Kahden herrasmiehen sopimus siitä, että voittaja menee ensin vastapuolen vaalivalvojaisiin ja sitten vasta oman porukkansa luokse oli mielestäni hyvinkin sivistynyt teko.
- Tällä haluttiin korostaa yhtenäisyyttä, eikä jakaa porukaa meihin ja heihin.
Tätä vastapuolta vihollisena pitävää porukkaa on enemmän - ja reilusti onkin -
Pekka Haaviston kannattajissa, joissa on ikävä kyllä myös anarkisteja ja muita nappihuulia, joilla on jo äidinmaidosta imetty viha elättäjiään kohtaan, sekä kaipuu oman ideologian totalitarismiin, jossa halla-aholaiset ripustettaisiin lyhtypylväisiin.
Erikoista miten Stubbin kohdalla korostetaan...
Nousu tasavallan presidentiksi ei todennäköisesti olisi ollut mahdollinen, ellei Stubb olisi vetäytynyt julkisuudesta menetettyään kokoomuksen puheenjohtajuuden kesällä 2016.
Iltalehti
12.2.2024 8:59
Kun taasen SDP:n puheenjohtajuuden menettäneen
Jutta Urpilaisen kohdalla todettiin presidentinvaaleissa, että "hän oli poissa kotimaan poliitikasta liian pitkään, eikä ollut enää tunnettavuutta".
- Olisihan sen voinut rehellisestikin sanoa, että Urpilainen oli liian kovassa seurassa eikä omannut sen paremmin haluja, eikä kykyjä presidentiksi.
Toiselle poistuminen kotimaan politiikasta oli onni ja toiselle ei. Syy?
Mut hei, Haavistolle on varmaan jo pedattu paikka Stubbin kabinetin kautta johonkin rauhanliikkeeseen. Ja hyvä niin. Oppositiopuolueen rivikansanedustajana hänen kokemuksensa ja osaamisensa menee hukkaan.