Itsemurha

[joey]

enää en kyl vaihtais tätä pois.

Niinpä.

Tsemppiä taidelle noin muutenkin, vain vahvimmat selviävät siitä, mistä sinä olet selvinnyt.

[loneliness]

Taide on elänyt kovia aikoja näemmä kanssa, tsemppiä jatkoon! Mietin nyt tässä vain, että onko Hollywood yms saanut ihmiset ylikorostamaan sankaruutta yms. Ei jokaisen ihmisen tarvitse olla mikään Batman tai Spiderman elääkseen tässä maailmassa. Epärealistiset odotukset ja pettymys tulee kun katsoo ympärillä näennäistä menestystä, joka ei pinnan alla olekaan niin häikäisevää kuin ensinäkemältä luulisi. Jos osaisi ihmiset olla asettamatta tavoitteita niin korkealle, niin ehkä olisimme onnellisia.

En nyt siis viittaa esim. tohon Taiteen kirjoitukseen, kukaan ei sellaista ansaitse. Maailma on kova paikka.

[apollo]

Maailma on kova paikka.

niinpä, Jumala ei huoli ja Piru ei pidä kiirettä.

[VoDKa]

Itsemurhakysymyksessä olisi minusta tietyllä tavalla reilua, jos se puoli porukasta, joka ei ole koskaan kärsinyt ihan oikeasta masennuksesta, näkisi maailman niiden silmin jotka sitä ovat sairastaneet tai sairastavat yhä. Samoin toisinpäin; masentuneille olisi hienoa nähdä varmasti maailma edes päivän sellaisen silmin, joka oikeasti nauttii elämästä ja ei halua kuolla.

Minusta tuntuu, että epämasentuneiden ja itsemurhaa "pelkurin teoksi" syyttelevien mielestä se ongelma ei ehkä olekaan juuri se, että ihminen kuolee, vaan pikemminkin se loukkaus, minkä ihminen tekee sillä hetkellä kun päättää itse omasta kuolemastaan. Se, että jotakuta ei kiinnostakaan elää, koetaan isona hyökkäyksenä elämänmyönteisyyttä ja itse elämää vastaan, eikä sitä vain voida ymmärtää. Eikö se niin olekin, että ihminen pelkää kaikkea tuntematonta ja monesti se pelko muuttuu jopa vihaksi ja inhoksi? Sen vuoksi lienee helppo ruveta keksimään nimittelyjä sellaisella teolle, mikä toisille on niin itsestäänselvyys ja toisille iso ongelma.

Itse olen sitä mieltä tässä asiassa, että tuo "itsemurha on luusereiden teko" on vain opeteltu fraasi, eivätkä ihmiset oikeasti edes ajattele niin, tai sitten eivät ole edes sisäistäneet sitä mitä se lause oikeasti tarkoittaa. Taas yksi tälläinen massalause, joka vain koetaan tarpeelliseksi sanoa. Kyllähän sen jo huomaa siitä, että jos laittaa vaikka jollekin foorumille käyntiin keskustelun itsemurhasta (en pidä Minfoa parhaana mahdollisena esimerkkinä sellaisesta foorumista, koska täällä käsitellään kuolemaa kuitenkin päivittäin), niin melkoisella varmuudella tuo lause heitetään siellä ilmaan jo ensimmäisen sivun aikana.

Kehottaisinkin nyt näitä ns. terveitä ihmisiä pysähtymään ja oikeasti ajattelemaan itsemurhaa mahdollisuutena, ei vain semmoisena tekona mikä tehdään kun menee huonosti. Ja ihan oikeasti ajattelemaan, ei vain mitään sekunnin tai parin pohdiskelua ja saman tien (muuttumattoman) mielipiteen muodostamista.

[joey]

^ Minä olen itsekin kärsinyt masennuksesta, mutta pidän itsemurhaa silti todella pelkurimaisena tekona. Varmaan siksi, etten kärsi masennuksesta enää, enkä itseäni tappanut silloin kun kärsin. Eikä mielipiteeni ole ulkoaopeteltu, eikä se johdu siitä etten kykenisi ymmärtämään kuinka joku voi halveksua arvostamaani asiaa. Niin vain asian näen.

Sinä puolestasi et tietenkään näe asiaa meidän vastustajien kantilta, mikä on sinänsä ihan ymmärrettävää. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että meidän mielipiteemme olisi jotenkin tekaistu, vain koska et sitä ymmärrä.

[VoDKa]

Sinä puolestasi et tietenkään näe asiaa meidän vastustajien kantilta, mikä on sinänsä ihan ymmärrettävää. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että meidän mielipiteemme olisi jotenkin tekaistu, vain koska et sitä ymmärrä.

Näen kyllä maailman myös muidenkin kuin itseni kannalta, joka onkin suurin syy miksi edes yritän selittää teille mitään. Yritän löytää selityksiä ja mahdollisuuksia sekä teidän, että niiden toisten käytökselle ja tuo kävi isona mahdollisuutena mielessäni. Liian usein se lause vain heitetään tuosta vain ilmaan, sen kummempia ajattelematta. Joku on vain lukenut tai kuullut sen jostain ja vittujee, vähän kovaa kamaa, tän mä sanonkin heti kun puhutaan itsemurhasta.

Herättipä mukavasti näin aamusella taas ihmisvihan kun rupesin asiaa oikein ajattelemaan.

[MissHolmes]

Tietenkin on tapauksia, joille itsemurha saattaa todella olla se paras vaihtoehto, sekä itsensä, että läheistensä kannalta, mutta...

'Luuserientemppu' tulee siitä, että useimmat suisaiderit jättävät lähimpänsä suunnattomaan epätietoisuuteen syistä ja siitä olisivatko he kuitenkin voineet auttaa.
Pahin tilanne on silloin, jos jälkeen jää lapsi, joka mahdollisesti lopun elämäänsä kantaa tuskaa ja syyllisyyttä.

Puhutaan usein, että ''meidän suvussa on vikana itsemurhat''. Se on totta. Joissakin suvuissa saattaa olla useitakin itsemurha tapauksia, kun taas toisissa ei yhden ainutta.
Siinäkin näen yhteyden syyllisyyteen ja siihen tuskaan, jonka läheisen itsemurha jättää ympäristöönsä. Toinen johtaa toiseen jne...

Minä olen sitä mieltä, että jos kokee pakoksi riistää itseltään hengen, on se syytä tehdä sitten sievästi onnettomuudeksi lavastaen, jotta jälkeen jääneiden ei tarvitse kantaa syyllisyyttä ja tuskaa loppu elämäänsä.

[loneliness]

^ Minä olen itsekin kärsinyt masennuksesta, mutta pidän itsemurhaa silti todella pelkurimaisena tekona. Varmaan siksi, etten kärsi masennuksesta enää, enkä itseäni tappanut silloin kun kärsin. Eikä mielipiteeni ole ulkoaopeteltu, eikä se johdu siitä etten kykenisi ymmärtämään kuinka joku voi halveksua arvostamaani asiaa. Niin vain asian näen.

Ise masentuneita ihmisiä tuntevana ihmettelen kyllä hieman tuota kantaasi. Jos on käynyt vähänkin syvemmällä masennuksen kanssa, tulee siinä usein itsemurha-ajatukset mieleen ja niitä pyörittelee vakavissaan tai sitten vain ajatuksen tasolla. Itsemurha näkyy pakokeinona ympäröivästä paskasta ja elämän ympyrästä, jossa hakkaa omaa päätään seinään, eikä löydä positiivisia asioita sitten millään.

Masentuneita on niin monenlaisia ja syvästi ja vaikka keskivaikeasti masentuneet eivät yleensä ajattele samoin kuin sinä. Ettei sinun masennuksesi sitten ollut tyyliin Susanna Sievinen: "kärsin syvästä masennuksesta" -> viikon päästä: "selvisin masennuksesta".

[joey]

^ loneliness, mitä tuossa mielipiteessäni siis ihmettelet? Kun minun logiikallani se toimii niin, että jos minä selvisin siitä, kaikilla muillakin on mahdollisuus selvitä siitä.

[loneliness]

Niin tuota ihmettelen, että pidät itsemurhaa pelkurimaisena tekona. Masentunut käy läpi synkkiä tunnelmia, joissa tulee itsemurha jne. mieleen. Kuvittelisin, että silloin vähän näkemys muuttuisi, eikä pitäisi itsemurhan tehneinä pelkureina raukkoina. Voi tietenkin olla, että sinulla on ollut ns. lievä masennus, jossa ei käydä niin pohjalla.

Tämä voi olla nyt vähän asiatonta mutta muotoilen sulle nyt esimerkin olettaen, että masennuksesi ei ollut kovin paha: Sairastit lievää masennusta, mutta oireet olivat lieviä, eivätkä rajoittaneet juuri elämääsi. Jos kuvitellaan, että tuo kuvaus sopisi sinuun, et ehkä ymmärrä itsemurhan tehneitä ja tunteita, mitä todella masentunut käy läpi elämässään.

Tuo siis täyttä spekulointia ja hyvässä hengessä

[rimma]

Jokainen kestää niin henkistä kun fyysistäkin tuskaa eritavalla. Joillekkin voi pienikin vastoinkäyminen herättää suuria tunteita ja epäonnistumisen tunnetta. Toinen saattaa painaa läpi harmaan kiven kantaen suurtakin taakkaa harteillaan.
Kun tätä nyt yrittää selittää mahdollisimman lyhyesti niin uskoisin että jokainen masentunut ei harkitse itsemurhaa. Ehkä itsensä satuttamista, mutta ei välttämättä sitäkään fyysisesti. Itsensä rankaisu saattaa olla henkistä ja naamioituneena masentuneella vaikkapa suurena tarpeena pyrkiä täydellisyyteen. Niin piiskaa itseään tekemään asioita joihin ei kykene ja se satuttaa ja masentaa vaan lisää. Masentuneilla on tapana pyöritellä asioita mielessään.

Suurin osa masentuneista huonona hetkenä miettii itsemurhaa ja sen tekemistä mutta jokainen ihminen ei toimi samalla tavalla ajatuksiltaan. Vaikka näin olisikin että ei ole harkinnut koskaan itsemurhaa ja on selvinnyt pahasta masennuksesta ei kuitenkaan ole mielestäni oikutta pitää itsemurhn tekijää tai harkitsevaa pelkurina. Se joka pitää itsemurhaa pelkurimaisena tekona voi mennä itseensä. Jokaisella on oikeus päättää elämästään. Olisiko siis oikein että ihminen joka haluaa itsensä päästää päiviltä kärsisi päivästä toiseen synkkine ajatuksineen vain siksi että jonkun mielestä se on pekurimaista.

[Maybrick]

rimma:

Jokainen kestää niin henkistä kun fyysistäkin tuskaa eritavalla. Joillekkin voi pienikin vastoinkäyminen herättää suuria tunteita ja epäonnistumisen tunnetta. Toinen saattaa painaa läpi harmaan kiven kantaen suurtakin taakkaa harteillaan.

Samoin ajattelisin, muissakin asioissa. Ns. kipukynnys on ihmisillä erilainen sekä henkisellä että fyysisellä tasolla. Toiset haluaa synnyttää kunnon puudutuksessa, toinen haluaa tuntea kaiken kirkkaalla päällä ja on valmis ottamaan sen kivun.
Kaikesta syrjään joutumisen tunnekin otetaan vastaan eri tavoilla. Erilaiset selviytymiskeinot otetaan käyttöön. Masennuksen syvyyden tutkiminen on vaikeaa, mutta syvä masennus nostaa seinät pystyyn joka puolellea eikä henkilöllä ole voimia katsoa eteenpäin eikä nähdä mitään tulevaisuutta. "Huomenna on kaikki paremmin" on silloin pahimmansorttista pilkkaa.

[loneliness]

"Huomenna on kaikki paremmin" on silloin pahimmansorttista pilkkaa.

Nimenomaan. Happy happy joy joy-ihmiset tulee latomaan sulle kaikkee paskaa, kuinka sun pitäs olla onnellisempi "ota ittees niskasta kiinni". Sellaiset ihmiset voivat olla enemmänkin laukaiseva tekijä itsemurhaan kuin ehkäisevä. Onnelliset ihmiset ärsyttävät usein masentunutta, jos siinä ruvetaan jakelemaan elämänohjeita ja annetaan esimerkkinä vaikka se, kuinka meidän perheellä on tällä hetkellä autovelkaa, kun käytiin tilaamassa uusi Mersu eilen ja verrataan omaa tilannetta toisen tilanteeseen.

Apua on vaikea antaa, ellei tunne toista ihmistä todella hyvin ja tilanteita, missä ihminen kaipaa seuraa ja milloin haluaa olla yksin. Masentunut ja mahdollisesti itsemurhaa harkitseva voi ottaa nuo sinänsä vilpittömät auttamisyritykset säälinä ja olo vain pahenee entisestään.

[Sleeper]

Heitetään tähän nyt oma mielipide tai lähinnä ajatuksia aiheesta, kun asia liippaa jossain määrin läheltä omaa elämää. Meinasin ensin kirjoittaa enemmän ja rankemmin, mutta luultavasti joku olisi vetänyt palkokasvin sieraimeensa..

Itse pidän itsemurhaa jokseenkin pelkurimaisena ja typeränä ratkaisuna. Itsemurhaan päätyvä jättää pelin kesken ennemmin kuin taistelisi loppuun asti, eikä osaa ajatella asioita järkevästi. Harvoin ihminen joutuu tilanteeseen, josta ei oikeasti pääse pois kuin itsemurhalla. Tämmöinen tilanne voisi olla ehkä joku vakava sairaus, jota ei nykyisellä lääketieteellä voida parantaa ja valittavana on tuskainen tai "helppo" kuolema.. Muulloin en oikein ymmärrä tekoa ratkaisuna paskaan elämään, koska aina löytyy muitakin ratkaisuja. Itsemurhaan päätyvä ei tietenkään sitä itse ymmärrä tai edes halua ymmärtää.. Tuntuu, että itsemurhaan päätyvä on jotenkin kykenemätön ajattelemaan tulevaa. On vaan jotenkin jumissa menneessä ja tässä hetkessä.
Teko on myös mielestäni äärimmäisen itsekäs, varsinkin silloin, jos tietää jättävänsä perheen tms. läheiset ihmiset kärsimään seurauksista. Silloin ei ajattele kyllä omaa p*rsettä pidemmälle, jos kuvittelee teossa olevan kyse vain omasta elämästään. Ehkä tämmöinen itsekeskeinen ajattelu elämässä ajaakin osaltaan myös siihen tilanteeseen, että päädytään itsemurhaan? Jotkut ottavat sitten jopa ensin muutaman tuttavan tai perheenjäsenen hengiltä.. Vaikuttaisi siltä, että itsemurhaan päätyvät elämässään muutenkin typeriin, itsekkäisiin ja harkitsemattomiin ratkaisuihin, joissa ei järki ole mukana. Ehkäpä itsemurhaan päätyvät elävät vain liikaa tunteidensa kautta..

Ja kyllä, olen tuntenut ihmisiä jotka ovat itsemurhaan päätyneet ja olen myös löytänyt yhden itsemurhan tehneen nuoren. Ei kovin mukava kokemus..

[etsijä]

Läheisen kuolema aiheutti käynnin pohjalla, mutta Diapamit palautin käyttämättöminä. Kyllä näitä tuli mietittyä kantilta jos toiseltakin, mutta itsari kävi korkeintaan mielessä, ajatusleikki loppui melkein samantien kuin oli alkanutkin. En nähnyt itsaria ratkaisuna. Toipuminen oli hidasta mutta toivuin kumminkin.

Sellaista elämisestä muuten tulevaa masennusta (eli ei lueta tähän akuuttisia stressioireita) en ole kokenut kuin kerran, työttömänä ja avioliitto melkein kivillä joskus 90-luvulla.

Mutta täällä keikutaan vaan.