Lumivyöry Muonion Pallastunturilla - äiti ja lapsi kuolivat

[Delphinus]

↑
Jep, ja aika yleistä nykyään ettei haluta kukkamerta kotiin, vaan ohjataan ne rahat johonkin keräykseen, ja sitä kautta hyötykäyttöön. Itse arvostan enemmän tämänkaltaista muistamista, kuin että kukat roskiin viikon päästä.

[brainstormy]

Kiitos Outs1der havainnekuvasta.

VaPePalaiset itse eivät saa ottaa rahaa vastaan, mutta lahjoitusten kautta voisi hankkia heille varusteita. Nyt heillä on omat varusteensa matkassa, kun lähtevät toimeksiannolle (ainakin täällä eteläisessä suomessa). En tiedä sitten onko pohjoisen vaativissa olosuhteissa järjestön varusteita saatavilla.
Me ollaan puolison kanssa veneilijöitä ja lahjoitetaan vuosittain vapaaehtoiselle meripelastusseuralle rahaa, on siis periaatteessa sama kun VaPePa.
Raha menee tosin heidän kaluston ylläpitämiseen ja varusteisiin yms. Itse pelastajathan eivät saa mitään rahaa toiminnastaan vaan tekevät sen vapaaehtoistyönä.

[PelderH]

Itse jouduin kerran keskelle lumimyrskyä kesävaelluksella Kebnekaisella. Vaikka ei nyt varsinaista hengenhätää ollut, niin kyllä siinä taas huomasi, kuinka arvaamaton sää on ja varsinkin tunturissa. Ennusteissa oli hieman huonoa säätä luvattu, mutta se toteutuikin sitten vähintään potenssiin kaksi. Mutta tietenkin piti reissuun lähteä, kun se oli sovittu ja valmistelut jo tehtynä, eikä se ennusteissa nyt niin pahalta näyttänyt, mitä todellisuus sitten olikin. Uskoisin, että suurin osa ihmisistä tekisi tällaisessa tilanteessa saman päätöksen, eikä siinä ole mielestäni mitään tuomittavaa, vaan kyseessä on täysin inhimillinen piirre. Nykyisessä työkulttuurissa lomat ovat kun ovat, ja niiden mukaan on sitten vain pyrittävä taipumaan jne.

Toki tuollakin reissulla olisi voinut käydä köpelösti, kun yhtenä vaihtoehtona harkitsimme nopeaa paluuta alaville maastoille ja paremmille keleille suorinta reittiä äkkijyrkkää ja lumen liukastamaa reittiä pitkin. Valitsimme sen sijaan pidemmän reitin, joka tarkoitti kolmen päivän märkää ja vituttavaa tarpomista aamusta iltaan. Onneksi joukossamme viisaus tiivistyi, mutta mietinpähän vain, mitä minusta olisi kirjoitettu, jos olisimme ottaneet riskaabelimman vaihtoehdon, ja joku olisi loukkaantunut pahasti tai jopa kuollut. Olisiko kaikki koko elämäni aikana hankitut kokemukset ja taidot tiivistetty yhteen epäonnistumiseen, niin kuin nyt tällä kyseessä olevalla uhrilla?

Se, mikä minua suoranaisesti oksettaa ihmisten kommenteissa, on, että yhden väärän liikkeen perusteella määritellään koko ihminen ja kuvitellaan tuntevamme hänet. Tämäkin uhri on saattanut tehdä ties kuinka paljon täydellisiä valintoja elämässään ja jopa tällä reissulla, mutta kun on tehty yksi väärä liike, niin ollaan turhia riskinottajia, huonoja äitejä ja vaikka mitä selfieposeerajia. Itse en henkilökohtaisesti tunne yhtään ihmistä, joka ei olisi tehnyt elämässään sellaista virhettä, joka ei olisi voinut huonolla tuurilla johtaa katastrofaaliseen lopputulemaan. Eikä tässä tapauksessa nyt ole edes kenelläkään varmaa tietoa, onko tuo katastrofaalinen lopputulema virheen vai puhtaan sattuman tuotosta, vaan kyse on puhtaasta spekukaatiosta ja sosiaalipornosta.

Tuli mieleen esimerkiksi lukemani kirja Roald Amundsenista. Toki ajat olivat täysin erit, mutta hänkin nuorena erätaitoja harjoitellessaan meinasi kuolla lumikuoppaan. Yksi ainoa virhe, eikä maailman kuuluisin naparetkeilijä olisi voinut saavuttaa kaikkea sitä, mitä sittemmin saavutti. Samoin noissa monissa tänne linktuissa vaellusblogeissa on tarinoita kaikenlaisista tilanteista. Jos joku niistä olisikin päättynyt huonosti, muistaisimmeko nuokin bloggaajat vain sen yhden virheen perusteella ja unohtaisimme kaikki onnistuneet asiat?

Ja sitten jotkut vielä syyllistävät eräopaskoulutusta tai pohtivat tosissaan lastensuojeluilmoitusta, ei herramunjee. Siihen on varmasti syynsä, miksi eräopaskoulutetuille sattuu enemmän vahinkoja kuin balettitanssinopettajille, eikä syy ole koulutuksen laadussa. Ei liene myöskään sattumaa, että esimerkiksi eräopas- ja sukelluskoulutuksissa käydään läpi lisäksi ensiapukoulutukset toisin kuin monissa muissa harrastuksissa.

Nuorten kanssa joka päivä työskentelevänä sen sijaan sanoisin, että suurin osa tämän päivän kaupunkilaislapsista on sellaisia, joista minun tekisi mieli tehdä lastensuojeluilmoitus esim. ruutuajan, ruokavalion, liikkumattomuuden ja/tai vanhempien heikon läsnäolon takia. Lisäksi olisi sitten varmaan syytä tehdä lastensuojeluilmoitus kaikista lapsista, joiden vanhemmat esim. ajavat autoa liian vähillä yöunilla, vaarallisesti ohittaen tai kiireessä ja stressissä. Väittäisin, että tuossa täysin arkipäiväisessä tilanteessa riskit ovat tilastojen mukaan huomattavasti korkeammat kuin tunturivaelluksessa, edes tammikuussa. Ja taas paljon maantiellä ajavana ihmisenä mietin tuota yhden virheen mahdollisuutta - oikesstaan kuka tahansa voi tehdä yhden katastrofaalisen virheen auton ratissa, eikä se vaadi kuin sekunnin murto-osan, mutta en minä ainakaan lähtisi sen perusteella kummemmin arvioimaan ihmisen ajokokemusta ja -taitoja.

Sen verran, mitä tuota Strömsön jaksoa katsoin, niin vähintään 90% olen tämän uhrin kanssa samaa mieltä lasten hyvinvoinnista ja kasvatusmetodeista. Ehkä muidenkin pitäisi mielummin miettiä, mitä näistä voitaisiin oppia. Ei nyt tarvitse täyttä Captain Fantasticia vetää, mutta kun itse näen joka päivä työssäni sen kääntöpuolen, niin ei pari tosielämän Ben Cashia olisi tosiaan pahitteeksi. Ja mielestäni on myös aivan turhaa spekulaatiota siitä, että 12-vuotias lapsi olisi pakotettu mukaan jonkun yhden vanhan kuvan ilmeen takia. Oletteko koskaan edes nähneet hyvässä ilmapiirissä kasvatettuja lapsia? Ovat yleensä innoissaan vanhempien kanssa tekemässä vaikka ja mitä, ja usein ottavat harrastukset jopa vanhempiaan totisemmin. Puhumattakaan sitten siitä, että lastensuojelun tilanne on monissa kunnissa niin katastrofaalinen, että noilla ilmoituksilla on saman verran painoarvoa kuin vessapaperilla, mutta se onkin sitten kokonaan toinen keskustelu...

Monista kommenteista paistaa kyllä kirkkaasti läpi puhdas näppäimistösoturius ja/tai täysi kokemattomuus lapsista ja niiden kasvatuksesta. Todellisuudessa nyt tehtiin, ehkä, yksi virhe, jolla oli sitten pahimmat mahdolliset seuraukset. Ei auta, vaikka tämäkin uhri olisi miljoonan vaelluskerran kokemuksella liikkeellä ja/tai tuo reitti oltaisiin kaamosvaellettu miljoonaan kertaan, joidenkin mielestä tämä yksi virhe kertoo kaiken tarvittavan eikä millään muulla ole väliä.

[Jessica-Fletcher]

↑
No uskoisin että Vaasalaiset ainakin. Tämä tapa on yleistymässä meilläkin, mallia otettu muualta ettei "haaskattaisi" rahaa kuihtuviin kukkasiin vaan ne voisi halutessaan lahjoittaa johonkin kestävämpään tarkoitukseen. Uskon että perheellä on tässä kaunis ajatus kerätä rahaa esim. liikuntavälineisiin tai johonkin mikä oli äidin sydäntä lähellä. Eiköhän tätä pian avata enempi, en tosiaan usko että tässä nyt ollaan äidistä orvoiksi jääneille keräämässä rahaa.

Minusta nimenomaan viitataan omiin lapsiin. Tällaisen kuvan minä saan tekstistä.

"...öppna ett konto till förmån för barnens skolgång."

Itse olisin kirjoittanut "..för barns skolgång." jos haluaisin viitata yleisesti lapsiin eikä tiettyihin (omiin) lapsiin.

[brainstormy]

Hyvä kirjoitus PelderH ja hyviä pointteja, mutta silloin kun se yksi virhe vie lapsen elämän, tekee siitä virheestä rutkasti isomman ja tuomittavamman.
Näin paljoa ei tämä olisi aiheuttanut täälläkään keskustelua, jos aikuinen olisi riskeerannut vain itsensä ja menehtynyt.
Se lapsi olisi pitänyt jättää tältä reissulta kotiin.

[maxi]

Syy lapsen kuolemaan oli yksinomaan äidin, kaikki muu on turhaa selittelyä. Opettajilla on ilmeisesti liikaa lomaa ja aikaa harrastella vaikka eräoppaaksi. Tunturiin ei pidä tällaisten amatöörien lähteä ja vielä tuolla kelillä.

Kenen syy oli lapsen syntymä?
Tyhmää kommentointia sinällään kun sen paremmin minä tai sinä kuin kukaan muukaan sivullinen pystyy vaikuttamaan tapahtumien kulkuun.
Päätös on ollut perheen sisällä, koko porukka on liikunnallisia ja haluavat tehdä omia asioitaan. Joskus siitä selviää ja useimmitenkin, nyt kävi näin ja siitä syyttely on kuin kirveen kiveen hakkaamista ihan turhaa. En välitä siitä miksi äiti teki itsepintaisia päätöksiä se oli hänen valinta. Ei kuitenkaan tehnyt oikeita valintoja ja nyt päätyi kylmiöön. Avunpyyntö soitto ei ollut antanut osviittaa hätäpelastustehtävästä, mutta hetimiten on jouduttu lumivyöryyn.
Joillakin ihmisillä ei ole sitä itsesuojeluvaistoa ja uhmataan mitä eriskummallisilla asioilla ja tekemisillä sitä henkiriepua ihan kuin olisivat kuolemattomia.

[ginganagareboshigin]

Itse jouduin kerran keskelle lumimyrskyä kesävaelluksella Kebnekaisella. Vaikka ei nyt varsinaista hengenhätää ollut, niin kyllä siinä taas huomasi, kuinka arvaamaton sää on ja varsinkin tunturissa. Ennusteissa oli hieman huonoa säätä luvattu, mutta se toteutuikin sitten vähintään potenssiin kaksi. Mutta tietenkin piti reissuun lähteä, kun se oli sovittu ja valmistelut jo tehtynä, eikä se ennusteissa nyt niin pahalta näyttänyt, mitä todellisuus sitten olikin. Uskoisin, että suurin osa ihmisistä tekisi tällaisessa tilanteessa saman päätöksen, eikä siinä ole mielestäni mitään tuomittavaa, vaan kyseessä on täysin inhimillinen piirre. Nykyisessä työkulttuurissa lomat ovat kun ovat, ja niiden mukaan on sitten vain pyrittävä taipumaan jne.

Toki tuollakin reissulla olisi voinut käydä köpelösti, kun yhtenä vaihtoehtona harkitsimme nopeaa paluuta alaville maastoille ja paremmille keleille suorinta reittiä äkkijyrkkää ja lumen liukastamaa reittiä pitkin. Valitsimme sen sijaan pidemmän reitin, joka tarkoitti kolmen päivän märkää ja vituttavaa tarpomista aamusta iltaan. Onneksi joukossamme viisaus tiivistyi, mutta mietinpähän vain, mitä minusta olisi kirjoitettu, jos olisimme ottaneet riskaabelimman vaihtoehdon, ja joku olisi loukkaantunut pahasti tai jopa kuollut. Olisiko kaikki koko elämäni aikana hankitut kokemukset ja taidot tiivistetty yhteen epäonnistumiseen, niin kuin nyt tällä kyseessä olevalla uhrilla?

Se, mikä minua suoranaisesti oksettaa ihmisten kommenteissa, on, että yhden väärän liikkeen perusteella määritellään koko ihminen ja kuvitellaan tuntevamme hänet. Tämäkin uhri on saattanut tehdä ties kuinka paljon täydellisiä valintoja elämässään ja jopa tällä reissulla, mutta kun on tehty yksi väärä liike, niin ollaan turhia riskinottajia, huonoja äitejä ja vaikka mitä selfieposeerajia...

Kiitos kun jaksoit nähdä vaivaa ja kirjoitit tämän hyvän kirjoituksen. Olen kanssasi täysin samoilla linjoilla.

[SmileToad]

Toivottavasti asiaa käsitellään realistisesti naisen koulussa. Oppilaat eivät ansaitse perusteetonta pelottelua luonnon ennakoimattomuudesta ja sattumanvaraisuudesta, vaan tässä on heille hyvä tilaisuus oppia varautumisesta, tilannearvion säännöllisestä päivittämisestä, ihmisen rajallisuudesta jne.
Vähän isommille voi puhua ihmisaivojen tempuista kuten vahvistusharhasta ja ylivoimaisuusharhasta.

[Sellaista]

Itse jouduin kerran keskelle lumimyrskyä kesävaelluksella Kebnekaisella. Vaikka ei nyt varsinaista hengenhätää ollut, niin kyllä siinä taas huomasi, kuinka arvaamaton sää on ja varsinkin tunturissa. Ennusteissa oli hieman huonoa säätä luvattu, mutta se toteutuikin sitten vähintään potenssiin kaksi. Mutta tietenkin piti reissuun lähteä, kun se oli sovittu ja valmistelut jo tehtynä, eikä se ennusteissa nyt niin pahalta näyttänyt, mitä todellisuus sitten olikin. Uskoisin, että suurin osa ihmisistä tekisi tällaisessa tilanteessa saman päätöksen, eikä siinä ole mielestäni mitään tuomittavaa, vaan kyseessä on täysin inhimillinen piirre. Nykyisessä työkulttuurissa lomat ovat kun ovat, ja niiden mukaan on sitten vain pyrittävä taipumaan jne.

Toki tuollakin reissulla olisi voinut käydä köpelösti, kun yhtenä vaihtoehtona harkitsimme nopeaa paluuta alaville maastoille ja paremmille keleille suorinta reittiä äkkijyrkkää ja lumen liukastamaa reittiä pitkin. Valitsimme sen sijaan pidemmän reitin, joka tarkoitti kolmen päivän märkää ja vituttavaa tarpomista aamusta iltaan. Onneksi joukossamme viisaus tiivistyi, mutta mietinpähän vain, mitä minusta olisi kirjoitettu, jos olisimme ottaneet riskaabelimman vaihtoehdon, ja joku olisi loukkaantunut pahasti tai jopa kuollut. Olisiko kaikki koko elämäni aikana hankitut kokemukset ja taidot tiivistetty yhteen epäonnistumiseen, niin kuin nyt tällä kyseessä olevalla uhrilla?

Se, mikä minua suoranaisesti oksettaa ihmisten kommenteissa, on, että yhden väärän liikkeen perusteella määritellään koko ihminen ja kuvitellaan tuntevamme hänet. Tämäkin uhri on saattanut tehdä ties kuinka paljon täydellisiä valintoja elämässään ja jopa tällä reissulla, mutta kun on tehty yksi väärä liike, niin ollaan turhia riskinottajia, huonoja äitejä ja vaikka mitä selfieposeerajia. Itse en henkilökohtaisesti tunne yhtään ihmistä, joka ei olisi tehnyt elämässään sellaista virhettä, joka ei olisi voinut huonolla tuurilla johtaa katastrofaaliseen lopputulemaan. Eikä tässä tapauksessa nyt ole edes kenelläkään varmaa tietoa, onko tuo katastrofaalinen lopputulema virheen vai puhtaan sattuman tuotosta, vaan kyse on puhtaasta spekukaatiosta ja sosiaalipornosta.

Tuli mieleen esimerkiksi lukemani kirja Roald Amundsenista. Toki ajat olivat täysin erit, mutta hänkin nuorena erätaitoja harjoitellessaan meinasi kuolla lumikuoppaan. Yksi ainoa virhe, eikä maailman kuuluisin naparetkeilijä olisi voinut saavuttaa kaikkea sitä, mitä sittemmin saavutti. Samoin noissa monissa tänne linktuissa vaellusblogeissa on tarinoita kaikenlaisista tilanteista. Jos joku niistä olisikin päättynyt huonosti, muistaisimmeko nuokin bloggaajat vain sen yhden virheen perusteella ja unohtaisimme kaikki onnistuneet asiat?

Ja sitten jotkut vielä syyllistävät eräopaskoulutusta tai pohtivat tosissaan lastensuojeluilmoitusta, ei herramunjee. Siihen on varmasti syynsä, miksi eräopaskoulutetuille sattuu enemmän vahinkoja kuin balettitanssinopettajille, eikä syy ole koulutuksen laadussa. Ei liene myöskään sattumaa, että esimerkiksi eräopas- ja sukelluskoulutuksissa käydään läpi lisäksi ensiapukoulutukset toisin kuin monissa muissa harrastuksissa.

Nuorten kanssa joka päivä työskentelevänä sen sijaan sanoisin, että suurin osa tämän päivän kaupunkilaislapsista on sellaisia, joista minun tekisi mieli tehdä lastensuojeluilmoitus esim. ruutuajan, ruokavalion, liikkumattomuuden ja/tai vanhempien heikon läsnäolon takia. Lisäksi olisi sitten varmaan syytä tehdä lastensuojeluilmoitus kaikista lapsista, joiden vanhemmat esim. ajavat autoa liian vähillä yöunilla, vaarallisesti ohittaen tai kiireessä ja stressissä. Väittäisin, että tuossa täysin arkipäiväisessä tilanteessa riskit ovat tilastojen mukaan huomattavasti korkeammat kuin tunturivaelluksessa, edes tammikuussa. Ja taas paljon maantiellä ajavana ihmisenä mietin tuota yhden virheen mahdollisuutta - oikesstaan kuka tahansa voi tehdä yhden katastrofaalisen virheen auton ratissa, eikä se vaadi kuin sekunnin murto-osan, mutta en minä ainakaan lähtisi sen perusteella kummemmin arvioimaan ihmisen ajokokemusta ja -taitoja.

Sen verran, mitä tuota Strömsön jaksoa katsoin, niin vähintään 90% olen tämän uhrin kanssa samaa mieltä lasten hyvinvoinnista ja kasvatusmetodeista. Ehkä muidenkin pitäisi mielummin miettiä, mitä näistä voitaisiin oppia. Ei nyt tarvitse täyttä Captain Fantasticia vetää, mutta kun itse näen joka päivä työssäni sen kääntöpuolen, niin ei pari tosielämän Ben Cashia olisi tosiaan pahitteeksi. Ja mielestäni on myös aivan turhaa spekulaatiota siitä, että 12-vuotias lapsi olisi pakotettu mukaan jonkun yhden vanhan kuvan ilmeen takia. Oletteko koskaan edes nähneet hyvässä ilmapiirissä kasvatettuja lapsia? Ovat yleensä innoissaan vanhempien kanssa tekemässä vaikka ja mitä, ja usein ottavat harrastukset jopa vanhempiaan totisemmin. Puhumattakaan sitten siitä, että lastensuojelun tilanne on monissa kunnissa niin katastrofaalinen, että noilla ilmoituksilla on saman verran painoarvoa kuin vessapaperilla, mutta se onkin sitten kokonaan toinen keskustelu...

Monista kommenteista paistaa kyllä kirkkaasti läpi puhdas näppäimistösoturius ja/tai täysi kokemattomuus lapsista ja niiden kasvatuksesta. Todellisuudessa nyt tehtiin, ehkä, yksi virhe, jolla oli sitten pahimmat mahdolliset seuraukset. Ei auta, vaikka tämäkin uhri olisi miljoonan vaelluskerran kokemuksella liikkeellä ja/tai tuo reitti oltaisiin kaamosvaellettu miljoonaan kertaan, joidenkin mielestä tämä yksi virhe kertoo kaiken tarvittavan eikä millään muulla ole väliä.

No onpas taas kommentti. Minulla on lapsi ja tiedän jotain kasvatuksesta, ja juu virheitä on tullut ihan kaikilla elämän osa-alueillla. Mutta tämä yksi virhe tällä extremen hakijalla oli todella sitten se viimeinen ja täysin vältettävissä ja tässä tapauksessa myös lapsi sai surmansa. Autolla liikkuminen voi olla jopa aina välillä välttämätöntä ja lapsikin voi olla mukana, ja juu, voi sattua kolari ym. Mutta extreme-lajit, joista tämä äiti ihan omien sanojenkin mukaan haki yhä vain enemmän haasteita ja videoiden mukaan on jo ollut aiemminkin aikas täpärät olosuhteet lapsen kanssa, on sitten aika oma valinta.

[poliisikoiran pentu]

4 vuotias lapsi ( ilm. just tämä Sindre) pakotettu ajamaan pyörällä 120 km, koska lapsi *haluaa*. Niin, haluaa miellyttää vanhempiaan.

Luoja mitä tyyppejä, keski-ikäisiä addikteja

Juuri näin. Ja jotenkin juuri tämä nuorin Sindre on ollut toistamiseen henkeä ja terveyttä uhkaavien riskien kohteena. Hän oli juuri se 1-vuotias, jonka hieman huolissaan oleva Strömsö-toimittaja mainitsee, kun on puhe perheen epäonnisesta telttaretkestä. Telttaretkestä ei kerrota ainakaan tässä kohdin tarkemmin, mutta kun toimittaja kuvaa sitä "kovaksi jutuksi" niin jotain etenkin 1-vuotiaalle ikävää ja uhkaavaa siellä on sattunut.

Ja sitten tämä, että nuorin Sindre on polkenut 4-vuotiaana pyörää 130 km (150 km retkestä)! Tuohon kuulostaa taas pelkältä rääkiltä, kidutukselta... varmasti on kroppaan sattunut. (Strömsö-jakso: https://areena.yle.fi/1-3119281 )

Jopa tähän kuvaan on saatu riskitilanne: https://www.polkuped.fi/fi/page/meista Yksi lapsista (nuorin Sindre taas?) seisoo äitinsä olkapäillä, vain nilkoista pidetään kiinni. Tuosta kun horjahtaa ja retkahtaa alas miten sattuu...

Vanhemmuus on yliarvostettua.

Mulle tästä surullisesta Sindre-tapauksesta tulee mieleen, ettei hänestä ja hänen terveydestään/turvallisuudestaan ole kyllä välitetty. Vanhempien pitäisi suojella, huolehtia, varoitella, ottaa lapsen/nuoren omat tarpeet huomioon eikä ainakaan vetää tämmöisiin tuskallisiin ja henkeä uhkaaviin vaaroihin, jotka voivat lopulta jopa tuhota (ainakin riskit ovat olemassa).

[CSI]

Nyt kun on paljon käyty myös keskustelua isän avaamasta ”koulutusrahastosta” ja kommentteja siitä on tullut puolesta ja vastaan. Niin itse lähinnä mietin, että äidillä luulisi olleen kattava vakuutus vastaavan murheellisen skenaarion varalta, sillä mitä nyt hänen somekanaviltaan on pääteltävissä niin riskiä ei ole ennenkään varsinaisesti kaihdettu. Nojoo, toivon tosiaan, että vakuutukset on ollut kunnossa eikä tarvitse nojata tuntemattomien ihmisten lahjoituksiin.

Leskeneläke ja myös lapsen eläke pitäisi toimia ja auttaa.

Vapaaehtoisille pelastajille pitäisi kerätä lahjoituksia, kuten täällä on kirjoitettu. Fiksut paikalliset poromiehet ym joutuvat kouhottavia pösilöitä tunturilta kaivelemaan.

Jos jonnekin rahaa annan tämän keissiin johdosta niin noille vapaaehtoisille tai johonkin toimintaan, millä ennaltaehkäistään tämmöinen pösilöiden tunturiretkeily.

Isä ei rahojani tarvitse. Hän saa vaimonsa leskeneläkkeen. Lapset saa lapsieläkkeet. Lisäksi tulee vielä yksinhuoltajan etuudet.

Normaaliin hyvään taloudenpitoon kuuluu, että jos on isommasti puolisoilla yhteistä velkaa esim. asunnon vuoksi, niin on otettu henkivakuutus, jolla kuitataan velat pois. Jos ei ole otettu, niin omaa perseilyä ja sitä en rupea paikkaamaan samarialaista esittäen.

Kyllä nämä rantaruottalaiset rahanvinkujat pärjää ihan hyvin ilman mitään lahjoituksia ja sillä siisti.

[Mystique]

---
Asiasta toiseen. Ajelin eilen maantiellä. Olin noin 150 km päässä Pallastunturilta etelään maantiellä. Puhelimen paikannus haeskeli *kauan* omaa sijaintiaan (huvin vuoksi pistin päälle kun halusin että gmaps laskee mulle perilletuloajan, ajamisnavingointiin en sitä vars. tarvinnut)

Meni minuutteja ennenkuin puhelin oli paikkansa selvittänyt ja kannattaa huomata, että puhelin ei ole tuossa asiassa pelkästään GPS:N varassa vaan voi käyttää esim. ohi vilahtavia WLAN verkkoja ja niiden paikkatietoja oman likimääräisen sijaintinsa selvittämiseen ja myös GPS position nopeutettuun selvittämiseen (ns. A-GPS).

Sää oli eilen kuulas...kirkas maantiellä ja pakkanen vaihteli -26 ja -33 asteen välillä. Yllättävän haasteellista tuntui olevan vehkeelle position löytäminen.

Tuon perusteella olet ajellut tyylin Jääskössä ja siellä nyt niitä asukkaita kovin paljon ole vt verkkoihin.
Mutta tasaistakin eli pitäisi saada signaali aika hyvin
Täytyypä kysyä tutulta, joka siellä suunnassa asuu.

Ollaan paljon ajettu Sieppijärvi-Lohiniva- Kierinki akselilla ja meillä on jokainen puhelin (IPhone & Samsung) näyttänyt just eikä melkein lokaation.
Ainoa missä operaattorikohtainen ongelma tulee on Unarin kappelin kohdalla koska verkko katoaa.
Ollut viimeiset 15 vuotta sillai.

Etsijät iltapäivän päätteeksi tavoittivat vaeltajia, jotka edelleen olivat Nammalakurun tuvalla ja kertoivat äidin ja pojan lähteneen sieltä klo 10 kohti järkyttävää säätä ja onnettomia olosuhteita. Äidille ei neuvot olleet kelvanneet. He ymmärsivät jäädä odottamaan sääolosuhteiden paranemista.

Mikähän tätä äitiä on kinnannut jotta ollut pakko lähteä?
Jo aiemmin mainittu aikataulu ja että koulunkäynti varmaan alkaa Vaasan alueella maanantaina ja työpaikalla on oltava.

Olen itse tukenut vastaavia keräyksiä aiemmin, kuten tätäkin kun on tuttu perhe.

Mietittiin olisko laittanut jotakin keräykseen mutta ei laiteta koska tapahtunut on selkeästi virhearviointi aikuisen osalta ja näin ollen aikuisen oman tekemisen johdosta tapahtunut onnettomuus.

Kai vakuutuskin jotain korvaa?

[SmileToad]

…
Onneksi joukossamme viisaus tiivistyi, mutta mietinpähän vain, mitä minusta olisi kirjoitettu, jos olisimme ottaneet riskaabelimman vaihtoehdon, ja joku olisi loukkaantunut pahasti tai jopa kuollut. Olisiko kaikki koko elämäni aikana hankitut kokemukset ja taidot tiivistetty yhteen epäonnistumiseen, niin kuin nyt tällä kyseessä olevalla uhrilla?

Sulla on tosi hyvä pointti, mutta ei kuitenkaan verrattavissa tähän tapaukseen. Suurimpana erona se, että et ollut esiteinin kanssa kahdestaan siellä tekemässä hyviä tai huonoja päätöksiä. Et edes toisen aikuisen kanssa kahdestaan, vaan viisaasti isossa porukassa.

Jos sitten porukan neuvoista huolimatta olisit painellut sitä rinnettä alas, niin ehkäpä valintaasi olisi jälkikäteen ihmetelty, että oliko pää mennyt sekaisin vai mitä. Ei olisi tuomittu, koska olisit tapattanut vain itsesi etkä muita.

Lisäksi sinä olisit tehnyt väärän päätöksen vain yhden kohtalokkaan kerran, lähteä rinnettä alas. Tässä päätös tehtiin metri metriltä uudestaan, minuutti ja tunti toisensa perään uudestaan. Joka suksen työnnöllä olisi ollut mahdollista kääntyä vaarallisissa oloissa takaisin turvaan, mutta tehtiin päätös joka työnnöllä jatkaa eteenpäin suurempaan vaaraan.

[ruusumaa]

Tuohan on aivan kamala tuo Areena-juttu.

"Turvallisuus on tärkeintä". No niin näytti olevan.

[Sestoelemento]

Hyvä kirjoitus PelderH ja hyviä pointteja, mutta silloin kun se yksi virhe vie lapsen elämän, tekee siitä virheestä rutkasti isomman ja tuomittavamman.
Näin paljoa ei tämä olisi aiheuttanut täälläkään keskustelua, jos aikuinen olisi riskeerannut vain itsensä ja menehtynyt.
Se lapsi olisi pitänyt jättää tältä reissulta kotiin.

Juuri näin. Jos ei 12-v lapsi olisi ollut mukana, aikuisen ensimmäisellä vaativalla ja potentiaalisti hyvinkin vaativalla hiihtovaelluksella ilman kokeneemman aikuisen turvaa en olisi tänne sanaakaan kirjoittanut. Enintään, että meni tehdessään jotain mitä rakasti.

Lapsen, ja vain lapsen mukaan ottaminen ei vaan mene jakeluun. Se kyllä valitettavasti määrittelee henkilöä jonkun verran, koska se edellisen kirjoittajan kuvaama tilanne Kebnekaisella on irrelevantti, hetkessä tehtävä päätös. Tässä koko vaellukselle lähtö on ollut suunniteltu, ja sitä olisi voinut pohtia moneen kertaan uudestaan.