Helsingin Sanomissa "analyysia" syyttäjän ja puolustuksen näkemyseroista. Mainitaan myös, että nuorin syytetyistä oli se, joka myöntää vain pahoinpitelyn ja joka poistui paikalta pariksi tunniksi. Toisaalta hän on viestinyt, ettei uhria saa päästää lähtemään ennen kuin hän on ehtinyt takaisin paikalle. En muista, onko tätä näin tarkasti kerrottu jo aiemmin jossain.
Koskelan henkirikoksen oikeudenkäynnissä käsitellään kahta eri todellisuutta: Nämä asiat saattavat ratkaista syytettyjen tuomion
Syyttäjä hakee kolmelle tekoaikaan 16-vuotiaalle pojalle tuomioita murhasta nuorina henkilöinä. Syyttäjän näkemyksen mukaan pojat ovat toimineet yhdessä kohdistaessaan 16-vuotiaaseen uhriin raakaa ja nöyryyttävää väkivaltaa.
Käsiteltävänä olevan rikoksen olennaisena piirteenä on kiusaaminen ja lasten välinen väkivalta, jolla on laajempana ilmiönä yhteiskunnallista merkitystä. Tapahtuman faktaperusteinen kuvaus on pohjana tälle keskustelulle ja tapauksen oikeudelliselle arvioinnille.
Murhasyytteen lisäksi oikeudessa käsiteltävään kokonaisuuteen liittyy syytteitä uhrin pahoinpitelyistä surmaa edeltävinä viikkoina. Syytetyt tunnustivat suurimman osan pahoinpitelyistä. Niissä väkivalta oli esimerkiksi lyömistä kasvoille.
Murhan he kuitenkin kiistävät.
KÄRÄJÄSALISSA käsitellään siis samaan aikaan ainakin kahta eri todellisuutta.
Syyttäjien todellisuudessa kolme nuorta suunnittelivat uhrin pahoinpitelyn etukäteen. Iltaa varten hankittiin runsaasti alkoholia, kuten olutta. Uhrille hankittiin väkevää viinaa, jotta tämän pahoinpitely olisi helpompaa.
Tätä käsitystä tukevat syytettyjen toisilleen lähettämät lukuisat Snapchat-viestit, joita oikeudessa nähtiin todisteena.
Viesteissä pojat keskustelevat innostuneeseen sävyyn uhrin pahoinpitelystä ja juottamisesta humalaan.
Syytettyjen puolustus vetoaa siihen, että uhrin tappaminen ei ollut aikomuksena. Tarkoituksena oli puolustuksen mukaan toteuttaa samantapaista väkivaltaa kuin aiemmilla kerroilla.
Kaksi pojista myöntää teot pääpiirteissään, mutta heidän puolustuksensa mukaan kyse on ollut murhan sijaan törkeästä pahoinpitelystä tai törkeästä kuolemantuottamuksesta.
Kolmas syytetty kiistää osallisuuden yksituumaisuuteen ja myöntää ainoastaan perusmuotoisen pahoinpitelyn.
Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professorin Matti Tolvasen mukaan teot luokitellaan entistä useammin murhiksi teon erityisen raakuuden tai julmuuden perusteella.
”Varsin harvoin käytetään perusteluna sitä, että teko on tehty vakaasti harkiten.”
Kuolemantuottamuksen keskeisin ero murhaan on teon tahallisuus. Kuolemantuottamuksessa kyse on tekijän huolimattomuudesta.
Törkeässä pahoinpitelyssä taas on kyse tahallisista osateoista, eli niistä yksittäisistä teoista, jotka voivat johtaa esimerkiksi vammaan, hengenvaaralliseen tilaan tai vakavaan sairauteen.
Syytettyjen puolustus lähtee siitä, että syytetyt ovat pahoinpidelleet uhria törkeästi. Sekä pahoinpitelyyn että paikalta poistumiseen on liittynyt törkeää huolimattomuutta, sillä uhrin kuolemaa ei ole pidetty todennäköisenä ja hänet on jätetty yksin tekopaikalle erittäin huonokuntoisena.
Tolvasen mukaan henkirikostuomioita on aiemmin tullut myös sellaisista tilanteista, joissa uhri on jätetty pahoinpideltynä kuolemaan.
”Juridisesti jos ajatellaan, niin tässä joudutaan pohtimaan sitä, kuinka todennäköisenä tekijät kuolemaa pitivät. Siihen vaikuttaa tämä toiminta kokonaisuutena”, Tolvanen sanoo.
Hänen mukaansa pelkkä nuori ikä ei tyypillisesti ainakaan väkivaltarikoksissa käy perusteluna sille, etteikö teon seurauksia voisi ymmärtää.
OIKEUSHISTORIASTA löytyy tapauksia, joissa on haettu murhasyytteen kumoamista samankaltaisin perustein.
Esimerkiksi rikollisjohtaja Raimo Anderssonin murhasta tuomittu Veli Matti Huohvanainen valitti murhatuomiostaan hovioikeuteen ja vaati sen muuttamista törkeäksi pahoinpitelyksi ja kuolemantuottamukseksi.
Huohvanainen oli pahoinpidellyt uhria useita kymmeniä minuutteja esimerkiksi potkimalla. Valituksen mukaan hänellä ei kuitenkaan ollut tarkoituksena tappaa Anderssonia.
Hovioikeus päätti pitää murhatuomion voimassa. Hovioikeus kuitenkin katsoi, ettei tekijä ollut toiminut tarkoitustahallisesti.
Tekijän tarkoitus tappaa uhria ei siis ollut selkeä ennen tekoa tai edes sen aikana. Ratkaisun mukaan tekijän on kuitenkin täytynyt teon edetessä pitää uhrin kuolemaa varsin todennäköisenä seurauksena väkivallalle. Näin ollen tapon katsottiin olleen tahallinen.
Tolvasen mukaan Huohvanaisen käyttämä puolustus on hyvin tyypillistä henkirikoksissa.
TAHALLISUUDEN arvioinnin lisäksi käräjäoikeudessa otetaan kantaa myös teon väitettyyn yksituumaisuuteen.
Syyttäjän näkemys on, kuten sanottua, se, että syytetyt ovat syyllistyneet murhaan yhdessä. Näin siitä huolimatta, että yksi tekijöistä on ollut poissa tekopaikalta parin tunnin ajan.
Tätä perustellaan syytettyjen toisilleen lähettämillään kuvilla ja videoilla, joita oikeudessa nähtiin todisteina. Poissa ollut syytetty sanoi viestissä esimerkiksi, ettei uhria saa päästää lähtemään ennen kuin hän palaa.
Paikalta poistuneen tekijän puolustus vetoaa siihen, ettei hän osallistunut väkivaltaan kuin vasta palattuaan lyömällä uhria kaksi kertaa.
Tolvasen mukaan yhdessä toimittaessa yksituumaisuuden kannalta sillä ei lähtökohtaisesti ole väliä, kuka teki ja mitä.
”Yleensä pelkkä yhdessä tekeminen riittää osoitukseksi yhteisymmärryksestä. Nähdään, että jokaisen esimerkiksi pahoinpitelyyn osallistuvan täytyy ottaa lukuun, mikä teon lopputulos on”, Tolvanen sanoo.
Syyttäjän mukaan kaikki syytetyt ovat poistuneet surmapaikalta yhtä matkaa.
Nuorin heistä oli vielä palannut surmapaikalle ja lähettänyt ainakin toiselle syytetyistä todisteena kuullun ääniviestin, jossa hän kertoo uhrin hengittävän enää hyvin heikosti. Viestissä syytetty sanoo uhrin kuolevan pian.
->
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000007811889.html
18.2. 17:45
Uutista lyhennetty
-NILS-
harmi tosiaan, mitä enemmän ois julkista, sitä enemmän keskustelua ja sitä kautta vois oppia jotain.