Naapuriseurassa viitattiin tähän tuoreeseen
Heikki Talvitien puheeseen. On aika raskasta settiä Ukrainan sodan tiimoilta. Talvitien mukaan Ukrainan ja NATO:n yhteiset sotaharjoitukset 2021 olivat se tekijä, joka sai Venäjän yrittämään marssia Kiovaan 2022. Talvitie ei tietenkään huomioi mitenkään Venäjän ja Valko-Venäjän aikaisempia omia sotaharjoituksia. Sotaosapuoleks hän ei halua Venäjää kutsua, mutta Ukraina tietenkin on vastikään 'hyökännyt Kurskiin'.
https://www.reuters.com/business/aerosp ... 021-09-20/
https://www.sgseura.fi/index.php/10-aja ... ppailuissa
Ukrainan osalta vuosi 2014 tuli ratkaisevaksi. Putin oli uudelleen Venäjän presidentti, ja hän huolestui jo edellisenä syksynä Ukrainan presidentin Janukovitsin aikeesta solmia vapaakauppasopimus EU:n kanssa. Putin sai Janukovitsin perumaan vapaakauppasuunnitelman tarjoamalla parempia etuja. Siitä alkoivat Maidanin tapahtumat. Lopulta helmikuussa 2014 ammuttiin kovilla ja Janukovits pakeni maasta. Venäjä tulkitsee tilanteen niin, että Yhdysvaltain ja lännen tuella tehtiin Kiovassa vallankaappaus ja demokraattisesti valittu presidentti syöstiin vallasta. Yhdysvaltojen ja lännen tulkinta taas on, että Janukovits petti kansan toiveet ja siitä syntyi mielenosoituksia, jotka johtivat Janukovitsin pakoon.
Tarvitsematta ryhtyä tuomariksi todettakoon lopputulemaksi, että Venäjä miehitti Krimin niemimaan, jossa sillä oli jo oikeudet pitää tukikohtia ja myös laajaa asukkaiden kannatusta.
Samoihin aikoihin Donbasin alueella alkoi kapinaliike, jota Venäjä kohta alkoi tukea. Toisaalta amerikkalaisilla oli valtaa Kiovassa ja Maidanin jälkeinen Ukrainan hallitus oli varsin pitkälle Yhdysvaltain valitsema.
Vuonna 2022 oltiin siinä vaiheessa, että venäläiset tulkitsivat Ukrainan yhteiset sotaharjoitukset Naton kanssa heidän turvallisuuttaan jo välittömästi vaarantavaksi tekijäksi. Lännen taholta yhteistyötä Naton ja Ukrainan välillä oli lisätty koko ajan, ja Ukrainan hallitus halusi tätä yhteistyötä vahvistettavan. Se oli liikaa presidentti Putinille, ja kun keskustelut presidenttien Biden ja Putin välillä epäonnistuivat, niin Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.
Venäjän dilemma on, että se ei varsinaisesti käy sotaa Ukrainassa, vaan kyseessä on ”erityisoperaatio ”. Se sikäli on terminologian valinta, kuten esimerkiksi Yhdysvallat ilmoitti käyvänsä ”terrorismin vastaista sotaa” hyökätessään Irakiin vuonna 2003.
Kun Ukraina äskettäin hyökkäsi Kurskin alueelle ja saavutti siellä menestystä, niin presidentti Putin katsoi, että vastaisku tulee terrorismia vastaan käytävän taistelun muodossa. Ei siis vieläkään oltaisi sodassa. Se on ehkä hyvä määritelmä myös lännelle, sillä jos Venäjä olisi muodollisestikin sodassa lännen tukeman Ukrainan kanssa, niin silloin oltaisiin jo kolmannen maailmansodan alkusoitoissa.
Tätä hegemoniataistelua voidaan hyvällä syyllä kutsua Neuvostoliiton hajoamiskriisiksi tai -sodaksi. Pitääkö Suomen siihen osallistua, vaikka emme koskaan olleet osa Neuvostoliittoa tai Varsovan liittoa? Jos maailma jaetaan länteen ja muuhun maailmaan, niin haluamme kuulua länteen. Tässä on se meidän ongelmamme. Olemme osa länttä, sen rajamaa ja mahdollisen sodan syttyessä taistelutanner. Siinä on riskejä tarpeeksi valtionjohdolle mietittäväksi.
– Touhumme eteni yhä pitemmälle, ja kun aloimme suoraan sanoen nussia lauteilla sylikkäin, Kari Tapio räjähti, Frederik muistelee kirjassa.
