Herkät empaattiset ihmiset voivat ottaa tällaiset asiat raskaasti eivätkä kykene käsittelemään näitä.elliina kirjoitti: ↑Su Huhti 04, 2021 2:30 pm Kanssaeläjä; jospa meistä itsestämme tulisi vähän parempia ihmisiä, kun otamme niin raskaasti tämän asian. Jospa sillä olisi joku tarkoitus. Että jättäisimme itse enemmän hyviä, kuin pahoja jälkiä. Minä ainakin koen, että jotenkin ymmärrän taas vähän enemmän ja sitä kautta koetan olla vähän parempi ihminen. En tarkoita, että tämä tapahtui siksi, että jonkun tajunta laajenee, vaan juurikin sitä, että tämän surun kokemisen tuomalla "viisaudella" voisi edes hiukan keventää jonkun toisen taakkaa. Kun emme tiedä, millaisia taakkoja ihmisillä on ja miksi he käyttäytyvät, kuin käyttäytyvät.
Vanhat sanonnat, kuten niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan, eivät tunnu enää pätevän. Jos itse olet kiltti, tulee turpaan. Usein saa huomata, että pahuus voittaa. Silti on pakko jaksaa uskoa parempaan. Ja aina on parempi aloittaa "maailman parantaminen" läheltä, kuin kaukaa. En minä lähde Afrikkaan pelastamaan nälkää näkeviä, kun pelastettavaa on niin paljon kotimaassakin. Enkä tiedä, pystynkö täälläkään pelastamaan ketään, mutta voin ainakin olla ihminen ihmiselle. Usein olen lukenut siitä, miten hyvä sana, lause tai ymmärtävä katse, ovat kantaneet jotakuta, jolla silloin on ollut vaikeaa. Joskus ihan pienilläkin asioilla on suuri merkitys.
Enemmän, kuin niitä tuomioita jossain toisessa kaikkeudessa, toivon että Atso olisi nyt erittäin hyvässä paikassa. Ja kun tämä nyt meni hurskasteluksi, kirjoitan vielä näin pääsiäisenä paljon toistetun lauseen: valo voittaa pimeyden.
On sellaisia yksityiskohtia jotka ovat selkeälläkin ajatuksella pysyneet avautumatta ja se voi helposti alkaa jauhamaan omassa ajatusmaailmassa.
Tällainen kirjoittaminen monesti auttaa perspektiivin saamiseen, mutta toisaalta voi syventää ylipääsemätöntä kuilua kun tulee kirjoittajilta uusia kommentteja jotka kaikki eivät ole niitä olotilaa helpottavia.