Etunimi vaihdettiin Bob:iksi niihin aikoihin, kuin meni ruotsinkieliseen kouluun, niin muistelen. Täällä ketjussa kirjoitteli "varsinaisia salapoliiseja" aiemmin ja kaikenlaista tietoa löysivät ties minkälaisista rekistereistä ja muualta.skoune kirjoitti: ↑Pe Helmi 09, 2024 9:03 pm
Mustasin tuon ruotsinkielisen luokan. RT laitettiin ruotsinkieliseen kouluun Helsingissä. Käsittääkseni siinä yhteydessä oli jotain etunimen säätöä myös.
Minulla on omakohtaisia kokemuksia (opettajapöydän kummaltakin puolelta) siitä miten jopa murre-erot saatikka toisen äidinkielen puhuminen ja sen toiseksi kieleksi muuttaminen on todella raskas prosessi, lapsillekin, jos ei näitä kahta kieltä ole puhuttu kotona lapsen syntymästä asti.. Kokemuksesta tiedän myös, että useimpia alunperin toiskielisiä oppilaita syrjitään ja kiusataan. Lapset ovat julmia, mutta on niitä opettajiakin, jotka suosivat vain omakielisiä...Olen miettinyt sitä, että vaikka toiskielinen oppilas oppisi sen käymänsä koulun kielen kuinka hyvin tahansa, niin sitä toista kieltä ei hevillä pysty omaksumaan täysin. Kaksikielisyys ei tarkoita sitä, että olisi kaksikielien kaikilla kielen alueilla. Voi olla ammatissaan kaksikielinen, mutta tunneasioissaan ei, esimerkiksi.
Muistaakseni nimi oli virallisesti Bob Roope eikä Roope Bob - en ole tästä enää aivan varma kylläkään. Se etunimen vaihto "kesken elämää" kuulosti mielestäni todella oudolta ja ajattelin silloin, että on ehkä ollut jotenkin traumatisoivaakin lapselle. Tietysti, jos kutsumanimi oli lapsena aina ollut Bob, niin eihän siinä sitten mitään ihmettä olisi, vaikka se olisi vaihdettu viralliseksi etunimeksi. Tämä on jossittelua, en muista näitä juttuja tarkkaan enää.
Mutta jos häntä oli lapsena kutsuttu aina Bob:iksi niin mielenkiintoista mielestäni on se, että hän "muutti" kutsumanimensä Roopeksi. Mutta sattuuhan sitäkin, joskus tyypillistä ja yleistä tietyillä persoonallisuushäiriöillä ...
En tiedä, onko tuo kieliasia niin suuri ja tärkeä ja merkittävä. Ehkä se on yksilöllistä ja joillekin on; minulle ei.
