Tulilahti 1959 (ketju 2)

[LexVeritas]

Ja miten tämä kirkkomaalari olisi sotkamolaisena sama kuin Assman, ei kai?

No ei kai. Mielestäni nikki Still love ei tosin ole väittänytkään ko. kirkkomaalarin olleen Assman eikä etenkään Assmann.

[Firefox69]

Hansin sukan löytöpaikalle on vaikeampi keksiä järkevää selitystä. Ehkä hänen jalkansa on vajonnut Lellunnevaan, ja kun märkä sukka on tuntunut epämukavalta, hän on kiskonut sen pois ja työntänyt Kyllikin kenkään. (s. 101)

Käsittääkseni sukkaa on ajateltu käytetyn Kyllikillä suukapulana. Mikäli Assman todella oli tämän tapauksen takana, uskon heidän joka tapauksessa tappaneen Kyllikin. Eikä siitä ole kaukana ajatus, että yliajokin olisi ollut tahallinen, raiskausta ja murhaa edeltänyt teko.

Tämä ei kylläkään tarkoita, että pitäisi Assmannin puheita noin ylipäätään minkään arvoisina.

Tässä juttu Turun Sanomista Assmanniin liittyen, jossa mainitaan myös Tulilahti. Tässä uutisessa on myös kerrottu siitä naisesta, joka tunnisti metsästä lapio kädestä tulleet miehet Isojoella, josta mainitsin tässä ketjussa aiemmin. Tummennukset (lihavoinnit) ovat laittamiani.


Bodom-murhiin kytketyn Assmannin syyllisyydestä ei löydy näyttöjä

Suojelupoliisin arkistoon taltioidussa asiakirjamapissa on tietoja saksalaissyntyisestä Hans Assmannista , joka kohukirjassa liitetään useisiin 1950-luvulla Suomessa mystisiksi jääneisiin murhiin. Kytköksiin ei löydy näyttöjä, vaikka monia viitteitä löytyykin. Epäilyksen varjo jää silti olemaan monien sattumien ja yhteensopivuuksien takia. Supon kansiossa omituinen Assmann luokitellaan liukkaaksi tyypiksi ja patologiseksi valehtelijaksi.

Assmannin tunnustus kuolinvuoteellaan Ruotsissa 1998 Neuvostoliiton salaisen poliisin KGB:n agentin toimistaan ei sinänsä ole erikoista. Suomessa paljastui 1950-ja 1960-luvuilla lukuisia vakoilutapauksia, joissa oli toimittu eri puolilla maata peiteammattien turvin ja urkittu tietoja teistä, silloista ja muista mahdollisille sotatoimille tärkeistä yksityiskohdista. Paljastuneiden määrä kertoi, että Suomessa operoi sadoittain KGB:n asiamiehiä ja heidän tiedottajiaan, joista suuri osa ei ole edes paljastunut.

Neurologian professori Jorma Palon ja rikoskomisario Matti Paloaron kirjassa "Luottamus tai kuolema" Assmann niputetaan paitsi Bodomin kolmoismurhaan 1960, Kyllikki Saaren surmaan Isojoella 1953, Heinäveden Tulilahden kaksoismurhaan 1959 sekä Turun Sirkka-Liisa Waljuksen murhaan 1963. Myös Ruotsin selvittämättömät naismurhat 1950/60-lukujen taitteesta mainitaan.

Assmann kytketään väitettyyn, ratkaisevaan vilppiin Urho Kekkosen voittaessa presidentinvaalit 1956. Mies olisi toimittanut väärennetyn äänestyslipun ministeri Penna Tervolle , jonka ääni ratkaisi. Vain muutama viikko myöhemmin Tervo kuoli omituisesti virka-autonsa kolarissa Järvenpäässä, mutta kaikki tapausta koskevat asiakirjat ovat kadonneet.

- Tämä on Suomen historian mystisimpiä arvoituksia ja se vaatii lisäpenkomista. Sitä voi verrata Kekkosen sairaskertomusten häviämiseen sairaaloiden arkistoista, Paloaro kommentoi.

Salamurhateoria ja -uhka vilahtaa kirjassa useasti. KGB oli erikoistunut lavastettuihin murhiin, jotka näyttivät luonnollisilta. Näistä kerrotaan muun muassa David Brooken kirjassa The Storm Petrels ja KGB:n arkistoloikkarin Vasili Mitrokhinin paljastusmammutissa. Tervon tapauksessa on yleisesti tiedetty, että Neuvostoliitto painosti voimakkaasti Kekkosen puolesta.


Asiakirjojen kohtalo mystinen

Assmann tunnusti ampuneensa keskitysleirivartijana satoja juutalaisia, joten hän olisi paatuneena tyyppinä sopinut operoimaan jutussa, joskin KGB:llä oli aivan nykypäiviin saakka tapaturmiksi naamioituja likvidointeja varten oma osastonsa. Assman oli värvätty agentiksi ollessaan sotavankina Neuvostoliitossa.

Tietojen kaivaminen on Paloaron mukaan ollut vaikeata, sillä Assmannia koskevat useat kansiot tai raportit ovat kadonneet sellaisiltakin viranomaisilta, joilla ne pitäisi olla, kuten puolustusvoimista ja sosiaalirekistereistä. Paloaron mukaan ulkomaisen järjestön salaiset agentit tai sen hämäryyksiin vihkiytyneet kotimaiset asiamiehet ovat järjestelmällisesti putsanneet kaikki todisteet, jotta tapahtumiin ei löydettäisi totuutta.

Supossa oleva Assmannin kansio on edelleen luokiteltu salaiseksi. Supon arkistoista vastaava strategisen linjan johtaja Matti Simola kertoi, että 60 vuoden salassapito koskee koko Supon henkilöarkistoa, sillä vain Valpon vuoteen 1948 ulottuvat asiakirjat taltioitiin kansallisarkistoon. Supon 25 vuotta vanhempaan materiaaliin on myönnetty vain muutama tutkijalupa.

Simolalla on Assmannista sama mielikuva kuin eräällä Supon päälliköllä, joka vuosi sitten tutustui saksalaista koskeviin asiakirjoihin. Tämän lausunnon mukaan Assmannin mapissa ei ole mitään erikoista, ei merkittävää eikä häntä luokiteltu ammattivakoojaksi. Hänet katsottiin "luistaviin henkilöihin" ja arvioitiin taitavaksi patologiseksi valehtelijaksi. Assmannin kansiossa on normaaleja ulkomaalaisen maahantuloon liittyviä asiakirjoja, asumis-.ja työpapereita ja kansalaiseksi ottamiseen 1959 liittyviä mainintoja.


Kulki maata kirkkomaalarina

Assmann-kirjan mukaan Kyllikki Saaren kuolema oli vahinko, kun Assmannin kanssa maastovakoilua Pohjanmaalla tehnyt agentti törmäsi naiseen miesten autolla ja paljastumista välttääkseen nämä lavastivat törmäyksen rikokseksi. Assman kyläili noihin aikoihin alueella. Kun Turun Rauhankadulla tapettiin 1963 Sirkka-Liisa Valjus, Assmann oli edellisenä iltana nähty Valjuksen kanssa ravintolassa, vaikka hänelle järjestyi erikoisesti alibi Pohjanmaalta.

Kirjassa ei selkeästi kerrota, mikä olisi ollut Assmannin motiivi Bodomin ja Tulilahden surmajutuissa. Sellaiseksi hahmottuvat kirkkomaalarin peitetyön ohessa tehdyt vakoilupuuhat ja Assmannin pitkäaikainen amfetamiinin käyttö, joka aiheutti harhoja sekä sekavuus-ja raivotiloja.

Assmann ja hänen kumppaninsa liikkuivat Tulilahden aikaan Itä-Suomessa. Assmann asui1960 lähellä Bodomia ja murhia seuraavana päivänä hän ilmestyi Helsingissä Kirurgiseen sairaalaan. Neljä lääkäriä totesi hänet tekosairaaksi, mutta vasta monien yritysten jälkeen ja myöhemmin he saivat poliisin kuulustelemaan miestä. Alibin Assmannille antoi nainen, jonka todistusta on epäilty, mutta aivan hiljan hän ilmaantui julkisuuteen ja vakuutti Assmannin olleen luonaan Bodomin murhayönä. Lääkäreille epäilyt tiesivät jatkossa omituisia sattumuksia.

Assmannia epäiltiin paljosta, mutta vaimon hakkaamisesta saamansa kahden ja puolen vuoden kuritushuonetuomiosta huolimatta hän saattoi merkillisesti liikkua vapaana Pohjoismaissa, kuin korkeiden voimien suojeluksessa. Assmannin osuutta puitiin kaksi vuosikymmentä useissa lehdissä, mutta poliisin mukaan hän oli syytön.

Suomessa tuomittiin 1945-1972 maanpetoksesta 125 ihmistä, pääosa itäiseen tai eteläiseen Suomeen kohdistuneesta rajavakoilusta.

Kenttävakoilu väheni 1970-luvulle tultaessa, koska kartoitukset oli jo tehty ja urkinta kohdistui siitä lähtien enemmän yrityksiin, virastoihin ja järjestöihin. Paloaron mukaan tarinat vaikuttavat mielikuvituksellisilta, mutta ne teki kuoleman partaalla ollut mies. Jotakin ne ovat jo tuottaneet. Niinpä mm eräs nainen Pohjanmaalla on tunnistanut Assmannin ja tämän toverin, jotka Kyllikin katoamisen aikaan tulivat lapio kourassaan metsästä katoamispaikan läheisyydessä.


https://www.ts.fi/uutiset/1073997793

[ABC]

^ Assman vaikuttaa tyypiltä, jolla oli kova itsekorostuksen tarve. Esimerkiksi Tervon tapauksessa on helppo arvata, mitä on voinut tapahtua, jos vähänkin tunsi KGB:n yms. agentuurien toimintatapoja. Assman vain lisäsi narratiiviin itsensä "sankariksi". Onko Itä-Suomessa Tulilahden aikaan oleskelusta mitään muuta todistetta kuin Assmanin omat puheet (sama ongelma koskee muuten Runarin väitettyä oleskelua siellä juuri murhien aikaan)? Tuo Kyllikki Saareen liittyvä väitetty tunnistamistieto on kiinnostava, mutta vain sen vuoksi, että se kertoo, että murhassa oli todennäköisesti osallisena 2 miestä (kuten poliisikin uskoo).

[ABC]

No niin, nyt on Keskisarjan kirja luettu. Annan arvostelua: Erittäin hyvin ja selkeästi kirjoitettu teos (selkeys on populaaritieteen kirjoissa usein hämmästyttävän tiukassa vaikkei luulisi), osaisipa vain useampi tutkija kirjoittaa yhtä hyvin. Vain kaksi pikkuseikkaa jäi häiritsemään: puhutaan heinävesiläisistä, eikä heinävetisistä - en kyllä tiedä varmuudella kumpaa paikkakuntalaiset itse käyttävät. Selkeä pikkuvirhe on väittää tuokkosia samoiksi kuin tuohilipot: tuokkonen on pieni rasia esim. marjoille; tuohilippo on kartionmuotoinen (juoma)lippo, jossa on usein oksa "kahvana". Tulilahdessa siis kyse on nimenomaan tuokkosista.
Kirja etenee Tulilahden pääepäiltyjen muassa, paitsi että loppupuoli on yleisesti ennen sotia sattuneita naismurhia - nimikehän onkin Tutkimuksia naismurhista. En ole ihan varma onko ollut hyvä ratkaisu ympätä nämä kaksi aihetta yhteen, sillä loppuosan sinänsä erittäin kiinnostavien tapausten yhteys Tulilahteen on aika heikko. Olisi ollut parempi keskittyä Tulilahteen, sillä nyt käsittelemättä jäävät epäillyistä mm. sotkamolaiset, Pöllänen ja puukonpaljastaja. Naismurhista olisi voinut tehdä oman kirjansa, ilman kiirettä saada niitä samaan teokseen. Ehkä Keskisarjaa alkoi kirjoittaminen jo kyllästyttää ja mielessä siinsivät vaalit ja uudet haasteet?
Historiantutkijan ote on rikosharrastajalle korvaamaton, sillä väitteet lähteineen ovat kerrankin oikein! Kirja tarjosi paljon uutta tietoa ja herätti paljon ajatuksia. En ole samaa mieltä siitä, että Runar on yksi todennäköisimmistä tekijäkandidaateista, mutta tästä lisää myöhemmin. Suosittelen kirjaa ehdottomasti. Tunnustan, että harmittelen Keskisarjan valintaa vaaleissa, koska hän tuskin kirjoittaa lähiaikoina uusia kirjoja.

[Renault]

^ Oliko siinä kirjassa nyt niin paljon uutta tietoa? Keskisarja kehui jossain, että on todennäköisesti eniten Tulilahden murhista tietävä elossa oleva ihminen. Onkohan ihan näinkään, olisihan sen pitänyt näkyä teoksessa hieman paremmin..

[paccasucco]

^Renault, ehkä Teemu sanoi jossain yhteydessä olevansa Kyllikki Saaren murhan "paras asiantuntija". En nyt muista, mainitsiko hän siitä Kyllikki-kirjassa vai jossain kirjan julkaisemisen yhteydessä julkaistussa lehtihaastattelussa.

Luulen, että Axel Skogman ja kumppanit tiesivät Kyllikin murhasta vielä Teemuakin enemmän?

No, tämä ei liity mitenkään Tulilahden murhiin.

[paccasucco]

No niin, nyt on Keskisarjan kirja luettu. Annan arvostelua: Erittäin hyvin ja selkeästi kirjoitettu teos (selkeys on populaaritieteen kirjoissa usein hämmästyttävän tiukassa vaikkei luulisi), osaisipa vain useampi tutkija kirjoittaa yhtä hyvin. Vain kaksi pikkuseikkaa jäi häiritsemään: puhutaan heinävesiläisistä, eikä heinävetisistä - en kyllä tiedä varmuudella kumpaa paikkakuntalaiset itse käyttävät. Selkeä pikkuvirhe on väittää tuokkosia samoiksi kuin tuohilipot: tuokkonen on pieni rasia esim. marjoille; tuohilippo on kartionmuotoinen (juoma)lippo, jossa on usein oksa "kahvana". Tulilahdessa siis kyse on nimenomaan tuokkosista.
Kirja etenee Tulilahden pääepäiltyjen muassa, paitsi että loppupuoli on yleisesti ennen sotia sattuneita naismurhia - nimikehän onkin Tutkimuksia naismurhista. En ole ihan varma onko ollut hyvä ratkaisu ympätä nämä kaksi aihetta yhteen, sillä loppuosan sinänsä erittäin kiinnostavien tapausten yhteys Tulilahteen on aika heikko. Olisi ollut parempi keskittyä Tulilahteen, sillä nyt käsittelemättä jäävät epäillyistä mm. sotkamolaiset, Pöllänen ja puukonpaljastaja. Naismurhista olisi voinut tehdä oman kirjansa, ilman kiirettä saada niitä samaan teokseen. Ehkä Keskisarjaa alkoi kirjoittaminen jo kyllästyttää ja mielessä siinsivät vaalit ja uudet haasteet?
Historiantutkijan ote on rikosharrastajalle korvaamaton, sillä väitteet lähteineen ovat kerrankin oikein! Kirja tarjosi paljon uutta tietoa ja herätti paljon ajatuksia. En ole samaa mieltä siitä, että Runar on yksi todennäköisimmistä tekijäkandidaateista, mutta tästä lisää myöhemmin. Suosittelen kirjaa ehdottomasti. Tunnustan, että harmittelen Keskisarjan valintaa vaaleissa, koska hän tuskin kirjoittaa lähiaikoina uusia kirjoja.

Jälleen erinomainen kannanotto pitkäaikaiselta Tulilahti-vaikuttajalta herra ABC:ltä.
Löysin 1968 ilmestyneen Suomen Kuvalehden numeron. Siinä oli käsitelty lähivuosina tapahtuneita ja siihen mennessä ratkaisemattomiksi jääneitä klassisia suomalaisia henkirikostapauksia. Kyllikki Saari, Waljus, Bodom, Kyläsaari jne.

Tulilahti loisti poissaolollaan. Ingressissä oli mainittu: Jotkut ovat halukkaita lisäämään Tulilahdenkin mukaan ajatellen mieliepäiltyjään, mutta viranomaiset ovat sulkeneet mapin siltä osin.

Skoone, hyväksy tosiasiat!

[Renault]

^ Juu, kyllä se Keskisarja mielestäni sanoi nimenomaan tästä Tulilahti -tapauksesta, että tietää asiasta vallan erinomaisen paljonkin.
Lueskelen tässä pitkästä aikaa Tulilahti 1 -ketjua läpi, niin kuvittelen tässä hetken aikaa tietäväni asiasta jotain...

[ABC]

^ Oliko siinä kirjassa nyt niin paljon uutta tietoa? Keskisarja kehui jossain, että on todennäköisesti eniten Tulilahden murhista tietävä elossa oleva ihminen. Onkohan ihan näinkään, olisihan sen pitänyt näkyä teoksessa hieman paremmin..

En ehdi juuri nyt kirjoittaa kaikista uusista jutuista, mutta tässä yksi pohtimisen arvoinen: Keskisarja kertoo, että Teuvo Kauhanen seurusteli murhien aikaan Salmen kanssa, joka oli aiemmin seurustellut Keijo Ruuskasen kanssa. Noin kuukausia murhien jälkeen Kauhanen yhtäkkiä pisti suhteen poikki eikä enää vilkaisuttkaan Salmeen edes kun tämä tuli kadulla vastaan. Tämä voidaan nähdä siten, että Kauhasella olisi ollut jotain tekemistä murhien kanssa, mutta myös siten, että Salmen hylkääminen liittyi jotenkin Ruuskasen tekemisiin.

[Induratus]

No niin, nyt on Keskisarjan kirja luettu. Annan arvostelua: Erittäin hyvin ja selkeästi kirjoitettu teos (selkeys on populaaritieteen kirjoissa usein hämmästyttävän tiukassa vaikkei luulisi), osaisipa vain useampi tutkija kirjoittaa yhtä hyvin. Vain kaksi pikkuseikkaa jäi häiritsemään: puhutaan heinävesiläisistä, eikä heinävetisistä - en kyllä tiedä varmuudella kumpaa paikkakuntalaiset itse käyttävät.

Tarkistin heinäveteläiseltä ja oli kuten arvelin, heinäveteläinen on muoto, jota paikalliset käyttävät. Outo virhe tutkijalta.

[snufkin]

Tuon ABC:n mainitseman yksityiskohdan Kauhasen naiselämästä ja paljon muuta on tullut laitettua ketjuun jo aiemmin kirjan julkaisun jälkeen. Muita uusia kirjassa esiin tulleita juttuja, jotka myös olen maininnut ketjussa, oli mm.:

- Tiedot Pölläsestä
-Tiedot muista vastaavista tapauksista ja epäilyttävistä henkilöistä
-Huhu Lyytikäisen Fannin silminnäkijähavainnosta Pölläsestä sekä huhut jonkun Hasumäen muorin hiljaiseksi pelottelusta
-Tieto Kauhasen puheiden epäjohdonmukaisuuksista käsihaavansa osalta
-Yksityiskohdat Lyytikäisten ja Kauhasten saariretkestä

[Der Fanhder]

^Itselleni suurin oivallus kirjasta oli se, ettei kyseessä suinkaan ollut murhiksi eskaloitunut riiausreissu, vaan tytöt oli eliminoitu tehokkaasti ja vakaasta harkinnasta. Tekijä on siis ensisijaisesti mennyt murhaamaan, ryöstämään ja ehkä raiskaamaan -ei vikittelemään tyttöjä. Ja nimenomaan tässä järjestyksessä. Tämä seikka mielestäni rajaa varsin tehokkaasti tekijäkandinaattien joukkoa, esim. tuokkosten lähestymistapa oli järjestykseltään täysin päinvastainen.

Myös ruumiiden hautaaminen saman yön aikana ja se että kätköt -vaikka niitä oli useita- sijaitsivat hyvin pienellä alueella oli ainakin itselleni uutta.

Mielestäni Keskisarja rakentaa varsin uskottavan skenaarion Runarin syyllisyydestä ja tulkitsee hyvin hänen sielunmaisemaansa(Öhmaninsa lukeneena ). Modus operandi kätköineen viittaa vahvasti hänen suuntaansa -joku juuri hänen tapaisensa psykopaatti/t siellä on operoineet. Ja kyllä se puukon vuolujälkikin -vaikkei kiistaton todiste olekaan- viittaa enemmän Holmströmiin kuin hänestä poispäin.

Ongelmaksi Keskisaaren tulkinnassa nousee vain se ettei hän mielestäni pysty osoittamaan lainkaan vakuuttavasti Runarin paikallaoloa. Edelleen hänen teoriansa ongelmaksi nousee Elina H:n kuulema keskustelu, jonka sisältö viittaa vahvasti dialogia käyneiden henkilöiden syyllisyyteen. Teemu tosin vihjaa vahvasti Elinan itsensä hieman "parannelleen" kertomustaan suivaannuttuaan poliisin aiemmin epäluuloisesta suhtautumisesta hänen todisteluunsa Vallilan poliisiasemalla ja päätyy pitämään öisiä hiippailijoita tuokkospoikina.

Tulilahdelle olen tänä kesänä menossa ja mukana on tehokas metallinpaljastin.

Muuten jos joku on aikeissa ostaa Pennasen kirjan kannattaa se ennakkotilata nyt; ko. opus on kustantajalla(Into) alennuksessa hintaan n. 20 e muistaakseni 30.4. saakka.

[ABC]

^^ snufkin, en voi kaikkea muistaa mitä ketjussa on ollut; tarkennan siis, että puhun siis itselleni uusia näkökulmia herättäneistä jutuista.

HUOM. Seuraavassa on useita SPOILEReita jos et ole vielä lukenut kirjaa!

^Itselleni suurin oivallus kirjasta oli se, ettei kyseessä suinkaan ollut murhiksi eskaloitunut riiausreissu, vaan tytöt oli eliminoitu tehokkaasti ja vakaasta harkinnasta. Tekijä on siis ensisijaisesti mennyt murhaamaan, ryöstämään ja ehkä raiskaamaan -ei vikittelemään tyttöjä. Ja nimenomaan tässä järjestyksessä. Tämä seikka mielestäni rajaa varsin tehokkaasti tekijäkandinaattien joukkoa, esim. tuokkosten lähestymistapa oli järjestykseltään täysin päinvastainen.

Keskisarja tulkitsee asian juuri noin, mutta itse asiassa siitä, mitä varsinaisesti tapahtui, on mahdollista vetää myös täysin vastakkaisia johtopäätöksiä. Tämä edellyttää sitä, että lakataan uskomasta mitään, mitä kukin todistaja yksin on omista teoistaan kertonut. Tämä koskee erityisesti Tuokkospoikia. Heihin kohdistuneen tutkinnan monia puutteita Keskisarja ansiokkaasti avaakin, esim. poikien puukkoja ei tutkittu.

Esiin tulee mielenkiintoinen seikka: teltassa ollut tuokkospoika kertoi olleensa siellä noin 4 minuuttia. Neljä minuuttia on ihan hemmetin pitkä aika jos kyseessä on ahdistelutilanne. Itse asiassa ihmisen voi kuristaa muutamassa minuutissa, yleensä noin 3-5 minuutissa. Jos lakataan uskomasta yhtään mitään mitä Tuokkoset itse sanoivat, on täysin mahdollista, että he olisivat surmanneet tytöt ennen kuin poistuivat paikalta veneellä noin 23:30. Tällöin heidän olisi täytynyt jättää tytöt ja leiri vielä koskemattomiksi, ja palata vasta myöhemmin sitä siistimään.

Lisäys: Tuokkosissa olleista teksteistä muuten näkee selvästi, että siinä on kahta eri ikäistä tekstiä. Toinen on ehtinyt jo varsin paljon haalistua ennen kuin toinen on kirjoitettu. Käsiala näyttäisi kuitenkin olevan molemmissa sama. Eli: poikien oikeat nimikirjaimet ja tyttöjen etunimet olisi kirjoitettu tuokkosiin aikaisintaan seuraavana päivänä, kun yön kaste olisi jo haalistanut vanhempaa tekstiä.

Runarista: On hyvin kiinnostavaa, että Keskisarja on selvittänyt Runarin aiemmin syyllistyneen lähes varmasti raiskaukseen ja että sekä tuossa raiskauksessa, että tiellä Helga Holmin kimppuun käydessään hänellä on täsmälleen sama MO: nyrkillä hakkaaminen naisen naamaan ja kuristaminen. Kysymys kuuluu, oliko Eineä hakattu nyrkillä naamaan? Käsittääkseni ei. MO:n puolesta Runar voisi olla tekijä,koska erot ovat pieniä. Mutta en vieläkään usko hänen olleen paikalla murhien aikaan, vaan vasta myöhemmin. Kirjasta selviää, että Arne ja Runar olivat pyörineet Itä-Suomessa murhien jälkeen. Sitä edeltävä Runarin oletettu Itä-Suomen käynti on ainoastaan Arnen sanojen varassa. Arne oli ilmaissut Tulilahdella käynnin siten, että haudalla olleita merkkejä uusittiin. Siis veistettiin uusia taimia paikalle, ja hän itse oli niitä uusimassa. Tämä sopii veljesten käyntiin paikalla lehdistä lukemansa perusteella. Sekä Runar, että Arne olisivat lehtijuttujen perusteella ja oman rikosuransa vuoksi osanneet varmasti epäillä lahden rytökasaa haudaksi ja voineet havaita siinä merkkeinä olleet taimet, sekä veistää niitä jopa lisää. Mutta eikö silloin joku muukin olisi voinut löytää hautaa etukäteen? Itse asiassa juuri näin tapahtuikin: Koikkalainen oli kuin olikin huomannut haudan! Hän vieläpä yritti saada erästä insinööriä sitä kanssaan katsomaan, mutta mitä ilmeisimmin ilmaisi itsensä tyypilliseen tapaansa epätyypillisesti, joten insinörtti ei korvaansa lotkauttanut. Mutta tämä on hyvin mielenkiintoinen juttu toisestakin syystä:

Lyytikäisen lapiota oli näytteiden perusteella varmuudella käytetty rantasuossa. Keskisarja kuitenkin mainitsee ohimennen, että Koikkalainen oli alussa ollut siinä uskossa, että hauta kaivettiin hänen lapiollaan. Miksi ihmeessä hän olisi uskonut niin, jos hänen lapionsa oli koskemattomana ja lukittuna koskemattomassa rantavajassaan? Koikkalaisen väite viittaa siihen, että hän oli havainnut lapiossaan tai vajassaan jotain outoa, ehkä jopa löytänyt lapionsa "lainattuna". Tämä olisi varmasti saanut hänet havaitsemaan myös hautapaikan helpommin, koska paikalla oli selvästi puuhasteltu jotain. Runarin kannalta tämä on huono juttu, sillä hän olisi päässyt vajaan esimerkiksi irrottamalla ikkunan karmit, kuten hänellä oli tapana tehdä murroissaan. (Toisaalta sen vajan avain oli käytännössä yhteiskäytössä myös kyläläisillä.) Mutta miksi Runar tai kukaan muukaan olisi käyttänyt kahta lapiota? En itse keksi mitään muuta selitystä kuin sen, että paikalla oli käytetty lapiota kahdesti ja vieläpä eri henkilöiden toimesta, koska alkuperäinen kaivaja olisi varmaan käyttänyt samaa lapiota (eli joko vajasta saamaansa tai metsään piilottamaansa) eikä etsinyt vaivalla uutta. Mutta miten ihmeessä tällainen skenaario voisi syntyä? Mielestäni tämä kaikki vahvistaa sitä, että paikalla oli puuhasteltu useaan otteeseen tai useamman henkilön toimesta siten, että puuhastelujen välissä ei voinut olla kovin paljon aikaa (riippuen siitä miten pian Koikkalainen olisi huomannut lapioonsa kosketun).

[skoone]

..
Runarista: On hyvin kiinnostavaa, että Keskisarja on selvittänyt Runarin aiemmin syyllistyneen lähes varmasti raiskaukseen ja että sekä tuossa raiskauksessa, että tiellä Helga Holmin kimppuun käydessään hänellä on täsmälleen sama MO: nyrkillä hakkaaminen naisen naamaan ja kuristaminen. ..

Olen täällä (vaiko naapurissa?) kritisoinut tätä K-sarjan "selvitystä" siitä, että R olisi syyllistynyt "lähes varmasti" raiskaukseen.

En nyt ehdi hakea noita viestejäni, mutta mitä muistan, niin kovin heikoilla mennään siinä syyllistämisessä!

[Der Fanhder]

Keskisarja tulkitsee asian juuri noin, mutta itse asiassa siitä, mitä varsinaisesti tapahtui, on mahdollista vetää myös täysin vastakkaisia johtopäätöksiä. Tämä edellyttää sitä, että lakataan uskomasta mitään, mitä kukin todistaja yksin on omista teoistaan kertonut.

Perustan näkemykseni ensisijaisesti oikeuslääkärin lausuntoon, enkä Keskisarjan tulkintoihin tai todistajien kertomuksiin; kysymys on siitä mitä tyttöjen vammat kertovat tapahtumien kulusta. Puolustusjälkien puuttuminen ruumiista viittaa täydelliseen yllätykseen ja tehokkaaseen eliminointiin; mitään teerenpeliä siellä ei pelattu.

Lisäys: Tuokkosissa olleista teksteistä muuten näkee selvästi, että siinä on kahta eri ikäistä tekstiä. Toinen on ehtinyt jo varsin paljon haalistua ennen kuin toinen on kirjoitettu.

Tästä olen samaa mieltä, jotain hämärää noissa tuokkosten kirjoituksissa on.

yytikäisen lapiota oli näytteiden perusteella varmuudella käytetty rantasuossa. Keskisarja kuitenkin mainitsee ohimennen, että Koikkalainen oli alussa ollut siinä uskossa, että hauta kaivettiin hänen lapiollaan. Miksi ihmeessä hän olisi uskonut niin, jos hänen lapionsa oli koskemattomana ja lukittuna koskemattomassa rantavajassaan?

Tämä on hyvä pointti. Muutenkin Koikkalaisen lausunnot tapaukseen liittyen olivat vähintäänkin omituisia. Jo ennen kuin tyttöjä osattiin liittää mitenkään Tulilahteen, hän oli ounastellut heidän löytyvän sieltä haudattuna! Koikkalaisellahan ei muuten ollut murhaillalle lainkaan alibia; kukaan perheestä ei muistanut mitään päivän tapahtumista jälkikäteen.