Ranskan viimeaikaisia mellakoita en ole seurannut tarpeeksi, että olisi tiedossa mitä kaikkea siellä on tapahtunut, mutta kun olen näitä eri mellakoita ja mielenosoituksia seurannut pidemmältä ajalta, niin täytyy nostaa esiin muutamia tärkeitä huomioita, jotka eivät ole ns. suurelle yleisölle tiedossa.
Valtamedian suhtautuminen mielenosoituksiin ja mielenosoittajiin riippuu ainoastaan siitä, että miltä poliittiselta kannalta niiden edustamat tahot ja asiat nähdään.
Esimerkiksi jos mielenosoitukset ovat yhdistettävissä äärivasemmistolaiseen ja tummemman väen tekoihin, niin mielenosoituksia tuetaan kaikin tavoin. Tällöin hyvin väkivaltaiset pahoinpitelyt, murhat, laajat ja äärimmäiset rikosaallot, muu terroristien toiminta jne., niin tuosta ei uutisoida mitään tai aivan olemattomasti ja samaan aikaan mielenosoituksista itsessään uutisoidaan erittäin positiivisesti kuin "mielenosoituksiin olisi hyvät syyt". Näin kävi laajemmin esimerkiksi äärimmäisen väkivaltaisten BLM-mielenosoitusten yhteydessä, kun esimerkiksi suomalainen valtamedia jätti vain väkivaltaisuudet tylysti yleensä uutisoimatta ja pyrki uutisoinnillaan tukemaan mielenosoituksia. Esimerkiksi mielenosoittajat murhasivat tuolloin lapsia, aikuisia, poliiseja laittomissa aseellisten aktivistiensa tiesuluissa, ryöstivät keskellä kirkasta päivää pakenevia autoilijoita, heittivät polttopopulloja kodittomien niskaan, niin kaikki nämä asiat jätettiin vain tylysti uutisoimatta laajassa levityksessä olleista videomateriaalista huolimatta.
Täysin toisenlainen suhtautuminen nähtiin rauhallisten koronamielenosoitusten kohdalla. Silloin valtamedia pyrki kaikin tavoin mustamaalaan mielenosoitukset ja mielenosoittajat. Poliisien haluttiin reagoivan heti. Siitä huolimatta vaikka mielenosoitukset itsessään olivat hyvin asiallisia ja niillä vastustettiin mielipuolisia koronarajoituksia, jotka myöhemmin otettiinkin pois. Mielenosoituksien vaikutus näkyi ainakin koronarajoitusten nopeammassa poistamisessa.
Palataan Ranskan tilanteeseen, jossa myös nähtiin aiemmin tälläistä toisenlaista suhtautumista.
Ranskassa oli laajoja keltaliivien mielenosoituksia. Niiden kohdalla valtamedia hyökkäsi kaikin tavoin mielenosoittajien kimppuun mustamaalaten heitä millä tavalla tahansa. Varsinkin poliisien toimia pidettiin hyvin äärimmäisinä mielenosoittajia kohtaan. Tuolloin valtamedia ei nähnyt mitään ongelmia asiassa.
Nämä uudemmat Ranskan mielenosoitukset, niin vaikuttavat taas olevan tummemman väen rikosaaltoja. Agenda on sopiva ja yhdistettävissä BLM-liikkeen toimintaan eli poliisi olisi tehnyt jotain jollekin tummemman väen edustajalle, joten sietääkin olla äärimmäisen väkivaltainen ja tehdä rikosaaltoja.
Ranskan ongelmana on pidetty samaa kuin Ruotsissa eli väestövaihto on ollut äärimmäistä ja tämä näkyy sitten yleisessä turvattomuudessa monilla alueilla.
Suomen tilanne on lähinnä sen takia parempi, koska väestönvaihto ei ole ollut yhtä laajaa kuin edellä mainituissa maissa. Tämän takia joukkoraiskausaallot eivät ole pandemia ja äärimmäisiä äärivasemmiston ja tummemman väen väkivaltaisia mellakoita ei nähdä, joita valtamediat tukevat kaikin tavoin.
Valtamedian ja varsinkin suomalaisen valtamedian suhtautuminen on ehkä se vaarallisin osa-alue näissä asioissa. Oikea tieto mellakoiden väkivaltaisuuksia pimitetään suurelta yleisöltä. Sen sijaan niihin otetaan täysin poliittinen suhtautumistapa eli mielenosoituksia tuetaan tai vastustetaan sen perusteella, että missä poliittisessa valossa mielenosoitukset näyttäytyvät.
