Helsinki, Koskela: 16-vuotias poika murhattiin raa´asti

[Kalle-Ville]

Se, että joku valikoituu uhriksi ominaisuuksiensa takia, ei tietenkään tee hänestä millään tasolla vastuullista omaan kohtaloonsa. Vähän kuin sanoisi ryöstetylle heiveröiselle vanhukselle, että mitäs olet vanha ja heiveröinen. Mutta eihän hän asiaa kieltämälläkään muuksi muutu. Tärkein kysymys onkin, että miten me muut voisimme auttaa tai suojella.

Yhdessä rakennetut yhteiskunnan suojaverkot pettivät tässäkin tapauksessa ja pahasti. Syylliset ovat tietenkin syyllisiä rikokseen, ei kukaan muu, mutta miksi se estäisi muiden asiaan vaikuttaneiden seikkojen analysoinnin ja korjaamisen?

Jotta ihmisillä olisi vastaisuudessa vielä vähän turvallisempaa. Jotta teinipedot eivät saisi enää uutta saalista.

Tiivistit hyvin muutamalla lauseella tällaisten tapausten olennaiset ja merkitykselliset seikat.

[lukutoukka]

----

Ilmoittaudun niihin riveihin, missä en pidä uhrin "ominaisuuksia" minään perusteena hänen murhaamiselle.

Hyvin vastenmielistä edes ajatella, että hän / uhri oli vastuussa mitä hänelle tapahtui, koska hän oli sellainen tai tällainen. Asui siellä taikka täällä. Sijoitettuna taikka kotona. Millään näillä uhrin tiedoilla ei ole tekemistä sen kanssa, että kolme ikätoveria otti häneltä hengen. Ei mitään selittelyjen sijaa.

Toki valikoitui uhriksi, koska tunsi LAPSUUDESTAAN 2 tekijää. Tämä on raskauttavaa jos mikä. EI ollut mitään armoa. Hirveä juttu.

Näin minäkin tämän näen. Toki tässäkin tapauksessa selvitetään koulun ja lastensuojelun osuutta uhrin turvattomuuteen. Nyt kuitenkin puhumme varsinaisesta murhasta, josta ovat vastuussa ne nuoret, jotka sen tekivät.

Niin kauan kuin yhteiskuntamme sallii lähes mitä tahansa joillekin yksilöille jo lapsuudesta asti, mutta toisten on vain väisteltävä heitä, kuka tahansa voi olla seuraava uhri. Siksi pitää nähdä tekijöiden vastuu tai kyvyttömyys ottaa vastuuta teoistaan. Tekijät toimivat erittäin aktiivisesti saavuttaakseen lopputuloksensa. Käsitykseni mukaan uhriksi olisi valikoitunut joku muu, mutta ennen pitkää kuitenkin joku, jos he eivät olisi saaneet ansaan nuorta ystäväänsä.

[Inanna]

Käsitykseni mukaan uhriksi olisi valikoitunut joku muu, mutta ennen pitkää kuitenkin joku, jos he eivät olisi saaneet ansaan nuorta ystäväänsä.

Aivan samaa mieltä.

[siiantaika]

Yhdessä rakennetut yhteiskunnan suojaverkot pettivät tässäkin tapauksessa ja pahasti. Syylliset ovat tietenkin syyllisiä rikokseen, ei kukaan muu, mutta miksi se estäisi muiden asiaan vaikuttaneiden seikkojen analysoinnin ja korjaamisen?

Mitkä tukiverkot pettivät? Uhri toistuvasti kielsi olevansa ongelmissa ja valehteli aiempien pahoinpitelyiden vammoista, jotka kaiketi olivat sen verran lieviä, ettei uhrin sepityksiä tarvinnut epäillä liian paljoa. Jo aiemmin vanhemmat olivat laittaneet lapsena laitokseen vapaaehtoisesti. Ainoa selkeä laiminlyönti oli se, ettei laitoksen väki mennyt etsimään poikaa, kun "hatkat" (lastensuojelun rakastama vähättelevä termi katoamiselle) tulivat ilmi. Etsiminen olisi tuskin auttanut mitään, koska kenelläkään ei ollut käsitystä siitä, missä hän oli.

Ei nuorta voi oikein kiduttaakaan totuuden paljastamiseksi.

Toinen erikoisuus tietenkin on, että ihmistä voi pahoinpidellä Suomessa miten lystää, vastuuseen joutuu vasta kun murha. Ja vain siitä.

Jos näin on ja laki kaikille sama, ketään ei voida tuomita pahoinpitelystä. EI voi olla a tai b. On a ja b. Pahoinpitelystä, joka ei johda uhrin kuolemaan ei siis tuomita mitään. Hyvä tietää. Missä mennään.

Ei tietenkään voi pahoinpidellä, se on sellainen rikos, jota poliisin on omaehtoisesti alettava tutkia vaikka uhri yrittäisi kieltää. Sinulla on jokin käsittämätön tarve olkiukkoilla kaikesta mahdollisesta.

[lukutoukka]

Häiritsevää on, että tämä murhaajakolmikkomme on yhteiskuntamme tulos. Alaikäiset teinit mellastavat koulussa ja vapaa-ajalla mielensä mukaan. Kaikki mahdolliset aineet ovat saatavilla kuin karkkikaupassa ikään. Kaikki ikärajat, jotka koskevat teinien itsemääräämistä pyritään vetämään mahdollisimman alas. Kuvittelemmeko, että nämä kakarat oikeasti kykenevät täysin vastuulliseen toimintaan, kun vain annamme heille vapaat kädet? Meidän kaikkien on jo aika herätä Ruususen unesta.

Yhteiskunnallamme on tapana reagoida niin, että jos emme pysty valvomaan jotain lakia kunnolla, niin muutetaan lakia löyhemmäksi. Silloin edes viranomaisilla ei ole mitään mahdollisuutta puuttua hämärähommiin. Moni itkee tälläkin hetkellä esim. kannabiksen laillistamisen puolesta.

[Huuhka]

Itse olen sitä mieltä että se yhteiskunnan turvaverkko joka toimiessaan oikein olisi pelastanut uhrin, samainen turvaverkko toimiessaan olisi myös puuttunut syytettyjen kieroon kasvamisessa. Olen ymmätänyt että uhrille on pyritty hakemaan apua ja tutkimuksia mahdollisesti lapsuudesta asti mutta tämähän ei ole nykyajan terveyden palveluissa mitenkään helppoa. Itsekin vanhempana taistelleena kahden nepsyn oikeuksista koulumaailmassa alakoulusta lähtien. Koulussa " häiriköivälle" levottomalle lapselle apua oli suht helppo saada mutta hiljaiselle kotona oirehtivalle lapselle EI. kovin monelta ovelta meidät käännytettiin saatesanoin " hyvin te pärjäätte". Meillä tämän nuoren kohtalo ei onneksi ollut verrattavissa Atson kohtaloon mutta viimehetkellä tutkimukset/avut saatiin sitten suurella rahalla yksityiseltä puolelta.
Olen edelleen tyytyväinen että kasvatus, sosiaali ym virkatahojen toiminta tutkitaan, tosin tuleeko muutoksia toimintatapoihin ei ole varmaa.
Syytetyt ovat syyllisiä Atson kohtaloon ja sitä en tässä yritä mitenkään puolustella. Mutta tämä on niin väärin että tilanteet annetaan mennä näin pitkälle että menetetään kallisarvoinen nuori.

[Päätutkija]

Milloinkahan sellainen rikos on tapahtunut, jossa aukottomasti olisi todisteet kuka teki mitäkin ja milloin edes ?

Niinpä. Miten ihmeessä näitä on aiemmin tuomittu "kun ei ole ensimmäistäkään videoo." Vaikka ruumis olisi vieressä reikiä täynnä ja tekijä vieressä puukko kädessä ja kädet veressä, niin "ette voi tuomita, kun eihän teillä ole yhtään videoo teosta."

Jotkut ei ymmärrä/halua ymmärtää, että suunnitelmallisuus, osallisuus, mukana oleminen, motiivi ja muut todisteet puhuvat puolestaan ja osoittavat teon suunnitelmallisuuden.

Nyt on kuitenkin:
1. Selkeä uhkaus (Heikki)
2. Suunnitelmallisuus ja teon suunnittelu (Heikki, Veeti)
3. Toteutus (Kaikki kolme)

[Bird]

Mielestäni on käsittämätöntä, että julkisella keskustelupalstalla pieni osa määrittelee, mistä ketjussa saa puhua. Luuleeko joku oikeasti, että jos täällä tarkastelisimme ilmiön kaikkia puolia, myös Atson nepsy-piirteitä, että sitten ikään kuin ajattelemme uhrissa olevan syytä tapahtumiin? Miten asioita voi tutkia, analysoida, kokonaisuudessaan hahmottaa, jos jätämme osan huomiotta? Itse en pysty tällaista ymmärtämään.

Minulla on myös lapsi, jolla lievähköjä nepsy-piirteitä, kuitenkin sen verran, että ei alakoulussa istunut jääkiekkoilijapoikien revohkaan ja joutui näiden kiusaamaksi. Mm.lapseni motorinen arkuus ja hieman omintakeinen tapa tarkastella maailmaa olivat osasyynä siihen, että juuri hänestä tuli kiusattu. En silti ajattele, että olisi hänen syynsä, että joutui kiusatuksi. Sehän olisi täysin älytöntä?? On kuitenkin erilaisia asioita, mitkä altistavat kiusatuksi tulemiselle. Se ei muuksi muutu, jos täällä kovapäiset kieltävät muita puhumasta niistä. Kukaan ei silti syytä uhria yhtään mistään. Lisäksi kiusaamiseen totta kai vaikuttaa mm.luokan/kiusaajien ryhmädynamiikka ja henk.koht.piirteet, opettajan kyky luokanhallintaan, luokan ilmapiiri ja isossa mittakaavassa myös sattuma. Itse asiassa on todettu jopa rehtorin asenteen vaikuttavan siihen minkälainen ilmiö kiusaaminen koulussaan on. Jos rehtorille esimerkiksi kulissien ylläpito on tärkeintä, vaikeat asiat lakaistaan pahimmillaan maton alle.

Olen myös työtaustastani johtuen opiskellut mm. perheistä, vuorovaikutuksesta, koulukiusaamisestakin. Tunnen lasten ja nuorten palveluverkoston. Mielestäni on typerää väittää, että virheen teki vain lasuyksikkö, joka ei lähtenyt poikaa etsimään. KAIKKI ovat tienneet vuosikausia kiusaamisesta kuin myös uhrin oireilusta. Kyllä tässä on kaikin puolin tukiverkot pettäneet.

[siiantaika]

Mielestäni on käsittämätöntä, että julkisella keskustelupalstalla pieni osa määrittelee, mistä ketjussa saa puhua. Luuleeko joku oikeasti, että jos täällä tarkastelisimme ilmiön kaikkia puolia, myös Atson nepsy-piirteitä, että sitten ikään kuin ajattelemme uhrissa olevan syytä tapahtumiin? Miten asioita voi tutkia, analysoida, kokonaisuudessaan hahmottaa, jos jätämme osan huomiotta? Itse en pysty tällaista ymmärtämään.

Minulla on myös lapsi, jolla lievähköjä nepsy-piirteitä, kuitenkin sen verran, että ei alakoulussa istunut jääkiekkoilijapoikien revohkaan ja joutui näiden kiusaamaksi. Mm.lapseni motorinen arkuus ja hieman omintakeinen tapa tarkastella maailmaa olivat osasyynä siihen, että juuri hänestä tuli kiusattu.

En tiedä, mulle vaan aina nousee ykä kurkkuun, kun tuntemattomat vajarit yrittävät diagnosoida parin nettikirjoituksen perusteella erityisesti lapsia autismin eri lokeroihin. (Aikuisethan ovat vain "hulluja", lapset jotain autisteja.) Ja varsinkin kun omiakin lapsia pitää yrittää diagnosoida autisteiksi pelkkien "lievien piirteiden" perusteella. Tuollaiset "lievät piirteet" kun tarkoittavat sitä, ettei mitään piirteitä ole.

Minäkin olin hiljainen ja arka lapsi ja osittain kiusattu, myöhemmin osin kiusaajakin. Äitini on etäisesti myös alan ihmisiä ja yritti siksi diagnosoida omin päin kaikenlaisia juttuja eikä suostunut uskomaan, että kotona oireilu johtui siitä, että hän itse oli idiootti. Hän päin vastoin syytti minua usein siitä, että ihan varmasti joku minua kiusaa koulussa mutta en vain suostu puhumaan siitä, ja että siksi puran pahaa oloani häneen.

Oman diagnoosini mukaan oma arkuuteni johtui vain antisosiaalisesta luonteesta yhdistettynä siihen, ettei meillä perhepiirissä koskaan käynyt lähisukulaisten ulkopuolelta muita kavereita tai tuttuja. Käytännössä meillä alkoi kotona pyöriä vieraita ihmisiä vasta sitten, kun nuorempi sisareni tuli siihen ikään, että hän alkoi tuoda kavereita kotiin säännöllisesti. Äksyilyni taas oli seurausta suvulta peritystä kiivaasta luonteesta ja äidiltä opitusta passiivisaggressiivisuudesta. Jos minut olisi joku sosiaalitantta luokitellut autistiksi ja alkanut yrittää terapoida, niin luultavasti olisin vain seonnut pahemmin.

Mistä sitä tietää, ehkä Veetillä, Heikillä ja Alexisillakin on ADHD? Eivät he olekaan pahoja, ovat vaan nepsyjä.

[Huuhka]

Mielestäni on käsittämätöntä, että julkisella keskustelupalstalla pieni osa määrittelee, mistä ketjussa saa puhua. Luuleeko joku oikeasti, että jos täällä tarkastelisimme ilmiön kaikkia puolia, myös Atson nepsy-piirteitä, että sitten ikään kuin ajattelemme uhrissa olevan syytä tapahtumiin? Miten asioita voi tutkia, analysoida, kokonaisuudessaan hahmottaa, jos jätämme osan huomiotta? Itse en pysty tällaista ymmärtämään.

Minulla on myös lapsi, jolla lievähköjä nepsy-piirteitä, kuitenkin sen verran, että ei alakoulussa istunut jääkiekkoilijapoikien revohkaan ja joutui näiden kiusaamaksi. Mm.lapseni motorinen arkuus ja hieman omintakeinen tapa tarkastella maailmaa olivat osasyynä siihen, että juuri hänestä tuli kiusattu.

En tiedä, mulle vaan aina nousee ykä kurkkuun, kun tuntemattomat vajarit yrittävät diagnosoida parin nettikirjoituksen perusteella erityisesti lapsia autismin eri lokeroihin. (Aikuisethan ovat vain "hulluja", lapset jotain autisteja.) Ja varsinkin kun omiakin lapsia pitää yrittää diagnosoida autisteiksi pelkkien "lievien piirteiden" perusteella. Tuollaiset "lievät piirteet" kun tarkoittavat sitä, ettei mitään piirteitä ole.

Minäkin olin hiljainen ja arka lapsi ja osittain kiusattu, myöhemmin osin kiusaajakin. Äitini on etäisesti myös alan ihmisiä ja yritti siksi diagnosoida omin päin kaikenlaisia juttuja eikä suostunut uskomaan, että kotona oireilu johtui siitä, että hän itse oli idiootti. Hän päin vastoin syytti minua usein siitä, että ihan varmasti joku minua kiusaa koulussa mutta en vain suostu puhumaan siitä, ja että siksi puran pahaa oloani häneen.

Oman diagnoosini mukaan oma arkuuteni johtui vain antisosiaalisesta luonteesta yhdistettynä siihen, ettei meillä perhepiirissä koskaan käynyt sukulaisten ulkopuolelta muita kavereita. Käytännössä meillä alkoi kotona pyöriä vieraita ihmisiä vasta sitten, kun nuorempi sisareni tuli siihen ikään, että hän alkoi tuoda kavereita kotiin säännöllisesti. Jos minut olisi joku sosiaalitantta luokitellut autistiksi ja alkanut yrittää terapoida, niin luultavasti olisin vain seonnut pahemmin.

Ihan vaan välikommenttina että nepsy ei ole pelkkä autismi, nepsyyteen sisältyy myös muita piirteitä ja haasteita kuin autismi. En yritä diagnoosia Atsolle syöttää vaan edelleen tunnen vihaa että aikuiset eivät ole puuttuneet asioihin vuosien varrella. Ja aivan sama onko uhri nentti, nepsy tms niin hänellä on oikeus elämään eikä mikään noista oikeuta joutumasta kiusatuksi, pahoinpidellyksi taikka tapetuksi.

[lukutoukka]

Tuntuu vain jotenkin harhaiselta käsitellä jotain uhriin liittyvää diagnoosia, jota todellisuudessa ei meidän tiedossamme ole. Sen sijaan tiedossamme on kaksikon pitkäaikainen maalittaminen uhrin suhteen, joka johti lopulta murhaan.

Jos toteamme, että uhrilla on ollut tarhasta asti kiusaamiseen taipuvainen kaveri, joka on määrittänyt uhrin aseman myös esim. koululuokassa, niin sillä on voinut olla vaikutuksia uhrin käyttäytymiseen ja kehitykseen riippumatta diagnooseista. En minä ainakaan ole törmännyt mihinkään neuropsykologiseen diagnoosin uhrin suhteen. Huhuja tällä palstalla siitä nyt pyörittetään. Näen sen vain jotenkin hedelmättömänä keskusteluna.

Riippumatta siitä onko uhrilla diagnooseja tai ei, on kaksikon toiminta ollut erittäin vahingollista uhrille jo ennen tätä murhaa.

[lukutoukka]

Mieleeni tulee myös sellainen, että lastensuojelussa ja koulumaailmassa näperrellään mielellään diagnoosien kanssa, mutta halutaan unohtaa, että osa ns. hyvien perheiden lapsista käyttäytyy kuin villipedot eikä niihin uskalleta ottaa mitään otetta, kun pelätään vaikutusvaltaisia omaisia.

[siiantaika]

Ihan vaan välikommenttina että nepsy ei ole pelkkä autismi, nepsyyteen sisältyy myös muita piirteitä ja haasteita kuin autismi. En yritä diagnoosia Atsolle syöttää vaan edelleen tunnen vihaa että aikuiset eivät ole puuttuneet asioihin vuosien varrella. Ja aivan sama onko uhri nentti, nepsy tms niin hänellä on oikeus elämään eikä mikään noista oikeuta joutumasta kiusatuksi, pahoinpidellyksi taikka tapetuksi.

Olihan siihen puututtu. Lapsi oli jo laitettu laitokseen ja sielläkin tehty asioita. En ymmärrä, miksi monet kuvittelevat, että laitoksessa pitäisi kuluista välittämättä tehdä kaikki mahdollinen ja selvästi myös mahdoton yhden ainoan epämääräisen potilaan kuntouttamiseksi. Eikö näistä laitoksissa tapahtuvista "väärinkäytöksistä" ole jo ihan riittävän monta lehtijuttua? Olisin kauhuissani, jos lapsi vietäisiin laitokseen, saati että laittaisin sen sinne ihan vapaaehtoisesti. Se on jo luovuttamista; potkitaan ongelma pois omasta elämästä ja toivotaan parasta vaikka tosiasiassa jo ymmärretään lopputulos.

(Äitini myös uhkasi laittaa minut laitokseen ainakin yhden kerran, joten ehkä negatiiviset mielikuvani selittyvät tällä. Myös pari lapsuuden kaveriani joutuivat hetkellisesti laitokseen, koska olivat ihan oikeasti sekaisin; luultavasti osin perheolojen vuoksi. Heidät sijoitettiin pois perheeltä turvaan eikä siksi, että rakastava perhe vain "yritti auttaa".)

Tuossa yllä kirjoitinkin jo omasta taustastani. Minulle nuoruudessani suurin ongelma oli se, ettei ollut sellaista tukihenkilöä, jolle olisi voinut terapoida itse itseään. Suurin haitta olisi ollut se, että joku itseriittoinen sossutäti olisi tullut sanelemaan, että mikä kaikki on elämässä vialla. Ei siinä mitään terapeuttia olisi tarvinnut, kun vain olisi ollut läheisempi suhde omaan perheeseen.

[lukutoukka]

Tässä olisi pitänyt puuttua näiden kolmen käyttäytymiseen, jotka nyt laskevat tiilenpäitä.

[siiantaika]

Tuntuu vain jotenkin harhaiselta käsitellä jotain uhriin liittyvää diagnoosia, jota todellisuudessa ei meidän tiedossamme ole. Sen sijaan tiedossamme on kaksikon pitkäaikainen maalittaminen uhrin suhteen, joka johti lopulta murhaan.

Jos toteamme, että uhrilla on ollut tarhasta asti kiusaamiseen taipuvainen kaveri, joka on määrittänyt uhrin aseman myös esim. koululuokassa, niin sillä on voinut olla vaikutuksia uhrin käyttäytymiseen ja kehitykseen riippumatta diagnooseista. En minä ainakaan ole törmännyt mihinkään neuropsykologiseen diagnoosin uhrin suhteen.

Minusta tässä ollaan hyvin lähellä sellaista rajatapausta, jota nyt ei vaan olisi millään järjellisillä keinoilla voinut auttaa. Atso hakeutui omaehtoisesti juuri niiden ihmisten seuraan, jotka hänelle olivat kaikkein vahingollisimpia paitsi fyysisen kaltoinkohtelun niin myös henkisen kehityksen osalta. Kukaan ei pitänyt ihmeellisenä sitä, että hän hengasi näiden ihmisten kanssa, koska oli ainakin yhden tuntenut jo päiväkodista saakka.

Liikkumisen vapaus on myös niin perustavanlaatuinen yksilönoikeus, ettei laitoksessakaan olisi voitu kieltää häntä poistumasta ulos. Eikä hänen tekemisiään voida sen jälkeen valvoa, jos hän kuitenkin aina palasi sovittuun aikaan mennessä takaisin eikä vaikuttanut olevan päihtynyt. Laitoksessa ei ole oikeutta tunkeutua nuoren yksityisasioihin esimerkiksi puhelimesta löytyviä viestejä lukemalla. Ja kaiken lisäksi Atso vielä valehteli siitä, kun hänellä joskus oli näkyviä vammoja, että mistä ne olivat tulleet.

Tässä olisi pitänyt puuttua näiden kolmen käyttäytymiseen, jotka nyt laskevat tiilenpäitä.

Vähän ehkä vaikea tämäkin asia. Veeti oli ilmeisesti jäänyt kiinni huumeista; vetänyt jotain rauhoittavia? Ehkä ainoa keino "tapaus Koskelan" välttämiseksi olisi ollut reagoida Veetin tekemisiin ja purkaa "kaverikolmikko" (Veeti, Heikki, Atso), kun yksi heistä osoittautui todelliseksi ongelmanuoreksi. Mutta tätäkään ei voi niin vain tehdä, kun esimerkiksi sosiaaliviranomaiset eivät saa kiertää ympäriinsä kertomassa, että teidän poikanne kaverilla on huumeongelma.

Veetin perheen olisi pitänyt itse puhua Heikin ja ehkä Atson vanhemmille, että meidän Veetillä on tällainen ongelma ja asia on hyvä pitää muistissa, kun pojat liikkuvat ulkosalla. Jos ja jos ja jos.