Saako lapsia kurittaa?

[Maybrick]

Ihminen joutuu (ja lapsikin) kokemaan elämässään paljon pahempaa kuin sen että joku ottaa piirustusvehkeet pois kesken työn, jos on jotain kiireellistä. Jos aina kohdellaan korostetun hienotunteisesti, miten lapsi oppii kestämään epätäydellisiä oloja? Lapsen on opittava myös se, että joskus vain täytyy. Elämä on epätäydellistä, ihmiset samoin.
Kertokaa te, jotka ette ole koskaan joutuneet a)keskeyttämään piirustusta
b)mihinkään tilanteeseen vastoin nimenomaista tahtoanne c) kokemaan mitään ei-mieluista, miten teistä on tullut kykeneviä yhteiskunnan jäseniä?

[NaapurinTyttö]

Kyllä mäkin Anilen pointin ihan ymmärrän. Ei hän varmaan tarkoittanutkaan, että joka asiassa, aina ja ehdottomasti annetaan sitä joustovaraa.
Tottakai, jos on kiire vaikka hoitoon ja töihin niin silloin ei välttämättä kerkiä piirtää sitä piirustusta loppuun. Sitä voi jatkaa hoitopäivän jälkeen, esim. lapsi saa itse päättää mihin hän jättää keskeneräisen piirustuksen päivän ajaksi. Vaikka magneetilla jääkaapin oveen.
Ainakin meillä toimii tähän tyyliin.
Tai talvella laitetaan pito päähän ja lapsi haluaa lippalakin. Aikuinen päättää, että pipo laitetaan mutta lapsi saa päättää laitetaanko sininen vai vihreä. Rajat on mutta rajojen sisällä voi joustaa ja antaa lapselle muutaman vaihtoehdon.

Toki on niitä epämiellyttäviäkin tilanteita tulee vastaan. Vaikkapa lääkärissä. Pakko pitää lasta paikoillaan kun lääkäri puuduttaa sormen, että saa veret puristettua ulos ja paineen helpottamaan. Mutta, eipä tuo meidän lapsi silti lääkäriä pelkää vaikka väkisin pidinkin kiinni.

[Anile]

Maybrick:lle
Tuleeko työnantajasi raastamaan sinua töihin lomalta?


Lapselle voi sanoa, että saunan jälkeen leikataan kynnet tai että tänään on kynsienleikkauspäivä. Yleensä lapset ovat ihan tyytyväisiä siihen kun tietävät milloin ja missä järjestyksessä asiat tapahtuvat jotta ehtivät valmistautua. Päivän mittaan voi sitten kysellä, että missäs se kynsileikkuri on ja kilteimmät lapset etsivät sen itse.

Tässä ohjelmassa
http://areena.yle.fi/toista?id=1417858
joku luennoitsija ihmettelee miten arvostetaan sitä kun lapsi keskittyy koulussa mutta sitten jos lapsi keskittyy johonkin leikkiin kun pitäisi mennä nukkumaan, niin sitten keskittymiskyky ei olekaan hyvä asia.

[Maybrick]

Maybrick:lle
Tuleeko työnantajasi raastamaan sinua töihin lomalta?

Ennen tosiaan tuli, jopa aikaisin aamulla. Vaihdoinkin jo ajat sitten siitä duunista.

Minun ei ole tarvinnut tehdä mitään temppuja kynsien leikkaamisen suhteen lasteni kanssa. Itse asiassa juuri tänä iltana leikkasin eskariin menijältä ja tokaluokalle menijältä sekä varpaan että sormen kynnet. Ei siitä puhuttu etukäteen. Luin iltatarinan ja sanoin ihan yllättäin että nyt leikataan kynnet. Poikaa nauratti niin ettei mitään. Tyttökin oli täysin tyytyväinen. En varmaan ikinä alkaisi tekemään kynsienleikkuusta mitään showta. Se vain tehdään kun tarvii. Lyhyellä varoitusajalla ilman mitään.
Miksi arkisista asioista pitää tehdä niin vaikeita ja antaa lapsille "vaihtoehtoja"? Höpöhöpö.

[Anile]

Miksiköhän joistain tulee kynsien pureskelijoita ja toisista taas ei?

Varmaan lapsistasi on tullut ihan normaaleja. Herkimpiä vaan saattaa ahdistaa jos joku väkisin käy päälle kynsisaksien kanssa.
Luulen, että omat mukulasi olivat ihan juonessa mukana eikä sitä kynsien leikkuuta tarvinnut väkisin tehdä.

Noin yleisesti ottaen kysymys vaan on siitä, että lapsillakin pitää olla omaa tilaa ja omia päätöksiä,vaikkakin pieniä.

[Maybrick]

Arkisia asioita (kynnenleikkuu ja haavanompelut ym.) ei tarvi tehdä väkisin jos aikuinen ei ala itse hössöttää ja tarjota korvauksia ja vaihtoehtoja. Ne vaan tehdään mitä pitää tehdä ja sillä sipuli. Ne eivät ole mikään keskustelun aihe. Turha lapsille on tehdä ongelma sellaisesta mikä ei ole ongelma.

Muutama viikko sitten 5-v. tyttöni sai päähän n. kolmesenttisen vertavaluvan haavan ja sehän tikattiin. Lääkäri alkoi selittelemään puudutuspiikistä ja miltä se tuntuu. Ihan tarpeetonta jorinaa. Tyttö istui hievahtamatta koko puudutuksen ja tikkauksen ajan (ei siis pidetty väkisellä). Lääkärisetä "lupasi" että saa huutaa mutta liikkua ei saa. Tyttö ei tehnyt kumpaakaan, vähän irvisti. Kyseessä normaali lapsi joka ymmärtää että joskus elämässä sattuu ikäviä juttuja jotka vain pitää hoitaa. Ja huom. mitään lahjomista ei myöskään liittynyt tähän episodiin.

Mitenhän nykylapset pärjäisivät jos tulisi sota? Siinä olisi vaihtoehdot vähissä.

[John Smith]

Kyllä nykyaikana yleisillä kasvatusmetodeilla jää nimenomaan turhautumisen sietokyky liian vajavaiseksi. Kun kasvatetaan kuin pumpulissa ja niin ettei mitään ikävää ikinä pääse sattumaan, shokki on kova kun aikuistuu ja huomaa ettei oikea elämä toimikaan sillä lailla. Tällaiset ihmiset joutuvat pettymään toinen toisensa jälkeen työelämässä ja ihmissuhteissa. Muille he ovat vaativia ja hankalia ihmisiä, omassa elämässään yksinäisiä, katkeria ja turhautuneita. En siis nyt puolusta fyysistä kuritusta, vaan kritisoin sitä, että annetaan niille muksuille periksi ihan joka asiassa.

[Maybrick]

^Näin. Itse yritän ajatella lasten elämää tulevaisuuteen, että heistä tulisi elämässä selviäviä ihmisiä. Sitä heistä ei tule, jos kaikki on liian helppoa ja tie silotetaan liian huolellisesti. Jokainen kai ajattelee ns. lastensa parasta, mutta mikä se paras lopulta on, on monelle hämärän peitossa.

[joey]

^Näin. Itse yritän ajatella lasten elämää tulevaisuuteen, että heistä tulisi elämässä selviäviä ihmisiä. Sitä heistä ei tule, jos kaikki on liian helppoa ja tie silotetaan liian huolellisesti.

Olen tästäkin samaa mieltä, mutta (:D) tietä ei kuitenkaan tarvitse tehdä erityisen vaivalloiseksi kulkea siksi, ettei "kaikki olisi liian helppoa". Uskoisin että sellaisesta menettelystä on itseasiassa enemmän haittaa kuin hemmottelusta.

Enkä nyt todellakaan tarkoita sitä, että kynsienleikkaamisesta pitää ansaita karkkipäivä jne. Vaan sitä, että lapselle opetetaan ns. kylmän maailman arvoja liian aikaisin. Minulla on muutama ystävä, jotka on laitettu n. 12-vuotiaana ensimmäistä kertaa töihin (eikä suinkaan kesätöihin, vaan ilta-/iltapäivätöihin koulun ohella). Heidän vanhempiensa kasvatuslinjauksiin kuului, että lapsen täytyy tajuta, ettei raha kasva puussa. Näitä muutamaa ystävääni yhdistää se, että he ovat uskomattoman huolimattomia rahankäyttäjiä ja elävät vielä aikuisiälläkin ns. kädestä suuhun.

[Maybrick]

Tämä on kiinnostavaa, että miten nämä kokemukset vaikuttavat/ovat vaikuttaneet keneenkin. Ennen vanhaan oli tavallista että 12-v. tekivät töitä, omissa sukulaisissani on sellaisia. He eivät pitäneet sitä pahana, mutta jos nykyaikana tuon ikäisen pistää oikeasti töihin, se aiheuttaa melko varmasti katkeruutta ja on mielestäni turhaa ja melko julmaakin äkseeraamista. 12-vuotiaan työ on koulunkäynti, ei siihen kuulu muu oikea työnteko.

Itse olin tuon ikäisenä kevyissä kesätöissä omasta halustani ja vain osan kesää. Oma poika ei ollut nytkään kesätöissä lainkaan, kun annettiin sen hieman "puhaltaa" ennen lukion alkua. Mitä nyt vitikkoa raivasi vähän tontilla. Ja laittaa se ruokaa kaikille pari kertaa viikossa, koska tykkää kokkaamisesta.

Siis niitä tapoja joita ennen on ollut ei mielestäni voi soveltaa nykyoloihin. Kuitenkin nuoret saavat lähes kaiken liian helpolla nyt. Juuri raha on ongelma. Nuoret oppivat että raha tosiaan putoaa taivaasta, jos he saavat tarpeettoman suuret viikkorahat tm.

[Howler]

^ Aika rankkaa yleistystä, nimittäin ei kaikki saa viikkorahaa (jos haluaa esimerkin niin esim. minä ja veljeni). Tai hetkinen, saimme pienenä markka-aikaan ja sekin oli todella vähän (50 penniä tai markka päivältä? En ole ihan varma). Lopulta itse en edes halunnut sitäkään viikkorahaa, en kyllä muista enää tarkkaa syytä miksi ja muistaakseni veljenikin oli sitä mieltä ettei viikkorahaa tarvitse. Mutta juu, OT, anteeksi taas kerran.

[NaapurinTyttö]

Lääkäri alkoi selittelemään puudutuspiikistä ja miltä se tuntuu. Ihan tarpeetonta jorinaa.

Minä olen sitä mieltä, että lapselle pitää kertoa, että se piikki sattuu vähän tai kirvelee. Niin helposti se lääkärikammokin tulee. Ehkäpä se lapsi pelkää seuraavalla kerralla sinne lääkäriin menoa, kun ei tiedä mitä siellä tapahtuu.

Itsekin haluan kuulla vaikkapa hammaslääkärissä ollessani, mitä se lekuri sinne suuhun seuraavaksi tunkee tai että kohta voi nipistää hieman kun pistää vaikkapa puudutuspiikin. Olkoon jonkun mielestä turhaa jorinaa mutta mua ainakin rauhoittaa se, että tiedän mitä mulle tai mun hammaskalustolle tehdään. (Niin, ja mähän pelkään hammaslääkäriä jo muutenkin)

[tmk666]

Se nyt vaan muuten taitaa olla sellainen lääkäreiden tapa,minulle sanotaan vielä nyt aikuisenakin että "nyt vähän pistää".
Sori OT.

[NaapurinTyttö]

Se nyt vaan muuten taitaa olla sellainen lääkäreiden tapa,minulle sanotaan vielä nyt aikuisenakin että "nyt vähän pistää".
Sori OT.

Totta.

[Maybrick]

Minä olen sitä mieltä, että lapselle pitää kertoa, että se piikki sattuu vähän tai kirvelee. Niin helposti se lääkärikammokin tulee. Ehkäpä se lapsi pelkää seuraavalla kerralla sinne lääkäriin menoa, kun ei tiedä mitä siellä tapahtuu.

Pitää lapselle jotain kertoa, mutta valitettavasti lääkärit eivät ole kovin hyviä selittämään lapselle (oman kokemukseni mukaan) tuollaisia asioita. Se menee jorinaksi. Osaan itse selittää paremmin, koska tunnen penskani ja osaan sen tarvittavan hienosäädön. Tiedän myös milloin selittää ja milloin olla selittämättä. Lapsi ei pelkää seuraavallakaan kerralla tikattavaksi menoa. Sen vain tiedän