URSA kirjoitti: ↑To Tammi 18, 2024 5:21 pm
Kuvitelkaapa jos vaeltaja olisi ollut isä, joka olisi ottanut mukaan 12 -vuotiaan tytön. Olen aivan varma, että silloin keskustelun sävy olisi paljon tuomitsevampi ja pahempi.
Pohdin samaa asiaa jo taannoin, mutta silloin niin monta muuta ajatusta mielessä, etten ehtinyt niitä enempää auki kirjoittaa. Hyvä, että URSA nosti näkökulman esiin!
Suhtautuminen miehiin ja naisiin on edelleen hyvin erillaista kirjoitetuissa todellisuudessa. Aiheet, tarinat, adjektiivit, jopa lauserakenne muovautuu sen mukaan, kummasta sukupuolesta kirjoitetaan. Edelleen miehet ja pojat kuvataan aktiivisina toimijoina, joihin liittyy paljon odotuksia ja velvotteita. Naiset ja tytöt usein maalaillaan osaksi kaunista maisemaa, joita ihaillaan ja katsotaan staattisina kohteina. Heidän toiminnallisuutensa on lupa yllättää positiivisesti, vastuunkantoa heihin harvoin liitetään, sillä toimijuus, noh on yllättävää.
On mielenkiintoista, miten sukupuoli vaikuttaa lukijan tunteisiin ja reaktioihin. Entäpä, jos tapaus olisi uutisoitu sukupuolineutraalisti? Olisiko automaattinen oletus ollut isän ja pojan reissusta ja miten siihen olisi reagoitu?
Entäpä, jos kyseessä olisikin ollut isä ja tytär? Heräisikö teissä samoja tunteita kuin äiti/poika tilanteessa, entä jos tapaus olisikin mennyt seuraavasti:
Isä ja tytär kuolivat lumivyöryssä Pallaksella.
Huono sää oli yllättänyt heidät Taivaskeron läheisyydessä ja olivat harhaantuneet/eksyneet reitiltä. Isä oli soittanut hätäkeskukseen rinteen puolivälistä ja pyytänyt noutoa pois, koska olivat menettäneet sukset ja sauvat. Puhelu oli päättynyt normaalisti, isä oli ilmoittanut aikomuksestaan jatkaa eteenpäin, koska tulee hieman kylmä ja oli laittanut puhelimen taskuun akkuaan säästääkseen. Isällä ja tyttärellä oli ahkiot ja he olivat vaeltaneet viisi päivää 20-30 asteen pakkasessa kämpissä majoittuen. Isän IGn perusteella tytär oli kulkenut useissa kohdin ensin ja auttanut isää vaikeissa tilanteissa. Isä olikin hyvin ylpeä tyttärensä kovaotsaisuudesta. Retken he olivat aloittaneet 14h matkustamisen jälkeen ja vaeltaneet ensimmäisen etapin pimeässä sattumaan perustuvan reittisuunnitelman perusteella. Isä oli kuitenkin innoissaan kuutamon esiintulosta. Energia vajeen kasvaessa he kylmästä ja väsymyksestä huolimatta pitivät kaakaopaussin. Ensimmäinen päivä päättyi isän ottamaan idylliseen kuvaan tyttärestä lämmittelemässä valkean äärellä. Seuraavana aamuna huomasivat kämpälle tulevan latubaanan, joka olisi säästänyt paljon vaivaa ja aikaa. Hassusti jäänyt isältä huomaamatta!
Onnettomuuspäivänä pakkasta oli -23 ja tuulta 15m/s. Nammalkurun kämpältä lähtiessä olisi voinut tulla vaihtoehtoista reittiä pois, mutta isä päätti kaksikon suuntaavan avotunturiin kesäreitille. Rihmakurun tiukan nousun jälkeen tuuli pääsi esteettä puhaltamaan isään ja tyttäreen, mutta isä oli varma suunnasta ja omasta jaksamisestaan, joten he päättivät jatkaa matkaa kohti Pallasta. Huononevasta näkyvyydestä huolimatta isä ei ymmärtänyt eksymisen mahdollisuutta ja Pyhäkurun muodostamaa lumivyöryriskiä. Huono tuurin ja onnettomien sattumusten summana isä ja tytär menettivät henkensä. Isä löydettiin ensi lähempänä vyöryn murtumalinjaa, noin puolen metrin syvyydestä. Tytär löydettiin 2 päivää myöhemmin 150m päästä isästä koilliseen, puolentoista metrin syvyydestä. Molemmat olivat kiinni ahkioissaan. Paikallaolijoiden mukaan olosuhteet olivat poikkeuksellisen rajut.
Roolivaihdoskirjoitus päättyy.
Olisiko ihmisten ensimmäinen ajatus ollut: isäparka vai isäprkle?
