Sadenainen kirjoitti: ↑Ti Helmi 23, 2021 11:47 am
Tämä tapaus ei kyllä jätä mieltäni rauhaan. On niin surullinen olo Atson puolesta ja oksettaa niin paljon nuo sadistiset nulikat. Heikki ja Veeti eivät jälkikäteisten tekstiviestien mukaan vieläkään olleet huolissaan/pahoillaan uhrin puolesta vaan itsensä puolesta, ja jopa tsemppasivat toisiaan että "älä murehdi, ei tää tuu pilaamaan meidän elämää". Mitä vittua, eikö omatunto kolkuttanut senkään vertaa, että olisivat ymmärtäneet että on täysin oikein jos tämä pilaa heidän elämänsä. Asia on nostanut omat traumani myös pintaan, koska olin enemmän tai vähemmän koulukiusattu aikoinaan, pelokas olemukseni keräsi kiusaajien huomion, ja kaiken taustasyynä oli se, että isäni pahoinpiteli minua kotona. Kerran solvaaminen, töniminen ja hiuksista repiminen eteni siihen pisteeseen, että isäni potkaisi minua kasvoihin (istuin silloin kyyryssä lattialla iskua peläten), mistä seurasi huulen halkeaminen kunnolla. Äiti soitti kiireesti koululle ja selitti, että huuli halkesi pallopeleissä pihalla, ja itse asiassa isäni on lääkäri ja paikkasi huuleni (haava oli niin paha, että vaati tikit) salaa itse töistä ottamiensa välineiden avulla. Olen koittanut aikuisena purkaa tilannetta äitini kanssa ja viestinvaihtomme näyttää tältä: Minä: "-- on nostanut omat pahoinpitelymuistot mieleen. Kun viimeksi yritin puhua asiasta kanssasi tuntui, että vaan naureskellen sanoit, että itsepähän hankkiuduin näihin (pahoinpitely)tilanteisiin. Se oli mielestäni osoitus täydestä empatiakyvyn puutteesta." Äitini: "Mua auttaa selviytymään se, että tiedän etten ole yksin katkeroituneen lapsen vanhempana. Meitä vanhempia on paljon. Mun täytyy ajatella nyt itseäni." ja: "En sinun isällesi kovin paljon ole mahtanut. Elämä on." Näiden kommenttien jälkeen olen ihmetellyt jälleen äitini asennoitumista, mutta tiedän jo nyt, ettei tule viestejäni lukemaan. Vanhempani ovat rikkaita, ja olen heihin yhteydessä pääasiassa siitä syystä, että saan aikanaan perinnöstä saman osuuden kuin sisarukseni. Tekisi mieli katkaista välit kokonaan, ovat paskoja ihmisiä; toinen hakkasi ja toinen hyväksyi sen, ei kyllä mitään empatiaa omaa lasta kohtaan. Olen siis nainen itse, ja aina olen ollut hoikka ja pienikokoinen, isäni taas on pitkä. *Tiedän, ettei ole reilua verrata kokemaani Atson kokemaan, koska Atso on kokenut niin hirveitä hirveyksiä. Koitan vaan löytää syytä sille miksi olen niin henkilökohtaisesti koukussa tähän tapaukseen, niin että se pyörii päässäni päivin ja öin. Atson tapaus ei saa koskaan toistua eikä unohtua.
Ehkä äitisi oli / on taloudellisesti tai henkisesti riippuvainen isästäsi ja siten pakotettu myötäilemään häntä, koska ei pärjää elämässä ilman isääsi. Osa ihmisistä on luonteeltaan sellaisia, että luovuttaa helpolla ja alistuu kohtaloonsa, koska mitään parempaakaan ei ole tiedossa ja siinä huonossakin suhteessa on ne tutut ja turvalliset rutiinit, jota helpottaa vielä se jos taloudelliset asiat ovat kunnossa.
Atson ja näiden muiden poikien suhde on voinut olla vähän tällainen. Atso ei henkisesti pärjää ilman muutamaa "kaveriaan" ja hakkaamisesta huolimatta suhteessa on ne tutut ja turvalliset rutiinit, sekä porukka mihin voi kuulua. Atso on hiljainen introvertti ja epävarma sosiaalisissa tilanteissa. Atsolta on todennäköisesti puuttunut sosiaaliset taidot ja kyvyt muodostaa muita kaverisuhteita, josta syystä hän on jäänyt riippuvaiseksi näistä muutamasta pojasta, jotka käyttävät häntä nyrkkeilysäkkinä. Riippuvuuksia on monenlaisia taloudellisia, henkisiä, sosiaalisia, joka sitten altistaa tietynlaisille jutuille elämässä. Köyhän on pakko alistua tekemään kaikki vaarallisimmat duunit, johon rikas ei ikinä suostuisi. Herkän, joka ei pärjää maailmassa, on pakko alistua olemaan röyhkeämmän nyrkkeilysäkkinä. Vähän suosiota omaavan on pakko valita kaverinsa muutamista mätämunista, joiden seurassa suositummat eivät suostuisi olemaan sekuntiakaan.
Osa ihmisistä vain on liian heikkoja tähän maailmaan. Ihmisillä on paljon ymmärtäjiä ja kavereita sen jälkeen kun he ovat jo kuolleet. Nythän Atso on tunnetumpi kuin koskaan eläessään se vain vaati uhrin. Filosofisesti voisi kysyä kärsittyään tuskansa ja maksettuaan uhrinsa kokonaisuudessaan tuliko Atsosta nyt se mies, joka hänestä kuuluikin tulla? Artistin musiikki myy aina parhaiten sen jälkeen kun hän kuolee. Atson tarina kerää eniten seuraajia sen jälkeen kun Atso kuoli.