Lumivyöry Muonion Pallastunturilla - äiti ja lapsi kuolivat

[Vadelma-Aho]

Ketjussa on paljon monelta hyvää pohjintaa ja analyysia ja mielestäni keskustelu vain kulkee hyvin eteenpäin, kun asioista on eri mielipiteitä.

Jotainhan varusteissa tai niiden käytössä on ollut pielessä, kun äiti valitti Instagramissa miten tulee kylmä alle kahdessa minuutissa aina kun pysähtyy hiihtäessä pitämään pientä taukoa edes eväiden syömistä varten. Ei kai sellainen paleleminen kuulu kaamosvaellukseen? Myös öisin oli ollut kylmä. Olisiko äiti muka jaksanut lisäillä puita tulisijaan pitkin yötä? Useamman aikuisen vaeltaessa joku olisi aina jaksanut lisätä puita tuleen öisin.

Sitä en ymmärrä kuinka eräopas olisi voinut jättää huomioimatta lumivyöryvaaran tai ei tiennyt alueesta, jolla sellainen on erittäin mahdollinen. Eikö hänen olisi koulutuksensa perusteella pitänyt jo vaellusta suunnitellessa huomata kartasta, että loppumatkasta on kuru, joka täytyy kiertää kaukaa?

Tuulen merkitys on lähinnä siinä, että se muutti olosuhteet niin kylmiksi, että paleltumia olisi tullut jo ennen kuin pelastajat ehtivät paikalle.

Palelemiseen en osaa kommentoida, koska en ole nähnyt julkaisuja, joissa niistä kerrotaan. Jos yöllä on oikeasti paleltu, niin sitä vähän ihmettelen, koska heillä on kyllä ollut parin-kolmenkympin pakkasiin riittävät makuupussit ja alustat ja käsittääkseni kaikki yöt on vietetty tuvissa/kodissa, joissa olosuhteet on paljon helpommat kuin teltassa. Omiin silmiin osui vain julkaisu, jossa oli kuva makuupusseista ja maininta nimenomaan niin päin, että ovat tarjenneet hyvin, vaikka onkin luvattua viileämpää.

Mutta tuohon lumivyöryvaaran huomiointiin varsinaisesti tulin kommentoimaan. Se on valitettavan lapsen kengissä Suomessa, koska jostain syystä monella on sellainen mielikuva, että eihän Suomessa nyt mitään lumivyöryjä ole, ne kuuluu Alpeille yms. Käsivarressa esimerkiksi on Salmikuru Termisjärven tuvan läheisyydessä ja siitä hiihtää joka vuosi ehkä satakunta hiihtäjää läpi (vieraskirjan perusteella). KUKAAN ei koskaan mainitse lumivyöryvaarasta kirjassa mitään, vaikka se on kyseisessä kurussa ihan todellinen. Myöskin netti on pullollaan retkikertomuksia, jossa kerrotaan reitin menneen Salmikurun läpi ilman mainintoja turvallisuuden tarkastamisesta. Eli jostain valitettavasta syystä Suomessa saatetaan herkästi aliarvioida lumivyöryvaara. Sitä en sitten tiedä, että kuinka paljon menehtyneen eräopaskoulutuksessa on käyty sitä läpi.

EDIT: Tai toki Suomesta löytyy myös runsaasti talvivaellukseen oikeasti perehtyneitä, jotka ovat tutustuneet lumiturvallisuuteen yms. Mutta esim. nuo Salmikurun läpihiihtelijät ovat vieraskirjan mukaan tyypillisesti sellaisia setä- ja täti-ikäisiä henkilöitä, jotka ovat olleet liikkeellä ihanilla keväthangilla samoilla seuduilla jo viimeisen 20 vuoden ajan. Tämä vaeltajajoukko hiihtää tuvalta tuvalle useimmiten erittäin puutteellisin varustein (ei maastoyöpymiseen tarvittavia kamppeita).

[Yrjö Yrjönpoika]

...Ehkä aikuiset ovat nyt enemmän hereillä ja kiinnittävät enemmän huomiota tällaisiin ilmiöihin.

▪︎ Ehkäpä hetken aikaa, mutta todellisuudessa ihmisen muisti on lyhyt. Aivan kuten historiastakin olisi syytä oppia jotain, mutta siitäkin huolimatta historia toistaa itseään.

[Alien Alien]

Hyvä pointti tämä. Tosiaan voisi sanoa, että päivä puutteellisten varusteiden ja pitkän hiihdon jälkeen oli lapselle rankempi kuin ilta paremmin varustautuneille aikuisille, vapaaehtoisille ja pelastajille. Vaikka sitten myräkkä paheni vielä entisestään iltaa kohti. Ihmetyttää vain suuresti se, että mediassa korostetaan vielä 2 viikon jälkeenkin (!) huonoa säätä illalla, vaikka silloin kukaan ei edes menehtynyt. Aivan kuin haluttaisiin sekoittaa illan sää päivän säähän ja sanoa: mitään tämä äiti ei voinut tehdä, ylivoimainen luontoäiti oli se pahis.

Junamatkoista: yö istumapaikoilla vaihtoineen oli mielestäni umpipösilöä. LAPSEN jaksamista olisi pitänyt ajatella Yhtä halvalla olisi päässyt päiväjunassa, siinä olisi voinut pelata korttia, syödä eväitä ja viettää "laatuaikaa" lapsen kanssa. Mutta kohdistuiko pihiys myös kaikkeen muuhunkin hyvään, jota olisi pitänyt lapselle antaa? Turvallisuuteen, yksityisyyteen (esim. nakuilu somessa altistaa kiusaamiselle pedofiliasta puhumattakaan) lämpimiin ja sopiviin varusteisiin, monenlaisiin tarpeisiin... mielestäni kohdistui.

Jos minun pitäisi valita tämän äidin ja välillä jäätäviä ja kovia tuulia puhaltavan luontoäidin välillä, niin valitsisin jälkimmäisen. Luontoäidin kanssa kaikki on kuitenkin vapaaehtoista.

Kysymys on juurikin rasitusten kumulatiivisesta vaikutuksesta. Aikuisen kokema kylmäaltistus, energiavaje ja väsymys ei ole puoltakaan siitä, mitä lapsi kokee. Lapsen fyysiset ja henkiset kyvyt eivät myöskään millään muotoa kykene niitä käsittelemään saati niistä palautumaan, kestävyyskunnon, fyysisen ja psyykkisen kehityksen eritahtisuudesta johtuen. Mikäli lapsi vielä kokee, että kertomalla tunteistaan aiheuttaa pettymyksen vanhemmalleen, lapsi suojelee vanhempaansa vaikenemalla omasta olostaan. Vastaavasti hän voi yrittää kannustaa ja tukea vanhempaansa, koska rakastaa tätä ja haluaa suojella tätä. Lapsi myös tarkkailee ja tunnistaa vanhemman mielialan hyvin selkeästi ja pyrkii kaikin tavoin piristämään, jakamaan taakka yms. Käytös pohjautuu lapsen luonnolliseen pelkoon hylkäämisestä. Ihmislapsi ei luonnossa ole pärjännyt ilman ihmisaikuista, siksi syvän kiintymyssuhteen luominen ja ylläpitäminen on ollut lapsen selviämisen kannalta välttämätöntä, sillä se on taannut suojan, ruuan ja hoivan. Häiriöt varhaisissa kiintymyssuhteista voivat aiheuttaa läpi elämän kestävän trauman, sillä ne horjuttavat perusturvallisuuden tunnetta syvästi. Ihminen on psyko-fyysinen kokonaisuus, joka on kehittynyt pitkä lajikehityksen aikana, jossa moderniaika edustaa vain erittäin pientä fragmenttia.

Nykyajassa on kuitenkin trendinä sivuuttaa lasten erilaisuus suhteessa aikuisiin, vallitsevana kulttuurina on minäkeskeisyys, jossa asioita tarkastellaan asioita aikuisen näkökulmasta. Puhutaan miten lasten kanssa voi edelleen jatkaa itselleen tärkeää harrastusta ottamalla lapsi mukaan jne. Akuutin pikkulapsivaiheen jälkeen, lapsen eriytymistä ja oman persoonan kehittymistä olisi kuitenkin syytä alkaa tutkimaan ja tukemaan, jotta lapsesta voi kasvaa oma itsensä. Tässä vaiheessa voi kuitenkin muodostua intressiristiriitaa aikuisen ja lapsen persoonien välille. Siinä missä aikuinen rakastaa liikkumista lapsi voi rakastaa lukemista tai päinvastoin. Tilanteessa aikuinen on se, jonka tulisi kyetä joustamaan, kuuntelemaan ja hyväksymään erilaisuus, jottei lapsen tarvitse tukahduttaa ajatuksiaan vanhempaa miellyttääkseen. Lapsen kuunteleminen ei tietenkään tarkoita lapsen johtajuutta/rajattomuutta perheessä vaan se tarkoittaa aikuisen omaa motiivien tarkastelua. Onko tehtävä asia/reissu sellainen, jossa kaikkien osallistujien toiveet otetaan huomioon vai palveleeko se pääsääntöisesti vain osaa osallistujista. Sadaskerta kylpylässä lasten altaassa neljännen lapsen kanssa voi maistua puulta, kun itse enemmin viilettäisi rinnettä alas, mutta lapselle se on jotain uutta, ihmeellistä ja nautittavaa. Lapsi oppii aika nopeasti, minkä toiveen esittäminen tuottaa vanhemmalleen pettymyksen ja pyrkiikin valitsemaan toisin. Monista syistä johtuen ( kulttuuri, sukupuolten välinen tasa-arvo, yms) miehet kykenevät yleensä erottamaan omat itsekkäät reissut paremmin perheiden yhteisistä retkistä, äideille tämä on hankalampaa, jolloin äidin reissusta tulee ns. perhereissu. Aikuiset tarvitsevat omia reissujaan kuten myös tarvitaan yhteisiä perhereissuja. Lapselle ei ole tavoitteet ja niiden saavuttaminen merkityksellisiä vaan yhdessä vietetty aika. Aikuisilla usein tavoiteasettelu on merkityksellistä, joka voi arvona ohittaa yhteisen ajan. Tässä tapauksessa lapselle reissu olisi ollut mahtava ja onnistunut vaikka Pyhäkerossa olisi vietetty koko aika päiväretkiä tehden, tosin kuin aikuiselle, joka haluaa vaeltaa reitin pisteestä A pisteeseen B.

Kommentoin tuohon boldattuun liittyen. Tässä linkatussa tutkimuksessa tarkasteltiin 8-12-vuotiaiden poikien fyysistä rasitusta ja palautumista verrattuna aikuisverrokkiryhmiin. Toinen näistä verrokkiryhmistä ei kuntoillut laisinkaan, ja toinen muodostui kestävyysurheilijoista. Testeissä 8–12-vuotiaat pojat suoriutuivat paremmin kuin kuntoilemattomat aikuiset, ja tulokset olivat samaa luokkaa kestävyysurheilijoiden kanssa. He jopa palautuivat rasituksesta hieman nopeammin kuin kestävyysurheilijat.

"These results could explain why the rate and magnitude of fatigue in prepubertal children are similar to well-trained adult endurance athletes and why they recover faster from high-intensity exercise than untrained adults."

https://www.frontiersin.org/articles/10 ... 00387/full

Muutoinhan tuo sinun tekstisi kiintymyssuhteineen oli varmasti enemmän sellaista yleisemmän tason pohdintaa, joka ehkä sopii tähän tapaukseen tai sitten ei. Ehkä juuri tämän kyseisen lapsen kohdalla reissu ei olisikaan ollut mahtava ja onnistunut, jos olisi typistetty vain päiväretkiin? Me ollaan niin erilaisia, lapsetkin.

Tieteessä tutkimuksia voi olla samaankin asiaan liittyen hyvinkin eri näkökulmista ja tuottaa toisinaan vastakkaisia johtopäätöksiä. Kohdassa tekstiäni puhuin nimenomaan kumulatiivisista, en pistemäisestä rasituksesta. Mikäli näkemyksesi lasten rasituksensietokyvystä ja palautumisesta pitää paikkaansa, olisivat lapsia koskeva työsuojelulainsäädäntö, kansainväliset lastenoikeussopimukset, rajoitukset ja muu lasten kasvua ja kehitystä koskevat käytänteet lainsäädäntö turhia.

Edelleen lapsen huikeat yksilöominaisuudet, eivät oikeuta perusoikeuksien rikkomiseen.

Vaikka en jaa näkemystäsi lapsiin suhtautumisessa, en koe tarvetta kontrolloida kirjoituksia tai näkemyksiäsi. Oman mielipiteensä voi esittää asiallisesti, ilman että tarvitsee suhtautua alentuvasti tai ilkeästi toisiin.

Jaan @URSAn näkemyksen erilaisten näkemysten keskustelua eteenpäin vievästä voimasta, itsestäni on ainoastaan mielenkiintoista havainnoida, miten asiat voidaan nähdä erilailla.

Toisten nikkien mustamaalaaminen mielestäni kertoo korostuneesta vallanhalusta ja tarpeesta dominoiva keskustelua. Tässä ei ole kyse kuitenkaan kilpailusta tai kenenkään erinomaisuudestaa/ huonoudesta vaan tapauksen laaja-alaisesta analysoinnista. Ihmisten erilaisuus ei tarkoita, etteikö ihmisyydessä ole universaaleja lainalaisuuksia. Itse toivoisin yhden niistä olevan pyrkimyksen hyviin käytöstapoihin.

@Poliisikoiran pentu kirjoitti hyvin, analysoinnin ja keskustelun merkityksestä ennaltaehkäisevästä mielessä.

[Kookapu]

Nyt taas valoja päälle. MIstä te tiedätte minkälaiseen vaunuun ne junaliput oli ostettu? Ja noista varusteistakin on ollut jo monessa yhteydessä puhetta, ei sinne missään Cittarin toppavaatteissa ole lähdetty.

Ja luulen kyllä, että siinä vaiheessa kun häkeen soitettiin, on bussiin ehtimisestä jo luovuttu. Lähinnä ehkä ehjänä pois tunturista selviäminen kiinnosti siinä vaiheessa.

Edit: luontoäidin kanssa kaikki on tosiaan vapaaehtoista. Hän kun puhaltaa liikkeelle pienen tsunamin, on vapaaehtoista karata korkeammalle paikalle. Tai pyörremyrskyn. Sillon voi joko suojautua tai olla suojautumatta. Tai sitten voi vaan jättäytyä luontoäidin lempeään syleilyyn.

Sinä Kookapu olet täällä se, jonka pitäisi laittaa valoja päälle. Vaikka tämä lapsi onkin jo kuollut ja se valojen laittaminen päälle on hänen kohdallaan nyt myöhäistä. Onko sinun edustamasi hyssyttely ja epäkohtien peittely koskenut lasta myös silloin, kun hän oli vielä hengissä? Ei saa arvostella, vaikka lapsi pistettiin 4-vuotiaana pyöräilemään 130km, ei saa ihmetellä "kovaa" telttaretkeä 1-vuotiaana, ei saa arvostella nolaavaa somejulkaisua 7-vuotiaana, ei saa arvostella sääntöä 5 (suomennettuna ole perkele kovempi), ei lasten nakuilua ja yksityisyyden rikkomista somessa? No, nyt lapsen kuoltua arvostellaan, vaikka hän ei siitä enää hyödy, mutta toivottavasti monet muut lapset hyötyvät. Ehkä aikuiset ovat nyt enemmän hereillä ja kiinnittävät enemmän huomiota tällaisiin ilmiöihin. Silloin tämän lapsen kärsimykset ja kuolema eivät olisi ihan läpeensä turhia.

Älä leiki enää palstavahtia, Kookapu. Nyt hyssyttely pois ja luku- ja tutkimusvalot päälle sullekin. Faktaa on tarjolla aika runsaastikin. Myös äidin itsensä tuottamana, koska hän oli aika paljon esillä sekä somessa että mediassa.

Tuolla lautamiespuolella jo sanoinkin CSI:lle, että jokainen meistä toimii oman moraalinsa mukaan. Minulla on oikeus minun mielipiteeseeni ja sinulla sinun. En minä voi sinua vaientaa, etkä sinä minua.

Minusta tuo lapsi vietti varsin mukavaa elämää kunnes viime hetket koittivat. Toivottavasti silloinkin loppu tuli niin nopeasti, että ei ehtinyt paljoa kärsiä. En myöskään usko, että some oli tässä se pääsyy, miksi tunturiin lähdettiin. Sisältöä varmaan haluttiin, mutta toivon silti että pääsyy oli lähteä yhteiselle seikkailulle pojan kanssa. Mutta tämä on vaan minun mielipiteeni.

En itse ajattele, että yritän peitellä mitään epäkohtia, jos sanon, että miten himputissa kukaan voi olla varma siitä mitä tunturista tulon jälkeen olisi tapahtunut. Eihän missään ole sanottu, että olisivat nousseet bussiin, vaikka olisivat siihen ehtineetkin. Missä on se fakta, joka tämän todistaa? Tuollaisen rääkin jälkeen voi olla, että hyvinkin olisi haluttu maksaa se 100eur hotelliyöstä. Tai sitten olisivat hypänneet bussiin ja suunnanneet kotia kohti. Varmaan olisi uni maistunut lämpimässä bussissakin. Tai sitten ei.

Saahan sitä spekuloida, mutta kuten franklin(?) tuolla aiemmin totesi: luulojen esittäminen faktoina on vaarallista.

[Kookapu]

Kysymys on juurikin rasitusten kumulatiivisesta vaikutuksesta. Aikuisen kokema kylmäaltistus, energiavaje ja väsymys ei ole puoltakaan siitä, mitä lapsi kokee. Lapsen fyysiset ja henkiset kyvyt eivät myöskään millään muotoa kykene niitä käsittelemään saati niistä palautumaan, kestävyyskunnon, fyysisen ja psyykkisen kehityksen eritahtisuudesta johtuen. Mikäli lapsi vielä kokee, että kertomalla tunteistaan aiheuttaa pettymyksen vanhemmalleen, lapsi suojelee vanhempaansa vaikenemalla omasta olostaan. Vastaavasti hän voi yrittää kannustaa ja tukea vanhempaansa, koska rakastaa tätä ja haluaa suojella tätä. Lapsi myös tarkkailee ja tunnistaa vanhemman mielialan hyvin selkeästi ja pyrkii kaikin tavoin piristämään, jakamaan taakka yms. Käytös pohjautuu lapsen luonnolliseen pelkoon hylkäämisestä. Ihmislapsi ei luonnossa ole pärjännyt ilman ihmisaikuista, siksi syvän kiintymyssuhteen luominen ja ylläpitäminen on ollut lapsen selviämisen kannalta välttämätöntä, sillä se on taannut suojan, ruuan ja hoivan. Häiriöt varhaisissa kiintymyssuhteista voivat aiheuttaa läpi elämän kestävän trauman, sillä ne horjuttavat perusturvallisuuden tunnetta syvästi. Ihminen on psyko-fyysinen kokonaisuus, joka on kehittynyt pitkä lajikehityksen aikana, jossa moderniaika edustaa vain erittäin pientä fragmenttia.

*lyhennetty*

Kommentoin tuohon boldattuun liittyen. Tässä linkatussa tutkimuksessa tarkasteltiin 8-12-vuotiaiden poikien fyysistä rasitusta ja palautumista verrattuna aikuisverrokkiryhmiin. Toinen näistä verrokkiryhmistä ei kuntoillut laisinkaan, ja toinen muodostui kestävyysurheilijoista. Testeissä 8–12-vuotiaat pojat suoriutuivat paremmin kuin kuntoilemattomat aikuiset, ja tulokset olivat samaa luokkaa kestävyysurheilijoiden kanssa. He jopa palautuivat rasituksesta hieman nopeammin kuin kestävyysurheilijat.

"These results could explain why the rate and magnitude of fatigue in prepubertal children are similar to well-trained adult endurance athletes and why they recover faster from high-intensity exercise than untrained adults."

https://www.frontiersin.org/articles/10 ... 00387/full

Muutoinhan tuo sinun tekstisi kiintymyssuhteineen oli varmasti enemmän sellaista yleisemmän tason pohdintaa, joka ehkä sopii tähän tapaukseen tai sitten ei. Ehkä juuri tämän kyseisen lapsen kohdalla reissu ei olisikaan ollut mahtava ja onnistunut, jos olisi typistetty vain päiväretkiin? Me ollaan niin erilaisia, lapsetkin.

Tieteessä tutkimuksia voi olla samaankin asiaan liittyen hyvinkin eri näkökulmista ja tuottaa toisinaan vastakkaisia johtopäätöksiä. Kohdassa tekstiäni puhuin nimenomaan kumulatiivisista, en pistemäisestä rasituksesta. Mikäli näkemyksesi lasten rasituksensietokyvystä ja palautumisesta pitää paikkaansa, olisivat lapsia koskeva työsuojelulainsäädäntö, kansainväliset lastenoikeussopimukset, rajoitukset ja muu lasten kasvua ja kehitystä koskevat käytänteet lainsäädäntö turhia.

Edelleen lapsen huikeat yksilöominaisuudet, eivät oikeuta perusoikeuksien rikkomiseen.

Vaikka en jaa näkemystäsi lapsiin suhtautumisessa, en koe tarvetta kontrolloida kirjoituksia tai näkemyksiäsi. Oman mielipiteensä voi esittää asiallisesti, ilman että tarvitsee suhtautua alentuvasti tai ilkeästi toisiin.

Jaan @URSAn näkemyksen erilaisten näkemysten keskustelua eteenpäin vievästä voimasta, itsestäni on ainoastaan mielenkiintoista havainnoida, miten asiat voidaan nähdä erilailla.

Toisten nikkien mustamaalaaminen mielestäni kertoo korostuneesta vallanhalusta ja tarpeesta dominoiva keskustelua. Tässä ei ole kyse kuitenkaan kilpailusta tai kenenkään erinomaisuudestaa/ huonoudesta vaan tapauksen laaja-alaisesta analysoinnista. Ihmisten erilaisuus ei tarkoita, etteikö ihmisyydessä ole universaaleja lainalaisuuksia. Itse toivoisin yhden niistä olevan pyrkimyksen hyviin käytöstapoihin.

@Poliisikoiran pentu kirjoitti hyvin, analysoinnin ja keskustelun merkityksestä ennaltaehkäisevästä mielessä.

Jospa vaikka ihan esimerkkien valossa lautamiehissä selvennät minulle, mikä suhtautumiseni lapsiin on ja millä perusteella niin päättelit? Ja miten mustamaalaan muita keskustelijoita ja dominoin keskustelua. Saa kai täällä eri mieltä olla?

Yritin vaan tuoda esiin sellaisenkin näkemyksen, että poika saattoi tuon tutkimuksen perusteella olla tuossa tilanteessa vielä paremmassa iskussa kuin äitinsä. Mitä tietenkin on tosi huolestuttavaa, koska aikuinen on se, jonka pitäisi osata tehdä ne isot ratkaisut ja ylipäänsä ajatella. Mistä pääsenkin kivasti takaisin siihen, että olisipa hyvä, jos häkestä olisivat osanneet neuvoa paremmin. Tai jos olisi ollut se toinen aikuinen matkassa.

[Miss Holmes #1]

Mistä yleensä on lähtenyt liikkeelle luulo, että ä&p olisi matkustanut minimibudjetilla?

Minusta osa kirjoittajista tekee rajuja päätelmiä ihan omasta päästään. Suorastaan loukkaavia.

Esim tuo lumikenkä -asia. Netissä on pyydetty yksiä lainaksi ja siitä on päätelty ja muunnettu faktaksi, että kenkiä oli matkassa vain yhdet.

Ainoa talouteen liittyvä joka minulle hieman ”särähti silmään”, oli tuo rahan keräys. Mutta sekin on vain sellainen pieni nyanssi, jota en itse tekisi.

[Ananaskarkki]

Tämä onnettomuus kosketti minua jotenkin ihmeellisen paljon, vaikken tuntenut heitä lainkaan. On tullut uniin ja ollut mielessä joka päivä. Tunteet (pelko, kauhu, melkein paniikki) otti vallan jopa kävellessä umpihangessa oman takapihan pihasaunalle otsalamppu otsalla. Siinä tallustellessa mietin olosuhteita siellä tunturissa, voi heitä, sydän särkyy.

Nyt, kun he ovat päässeet haudan suojaan ja näin kuvan hautausmaalta isän/puolison ja siskon/tyttären somesta, ajattelin myös oman mielenterveyteni vuoksi jatkaa eteenpäin. Haluan kuitenkin vielä kiittää teitä, kirjoituksenne on jollain kummallisella tavalla olleet terapiaa, vaikka välillä onkin ollut vänkäilyä turhasta. Ja samalla olen myös oppinut paljon talvivaelluksesta.

Vila i frid E & S!

P.S. Sindrellä oli varmaankin oma puhelin mukana, eikä lainannut äitinsä puhelinta siinä kuvassa, joka oli äidin somessa. Päättelin ihan siitä, että sillä äidin puhelimella on varmaan otettu se kuva, jossa poika näprää omaansa…

[mr Franklin]

Saahan sitä spekuloida, mutta kuten franklin(?) tuolla aiemmin totesi: luulojen esittäminen faktoina on vaarallista.

Juuri näin.

Ja vielä tähän Instagram-/julkisuusnäkökulmaan liittyen: Äidillä oli julkinen Instagram-tili, jota hän päivitti vaihtelevalla intensiteetillä ja saamatta siitä taloudellista tai muuta hyötyä. Hän ei myöskään vaikuttanut tavoitelleen esimerkiksi seuraajamäärän kasvua. Yksistään julkinen tili sosiaalisessa mediassa ei riitä tarkoittamaan, että vaellus tai ratkaisuja vaelluksella olisi tehty priorisoimalla se, miltä mikäkin voi sosiaalisessa mediassa näyttää.

[kuusenalla]

Suksien pois ottaminen voisi viitata kertomasi mukaankiipeämiseen/laskeutumiseen paikassa, joka ei sitä mahdollista suksilla etenemistä. Kumpi tässä tilanteessa todennäköisempää osaatko arvioida? ( eteenpäin eteneminen edellyttää suksien pois ottoa: aikomus ylös vai alas?)

Edit: äiti oli aiemmin pohtinut valintaa talvi/kesäreitin välillä, joten hänelle reittivalinnalla oli ollut merkitystä. Lähinnä oli pohtinut talvireitin kantavuutta. On myös spekuloitu, että mahdollisesti myös pituudella ja maisema-arvolla on ollut äidin pohdintaan ollut vaikutusta.

Arvioin nyt tätä omista kokemuksistani lähtien. Hiihtovaeltajalle suksien pois ottaminen on aina poikkeustilanne. Tauoilla ne voidaan toki ottaa pois, jos lumi kantaa ja suksien menettämisen vaara on olematon. Alamäessä sukset otetaan pois vain harvoin - yleensä halutaan valita laskulinja, jota pitkin suksilla pääsee turvallisesti. On aina vaarallista ottaa sukset pois rinteessä, koska ne saattavat lähteä karkuun. Vaikeissa ylämäissä, kuten jokien muodostamia kuruja kiivetessä syvässä lumessa joskus otetaan sukset pois, jotta saadaan esimerkiksi autettua kaveria ahkion kanssa tai poljettua vaikeaan rinteeseen vähän uraa lisää. Tämä kuitenkin yleensä tehdään laakson pohjalla, jolloin sukset voivat pahimmillaankin liukua alas vain muutaman metrin. Joskus sukset on pakko ottaa pois vedenottopaikan lähellä eli virtaavan joen luona, mutta tähän liittyy paljon riskejä: jos sukset liukuvat jokeen, vaikkapa jään alle, ne saattavat olla mennyttä.

En voi oikein tulla muuhun johtopäätökseen kuin siihen, että suksien pois ottaminen on ollut jo merkki ainakin jonkinasteisesta hätätilanteesta: ei päästä enää ylös eikä eteenpäin. Hätäpuhelun soittopaikka tukee tätä johtopäätöstä. Soittopaikka on jo niin jyrkässä rinteessä, että siitä on aika vaikea kiivetä hyvienkin nousukarvojen kanssa ahkio perässä ylöspäin. Miten sinne on päädytty? Alunperin ajattelin, että sukset oli menetetty jo aiemmin, mutta niiden perään lähdettiin vielä kuruun. Tämä olisi toki mahdollista.

Skenaario 1: Vastatuuli Taivaskeron kupeella oli yltynyt niin kovaksi ja samalla alusta niin liukkaaksi, että eteenpäin ei jompikumpi enää päässyt, jolloin sukset otettiin pois - ja varomattomuutta tai puuskan takia ne lähtivät kohti kurua. Suksien perään lähdettiin sen kummemmin ajattelematta, onko se turvallista, ja päädyttiin häke-soittopaikkaan.

Skenaario 2: Vasta Pyhäkurussa tajuttiin, että ollaan väärässä suunnassa, mutta takaisin ei enää päästy. Sukset otettiin pois, jolloin nekin menetettiin, ja sitten äiti soitti hätäpuhelun.

Molemmat skenaariot ovat oman kokemukseni mukaan mahdollisia. Ensimmäisessä painottuvat olosuhteet, toisessa eksyminen. Skenaario 1 on tosin vähän sellainen, että sekin edellyttäisi jo jonkinlaista vastamäkeä, pelkkä tuuli ei mielestäni estä vielä liikkumista, jos se pysyy 20 m/s alapuolella. Hieman epäilen, olisiko reittiä pitkin tullut kuitenkaan vastaan niin pahaa yhdistelmää, ettei tuulen ja mäen yhteisvaikutuksena olisi klo 14 vielä päässyt eteenpäin. Klo 16 ja sen jälkeen sellaisia olosuhteita tuli. On toki mahdollista, että kyse on molemmista: reitiltä on harhauduttu sen verran, että Taivaskeronsatulan suuntaan oli sekä ylämäki että vastatuuli. Se on voinut olla liikaa. Silti suksien menetyspiste olisi voinut olla ylempänä/enemmän lounaassa kuin häkesoittopiste.

Nousukarvat. Tämä on varuste, josta ei ole kovin paljon puhuttu. Tunturisuksilla etenemiseen ylämäessä ja vastatuulessa vaikuttavat todella paljon käytössä olevat nousukarvat, varsinkin ahkiota vetäessä. Niitä on hyvin erilaisia, ja valitettavasti yhtään hyvää kuvaa siitä, millaiset tämän kaksikon nousukarvat olivat, en ole nähnyt. Oma suositukseni tunturivaellukseen ovat Colltexin nailoniset 45 mm:n nousukarvat, joilla saa kyllä jyrkkäänkin rinteeseen lähes seinäpidon. Alamäessä ne hidastavat, mutta tämä jarru toisaalta lisää turvallisuutta. Jos karvat eivät ole kunnolliset, pito ei riitä pahassa paikassa. Jos nousukarvat olivat huonot tai riittämättömät, se selittäisi erittäin hyvin, miksi sukset olisi otettu pois.

Vielä kesä/talvireitistä: se, että on pohdittu strategiaa (valitaanko kesä vs. talvireitti), ei tarkoita, että samaa pohdintaa olisi haluttu tehdä taktisena valintana (siirrytään kesäreitiltä talvireitille). Sanon nyt ihan suoraan, ettei yksikään järjissään oleva hiihtovaeltaja lähde yrittämään tulla jyrkkää Lehmikeron rinnettä tai Pyhäkurua kolmeasataa metriä alas ahkio perässään. Ilman lumivyöryvaaraakin tuo ei vain ole sellainen kohta, josta edes ajateltaisiin mennä. Tämä on vähän sama on kuin autoilija päättäisi korjata navigointivirheensä ajamalla autonsa saman tien sillalta alas oikeaan suuntaan vievälle moottoritielle.

[Haxxter]

Olen jo aiemmin ottanut esille, että tunturien vaaroista ei ole riittävästi matkailijoita etukäteen varoitettu. Äiti ei yksinkertaisesti ymmärtänyt tunturin riskejä, eikä todennäköisesti ymmärtänyt alueen lumivyöry ja lumimyrskyvaaraa. Onko näistä olemassa selkeää opasta ja varoitetaanko asiasta matkailijoita riittävästi?

Siksi olen peräänkuuluttanut "Lapin Talvivaellusopasta" muutaman sivun esite, jossa otetaan esille talven vaaroja ja miten niihin kannattaa varautua. Uskon, että jos äiti olisi tällaisen lukenut, olisi hän ymmärtänyt välttää tunturia talviaikaan. Hän ei yksinkertaisesti tiennyt, eikä ymmärtänyt.

[Vierailijatar]

Oikaisen: äiti oli suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon. Sen lisäksi, että hän oli pätevä, hän oli julkisuudessa olleiden lukuisten haastatteluiden perusteella myös arvostettu ja pidetty kollega.

Näin on asiain laita. Äiti on suorittanut maisterin tutkinnon vuonna 2012. Ruotsinkielisillä on toki oma kiintiö Jyväskylän liikuntatieteelliseen tiedekuntaan. Suomen kielen taito oli hyvä, joten kaikki spekuloinnit kielimuurista on turhaa.

Äidillä oli myös eräoppaan ammattitutkinto Axxell/Vigusta (oletettavasti kesäkurssi). Näitä eräopaskouluja taitaa olla Suomessa ainakin tusina jos ei toinenkin, ja jos saavat valtion tukea toimivat tietenkin opetushallituksen alaisuudessa ja joutuvat ainakin minimitasolla noudattamaan heidän ohjeistustaan ja opintosuunnitelmia. Tämän ruotsinkielisen Axxell/Vigu-eräopaskoulun oppilaita kuoli viisi vuotta sitten Norjan Tamokdalenin lumivyöryonnettomuudessa. Herättää kyllä kysymyksiä! Eräopaslinjan johtava opettaja Henrik Jern sanoi Pallaksen lumivyörykuolemista mediassa Occamin partaveitsellä, että sää oli syy onnettomuuteen ja piti onnettomuutta vahinkona. Eihän tuo ole kuin tapa siivota ajatuksia! Se seikka ettei äidillä ollut aiempaa kokemusta sydäntalven kaamosvaelluksesta avotuntureilla sivutettiin täysin triviaalina seikkana vailla painoarvoa. Miten tulevat eräoppaat voivat ottaa opiksi, ja toimia ammatissaan paremmin, jos ei analysoida niiden syitä.

[Sissi]

Mitä arvelette, jos äiti olisi tiedostanut lumivyöryriskin tunturilla, olisiko hän ottanut mukaan sondin / sondit ja lumivyörypiipparit? Minä epäilen, että kyllä ainakin piipparit olisi jostain yrittänyt saada vähintään lainaan.

Toisena juttuna: Mielenkiintoista olisi testata miten puhelin saa signaalin lumen alla puolen metrin syvyydessä. Tämä kertoisi jotain siitä, onko äiti ollut jo lumen alla puhelun tullessa.

Lumivyöryvaarasta on ollut huolissaan ja suhtautunut ilmeisen vakavasti asiaan, Instagramissa viime vuoden huhtikuussa Gáhppoaivi-Pältsastugan etapilta:

Saavuimme suhteellisen aikaisin ja saimme mahdollisuuden jatkaa vielä muutaman kilometrin päästä aikataulustamme. Mutta meitä lannistettiin menemästä Isdaleniin suuren lumivyöryn takia ja yhtäkkiä meidän oli pakko miettiä suunnitelmaamme jälleen kerran. Lumivyöryjä oli kuluneen viikon aikana ollut etenkin Norjassa, laaksoja oli evakuoitu ja etenkin Tromsössä tilanne oli huono. Meillä on vain perustiedot lumivyöryistä, mutta koska mennään pulkalla, haluamme mennä mahdollisimman tasaiseksi ja siksi emme mene sellaiseen maastoon, jossa lumivyöryjä laukaisee. Meidän oli kuitenkin otettava huomioon, kuinka pitkälle spontaani lumivyöry voi vieriä laaksossa. Pikuliitti-internetin avulla pystyimme analysoimaan kaikkea maailman laventelidataa ja topografisia karttoja samalla kun laskimme jäljellä olevia päiviä. Kello meni ohi ja päätöksiä tekemättä jäimme mökkiin. Lisäksi sauna oli lämmin ja kuka voi kieltäytyä tällaisesta luksuksesta keskellä vuorta?

[Inanna]

Alan kallistumaan sille kannalle, että tämä äiti ei tiennyt lumivyöry vaarasta.

Hänellä ei ollut ymmärrystä missä hän oli.

Hän ei kyennyt ajattelemaan lapsen jaksamista, koska jo niin kauan oli harjoitettu "lasten jaksamista".

Todella surullinen tapaus.

[SmileToad]

Mistä yleensä on lähtenyt liikkeelle luulo, että ä&p olisi matkustanut minimibudjetilla?

Minusta osa kirjoittajista tekee rajuja päätelmiä ihan omasta päästään. Suorastaan loukkaavia.

Ig-tarinoista oli kuvakaappauksia ja lainauksia, joista kävi ilmi, että vaellus alkoi kahden vaihdon junamatkalla (istumapaikat) + bussimatkalla kohteeseen. Saapumisesta lähdettiin suoraan painamaan 10km umpihankeen. Paluusta oli myös faktaa, että yöjuna Kolarista oli lähdössä ti 2.1. ja että bussi kyseiselle junalle lähtee Pallakselta 17 jälkeen.

Muuta faktaa kengännauhabudjetista ei taida olla, eikä tuo matkajärjestelykään välttämättä osoita budjettimatkailua. Omasta mielestäni se voi yhtä hyvin olla kärsimyksen maksimointia ja seikkailuhengen tavoittelua.

Budjetti ei välttämättä ollut ensisijaisena syynä siihen, ettei vaellusta lopetettu jo maanantaina, vaan syynä oli ainakin äidin kertoman mukaan hänen kuvitelmansa tiistain säästä.

[Omega]

Mistä yleensä on lähtenyt liikkeelle luulo, että ä&p olisi matkustanut minimibudjetilla?

Minusta osa kirjoittajista tekee rajuja päätelmiä ihan omasta päästään. Suorastaan loukkaavia.

Ig-tarinoista oli kuvakaappauksia ja lainauksia, joista kävi ilmi, että vaellus alkoi kahden vaihdon junamatkalla (istumapaikat) + bussimatkalla kohteeseen. Saapumisesta lähdettiin suoraan painamaan 10km umpihankeen. Paluusta oli myös faktaa, että yöjuna Kolarista oli lähdössä ti 2.1. ja että bussi kyseiselle junalle lähtee Pallakselta 17 jälkeen.

Muuta faktaa kengännauhabudjetista ei taida olla, eikä tuo matkajärjestelykään välttämättä osoita budjettimatkailua. Omasta mielestäni se voi yhtä hyvin olla kärsimyksen maksimointia ja seikkailuhengen tavoittelua.

Budjetti ei välttämättä ollut ensisijaisena syynä siihen, ettei vaellusta lopetettu jo maanantaina, vaan syynä oli ainakin äidin kertoman mukaan hänen kuvitelmansa tiistain säästä.

Mielestäni rinnakkain on jatkuvasti ollut kaksi teoriaa tällä saralla. Yksi, perhe oli köyhä, tai on ollut suuria menoja viimeaikoina (monella perheellä on ollut) ja kaksi, äiti oli pihi. Kumpikin voi olla vääräkin, ei siinä mitään.

Oli miten oli. IG:ssä on ollut muitakin postauksia siitä miten ovat olleet iloisia, kun ei ole rahaa tarvinnut jossain käyttää. Löytyvät tuolta aiempaa keskustelusta.