Hämeen Sanomat 6.1.2022 Susanna Lähdekorpi
Riihimäkeläinen Peltolan perhe sai mielenrauhan yhdeksän vuoden epätietoisuuden jälkeen – Kadoksissa ollut poika Jussi Peltola löytyi autosta vedestä ja saatiin vihdoin haudattua
Jussi Peltola löytyi vapaaehtoisvoimin Äänekosken Suojoesta. Isä Juha Peltola on käynnistänyt pienkeräyksen löytäjäveljesten laitehankintoja varten.
- Juha Peltola perheineen sai haudata lähes vuosikymmenen kateissa olleen Jussi Peltolan lokakuussa Riihimäen hautausmaalle. – Nyt meillä on paikka, jossa käydä Jussia muistelemassa, isä sanoo. Kuvat: Riku Hasari.
- Peltola 1.jpg (183.74 KiB) Katsottu 3041 kertaa
6.10.2012 ja 16.8.2021.
Nämä kaksi päivämäärää ovat syöpyneet riihimäkeläisen Peltolan perheen mieliin ikiajoiksi.
Ensimmäinen niistä on perheen pojan, Jussi Peltolan katoamispäivä ja toinen hänen ruumiinsa löytymispäivä Äänekosken Suojoesta. Väliin mahtuu yhdeksän vuoden epätietoisuus pojan kohtalosta.
Autonrattiin äkkipikaistuksissaan ja ilman ajokorttia
18-vuotias Jussi Peltola katosi kavereiden kanssa Keski-Suomessa vietetyn mökkiviikonlopun aikana aamuneljän maissa, kun osa porukasta vielä saunoi saunajuomia nauttien.
Kaverit kertoivat Peltolan riidelleen aiemmin illalla tyttöystävänsä kanssa puhelimessa.
Ajokortiton, mutta autokoulussa jo ollut nuorukainen oli lähtenyt matkaan Citroën-farmariautolla. Poliisin mukaan auto oli ajautunut ennen Suojoen ylittävää siltaa tien oikealle puolelle ja siitä tienpiennarta pitkin jokeen vain noin kymmenen kilometrin päässä mökiltä.
– Jussi oli äkkipikaistuksissaan ja kiivastuneena lähtenyt mökiltä selvittämään asioita. Oikeuslääketieteellisissä tutkimuksissa varmistui, että kyseessä oli tieliikenneonnettomuus, joka johtui huonoista keliolosuhteista, huonosta näkyvyydestä ja liiasta vauhdista. Jussi oli menehtynyt välittömästi, mikä on onni onnettomuudessa, toteaa pojan isä Juha Peltola Hämeen Sanomille.
– Jos vauhtia olisi ollut vähemmän, olisi voinut olla mahdollista, että Jussi olisi pysynyt tajuissaan ja päässyt autosta pois, hän lisää.
- Jussi Peltola oli isänsä mukaan määrätietoinen nuori mies, joka meni läpi vaikka harmaan kiven saadakseen ongelmat ratkaistua. Hän piti myös heikoimpien ja pienimpien puolta. Hän opiskeli turvallisuuslukiossa Riihimäellä.
- Peltola 2.jpg (94.74 KiB) Katsottu 3041 kertaa
Vapaaehtoiset etsijät löysivät kadonneen auton vedestä
Jussi Peltolaa eivät kuitenkaan löytäneet poliisit, vaikka he olivat etsineet kadonnutta samaisesta sameasta Suojoesta tuloksetta vuosien varrella viistokaikuluotaimen ja koiran avulla.
Löytäjät olivat Suannon veljekset, Arto ja Antti, jotka päätyivät vapaaehtoisesti omasta mielenkiinnostaan etsimään Jussi Peltolaa itse rakentamillaan kauko-ohjattavalla, viistokaikuluotaimella varustetulla pienellä veneellä sekä sukellusveneellä, johon oli asennettu livekuvaa varten kamerat. He olivat tehneet paljon taustatyötä katoamistapauksesta ja päätelleet auton ja kadonneen löytyvän Suojoesta.
Suojokeen laskettu viistokaikuluotain havaitsi jotain pohjassa, jonka jälkeen veljekset pomputtelivat kalastusmagneettia paikan päällä.
– Pohjassa olleesta autosta hajosi jotain, ja ilmakuplat tulivat pintaan. Veljekset laskivat sukellusveneen pohjaan, ja se meni vahingossa suoraan yhden renkaan sitikan logon kohdalle. Jos sukellusvene olisi mennyt kymmenen senttiä ohi, autoa ei välttämättä olisi löydetty ollenkaan, kertoo Juha Peltola, joka on pitänyt viikoittain yhteyttä veljeksiin poikansa löydyttyä.
Citroën oli uponnut katolleen kolmen metrin syvyyteen pohjamutaan, ja se oli lisäksi peittynyt osin uppotukeilla. Auton nostivat Suojoesta veljesten paikalle hälyttämät viranomaiset.
– Kun poliisi soitti kesken aamukahvin ja kertoi löydöstä ja siitä, että vainajan kädestä oli löydetty rannekoru, tiesin jo siinä vaiheessa, että vainaja autossa on meidän Jussi. Nyt koru jatkaa uutta elämää hänen veljensä ranteessa.
“Olemme etsijöille kiitollisia”
Juha Peltolalta loppuvat sanat Arto ja Antti Suantoa ylistäessään.
– Olen heille niin kiitollinen. En pysty edes tarpeeksi kiittämään. He ovat tehneet niin arvokasta työtä ja löytäneet vielä toisenkin kadonneen henkilön (Juha Laitisen). Perheet saavat rauhan.
– Meillä ei ole yhdeksään vuoteen ollut paikkaa, jossa olisimme voineet käydä muistelemassa Jussia. Tämä oli ensimmäinen joulu, kun pystyimme käymään häntä haudalla muistelemassa, isä toteaa.
Jussi Peltola haudattiin lokakuussa Riihimäen hautausmaalle. Pojan jäänteiden oikeuslääketieteelliset tutkimukset Tampereella kestivät kaksi ja puoli kuukautta.
– Kävin itse hakemassa hänet ruumisautolla pois. Teimme lenkin kodin kautta, josta sukulaiset lähtivät letkassa auton perään. Normaalisäännöistä poiketen ajoimme suoraan krematorioon Hyvinkäälle. Tuhkauksen jälkeen hain hänet ja toin uurnan kirjahyllymme päälle.
– Oli tärkeää, että Jussi pääsi käymään vielä himassa ennen kirkkomaahan vientiä, Juha Peltola sanoo herkistyen muistosta, joka koskettaa myös Jussi Peltolan äitiä sekä veljeä ja siskoa.
Toivo eli loppuun asti
Perhe sai kuulla poikansa katoamisesta tämän mökkikavereilta muutama tunti katoamisen jälkeen.
– Mietimme, että hän on vain lähtenyt käväisemään jossain ja tulee kohta takaisin. Ei silloin voinut kuvitellakaan, että tätä täytyy miettiä seuraavat yhdeksän vuotta. En toivo edes pahimmalle vihamiehelleni tällaista yhdeksän vuoden piinaa, Juha Peltola tokaisee.
Poliisiasia tapauksesta tuli seuraavalla viikolla. Tutkimukset avattiin kunnolla vasta kahden viikon päästä, koska täysi-ikäisellä ihmisellä on vapaus kadota myös omasta halustaan.
Tutkimukset eivät Peltolan mukaan edenneet ennen kuin Keskusrikospoliisi otti tapauksen hoitaakseen neljä vuotta katoamisen jälkeen.
– Jussin katoaminen oli aluksi shokki kaikille. Täysin ristiriitaisia asioita pyöri päässä. Mietimme, että jos hän onkin muuttanut toiselle paikkakunnalle tai ulkomaille ja jatkaa siellä elämäänsä. Elättelimme toivoa koko ajan. Periksi emme antaneet, vaan uskoimme, että hän saattaa tulla esille jostakin. Toivo täytyi pitää. Odotimme koko ajan, että tarina saisi päätöksen.
- Juha Peltola esittelee edesmenneen poikansa Jussin painikenkiä ja painipalkintoja, joita 18-vuotiaana kadonnut nuorukainen ehti voittaa myös ulkomailta. – Oli laji mikä hyvänsä ja lyötiin hänelle jalkaan sukset, piikkarit tai lenkkarit, hän pärjäsi joka lajissa. Kävimme myös yhdessä Lapissa kalastelemassa ja seuran mailla metsästelemässä, isä kertoo.
- Peltola 3.jpg (119.03 KiB) Katsottu 3041 kertaa
Perhe löysi tukea toisistaan
Voimia toivoon perhe löysi toisistaan – silloinkin, kun huhut ja lennokkaat tarinat velloivat ympärillä pahimmillaan.
– Perhe on tuki ja turva. Tässä olisi voinut käydä niin, että koko pakka olisi voinut hajota, mutta kävikin päinvastoin. Kokemus on lähentänyt meitä entisestään. Meistä on tullut oma pieni yksikkömme. Pystyimme keskustelemaan ja käymään asiaa läpi yhdessä. Nyt pidämme huolta toisistamme vielä enemmän kuin aikaisemmin, Juha Peltola kertoo.
– Tyttären kaksi pientä lasta ovat tuoneet voimaa. Heidän kauttaan näkee elämisen riemun, hän lisää.
Tulossa tv-ohjelmia, meneillään keräys
Juha Peltola on avoimesti kertonut mediassa tapahtuneesta.
– Se on minun tapani purkaa omaa pahaa oloani ja helpottaa tuskaa, kun kerron tästä muille ihmisille. En ole tarvinnut asian käsittelyyn ammattiapua.
Peltola paljastaa, että hänellä on sopimus MTV3:n kanssa yhdestä tai kahdesta tapausta käsittelevästä televisio-ohjelmasta, mutta ei kerro vielä enempää.
Peltola on myös käynnistänyt luvallisen pienkeräyksen auttaakseen Suannon veljeksiä heidän tulevissa etsintälaitehankinnoissaan. Maksimi keräyssumma on 10 000 euroa, ja Peltola markkinoi keräystä aktiivisesti sosiaalisen median kanavissaan.
– Tapaamme veljekset livenä siinä vaiheessa, kun rahasumma on täynnä ja käymme yhdessä ostamassa heille uuden viistokaikuluotaimen. Käymme silloin myös Jussin haudalla ja pidämme kahvihetken, jossa käymme tapahtumia läpi.
Suannon veljekset ovat Juha Peltolan mukaan myös erittäin onnellisia, että saivat tuotua Peltolan perheelle mielenrauhan poikansa kohtalosta.
Jussi-poika pyörii edelleenkin päivittäin isänsä mielessä.
– Jussilla oli aina tapana sanoa, että kaikki tärkeät asiat puhutaan ja ratkotaan saunassa. Kun köllöttelen saunassa ja pohdin maailman asioita, saattaapa se Jussi edelleen siellä välillä istuskella minun kanssani, Juha Peltola toteaa.