Maria Jungnerin kuolema

[Wiiksiwallu]

Tuttava pelastuslaitokselta tiesi kertoa kohdehenkilön löytyneen kodistaan ja ympärillä huomattava määrä erilaisia lääkepakkauksia. Epäilys myös siitä, että on itse soittanut hätäpuhelun. Ilmeisesti ei halunnut omaisten löytävän.

Saako pelastushenkilöstö kertoa tälläistä? Ja tuttavalle, siis melkein kenelle tahansa jutella?

[Juanita]

Jostain toisaalta luin, että Maria olisi ollut vielä eilen illalla ykkösellä kuuluttamassa ohjelmia. Itse en tv 1 seurannut mutta onko jollain tietoa onko ollut eilen vielä töissä?

[Suttura]

Tuttava pelastuslaitokselta tiesi kertoa kohdehenkilön löytyneen kodistaan ja ympärillä huomattava määrä erilaisia lääkepakkauksia. Epäilys myös siitä, että on itse soittanut hätäpuhelun. Ilmeisesti ei halunnut omaisten löytävän.

Saako pelastushenkilöstö kertoa tälläistä? Ja tuttavalle, siis melkein kenelle tahansa jutella?

Ei tietenkään saa kertoa. Heitä koskee vaitiolovelvollisuus..

[Tonny62]

Tuttava pelastuslaitokselta tiesi kertoa kohdehenkilön löytyneen kodistaan ja ympärillä huomattava määrä erilaisia lääkepakkauksia. Epäilys myös siitä, että on itse soittanut hätäpuhelun. Ilmeisesti ei halunnut omaisten löytävän.

Saako pelastushenkilöstö kertoa tälläistä? Ja tuttavalle, siis melkein kenelle tahansa jutella?

No ei tietenkää saa! Monta muutakin asiaa, kun on kielletty ja silti niin tehdään.

[Mariangel]

Minusta ihan ekoissa uutisoinneissa tästä asiasta (Iltalehti, Iltasanomat) luki, että hän olisi menehtynyt äkilliseen sairauskohtaukseen. Nyt lukee vain, että menehtynyt äkillisesti.

[Latvakakkonen]

MeNaisten juttu syyskuulta. Kaikenlaista raskasta on tapahtunut Mariankin elämässä. Suht lähiaikoina kuopuskin muuttanut kotoa ja Maria ensimmäistä kertaa aikuisiällä eli yksin.

https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-s ... 78759.html

Maria Jungner kertoo, miksi ero Mikael Jungnerista oli erityisen raskas – ja millaisissa väleissä he ovat nykyään

Maria Jungner on oivaltanut, ettei loppuiän kestävä avioliitto ole hyvän elämän mittari, että pahoja asioita tapahtuu, vaikka miten varautuisi ja että heikkouden näyttäminen lähentää ihmisiä toisiinsa.

Hanna Pesonen
3.9.2023 16:00
ÄITIYS
”Olen ollut ylihuolehtiva dynamo”
”Elän uudenlaista elämänvaihetta, sillä asun ensimmäistä kertaa aikuisiälläni yksin. Kuopukseni Joanna muutti kotoa muutama kuukausi sitten. Samalla muutin itse uuteen asuntoon: ensimmäiseen kotiin, joka on vain minun!

Olen valmistautunut tytärteni poismuuttoon henkisesti varmasti jo kymmenen vuotta. Silti esikoiseni Rebecan muutto pari vuotta sitten otti koville. Muistan, miten ulkoilutin koiria lumisateessa ja vain itkin. Aloin ensi kertaa ymmärtää niitä miehiä, jotka väsäävät viisikymppisinä kiireesti uutta perhettä. Meille naisille se ei vain ole biologisesti mahdollista. Emme voi paeta tätä elämänvaihetta, vaan se on kohdattava.

Minä ja tyttäreni olemme kaikki vahvoja persoonia, ja esikoisen muuttaessa irtiotto oli selkeä. Rajat tulivat selviksi. Ymmärsin, että minun täytyy antaa tilaa. Haasteeni on hyväksyä, että lapset eivät ole osa minua vaan omia itsejään. Nyt esikoinenkin saattaa taas jo soittaa ja kysyä johonkin apua mammalta.
:
:

IHMISET & SUHTEET
Maria Jungner kertoo, miksi ero Mikael Jungnerista oli erityisen raskas – ja millaisissa väleissä he ovat nykyään
Maria Jungner on oivaltanut, ettei loppuiän kestävä avioliitto ole hyvän elämän mittari, että pahoja asioita tapahtuu, vaikka miten varautuisi ja että heikkouden näyttäminen lähentää ihmisiä toisiinsa.

Maria Jungner täytti juuri 50 vuotta. ”Ajattelin pitkään, että viisikymppisenä minun pitää olla sitä ja tätä. Nyt tämä ikä ei tunnu numeroina oikein miltään. Minusta on tullut todella hyvä elämään hetkessä.”
:
:

PARISUHDE
”En näe eroja epäonnistumisina”
”Aloitin ensimmäiseen avioliittooni johtaneen parisuhteen parikymppisenä, kun olin vielä itsekin ihan lapsi. Oma nuoruus jäi elämättä. Ensimmäisen liiton myötä katosin mieheni mukana vuosiksi Karjaalle. Minulla oli valtava halu tulla äidiksi. Osittain siihen kaatui myös haaveeni oopperalaulajan ammatista.

Olen ollut naimisissa kahdesti ja kokenut kaksi eroa. En enää ajattele eroja epäonnistumisina tai luopumisina. Kenenkään ei pidä jäädä tilanteeseen, jossa ei enää ole hyvä olla. Vaikka suhteessa olisi mennyt jo pidempään huonosti, eroamisesta tekee usein vaikeaa se viimeinen repäisy, joka vetää ihmisen syvemmälle hetkellisesti.

Olen ollut molemmissa avioeroissani se lähtevä osapuoli, mikä on varmasti tehnyt eroamisesta minulle jollain lailla helpompaa. Ensimmäinen liittoni päättyi, kun havahduin miettimään, kuka minä itse oikeastaan olen ja elänkö itseni näköistä elämää. Varmasti eroon vaikutti myös veljeni vakava sairastuminen, joka nosti pintaan eksistentiaalisia kysymyksiä. Puristimme mieheni kanssa viimeiseen asti lasten takia. En ole koskaan tehnyt hätiköityjä ratkaisuja, mutten myöskään ole ihminen, joka katuisi ratkaisujaan jälkikäteen.

Aivan kuten läheisiä menettäessä myös avioerossa kipu oli mielestäni suurempi toisella kerralla. Tavallaan kipu ja suru nousevat aina potenssiin kaksi. Kun erosin Mikael Jungnerista, julkisuus teki siitä vielä raskaampaa. Ero ei ollut helppo päätös, ja osa minusta halusi jatkaakin liittoa.

Olen hyvissä väleissä kaikkien ex-miesteni kanssa. He eivät ole hävinneet mihinkään, ja Mikael on yhä parhaita ystäviäni. En ymmärrä sellaisia sotatiloja, joissa ihminen, joka on ollut vuosikausia merkityksellinen, katoaa yhtäkkiä kokonaan elämästä. Totta kai hyvät välit eron jälkeen vaativat paljon kypsyyttä. Pitää miettiä, haluaako menettää toisen ihmisen lopullisesti vai onko valmis antamaan anteeksi itselle ja toiselle.

Minulla oli pitkään sellainen ajatus, että minun täytyy aina olla parisuhteessa tai naimisissa. Pikkuhiljaa uskomus, että elämä on hyvää vasta sitten, kun löydän ihanan miehen, on karissut. Ymmärrän, että minun pitää olla itselleni se kaikista rakkain . Minulla on jo kaikki hyvän elämän aihiot, eikä niitä tarvitse hakea ulkopuolelta.”

MENETYKSET
”Turva on pitänyt rakentaa itse”
”Isäni Aarre Elo kuoli helmikuussa 2022. Olin ehdottomasti isän tyttö. Isän silmissä en voinut koskaan tehdä mitään väärin. Hänen tukensa oli aina vankkumaton. Meitä yhdisti niin moni asia työpaikasta alkaen.

Isän kuolema oli kova isku, ja ikävöin häntä. Iäkkään ja sairaan ihmisen menetys on silti helpompi hyväksyä kuin nuoren ja terveen. Isä oli ehtinyt tehdä ja elää – toisin kuin isosiskoni, joka kuoli autokolarissa 24-vuotiaana, kun olin itse 8-vuotias. Menetin perusturvani, eikä se ole koskaan palannut. Kaikki turva, joka minulla nyt on, minun on pitänyt itse rakentaa. Kolarin jälkeen 1980-luvulla ei terapioita tarjottu. Ei edes isälleni, joka oli jo kokenut aivan kohtuuttoman paljon traagisia menetyksiä. Hänen ensimmäinen vaimonsa kuoli autokolarissa, jossa isän omakin henki oli hiuskarvan varassa.

Asiasta piti vain selvitä. Muistan, että perheen miehet joivat ja äitini kulki ison vatsansa kanssa odottaen pikkusiskoani. Siskoni kuoleman jälkeisessä ajassa on paljon aukkoja. Kun elämässä tapahtuu jotain, mikä ylittää käsityskyvyn, mieli blokkaa monia asioita.

Kuolema on aina kulkenut perheemme vanavedessä. Läheltä on viety, ja järjestys on ollut kohtuuton. Kolmekymppisenä menetin isoveljeni, joka menehtyi vakavaan sairauteen. Suru on siitä erikoista, ettei se helpotu, vaikka sitä kohtaisi paljon. Päinvastoin suru kumuloituu ja tuntuu joka kerta vaikeammalta, koska sitä tietää jo, mitä on luvassa.”

JAKSAMINEN
”Tyttären sairaus vei polvilleen”
”Elämässäni on ollut vaiheita, jolloin minun on ollut pakko kasvattaa itselleni kova kuori, suorastaan haarniska. Muuten en olisi pysynyt jaloillani. Pahin vaihe oli kymmenen vuotta sitten, kun tyttäreni sairastui vakavasti.

Minulle on ominaista mennä valtavalla tahdonvoimalla läpi asioista. Keskitin kaiken energiani siihen, että tyttäreni saisi parhaan mahdollisen avun ja toipuisi. Tein kuitenkin samalla täysillä töitä ja hoidin kaiken itse ja yksin, kuten ennenkin. Kävin jopa neljällä ryhmäliikuntatunnilla päivässä, sillä se piti minut käynnissä. Olin fyysisesti ylikunnossa mutta henkisesti voin hyvin huonosti.

Välillä toivoin, että minulla olisi ennemmin jokin fyysinen sairaus enkä olisi niin rikki henkisesti. Jouduin todella polvilleni. Häpeä siitä, etten pärjää, pyöri ympärilläni. Kun pahaa oloa joutuu kaiken päälle peittelemään, se vie todella paljon energiaa.

Lopulta tarvittiin lähimpien interventio. Sisareni Laura ja Saara tulivat kotiini ja kysyivät: Minni, koska olet viimeksi nukkunut tai syönyt? He joutuivat puuttumaan ja uskalsivat tehdä sen, kun näkivät, että minulla on paha tilanne. Ajattelen itsekin, että jos näen toisen voivan huonosti, on suurempi rikos olla puuttumatta.

Kun uskaltaa näyttää heikkoutensa ja rikkinäisyytensä, terveellä ihmisellä herää empatia. Jos kohtaisimme toisemme aitoina, voisimme olla niin paljon enemmän toisillemme. Haavoittuvuuden näyttäminen ei silti ole helppoa, koska valitettavasti aina löytyy niitäkin, jotka käyttävät sitä hyväkseen.

Tyttäreni toipui, mutta äitinä en selvinnyt hänen sairastumisensa tuomasta huolesta ilman terapiaa.”

LÄHEISET
”Minua ei ole ilman siskoani”
”Minussa on erakkomaisuutta. Kun olen sosiaalisesti läsnä, olen sitä täysillä enkä vain olevinani. Sen vastapainoksi tarvitsen paljon yksinoloa. Ympäröin itseni ihmisillä, joille minun ei tarvitse kovasti selitellä asioita. Tämän ikäisenä en enää yritä miellyttää kaikkia.

Maria Jungner kertoo, miksi ero Mikael Jungnerista oli erityisen raskas – ja millaisissa väleissä he ovat nykyään
Maria Jungner on oivaltanut, ettei loppuiän kestävä avioliitto ole hyvän elämän mittari, että pahoja asioita tapahtuu, vaikka miten varautuisi ja että heikkouden näyttäminen lähentää ihmisiä toisiinsa.

Olen ollut naimisissa kahdesti ja kokenut kaksi eroa. En enää ajattele eroja epäonnistumisina tai luopumisina. Kenenkään ei pidä jäädä tilanteeseen, jossa ei enää ole hyvä olla. Vaikka suhteessa olisi mennyt jo pidempään huonosti, eroamisesta tekee usein vaikeaa se viimeinen repäisy, joka vetää ihmisen syvemmälle hetkellisesti.

Olen ollut molemmissa avioeroissani se lähtevä osapuoli, mikä on varmasti tehnyt eroamisesta minulle jollain lailla helpompaa. Ensimmäinen liittoni päättyi, kun havahduin miettimään, kuka minä itse oikeastaan olen ja elänkö itseni näköistä elämää. Varmasti eroon vaikutti myös veljeni vakava sairastuminen, joka nosti pintaan eksistentiaalisia kysymyksiä. Puristimme mieheni kanssa viimeiseen asti lasten takia. En ole koskaan tehnyt hätiköityjä ratkaisuja, mutten myöskään ole ihminen, joka katuisi ratkaisujaan jälkikäteen.

Aivan kuten läheisiä menettäessä myös avioerossa kipu oli mielestäni suurempi toisella kerralla. Tavallaan kipu ja suru nousevat aina potenssiin kaksi. Kun erosin Mikael Jungnerista, julkisuus teki siitä vielä raskaampaa. Ero ei ollut helppo päätös, ja osa minusta halusi jatkaakin liittoa.

Olen hyvissä väleissä kaikkien ex-miesteni kanssa. He eivät ole hävinneet mihinkään, ja Mikael on yhä parhaita ystäviäni. En ymmärrä sellaisia sotatiloja, joissa ihminen, joka on ollut vuosikausia merkityksellinen, katoaa yhtäkkiä kokonaan elämästä. Totta kai hyvät välit eron jälkeen vaativat paljon kypsyyttä. Pitää miettiä, haluaako menettää toisen ihmisen lopullisesti vai onko valmis antamaan anteeksi itselle ja toiselle.

Minulla oli pitkään sellainen ajatus, että minun täytyy aina olla parisuhteessa tai naimisissa. Pikkuhiljaa uskomus, että elämä on hyvää vasta sitten, kun löydän ihanan miehen, on karissut. Ymmärrän, että minun pitää olla itselleni se kaikista rakkain . Minulla on jo kaikki hyvän elämän aihiot, eikä niitä tarvitse hakea ulkopuolelta.”

AMMATTI
”Työ on ollut harvoja pysyviä asioita elämässäni”
”Minulta on kysytty, miten olen jaksanut olla yhdessä ja samassa työpaikassa jo 25 vuotta. Vastaan aina, että varmasti siksi, ettei Yle ole minulle vain toimeentulon tuoja vaan myös vähän kuin toinen koti. Työ on ollut harvoja pysyviä asioita elämäni turbulensseissa.

Työnantajani arvopohja on minulle tärkeä ja merkityksellinen. Kasvoin lapsuudenkodissani siihen, että materiaa paljon tärkeämpää on sivistys, henkinen pääoma. Työpaikkani tarjoaa kansalle juuri sitä.

Kuuluttaja on aikansa elänyt nimitys, koska työni on niin paljon muutakin. Yksi tehtävistämme on rakentaa kanavien ja Yle Areenan valtavasta tarjonnasta kuulijoille ja katsojille selkeitä ja helposti löydettäviä kokonaisuuksia.

Ooppera ja muu kulttuuri ovat lähellä sydäntäni. Unelmieni täyttymys olisi omannäköinen oopperaohjelma, jossa saisin hyödyntää kaikkea osaamistani.”

ARMO
”Häpeä on ollut suurin lamaannuttajani”
”Olen ortodoksi ja vahva uskossani. Tyttäreni sairastumisen ja toisen avioeroni jälkeen minulle tuli uskonkriisi. Kesti lähes vuoden, ennen kuin pystyin menemään kirkkoon ja rippi-isäni luo. Luojan kiitos minun kirkkoni perustuu anteeksiantoon ja armoon. Ja niiden löytämiseen itseäni kohtaan minä todella tarvitsin apua, sillä olen kantanut helposti syyllisyyttä ihan kaikesta mahdollisesta lasten koulumenestyksestä avioeroihin. Häpeä on ollut suurin lamaannuttajani.

Olen aina hakenut apua ja uutta näkökulmaa itseäni älykkäimmiltä lukemalla heidän tekstejään, ja niin tein nytkin.

Pikkuhiljaa aloin löytää armoa itseäni kohtaan. Kunpa yhteiskunnassamme sallittaisiin paremmin se, että ihminen voi mennä rikki. Olisi myös hyvä ymmärtää, että yksi tapahtuma pitkässä elämänkaaressa ei määritä meitä kokonaan. On tärkeää osata päästää traumoistaan irti ja mennä eteenpäin.”

IKÄÄNTYMINEN
”Ilo tekee iättömäksi”
”Jos joku olisi muutama vuosi sitten maininnut lähestyvän 50-vuotissyntymäpäiväni, olisin vähän ahdistunut. Ajattelin pitkään, että viisikymppisenä minun pitää olla sitä ja tätä. Nyt tämä ikä ei tunnu numeroina oikein miltään. Minusta on tullut todella hyvä elämään hetkessä.

Voin paremmin kuin koskaan: olen tasapainossa henkisesti ja fyysisesti. Mieleni on vapaa, ja tiedän, kuka olen. Tiedän myös, että minulla riittää resilienssiä kaiken kokemani ansiosta. Pitää tulla aikamoinen moukari ennen kuin elämäni edes tärähtää.

Ylpeys mielletään kielteiseksi, mutta miksi en olisi ylpeä itsestäni! Olen kohdannut elämässäni kohtuuttomia kipuja. Olen ylpeä, etten siitä huolimatta ole katkeroitunut. Olen kokenut myös paljon hyvää: saanut rakkautta, kokenut elämyksiä ja saanut tehdä asioita, joista nautin. Uskon, että juuri ilo tekee iättömäksi. Innostun myös yhä monista asioista lapsellisen paljon.

En ole ulkonäkökeskeinen, mikä juontaa varmasti jo kasvatuksestani. Rakkaimmilleni on aivan sama, miltä näytän. Ei ulkonäkö minulle täysin merkityksetöntä ole, mutta ennemmin toivon olevani sisältä kaunis ihminen, joka on mukava kohdata. Sellainen heijastuu aina uloskin päin.”

FAKTA

Maria Jungner
KUULUTTAJA ja toimittaja syntyi 22.8.1973 Helsingissä.

ASUU yksin Espoossa. Perheeseen kuuluvat jo kotoa muuttaneet tyttäret Rebecca, 22, ja Joanna, 21, sekä labradoodle Colette.

[Wanhakettu]

Jostain toisaalta luin, että Maria olisi ollut vielä eilen illalla ykkösellä kuuluttamassa ohjelmia. Itse en tv 1 seurannut mutta onko jollain tietoa onko ollut eilen vielä töissä?

Ei ollu lauantaina töissä. Oli Tilus...
YLEn uutisissa näytettiin hänen perjantain juontoa, joka nyt jäi viimeiseksi.

[Jokukukavaan]

Tuttava pelastuslaitokselta tiesi kertoa kohdehenkilön löytyneen kodistaan ja ympärillä huomattava määrä erilaisia lääkepakkauksia. Epäilys myös siitä, että on itse soittanut hätäpuhelun. Ilmeisesti ei halunnut omaisten löytävän.

No toivottavasti ei ole kertonut ja uskoakseni tämä vain nyt huono pila. Heitä sitoo vaitiolovelvollisuus.

[Pirkko Ala-Hippuli]

Nyt lehdissä joku "salainen "päivitys jossa selkeästi viittaa kyllä siihen, että olisi oman käden kautta lähtenyt.

Omaisten reagointi ja sanavalinnat tätä vahvistaa.

[art74]

Minusta ihan ekoissa uutisoinneissa tästä asiasta (Iltalehti, Iltasanomat) luki, että hän olisi menehtynyt äkilliseen sairauskohtaukseen. Nyt lukee vain, että menehtynyt äkillisesti.

Teknisestihän kuoli sairauskohtaukseen. Kyllä esim.yliannostuksilla saa sydämen tai jokin kehon elimet pysähtymään, ja se luokitellaan ensidiagnoosilla äkillinen sairauskohtaus. Ruumiin avaus sitten kertonee enemmän mihin ja millä tavoin kuoli. Siis ihan näin yleistasolla. Jungnerin kuolin syystä en osaa sanoa mitään

[viivahattu]

Sama mielleyhtymä on mullakin. Herkkä ihminen ja spontaani teko. Mulla on semmoinen aavistus että iso osa suomalaisista itsemurhista on äkkipikaistuksissa tehtyjä.

Ei pelkästään Suomessa, vaan ihan laajemminkin maailmalla. Monet vakavista itsemurhayrityksistä (siis niistä, joissa on yritetty ihan tosissaan eivätkä ole olleet pelkkiä hätähuutoja, joissa ei oikeastaan ollut tarkoituskaan onnistua) selvinneet ihmiset ovat kertoneet, että päätös itsemurhan tekemisestä on ollut peräti spontaani. Taustalla on voinut olla pidempään jatkuneita vaikeuksia, mielenterveyden ongelmia sun muuta itsemurhiin yleensä liitettäviä asioita, mutta lopullinen päätös oman henkensä riistämisestä on kuitenkin ollut nopea pikemminkin kuin päiviä tai viikkoja haudottu.

Maria Jungnerin tapauksessa kyse voi tietenkin olla jostakin muustakin kuin itsemurhasta. Oli kuitenkin 50-vuotias eikä mikään kaksikymppinen enää, ja häneltä on tainnut ihan perheenjäseniäkin kuolla nuorena äkillisesti ja luonnollisista syistä. Tuossa iässä sydän- tai aivoinfarktikin voi viedä perusterveen ja hyväkuntoisen ihmisen suorilta jaloilta. Omaisten sanavalinnat kuitenkin viittaavat vahvasti siihen, että oman käden kautta lähti. Vanha sääntö on, että jos kuolemassa ei epäillä rikosta eikä sairautta, sairauskohtausta tai onnettomuutta mainita, niin se on itsemurha...

[Saimaanorppa]

Sydänvaivoista kärsi ja puhuikin niistä
suvussa oli paljon ...

[Carelin]

Olen ymmärtänyt, että sairasti kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Masennus vaihe on varmasti joskus niin tuskainen, että ihminen antaa periksi.
Kerrassaan kaunis nainen oli. Rauha hänelle.

Ero myös varmasti ottanut koville, kun miljonäärin elämäntapa vaihtui köyhäilyyn.

Monelle naiselle erittäin kova paikka tuo elättäjän menetys, kun itsellä jo ikä tullut vastaan ja uutta vaikea löytää.

Esim. Netta Petteri-Kukkonen on ollut niin aktiviinen miljonäärinsä tavoittelussa, että Juha Pekka-Kukkonen on hakenut lähestymiskieltoa

Ai hänellä ollut sellainen miljoonaukko kans. Joo on se aika kova pudotus kun jää omien duuniensa varaan ja jos on elämänsä perustanut siipeilyyn. Miljoona ukot heittää vanhan ulos ja ottaa nuoremman tortun tilalle. Näin se vaan menee ja parasta ennen päiväys myös.
Sama on näillä NHL ukoilla. Vanhempi pyykinpesijä vaihtuu eläkepäivillä nuorempaan misuun. Paitsi teemulla. Hän se vaan on uskollinen.

[napalanko]

Entä 5g tai täys sarja rokotteita?

[phonyjoker]

Luin aiemmin linkatun artikkelin, eikä ole Mariankaan elämä ollut helpoimmasta päästä. Mulle tuli ensimmäisestä uutisoinnista mieleen sydänkohtaus, koska puhuttiin äkillisestä sairaskohtauksesta, mutta voihan kyseessä itsemurhakin olla tai jotain ihan muuta. Lapsensa vaikuttavat olevan hänelle erityisen rakkaita, joten ei varmaan hevillä olisi heille tuskaa tuottanut. Mielenterveysongelmat tosin sumentavat rationaalisen ajattelukyvyn pahimmillaan nollaan. Toiset ihmiset ottaa menetykset raskaammin ja Marialla niitä oli paljon takana. Huomauttaisin, että tänne foorumille voi kuka tahansa satuilla mitä tahansa. Oli lääkepurkkeja löytynyt viereltä tai ei niin se ei välttämättä tarkoita, että pelastushenkilökunta olisi mitään puhunut. Naisten tekemät itsemurhat tehdään hyvin usein lääkkeille ja joillakin näyttää olevan heti tarve tulla tällaisille foorumeille asiasta pätemään.