Lumivyöry Muonion Pallastunturilla - äiti ja lapsi kuolivat

[Ramppa X Rämäpää]

Otetaan tämä esille nyt vielä kerran... jos hätäpuhelun aikana äiti kertoo että he ovat pyhäkurun kohdilla hetta-pallas kesäreitillä ja eteneminen on hankalaa ja tarvitsevat kyydin pois tunturista, ja kertoo puhelun lopuksi että he yrittävät jatkaa matkaa pallaksen vanhan luontokeskuksen suuntaan, niin onko noiden tietojen perusteella 50 minuuttia puhelusta paikalle saapuvan pelastusryhmän ensisijainen tavoite päästä sijaintiin josta puhelu soitettiin, vai ajaa sitä kesäreittiä pitkin etsimään äitiä ja poikaa jotka oletustietojen perusteella jatkoivat matkaa puhelun jälkeen?

En ymmärrä mitä haet, mutta minä ajaisin sieltä hotellilta kesäreittiä pitkin hätäpuhelukoordinaatteihin. Miksi niin?

[Ramppa X Rämäpää]

Pallapetin kirjoituksessa on melkein kaikki pielessä, mitä olla voi.

Oikeastaan vain viimeinen väite lopussa on pielessä. Muut asiat, jotka pallapet sanoo, ovat kirjaimellisesti ottaen totta. Mutta se ajatus, minkä pallapet itse niistä saa, on väärä.

Kun puhelu loppuu, niin paikannusta varmaan jatketaan. Silloin jos ja siltä varalta jos siitä on hyötyä ja se on teknisesti mahdollista. Ja jos soittaja olisi kolmen tukiaseman alueella, niin tarkkuus paranisi puhelimen liikkuessa. Etenkin jos puhelimesta ei puhelun aikana ole saatu mitään tarkempaa tietoa. Esimerkiksi jos se on vanhempaa mallia ja siinä ei ole mitään asiassa auttavaa sovellusta.

Myönnettäköön, että "kaikki pielessä" oli ehkä liian vahva ilmaus. Ehkä tärkein pointti kuitenkin se, että toisin kuin tuo viesti antoi ymmärtää, häke ei saa tarkkaa paikannusta puhelun loppumisen jälkeen ja että paikannus puhelun aikana perustuu nykyään gps:ään (tai tarkemmin puhelimen omaan paikannukseen, joka perustuu gps:n, mutta käyttää myös muita teknologioita kuten wifi), eikä tukiasemiin.

[damfin]

Otetaan tämä esille nyt vielä kerran... jos hätäpuhelun aikana äiti kertoo että he ovat pyhäkurun kohdilla hetta-pallas kesäreitillä ja eteneminen on hankalaa ja tarvitsevat kyydin pois tunturista, ja kertoo puhelun lopuksi että he yrittävät jatkaa matkaa pallaksen vanhan luontokeskuksen suuntaan, niin onko noiden tietojen perusteella 50 minuuttia puhelusta paikalle saapuvan pelastusryhmän ensisijainen tavoite päästä sijaintiin josta puhelu soitettiin, vai ajaa sitä kesäreittiä pitkin etsimään äitiä ja poikaa jotka oletustietojen perusteella jatkoivat matkaa puhelun jälkeen?

En ymmärrä mitä haet, mutta minä ajaisin sieltä hotellilta kesäreittiä pitkin hätäpuhelukoordinaatteihin. Miksi niin?

hätäpuhelukoordinaatit olivat melko reilusti sivussa reitiltä, kaiken lisäksi moottorikelkalle hankalassa paikassa, ja oletuksena oli että äiti ja poika jatkoivat matkaa puhelun jälkeen eli olisivat 50 minuutin aikana ehtineet edetä jo jonkin matkaa eli miksi olettaa että he löytyisivät edelleen siitä samalta paikalta josta soittivat? Äiti ei ollut kuitenkaan puhelun aikana ilmeisesti ilmaissut olevansa eksyksissä eli oletuksena oli hänen tietävän missä reitti menee.

Ensimmäisten tiedotusten mukaan etsintäryhmä oli ajanut kesäreittiä pitkin, ja kun eivät havainneet henkilöitä heidän ilmoittamassaan paikassa ajoivat he reittiä pitkin nammalakurun majalle, ja kun henkilöitä ei löytynyt reitiltä he palasivat tarkistamaan sen hätäpuhelun koordinaatit ja havaitsivat paikalla tapahtuneen lumivyöryn.

Jos he olisivat käyneet niissä hätäpuhelun koordinaateissa heti alueelle saapuessaan, eivätkö he olisi havainneet lumivyöryn jäljet heti silloin, eikä vasta nammalakurussa käytyään?

[SmileToad]

Muuta faktaa kengännauhabudjetista ei taida olla, eikä tuo matkajärjestelykään välttämättä osoita budjettimatkailua. Omasta mielestäni se voi yhtä hyvin olla kärsimyksen maksimointia ja seikkailuhengen tavoittelua.

On nyt kuitenkin tyhjää vankempaa viitettä siitä, että rahankäytön pihistelyyn oli melkoinen fiksaatio. Asiassa ollaan vankemmalla pohjalla kuin monessa täysin tyhjässä spekulaatiossa täällä.

Kärsimyksen maksimointi ja seikkailuhengen lisääminen? Heitetäänpä kapulaa vastavuoroisesti sulle: Mikäs sinun näyttösi on, että tuo olisi ollut joku motiivi? Eikö mikään? No niin. Näin helppoa on vasta-argumentointi täällä.

Ilmeisesti tosiaan muutakin faktaa kituuttelusta on löytynyt somen pienistä yksityiskohdista. Muutenkin ajat ovat sellaiset, että aniharva kahden keskituloisen palkansaajan perhe, jolla ei ole merkittävää sivutuloa, elää leveästi ja euroja laskematta varsinkaan jos harrastaa kalliita lajeja.

Kärsimyksen maksimointiin motivaattorina vetoan tämän kaamoskeikan kokonaisuuden perusteella, alkaen menomatkasta ja sen jälkeisestä suunnitelmasta painaa 10km umpihangessa yötä vasten. Lisäksi kärsimyksen maksimointiin viittaa se kuuluisa pyöräretki ja muutamat pienemmät yksityiskohdat. Seikkailuhenkeen puolestaan äidin taannoiset ajatukset "aina lisää, aina enemmän, ei turhia suunnitella." MUTTA olet oikeassa, eihän nämä mitään pitävää näyttöä ole. Voi olla ihan puhdasta ajattelemattomuutta, somenäkyvyyden nostattelua, urheiluhulluutta.

[Ramppa X Rämäpää]

Otetaan tämä esille nyt vielä kerran... jos hätäpuhelun aikana äiti kertoo että he ovat pyhäkurun kohdilla hetta-pallas kesäreitillä ja eteneminen on hankalaa ja tarvitsevat kyydin pois tunturista, ja kertoo puhelun lopuksi että he yrittävät jatkaa matkaa pallaksen vanhan luontokeskuksen suuntaan, niin onko noiden tietojen perusteella 50 minuuttia puhelusta paikalle saapuvan pelastusryhmän ensisijainen tavoite päästä sijaintiin josta puhelu soitettiin, vai ajaa sitä kesäreittiä pitkin etsimään äitiä ja poikaa jotka oletustietojen perusteella jatkoivat matkaa puhelun jälkeen?

En ymmärrä mitä haet, mutta minä ajaisin sieltä hotellilta kesäreittiä pitkin hätäpuhelukoordinaatteihin. Miksi niin?

hätäpuhelukoordinaatit olivat melko reilusti sivussa reitiltä, kaiken lisäksi moottorikelkalle hankalassa paikassa, ja oletuksena oli että äiti ja poika jatkoivat matkaa puhelun jälkeen eli olisivat 50 minuutin aikana ehtineet edetä jo jonkin matkaa eli miksi olettaa että he löytyisivät edelleen siitä samalta paikalta josta soittivat? Äiti ei ollut kuitenkaan puhelun aikana ilmeisesti ilmaissut olevansa eksyksissä eli oletuksena oli hänen tietävän missä reitti menee.

Ensimmäisten tiedotusten mukaan etsintäryhmä oli ajanut kesäreittiä pitkin, ja kun eivät havainneet henkilöitä heidän ilmoittamassaan paikassa ajoivat he reittiä pitkin nammalakurun majalle, ja kun henkilöitä ei löytynyt reitiltä he palasivat tarkistamaan sen hätäpuhelun koordinaatit ja havaitsivat paikalla tapahtuneen lumivyöryn.

Jos he olisivat käyneet niissä hätäpuhelun koordinaateissa heti alueelle saapuessaan, eivätkö he olisi havainneet lumivyöryn jäljet heti silloin, eikä vasta nammalakurussa käytyään?

Olisko sitten niin, että lumivyöryn havaitseminen vaati kuitenkin menemistä alemmas kuruun kuin mistä hätäpuhelu tuli? Mutta kieltämättä mielenkiintoista ja vähän outoa, että kun hätäpuhelu tuli akuutin vaaran (lumivyöry) vierestä, niin miksi ensin tarkistettiin Nammalankurun mökki (ja reitti sinne) ja vasta sitten Pyhäkuru lumivyöryn varalta?

Edit: Kuinkahan helppoa/vaikeaa lumivyöryn havaitseminen ylhäältä päin havainnoiden noissa oloissa on? Periaatteessa kuitenkin on kyse siitä, että lumi on vain hävinnyt. Tuossa tuulessa lunta liikkuu aika moisia määriä, niin kuinka pian myös lumivyöryn jäljet katoaa? Alhaalta sitten tietenkin näkee kyllä, että tähän on tullut lumivyöry.

[Haxxter]

Vaikka perheen tulotason ja muiden vastaavien osatekijöiden pohtiminen onkin merkittävää, on syytä huomioida, että tragedian perimmäiset syyt löytyvät muualta.

Foorumilla on käyty ansiokasta keskustelua onnettomuuden mahdollisista syistä ja seurauksista. Nyt näyttäisi kuitenkin olevan sopiva hetki keskittyä löytämään ne primääriset tekijät, jotka ovat aiheuttaneet suurimman osan seurauksista. Käytetään analyysiin "Pareton periaatetta" (jonka mukaan missä tahansa ilmiössä 80 % seurauksista johtuu 20 %:sta syistä) ja etsiä niitä primäärisiä syitä vahingolle. Haarukoida muutama primäärinen syy, jolla tulevaisuuden vaeltajat voivat välttyä joutumasta samanlaisiin ongelmiin. Itse tunnistan seuraavia primäärisyitä:

• Ennakointi vaarallisissa olosuhteissa: Jos matkan aikana vallitsevat olosuhteet ovat ihmisen fysiologialle vaaralliset, on tärkeää suunnitella etukäteen, kuinka varaudut, toimit hätätilanteessa ja suojaudut fysiologisilta vaaroilta.

• Reittisuunnitelman laatiminen ja siinä pysyminen: Tee huolellinen reittisuunnitelma ja noudata sitä. Jos päätät muuttaa suunnitelmaa matkan aikana, päivitä riskianalyysi ja tiedustele uudelleen olosuhteita.

• Navigointitaidot ääriolosuhteissa: Opettele käyttämään navigointilaitteita ääriolosuhteissa ja varmista, että sinulla on käytössäsi kahdennettu varajärjestelmä, kuten GPS + kompassi.

• Matkaseuran merkitys: Älä lähde matkaan yksin. Minimi on kaksi täysi-ikäistä henkilöä, jotta onnettomuuden sattuessa toinen voi toimia

• Riskianalyysi ja suunnitelma vaarallisissa olosuhteissa: Kun olosuhteet ovat vaaralliset, tee perusteellinen riskianalyysi ja laadi sen pohjalta suunnitelma. Suunnittele riskienhallinta etukäteen ja levänneenä, sillä väsyneenä ja stressaantuneena tehty suunnittelu voi johtaa harkitsemattomaan riskinottoon

• Turvallisuuden priorisointi: Turvallisuuden tulee aina olla matkan ensisijainen tavoite. Korosta tätä periaatetta kaikille matkaan osallistujille ja pidä se aina etusijalla kaikessa toiminnassa.

• Toiminta hätilanteessa. Miten toimit hätätilanteessa, millä laitteella hälytät apua. Ko. laite on turvalaite, joten tulee huomioida, että se on varmasti toimintavalmiudessa, jos hätätilanne tulee eteen.

[SmileToad]

Pohdintasi sopii tavallisille matkailijoille, mutta nyt täytyy huomioida, että äidillä oli eräopasammattitutkinto samaisessa opinahojossa, jonka oppilaita menehtyi lumivyöryyn Norjassa tammikuussa 2019. Äiti on valmistunut eräoppaaksi pari vuotta sitten. Axxell/Vigu-eräopaskoulutuksen yhteyshenkilö Henrik Jern on kertonut mediassa, että kurssilla käydään läpi myös talvisissa ääriolosuhteissa selviytymisen perusteet ja puhutaan lumivyöryvaaroista. Kurssiin kuuluu käytännön harjoittelu Sarekissa Ruotsissa (mennään toki mukavasti helikopterilla). Jern on todennut lisäksi, että “Pallaksen turmassa menehtyneiden suunnitellussa reitissä ei ollut ennakkoon riskitekijöitä, vaan he joutuivat sään takia väärään paikkaan”. Jern itse ei ole ollut koskaan Pallaksella tai Pyhäkurussa.

Edit: Axxell/Vigu-riskinhallintaohjeistus sääoloista AIKUISILLE:

Lämpötila -35 astetta (tuuleton) tai -20 astetta (10 m/s) on ehdoton raja, jolloin vaellus keskeytetään.

Ilmeisesti lainaus Henrik Jerniltä on tässä maksumuurin takana olevassa jutussa https://www.hbl.fi/artikel/64090b63-abd ... db06f3e585.
Jo ingressin mukaan hän toteaa, että kyseessä oli "ren olyckshändelse att mamman och barnet hamnade i den terräng som blev deras död" eli puhdas onnettomuus, kun äiti ja lapsi päätyivät maastoon joka koitui heidän kuolemakseen.

Suorastaan järkyttävää, että koulutusohjelman vastuuhenkilö päästää tällaisia suustaan. Ilmeisesti se Norjankin onnettomuus oli puhdas onnettomuus jolle ei mitään mahtanut.

Koulutuksen kirjallisessa materiaalissa todetaan yksiselitteisesti, että vaellus olisi noissa olosuhteissa pitänyt keskeyttää (ja ei, ne olosuhteet eivät iskeneet päälle vasta hätäpuhelun soittopaikassa). On jo päivien ajan, löysästikin arvostellen tuntien ajan toimittu koulutuksen, maalaisjärjen ja lapsen oikeuksien vastaisesti, ja tämä kaveri selittää, että mitään ei mahtanut ja hirveän huono tuuri iski.

Uskaltaisitteko lähteä tällaisella mentaliteetilla koulutettujen eräoppaiden kanssa vaeltamaan? Minä ainakin jos etelän pösilönä vuokraisin eräoppaan, luottaisin että hän ei pelaa tuuripelejä vaan oikeasti osaa ennakoida, tiedustella ja tehdä suunnitelmasta poikkeavia päätöksiä.

[Haxxter]

Jo ingressin mukaan hän toteaa, että kyseessä oli "ren olyckshändelse att mamman och barnet hamnade i den terräng som blev deras död" eli puhdas onnettomuus, kun äiti ja lapsi päätyivät maastoon joka koitui heidän kuolemakseen.

Meillä konsernissa jokaikinen läheltäpititilanne ja työtapaturma analysoidaan huolellisesti ja muutetaan turvallisuussuunnitelmia/työohjeita tarvittaessa. Ihan kuvineen päivineen jokainen tapaturma joka konsernissa on tapahtunut pyörii huolellisesti eriteltynä näytöissä ja turvallisuus on periaate numero 1. Soisi tämäkaltaisen ajattelun rantautuvan myös eräjormille ja seikkailujen järjestäjille. Turvallisuuden tulisi olla matkan päämäärä numero 1.

Onnettomuus hyvin harvoin vain tapahtuu, ennen onnettomuutta on monen asian yleensä pitänyt mennä pieleen ja niitä elementtejä on tässäkin onnettomuudessa tunnistettavissa monta. Suorastaan vaarallista, etteivät alan toimijat tutki huolellisesti onnettomuutta ja tarvittaessa muuta käytäntöjään. Vaarallista jos ajatus on se, että tämä on vain lottovoittoon verrattava äärimmäinen tapahtuma, eikä tapahtumien ja valintojen ketju, jossa riskitasoa ja selviytymistä voitaisiin ennakoimalla ja suunnittelemalla etukäteen alentaa ja riskejä poistaa.

[Miss Holmes #1]

Ymmärtääkseni äiti ei hätäpuhelussa ilmaissut heidän olevan eksyksissä.
Hän kertoi heidän jatkavan eteenpäin varmasti juurikin siksi, että ymmärsi liikkeen pitävän heidät ’lämpimämpänä’.

Häkepuhelun sisältö oli ymmärtääkseni lyhykäisesti: menetettyjen suksien ja sauvojen, sekä vaikeiden&kylmien olosuhteiden takia tarvitsevat noudon pois.

Perustuiko tuo paikannus äidin antamiin koordinaatteihin vai paikannukseen? Sitä ei minusta selkeästi ole missään ilmaistu. Ainoastaan on piste, jossa he olivat häkepuhelun aikana.

On suhteellisen selvää, että olosuhteet heikkenivät tai oikeastaan muuttuivat hankaliksi, koska valmiiksi kohtalainen tuuli kanavoitui suuntansa vuoksi juuri tuossa kohdassa.
Tuulen voimakkuus oli kuitenkin ollut samaa luokkaa jo muutaman tunnin.

Minusta tuossa ä&p sijainnissa löydettäessä ei ole epäselvää: se joka on syvemmällä, on joutunut vyöryyn ensin -> enemmän lunta päällä.

Ja minusta tuntuu, että poika kevyempänä on lähtenyt luisuun tuulen ja liukkaan rinteen yhteisvaikutuksesta ja äiti rynnännyt perään.
Kuten äidit tekee.

En usko, että hätäsoittoa on jätetty ns biimeyippaan. Olosuhteet ovat muuttuneet heikoiksi tavallaan ’yllättäen’, koska tuulen suunta on ollut ikävän sopiva. Jopa pelastajat sanoivat olosuhteiden olleen harvinaiset.

[Miss Holmes #1]

Tarkennan vielä tuota löytösijainnin väittämääni.

Lumivyöry kun lähtee liikkeelle, se ei emmi.
Lumi syöksyy kiihtyvällä vauhdilla kohti pohjaa.

Poika löytyi 150m pidemmältä ja metrin syvemmältä.
Uhrien painoerolla ei tuossa tonnien lumimassassa ole kärpäsen paskan vertaa vaikutusta. Painoeroa heillä lienee max 50 kg.

[CSI]

Fillarin pystyssäpysyminen perustuu gyroskooppi ilmiöön. Lujaa polkiessa = vahva gyro. Et kaadu. Terassilla = vähän gyroa = helposti nurin.

Ei vaan siihen ihmiseen, joka painaa yli 10 kertaa fillaria enemmän ja tasapainottelee. Ihan kuten skeittaaminenkin.

Kun paino otetaan pois ei mikään pientä jalustaa lukuunottamatta estä kaatumista.

Ei vaan gyroskooppi-ilmiöön ainakin meillä tavallisilla pulliaisilla. Fillarin painolla ei ole tässä mitään merkitystä. Et selvästikään ole insinöörityyppiä ja ymmärrä mikä on olennaista tässä. Täältä voit lukea asiaan liittyvästä tieteestä: https://ezramagazine.cornell.edu/summer ... light.html Linkissä on myös asiaa hieman siitäkin miksi skeittilautailukaan ei ole pelkkää tasapainoilua vaan skeittilaudassakin on tiettyä liikkeen aikaansaamaa stabilitettia, joka ei johdu gyrovoimista.

Parit käytännön asiat, joilla voit todistaa itsellesi olevasi väärässä kun kuvittelet pyöräilyn perustuvan ihmisen tasapainoluun:

1) liikkeelle tönäisty pyörä pysyy pystyssä ilman ihmistäkin koska gyroskooppi voimat - ainakin minä kuulun siihen porukkaan joka lapsena kokeili tämänkin asian

2) voit olla polkematta pyörää, ts. ihan paikallasi. Jos oikeasti pyöräilysi perustuu tasapainoiluun, niin tällöin pysyt pystyssä ilman että pyörä liikkuu. Jotkut tosiaan kykenevät tähän ja heille on paikka sirkuksessa. Useimmat meistä eivät vaan tarvitsevat liikettä siihen pyörään jotta se ei kaatuisi. Useimmat meistä myös lapsena testasivat tämän, että kun pyörän vauhti hidastuu, sitä epästabiilimmaksi se käy

[SmileToad]

Otin nyt HBL:n tilauksen hetkeksi, jotta pääsin lukemaan tuon artikkelin. Siinä Axxellin eräopaskoulutuksen vastaava Henrik Jern toteaa mm. seuraavaa (kursivoinnit minun):
- On selvää että tapahtuma herättää huolta.
- Haluaa muistuttaa, että lumivyöryt ovat Suomessa erittäin harvinaisia.
- Mikä on vaelluksen vaarallisin osuus? Se kun ajetaan sinne ja takaisin autolla.
- Nainen oli kokenut retkeilijä, myös lapsi oli ollut usein mukana.
- Kuolemantapaus oli puhdas onnettomuus. Jern seurasi äidin somea,ja mikään ei viittaa siihen että äiti vei heidät tarkoituksella onnettomuusalueelle. He eivät hakeneet extreme-kokemuksia.
- Olosuhteet olivat ensimmäisten päivien ajan hyvät, sitten sää kääntyi totaalisesti. He eivät voineet vaikuttaa kulkusuuntaansa, kun sää oli niin huono, vaan he yrittivät etsiä suojaa ja tulivat ennalta suunnittelemattomaan paikkaan.
- On aivan mahdotonta suunnistaa sellaisessa lumimyrskyssä. Tulee sokeaksi ja menee minne tuuli kuljettaa.
- Koulutuksessa harjoitellaan suunnittelemaan reittejä ja välttämään vaaroja. Opitaan myös milloin pyydetään apua. Nainen teki niin, mutta pelastuspalvelun saapuessa paikalle oli liian myöhäistä lumivyöryn takia.
- Mikään tilanne ei ole täysin toista vastaava. Kaikkeen ei voi varautua harjoittelemalla.

Niin järkyttävää, niin laiskaa fatalistista sössötystä!

Onni sentään, että Jern ei ole esimerkiksi ilmailualalla. Notta sattuuhan niitä lento-onnettomuuksia, mutta yleensä ei satu, joten ei syytä perehtyä onnettomuuksien inhimillisiin ja teknisiin tekijöihin.

Suomessa kun ollaan työturvallisuuden ja kaiken muunkin sääntömääräisen turvallisuuden huipulla, niin kummalliselta tuntuu että potentiaalisesti vaarallisen lajin koulutusohjelmaa saa vetää tuollaisella riskienhallintakyvyllä ja -halukkuudella. Tässä oli selkeästi rikottu heidän omia kirjallisia koulutusmateriaalejaan (maksimikylmyys -> vaelluksen keskeytyspakko), ja todennäköisesti rikottu myös vaarojen välttämisen ja reittisuunnittelun oppikokonaisuutta, niin miksei sitä voi sanoa ääneen?
Toivoa sopii, että edes kulissien takana Axxellin opaskoulutuksessa tehdään kunnolliset analyysit.

[Doris Watson]

Olisi mielenkiintoista tietää kuinka äiti oli ohjeistanut lapsensa mahdollisia hätätilanteita varten. Että jos mammalle sattuu jotain niin reippaana poikana soitat 112: een? Vai eikö halunnut huolestuttaa poikaa ja ajatteli hoitavansa homman joka tilanteessa, antaa itselleen ensiapua ja hälyttää avun. Entä jos äidiltä olisi mennyt taju kankaalle kesken hiihdon? Siinä olisi aikamoinen vastuu ja hätä lapsella ollut keskellä ei mitään kylmässä kun avun saapuminen olisi kestänyt vähintään tunnin. Mielestäni kaikki skenaariot olisi pitänyt ottaa huomioon ettei lasta olisi altistettu mihinkään potentiaaliseen turvattomaan tilanteeseen eikä kohtuuttomaan vastuuseen.

[Inanna]

Tällä reissulla on ollut yksi aikuinen ja 12-vuotias lapsi.

Se aikuinen on vastuussa. Aina.

Vahinkoja ja onnettomuuksia sattuu. Tässä ei ole kyse sellaisesta.

On otettu riskejä. Aivan sama, kuin olisivat menneet Linnanmäelle ja päättäneet etteivät laita turvakaidetta eteen tai turvavyötä. Sieltä sitä sitten lentää kuin nappi paidasta vuoristoradalla.

Maalaisjärjen käyttö olisi säästänyt tässä ihmisuhreja.

[CSI]

Otin nyt HBL:n tilauksen hetkeksi, jotta pääsin lukemaan tuon artikkelin. Siinä Axxellin eräopaskoulutuksen vastaava Henrik Jern toteaa mm. seuraavaa (kursivoinnit minun):
- On selvää että tapahtuma herättää huolta.
- Haluaa muistuttaa, että lumivyöryt ovat Suomessa erittäin harvinaisia.
- Mikä on vaelluksen vaarallisin osuus? Se kun ajetaan sinne ja takaisin autolla.
- Nainen oli kokenut retkeilijä, myös lapsi oli ollut usein mukana.
- Kuolemantapaus oli puhdas onnettomuus. Jern seurasi äidin somea,ja mikään ei viittaa siihen että äiti vei heidät tarkoituksella onnettomuusalueelle. He eivät hakeneet extreme-kokemuksia.
- Olosuhteet olivat ensimmäisten päivien ajan hyvät, sitten sää kääntyi totaalisesti. He eivät voineet vaikuttaa kulkusuuntaansa, kun sää oli niin huono, vaan he yrittivät etsiä suojaa ja tulivat ennalta suunnittelemattomaan paikkaan.
- On aivan mahdotonta suunnistaa sellaisessa lumimyrskyssä. Tulee sokeaksi ja menee minne tuuli kuljettaa.
- Koulutuksessa harjoitellaan suunnittelemaan reittejä ja välttämään vaaroja. Opitaan myös milloin pyydetään apua. Nainen teki niin, mutta pelastuspalvelun saapuessa paikalle oli liian myöhäistä lumivyöryn takia.
- Mikään tilanne ei ole täysin toista vastaava. Kaikkeen ei voi varautua harjoittelemalla.

Niin järkyttävää, niin laiskaa fatalistista sössötystä!

Onni sentään, että Jern ei ole esimerkiksi ilmailualalla. Notta sattuuhan niitä lento-onnettomuuksia, mutta yleensä ei satu, joten ei syytä perehtyä onnettomuuksien inhimillisiin ja teknisiin tekijöihin.

Jernillä tuntuu olevan meitä enemmän tietoa... (tai sitten se on "tietoa")

- eivät hakeneet extremeä -> no eivät kyllä väistäneetkään sitä
- "he yrittivät etsiä suojaa ja tulivat ennalta suunnittelemattomaan paikkaan. " - tämä on uutta tietoa tai sitten näkemys. Poliisi arveli eksyneen. Jern on sitä mieltä että suunnanmuutos oli harkittu (itseasiassa olen itse esittänyt saman teorian eli myötätuuleen avotunturista exit - paha vain että valittu reitti oli väärä eikä sitä mahdollistanut)
- "Opitaan milloin pyydetään apua"- no täällä nähty riskienarviointikriteeristö oli muistaakseni vuodelta 2015 ja raja -20 / 10 m/s oli täyttynyt jo 1.1. - jolloin olisi pitänyt vetää jarrusta. Keskeyttää olisi tarvinnut vähintään jäämällä lämmitetyn kämpön suojaan kuten muut alueella retkelevät tekivät. Nainen hälyytti apua mutta aivan liian myöhään ja oli saattanut itsensä jo erittäin pahaan tilanteesen. Luultavasti jo vakavia paleltumavammoja yms. Hypotermia päällä?

Lopuksi: "Mikään tilanne ei ole täysin toista vastaava. Kaikkeen ei voi varautua harjoittelemalla."

Jernillä on selvästikin asenne väärä. Ilmailussa on sanonta että "hyvä pilotti on sellainen, joka ei saata itseään koskaan sellaiseen tilanteeseen, jossa tarvitaan ylimaallisen taitavaa pilottia"

Joten: Hyvä eräopas on sellainen, joka ei koskaan saata itseään ja porukkaansa tilanteeseen, jossa tarvitaan kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin harjottelua eli ylimaallista suoritusta.

Ilmalualasta sen verta, että tietäisittepä kuinka raakaa ja raadollista on se tilanteiden läpikäynti pelkästään jo ilmailun läheltäpiti tilanteissa. SIinä ei säälitä ja omaisten ulinoista välitetä. Sama pitäisi olla asenne tämänkin onnettomuuden jälkiruodinnassa. Muuten ei kehitystä tapahdu.