OK. ohessa:
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp ... _p_6.shtml
Erkki Kanerva /sd jo vuonna 2002:
Olisiko vuosi aikaa siitä, kun luimme lehdistä päätöksen tuomion purkamisesta, päätöksen, jonka taustalla on jonkin verran kummallista. Tuomion purkua haki poliisin käyttämä huumausaineen ostaja, jolle nähtävästi oli vakuutettu, että hänen tekoaan ei koskaan tutkittaisi tai että häntä ei ainakaan syytettäisi. Kun hänet sitten varsinaisten syytettyjen vaatimuksesta pantiin syytteeseen ostamastaan vähäpätöisestä huume-erästä, hän itse syytettynä ja tutkinnan suorittaneet poliisimiehet todistajina vakuuttivat, että toimeksiantoa huumausaineen ostamiseen ei ollut. Siihen aikaan ei olisi voinutkaan olla, kun valeostoa ei silloin vielä ollut sallittu. Ostaja tuomittiin sitten alioikeudessa ja hovioikeudessa siitä huumausainerikoksesta. Korkeimmasta oikeudesta hakemansa purkutuomion yhteydessä tuomittu joutui paljastamaan, että hän oli tehnyt tämän ostotoimenpiteen poliisin toimeksiannosta. Hänen tuomionsa purettiin, mutta tietämäni mukaan poliisin toimenpiteitä ei ole sen kummemmin arvioitu. Palaan taas apulaisoikeusasiamies Ilkka Rautioon, joka pohtii, onko poliisiviranomaisten sisäinen valvonta jäänyt tulosohjauksen tai säästötoimenpiteiden jalkoihin.
Voidaan tietysti sanoa, että hyvä tarkoitus, tässä tapauksessa todella ison huumausaine-erän paljastaminen, pyhitti keinot. Voidaan sanoa, että niin saakin tehdä. Hyvä tarkoitus voi pyhittää tämmöiset keinot. Näin voidaan sanoa. Mutta tunnen sen maailman ja tunnen niitä ihmisiä. Tämäkään asia ei saata päättyä siihen korkeimman oikeuden päätökseen.
Nähtävästi jokaisen poliisimiehen pihamaalle kannetun kranaatin tai poliisiaseman nurkalle viritetyn pommin taakse kätkeytyy jokin vastaava tapahtuma, siis tapahtuma, jossa etiikka tai moraali on pettänyt. On pelattu oikeata peliä väärin kortein. Keinoja kaihtamattomasta syytehakuisesta esitutkinnasta saatetaan maksaa pitkässä juoksussa kova hinta.