Sain Pennasen kirjan päätökseen tossa viikko sitten. Kelpo teos! Jäin kaipaamaan tarkempia lähdeviittauksia ja -luetteloa (tyylin Keskari). Tosin olihan Pennanen tekstinsä lomassa eritellyt erityisesti käyttämänsä sanomalehtilähteet hyvin.
Luin kirjaa eritoten sillä silmällä, että saisiko tekijän/tekijät rajattua paikallisiin, ja kenties R. Holmströmin suljettua kuvion ulkopuolelle. 100 % varmaa näkemystä tähän en pysty muodostamaan, mutta vaakakuppi kallistuu paikallisiin. Alla luettelen eräitä perusteita tälle.
1. Elina Haaviston kuulohavainnot 29.-30.7. välisenä yönä. Yksittäisistä paikallisiin viittaavista tekijöistä se merkittävin.
2. Aikalaiskertomukset, erityisesti Alibissa v. 1985 julkaistu.
3. Erilaiset häirintätapaukset Heinäveden alueelta. Näitä oli luetellut Keskisarja kirjassaan tarkemmin, enkä tähän hätään muista eritellä, mutta niitä oli ainakin vuodelta 1958. Eräässäkin tapauksessa tekijän nimi tiedettiin, mutta sitä ei jostain kumman syystä kerrottu?!?
4. Minfolaisten selvitystyöt eräistä Tulilahden lähiasukeista ja heidän myöhemmästä elämästään.
5. Lyytikäisten lapio. Tämä on vaikea, mutta olisi se ollut vaikea löytää ilman etukäteistietoa, vaikka esim. Runarilla olisi ollut aikaa tiedustella ympäristöä.
6. (Linnea Kauhasen poliisille kertoma havainto, että he olivat nähneet naisten poistuvan Tulilahdelta aamupäivällä tiistaina 28.7.) Ottaen huomioon kaikki epäselvät näköhavainnot tapaukseen liittyen,
pidän tätä epävarmana. Siksi suluissa. Mutta kenties ohjasi etsintöjä muualle suojelumielessä. Pennasen kirjan mukaan (s. 31) myös F. Koikkalainen oli kertonut naisten poistuneen alueelta. Koikkalaista en osaa epäillä tekijäksi kuitenkaan.
Olin aikaisemmin ottanut puheeksi Riitan kellon yllättävän löytymisen, sekä polkupyörien etsinnät ennen niiden löytöä 4. syyskuuta. Löytysikö näistä viitteitä siihen, että tekijä viettänyt aikaa Tulilahdella enemmänkin surmatöiden jälkeen? Kyllä ja ei.
Riitan kello löytyi aamupäivällä 23.8. saman kaatuneen kuusen läheltä, josta toinen isompi kätkö löydettiin 22.8. "..ja se oli laitettu sammalien väliin" (Pennanen, s. 71).
Selviä merkkejä siitä, että polkupyörät olisi upotettu ensimmäisten etsintöjen (sukeltajat, pienempi naara) jälkeen ei ole. Väitän, että ne upotettiin murhayönä, ja niitä ei vain löydetty ennen 4. syyskuuta. Polkupyörien kuskaaminen pois alueelta (saati tekijän/tekijöiden pukeutuminen Eineksi ja Riitaksi) on jo turhan kovaa kamaa minulle. Mutta spekulointihan on tämän palstan suola
19. syyskuuta löysi varkautelainen vierailijaryhmä sen pöytäveitsen n. 10 metriä suohaudalta (Pennanen, s. 75). Tämä on jo outoa, ja viittaa mielestäni tekijän uudelleen vierailuun, ja kieroon luonteeseen. Haudan ympäristö syynättiin todella huolellisesti. Jopa miinaharava oli käytössä, jolloin löydettiin veistä pienempiä metalliesineitä.
Niinimäen Kolonlammen tavaralöytö heinäkuussa -60 on monitulkintainen. Etsinnät elokuussa -59 eivät olleet tosiaan ulottuneet Kolonlammelle asti, kuten Der Fanhder aikaisemmin kertoi. Tavarat olivat olleet maastossa talven yli, tai ainakin jo useamman kuukauden, näin miellän.
Runarista voisi kirjoittaa vaikka kuinka. Hänen oma toimintansa ja puheensa tutkinnan sekä käräjien aikana ei ainakaan auttanut häntä itseään. Profiililtaan Runar sopii tekijäksi, vaikka kuinka olisi esim. hoitanut Elina Karjalaisen lasta käräjien aikana. Pennasen kirjassa on tuotu esiin hyvä kysymys, jonka esitti Viikkosanomien toimittaja Sakari Räsänen:
Miksi hän ei tehnyt selkoa muista retkistään, jos kerran oli syytön ja sillä tavalla saattaisi todistaa syyttömyytensä?
Onko näkemystä? Muka-kielitaidottomuus ei kelpaa syyksi, sillä Runarin asianajaja Strömberg olisi varmasti selonteossa auttanut. Miksi Runar vaikeni ja puheillaan kaivoi omaa hautaansa? Oliko hän jo niin syvästi masentunut ja tunnekuollut, että heitti koko homman leikiksi? Pelkäsikö hän kenteis uusien murtokeikkojen paljastumista alibinsa kautta?
Semmosta. Oli muutakin mielessä, mutta ei kerkeä enempää.
.
.