Susanne Lindholmin, 25 v. kellarisurma Helsingin Kumpulassa 8.8.1976
Vaikka asian tiimoilta on esitetty toivomus ettei jutusta tehtäisi enää yhtään monimutkaisempaa, niin itsekkäästi ummistan korvani ja silmäni moiselta esitelläkseni joitakin ajatuksia.
Ilmeisen varmaa siis on, että pyöräkellariin tai rappukäytävään ei oltu murtauduttu. Kenellä tai keillä on ollut avaimenhaltijana pääsy taloon? Ensimmäisenä mieleen tulevat S.L., talon muut asukkaat ja heidän mahdolliset vieraansa ja lehdenjakaja. Kiintoisa oli myös kysymys talojen kellareita yhdistävistä käytävistä joiden olemassaolosta ei liene täällä kellään selvyyttä? Löytyisiköhän pohjapiirros vai pitääkö mennä itse paikalle!
Toisena pohdittavana on sitten tapahtumien ajankohta. Eli ketkä ovat olleet tuohon aikaan n. 0400 liikkeellä? Ainakin yökerhoista palaavat kuten S.L., taksikuskit ja lehdenjakajat. Joku tuolla aiemmin mainitsi vielä jakeluautot, mutta eikös tämä ollut siis sunnuntaina tapahtunut?
Kolmantena tietenkin tapahtumien kulku ulko-oven edustalla ja/tai rappukäytävässä sekä pyöräkellarissa? Kuten taas jo aiemmin on pohdittukin, on tekijä mahdollisesti ollut turvallinen ja jollain tasolla luottamustaherättävä, koska S.L. ei ole huutanut apua tai kirkunut pihalla eikä rappukäytävässä.
Toisaalta tekijä on voinut yllättää uhrinsa napakalla kuristusotteella joka on lähes välittömästi aiheuttanut tajunnanmenetyksen kaulavaltimoiden tukkeutumisen seurauksena. Tämän jälkeen on sitten ollut helpompi raahata S.L. pyöräkellariin seksuaalista- ja muuta väkivaltaa silmälläpitäen. Vaakatasossa sitten uhrin aivot saavatkin verta ja happea jonka seurauksena hän alkaa huutamaan apua ja fyysinen kamppailu alkaa.
Edm. kamppailun yhteydessä S.L. on sitten saanut raavittua tekijän kasvoja ilmeisen pahasti, koskapa poliisikin kuulutti raavittua miestä. Nähdäkseni voidaan pitää varmana, että tekijä oli mies ja häntä oli raavittu kasvoihin. Uhrin kynsien alle on täytynyt jäädä ihokudosta, partakarvoja tai niiden osia, verta, kuituja, hiuksia yms.
No, kuten nyt huomataan, tuli lehdenjakajasta sitten epäilty! En tiedä onko todellisuudessakin ollut, mutta varmasti ainakin kuultujen joukossa on ollut. Lehdenjakajillahan on rappujen avaimet, luottamusta ja ystävällisyyttä huokuva olemus (?), hyvä fyysinen kunto ja mikä parasta niin saa tehdä työtään pimeyden turvin ja yksin...
Ilmeisen varmaa siis on, että pyöräkellariin tai rappukäytävään ei oltu murtauduttu. Kenellä tai keillä on ollut avaimenhaltijana pääsy taloon? Ensimmäisenä mieleen tulevat S.L., talon muut asukkaat ja heidän mahdolliset vieraansa ja lehdenjakaja. Kiintoisa oli myös kysymys talojen kellareita yhdistävistä käytävistä joiden olemassaolosta ei liene täällä kellään selvyyttä? Löytyisiköhän pohjapiirros vai pitääkö mennä itse paikalle!
Toisena pohdittavana on sitten tapahtumien ajankohta. Eli ketkä ovat olleet tuohon aikaan n. 0400 liikkeellä? Ainakin yökerhoista palaavat kuten S.L., taksikuskit ja lehdenjakajat. Joku tuolla aiemmin mainitsi vielä jakeluautot, mutta eikös tämä ollut siis sunnuntaina tapahtunut?
Kolmantena tietenkin tapahtumien kulku ulko-oven edustalla ja/tai rappukäytävässä sekä pyöräkellarissa? Kuten taas jo aiemmin on pohdittukin, on tekijä mahdollisesti ollut turvallinen ja jollain tasolla luottamustaherättävä, koska S.L. ei ole huutanut apua tai kirkunut pihalla eikä rappukäytävässä.
Toisaalta tekijä on voinut yllättää uhrinsa napakalla kuristusotteella joka on lähes välittömästi aiheuttanut tajunnanmenetyksen kaulavaltimoiden tukkeutumisen seurauksena. Tämän jälkeen on sitten ollut helpompi raahata S.L. pyöräkellariin seksuaalista- ja muuta väkivaltaa silmälläpitäen. Vaakatasossa sitten uhrin aivot saavatkin verta ja happea jonka seurauksena hän alkaa huutamaan apua ja fyysinen kamppailu alkaa.
Edm. kamppailun yhteydessä S.L. on sitten saanut raavittua tekijän kasvoja ilmeisen pahasti, koskapa poliisikin kuulutti raavittua miestä. Nähdäkseni voidaan pitää varmana, että tekijä oli mies ja häntä oli raavittu kasvoihin. Uhrin kynsien alle on täytynyt jäädä ihokudosta, partakarvoja tai niiden osia, verta, kuituja, hiuksia yms.
No, kuten nyt huomataan, tuli lehdenjakajasta sitten epäilty! En tiedä onko todellisuudessakin ollut, mutta varmasti ainakin kuultujen joukossa on ollut. Lehdenjakajillahan on rappujen avaimet, luottamusta ja ystävällisyyttä huokuva olemus (?), hyvä fyysinen kunto ja mikä parasta niin saa tehdä työtään pimeyden turvin ja yksin...
- Juliet Jones
- Axel Foley
- Viestit: 2475
- Liittynyt: La Elo 23, 2008 10:40 pm
- Paikkakunta: Little Stempington
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että Susannen kimppuun käytiin vasta pyöräkellarissa. Tekijällä olisi kuitenkin tuohon aikaan ollut melkoinen riski jäädä kiinni rappukäytävässä Susannen maatessa velttona. Ja jos tekijä oli lehdenjakaja, ei hänen avaimillaan varmasti pyöräkellariin ollut pääsyä.. eli veltto ihminen raahattavana, avaimet kaivettava Susannnelta ja avattava se ovikin.. hankalaa eikä kovin nopeaa.Cotton kirjoitti:
Kolmantena tietenkin tapahtumien kulku ulko-oven edustalla ja/tai rappukäytävässä sekä pyöräkellarissa? Kuten taas jo aiemmin on pohdittukin, on tekijä mahdollisesti ollut turvallinen ja jollain tasolla luottamustaherättävä, koska S.L. ei ole huutanut apua tai kirkunut pihalla eikä rappukäytävässä.
Toisaalta tekijä on voinut yllättää uhrinsa napakalla kuristusotteella joka on lähes välittömästi aiheuttanut tajunnanmenetyksen kaulavaltimoiden tukkeutumisen seurauksena. Tämän jälkeen on sitten ollut helpompi raahata S.L. pyöräkellariin seksuaalista- ja muuta väkivaltaa silmälläpitäen. Vaakatasossa sitten uhrin aivot saavatkin verta ja happea jonka seurauksena hän alkaa huutamaan apua ja fyysinen kamppailu alkaa.
...
Tämä tapaus tuli mieleeni, kun taannoin naapuri pyysi minua avaamaan hänelle pyöräkellarin oven.. hänen omat avaimensa olivat kuulemma unohtuneet sinne sisälle.
-
Peräkylän Maigret
- Javier Pena
- Viestit: 1844
- Liittynyt: Ke Heinä 04, 2007 11:17 pm
- Paikkakunta: Pariisi
Taitavasti punottu kuvioCotton kirjoitti:No, kuten nyt huomataan, tuli lehdenjakajasta sitten epäilty! En tiedä onko todellisuudessakin ollut, mutta varmasti ainakin kuultujen joukossa on ollut. Lehdenjakajillahan on rappujen avaimet, luottamusta ja ystävällisyyttä huokuva olemus (?), hyvä fyysinen kunto ja mikä parasta niin saa tehdä työtään pimeyden turvin ja yksin...
Lehdenjakajilla on rappujen avaimet ja paljon mahdollista että ko. ulko-oven avain on sopinut myöskin pyöräkellariin - ainakin asuintalossani asiat ovat näin.
Olivatko jakajat näin aikaisin sunnuntainakin liikkeellä ? Elettiin Montrealin olympialaisten kiihkeitä päiviä ja uutiset menivät viime tinkaan painoon. Klo 04 oli ehkä arkinumeron jakoaika tuolla alueella, mutta sunnuntainumero saattoi kolahtaa vasta hieman myöhemmin postiluukusta .
Aivan varmasti poliisi on kuullut lehdenjakajaa ja on ollut erittäin kiinnostunut hänen mahdollisesti näkemistään yöllisistä tapahtumista lähialueilla. Moni juttu on jopa ratkennut näiden yötyöläisten tekemiin havaintoihin. Uskon että poliisi on kuullut ko. jakajaa aivan henkilökohtaisesti. Ja tässä kuulustelussa olisi kyllä etsivien kiinnostus herännyt, jos jakaja olisi ollut kasvot laastaroituneina tai muuten kynsityn oloinen !
Ja sitten tietysti motiivi ja profiili. Mikä saisi lehdenjakajan niin suunniltaan, että kesken kiireisen urakkansa ryhtyisi tälläiseen tekoon ja surmaisi nuoren naisen erittäin raa'alla tavalla.
Uskon kyllä itsekin, että vuorossa olleita jakajia on kuultu hyvinkin tarkasti. Tuosta jakoajasta en tosiaan tiedä, mutta Pasilassa asuessani Hesari tuli juuri 0400-0500 aikoihin. Vaan olisiko ollut entinen jakaja jolla on voinut olla avaimia vaikka sun mihin muihinkin kellareihin. (Ai niin se motiivi- no hullujan tuo on ainakin ollut, himomurhaaja tai mikälie).
Avainasiasta sen verran vielä, että erityisesti vanhemmissa taloissa ja varsinkin tuohon maailmanaikaan oli tavallisesti käytössä vain kaksi avainta: toinen kotioveen ja toinen yleisiin tiloihin.
Ja kyllä muuten hyväkuntoinen mies kiikuttaa käsivarrellaan S.L.:n ruumiinrakenteella varustetun (55-65 kg?)vetelänkin naisihmisen vaikka siinä hieman hiki tulisikin pintaan.
En nyt ihan suoralta ala tekemään lehdenjakajasta syyllistä, mutta ajatuksena tuntui mielenkiintoiselta.
Sitten vielä sellainen villi heitto, että kun kukaan ei havainnut aamuyöllä mitään erityisempää liikettä talon edessä niin kuinkas sitten aamulla, aamupäivällä tai päivällä? Eihän tekijän ole tarvinnut liueta kuin vasta hieman ennen 13.15. Vai mikäs se löytymisaika oli? Aika karmivaa tietysti ajatella, että tekijä olisi vaikkapa nukkunut uhrin vieressä tai muuten pitänyt tälle seuraa...
Avainasiasta sen verran vielä, että erityisesti vanhemmissa taloissa ja varsinkin tuohon maailmanaikaan oli tavallisesti käytössä vain kaksi avainta: toinen kotioveen ja toinen yleisiin tiloihin.
Ja kyllä muuten hyväkuntoinen mies kiikuttaa käsivarrellaan S.L.:n ruumiinrakenteella varustetun (55-65 kg?)vetelänkin naisihmisen vaikka siinä hieman hiki tulisikin pintaan.
En nyt ihan suoralta ala tekemään lehdenjakajasta syyllistä, mutta ajatuksena tuntui mielenkiintoiselta.
Sitten vielä sellainen villi heitto, että kun kukaan ei havainnut aamuyöllä mitään erityisempää liikettä talon edessä niin kuinkas sitten aamulla, aamupäivällä tai päivällä? Eihän tekijän ole tarvinnut liueta kuin vasta hieman ennen 13.15. Vai mikäs se löytymisaika oli? Aika karmivaa tietysti ajatella, että tekijä olisi vaikkapa nukkunut uhrin vieressä tai muuten pitänyt tälle seuraa...
Vatkataan nyt vielä hieman lisää tätä tapausta!
S.L. oli siis ensin ystävien ja työtovereiden seurassa hotelli Haagassa jossa sitten tapasi tämän Norjalaisen miehen.
Oliko hotelli Haaga esim S.L.:n vakiopaikkoja? Saattoiko joku seurueesta tai ravintolan muista asiakkaista kertoa/ilmoittaa vaikkapa ihan vain sivu suunsa, että S.L. oli ilmeisen viehtynyt erääseen mieheen ja lähtenyt tämän matkaan? Tai jos kyseessä oli S.L.:n vakio ravintola niin paikalla on voinut olla häneen ihastuneita miehiä joita mustasukkaisuus on alkanut armottomasti polttelemaan..
Jos näin on niin S.L. on saattanut aavistaa jotain ikävää jo lähtiessään Haagasta ja pelko on sitten ollut vielä konkreettisempi Hesperian edessä jossa on hetki pitänyt kartoittaa tilannetta: Näkyykö jotakuta tuttua/puolituttua mustasukkaista miestä ja mitä kautta olisi turvallisinta hipsiä kotiin ettei olisi näkyvillä matkan aikana?
Edm. selittäisi sitä ettei hänestä ole havaintoja matkan varrella koskapa on tarkoituksellisesti pysynyt katveessa pelkonsa vuoksi.
Tuosta käytetystä reitistä tai sen loppuosuudesta, että eikös siinä Mäkelänkadulla ollut jo tuolloin se yöhuoltamo Velodromia vastapäätä suunnilleen? Siinä noita taksikuskeja yms. yökyöpeleitä varmasti on ollut ja joku hyvinkin olisi havaintoja voinut tehdä. Se ettei ilmeisesti tuollakaan kukaan ole mitään nähnyt voisi puhua tietysti sen puolesta, että S.L. on oikonut siitä niittyjen ja hevosaitauksien kautta Kättärin suuntaan tai sitten pysytellyt Velodromin puoleisissa pöpeliköissä Isonniitynkadulle saakka. Noissa Velon ryteiköissä kyllä asusti aika denaturoitunutta porukka minkä S.L.:kin varmaan tiesi.
No sittenhän surmaaja oli ottanut S.L.:n sormukset ja tyhjän lompakon- olisiko ns. ottanut omansa pois petolliselta ex-rakkaaltaan?
S.L. oli siis ensin ystävien ja työtovereiden seurassa hotelli Haagassa jossa sitten tapasi tämän Norjalaisen miehen.
Oliko hotelli Haaga esim S.L.:n vakiopaikkoja? Saattoiko joku seurueesta tai ravintolan muista asiakkaista kertoa/ilmoittaa vaikkapa ihan vain sivu suunsa, että S.L. oli ilmeisen viehtynyt erääseen mieheen ja lähtenyt tämän matkaan? Tai jos kyseessä oli S.L.:n vakio ravintola niin paikalla on voinut olla häneen ihastuneita miehiä joita mustasukkaisuus on alkanut armottomasti polttelemaan..
Jos näin on niin S.L. on saattanut aavistaa jotain ikävää jo lähtiessään Haagasta ja pelko on sitten ollut vielä konkreettisempi Hesperian edessä jossa on hetki pitänyt kartoittaa tilannetta: Näkyykö jotakuta tuttua/puolituttua mustasukkaista miestä ja mitä kautta olisi turvallisinta hipsiä kotiin ettei olisi näkyvillä matkan aikana?
Edm. selittäisi sitä ettei hänestä ole havaintoja matkan varrella koskapa on tarkoituksellisesti pysynyt katveessa pelkonsa vuoksi.
Tuosta käytetystä reitistä tai sen loppuosuudesta, että eikös siinä Mäkelänkadulla ollut jo tuolloin se yöhuoltamo Velodromia vastapäätä suunnilleen? Siinä noita taksikuskeja yms. yökyöpeleitä varmasti on ollut ja joku hyvinkin olisi havaintoja voinut tehdä. Se ettei ilmeisesti tuollakaan kukaan ole mitään nähnyt voisi puhua tietysti sen puolesta, että S.L. on oikonut siitä niittyjen ja hevosaitauksien kautta Kättärin suuntaan tai sitten pysytellyt Velodromin puoleisissa pöpeliköissä Isonniitynkadulle saakka. Noissa Velon ryteiköissä kyllä asusti aika denaturoitunutta porukka minkä S.L.:kin varmaan tiesi.
No sittenhän surmaaja oli ottanut S.L.:n sormukset ja tyhjän lompakon- olisiko ns. ottanut omansa pois petolliselta ex-rakkaaltaan?
-
Peräkylän Maigret
- Javier Pena
- Viestit: 1844
- Liittynyt: Ke Heinä 04, 2007 11:17 pm
- Paikkakunta: Pariisi
Tässä riittää kyllä vatkaamista. Uusia raaka-aineita kyllä soisi tutkijoiden toimesta lisää vai onkohan heilläkään oleellisesti mitään lisättävää.Cotton kirjoitti: Vatkataan nyt vielä hieman lisää tätä tapausta!
Olettaisin että illan tapahtumia on kyllä kartoitettu Haagan osalta. Ja mukana ollut sisar olisi varmaankin aistinut, jos jotain outoa olisi ollut tunnelmassa. On kerrottu että S.L olisi vain manannut seuraavaa työpäivää yms. eli normaalia small talk-asiaa.Cotton kirjoitti:S.L. oli siis ensin ystävien ja työtovereiden seurassa hotelli Haagassa jossa sitten tapasi tämän Norjalaisen miehen.
Oliko hotelli Haaga esim S.L.:n vakiopaikkoja? Saattoiko joku seurueesta tai ravintolan muista asiakkaista kertoa/ilmoittaa vaikkapa ihan vain sivu suunsa, että S.L. oli ilmeisen viehtynyt erääseen mieheen ja lähtenyt tämän matkaan? Tai jos kyseessä oli S.L.:n vakio ravintola niin paikalla on voinut olla häneen ihastuneita miehiä joita mustasukkaisuus on alkanut armottomasti polttelemaan..
Vai olisiko hän vain sittenkin sulautunut yöhön, joka oli tumma jo tuohon aikaan loppukesästä. Jotkut ovat hänet tietysti nähneet, mutta eivät kenties ole osanneet sitten myöhemmin yhdistää tapahtumaan tai enää muistaneet kun poliisi tiedotuksissaan etsi havaintojen tekijöitä. Montrealin olympialaiset olivat päivän puheenaihe ja tämä rikosuutinenkin osaltaan laimeni jonkin verran Virenin kultamitalien humuun.Cotton kirjoitti: Jos näin on niin S.L. on saattanut aavistaa jotain ikävää jo lähtiessään Haagasta ja pelko on sitten ollut vielä konkreettisempi Hesperian edessä jossa on hetki pitänyt kartoittaa tilannetta: Näkyykö jotakuta tuttua/puolituttua mustasukkaista miestä ja mitä kautta olisi turvallisinta hipsiä kotiin ettei olisi näkyvillä matkan aikana?
Edm. selittäisi sitä ettei hänestä ole havaintoja matkan varrella koskapa on tarkoituksellisesti pysynyt katveessa pelkonsa vuoksi.
Tuo huoltoasema, Sofianlehdon Essoko se oli silloin , ei aivan sijaitse Veloa vastapäätä vaan vasta seuraavan risteyksen lähistöllä joten S.L ei varmaankaan ole joutunut sitä ohittamaan.Cotton kirjoitti:Tuosta käytetystä reitistä tai sen loppuosuudesta, että eikös siinä Mäkelänkadulla ollut jo tuolloin se yöhuoltamo Velodromia vastapäätä suunnilleen? Siinä noita taksikuskeja yms. yökyöpeleitä varmasti on ollut ja joku hyvinkin olisi havaintoja voinut tehdä. Se ettei ilmeisesti tuollakaan kukaan ole mitään nähnyt voisi puhua tietysti sen puolesta, että S.L. on oikonut siitä niittyjen ja hevosaitauksien kautta Kättärin suuntaan tai sitten pysytellyt Velodromin puoleisissa pöpeliköissä Isonniitynkadulle saakka. Noissa Velon ryteiköissä kyllä asusti aika denaturoitunutta porukka minkä S.L.:kin varmaan tiesi.
No sittenhän surmaaja oli ottanut S.L.:n sormukset ja tyhjän lompakon- olisiko ns. ottanut omansa pois petolliselta ex-rakkaaltaan?
Pitäisin kuitenkin edelleen kiinni tästä perusreitistä Sturenkatu-Mäkelänkatu ja siitä Isonniitynkadun mutkan kautta Kätilöopiston editse. Muut reitit voisivat kyllä lyhentää matkaa, mutta ihminen on aika pitkälle tapojensa orja. Muistaakseni aikoinaan (70-luvulla) pohdittiin tätä kävelyreittiä lehdissä (Seura ) ja sanottiin että hän oli aiemminkin kävellyt öisiä katuja pitkin. Ei liene sillä tavalla ollut sitten pelokas, sillä pelokashan ei suostuisi kävelemään ollenkaan. Muistini mukaan on kerrottu että oli tapana kävellä Mäkelänkadun osuus raitiotiekiskoja pitkin lehmusten suojissa. Sinänsä ihan näppärä tapa jos haluaa minimoida jonninjoutavien humalikkojen keskustelunavauksia ja öisten yksinäisten, naistenkipeiden autoilijoiden huomion.
Ihan totta kyllä, että ihminen on tapojensa orja. Maigretin olettamus on varmasti ainakin hyvin lähellä totuutta tuon kävelyreitin osalta.
Mäkelänkadulla oli kyllä yöhuoltamo Veloa vastapäätä. Tiedän sen kun katselin sitä vuosikaudet olohuoneeni ikkunasta. Se on tosin purettukin jo vuosia sitten.. Tuolla Mäkelänkadun ja Koskelantien risteyksessä Sofianlehdonkadun päässä taitaa olla vielä tänäpäivänäkin huoltsika, mutta sitä en siis tarkoittanut.
Olisi tosiaan mukava saada joitain tiedonrippusia tämän tapauksen tiimoilta että keskustelu ja spekulointi säilyttäisi vireytensä!
Mäkelänkadulla oli kyllä yöhuoltamo Veloa vastapäätä. Tiedän sen kun katselin sitä vuosikaudet olohuoneeni ikkunasta. Se on tosin purettukin jo vuosia sitten.. Tuolla Mäkelänkadun ja Koskelantien risteyksessä Sofianlehdonkadun päässä taitaa olla vielä tänäpäivänäkin huoltsika, mutta sitä en siis tarkoittanut.
Olisi tosiaan mukava saada joitain tiedonrippusia tämän tapauksen tiimoilta että keskustelu ja spekulointi säilyttäisi vireytensä!
-
Peräkylän Maigret
- Javier Pena
- Viestit: 1844
- Liittynyt: Ke Heinä 04, 2007 11:17 pm
- Paikkakunta: Pariisi
Nyt muistanCotton kirjoitti:Ihan totta kyllä, että ihminen on tapojensa orja. Maigretin olettamus on varmasti ainakin hyvin lähellä totuutta tuon kävelyreitin osalta.
Mäkelänkadulla oli kyllä yöhuoltamo Veloa vastapäätä. Tiedän sen kun katselin sitä vuosikaudet olohuoneeni ikkunasta. Se on tosin purettukin jo vuosia sitten.. Tuolla Mäkelänkadun ja Koskelantien risteyksessä Sofianlehdonkadun päässä taitaa olla vielä tänäpäivänäkin huoltsika, mutta sitä en siis tarkoittanut.
Olisi tosiaan mukava saada joitain tiedonrippusia tämän tapauksen tiimoilta että keskustelu ja spekulointi säilyttäisi vireytensä!
Kylli siihen reitille olisi sitä ratikkakiskoa jäänyt vaikka Susanne olisikin Vallilan laakson kautta oikaissut. Mistä tiedämme, ettei se ollut se reitti, jota Susanne yleensäkin (tapojensa orjana) käytti? Häntä on kuvattu itsetietoiseksi naiseksi joka arvattavasti on jo ikänsä perusteella ollut hyvässä fyysisessä kunnossa (ei myöskään tietojen mukaan kovasti harrastanut baarielämää), joten en ihmettelisi yhtään, vaikkei deekuja olisikaan pelännyt.
Jos Susanne pelkäsi jonkun seuraavan autolla, olisi pöpelikköreitti perusteltu siltäkin kantilta. Ja sieltä niitä silminnäkijöitä ei ehkä niin löytyisikään vaikka kuinka kyseltäisiin...
Kylli uskoo siis, että joko Susanne sai matkan varrelta kyydin, jonka kuski pysäytti jonkin matkan päähän Susannen kotitalosta välttääkseen näköhavainnot autosta.
Tai että jos Susanne käveli, reitti kulki laakso poikki.
Pistää kyllä miettimään tuo josko Susanne pelkäsi jotakuta tai ainakin oli varuillaan ja tarkasti siksi siinä Hesperian pihalla tilanteen. Saavuttiko pelätty henkilö Susannen siinä matkan varrella ja sai suostuteltua hänet kyytiinsä? Heltyikö Susanne selvittelemään välejä vielä kertaalleen? Seurasiko kuski väsynyttä Susannea kotiovelle, tunkien rappuun suostutteluaikeissa? Komensiko/kehoittiko Susanne miehen pyöräkellariin ettei herättäisi huomiota rappukäytävässä kinaamalla..?
Kuka osaisi kertoa vaikkap että onko mikään edellämainituista edes mahdollista ihan Susannen luonteen perusteella? Viralliselta taholta ei kai ole kuulumassa mitään uutta (=ei jo meidän tiedossamme olevaa) ja ketju alkaa mennä kohta samojen seikkojen pyörittelyksi.
Jos Susanne pelkäsi jonkun seuraavan autolla, olisi pöpelikköreitti perusteltu siltäkin kantilta. Ja sieltä niitä silminnäkijöitä ei ehkä niin löytyisikään vaikka kuinka kyseltäisiin...
Kylli uskoo siis, että joko Susanne sai matkan varrelta kyydin, jonka kuski pysäytti jonkin matkan päähän Susannen kotitalosta välttääkseen näköhavainnot autosta.
Tai että jos Susanne käveli, reitti kulki laakso poikki.
Pistää kyllä miettimään tuo josko Susanne pelkäsi jotakuta tai ainakin oli varuillaan ja tarkasti siksi siinä Hesperian pihalla tilanteen. Saavuttiko pelätty henkilö Susannen siinä matkan varrella ja sai suostuteltua hänet kyytiinsä? Heltyikö Susanne selvittelemään välejä vielä kertaalleen? Seurasiko kuski väsynyttä Susannea kotiovelle, tunkien rappuun suostutteluaikeissa? Komensiko/kehoittiko Susanne miehen pyöräkellariin ettei herättäisi huomiota rappukäytävässä kinaamalla..?
Kuka osaisi kertoa vaikkap että onko mikään edellämainituista edes mahdollista ihan Susannen luonteen perusteella? Viralliselta taholta ei kai ole kuulumassa mitään uutta (=ei jo meidän tiedossamme olevaa) ja ketju alkaa mennä kohta samojen seikkojen pyörittelyksi.
Yö ja aamu jokainen, jollekin on viimeinen. Joka ilta, joka yö, jonkun sydän riemuin lyö. Jonkun sydän riemuin lyö, jonkun osa ikiyö...
Pyörittelyn makua alkaa olemaan juu...
Taidanpa sitten ottaa itseäni niskasta kiinni ja lähteä palloilemaan tuonne Kättärin kulmille jos siellä tulisi se ahaa-elämys! Se taloja yhdistävien käytävien mahdollisuuskin olisi selvitettävä- ilmeisesti siitä ei vielä varmuutta ole tullut?
Samaten pitää kaivaa jostain aikakauden juorulehdet yms. jos niistä jotain vielä edes sivulauseesta irtoaisi.
Taidanpa sitten ottaa itseäni niskasta kiinni ja lähteä palloilemaan tuonne Kättärin kulmille jos siellä tulisi se ahaa-elämys! Se taloja yhdistävien käytävien mahdollisuuskin olisi selvitettävä- ilmeisesti siitä ei vielä varmuutta ole tullut?
Samaten pitää kaivaa jostain aikakauden juorulehdet yms. jos niistä jotain vielä edes sivulauseesta irtoaisi.
-
Peräkylän Maigret
- Javier Pena
- Viestit: 1844
- Liittynyt: Ke Heinä 04, 2007 11:17 pm
- Paikkakunta: Pariisi
Varmaan tuo todennäköisin kävelyreitti, mikä se sitten lieneekään, on saatu selville kuulemalla esim. sisarta. Hän varmaan tiesi mitä reittiä Susannella oli tapana käyttää.Kylli kirjoitti:Kylli siihen reitille olisi sitä ratikkakiskoa jäänyt vaikka Susanne olisikin Vallilan laakson kautta oikaissut. Mistä tiedämme, ettei se ollut se reitti, jota Susanne yleensäkin (tapojensa orjana) käytti? Häntä on kuvattu itsetietoiseksi naiseksi joka arvattavasti on jo ikänsä perusteella ollut hyvässä fyysisessä kunnossa (ei myöskään tietojen mukaan kovasti harrastanut baarielämää), joten en ihmettelisi yhtään, vaikkei deekuja olisikaan pelännyt.
Jos Susanne pelkäsi jonkun seuraavan autolla, olisi pöpelikköreitti perusteltu siltäkin kantilta. Ja sieltä niitä silminnäkijöitä ei ehkä niin löytyisikään vaikka kuinka kyseltäisiin...
Kylli uskoo siis, että joko Susanne sai matkan varrelta kyydin, jonka kuski pysäytti jonkin matkan päähän Susannen kotitalosta välttääkseen näköhavainnot autosta.
Tai että jos Susanne käveli, reitti kulki laakso poikki.
Pistää kyllä miettimään tuo josko Susanne pelkäsi jotakuta tai ainakin oli varuillaan ja tarkasti siksi siinä Hesperian pihalla tilanteen. Saavuttiko pelätty henkilö Susannen siinä matkan varrella ja sai suostuteltua hänet kyytiinsä? Heltyikö Susanne selvittelemään välejä vielä kertaalleen? Seurasiko kuski väsynyttä Susannea kotiovelle, tunkien rappuun suostutteluaikeissa? Komensiko/kehoittiko Susanne miehen pyöräkellariin ettei herättäisi huomiota rappukäytävässä kinaamalla..?
Kuka osaisi kertoa vaikkap että onko mikään edellämainituista edes mahdollista ihan Susannen luonteen perusteella? Viralliselta taholta ei kai ole kuulumassa mitään uutta (=ei jo meidän tiedossamme olevaa) ja ketju alkaa mennä kohta samojen seikkojen pyörittelyksi.
Tuo intohimoisen rakastajan teoria (tai mikä nimitys olisi parempi) on siinä mielessä ongelmallinen vaikka muuten hyvä onkin, että poliisi on varmasti kartoittanut hyvin tarkkaan tämän näkökulman. Kaikki suhteet, suhteenpoikaset yms. on varmasti kaivettu esiin ja eiköhän samassa taloudessa elänyt sisar tai muut bestikset ole kuitenkin olleet jyvällä jonkin verran siitä mitä Susanne elämässä tapahtui. Tai ainakin osapuilleen tiesivät.
Tuo SEURA-lehti 12.11.1976 kun jostain löytyisi, niin siinä voisi olla sellasia näkökulmia, jotka vuosien varrella on liuennut syyttä pois keskustelusta.
Peräkylän Maigret kirjoitti:Varmaan tuo todennäköisin kävelyreitti, mikä se sitten lieneekään, on saatu selville kuulemalla esim. sisarta. Hän varmaan tiesi mitä reittiä Susannella oli tapana käyttää.
Tuo intohimoisen rakastajan teoria (tai mikä nimitys olisi parempi) on siinä mielessä ongelmallinen vaikka muuten hyvä onkin, että poliisi on varmasti kartoittanut hyvin tarkkaan tämän näkökulman. Kaikki suhteet, suhteenpoikaset yms. on varmasti kaivettu esiin ja eiköhän samassa taloudessa elänyt sisar tai muut bestikset ole kuitenkin olleet jyvällä jonkin verran siitä mitä Susanne elämässä tapahtui. Tai ainakin osapuilleen tiesivät.
Tuo SEURA-lehti 12.11.1976 kun jostain löytyisi, niin siinä voisi olla sellasia näkökulmia, jotka vuosien varrella on liuennut syyttä pois keskustelusta.
Totta, sisarusten tietämys isosiskon tavoista on varmasti kartoitettu. Mutta kun julkisuudessa ei ole kerrottu mikä se reitti on niin joudumme arvailemaan. Mutta eiköhän ne vaihtoehdot ole jo läpikäyty... (Edelleen: ne huoltsikan suharit olisivat varmasti nähneet Susannen jos hän olisi mennyt siitä ohi. Pääsinpä jankuttamaan
Ex-rakastajat on aivan taatusti kaivettu esiin niin tarkkaan kuin mahdollista. Mutta (palatakseni omaan lemppariteoriaani): jospa kyseessä oli varattu, arvostettu ja arvovaltainen mies, kenties Susannea vanhempi (mahdollistaa joskus tietynlaisen ihailun vastapuolessa ja sitä kautta vallan käytön), mahdollisesti saman työnantajan palveluksessa (mitenkähän ko. työnantaja suhtautui tuohon aikaan työntekijöiden välisiin rakkaussuhteisiin?)? Suhde oli pidettävä visusti salassa. Läheiset saattoivat tietää korkeintaan, että joku on kierroksessa, mutteivat varsinaista henkilöllisyyttä. Jos tekijällä oli niin paljon pelissä jo suhteen aikana, saatika sen päättyessä mahdollisesti kyyneliin ja paljastusuhkauksiin (vaimolle, pomoille, sukulaisille, työkavereille...), että mopo ns. karkasi käsistä...?
Seura:n haku on käynnissä. Vielä ei ole tärpännyt mutta lukuisia rattoisia lukuhetkiä vanhojen lehtien parissa vietin kesällä mökkeillessä ja tarttuipa sieltä pari muuta mielenkiintoista artikkelia haaviin. Kiitoksia Maigretille lehden numerosta. Kylli me se vielä löydetään.
Yö ja aamu jokainen, jollekin on viimeinen. Joka ilta, joka yö, jonkun sydän riemuin lyö. Jonkun sydän riemuin lyö, jonkun osa ikiyö...
Onnea Kyllille Seuranhakuun
Tuolla Länsi-Pasilan lehtitalossa on varmaan jonkinlaiset arkistot jos suostuvat sieltä kaivamaan? Ja saattaa se jotain tietysti maksaakin? Pitääpä soitella sinne...
Jankutukseen taidan itsekin hieman sortua, mutta tuohon reittiasiaan sen verran, että Velon Unskan mainitsinkin lähinnä sen poissulkevan luonteen vuoksi. Eli vilkkaana paikkana noita havaintoja olisi jopa todennäköisesti tullut. Niityn poikki sitten vaan!
S.L.:n luonteenpiirteistä oli tuossa aiemmin puhetta ja arvailua niin kannetaan siitäkin jokunen hatara korsi kekoon:
-S.L. toimi asiakaspalvelutyössä eli voi olettaa hänen olleen ulospäinsuuntautunut. Miten tämä on sitten ilmennyt? Herkästi ainakin lähti Norjalaisen matkassa vaikkei ilmeisesti tätä entuudestaan tuntenut.
-S.L.:a kuvailtiin itsevarmaksi ja omanarvon tuntevaksi. Oliko hän ulospäinsuuntautuneisuuden ohella myös ns. rohkea lähtemään uusiin tilanteisiin? Saattoiko joku pitää häntä koppavana, ylimielisenä tai kylmänä? Nämä ominaisuudet olisivat varmasti ärsyttäneet saatille ja pidemmällekin yrittäneitä rukkaset saaneita kandidaatteja.
-S.L. ei siis ilmeisesti juuri viihtynyt ravintoloissa? Missä tämä ilm. ulospäinsuuntautunut nuori nainen hoiti sosiaalisten kontaktien tarpeensa? Oliko hänellä jotain harrastuksia, opintoja tms.?
Näihin arvailuihin pohjaten on mahdollista, että mies johon S.L. olisi ollut niin viehtynyt, että olisi antautunut yölliseen, kohtalokkaaseen, välienselvittelyyn on ollut sellainen Kyllin kuvailema itsevarma ja charmantti herrasmies.
Tuolla Länsi-Pasilan lehtitalossa on varmaan jonkinlaiset arkistot jos suostuvat sieltä kaivamaan? Ja saattaa se jotain tietysti maksaakin? Pitääpä soitella sinne...
Jankutukseen taidan itsekin hieman sortua, mutta tuohon reittiasiaan sen verran, että Velon Unskan mainitsinkin lähinnä sen poissulkevan luonteen vuoksi. Eli vilkkaana paikkana noita havaintoja olisi jopa todennäköisesti tullut. Niityn poikki sitten vaan!
S.L.:n luonteenpiirteistä oli tuossa aiemmin puhetta ja arvailua niin kannetaan siitäkin jokunen hatara korsi kekoon:
-S.L. toimi asiakaspalvelutyössä eli voi olettaa hänen olleen ulospäinsuuntautunut. Miten tämä on sitten ilmennyt? Herkästi ainakin lähti Norjalaisen matkassa vaikkei ilmeisesti tätä entuudestaan tuntenut.
-S.L.:a kuvailtiin itsevarmaksi ja omanarvon tuntevaksi. Oliko hän ulospäinsuuntautuneisuuden ohella myös ns. rohkea lähtemään uusiin tilanteisiin? Saattoiko joku pitää häntä koppavana, ylimielisenä tai kylmänä? Nämä ominaisuudet olisivat varmasti ärsyttäneet saatille ja pidemmällekin yrittäneitä rukkaset saaneita kandidaatteja.
-S.L. ei siis ilmeisesti juuri viihtynyt ravintoloissa? Missä tämä ilm. ulospäinsuuntautunut nuori nainen hoiti sosiaalisten kontaktien tarpeensa? Oliko hänellä jotain harrastuksia, opintoja tms.?
Näihin arvailuihin pohjaten on mahdollista, että mies johon S.L. olisi ollut niin viehtynyt, että olisi antautunut yölliseen, kohtalokkaaseen, välienselvittelyyn on ollut sellainen Kyllin kuvailema itsevarma ja charmantti herrasmies.
Kyllillä kävi heti flaksi, Seuranhaku on jo ainakin teoriassa onnistunut! Seuran toimitus nimittäin kertoi, että Helsingin yliopiston kirjastossa on vanhojen Seurojen arkisto. Kuka kerkeää ekana (=haaste)?! 
Juuri samoin ajattelin sen huoltsikka-jengin kanssa kuin Cotton. Kumotkoon joku mutta jotenkin luulisin väsyneen suharin olevan altis ainakin pikkuisen kiinnittämään huomiota suloiseen, yksinäiseen (olettamus), öiseen naishahmoon.
Juuri samoin ajattelin sen huoltsikka-jengin kanssa kuin Cotton. Kumotkoon joku mutta jotenkin luulisin väsyneen suharin olevan altis ainakin pikkuisen kiinnittämään huomiota suloiseen, yksinäiseen (olettamus), öiseen naishahmoon.
Yö ja aamu jokainen, jollekin on viimeinen. Joka ilta, joka yö, jonkun sydän riemuin lyö. Jonkun sydän riemuin lyö, jonkun osa ikiyö...