Kaksintaistelu?

[LexVeritas]

^Sellaiset väitteet ovat hölynpölyä. Gustafsson ei toipunut oletetusta keskivaikeasta aivovammastaan + korvavammastaan mitenkään erityisen nopeasti. Korvaleikkaus tehtiin heinäkuussa ja Gustafsson palasi Strömbergille aputöihin elo-syyskuun aikana 1 vko töitä - 1 vko vapaata systeemillä, josta hän pian siirtyi kokoaikatyöhön.

Keskivaikeasta aivovammasta toipuu entiselleen noin puolet potilaista ja osa heistä nopeasti. Gustafssonin toipumisessa silloisiin töihinsä ei ollut mitään poikkeuksellista.

[awa]

^Sellaiset väitteet ovat hölynpölyä. Gustafsson ei toipunut oletetusta keskivaikeasta aivovammastaan + korvavammastaan mitenkään erityisen nopeasti. Korvaleikkaus tehtiin heinäkuussa ja Gustafsson palasi Strömbergille aputöihin elo-syyskuun aikana 1 vko töitä - 1 vko vapaata systeemillä, josta hän pian siirtyi kokoaikatyöhön.

Olet väärässä, Gustafsson toipui erittäin nopeasti. Nopeasta toipumisesta on paljon kuvia jotka todistavat aivotärähdyksestä toipumisen olleen täysin normaalia. Voisin sanoa, että tuollaisesta keskivaikeasta aivovammasta kuten aivotärähdys, toipuminen voi kestää pitkäänkin. Gustafsson kuului siihen joukkoon, että toipuminen oli nopeaa. Jopa niin vauhdikasta, että voisi olettaa, että oliko keskivaikeaa aivovammaa ollenkaan?!

Sairaalassa Gustafssonille tehtiin jopa ilmakallokuvaus, joka aiheutti potilaille erinäisiä oireita mm. tasapaino-ongelmia. Raskas tutkimus minkä tekemistä harkittiin aina hyvin tarkasti.

Tuo aiemmin mainitsemasi lobotomia on todella mielenkiintoinen, koska se poissulkee hoidossa kaikki elimelliset oireet. Hoitavat lääkärit ovat todenneet, että mitään elimellistä syytä Gustafssonin oireisiin ei lukuisista tutkimuksista löydy - ja ehdotettiin lobotomiaa.

Keskivaikeasta aivovammasta toipuu entiselleen noin puolet potilaista ja osa heistä nopeasti. Gustafssonin toipumisessa silloisiin töihinsä ei ollut mitään poikkeuksellista.

Juuri näin, keskivaikeasta aivovammasta eli aivotärähdyksestä moni toipuu jopa muutamassa minuutissa. Toki oireita voi olla, mutta ne ei vaikuta normaaliin elämään millään tavalla.

Gusafssonin toipumattomuudesta ei liene julkisesti mitään kerrottu?

Korvaa piti hoitaa koska pieni murtumahippu ei luutunut - ja oma arvaus siihen, että miksi ei luutunut - potilas tupakoi ja tupakoi paljon.

[LexVeritas]

^
Gustafsson ei toipunut vammoistaan silloisiin töihinsä erittäin eikä poikkeuksellisen nopeasti, mutta toki nopeasti, mikä on keskivaikean aivovamman saaneilla nuorilla ja muuten terveillä potilailla tavallista.

Myöskään Gustafssonin korvaleikkauksessa ei ole mitään hämmästeltävää. Korva leikattiin heinäkuussa 1960. Korvavammaan liittyi luultavimmin myös sisäkorvan tasapainoelinhäiriö.

Awan tulisi vihdoin päivittää "faktansa" aina vakavien aivovammojen luokittelusta:

- lieviin
- keskivaikeisiin
- vaikeisiin

Aivotärähdys luokitellaan lieviin aivovammoihin. Gustafssonilla on diagnosoitu aivoruhjetasoinen eli vähintään keskivaikea aivovamma, joka ilmeisestikin oli diffuusi solutason vaurio.

Tietääkseni lobotomiaa ei ole Gustafssonille tehtäväksi ehdotettu mutta toki lobotomia on saattanut vaihtoehtoisena hoitomuotona käydä alan mestarin Teuvo Mäkelän mielessä. Varma asiasta ei tietenkään voi olla.

Gustafssonin toipumattomuudesta ei ole muuta julkista tietoa kuin se, mitä hän on Jorma Palon kirjassa halunnut tuoda esille.

[Korpisoturi]

Koska vihjattaman, että sähköapumiesharjoittelija Gustafssonin paranemisprosessi olisi ollut erityisen nopea, niin olkaatten hyvät nyt viimein, ja pankaatten kertoen, milloin hän mielestänne täysin työkykyisenä palasi töihinsä Strömbergille?

Ei minulla ainakaan ole mitään päivämääriä enkä myöskään ole ollutbarvioimassa hänen työkykyisyyttään. Jollain viisaammalla varmaan on näitä tietoja.

Mutta sellainen jäi mieleen kun tutkinnasta enemmän kirjoitettiin että hän pystyi hyvin pian tapauksen jälkeen palaamaan työhönsä eikä tarvinnut kuntoutusta, joita seikkoja pidettiin poikkeuksellisena.

"Koska Gustafssonilla ei todettu verta aivoselkäydinnesteessä, niin tuntuu erikoiselta, että hänellä on täydellinen blackout, yleensä tajuttomina olleilla ihmisillä on tapahtumista muistisaarekkeita ja he alkavat hissun kissun muistaa jotakin. Osa muistista palautuu, vaikka ei muistaisi itse tapahtumaa, Öhman kertoi.

Keskivaikean aivovamman saaneet potilaat ovat Öhmanin mukaan yleensä keskimäärin puoli vuotta työkyvyttöminä ja tarvitsevat kuntoutusta yleensä sen jälkeenkin."

https://www.ts.fi/uutiset/1074064886

[Korpisoturi]

^Miten niin "ei juuri mitään"? Gustafsson ei muista vammautumishetkestään eteenpäin tiettävästi yhtään mitään, kunnes muistikatkoksensa loppuu sairaalassa.

Keskivaikeaan aivovammaan tyypillisesti liittyvä vammautumishetken jälkeinen muistikatkos on todellakin hyvin tavallinen.
Vammautumishetken jälkeisen muistikatkoksen aikaiset tapahtumat eivät palaudu muistiin.

Siten niin, että hän on kertonut muistaneensa esim. nukkumaankäymisen. Vammautumishetkestään eteenpäin hän ei kerro muistavansa, kunnes katkos loppuu. Näin ollen voisi sanoa "ei muista tapahtumista juuri mitään".

Sitä ihmettelen, että niin varmasti on varma siitä, että ei ole tekijä.

[LexVeritas]

^
Aivoselkäydinnesteessä on varmuudella verta ainoastaan sellaisissa aivovammoissa, joihin liittyy lukinkalvon alaista verenvuotoa, tai joissa aivokudoksen sisäinen verenvuoto on ulottunut myös aivokammioihin. Aivokudoksen sisäisissä ruhjepesäkkeissä tai verenvuodoissakaan verta ei välttämättä esiinny aivoselkäydinnesteessä lainkaan ja erityisesti ns. diffuuseissa aivovammoissa verenvuoto voi kokonaan puuttua.

Gustafssonin muisti on pääosin palautunut vammautumishetkeä edeltäneistä tapahtumista.

Vammautumishetken jälkeisen muistikatkoksen aikaiset tapahtumat eivät palaudu myöhemmin muistiin.
Tätä lääketieteellistä faktaa on nyt toisteltu kymmeniä kertoja.

Keskivaikeasta aivovammasta toipuminen apumiestason töihin alle puolessa vuodessa on tavallista. Huomattakoon myös turkulaisissa toimituksissa, että silloin elettiin vuotta 1960 ja nyt ollaan jo 2020-luvulla.

Korjauksia Turun Sanomien aivoripuliin:

"Bodomin kolmoismurhasta epäillyssä Nils Gustafssonissa todetut vammat eivät lääkärien mukaan vastanneet lainkaan sitä neljän päivän tajuttomuutta, jossa Gustafsson oli Töölön sairaalassa kesäkuussa 1960. Gustafssonin muistamattomuus oudoksuttaa niin ikään, sillä vaikeassakin aivovammassa muisti palautuu ainakin osittain."

- Gustafsson ei ollut sairaalassa tajuttomana 4 päivää, vaan hänen muistikatkoksensa on vammautumishetkestään lukien 4 päivän pituinen
- Gustafssonin muisti on pääosin palannut ajalta ennen vammautumishetkeä
- vammautumishetken jälkeisen ajan muistamattomuus ei palaudu myöhemmin

[Korpisoturi]

^Onpas vihaista tekstiä. Kyllä kai normaalia olisi ollut, että NG olisi pohtinut analyyttisesti teon jälkeen voisiko olla tekijä.

[LexVeritas]

^Onpas hassu tulkinta vihattomasta asiatekstistä.

Hassua on myös kuvitella, että kolmoismurhasta syytetty lähtisi julkisesti "analysoimaan" onko hän mahdollisesti sittenkin murhaaja.
Hoksattakoon, että Gustafsson on avannut omaa näkemystään Jorma Palon kirjassa Nils Gustafsson ja Bodomin varjo (WSOY, 2006) sen verran kuin on halunnut.

[Joosua]

Uskon kuitenkin että Assman ja kioskimies tekivät murhat yhdessä. On mahdollista että paikalla on ollut muitakin salaisia agentteja.

[Korpisoturi]

Uskon kuitenkin että Assman ja kioskimies tekivät murhat yhdessä. On mahdollista että paikalla on ollut muitakin salaisia agentteja.

Taatusti! Kioskimiehen ainoa syyllisyyttä osoittava asia ovat hänen omat höpinänsä. Gussen osalta taas hänen höpinöillään ei ole merkitystä.

[awa]

^
Gustafsson ei toipunut vammoistaan silloisiin töihinsä erittäin eikä poikkeuksellisen nopeasti, mutta toki nopeasti, mikä on keskivaikean aivovamman saaneilla nuorilla ja muuten terveillä potilailla tavallista.

Kyllä aivotärähdyksestä selviää töihin yleensä melko nopeasti, mutta ei aina!

Myöskään Gustafssonin korvaleikkauksessa ei ole mitään hämmästeltävää. Korva leikattiin heinäkuussa 1960. Korvavammaan liittyi luultavimmin myös sisäkorvan tasapainoelinhäiriö.

Tasapainohäiriö on sinun omaa provosoivaa tapaasi vääristellä totuutta. Gustafsson ei ole puhunut koskaan mistään tasapainohäiriöistä ennen korvaleikkausta. Korvasta poistettiin pieni luunsiru joka ei luutunut ja aiheutti tihkuverta tyynyliinalle. Tupakoimattomalla ihmisellä tuo vaiva olisi korjautunut ilman leikkausta melko nopeastikin ja Gustafssonillakin vuoto olisi korjautunut ilman hoitoa. Tupakointi ainoastaan pitkitti parantumisprosessia ja hoitopulella oltiin ehkä hieman yliaktiivisia.

Kotiintulokuvissa Gustafsson osoittaa, että mitään ongelmia tasapainossa ei ole!

Awan tulisi vihdoin päivittää "faktansa" aina vakavien aivovammojen luokittelusta:

- lieviin
- keskivaikeisiin
- vaikeisiin

Aivotärähdys luokitellaan lieviin aivovammoihin. Gustafssonilla on diagnosoitu aivoruhjetasoinen eli vähintään keskivaikea aivovamma, joka ilmeisestikin oli diffuusi solutason vaurio.

Aivoruhjetasoinen aivomma on ainoa, joka selittää Gustafssonin oireet, mutta se on lääketieteellisesti ja varmasti todettu vääräksi diagnoosiksi!

Ei tätä Gustafssonia syyttävää oikeudenkäyntiä olisi koskaan käytykään jos sieltä todellakin olisi löytynyt se aivoruhjeen varmistanut diagnoosi. Ei löytynyt. Gustafssonille olisi ollut eduksi jos se aivoruhje olisi tullut myöhemmin elämässä, mutta ei sitä ole tullut.

Aivoruhje - väärä diagnoosi. Fakta.

Tietääkseni lobotomiaa ei ole Gustafssonille tehtäväksi ehdotettu mutta toki lobotomia on saattanut vaihtoehtoisena hoitomuotona käydä alan mestarin Teuvo Mäkelän mielessä. Varma asiasta ei tietenkään voi olla.

Sinä olet kertonut, että lobotomia oli Gustafssonin hoitolistalla ja se on hyvin mahdollista. Lobotomialla tavoiteltiin lähinnä psykiatrista hoitoa. Potilas oli ahdistunut, masentunut tai poissaoleva, vaitonainen, huonomuistinen ja rauhaton jne..

Erikoista, että nyt kerrot, että tietääksesi ei lobotomiaa ehdotettu tai suunniteltu, vaikka sen varmana tietona tänne keskusteluun kerroit.

Gustafssonin toipumattomuudesta ei ole muuta julkista tietoa kuin se, mitä hän on Jorma Palon kirjassa halunnut tuoda esille.

Kirjailija Jorma Palo tottakai kirjoitti kirjoja joita halusi myydä ja vaurastua. En todellakaan tiedä mitä hän Gustafssonin toipumisesta oikeasti tiesi. Gustafssonin sairaalassa vuodeosastolla oloajasta Palo ei mielestäni ole kirjoittanut sanaakaan, vaikka oli samaan aikaan amanuenssina Kirurgisessa sairaalassa. Aivan varmasti lääketieteen opiskelijat tuolloin vaihtoivat tietoja sekä kokemuksia tästä Suomea riepottelevasta tapauksesta. Palo ei kirjoittanut Gustafssonin toipumisesta yhtään mitään.

Myöhemmin saadut Gustafssonin omat kertomukset ovat täysin arvottomia, vaikka ne kirjailija J.Palon olisi kirjaansa kirjoittanut.

[LexVeritas]

^Gustafssoilla diagnosoitiin kesällä 1960 aivoruhjetasoinen aivovamma, joka luultavimmin oli nykyiseltä luokitukseltaan vähintään keskivaikea ja tyypiltään diffuusi solutasoinen aivovaurio.

Gustafssonin sisäkorvan tasapainoelinhäiriö on jokseenkin selviö. Gustafssonin kävelemisestä ei tullut sairaalassa aluksi mitään, niinpä hänet sidottiin kiinni sänkyyn. Kävelyharjoitukset aloitettiin tuettuna vasta noin viikon kuluttua.

Aivoruhjetasoinen aivomma on ainoa, joka selittää Gustafssonin oireet, mutta se on lääketieteellisesti ja varmasti todettu vääräksi diagnoosiksi!

Ei pidä paikkaansa alkuunkaan, sillä Gustafssonin muihin vammoihin ja oireisiin sopiva aivoruhjetasoinen aivovamma oli mahdollisesti hyvin yleinen diffuusi traumaattinen aksonivaurio, joka ei etenkään vuonna 1960 näkynyt tavanomaisin kuvantamismenetelmin.

Palo oletettavasti tiesi Gustafssonin toipumisesta/toipumattomuudesta paremmin kuin awa.

Awalla tuttuun tapaan faktat myös muissa väittämissään viturallaan mutta tässäpä jälleen ne oleellisimmat väärässä ketjussa.

Gustafssonin vammat -ketjussahan hänen väittämiään on korjailtu jo yli 15 vuoden ajan.

[awa]

^Gustafssoilla diagnosoitiin kesällä 1960 aivoruhjetasoinen aivovamma, joka luultavimmin oli nykyiseltä luokitukseltaan vähintään keskivaikea ja tyypiltään diffuusi solutasoinen aivovaurio.

Sinun kannattaa perehtyä hieman syvällisemmin aivovammoihin ja niiden hoitoon ja diagnostiikkaan.

Merkittävä aivoruhje jättää aina pysyvän jäljen aivoihin. Sitä Gustafssonilta ei nykytutkimuksilla löytynyt.

Diffuusi solutasoisesta aivovauriosta ei ole mitään näyttöä. Tai jos on, niin kerro siitä tarkemmin.

[LexVeritas]

^ Väitit, että aivoruhje olisi muka ainoa vammatyyppi, joka selittäisi Gustafssonin oireet. Niinhän asia ei tietenkään ole.

Gustafssonin aivoruhjetasoinen aivovamma saattoi hyvinkin olla esimerkiksi hyvin yleinen diffuusi solutason vaurio, jota ei nykypäivänäkään aina kyetä kuvantamaan. Oireiden lisäksi myös Gustafssonin aivosähköfilmi 16.6.1960 tukee diagnoosia Gustafssonin aivoruhjetasoisesta aivovammasta, joka siis on merkitty käyttämällä silloista yleiskäsitettä "aivoruhje".

[awa]

^ Väitit, että aivoruhje olisi muka ainoa vammatyyppi, joka selittäisi Gustafssonin oireet. Niinhän asia ei tietenkään ole.

Gustafssonin aivoruhjetasoinen aivovamma saattoi hyvinkin olla esimerkiksi hyvin yleinen diffuusi solutason vaurio, jota ei nykypäivänäkään aina kyetä kuvantamaan. Oireiden lisäksi myös Gustafssonin aivosähköfilmi 16.6.1960 tukee diagnoosia Gustafssonin aivoruhjetasoisesta aivovammasta, joka siis on merkitty käyttämällä silloista yleiskäsitettä "aivoruhje".

Kyllä se on. Merkittävä aivoruhje on ainoa joka selittäisi Gustafssonilla olleet oireet. Tai tarkemmin sanoen, Gustafssonilla väitetysti olleet oireet.

Noita oireita on hieman vaikea arvioida, koska niitä voi hyvin helposti myös näytellä.

Väitetyt oireet Gustafssonilla:
- tuntien tajuttomuus
- päivien tokkuraisuus ja muistamattomuus
- kävelemään kykenemättömyys

Näitä oireita ei selitä mikään muu kuin merkittävä aivoruhje.

Nopea toipuminen noista "vakavista" oireista ja se fakta, että mitään jälkeä Gustafssonin aivoihie ei jäänyt aivoruhjeesta osoittaa selkeästi, että aivoruhjetasoista vammaa ei ole ollut.

Gustafssonin aivosähköfilmi 16.6.1960 ei tue millään tavalla diagnoosia. Sen aikaista (1960) diagnoosia se on voinut tukea, mutta lääketiede on hieman kehittynyt noista ajoista. Vuonna 1960 tehty aivosähkfilmi on niin häiriöherkkä ja huono tutkimus osoittamaan aivojen ruhjevammoja, että sillä ei suoraan sanottuna tuossa tilanteessa tee yhtään mitään. Voin arvata ja tiedän, että arvaukseni on hyvä, että tuo sama tulos kuin Gustafssonilla, olisi tullut enemmän kuin joka toiselta kadulla vastaan tulleelta jos heiltä olisi aivosähköfilmi tutkittu vuonna 1960.

Ainoa seikka joka tukee vuoden 1960 diagnoosia eli tuota aikalaislääkäreiden merkitsemää yleiskäsitettä "aivoruhje" on Gustafssonin oireet. Ja noita oireita on valitettavan helppo näytellä.

Nykyisillä tutkimuksillä on voitu 100% varmuudella osittamaan tuo aikalaislääkäreiden oireet selittävä diagnoosi vääräksi. Eli mitä jää jäljelle?

Noita oireita ei selitä mikään muu kuin näytteleminen!