holmesin haamu kirjoitti: Su Joulu 25, 2022 6:20 am
Tietääkseni hän oli ihan työnsä puolesta tutkinut rajua väkivaltaa. Tuo on täysin eri asia kuin puhua eri ammattiryhmien käyttämistä toimintametodeista, joita opetellaan pitkään. Tappelulajit ovat myös lähinnä viihdettä, eivät niinkään mitään oikeaa väkivaltaa.
Tiedät ihan oikein, ja täällä on keskustelun alkupuolella linkitetty ja siteerattu joitain hänen julkaisujaan.
Minun pointtini oli juuri se, että tässä on kyse eri asiasta kuin vartijoiden tai poliisien käyttämistä pakkokeinoista.
Mutta selitin, miksi tässä on osittain kyse samasta kuin tappelulajeissa ja mikä niissä on joiltain osin samaa kuin aidossa väkivallassa. Täällähän spekuloitiin, että epäillyllä olisi joko turtumus tai viehtymys väkivallasta. Mielestäni tässä on muutama mahdollinen vaikuttava tekijä.
Yksi on, jos arvailut perhetaustasta pitävät paikkansa, yritys nähdä tekijän mielen sisään ja sillä tavalla lievittää väkivallan tai äkkipikaisen tai arvaamattoman käytöksen kohteeksi joutumisen traumaa. Tässä on vain se paradoksaalinen ongelma, että kun impulsiivisen väkivallan tekijän mielen sisään yrittää nähdä, niin mitä tarkemmin ja pidempään katsoo, sen vähemmän näkee ja ymmärtää. Impulsiivisessa väkivallassa, kuten persoonan häiriöissä ja alkoholisteille tyypillisessä äkkipikaisuudessa, on kyse nimenomaan siitä, että tekijän persoona on niin kevyt ja ohut, että se reagoi tai kriisiytyy hyvin pienestä ulkoisesta paineesta, ristiriidasta tai turhautumisesta. Joten siinä pitää ymmärtää katsovansa tyhjyyteen siinä kohdassa, missä persoonan pitäisi olla. Eikä yrittää loputtomiin nähdä "jotain" siinä "ei missään". Tai keksiä se "jokin", jotta sen jälkeen voisi tulla toimeen sen kanssa.
Tämä on vähän kuin se vitsi, että italialaiset juovat grappaa koska he ovat kuulleet, että hyvää grappaa on olemassa. Sitä vaan ei ole löydetty vielä. Tämä pätee myös hyperseksuaalisiin ihmisiin ja alakulttuureihin, jotka samalla tavalla etsivät seksuaalisista kokemuksista salaisuutta, jota siinä yksinkertaisesti ei ole.
Toinen on vähän sama kuin se, kun jossain systemaa, siis sitä venäläistä kamppailulajia esitelleessä artikkelissa lajin opettaja sanoi, että ensin pitää opetella ottamaan turpaan, sitten vasta voi opetella antamaan turpaan. Joka tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että jos pelkää kipua liikaa, niin ei ole toimintakykyinen konfliktin keskellä. Tämä liittyy siihen, että alkoholistien ja narsistien lapset (ja puolisot) oppivat pelkäämään ja varomaan hankalan henkilön reaktioita ja yllättäviä mielenliikkeitä. Mutta päinvastoin kuin voisi kuvitella, epäilty luultavasti ei oppinut toimimaan konfliktitilanteissa. Omissa lähisuhteissaan hänellä oli tutkimuksistaan vähän tai ei yhtään hyötyä.
Sitä kolmatta versiota, mitä jotkut täällä ovat ehdottaneet, että nämä tutkimukset olisivat tehneet tekijästä itsestään väkivaltaisen, tai että hän olisi samaistunut toteuttajiin, en kykene uskomaan. On olemassa väkivaltaan, siis nimenomaan sen tekemiseen sairaalloisesti viehtyneitä yksilöitä, jotka näitä tutkimuksia lukiessa poimisivat niistä tietoa, että miten kannattaa lyödä ja miten aiheuttaa tietyllä tavalla vaikuttavia murtumia ja repeämiä, mihin lyödä uhrin pää missäkin kulmassa ja niin edelleen. Mutta epäilty ei vaikuta yhtään sen tyyppiseltä. Tässä kohdassa taas yritetään päätellä jotain sen perusteella, ettei tiedetä jotain. Melkein yhtä paljon jokainen tähän keskusteluun osallistuva on murhaan taipuvainen psykopaatti puuttuvan tiedon perusteella. Ei ole esitetty todisteita, että olisi. Ei ole esitetty todisteita, että ei olisi.
Joten jos ajatellaan, että epäillyssä on tiettyä pimeyttä tai tiettyä tyhjyyttä, joka johti tähän tekoon. Niin siksi kannattaa olla varovainen, ettei innostu spekuloinneissaan kääntämään pimeysruuvia ja tyhjyysruuvia aivan liian pitkälle. Ehkä siksi, että se on väärin epäiltyä tai muita keskustelijoita kohtaan. Ehkä siksi, että se on hukattua aikaa ja energiaa. Ehkä siksi, että fan fictionia voi tehdä paremmistakin aiheista.