adhd vaiko autisTI

[PolluxTroy]

Onko täällä muita saman persoonallisuushäiriön omaavia ihmisiä, jotka hetken keskittyvät yhteen asiaan täydellä sydämellä, sulkien kaiken muun ympäriltään, ja korkeintaan viikon sisällä kiinnostus siirtyy jälleen seuraavaan aiheeseen?

[Ifigeneia]

ADHD ja autismi ovat neuropoikkeavuuksia, eivät persoonallisuushäiriöitä. Muutaman ADHD:lta vaikuttavan tapauksen tunnen, ja siinä on hätää kärsimässä kun yrittää pysyä kärryillä keskustelussa heidän kanssaan. Itse olen kohta 20 v epäillyt olevani autistispiirteinen (aiemmin Asperger-nimikkeellä tunnettu) tapaus. On ollut kaikenlaisia ongelmia elämässä jotka selittyvät sillä näppärästi. Siinä missä ADHD:n mielenkiinto heittelehtii asiasta toiseen, "assi" on enempi etanalaatua ja hänellä saattaa mielenkiinto säilyä hyvinkin pitkään yksiin ja samoihin asioihin. Jotka eivät sitten oikein joka iikkaa kiinnosta, ja sen vuoksi noita mielenkiinnonkohteita on tavattu nimitellä "erikoisiksi".

Jaa, itseasiassa kai murhiin ja muihin rikoksiin suuntautuva mielenkiinto voidaan sekin mieltää erikoiseksi...

[pieninainen]

Ite adhd persoonana täällä.(Toki myös toinenkin "päävika" löytyy.)

Mielenkiinnot vaihtuu lennossa, eikä oikein kukaan pysy perässä mikä millonkin on "mun juttu". Ihme kyllä että minfo innostus ja mielenkiinto ei oo hälventynyt ollenkaan.
Oon miettinyt monesti mistä tää mielenkiinto ja pakkomielle tänne sivustolle johtuu.
Monikaan ystävistä eikä läheisistä ymmärrä tätä ollenkaan.

[Ifigeneia]

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00353

ADHD:n esiintyvyydeksi arvioidaan lapsilla ja nuorilla 4–7 % ja aikuisilla 2–3 %. Sitä todetaan useammin pojilla ja miehillä kuin tytöillä ja naisilla. Eroon voi kylläkin olla osasyynä se, että pojilla oireyhtymä ilmenee yleisemmin yliaktiivisuus- tai impulsiivisuusoireina, jotka ovat ulkoapäin herkemmin havaittavissa.

Koska neuropoikkeavuus ei ole parannettavissa, ihmetyttää että aikuisilla sitä havaitaan vähemmän. Vai johtuuko tämä siitä että kunnollista diagnosointia ei ole montaa vuosikymmentä ollut, jolloinka moni on ehtinyt aikuiseksi ilman että tietää olevansa ADHD, eikä viitsi tutkimuksiin iäkkäänä enää lähteä? Ja kunhan aikaa kuluu, prosentit tulevat olemaan yhtäsuuret?

[Still love]

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00353

ADHD:n esiintyvyydeksi arvioidaan lapsilla ja nuorilla 4–7 % ja aikuisilla 2–3 %. Sitä todetaan useammin pojilla ja miehillä kuin tytöillä ja naisilla. Eroon voi kylläkin olla osasyynä se, että pojilla oireyhtymä ilmenee yleisemmin yliaktiivisuus- tai impulsiivisuusoireina, jotka ovat ulkoapäin herkemmin havaittavissa.

Koska neuropoikkeavuus ei ole parannettavissa, ihmetyttää että aikuisilla sitä havaitaan vähemmän. Vai johtuuko tämä siitä että kunnollista diagnosointia ei ole montaa vuosikymmentä ollut, jolloinka moni on ehtinyt aikuiseksi ilman että tietää olevansa ADHD, eikä viitsi tutkimuksiin iäkkäänä enää lähteä? Ja kunhan aikaa kuluu, prosentit tulevat olemaan yhtäsuuret?

Usein tytöillä ADHD:n toteaminen viivästyy juurikin tuon takia, että useimmiten he ovat hiljaisia, syrjään vetäytyneitä eikä oireilu näy useinkaan esimerkiksi selkeänä impulssiivisuutena ulospäin. Eivät siis tyypillisesti aiheuta toistuvasti tilanteita vaikkapa koulussa, jotka häiritsevät muiden opiskelua luokassa että siihen täytyy puuttua. Oireilu ei siis nouse esille usein heillä ulkopuolisen huomattavaksi.
Yksi syy tälle on tiedon puute keskittymishäiriöstä esimerkiksi ala- ja yläasteen opettajilla. Koulutuksessaan ei näitä asioita käydä läpi. Myös yleinen tietous, mitä kaikkea oireilu keskittymishäiriöisellä on, ja miten se arjessa esiintyy, on olematonta ja usein vääränlaista.

Yksi syy on, että 80-luvulla keskittymishäiriötä ei tunnettu vielä ollenkaan ja sitä potevat (osa näistä saaneet aikuisiällä diagnoosin) leimattiin häiriköiksi, hankaliksi, ja pistettiin tarkkisluokalle.

Kun ikää tulee, oireilu muuttaa muotoaan eikä näy enää niin selkeästi. Valtaosalla (muistelen että vähintään noin 60%) se ei enää haittaa arkielämää häiritsevästi.
Ihminen oppii myös ylikompensoimaan, vaikkapa tulemaan ajoissa (etuajassa) paikalle sovittuun tapaamiseen, ja/tai peittelemään oireilua monin eri tavoin, esimerkiksi huolimattomuudesta jatkuvasti kuullut voi alkaa tekemään ko.asian ylitarkasti tämän takia.
Toisaalta osa voi oppia arjen aikatauluttamista tai keksiä keinoja (esim. tehdä toiminnot osissa) ajan saatossa, ja oireilu ei enää häiritse eloa.
Yleensä impulssiivisuus vähenee iän myötä automaattisesti, myös sosiaalisia taitoja opitaan jne.
Levoton oppii keinoja pysyä paikallaan esim. luokassa jotkut istuvat käsiensä päällä eivätkä haahuile enää kesken tunnin amiksessa jne.
Adhd -tutkimuksia ei julkisella tehdä vain diagnoosin vuoksi, eli jos se ei haittaa häiritsevästi arkea. Tämä on myös syy, miksi 80-luvun aikuisista osalla jää diagnosoimatta. Lisäksi jonot pitkät, ja itse tutkimukset ovat hyvin pitkäkestoiset - joillekin tämä on ollut syy, ettei ole siihen jsksaneet lähteä.

PolluxTroyn esille nostama esimerkki on aivan tyypillistä käyttäytymistä ihmisellä, kenellä keskittymishäiriö. Osalla mielenkiinto voi pysyä viikon verran, sitten turhauttaa ja lopahtaa. Tuollainen voi kuitenkin johtua varsin monesta muusta syystä, muutama mainitakseni: esimerkiksi stressi, traumatausta, maanis-depressiivisyys.
Oleellista tuossa esimerkissä on, onko näin ollut lapsuudesta saakka, ja onko muita keskittymishäiriön oireita esiintynyt jatkuvasti lapsuudesta alkaen. Jos ei ole, ei ole kyse ainakaan ADHD:sta, jossa esimerkiksi toimintojen loppuun saattamisen vaikeus ym. on ollut olemassa penskasta asti.
Autismista, kuten joku esille nostikin perusteineen, ei ainakaan ole tuossa kyse.

Adhd -tutkimuksissa vaikkapa maanis-depressiivisyys (testillä) poissuljetaan aina.
Traumaoireita ja keskittymishäiriön oireita ei pysty diagnostiikkavaiheessa poissulkemaan/ erottamaan toisistaan, ovat niin samankaltaisia. Kuitenkin nämä pahentavat toisiaan, jos ihmisellä on nämä molemmat. Usein molemmat esiintyvätkin samanaikaisesti, osalla Adhd johtaa tilanteisiin, joka altistaa trauman syntymiselle. Tässä ainoaksi vaihtoehdoksi voi jäädä keskittymislääkkeen kokeilu, jonka vaikutus kertoo onko kyse keskittymishäiriöstä vai ei.

Käyttäjä pieninainen ihmetteli, mistä johtuu että Adhd - ihmisenä mielenkiinto säilyy kuitenkin pakkomielteen tavoin jatkuvasti minfo-sivustolle. Tämähän johtuu siitä, että Adhd -ihminen jaksaa keskittyä täysillä asiaan, joka häntä erityisesti kiinnostaa. Tyypillistä on, että silloin kaikki muu ympäriltä unohtuu, vaikkapa saattaa huomata että ei ole syönyt kuuteen tuntiin mitään, noin esimerkkinä.
Usein tällaisella ihmisellä on jokin juttu, johon mielenkiinto pysyy ja säilyy, ja niitä voi olla useitakin. Joku voi esimerkiksi innostua kitaransoitosta niin, että opettelee itse soittamaan kitaraa, myös korjaamaan kitarat tai vaikkapa tekemään niitä itse jne. ja on yleensä varsin taitava siinä, sekä satsaa siihen täysillä - koska se häntä kiinnostaa.

[VUSZATN9]

Ai adhd keskittyy viikon johonkin asiaan ? HUH HUH.

[1lpo]

Ai adhd keskittyy viikon johonkin asiaan ? HUH HUH.

Viisas ja hauska kysymys.
Eiköhän sinua lukuunottamatta kaikki muut tajunnut mitä tuolla "keskittyy" sanalla tuossa tekstissä tarkoitetaan. Esim minä sanoin juuri "kaikki" vaikka sinä et tajunnut ja aivan varmasti löytyy yksi toinenkin yhtä fiksu joka tuota kanssasi ihmettelee.

[Ghost hunting]

Autistit on ihan ok väkeä, ADHD tyypit ei taas välttämättä aina ole, riippuu siitä miten lääkitys toimii jos sitä on määrätty.