Pistänpä minäkin lusikkani tänne murha.infon soppaan näin uutena kirjoittajana. Lukijana olen viihtynyt jo pidemmän ajan mutta nyt oli aika kypsä aloitella kirjoittelu kyseiselle foorumille, siis tervetuloa itselleni.
Aihe josta haluaisin tietää lukijoiden mielipiteitä koskee poliisin toimenkuvaa esim. rikosasioissa. Oheinen tarina luo hiukan pohjaa miksi pohdin tätäkin asian puolta.
Eli asiaan, tapaus josta kirjoitan sattui jo melkein kymmenen vuotta sitten. Hyvä ystäväni joutui henkirikoksen uhriksi, suomalaiseen tapaan veitsi heilahti pienen sanaharkan jälkeen. Melko pian tapauksen jälkeen kävi ilmi että tekijällä oli poliisipiireissä erittäin hyvä tuttu ja sitä kautta hän myös tunsi muitakin poliisihenkilöitä. Asia eteni tietysti aina käräjäoikeuteen saakka ja tapahtumat ennen oikeudenkäyntiä nostivat jo niskakarvani pystyyn. pienessä kylässä jossa tämä teon tekijä asui eleli myös tämän tapetun kaverin avovaimo, siinä vaiheessa "leski" statukseltaan. Tapon tehneen miehen poliisiystävä katsoi asiakseen organisoida eräänlaisen nimenkeräyslistan kylän kaupalle, listassa osoitettiin myötätuntoa teon tekijälle ja puolusteltiin tekoa tekijän rauhallisuudella ja kunniallisuudella. Arvelen vieläkin miten hirveältä tästä leskestä mahtoi tuntua kauppa-asiointi kyseisessä puodissa. Kyseinen lista toimitettiin sitten oikein kylätoimikunnan puheenjohtajan toimesta käräjäoikeudelle, tuomari oli kuitenkin asiansa osaava mies eikä noteerannut paperia juuri wc-paperia kummemmaksi. Tästä kimpaantuneena eräs poliisimies tuli tuomion julistamisen jälkeen lähes silmilleni eräässä kauppakeskuksessa. Hän nimitteli usean ihmisen kuullen tätä kuollutta ystävääni erilaisilla pilkkanimillä ja kehui kuinka teon tekijälle pitäisi antaa mitali kyseisestä taposta. Mielestäni oli aika arveluttavaa käytöstä virassa olevalta poliisilta haukkua myös tuomarin tekemää ratkaisua ja kailottaa kuinka tuomio vuorenvarmaan tippuu hovioikeudessa. Ei tippunut, kuusi vuotta taposta säilyi täysin lainvoimaisena loppuun asti aivan niinkuin pitikin ja hyvä niin. Eli hyvät lukijat, mitä mieltä olette; Onko poliisin toiminta mielestänne ollut korrektia ko. tapauksessa eli voiko poliisi toimia "tuomarina"?
Onko poliisi tuomari?
Onko poliisi tuomari?
Kerran luulin olevani väärässä mutta onneksi erehdyin.
rapier kirjoitti:Näin arvelen minäkin, mutta poliisi on poliisi vapaa-aikanakin.Bombay kirjoitti:Jotenkin tuntuu, että tässä poliisin toiminta on lähinnä tapahtunut yksityisenä ihmisenä eikä poliisiviranomaisena? Ja ei, poliisi ei todellakaan ole tuomari.
Ja vaikka olisi 3promillen humalassa.
Tuntuu että tässä tapauksessa tällä uhrilla oli kenties huono maine entuudestaan. Tuntuu hullulta jos joku pistäisi jonkun nimenkeräyslistan kaupan seinälle tosta noin vaan.
Common sense is the set of unexamined prejudices that the mind picks up before the age of 18.
- Albert Einstein
- Albert Einstein
-
Mike Manner
- Jessica Fletcher
- Viestit: 3149
- Liittynyt: Ke Touko 28, 2008 10:37 am
Re: Onko poliisi tuomari?
Ei ole tuon kertomuksesi pohjalta toiminut korrektisti.Jartsa kirjoitti:Onko poliisin toiminta mielestänne ollut korrektia ko. tapauksessa eli voiko poliisi toimia "tuomarina"?
Ja poliisi ei voi toimia "tuomarina", vaan lain työkaluna joka hoitaa virkaansa lain suomissa puitteissa. Jos noiden puitteiden ulkopuolelle mennään, niin poliiis muuttuu lain rikkojaksi = rikolliseksi.
"Mä olen sitä mieltä, et jos 5 senttiä on liikaa OMASTA viestistä Minfoon, kannattaa harkita poistumista kokonaan. Perusteena se, että "harrastuneisuus" palstalle, ei ole likimainkaan riittävä!" -John Doe
Samaa mieltä sekä rapierin että Bombayn kanssa. Mutta sitä ei voi koskaan korostaa liikaa, että poliisin ammatti on yksi niistä viroista, joissa yksityis- ja työelämän ei sopisi sekoittua keskenään.rapier kirjoitti:Näin arvelen minäkin, mutta poliisi on poliisi vapaa-aikanakin.Bombay kirjoitti:Jotenkin tuntuu, että tässä poliisin toiminta on lähinnä tapahtunut yksityisenä ihmisenä eikä poliisiviranomaisena? Ja ei, poliisi ei todellakaan ole tuomari.
Vastaus itse kysymykseen: ei, poliisi ei ole toiminut tapauksessa asiaankuuluvasti. Toisaalta, kysymyksen asettelu ja pohjustus oli aika johdattelevaa ja minuakin kiinnostaisi kuulla toisen osapuolen versio tapahtuneesta.
Onko poliisi tuomari?
Kiitoksia kommenteista, pari asiaa vielä kuitenkin ettei tule väärinkäsityksiä. Tapettu henkilö oli todellakin hyvä ystäväni ja minun on tosiaankin vaikea olla ymmärtäjänä tällaisille teoille. Rikollinen hän ei ollut, ehkä alkoholi oli hänelle enemmänkin ongelma. Kaikki avauksessa kertomani on kuitenkin täysin totta ja mitään "värittelyä" minun ei ole tarvinnut harrastaa. Tapauksen tiimoilta tulee huvittaviakin juttuja mieleen, muutama esimerkki lienee paikallaan.
Erään kerran oli tämä ns. kyläpäällikkö yrittänyt pakottamalla saada erästä työporukkaa kirjoittamaan nimensä tätä tekijää puolustavaan adressiin. Noin puolet porukasta kieltäytyi kirjoittamasta nimeään adressiin, tällöin kyläpäällikkö menetti hermonsa ja huusi tekijän olevan uhri. Siihen oli eräs työmies todennut hänelle: Jaa, uhri vai? Ja minusta kun tuntuu että se uhri laitettiin tuossa viime pyhän aikana multiin. Toinen tapaus sattui omalle kohdalleni, sekin on kertomisen arvoinen asia. Olin eräissä häissä tapauksen jälkeen ja miesporukka oli kerääntynyt keskustelemaan vilkkaasti aiheesta. Menin mukaan ja kuuntelin porukan tarinankertojaa joka ei tuntenut minua lainkaan. Mies demonstroi koko tappojutun ja kertoi sanatarkasti jopa vuorosanat mitä tekijä ja uhri olivat sanoneet toisilleen. Kädet huitoivat ilmaa ja muu porukka kuunteli silmät lasittuneina tapauksen kulkua. Viimein keskeytin näytöksen ja kysyin mieheltä: Olet ilmeisesti ollut paikalla kun tapaus sattui, tiedäthän noin tarkasti miten homma eteni? Mies meni hölmön näköiseksi ja alkoi vinkuvalla äänellä selittää että näin hän on kuullut. Miehen ilme oli katsomisen arvoinen kun kerroin hänelle tuntevani oikein hyvin tapauksen osapuolet ja asuvani vielä heidän naapurissaan. Kerroin olleeni paikalla kymmenen minuuttia tapauksen sattumisen jälkeen ja auttaneeni uhria sen mitä siinä tilanteessa voi. Läppäsin miestä selkään ja toivotin hyvää jatkoa saatesanoin: Usko puolet mitä näet, älä mitään mitä kuulet.
Kyseisessä tapauksessa uhri oli muuttanut kylään hieman ennen kuin hänet tapettiin. Pidän ihmisten reaktiota vähän samanlaisena kuin eräässä kotimaisessa elokuvassa oli. Siinä ns. hyvä arvostettu kyläläinen tappoi kulkumiehen veitsellä, silloin alkoi ihmisten kesken jumalaton hätä. Puhuttiin että nyt joutuu hyvä mies linnaan, ja tuommoisen kulkujätkän takia. Uskomatonta, mutta sama henki oli vielä 1998 olemassa pienessä korpikylässä, niin ja ihan aikusten oikeesti!
Erään kerran oli tämä ns. kyläpäällikkö yrittänyt pakottamalla saada erästä työporukkaa kirjoittamaan nimensä tätä tekijää puolustavaan adressiin. Noin puolet porukasta kieltäytyi kirjoittamasta nimeään adressiin, tällöin kyläpäällikkö menetti hermonsa ja huusi tekijän olevan uhri. Siihen oli eräs työmies todennut hänelle: Jaa, uhri vai? Ja minusta kun tuntuu että se uhri laitettiin tuossa viime pyhän aikana multiin. Toinen tapaus sattui omalle kohdalleni, sekin on kertomisen arvoinen asia. Olin eräissä häissä tapauksen jälkeen ja miesporukka oli kerääntynyt keskustelemaan vilkkaasti aiheesta. Menin mukaan ja kuuntelin porukan tarinankertojaa joka ei tuntenut minua lainkaan. Mies demonstroi koko tappojutun ja kertoi sanatarkasti jopa vuorosanat mitä tekijä ja uhri olivat sanoneet toisilleen. Kädet huitoivat ilmaa ja muu porukka kuunteli silmät lasittuneina tapauksen kulkua. Viimein keskeytin näytöksen ja kysyin mieheltä: Olet ilmeisesti ollut paikalla kun tapaus sattui, tiedäthän noin tarkasti miten homma eteni? Mies meni hölmön näköiseksi ja alkoi vinkuvalla äänellä selittää että näin hän on kuullut. Miehen ilme oli katsomisen arvoinen kun kerroin hänelle tuntevani oikein hyvin tapauksen osapuolet ja asuvani vielä heidän naapurissaan. Kerroin olleeni paikalla kymmenen minuuttia tapauksen sattumisen jälkeen ja auttaneeni uhria sen mitä siinä tilanteessa voi. Läppäsin miestä selkään ja toivotin hyvää jatkoa saatesanoin: Usko puolet mitä näet, älä mitään mitä kuulet.
Kyseisessä tapauksessa uhri oli muuttanut kylään hieman ennen kuin hänet tapettiin. Pidän ihmisten reaktiota vähän samanlaisena kuin eräässä kotimaisessa elokuvassa oli. Siinä ns. hyvä arvostettu kyläläinen tappoi kulkumiehen veitsellä, silloin alkoi ihmisten kesken jumalaton hätä. Puhuttiin että nyt joutuu hyvä mies linnaan, ja tuommoisen kulkujätkän takia. Uskomatonta, mutta sama henki oli vielä 1998 olemassa pienessä korpikylässä, niin ja ihan aikusten oikeesti!
Kerran luulin olevani väärässä mutta onneksi erehdyin.
Onko poliisi tuomari?
Valitettavasti en viitsi laittaa kyseisen tapahtuman tietoja esille, juttu ei sinällään ole niin kiinnostava eikä huomiota herättävä. Onpahan yksi näistä surullisista tapauksista linjalla viina-puukko. Jutun pointti oli siinä miten eräs poliisimies suhtautui asiaan ja lähinnä noin yleisellä tasolla pohdiskelua siitä oliko hänen käytöksessään jotain mikä ei poliisille sovi. Uskon että Suomesta löytyy vastaavanlaisia tapahtumia jossa poliisit suojelevat tekijää ja tuntuu välillä siltä kuin vainajalle pitäisi ne pikku sakot kirjoittaa. Itseäni ainakin inhottaa suunnattomasti jos poliisi ottaa ennakkoasenteen tapahtumiin ja alkaa esiintymään tuomarina keskeneräisessä jutussa. Onneksi valtaosa suomalaisista poliiseista on erittäin fiksuja ja asiansa osaavia henkilöitä, en siis missään tapauksessa halua mustamaalata koko ammattikuntaa.
Kerran luulin olevani väärässä mutta onneksi erehdyin.
poliisikin on ihminen ja heissä on erilaisia yksilöitä, kyllä kaikenlaista tapahtuu, tiedän. väärinhän tuo oli.
Franz Kafka ”oikeusjuttu”
(Marko Viitasen väitöskirjasta poliisin rikokset)
Poliisi portinvartijana...
Lain edessä seisoo portinvartija. Tämän portinvartijan luo tulee mies maalta ja pyytää päästä sisälle lakiin. Mutta portinvartija sanoo, ettei hän nyt voi suoda miehelle sisäänpääsyä. Mies miettii ja kysyy sitten, saako hän näin ollen ehkä myöhemmin astua sisään. ”Mahdollisesti” sanoo portinvartija ”mutta ei nyt”. Koska lakiin johtava portti on auki kuten aina ja portinvartija astuu sivuun, mies kumartuu nähdäkseen portista peremmälle. Huomatessaan sen portinvartija nauraa ja sanoo: ”jos houkutus on noin suuri, yritä toki, minun kielloistani välittämättä, mennä sisään. Mutta muista: Minulla on suuri valta. ja minä olen vain alimmaisin portinvartija. Mutta jokaisen salin edessä seisoo portinvartijoita, toinen toistaan mahtavampia. Jo kolmannen näkemistä minä en voi enää kestää.
Tällaisia vaikeuksia maaseudun mies ei osannut odottaa: pitäisihän lain toki olla avoin jokaiselle ja milloin hyvänsä, ajattelee hän, mutta kun hän nyt katsoo hiukan tarkemmin turkisviittaan pukeutunutta portinvartijaa, tämän suurta terävää nenää, pitkää, ohutta, mustaa tataripartaa, hän päättää sittenkin mieluummin odottaa, kunnes saa luvan astua sisään.
Portinvartija antaa hänelle jakkaran ja sallii hänen istuutua oven pieleen. Siinä hän istuu päiviä ja vuosia. Hän yrittää monta kertaa saada luvan astua sisään ja uuvuttaa portinvartijan pyynnöillään. Portinvartija ryhtyy silloin tällöin hiukan kuulustelemaan häntä, kysyy jotakin hänen kotiseudustaan ja paljosta muusta, mutta nämä ovat välinpitämättömiä kysymyksiä, niin kuin suurien herrojen esittämät ja lopuksi portinvartija sanoo hänelle yhä uudelleen, ettei hän voi vielä päästä sisään. Mies, joka oli ottanut mukaan matkalle monenlaista, käyttää kaiken, oli se kuinka arvokasta hyvänsä portinvartijan lahjomiseen. Tämä ottaa tosin kaiken vastaan, mutta sanoo samalla: ”Minä otan tämän vastaan vain siksi, ettet sinä luulisi laiminlyöneesi mitään.”
Näiden monien vuosien kuluessa mies tarkkailee portinvartijaa herkeämättä. Hän unohtaa muut portinvartijat, ja tämä ensimmäinen näyttää hänestä ainoalta esteeltä joka evää häneltä pääsyn sisälle lakiin. Hän kiroaa tätä onnetonta sattumaa, ensimmäisinä vuosina siekailematta ja kovaan ääneen, myöhemmin vanhetessaan, hän murahtelee enää vain itsekseen. Hän äityy lapselliseksi, ja huomatessaan monivuotisen tutkiskelunsa tuloksena portinvartijan turkiskauluksessa pesivät kirputkin, hän pyytää myös kirppuja auttamaan häntä taivuttamaan portinvartijan myöntyväiseksi.
Lopulta hänen silmiensä valo heikkenee eikä hän tiedä hämärtyykö kaikki hänen ympärillään vai pettävätkö hänen silmänsä vain. Mutta tässä pimeydessä hän näkee kuitenkin selvästi kajastuksen, joka murtautuu sammumattomana esiin lain portista. Hän ei nyt elä enää kauan. Ennen kuin hän kuolee, kerääntyvät koko tämän ajan kaikki kokemukset hänen päässään yhdeksi kysymykseksi, jota hän ei ole vielä tähän mennessä ole esittänyt portinvartijalle. Hän viittaa tämän luokseen, koska vartijan täytyy kumartua syvään hänen puoleensa, sillä heidän kokoeronsa on suuresti muuttunut miehelle epäedulliseen suuntaan”. ”Mitä sinä nyt vielä haluat tietää?” kysyy portinvartija. ”sinä olet kyltymätön.” ”Kaikkihan pyrkivät lain luo”, sanoo mies, ”kuinka on mahdollista, ettei kukaan ole minun lisäkseni näiden monien vuosien aikana vaatinut sisäänpääsyä?” Portinvartija oivaltaa, että miehen loppu on jo lähellä, ja saavuttaakseen vielä miehen katoavan kuulon, hän karjuu tälle: ”Kukaan muu ei voinut päästä sisään tätä kautta, sillä tämä portti oli määrätty vain sinua varten. Minä menen nyt sulkemaan sen.”
Franz Kafka ”oikeusjuttu”
(Marko Viitasen väitöskirjasta poliisin rikokset)
Poliisi portinvartijana...
Lain edessä seisoo portinvartija. Tämän portinvartijan luo tulee mies maalta ja pyytää päästä sisälle lakiin. Mutta portinvartija sanoo, ettei hän nyt voi suoda miehelle sisäänpääsyä. Mies miettii ja kysyy sitten, saako hän näin ollen ehkä myöhemmin astua sisään. ”Mahdollisesti” sanoo portinvartija ”mutta ei nyt”. Koska lakiin johtava portti on auki kuten aina ja portinvartija astuu sivuun, mies kumartuu nähdäkseen portista peremmälle. Huomatessaan sen portinvartija nauraa ja sanoo: ”jos houkutus on noin suuri, yritä toki, minun kielloistani välittämättä, mennä sisään. Mutta muista: Minulla on suuri valta. ja minä olen vain alimmaisin portinvartija. Mutta jokaisen salin edessä seisoo portinvartijoita, toinen toistaan mahtavampia. Jo kolmannen näkemistä minä en voi enää kestää.
Tällaisia vaikeuksia maaseudun mies ei osannut odottaa: pitäisihän lain toki olla avoin jokaiselle ja milloin hyvänsä, ajattelee hän, mutta kun hän nyt katsoo hiukan tarkemmin turkisviittaan pukeutunutta portinvartijaa, tämän suurta terävää nenää, pitkää, ohutta, mustaa tataripartaa, hän päättää sittenkin mieluummin odottaa, kunnes saa luvan astua sisään.
Portinvartija antaa hänelle jakkaran ja sallii hänen istuutua oven pieleen. Siinä hän istuu päiviä ja vuosia. Hän yrittää monta kertaa saada luvan astua sisään ja uuvuttaa portinvartijan pyynnöillään. Portinvartija ryhtyy silloin tällöin hiukan kuulustelemaan häntä, kysyy jotakin hänen kotiseudustaan ja paljosta muusta, mutta nämä ovat välinpitämättömiä kysymyksiä, niin kuin suurien herrojen esittämät ja lopuksi portinvartija sanoo hänelle yhä uudelleen, ettei hän voi vielä päästä sisään. Mies, joka oli ottanut mukaan matkalle monenlaista, käyttää kaiken, oli se kuinka arvokasta hyvänsä portinvartijan lahjomiseen. Tämä ottaa tosin kaiken vastaan, mutta sanoo samalla: ”Minä otan tämän vastaan vain siksi, ettet sinä luulisi laiminlyöneesi mitään.”
Näiden monien vuosien kuluessa mies tarkkailee portinvartijaa herkeämättä. Hän unohtaa muut portinvartijat, ja tämä ensimmäinen näyttää hänestä ainoalta esteeltä joka evää häneltä pääsyn sisälle lakiin. Hän kiroaa tätä onnetonta sattumaa, ensimmäisinä vuosina siekailematta ja kovaan ääneen, myöhemmin vanhetessaan, hän murahtelee enää vain itsekseen. Hän äityy lapselliseksi, ja huomatessaan monivuotisen tutkiskelunsa tuloksena portinvartijan turkiskauluksessa pesivät kirputkin, hän pyytää myös kirppuja auttamaan häntä taivuttamaan portinvartijan myöntyväiseksi.
Lopulta hänen silmiensä valo heikkenee eikä hän tiedä hämärtyykö kaikki hänen ympärillään vai pettävätkö hänen silmänsä vain. Mutta tässä pimeydessä hän näkee kuitenkin selvästi kajastuksen, joka murtautuu sammumattomana esiin lain portista. Hän ei nyt elä enää kauan. Ennen kuin hän kuolee, kerääntyvät koko tämän ajan kaikki kokemukset hänen päässään yhdeksi kysymykseksi, jota hän ei ole vielä tähän mennessä ole esittänyt portinvartijalle. Hän viittaa tämän luokseen, koska vartijan täytyy kumartua syvään hänen puoleensa, sillä heidän kokoeronsa on suuresti muuttunut miehelle epäedulliseen suuntaan”. ”Mitä sinä nyt vielä haluat tietää?” kysyy portinvartija. ”sinä olet kyltymätön.” ”Kaikkihan pyrkivät lain luo”, sanoo mies, ”kuinka on mahdollista, ettei kukaan ole minun lisäkseni näiden monien vuosien aikana vaatinut sisäänpääsyä?” Portinvartija oivaltaa, että miehen loppu on jo lähellä, ja saavuttaakseen vielä miehen katoavan kuulon, hän karjuu tälle: ”Kukaan muu ei voinut päästä sisään tätä kautta, sillä tämä portti oli määrätty vain sinua varten. Minä menen nyt sulkemaan sen.”
...ON MAHDOLLISTA ETTÄ MINÄ OLEN OUTO...
MUTTA SUHTEELLISUUSTEORIAN MUKAAN ON AIVAN YHTÄ TODENNÄKÖISTÄ ETTÄ SE OUTO OLETKIN SINÄ!
MUTTA SUHTEELLISUUSTEORIAN MUKAAN ON AIVAN YHTÄ TODENNÄKÖISTÄ ETTÄ SE OUTO OLETKIN SINÄ!