PPK 2004
Savonlinnan taksisurma
Oli tammikuinen ilta ja yö. Kaksi varkautelaista nuorukaista suunnitteli 23. tammikuuta 2002 illantekemisiä.
Toinen, Reijo, ehdotti kaverilleen Akille, että pitäisi saada jostakin 850 euroa rahaa.
Hän oli suunnitellut, että mentäisiin Savonlinnaan tekemään keikka, ryöstö tai jokin muu keikka, josta rahat saataisiin.
Aki ei olisi aluksi halunnut lähteä, mutta pian hän kuitenkin suostui. Reijo oli viettänyt kosteaa iltaa joidenkin kavereiden kanssa lähialueenkapakassa ja sieltä saanut mukaansa tytön, joka oli tarkoitus viedä samalla kyydillä Savonlinnaan tyttökavereidensa luo.
Reijo ei mielestään ollut vielä saanut tarpeeksi alkoholia, vaan haki lähistöltä pontikkaa ja tekovälineeksi keikalle kirveen.
Reijo ryhtyi kuljettajaksi, vaikka oli nauttinut miestä väkevämpää. Matkalla Savonlinnaan hän nautti vielä hankkimaansa kotipolttoista. Matka taittui sankasta lumisateesta huolimatta ilman onnettomuuksia. Tultiin Savonlinnaan. Tarkistettiin kaupungin keskustan läheisyydessä ollut grillikioski, olisiko se vielä avoinna. Olihan kello tuolloin jo lähellä puolta yötä. Ei ollut onneksi auki, sillä aukiolon tarkistus tehtiin sen vuoksi, että se olisi ollut mahdollinen ryöstön kohde.
Tämän jälkeen miehet veivät tytön läheiseen asuntolaan kavereidensa luo ja menivät itsekin sisälle.
Reijo ja Aki olivat vain hetken asunnossa ja poistuivat sieltä kahden tytön kanssa vieden heidät keskikaupungin ravintolaan.
Tämän jälkeen nuorukaiset läksivät kahdestaan autolla kiertelemään kaupungille etsien sopivaa keikkakohdetta. Välillä Reijo poistui autosta kirves mukaan varmistaakseen, voisiko läheiseen kultasepänliikkeeseen tehdä murron ja anastaa sieltä arvokkaita kultaesineitä. Reijo kuitenkin totesi, että ikkunat olivat mahdollisesti panssarilasia, johon kirveellä tuskin olisi saanut sellaista aukkoa, että anastuksen olisi voinut suorittaa.
Ihmisiäkin liikkui lähistöllä liian paljon. Niinpä Reijo palasi autoon, jossa Aki odotteli kuljettajan paikalla.
Kohteen etsintä jatkui. Seuraavaksi mentiin keskustassa olevan grillikioskin lähistölle. Sekään ei kaverusten mukaan soveltunut keikan kohteeksi, sillä kioskilla oli liian paljon asiakkaita.
Kello oli tuolloin jo yli yhden yöllä. Mikä olisi seuraava kohde?
Reijo oli jo kuitenkin miettinyt kohteen valmiiksi. Hän pyysi Akia ajamaan aivan keskustassa olevan Kauppatorin taksiaseman läheisyydessä olevan grillikioskin taakse.
Reijo ilmoitti Akille, että hän ryöstää taksin puukolla uhaten.
Ryöstö
Puukko oli mukana autossa jo Varkaudesta lähdettäessä. Se oli ollut näkyvillä hetkeä aikaisemmin, ja nyt Reijo kysyi Akilta:
- Missä puukko on?
Aki kertoi puukon olevan hansikaslokerossa, josta Reijo sen otti. Reijo lähtisi taksilla ja pyysi, että Aki seuraisi perässä, mihin hän taksin ajattaa. Sää oli hyvin ”pöpperöinen” rankan lumisateen vuoksi,
ja auton jäljet hävisivät lähes saman tien. Reijo oli pukeutunut sään mukaan: hänellä oli pilkkihaalarit yllään.
Reijo poistui autosta ja menin paikalla olleen ainoan taksin luo. Taksinkuljettaja ohjasi kyydittävän auton etupenkille.
Tässä vaiheessa ei kuljettaja tiennyt, että se tulisi olemaan hänen viimeinen kyytinsä.
Niin lähdettiin matkaan. Matka suuntautui keskustasta itään. Reijo oli ilmoittanut kohdeosoitteekseen Pohjolankadun.
Taksin lähdettyä matkaan Aki teki työtä käskettyä ja lähti seuraamaan taksia. Lunta satoi tosi rankasti.
Seistessään liikennevaloissa Aki erotti juuri ja juuri äsken ajaneen taksin jäljet. Aki kuitenkin pystyi niitä seuraamaan.
Oli ajettu lähtöpisteestä noin kolme kilometriä, kun takana tullut Aki havaitsi, että taksi oli pysähtynyt. Taksinkuljettaja hoiperteli siitä verissään.
Tuolloin Aki arveli ryöstön tapahtuneen ja Reijon käyttäneen puukkoa. Aki havaitsi myös, että Reijo oli ottanut käyttönsä ryöstämänsä taksin. Havaittuaan kaiken tämän Aki teki U-käännöksen ja poistui paikalta.
Pian Aki soitti kännykällään Reijolle ja kysyi missä tämä oli. Reijo selvitti paikkaa, mutta Aki ei löytänyt perille.
Vasta toisen puhelun jälkeen Aki sai oikean osoitteen. Reijo oli hylännyt taksin muutaman kilometrin päähän tekopaikasta, ja Aki otti Reijon kyytiin auton luota.
Reijo kertoi mitä taksissa oli tapahtunut. Aki tuli tietämään, että Reijo oli lyönyt puukolla useita kertoja taksikuskia ja ainakin yksi lyönti oli osunut kaulaan.
Tämän jälkeen jonkin aikaa ajeltuaan kaupungin laitamilla kaverukset palasivat kotipaikkakunnalleen Varkauteen.
Vaikka Reijo oli melkoisesti juovuksissa ajaessaan takaisin Varkauteen ja ajokelin oli todella huono, ei heille matkalla sattunut edes tieltä suistumista. Olisiko tämä sitä humalaisen tuuria?
- Surmatun taksinkuljettajan päälle oli ehtinyt sataa runsaasti lunta, vaikka ensimmäinen poliisipartio oli paikalla muutamassa minuutissa.jpg (220.59 KiB) Katsottu 2251 kertaa
Esitutkinnan vaiheista
Poliisi sai välittömäsi tiedon tapahtumasta eli 23. tammikuuta 2002 noin kello 01.25. Paikalle saatiin heti kolme virkapukuista partiota, jotka totesivat tapahtuneen.
Tuolloin paikalle tuli ambulanssi, jonka henkilöstö totesi, ettei taksimiehen hengen pelastamiseksi ollut enää mitään tehtävissä.
Poliisi oli vaikean tehtävän edessä: olihan kyseessä pimeä henkirikos. Paikalla ollut kenttäjohtaja hälytti välittömästi paikalle lisävoimia, muun muassa teknisen tutkintaryhmän, taktisia tutkijoita sekä tutkinnanjohtajan eli tämän tarinan kirjoittajan.
Tekniselle ja taktiselle tutkinnalle lähtökohdat olivat vaikeat erittäin hankalien sääolosuhteiden vuoksi. Kuten tapahtumakulun selvittelyssä ilmeni, lunta tuli taivaan täydeltä. Tekopaikalla oli vain uhri. Uhrin auto oli kateissa. Sen löytämiseksi osa paikalla olleista partioista sai tehtäväksi etsiä autoa ja osa suorittaa lähietsintää sekä pysäytellä autoja mahdollisten tekijän tai tekijöiden tavoittamiseksi.
Tämän lisäksi taktiset tutkijat tarkistelivat mahdollisten paikallisten rikostentekijöiden osuutta asiaan.
Myös taksimiehet saivat tapahtuneesta tiedon. He avustivat anastetun taksin löytämiseksi. Reilun tunnin kuluttua tapahtumasta taksimiehiä onnisti, sillä he löysivät etsityn auton sivutieltä muutaman kilometrin päästä tapahtumapaikalta.
Se helpotti tutkintaa jonkin verran, koska auton etsimiseen ei enää tarvinnut satsata lisävoimia.
Alustavien tutkimusten jälkeen auto siirrettiin tekniikan tiloihin tarkempia tutkimuksia varten.
Yön etsinnät ja tutkimukset eivät johtaneet toivottuun lopputulokseen. Rikoksentekijää tai tekijöitä ei tavoitettu. Tutkinta jatkui. Rikospäivän aamuna 23. tammikuuta 2002 tapahtuman johdosta pidettiin palaveri, johon oli kutsuttu lisää tutkijoita keskusrikospoliisista.
Palaverissa sovittiin tutkintalinjat ja jaettiin kullekin ryhmälle tehtävät. Päivän päätteeksi analysoitiin, oliko mitään ratkaisevaa saatu aikaan. Näin tehtiin aina siihen saakka, kunnes juttu ratkesi.
Tekninen tutkinta jatkui koko ajan täydellä teholla useita päiviä ja niillä saatiin lisätodisteita syyllisyyden tueksi epäiltyjä kohtaan.
Olimme suorittaneet intensiivistä tutkintaa keskiviikosta 23. tammikuuta aina tammikuun 28. päivään saakka, jolloin juttu ratkesi.
- Taksiauto löytyi vajaan kahden tunnin kuluttua parin kilometrin päästä tapahtumapaikasta. Tekijän poistumisjäljet olivat peittyneet lumeen.jpg (245.72 KiB) Katsottu 2251 kertaa
Jutun ratkaisu
Maanantaina 28. tammikuuta 2002 noin kello 18 aikaan soi tutkinnanjohtajan puhelin. Puhelimessa ollut mieshenkilö ilmoitti, että hän saattaisi tietää jotakin Savonlinnan taksisurmasta. Hän ei ole kuitenkaan varma siitä, mitä oli saanut kuulla ja kertoi sen.
Vihje tuntui tarkistamisen arvoiselta. Tämän vuoksi tutkinnanjohtaja päätyi ratkaisuun, että tämä vihje on tarkistettava välittömästi.
Osa tutkijoista oli vielä poliisilaitoksella. Tutkinnanjohtaja ja puolenkymmentä tutkijaa lähtivät tarkistamaan vihjettä.
Kohdepaikkana oli Varkaus. Olimme Varkaudessa noin kello 20.00. Vihjeen perusteella tiedossamme oli yhden henkilön nimi, joka saattaisi liittyä puheena olevaan taksisurmaan.
Melko pian poliisipartio tapasi kyseisen henkilön, joka tuotiin Varkauden poliisiasemalle kuultavaksi.
Ensimmäisessä kuulustelussa tutkijoille selvisi, että kyseinen henkilö oli ollut kuljettajana rikoksentekomatkalla. Hän oli siis aikaisemmin mainittu Aki.
Tässä kuulustelussa selvisi myös, kuka oli ollut tekijänä varsinaisessa taksinkuljettajan surmaamisessa.
Reijon etsinnät alkoivat välittömästi, mutta häntä ei heti löytynyt. Tutkinnanjohtaja sai puhelinyhteyden Reijon kännykkään.
Reijo oli tietysti kiinnostunut tietämään, miksi tutkinnanjohtaja pyysi häntä tulemaan Varkauden poliisiasemalle.
Tutkinnanjohtaja ilmoitti, että se selviää, kun hän tulee poliisiasemalle. Puhelu kesti ainakin 10 minuuttia, mutta kaikesta suostuttelusta huolimatta Reijo ei halunnut tulla poliisiasemalle. Olimme ilmoittaneet myös taksinkuljettajille etsimämme henkilön tiedot ja tuntomerkit.
Noin tunnin kuluttua eräs taksimies soitti poliisille, että tuntomerkkeihin sopiva mies oli mennyt joidenkuiden henkilöiden kanssa Varkauden keskustassa olevaan ravintolaan.
Tiedon saatuamme lähetimme paikalle kaksi virkapukuista poliisipartiota. Poliisimiehet tunsivat entuudestaan etsimämme henkilön.
Vihje oli osunut oikeaan, poliisimiehet ottivat Reijon kiinni ja toivat poliisiasemalle. Reijo ei tehnyt vastarintaa kiinni otettaessa.
- Ryöstössä käytetty auto.jpg (267.18 KiB) Katsottu 2251 kertaa
Epäiltyjen kuulustelut
Kuten edellä mainittiin kuljettajana ollut, Aki myönsi olleensa mukana Savonlinnassa 23. tammi kuuta 2002 ja että Reijo oli ryöstänyt taksin ja puukottanut taksinkuljettajaa.
Akin ensimmäinen kuulustelu oli hyvin ylimalkainen eikä hän siinä kertonut mitään siitä, että heillä oli aikomus Savonlinnassa syyllistyä rikoksiin. Eikä hän myöskään maininnut, että hän olisi ollut millään lailla mukana taksin ryöstössä.
Myöhemmissä kuulusteluissa Akin muisti parani ja hän kertoi melko yksityiskohtaisesti tapahtumien kulun. Hän ei kuitenkaan ollut tietoinen siitä, että Reijo aikoi käyttää ryöstössä mukaan otettua puukkoa.
Aki kertoi yksityiskohtaisesti, kuinka hän oli sopinut Reijon kanssa, että seuraa ryöstön kohteeksi otettua taksia ja kun ryöstö on suoritettu, Reijo ottaa yhteyttä puhelimitse ja kertoo, mistä hänet voi noutaa. Kaverukset soittelivat useamman kerran keskenään ennen kuin Aki löysi Reijon.
Ensimmäisessä kuulustelussa Reijo kielsi kaiken.
Hän kertoi, ettei hän ole edellisen kesän jälkeen käynyt kertaakaan Savonlinnassa. Jo seuraavassa kuulustelussa hän myönsi olevansa se henkilö, joka oli ryöstänyt taksin. Hän ei kuitenkaan myöntänyt tahallaan iskeneensä puukolla kuljettajaa, vaan se oli osunut vahingossa taksin heilahdettua. Tässä vaiheessa hän ei kertonut muista puukon aiheuttamista vammoista. Myöhemmissäkään kuulusteluissa hän ei myöntänyt tahallaan aiheuttaneensa taksiyrittäjän surmaa. Koko ajan hän pysyi kannassaan, ettei hän muista kuin yhden puukon osuman kaulaan. Tosin hän kertoi, ettei kukaan muukaan ole voinut aiheuttaa lisävammoja kuljettajalle kuin hän.
Reijo kielsi ehdottomasti tahallisen henkirikoksen. Taksinkuljettaja oli saanut viisi teräaseella aiheutettua pisto-/viiltovammaa.
Yksi pisto oli katkaissut kaulavaltimon, jonka seurauksena kuljettaja oli kuollut verenvuotoon.
Myös oikeuslääkäri totesi, etteivät vammat ole syntyneet vahingossa, vaikka Reijo näin väittikin.
Todettakoon, että taksinkuljettaja pystyi vielä itse soittamaan hälytyskeskukseen ja pyytämään apua.
Tosin puhe oli hyvin epäselvää, mutta siitä sai kuitenkin juuri ja juuri selvää.
Reijo sai tästä keikasta noin 100 euroa, joista Aki sai 40 euroa. Voidaan sanoa, että taksiyrittäjän kuolema tapahtui muutaman kolikon tähden.
Syytteet ja käräjäoikeuden ratkaisu
Syyttäjä syytti Reijoa ja Akia törkeästä ryöstöstä sekä Akin osalta esitettiin vaihtoehtoisena syyte avunannosta törkeään ryöstöön.
Edellisen lisäksi Sakua syytettiin murhasta tai vaihtoehtoisesti törkeästä kuolemantuottamuksesta, törkeästä rattijuopumuksesta, kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta ja alkoholijuoman laittomasta hallussapidosta (pontikka).
Käräjäoikeus tuomitsi Reijon ja Akin törkeästä ryöstöstä. Akin osalta käräjäoikeus perusteli päätöstään muun muassa seuraavasti: Aki on lupautunut palkkiolupausta vastaan Reijon autonkuljettajaksi tietoisena siitä, että Reijo aikoi tehdä rikoksen Savonlinnassa.
Aki ei reagoinut mitenkään erään todistajana esiintyneen henkilön kehotuksiin luopua rikoksesta.
Akin menettely Savonlinnassa on johdonmukaista matkan tarkoitusperän suhteen, onhan hän yhdessä Reijon kanssa etsinyt sopivaa kohdetta rikokselle.
Täysin tietoisena Reijon aikomuksesta ryöstää taksi puukolla uhaten Aki on Reijon toivomalla tavalla seurannut taksia ja huolehtinut siitä, että Reijo pääsee palamaan Varkauteen.
Aki oli vielä osallistunut saaliinjakoon. Lisäksi Akilla olisi ollut mahdollisuus luopua rikoksessa mukana olosta.
Käräjäoikeus katsoi päätöksessään, ettei kysymys ole avunannosta vaan tekijäkumppanuudesta ja näin ollen tuomitsi
Aki Ville Antero Heiskasenkin törkeästä ryöstöstä kahden vuoden ja kahden kuukauden ehdottomaan vankeuteen. Aki oli vangittuna käräjäoikeuden istuntoon saakka, tammikuun lopusta kesäkuun alkupuolelle,
jolloin oikeus vapautti hänet odottamaan vapausrangaistuksen täytäntöönpanoa.
Reijo Juhani Aallon käräjäoikeus tuomitsi törkeästä ryöstöstä, taposta, törkeästä rattijuopumuksesta, kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta ja alkoholin laittomasta hallussapidosta 13 vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.
Reijokin oli koko esitutkinnan ajan vangittuna ja käräjäoikeus piti hänet edelleen vangittuna.
Käräjäoikeus ei katsonut, että murhan tunnusmerkistö olisi täyttynyt.
Käräjäoikeus perusteli sitä, että kyseessä ei ollut murha, muun muassa seuraavasti:
Surmaamisen törkeys. Murhan tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää muun ohella sitä, että tahallinen henkirikos tehdään vakaasti harkiten tai erityisen raa’alla tavalla. Lisäksi rikoksen tulee olla kokonaisarvostelun perusteella törkeä. Syytteen mukaan vakaa harkinta ilmeni siitä, että Reijo oli lyönyt kuolettavan iskun vasta siinä vaiheessa, kun taksinkuljettaja oli jo poistumassa autosta eikä tästä johtuen
taksinkuljettajan surmaaminen ollut tarpeen ryöstörikoksen toteuttamiseksi.
Vakaa harkinta. Reijon tarkoituksena oli saada rahaa tekemällä rikos Savonlinnassa. Tässä mielessä
Reijon menettely on ollut etukäteen harkittua. Sen sijaan Akin ja Reijon kertomuksista on pääteltävissä, ettei Reijo ollut etukäteen harkinnut, missä ja millä tavoin hän toteuttaa rikoksensa.
Ajatus taksinkuljettajan ryöstämisestä on syntynyt Reijolle mitä ilmeisemmin vasta turhiksi osoittautuneiden yritysten jälkeen. Mikään jutussa esitetystä näytöstä ei viittaa siihen, että päätyessään taksin ryöstämiseen Reijon tarkoituksena olisi ollut toteuttaa rikos väkivaltaa käyttämällä, taksinkuljettajan surmaamisesta puhumattakaan.
Tähän nähden käräjäoikeus pitää uskottavana, että Reijon alkuperäisenä tarkoituksena oli saada taksinkuljettaja luovuttamaan rahat puukolla uhaten. Puukolla uhkaamiseen jälkeen tapahtumat
taksiautossa ovat edenneet mitä ilmeisemmin hyvin nopeasti. Syy siihen, miksi Reijo on tappanut jo autosta poistumassa olleen kuljettajan, on jäänyt selvittämättä.
Muun muassa edellä selostetun perusteella käräjäoikeus katsoi, ettei teko ole tapahtunut vakaasta
harkinnasta.
Erityinen raakuus. Autosta poistumassa olleen taksinkuljettajan surmaaminen oli, kuten syyttäjäkin katsoi, ryöstörikoksen toteuttamiseksi ilmeisen tarpeetonta. Erityisesti taksinkuljettajan omaisten kannalta, mutta myös kansalaisten kannalta katsottuna yleisestikin, rikos on ollut raaka. Teon oikeudellisessa arvioinnissa on kuitenkin pidettävä lähtökohtana, että jonkinasteinen raakuus on aina olennainen osa tahallista henkirikosta. Jotta surmaaminen voitaisiin katsoa murhaksi teon raakuuden perusteella, rikoksesta ilmenevän raakuuden tulee olla jollakin tavoin erityistä ja poikkeuksellista verrattuna henkirikoksiin yleisesti.
Muun muassa näiden perustelujen pohjalta käräjäoikeus katsoi, ettei Reijo ole tälläkään perusteella syyllistynyt murhaan.
Reijo ei valittanut hovioikeuteen, joten Reijon osalta alioikeuden päätöksestä tuli lainvoimainen.
Sen sijaan Aki valitti päätöksestä, mutta se ei ole tullut vielä hovioikeudesta.
Neljäkymmentävuotiasta taksiyrittäjää jäivät kaipaamaan vaimo, kaksi alaikäistä lasta, vielä tuolloin syntymätön lapsi (hän syntyi 24. toukokuuta 2002) sekä muut omaiset
