Lumivyöry Muonion Pallastunturilla - äiti ja lapsi kuolivat

[damfin]

Tätä keskustelua on turha jatkaa, jos ei ole kokemusta tunturissa etenemisestä talvella tunturisuksilla. Suksilla liikkuja huomaa kaikki mäet todella herkästi. Ahkio perässä vielä herkemmin. Niitä ei voi olla huomaamatta.

Ahaa ok, pahoittelut, en arvannut että tämä ketju on varattu vain todellisille kokemusasiantuntijoille ja heidän keskinäiselle virtuaalipippelin mittailulleen, minä en tosiaan ole tunturissa tunturisuksilla enkä kyllä millään muillakaan suksilla liikkunut niin jätämpä ketjun nyt tästä eteenpäin teille kokeneemmille, eiköhän tämä ollut tässä

[mscarrock]

Nyt jos oletetaan että seisot siinä kurun rinteessä olevan harjanteen päälle muodostuneen lumilipan/kinoksen päällä, lunta tuiskuttaa vaakasuunnassa ja näkyvyyttä 5 metriä, katsot kompassista suunnan etelään sekä maastonmuodot kartasta siinä kohdalla reittiä missä arvelet olevasi, niin mitä näet ympärilläsi?

Vasemmalla näet rinteen alaspäin, oikealla rinteen ylöspäin, 5 metriä eteenpäin näyttäisi suunnilleen samalta... oletko varma ettet voisi erehtyä kuvittelemaan olevasi siinä Taivaskeron rinteessä?

Eli ei tuo teoriani millään lailla edellytä että ER olisi huomannut olevansa pois reitiltä, päin vastoin tuo perustuu juuri siihen että hän olisi erehtynyt ilmansuuntien mukaan luulemaan olevansa reitillä.

Hätäpuhelu, jos ER sanoo että he ovat kesäreitillä matkalla kohti luontohotellia, ja sanoo yrittävänsä eteenpäin, niin mitähän se nyt sitten tarkoittaisi? veikkaan että se tarkoittaisi kohti luontohotellia eli etelään.

Voi toki erehtyä luulemaan olevansa Vatikurussa, siitä en ole eri mieltä. Mutta jos karttaa ja kompassia olisi käytetty, miksei missään vaiheessa kello oilsi soinut, että kuru viettää ihan väärään suuntaan ja edetään toiseen suuntaan kuin mihin kompassisuunta osoittaisi?

Miksi kompassi olisi kaivettu esiin vasta häkepuhelun jälkeen? Mikä havahtuminen olisi johtanut ER:n yhtäkkiä kulkemaan kompassisuunnalla, jos tuohon asti ei todellakaan ole menty kompassisuunnalla? Maasto on viettänyt alaspäin jo sata metriä samalla kun on kuljettu itäkaakkoon (Pyhäkurun laskusuunta) eikä etelälounaaseen (Vatikurun ja kesäreitin laskusuunta). Havahtuminen ja etelään päin lähteminen olisi tarkoittanut, että he olisivat tehneet lähes 90 asteen käännöksen häkesoittopisteessä ja lopettaneet rinnettä pitkin laskeutumisen.

En minä kyllä Vatikurusta mitään puhunut, vaan Taivaskeron rinteestä siinä Pyhäkurun yläpuolella, noin 400 metriä hätäpuhelun sijainnista ylöspäin, eli hätäpuhelun aikana oltiin noin 400 metriä reitiltä sivussa.
:


Se että tuota laskua ja sen pituutta tuonne harjanteen päälle ei ymmärretty voi johtua väsymyksestä ja siitä että ehkä siinä laskussa on kaaduttu ja menty hieman holtittomasti alas, siinä samalla kadotettu suksia ja sauvoja, ja pöllähtäneenä oletettu että siinä oikean reitin alueellakin on jokin lasku Lehmäkeron rinteeltä Taivaskeron rinteen suuntaan.

Toki tuon laskun olisi varmasti hyvässä näkyvyydessä ja pirteissä voimissa havainnut ja ymmärtänyt sen vievän väärään suuntaan, mutta nyt on voitu olla jo melko väsyneitä ja kylmissään ja siitä syystä sekaisin, ja siihen vielä päälle tuo lunta naamalle piiskaava tuuli joka on voinut sekoittaa suuntavaiston täysin.

Laskun ja kaatumisen jälkeen on sitten kaivettu kartta ja kompassi ja yritetty olemattomassa näkyvyydessä hahmottaa missä oikein ollaan, ja päädytty olettamaan että ollaan siellä Taivaskeron rinteessä (kuvan vasemman puoleinen ympyrä) ja sitten tuon päätelmän jälkeen päädytty soittamaan hätäkeskukseen kun ymmärretty että kadonneiden suksien ja sään takia omin voimin ei luontohotellille asti selvittäisi ainakaan ajoissa, kun oli ne junaliputkin varattuna.

Jotenkin voisin kuvitella että väsymyksestä ja sekoilusta huolimatta ER olisi hätäkeskukselle maininnut että ovat eksyneet sivuun reitiltä jos olisi sen tietänyt, sen sijaan että kertoi heidän olevan kesäreitillä menossa kohti luontohotellia, varsinkin kun pyysi heille kyytiä, kyydin saamiselle kuitenkin on melko oleellinen tieto kyytiä tilatessaan kertoa missä on.
Eli koska ER ei hätäkeskukselle muuta kertonut kuin että he ovat sillä kesäreitillä, niin uskon hänen olettaneen että he todellakin ovat sillä reitillä eivätkä 400 metriä sivussa.

En tunne seutuja, mutta kun tuota kuvaasi katsoo, niin tulee mieleen, että olisivatko tosiaan voineet luulla olevansa jo Vatikurussa? Tuo kesäreitti näyttää menevän tuolla kaksikon etenemissuuntaan nähden Vatikurun vasemmassa laidassa. Jos ovat ajatelleet olevansa jo Vatikurussa, voisiko tässä olla syy, että ovat kävelleet etenemissuunnassaan Pyhäkurun vasemmalle (eli pohjoisseinälle) päin, kun ovat jatkaneet "eteen päin"? Ehkä ovat huomanneet, että ovat "Vatikurun" liian jyrkässä kohdassa ja yrittäneet löytää kesäreitin viittoja kävelemällä "vasempaan"?

Edit: lisäsin vielä kuvan. Eli ovat luulleet olevansa sinisen ympyrän kohdalla, mutta olivatkin vihreän ympyrän kohdalla? Punainen viiva taitaa olla kesäreitti. Jos näin, niin olisivat väsyneinä, kylmettyneinä, tuulessa ja tuiskussa menneet suunnasta n. 180 astetta sekaisin. Mutta jos kompassia ei ole katseltu ja tullut harha, että oikeaan suuntaan ollaan menossa (Raattaman valotkin kenties sekoittuneet vielä hotelliin?), niin ehkä voisi olla mahdollinen skenaario.

Screenshot-20240203-235454.jpg (203.11 KiB) Katsottu 1173 kertaa

Kuvan kokoa kohtuullistettu
-NILS-

[Omega]

Tässä on nyt kaksi skenaatiota.

Ensimmäisessä äiti on täysissä sielun voimissa ja vaellus menee lievää kylmyyttä lukuun ottamatta hyvin kunnes hän huomaa, että olosuhteet ovat liian vaikeat, etenkin koska osa varusteista tuuli on vienyt ja hän soittaa hätäpuhelun.

Tässä skenaariossa ongelma on, että jos HS:n piste kartalla pitää paikkansa ovat he kulkeneet todella pahasti harhaan.

-

Toisessa skenaariossa takana on epäonnistunut reissu joka alkoi silmät kyynelissä, kun matkapuhelin putosi hankeen (löytyi sitten) ja jossa on ollut väsymystä, mutta on saatu otettua idyllisä vaelluskuvia sosiaaliseen mediaan. Viimeiseen reissuun on lähdetty väsyneenä ja matkan aika kertynyt kylmettyminen on pahentuntu saavuttaessa kylmälle tunturialueelle, jossa jäätävä tuuli jauhaa. Sormet kohmeessa ja naama jäässä on soitettu hätäpuhelua suojaa etsien. Suunta on ollut kohti Pyhäkurua, jossa jostain syystä he ovat kulkeneet niin syvälle, että ovat laukaisseet lumivyöryn.

[Korento]

Minua kiinnostaisi tietää mitä mieltä kokeneet tunturivaeltajat ovat tuosta lähtöajasta klo. 10.00? Onko silloin ns. valoista ja aiemmin vielä pimeää? Vai miksi tuo aika?
Itse ajattelen, että varsinkin lepopäivän jälkeen, matkaan lähdetään heti kun valoisuus sallii. Mutta selittääkö hämäryys tuon ajankohdan.

[kuusenalla]

Jos ovat ajatelleet olevansa jo Vatikurussa, voisiko tässä olla syy, että ovat kävelleet etenemissuunnassaan Pyhäkurun vasemmalle (eli pohjoisseinälle) päin, kun ovat jatkaneet "eteen päin"? Ehkä ovat huomanneet, että ovat "Vatikurun" liian jyrkässä kohdassa ja yrittäneet löytää kesäreitin viittoja kävelemällä "vasempaan"?

Tätä samaa ehdotin itsekin:

Jos he luulivat olleensa Vatikurussa, reitille ja helpompaan laskumaastoon päästäkseen heidän pitäisi siis ottaa kurssimuutos vasempaan. Tämä suunnanmuutos olisi tarkoittanut heidän todellisissa koordinaateissaan kääntymistä kohti pohjoista tai koillista [...]

Kovin suurta merkitystä tällä loppuharhailulla ei ole. Miksi? Koska pelastautumiseen tuolta - ilman merkittävää lumivyöryriskiä - olisi ollut vain yksi järkevää suunta, takaisin ylös kohti Taivaskeroa ja kesäreittiä. Siihen suuntaan he taas eivät varmuudella lähteneet tai ainakaan jatkaneet, koska joutuivat vyöryyn.

Tätä keskustelua on turha jatkaa, jos ei ole kokemusta tunturissa etenemisestä talvella tunturisuksilla. Suksilla liikkuja huomaa kaikki mäet todella herkästi. Ahkio perässä vielä herkemmin. Niitä ei voi olla huomaamatta.

Ahaa ok, pahoittelut, en arvannut että tämä ketju on varattu vain todellisille kokemusasiantuntijoille ja heidän keskinäiselle virtuaalipippelin mittailulleen, minä en tosiaan ole tunturissa tunturisuksilla enkä kyllä millään muillakaan suksilla liikkunut niin jätämpä ketjun nyt tästä eteenpäin teille kokeneemmille, eiköhän tämä ollut tässä

Viittasin keskusteluun harhautumisen syistä, en koko ketjuun. Se on sinänsä tärkeä koko tämän lopputuloksen kannalta, mutta juuri sen takia keskustelun pitäisi pohjautua edes jollain tavalla todennäköisimpiin syihin.

Mehän emme voi tietää, millaiseksi ER on maaston mieltänyt ja mitä hän on kartasta tai ympäröivästä maastosta ajatellut. Sen voimme kuitenkin tietää, että yleensä hiihtovaeltaja rekisteröi kaltevuuden muutokset aika herkästi. Tämä johtuu ihan siitä, että alamäessä ahkio alkaa puskea eteenpäin, kun taas ylämäessä tarvitaan voimaa etenemiseen.

Niinpä voidaan olettaa, että jonkinlainen käsitys etenemisestä alamäkeen on ollut, eikä ihan pieneen alamäkeen - häkesoittopiste on jo sata metriä alempana kuin kesäreitin Lehmäkeron ja Taivaskeron välinen satulapiste. Sata metriä on eteläsuomalaisen laskettelurinteen korkeusero yläasemalta ala-asemalle. Onhan se mahdollista, että noin merkittävää laskua ei ole huomattu. Kovin todennäköistä tämä ei kuitenkaan ole.

Valosta: Kaamosvaeltajan pitää varautua hämärään ja pimeään joka tapauksessa. Klo 10 ei tässä ollut kovin ratkaiseva. Ehkä hieman aiemmin olisi voinut olla liikkeellä, koska reitin kriittisin kohta olisi hyvä ohittaa kirkkaimman valon aikaan. Aamulla menee pakkailuihin ja lähtövalmisteluun helposti parisen tuntia, joten klo 10 vastaa herätystä klo 8.

[damfin]

Viittasin keskusteluun harhautumisen syistä, en koko ketjuun. Se on sinänsä tärkeä koko tämän lopputuloksen kannalta, mutta juuri sen takia keskustelun pitäisi pohjautua edes jollain tavalla todennäköisimpiin syihin.

Sanon nyt vielä tämän, minun mielestäni keskustelua on turha jatkaa jos luetun ymmärtäminen on tällaista tasoa...

Se että tuota laskua ja sen pituutta tuonne harjanteen päälle ei ymmärretty voi johtua väsymyksestä ja siitä että ehkä siinä laskussa on kaaduttu ja menty hieman holtittomasti alas, siinä samalla kadotettu suksia ja sauvoja, ja pöllähtäneenä oletettu että siinä oikean reitin alueellakin on jokin lasku Lehmäkeron rinteeltä Taivaskeron rinteen suuntaan.

On kyllä aika vaikea uskoa, ettei noin jyrkkää ja pitkää laskua huomattaisi.

Jos tuo viestini nyt on ihan pakko vääntää muotoon että olisin väittänyt että laskua ei olisi huomattu niin keskustelu on tosiaan turhaa.

[Korento]

Valosta: Kaamosvaeltajan pitää varautua hämärään ja pimeään joka tapauksessa. Klo 10 ei tässä ollut kovin ratkaiseva. Ehkä hieman aiemmin olisi voinut olla liikkeellä, koska reitin kriittisin kohta olisi hyvä ohittaa kirkkaimman valon aikaan. Aamulla menee pakkailuihin ja lähtövalmisteluun helposti parisen tuntia, joten klo 10 vastaa herätystä klo 8.

Kiitos vastauksesta. Lueskelin tuossa aiemmin säädataa ja tuuli on koventunut klo 4.00 yöllä jo yli 14 m/s Laukkukerolla. Edellisenä päivänä se on ollut reilua 7 m/s. Tällä tiedolla ei ole mitään lisättävää tässä ketjussa jo käsiteltyihin asioihin, mutta mielestäni tuplat tuulessa on ollut jo sellainen seikka jonka olisi huomioinut, vaikka tupa olisi tuulelta suojassa. Tai näin oletan.

[Celsius]

Hehän olivat aikaisempina päivinä edenneet nopeasti ja olleet aikataulusta etuajassa. Tästä syystä olivat yöpyneet ylimääräisen yön tuvalla. Olisiko yksinkertaisesti laskettu ja luotettu etenemisvauhdin olevan sama ja siksi laskettu että ollaan jo edempänä? Todellisuudessa huonot keliolosuhteet olisivatkin sitten hidastaneet matkan tekoa heidän huomaamatta tätä. Siksi ehkä kuviteltiin olevan oikealla laskeutumisreitillä edempänä.

Jos GPS oli mukana, olisi mielenkiintoista tietää miksi sitä ei käytetty? Siitähän olisi suoraan nähty, että väärässä paikassa ollaan.

[kuusenalla]

Se että tuota laskua ja sen pituutta tuonne harjanteen päälle ei ymmärretty voi johtua väsymyksestä ja siitä että ehkä siinä laskussa on kaaduttu ja menty hieman holtittomasti alas, siinä samalla kadotettu suksia ja sauvoja, ja pöllähtäneenä oletettu että siinä oikean reitin alueellakin on jokin lasku Lehmäkeron rinteeltä Taivaskeron rinteen suuntaan.

On kyllä aika vaikea uskoa, ettei noin jyrkkää ja pitkää laskua huomattaisi.

Jos tuo viestini nyt on ihan pakko vääntää muotoon että olisin väittänyt että laskua ei olisi huomattu niin keskustelu on tosiaan turhaa.

Tarkoituksena ei ole ymmärtää tahallaan väärin eikä vääntää mihinkään muotoon. En vain kykene kuvittelemaan kuvaamaasi tilannetta juuri noin. Äiti (ja ehkä poikakin) olisivat siis olleet jo tilassa, jossa maaston muotoja ja juuri pari minuuttia sitten tehtyä laskua ei enää pöllähtäneenä ja kaatuneena muisteta. En sano, että väitit näin. Sen sijaan sanon, että jos äiti olisi muistanut tämän juuri lasketun laskun (joka varmuudella tehtiin), hänen olisi kuulunut ymmärtää, että ollaan vähän pidemmässä alamäessä. Väitän, että jokainen järjissään oleva hiihtovaeltaja kyllä huomaa juuri laskeneensa sadan metrin korkeuseron puolen kilometrin matkalla. Tuollainen rinne vaatii sellaista fyysistä tarkkaavaisuutta, että sen huomaa kyllä tehneensä. Lasku kesäreitiltä häkesoittopisteseen ei oleellisesti eroa esimerkiksi Rukan etu- tai Kelorinteestä jyrkkyydeltään eikä korkeuseroltaan.

Tämä perustuu siis omaan kokemukseeni hiihtovaeltamisesta ja siitä, miten maasto tulkitaan sukset jalassa. Kuvaamasi skenaario on mahdollinen, mutta pidän sitä epätodennäköisenä oman kokemukseni ja hiihtovaelluskirjallisuuden valossa.

Mutta saatat olla oikeilla jäljillä, jos tätä asiaa pohditaan vähän toiselta kannalta. Millaisessa mielentilassa ER soitti hätäpuhelun?

Tuo "järjissään" ei tarkoita, että tehdään kaikkein fiksuimpia tai järkevimpiä johtopäätöksiä. Virheethän johtivat ER:n ja SR:n tuonne kuruun. Tämä on sinänsä mielenkiintoinen kysymys: voiko tehdä suunnistusvirheen, vaikka ymmärtäisi olleensa jossain alamäessä? Voi tietysti. Voi ensinnäkin ignoroida tuon juuri kuljetun alamäen, jos se ei vastaa omaa käsitystä siitä, missä ollaan. Tällöin kuvaamasi skenaario on ihan mahdollinen. Lasku huomattiin ja ymmärrettiin, mutta sitä ei kuitenkaan otettu huomioon. Miksei?

Eksymistilanteessa ihminen joutuu pahenevaan paniikkiin. On hyvin suuri tarve vain fyysisesti paeta tilanteesta. Näin voi käydä, vaikka ei olisi hypotermiaa eikä kaatumisesta johtuvaa pöllähdystä tai mitään muutakaan. "Mikseivät reittimerkit näy?" "Missä me olemme?" Rauhoittaakseen itseään ihminen usein uskottelee, ettei olekaan harhautunut. Tähän viittaa myös hätäpuhelun sisältö tässä tapauksessa. Luultiin, että ollaan edelleen reitillä - jopa tosiasioista ja omista havainnoista piittaamatta.

"Initially a refusal to admit you are lost and a tendency to act out “convincing oneself that you are ok” leads to urgently forging onward. This denial can help us cope with the rising panic, but it eventually peters out and may even make us more disoriented. So we move on to another approach - a massive action strategy. The emergency is realized, but the response is frenetic massive action (running, fast walking). This keeps the rising panic at bay, providing a sense that “I’m on this”, but it burns precious energy and can make you vulnerable to fast but poor decision making and even physical injury (slipping, falling). "

https://spectrumcbt.com/writing-1/2019/ ... n-the-wild

Hätäpuheluhan soitetaan hädässä. Sellaisessa tilanteessa ihmisen looginen päättelykyky on valitettavasti usein huonoimmillaan.

"90 percent of people make things a lot worse for themselves when they realize they are lost—by running, for instance. Because they are afraid, they can’t solve problems or figure out what to do. They fail to notice landmarks, or fail to remember them. They lose track of how far they’ve travelled. They feel claustrophobic, as if their surroundings are closing in on them. They can’t help it; it’s a quick-fire evolutionary response."

A common problem faced by air-ambulance crews is the inability of those making the emergency call to identify where they are or describe their location, a cognitive misstep that is almost certainly caused by stress. "No one gets smarter under stress," says Morgan. "The question, really, is who gets dumb faster."

https://www.wired.com/story/why-humans- ... y-get-lost

Kyse ei siis välttämättä ole siitä, huomasivatko ER ja SR laskeutuneensa kuruun. Lasku on saatettu havaita, rekisteröidä ja jotenkin ymmärtääkin. Eksymispaniikkiin joutuva ihminen ei kuitenkaan välttämättä tuossa hädässä enää tee rationaalista sovitusta karttaan tai muistikuvaan maastosta. On ikäänkuin kaksi mieltä, rationaalinen mieli, joka on rekisteröinyt laskun ja ehkä miettii, pitiköhän tämän tulla jo tässä ja mikseivät reittimerkit enää näy, ja sitten paniikkimieli, joka huutaa, että kyllä me nyt vain olemme reitillä tästä huolimatta, jatketaan nyt vain eteenpäin.

Mitä enemmän olen nyt tämän keskustelun myötä lukenut eksymisen psykologiasta, sitä tärkeämpänä alan pitää huolellista navigointiin varautumista. Tällaisissa olosuhteissa kolmoisvarmistuskaan ei olisi ollut liikaa: 1) kartta, kompassi, 2) puhelimeen esiladatut kartat ja puhelimen gps, 3) erillinen GPS-laite (esim. jokin Garminin laite tms). Tuo viimeinen ei ole tarkin (tai riippuu, saako siihen maastokartat ladattua), mutta helpoin käyttää pakkasessa. Kolmoisvarmistusta pitäisi sitten myös käyttää. Pienikin sijainnin tarkistus auttaa taas navigoimaan oikeaan suuntaan myös kompassin ja kartan avulla.

[kuusenalla]

Mä jotenkin toivon, että ovat olleet vyöryalueen ulkopuolella ja myrskylukemiin yltänyt puuskittainen tuuli on vienyt heidät alas.

Se on henkisesti jotenkin helpompi ymmärtää luonnonvoimien saattelema onnettomuus, kuin puhdas osaamattomuudesta johtunut kömmähdys.
Niin kuin minun päässäni.

Tässä kiteytyy aika hyvin tässä keskustelussa usein toistuva ajatus siitä, että äiti ja lapsi olisivat olleet täydellisen rationaalisia toimijoita. Minäkin olen varmasti tehnyt tällaisen oletuksen ainakin tietämättäni.

Molemmat vaihtoehdot - luonnonvoimien saattelema onnettomuus (vähäinen osaamattomuus) tai sarja kömmähdyksiä (korkea osaamattomuus) ovat kuitenkin todellisuudessa vain ääripisteitä mahdollisuuksien avaruudessa. Todennäköisempää on se, että äiti oli osaava ja taitava, mutta ei tarpeeksi taitava. Samoin todennäköisempää on se, että luonnonvoimilla oli merkittävä rooli sekä eksymisessä että tietysti lopullisessa vyöryyn joutumisessa, mutta ei ratkaiseva rooli.

Perustelen vähän. Osaavuudesta ja taitavuudesta kielii jo varustautuminen ja se, että tuosta reitistä oli kuitenkin kunnialla selvitty tähän asti. Pidän täysin mahdollisena, että ilman viimeisen päivän tunturituuliyllätystä (siis yllätystä äidille, säähavaintoja seuraaville kyse ei olisi ollut yllätyksestä) ER ja SR olisivat selvinneet maaliin asti. Taidot siis riittivät tavallisimpiin olosuhteisiin. Se, mihin ne eivät riittäneet, oli 2.1. vallinneisiin olosuhteisiin. Taidot eivät myöskään riittäneet selvittämään, millaiset olosuhteet tuolla ylhäällä todennäköisesti odottavat, eivätkä realistiseen riskiarviointiin.

Luonnonvoimista taas: kuten tässä ketjussa on jo seikkaperäisesti selitetty, häkepuhelun soittopiste poikkeaa kesäreitiltä jo niin paljon, että pelkästään tuulen työntämänä siihen pisteeseen ei ole ajauduttu. Varmasti tuuli on vaikuttanut harhautumiseen. Näkyvyys on ollut heikko ja tuulen suuntaan on ollut lähes mahdotonta katsoa paleltumisvaaran takia. Siitä huolimatta on jotain aktiivisia liikkeitä pitänyt tehdä, jotta tuohon suuntaan ja tuohon kohtaan kesäreitiltä päätyy. Aktiivisuutta on myös vaadittu Lehmäkeron nousuun ennen Pyhäkurua.

Luonnonvoimien korostaminen ratkaisevana tekijänä sisältää jotenkin sellaisen ajatuksen, että luonnonvoimat olivat nyt tuona päivänä jotenkin kohtalokkaan epäsuotuisat. Ehkä jollain ihmeellä tai ER ja SR olisivat varjeltuneet näiltä kauheilta voimilta. Heillä olisi "enkeleitä matkassa". Suojelusenkeli ei estä harhautumista kuruun, mutta viime hetkessä enkeli kuitenkin pelastaa heidät jyrkänteen reunalta ja he havahtuvat, että ovat olleet matkalla tuhoon.

Todellisuutta kuitenkin kuvaa pikemminkin ER:n mukana ollut korttipakka. Hehän pelasivat korttia tuvilla. Taitavimmallekin pelaajalle jaetaan joskus sieltä pakasta myös niitä huonoja kortteja. Ne huonot kortit ovat siellä mukana. Niitä ei voi huijaamatta poistaa pakasta. 2.1. sääkortti oli merkittävästi huonompi kuin 1.1. Mutta juuri tuona päivänä oli siitä huolimatta päätetty pelata "all-in", koska edellisinäkään päivinä ei pelissä ollut hävitty.

ER oli ehkä teknisesti taitava pelaaja hyvillä korteilla. Valitettavasti hän ei kuitenkaan ollut strategisesti taitava selvitäkseen tuon päivän jaosta.

[poliisikoiran pentu]

Onkohan tässä pitkin matkaa semmoista ajatusvirhettä, että yritetään sovitella ER:ää tarkaksi suunnistajaksi, joka analysoi kaiken etukäteen ja minimoi riskejä, ja kun tämä sovittelu ei sitten millään onnistu, syntyy paljon kysymysmerkkejä. Tällainen tyyppi olisi varmasti yrittänyt pysyä tarkasti kesäreitillä.

Mutta jos vaellustyyli olikin tyystin toinen. Ei ole niin nokonuukaa, ollaanko metrilleen kesäreitillä, kunhan suunta on kompassista katsottuna suunnilleen oikea. Myöhemmin ja vasta kohteen lähellä voidaan säätää tarkemmin kännykän avulla, mutta muuten kompassi näyttää. Se onkin kätevä, kun ei kuluta akkua, ei tarvitse näpytellä mitään jne. Kun on hyvä kunto, pienet lisämutkat eivät myöskään haittaa.Tärkeintä on seikkailu ja luonnonmaisemat.

Tällä suunnistustyylillä ja kompassin avulla he osuivat sitten Pyhäkurun lähelle. Oli vielä valoisaa. Oliko sekin tarkoitus käydä katsomassa (kiinnostava paikka) vai oliko sinne päätyminen vain osa "rentoa" vaellustyyliä? Kurusta oli tarkoitus sitten oikaista lounaskulman kautta ja jatkaa kesäreitin suuntaan, vaikka vähän sivussa.

Kuten tiedämme, luonnonolosuhteet sitten yllättivät täysin. Meno olikin paljon karumpaa ja vaikeampaa, ja tämän sinetöi vielä lumivyöry. Koska ER ei oikein pitänyt suunnittelua tärkeänä (selviää Strömsö-jaksosta), olot tulivat täytenä yllätyksenä. (Ja sikäli kun ne olisi pitänyt ymmärtää jo aiemmin vaelluksen aikana, kova sinnikkyys voitti.)

[Burzag]

^Ok. Oli tiedossa, että arvio tuulen voimakkuudesta ei ollut ajan tasalla. Mutta erehtyi siis myös tuulen suunnastakin.

Kyllä. Vihkosta otetussa kuvassa onnettomuuspäivän sääksi kirjattu -14 pakkasta ja 5 m/s tuuli pohjoisen ja koillisen välistä.
"Olen kirjoittanut sääennusteen viikolle, jossa keskilämpötila on stabiilisti -14."
Vähän meni sekin pieleen. Kyllä tässä casessa on eniten kyse täydellisestä sään ja tunturin väärinarvioinnista. Hassua että kaikkien suosima mukava urheilupuisto (Paikallisten pyhä paikka) voikin olla noin aggressiivinen sydäntalvella.

Niin tuo oli ennuste ennen lähtöä. Entä tuulen suunta tarkistettuna ed. pvnä Nammalakurun tuvalla. En muista, että olisi ollut niissä hänen instapostauksissaan merkintää tästä. Pelkästään tuulen voimakkuus ja pahasti alakanttiin.

Kuten aiemmin kirjoitin, edellisen illan viimeinen stoori päättyy "huomenna luvataan vielä kovempaa pakkasta mutta ei pitäisi tuulla. Se tekee tilanteesta paljon paremman". Sellaisia ne viimeiset virheet -isi-muodossa ovat.

Täällä on myös spekuloitu lähtöajalla. Se on ollut toinen iso kupru tässä, jos viimeiselle päivälle jää 7,5 tuntia 10 kilometrin hiihtoon kaamoksen 5 tunnin mittaisessa hämärässä niin virittää itselleen turhan riskin. Vaikka matka aikaisemmin on taittunut hyvin, voi kilometrin hiihtoaika yhtäkkiä kolminkertaistua sään takia.

[CSI]

CSI:n kanssa samaa mieltä: Sijainnin tarkistus puhelimelta olisi ollut täysin mahdollista, jos kerran hätäpuhelunkin pystyi soittamaan. Epäilen, ettei tätä tehty.

Se, että hätäpuhelun pystyi soittamaan, ei vielä kerro puhelimen paikannusfunktion toimivuudesta mitään. Puhelu on puhelu - ja paikannus on satellitteihin perustuvaa ja ne ovat erillisinä funktioina siellä luurissa ihan ominaan. Voit olla vaikka matkapuhelinverkon tavoittamattomissa merellä. Paikannus silti toimii.

Tarkoitin siis: ....

Älä sotke enempää. Kyllä minä sen tiedän mitä sinä tarkoitit (mutta olit epäselvä).

Minä oikaisin jo asian. Ei pidä tulla takaisin sotkemaan sitä. Voi mennä eteenpäin jutuissa.

[CSI]

Jos GPS oli mukana, olisi mielenkiintoista tietää miksi sitä ei käytetty? Siitähän olisi suoraan nähty, että väärässä paikassa ollaan.

Samasta syystä kuin miksi puhelimesta ei katsottu säätilaa ylängöllä etukäteen tai GPS-positiota ja maastokarttaa vaikka sellainen toiminnallisuus olisi peräti ilmainen Karttaselain.appin kautta:

'Mehut' oli vähissä.

Akkua piti säästää niin että häke-puhelukin piti keskeyttää.

PS. Kokeilkaa vaikka itse. Ladatkaa älypuhelimeenne ja kartta auki. https://www.karttaselain.fi/

[CSI]

Mehän emme voi tietää, millaiseksi ER on maaston mieltänyt ja mitä hän on kartasta tai ympäröivästä maastosta ajatellut. Sen voimme kuitenkin tietää, että yleensä hiihtovaeltaja rekisteröi kaltevuuden muutokset aika herkästi. Tämä johtuu ihan siitä, että alamäessä ahkio alkaa puskea eteenpäin, kun taas ylämäessä tarvitaan voimaa etenemiseen.

Ottamatta sinänsä kantaa kiistelemänne maastonkohdan havaitsemisiin niin noin yleisenä periaatteina voidaan todeta:

- white-outissa tyypillisesti ei hahmoteta nouseeko vai laskeeko maasto - pätee ainakin loivissa osuuksissa
- white-outissa tasapainoaisti on yleensä häiriintynyt vahvasti, horjahdukset ja kaatumiset tavallisia, jopa fataaleja
- aistihallusinaatiot ovat tavanomaisia white-outissa ("aivot tuottavat havaintoja asioista joita kovasti toivotaan nähtävän" - keitaita erämaassa...)

White-outissa on useinkin laskettu jyrkänteiltä alas tai muuten telottu itsensä liian jyrkässä rinteessä. Siksi ne ovat vaarallisia ja ohje on poistua (jos mahdollista) tai ainakin suojamajoittua (mihin pitää olla aina valmius).

Ahkiosta: siinä voi olla nousukarvat alla. Ei se välttämättä loivassa "töki".

Lisäksi kova vastatuuli. Loivaa laskua ei välttämättä hahmoteta laskuksi.