesin että hän tiesi. Vasta illalla hän otti asian ns. puheeksi mutta sitä käsiteltiin muistikuvieni mukaan vain parin virkkeen verran. Hän kysyi että mistä saimme alkoholia ja valehtelin ettemme varataneet sitä vaan hankimme muita reittejä. Keskustelu päättyi.

Itsehän olen nykyään korkeakoulutettu ja hyvässä työssä. Koulua olen inhonnut sitten yläasteen päättymisen mutta jotain kautta päätynyt silti yliopistoon saakka ja valmistunut maisteriksi. Synnyin köyhään perheeseen mutta selvisin siitä kaikesta varmasti kaikkien tilastojen vastaisesti voittajana.

Myös sisarestani on kehittynyt kunnon kansalainen vaikka se veikin paljon enemmän aikaa.
Viimeksi muokannut siiantaika, La Tammi 02, 2021 7:22 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
RL11/6
Axel Foley
Viestit: 2166
Liittynyt: Pe Elo 07, 2020 9:53 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja RL11/6 »

siiantaika kirjoitti: La Tammi 02, 2021 7:15 pm
Clarence kirjoitti: La Tammi 02, 2021 6:56 pmMiten sinulla on elämä mennyt näpistysten jälkeen? Mielestäni näpistykset kuuluvat tiettyyn ikään kun koettelee rajojaan, mutta vanhempien tulee heti katkaista se.
Olen tietyllä tavalla äidilleni katkera siitä, että meillä ei YH-perheessä asetettu minkäänlaisia rajoja koskaan. Jäin näpistelyistä kiinni kahteen kertaan: ensimmäisellä kerralla noin puoli vuotta itse tapahtuman jälkeen. Kun saavuin kotiin, äitini oli vain erittäin vihainen enkä tuolloin ymmärtänyt että minkä takia. Hän raivosi aivan sekavista asioista enkä nuoressa mielessäni ymmärtänyt, että mistä oli kyse. Tai ehkä ymmärsin, en ole varma, mutta olin surullinen ja itsekin vähän sekavassa tilassa tuon äitini raivokohtauksen johdosta. Luulen että hän oli saanut puhelinsoiton ja kuullut näpistyksestäni.

Katkera olen siksi, että itse näpistelin muutamaan otteeseen vaikka se ei minun elämääni pilannutkaan, mutta siskoni juopotteli varhaisteininä ja jäi jatkuvasti kiinni, mutta äitini vain suuttui pieneksi hetkeksi ja sen jälkeen kaikki unohtui. Kunnes tuli seuraava kerta. Ja seuraava kerta. Pahimmillaan siskoni oli lähes joutua raiskatuksi ollessaan alle 15-vuotias mutta äitini ei juuri asiasta välittänyt.

Toisella kertaa varastimme alkoholia eri kaverini kanssa. Äitini sai kuulla asiasta ennen kuin palasin kotiin, mutta hän ei ollut vihainen eikä puhunut asiasta koko päivänä vaikka tiesin että hän tiesi. Vasta illalla hän otti asian ns. puheeksi mutta sitä käsiteltiin muistikuvieni mukaan vain parin virkkeen verran. Hän kysyi että mistä saimme alkoholia ja valehtelin ettemme varataneet sitä vaan hankimme muita reittejä. Keskustelu päättyi.

Itsehän olen nykyään korkeakoulutettu ja hyvässä työssä. Koulua olen inhonnut sitten yläasteen päättymisen mutta jotain kautta päätynyt silti yliopistoon saakka ja valmistunut maisteriksi. Synnyin köyhään perheeseen mutta selvisin siitä kaikesta varmasti kaikkien tilastojen vastaisesti voittajana.

Myös sisarestani on kehittynyt kunnon kansalainen vaikka se veikin paljon enemmän aikaa.
Tämmöistä on kiva lukea. Tiedän yhden tapauksen, joka syntyi köyhään perheeseen. Isä lähti maailmalle jo ennen 1-vuotissynttäreitä. Myöhemmin ilmestyi kaverin ovelle, kun oli saanut tietää oman lapsensa tienanneen verotuksen perusteella miljoonan vuodessa.
Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1462
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

RL11/6 kirjoitti: La Tammi 02, 2021 7:22 pm
siiantaika kirjoitti: La Tammi 02, 2021 7:15 pm
Clarence kirjoitti: La Tammi 02, 2021 6:56 pmMiten sinulla on elämä mennyt näpistysten jälkeen? Mielestäni näpistykset kuuluvat tiettyyn ikään kun koettelee rajojaan, mutta vanhempien tulee heti katkaista se.
Olen tietyllä tavalla äidilleni katkera siitä, että meillä ei YH-perheessä asetettu minkäänlaisia rajoja koskaan. Jäin näpistelyistä kiinni kahteen kertaan: ensimmäisellä kerralla noin puoli vuotta itse tapahtuman jälkeen. Kun saavuin kotiin, äitini oli vain erittäin vihainen enkä tuolloin ymmärtänyt että minkä takia. Hän raivosi aivan sekavista asioista enkä nuoressa mielessäni ymmärtänyt, että mistä oli kyse. Tai ehkä ymmärsin, en ole varma, mutta olin surullinen ja itsekin vähän sekavassa tilassa tuon äitini raivokohtauksen johdosta. Luulen että hän oli saanut puhelinsoiton ja kuullut näpistyksestäni.

Katkera olen siksi, että itse näpistelin muutamaan otteeseen vaikka se ei minun elämääni pilannutkaan, mutta siskoni juopotteli varhaisteininä ja jäi jatkuvasti kiinni, mutta äitini vain suuttui pieneksi hetkeksi ja sen jälkeen kaikki unohtui. Kunnes tuli seuraava kerta. Ja seuraava kerta. Pahimmillaan siskoni oli lähes joutua raiskatuksi ollessaan alle 15-vuotias mutta äitini ei juuri asiasta välittänyt.

Toisella kertaa varastimme alkoholia eri kaverini kanssa. Äitini sai kuulla asiasta ennen kuin palasin kotiin, mutta hän ei ollut vihainen eikä puhunut asiasta koko päivänä vaikka tiesin että hän tiesi. Vasta illalla hän otti asian ns. puheeksi mutta sitä käsiteltiin muistikuvieni mukaan vain parin virkkeen verran. Hän kysyi että mistä saimme alkoholia ja valehtelin ettemme varataneet sitä vaan hankimme muita reittejä. Keskustelu päättyi.

Itsehän olen nykyään korkeakoulutettu ja hyvässä työssä. Koulua olen inhonnut sitten yläasteen päättymisen mutta jotain kautta päätynyt silti yliopistoon saakka ja valmistunut maisteriksi. Synnyin köyhään perheeseen mutta selvisin siitä kaikesta varmasti kaikkien tilastojen vastaisesti voittajana.

Myös sisarestani on kehittynyt kunnon kansalainen vaikka se veikin paljon enemmän aikaa.
Tämmöistä on kiva lukea. Tiedän yhden tapauksen, joka syntyi köyhään perheeseen. Isä lähti maailmalle jo ennen 1-vuotissynttäreitä. Myöhemmin ilmestyi kaverin ovelle, kun oli saanut tietää oman lapsensa tienanneen verotuksen perusteella miljoonan vuodessa.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Vankiloissa ja vankilan karhukopissa nukkuneena kannan asiasta korteni kekoon. Koulut on käyty minullakin, myös yliopistossa ollut. Opiskelut jatkuvat koko ajan jo seniori-iässä vielä. Vankilat olleet kohdaltani historiaa jo kymmeniä vuosia. Meinaan vaan, että näpistyksillä ja pikkurikkeillä alkoi omakin ura, päätyen pikkuhiljaa vakavimpiin.
siiantaika
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1374
Liittynyt: Su Loka 18, 2020 6:58 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja siiantaika »

RL11/6 kirjoitti: La Tammi 02, 2021 7:22 pmTämmöistä on kiva lukea. Tiedän yhden tapauksen, joka syntyi köyhään perheeseen. Isä lähti maailmalle jo ennen 1-vuotissynttäreitä. Myöhemmin ilmestyi kaverin ovelle, kun oli saanut tietää oman lapsensa tienanneen verotuksen perusteella miljoonan vuodessa.
Kirjoitin tähän viestiin paremman vastineen mutta foorumi hukkasi sen jonnekin, sillä toinen käyttäjä oli samalla kerennyt lähettää uuden viestin. Joten nyt kirjoitan paljon karummassa muodossa.

Minun suvussani ei ole miljonäärejä mutta kenenkään ei ole tarvinnut myöskään ruinata lainaa toiselta. Lapsuudessani omissa mielikuvissani isäni oli se rikkaampi taho ja äitini taas hyvin köyhä, vaikka koulutustaustat olivat juuri päinvastaiset. Isäni oli käynyt vain ammattikoulun ja äitini valmistunut yliopistosta. En ole koskaan keskustellut vanhempieni kanssa heidän parisuhteestaan ja sen jälkeisestä ajasta, mutta tiedän että äitini joutui turvautumaan käräjäoikeuteen varmistaakseen elatusavun. Isäni lienee ollut perinteinen suomalainen jäppi, joka välitti lapsistaan muttei tiennyt kuinka sen ilmaista. Sitäkään en tiedä, kertoiko äitini omistani tai sisareni sekoiluista eteenpäin isälleni. Oletan että hän ei tiedä mitään mutta äitini sisko eli tätini saattaa tietää paljon enemmän. Kukaan ei ole asioita ottanut esille vuosikymmenien saatossa.
RL11/6
Axel Foley
Viestit: 2166
Liittynyt: Pe Elo 07, 2020 9:53 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja RL11/6 »

Siiantaika ja Clarence. Hyvin olette käyttänyt aikaanne. En olisi ihan heti uskonut. Oma tieteen haara on antropologia. Oikeastaan se on mielenkiintoni pääkohde.

Kertokaahan, Seutulan avosta tarinoita. Lupaan palkita.
Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1462
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

RL11/6 kirjoitti: Su Tammi 03, 2021 9:48 am Siiantaika ja Clarence. Hyvin olette käyttänyt aikaanne. En olisi ihan heti uskonut. Oma tieteen haara on antropologia. Oikeastaan se on mielenkiintoni pääkohde.

Kertokaahan, Seutulan avosta tarinoita. Lupaan palkita.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Seutulasta voisin jotain laittaa, mutta en ole ollut siellä koskaan. En ole myöskään ollut kalterittomassa vankilassa, lukuunottamatta kaksi viikkoa paikassa, jota ei enään ole.

Asia jota en itse ymmärrä lainkaan on, että sairaita vankeja ikäänkuin rangaistaan kun sairastui. Esim. sairassellissä on jatkuvasti ovet kiinni. Vanki kenellä on sairaus, joka tulee parantumaan joutuu odottamaan paranemista suljetulla. Avolle eikä vastaaviin pääse. Omalla kohdalla oli noin. En päässyt pelaamaan lentopalloa, mutta pojat ratkaisivat asian. He pyysivät minut lentopallotuomariksi, niin sain olla sen ajan ainakin kentän reunalla, ja tuomarin sana on laki. Kun tuo juttu oli ohi, menin heti pelaamaan ja kanssa pelasin. Pelasin ehkä liikaakin, koska pojat hiukan toppuuttelivat.

Vankilan työpaikalla lomalta palannut esimies ei ollut tyytyväinen minun työpanokseen. Hän alkoi meteliryöpyn. Ulkoyhmä kävi tuossa pisteessä kahvitunnilla, ja sattui juuri tulemaan kun tämä kurinpalauttaja paasasi minulle. Ainoa, kuka osoitti sympatiaa oli myöhemmin pyttyyn joutuva vanki. No, tilanteet tulevat ja menevät, niin tuokin.
Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1462
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Elettiin 80- lukua, ja muuan mies, kutsutaan tässä nimellä AE, heräsi kotonaan pikku paniikki päällä. Hän oli kapakkakierroksen päätteeksi mennyt jonnekin jatkoille. En tiedä tarkkaan mitä kaikkea tapahtui, mutta tällä miehellä oli jäänyt kyläpaikasta toisen omaisuutta matkaan. Oli ottanut videot ja ne olivat herätessä kotonaan. Vanhana tekijänä tiesi mitä siitä seuraa ja koitti kehitellä ratkaisua ettei pala.

Hän vei videot aseman säilytykseen ja otti luonnollisesti avaimet mukaan. Tämän jälkeen hän kirjoitti kirjeen sinne mistä oli videot vienyt. Kirjeessä hän kiitti videoiden lainasta, ja laittoi matkatavarasäilytyksen avaimet mukaan. Tämän kirjeen jossa avain oli AE pudotti postiluukusta sille mistä ne olivat viety. Luonnollisesti oli ensin koittanut soittaa ovikelloa, mutta ketään ei ollut kotona. Videoiden omistaja oli jo tehnyt tehnyt rikosilmoituksen. AE haettiin kuulusteluihin. Noihin vuosiin tuollaisesta normituomio olisi ollut 3- 4 kk vankeutta, ehkä enemmänkin. Kuulusteluissa AE kiisti koko tapauksen, ja pysyi kertomuksessaan, että videot olivat hänellä lainassa.

Yhtä kaikki, tuomiota ei tullut. AE on jo kuollut aikoja sitten, että tän voi kertoa. Muutenkaan poliisit eivät saaneet tältä mitään irti. Joskus joku nuoremman polven rikospoliisi oli koittanut kuulusteluissa saada miehestä heikolla näytöllä yliotteen, mutta turhaan. Kokenut rikospoliisi oli tullut kuulusteluhuoneeseen ja sanonut nuoremmalle: Aivan turhaan sinä koitat vääntää, ei tämä tunnusta mitään.
Rundi
Martin Beck
Viestit: 788
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Clarence kirjoitti: Ke Tammi 06, 2021 6:52 pm Elettiin 80- lukua, ja muuan mies, kutsutaan tässä nimellä AE, heräsi kotonaan pikku paniikki päällä. Hän oli kapakkakierroksen päätteeksi mennyt jonnekin jatkoille. En tiedä tarkkaan mitä kaikkea tapahtui, mutta tällä miehellä oli jäänyt kyläpaikasta toisen omaisuutta matkaan. Oli ottanut videot ja ne olivat herätessä kotonaan. Vanhana tekijänä tiesi mitä siitä seuraa ja koitti kehitellä ratkaisua ettei pala.

Hän vei videot aseman säilytykseen ja otti luonnollisesti avaimet mukaan. Tämän jälkeen hän kirjoitti kirjeen sinne mistä oli videot vienyt. Kirjeessä hän kiitti videoiden lainasta, ja laittoi matkatavarasäilytyksen avaimet mukaan. Tämän kirjeen jossa avain oli AE pudotti postiluukusta sille mistä ne olivat viety. Luonnollisesti oli ensin koittanut soittaa ovikelloa, mutta ketään ei ollut kotona. Videoiden omistaja oli jo tehnyt tehnyt rikosilmoituksen. AE haettiin kuulusteluihin. Noihin vuosiin tuollaisesta normituomio olisi ollut 3- 4 kk vankeutta, ehkä enemmänkin. Kuulusteluissa AE kiisti koko tapauksen, ja pysyi kertomuksessaan, että videot olivat hänellä lainassa.

Yhtä kaikki, tuomiota ei tullut. AE on jo kuollut aikoja sitten, että tän voi kertoa. Muutenkaan poliisit eivät saaneet tältä mitään irti. Joskus joku nuoremman polven rikospoliisi oli koittanut kuulusteluissa saada miehestä heikolla näytöllä yliotteen, mutta turhaan. Kokenut rikospoliisi oli tullut kuulusteluhuoneeseen ja sanonut nuoremmalle: Aivan turhaan sinä koitat vääntää, ei tämä tunnusta mitään.
* Kyllä se vähän niin oli, että vielä 80-luvulla rikosrekisterin omaava oli eriarvoisessa asemessa normi tossunkuluttajaan verrattuna.
Hyvin herkästi joutui kuulusteluihin, jopa syytetyksi, vaikka oli elänyt nuhteettomasti pidemmän tai lyhemmän aikaa.

Itsellekin sattui pari kertaa. Ekalla kerralla rikospoliisin miehet teki ihan kotikäynnin lähinnä vanhan ukon houreen perusteella, kun proidin kanssa olimme vuokranneet omakotitalon ja sen piharakennuksesta oli kadonnut muka tavaraa, jotain 50-luvun hevosen länget ja joku kehräävä poljettava rukki.
Sanoin rikiksen ukoille, että murtautuisinko oman pihan talliin ja veisin jotain arvotonta? Se nauratti heitä.. Mutta sanoivat, "oli pakko tulla käymään, kun teillä (minä ja proidi) on tuota menneisyyttä".
Pyysivät kyllä anteeksi, toivottivat tsemppiä ja että pitäkää tällainen mesta jonka olette onnistunut saamaan.

Olimme kyllä alivuokralaisen alivuokralla. Joten vanha ukko kosti ja sanoi sopimuksen irti, joten alivuokralainen joutui katkaisemaan meidänkin sopimuksen. Talvella. Lähdettävä oli.
Talo oli kalustettu ikivanhoilla huonekaluilla. Vitutti, että lähtiessä myin arvokkaan lipaston ja Peili-Senkin vanhojen huonekalujen ostoliikkeelle. Sain hyvät hinnat. Tosi hyvät hinnat.
Jäinkö kiinni? En. Vanha ukko ei ollut käynyt tarkastuksella ja oli kuollut muutama kuukausi myöhemmin. Talo jäi perikunnalle, joilla ei ollut höykäsen hajua sisustuksesta tai muusta.

Vielä yksi anekdootti. Vanhan ukon vanhalla iällä saama tytär oli huumekoukussa ja lusimassa Hämeenlinnassa huumetuomioita samaan aikaan kun olimme vuokralla. Tytär seurusteli kuuluisan huumekoukussa olevan rumpalin kanssa, joka kävi tapaamassa morsiotaan. Itse tutustuin rumpaliin siten, että kävin myös moikkaamassa Hämeenlinnassa erästä naista silloin tällöin. Rumpali kertoi stoorin morsiostaan ja talosta, kun olin kertonut missä asuin proidin kanssa. Kävi kylässä pari kertaa "tuttu mesta" sanoi hän. Hänkin on kuollut, samoin kuin tytär kuoli huumeisiin myöhemmin.

- Talokin on purettu jo 90-luvulla. Perikuntaa jäi sen verran, että myivät paikan rakennus gryndereille ja nyt siellä on rivitaloja.

No myöhemmin (seuraavana vuonna) olin kaapissa (sellissä) muutaman päivän. Minulla oli oma yritys ja pari kolme firmaa yritti kipata joitakin osamaksu myöhästymisiä petokseksi; se oli herkkä syyte ajaa läpi vielä tuolloin. Pysyin kannassa, että firmalla tilapäisesti tulot ehtyneet, maksut vain myöhässä...
Tapahtui paljon muutakin seuraavina vuosina ja maksut kuivuivat omaan mahdottomuuteen. En ikinä niitä maksanut ja se onkin jo aivan oma stoorinsa. Mitäs tyhmät tekivät rikosilmoituksen...Painuin "maan alle", asuin morsion luona "pimeästi" ja haaste oikeudet vanheni. Niinpä firmat eivät saaneet oikeuden päätöstä saatavilleen.
Mutta. Jos ne olisivat kantaneet tulta allensa, se olisi tiennyt tuomiota ja pohjien palaminen. Minulla oli 2.5 vuotta jäännöksiä.
Muruhermanni
Alibin satunnaislukija
Viestit: 64
Liittynyt: Su Syys 27, 2020 12:40 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Muruhermanni »

Kakolassa oli Kemistä lähtöisin Kerttula niminen mies. Tukholmassa radioliikkeen murron yhteydessä 68 ampui poliisin ja sai elinkautisen. Kävi aika usein Kakolasta Oulun vankilassa että tapaajilla olisi lyhyempi matka tapaamaan. Löytyykö tapauksesta enemmän tietoa tai lehtileikkeitä?
Rundi
Martin Beck
Viestit: 788
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Muruhermanni kirjoitti: La Tammi 09, 2021 9:34 pm Kakolassa oli Kemistä lähtöisin Kerttula niminen mies. Tukholmassa radioliikkeen murron yhteydessä 68 ampui poliisin ja sai elinkautisen. Kävi aika usein Kakolasta Oulun vankilassa että tapaajilla olisi lyhyempi matka tapaamaan. Löytyykö tapauksesta enemmän tietoa tai lehtileikkeitä?
On himppa kauan sattunut tapaus. Kerttula on kyllä tuttu nimi 70-luvulta. Clarens saattaisi tuntea tai tietää?
Clarence
Andy Sipowich NYPD
Viestit: 1462
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Rundi kirjoitti: Su Tammi 10, 2021 12:51 am
Muruhermanni kirjoitti: La Tammi 09, 2021 9:34 pm Kakolassa oli Kemistä lähtöisin Kerttula niminen mies. Tukholmassa radioliikkeen murron yhteydessä 68 ampui poliisin ja sai elinkautisen. Kävi aika usein Kakolasta Oulun vankilassa että tapaajilla olisi lyhyempi matka tapaamaan. Löytyykö tapauksesta enemmän tietoa tai lehtileikkeitä?
On himppa kauan sattunut tapaus. Kerttula on kyllä tuttu nimi 70-luvulta. Clarens saattaisi tuntea tai tietää?
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Olen nähnyt Kerttulan vankilassa, ei ollut tuttu mutta tiesin. 70- luvulla elinkautisia oli paljon vähemmän. Ei istunut kauaa elinkautista.
Rundi
Martin Beck
Viestit: 788
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Clarence kirjoitti: Su Tammi 10, 2021 5:05 pm
Rundi kirjoitti: Su Tammi 10, 2021 12:51 am
Muruhermanni kirjoitti: La Tammi 09, 2021 9:34 pm Kakolassa oli Kemistä lähtöisin Kerttula niminen mies. Tukholmassa radioliikkeen murron yhteydessä 68 ampui poliisin ja sai elinkautisen. Kävi aika usein Kakolasta Oulun vankilassa että tapaajilla olisi lyhyempi matka tapaamaan. Löytyykö tapauksesta enemmän tietoa tai lehtileikkeitä?
On himppa kauan sattunut tapaus. Kerttula on kyllä tuttu nimi 70-luvulta. Clarens saattaisi tuntea tai tietää?
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Olen nähnyt Kerttulan vankilassa, ei ollut tuttu mutta tiesin. 70- luvulla elinkautisia oli paljon vähemmän. Ei istunut kauaa elinkautista.
Elinkautisia oli todella vähän 70-luvulla. Sörkässäkin hyvä jos 1 tapaus per osasto. Sittemmin luvut ovat nousseet kohisten ja nyky keskiarvo pyörii 200 elinkautista lusijaa per vuosi.
Erikoinen oli yksi tilasto minkä näin muutaman vuoden takaa. Kaikista rikoksista henkirikokset ja niiden yritykset noin 25 % ja Väkivaltarikokset noin 15% eli yhteensä 40 % vangeista. Sitten huumausainerikokset. Esimerkiksi varkausrikokset enää 10 %

Tässä eräs tutkielma. Huimasti on vankiluvut vähentyneet. Jossain keskusteluissa kerroin, että 70 luvulla yli viittä tuhatta. No, on ollut 5555 vankiakin esimerkiksi 1977. (Sivu 42) https://www.rikosseuraamus.fi/material/ ... a_2016.pdf
Rundi
Martin Beck
Viestit: 788
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Rundi »

RL11/6 kirjoitti: Su Tammi 03, 2021 9:48 am Siiantaika ja Clarence. Hyvin olette käyttänyt aikaanne. En olisi ihan heti uskonut. Oma tieteen haara on antropologia. Oikeastaan se on mielenkiintoni pääkohde.

Kertokaahan, Seutulan avosta tarinoita. Lupaan palkita.
Seutulan "avolla" olin 1976 keväällä kun edellisen vuoden RTA laki mahdollisti myös "normaali" vankien päästä myös Seutulaan. Sinne jouduin Sörkasta yksi kaksi kesken putsari hommien ilmeisesti siksi, että tammikuussa tulohaastattelussa huoltovirkailija kysyi mm tulisiko minulle kiinnostusta avovankilaan. Kerroin, mikä ettei ehkä kun aika on? Todennäköisesti hän täytti paperitkin, minulle se oli mysteeri?

No joka tapauksessa sillä hetkellä olin ainoa kriminaali Seutulassa. Kaikki veetun rattijuoppoja. Asuin alimmassa tuvassa kentälle päin. Ei siellä pystynyt keskustelemaan mistään vankilajutuista, kun ne hoo heinähatut ei tienneet edes mikä on Kakola. Yksikin iso maha "mikä se sellainen kakola on"? Kun kerroin, niin "ai jaa, vankiloissahan on kaiken maailman rosvot"...

Olin päivät töissä Malmin lentoaseman uudisrakennuksen Pelastusaseman huopakattoa tekemässä alusta loppuun ja osallistuin puuseppätimpurina muihinkin duuneihin. Sinne oli pienoisbussikuljetus aamuin illoin. Joka kerta palatessa oli syynäys, hengen haistelua ja kyyläystä, sitä tapahtui illallakin, että pamppu (päällikkö) ilmestyi parakkiin nuuskuttelemaan.

Läksin sieltä vittuun ja pidin 3 kuukauden kesäloman ja palasin elokuun loputtua suoraan Sörkkään. Kakku piteni vain sen 3 kk, ei tullut edes tyssejä (siihen oli muu hyvä syy) ja loma pääkin pysyi auki. Päätin ettei avolaitoksiin enää ikinä.
Never
Sofia Karppi
Viestit: 425
Liittynyt: La Joulu 28, 2019 8:06 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Never »

Rundilta kysyisin että oliko silloin Seutulassa käytössä Suomen markka vai vankilan oma raha? Työsiirtolassahan ei ruoka esim kuulunut luontaisetuihin vaan kaikki piti ruokalassa itse maksaa.Olin nimittäin 80-luvun vaihteilla Röykän siirtolassa ,parakit olivat Hanko-Hyvinkää tien kainalossa.Tietöitä tehtiin Klaukkalasta Läyliäisiin päin punaraidat päällä ihmisten ilmoilla.
Niin siis siellä oli käytössä vankilan oma raha,kalkku.Toimistoparakilla oli kaksi kertaa kuussa liksapäivä ja liksa maksettiin kalkkuina.Se oli semmoinen messingin tai kuparin värinen,niitä taisi olla eri arvoisia myös,ihan kuin oikeassa rahassakin.
Tämä Röykkä oli RKV:n alainen siirtola.
Never
Sofia Karppi
Viestit: 425
Liittynyt: La Joulu 28, 2019 8:06 pm

Re: Rikoksen jälkeen - ajatukset, fiilikset

Viesti Kirjoittaja Never »

Jatkan vielä: saattoi olla että safkaan jaettiin ruokakupongit tai sitten emännän tukkimiehenkirjanpito vihkoon. Tupakat,Nessit, Santtu,Rizlat ym maksettiin kalkuilla.Siinä kalkussa eli metallinpalasessa taisi olla leima RKV,harmi kun ei tullut otettua muistoksi jotain kalkkua.
Vastaa Viestiin